En olisi uskonut, että keski-ikäisenä minusta tulee jonkinasteinen invalidi, kiitos urheiluvamman. Joudun todennäköisesti käyttämään kyynärsauvaa loppuelämäni, jos nyt sitä sitten on... Himoliikkujana ottaa niin koville, että olen vakavasti harkinnut itsemurhaa. Liikunta on ollut elämäni tärkein juttu, olen ollut jopa ylpeä erinomaisesta kunnostani, vaikken nyt itset kehunut, niin on itsetuntoa hivellyt muiden kehut. Urheilu on auttanut jaksamaan vaativassa työssä, siitä olen voimani ja elämäniloni saanut.
Nyt on siis hyvä fysiikka mennyttä, klenkkaisin loppuelämäni sauvan kanssa velttona ja ylipainoisena....Tuntuu, että tästä ei nousta ja itsetuhoisia ajatuksia on siis alkanut kiertää päässä.
Minulla on vain muutamia läheisiä ihmisiä, onneksi, mutta he tottakai kärsivät valtavasti, jos päädyn itsemurhaan. Olen kyllä miettinyt, että hoidan kaikki asiat niin hyvin kuin osaan ennen lopullista ratkaisua, mutta sittenkin läheisten tuska painaa.
Onko täällä kohtalotovereita eli urheilijoita/himoliikkujia, joilla ollut samantyyppinen tilanne? Miten olette selvinneet?
Elämä rampana ei innosta
25
239
Vastaukset
- kyllä sä pärjäät
Kyllähän jonkin verran liikun mutta en edes riittävästi. Sinua on kohdannut elämässäsi totaalinen pysähdys. Älä nyt ainakaan hätäile sen kuolemasi kanssa. Se on melkein poikkeus kuin sääntö, että suuri elämänmuutos ja varsinkin terveydessä, saa aikaan alussa masennuksen ja elämä pysähtyy.
Kuitenkin ajan myötä alkaakin orientoitua jälleen ja näkee edessään uusia ovia ja mahdollisuuksia. Kyllä sinä sitten alat oivaltaa, että voihan tässä edelleenkin liikkua ja vain mielikuvitus on rajana.
Vie aikaa, kun tulee uuden asian kanssa sinuksi ja hyväksyy muutoksen osaksi elämää.
Itselleni sattui onnettomuus, että loukkasin oikean käteni ja se ei koskaan enää kuntoutunut entiselleen. Totaalisesti oikeakätisenä olin alussa täysin avuoton ja ammattilaistenkin mielestä käsi oli niin heikko ja taipumaton, että ei kuntoutumisessa tullut edistymistä. Itse olen kuitenkin ollut sinnikäs ja nyt teen kädellä melkein kaiken. Entistä työtä lähihoitajana laitoksessa en pysty tekemään, mutta elämään on tullut monia muita asioita, joita en tehnyt tai oivaltanut ennen vammaani.
Sinulla on nyt varmaan edessä monia uusia tärkeitä juttuja, ja liikunta on edelleenkin yksi niistä asioista joita teet.
Voihan myös jalankin kanssa ennuste muuttua? Jos ei ihan entiselleen niin kuitenkin. - Älä anna periksi
> Himoliikkujana ottaa niin koville, että olen vakavasti harkinnut itsemurhaa.<
Ei todellakaan kannata edes harkita moista. Sinullahan on jäljellä yksi terve jalka ja kaksi tervettä kättä ja niilä voit tehdä vaikka mitä. Liikuntamuotoja riittää valita asti.
Nyt sinua koetellaan, mutta ÄLÄ ANNA PERIKSI! Vain itsestäsi riippuu, miten hyvin kuntoudut.
Eikä ole kiveen hakattua, etteikö sinulla olisi aikaa myöten ja sitkeällä kuntouttamisella mahdollisuus toipua vammastasi joko kokonaan tai ainakin hyvälle käyttöasteelle. Niinkuin tuosta edellisestäkin kommentistä näkyy, ei asiantuntijalääkäreitten antama arvio tilateesta välttämättä pidä paikkaansa.
Tuttavapiirissäni on yli 50 v. mies, joka ei anna edes jalkaproteesin estää hiihtämistä, lenkkeilyä ja pyöräilemistä. Yli 60 v. naapurin mies sai kaksi aivoinfarktia ja lääkärit arvioivat että hän jää täysin hoidettavaksi vihannekseksi ja vuodepotilaaksi lopuksi ikäänsä. Eipä vaan jäänyt! Kaveri kuntoutti itsensä valtavalla päättäväisyydellä ja sitkeydellä liikkuvaksi ja puhuvaksi, kävelee jo kotona ilman tukea mutta ulkona käyttää vielä rollaattoria. Ja mikä parasta, hän teki sen TÄYSIN ITSE, ilman minkäänlaista ulkoista apua tai tukea.
Älä jää säälimään itseäsi vaan keskity siihen, että kuntoudut! Itsestäsi se riippuu. Panosta kaikki energiasi ja voimavarasi kuntoutumiseen, joko omin avuin tai Kelan, työnantajasi maksaman vakuutuksen tai vakuutusyhtiön kustantamilla kuntoutusjaksoilla.
Elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa. Älä ole mamero. Iloitse siitä, mitä sinulla on vielä jäljellä äläkä jää rypemään itsesääliin. Onhan monia huippu-urheilijoita jotka laskettelevat syöksylaskua ja juoksevat huippuaikoja vaikka kummassakin jalassa on jalkaproteesi.
Elämä on kaunis - tsemppiä jatkoon! - itsemurhako
"Onhan monia huippu-urheilijoita jotka laskettelevat syöksylaskua ja juoksevat huippuaikoja vaikka kummassakin jalassa on jalkaproteesi."
Ei paljon lohduta. En ole koskaan ollut huipulla Suomen tasolla yleisessä sarjassa ja vaikka ikämiehenä kylläkin, mutta oikeilla huipuilla on on käytössä kaikki parhaat ammattilaiset ja vakuutukset, joihin minulla ei ole mahdollisuutta. Ja kahdelta lääkäriltä on jo samansuuntaiset kommentit, joten tuskin haen enää kolmannelta vahvistusta.
Sanon vielä sen, että liikunta on ollut elämäni sisältö, nyt en sitä ole pitkään aikaan pystynyt harrastamaan ja tulevaisuus näyttää siltä, etten koskaan. En nimittäin voi kuvitella ryhtyväni 30 vuoden aktiivisen kilpailemisen jälkeen opettelemaan jotakin täysin haistapaska-lajia. Enkä halua kokea tuttujen säälittelyä, sillä sitä on taatusti tulossa, kunhan asia tulee yleiseen tietoon. Nytkin sattuu jo valtavasti, kun näkee jonkun juoksevan/pyöräilevän lennokkaasti.- Juku mikä ääliö
>En nimittäin voi kuvitella ryhtyväni 30 vuoden aktiivisen kilpailemisen jälkeen opettelemaan jotakin täysin haistapaska-lajia...... Enkä halua kokea tuttujen säälittelyä, sillä sitä on taatusti tulossa, kunhan asia tulee yleiseen tietoon. <
Ymmärrätkö edes, miten itsekkäältä omaan napaan tuijottajalta vaikutat? Jumalaut mikä itsesäälissä rypevä ääliö !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sinulle tekisi enemmän kuin hyvää mennä käymään jossain kuntoutuslaitoksessa, jossa näkisit vammautuneita, ikuisiksi ajoiksi liikuntakykynsä menettäneitä NUORIA ihmisiä
Mikä pakko on ikämiehenä ylipäätään harrastaa jotain kilpaurheilua tai huippu-urheilua, eikö riitä että pystyt ilman muitten apua liikkumaan siellä, missä itse haluat? Oletko todellakin niin pölvästi ettet tajua että olisi voinut käydä huonomminkin?
Ole onnellinen siitä, mitä sinulla ON, äläkä jää märehtimään sitä mitä olet menettänyt!
Joko olet täydellinen itsekeskeinen, narsistinen ääliö tai sitten olet masentunut. Jälkimäinen on korjattavissa, edellinen valitettavasti ei.
Lopeta itsesääli - avaa silmäsi, ryhdistäydy ja ole mies. Itsestäsi se on kiinni.
- itsemurhako
Kiitosta kovasti... sinulle ei varmaankaan liikunta ole ollut yhtä kuin elämä, niin kuin minulle. Puhutaan ihan eri asiasta. Ja tiedostan kyllä senkin, että jokainen tosissaan urheillut on jonkinasteinen narsisti, omassakin tuttavapariirissä heitä on joka lähtöön.
Se on vaan niin, että siitä ainoasta iloa elämään tuovasta asiasta luopuminen on kova juttu. En pysty kuvittelemaan, että mikään voi sitä korvata. Samoin pelottaa valtavasti se fysiikan romahtaminen ja jopa ulkoisen olemuksen väistämätön muutos, mikä seuraa, jos ei pysty lainkaan pitämään kunnostaa huolta.
Ja masentunut olen varmasti, sitä en kiistä.- ruikruik
kannattaisko alkaa liikkumaan sen mitä vammasi antaa myöten, eikä ruikuttaa kuin joku mikä lie...Säälin todella perhettäsi, en sinua. Mitä ovatkaan saaneet kestää noin itsekeskeisen ääliön takia. Ulkoisen olemuksen romahtaminen riippuu hyvin paljon itsestäsi. Ja onko ulkonäkö sulle tosiaan tärkeämpi kuin itse elämä ja perhe ym?? olet pahmpi kuin yksikään tuntemani nainen. Tolla ruikutuksella kyllä aiheutat sen että perheesi kohta tosiaan toivoo että poistut heidän elämästään. Luulen että oletkin täällä vain hakemassa sääliä itsellesi ja että joku ikäänkuin antaisi sulle "luvan" vaikka tappaa itsesi kun elämäsi on niin kurjaa.
Todellakin sun sietäisi mennä katsomaan johonkin kuntoutuslaitokseen niitä nuoria jotka ovat menettäneet teveytensä ja silti opettelevat ehkä kaiken uudestaan, kävelystä alkaen.
Sinuna olisin kiitollinen siitä mitä sulla on...moniko huippu-urheilija sitä on terveytensä menettänyt niin että pyörätuoliin on joutunut...mitä ne tekee...urheilee pyörätuolin kanssa eikä ruikuta ku vauva. Hanki apua tuohon masennukseen ammattiauttajalta ja koita ajatella elämäsi valoisia puolia. Jos sulla on lapsia tai vaikka lastenlapsiakin, niin iloitse heistä ja anna aikaasi heille. Voit elää hyvää elämää vaikka et voisikaan olla ikäluokkasi huippu-urheilija. Hanki arvostuksesi muilla keinoin. oliko urheilu sun ainoa keino pitää itsetuntoasi yllä? vaikka lääkärit sanoisivat mitä,vaikka kuinka moni lääkäri, niin yllätyksiä on tapahtunut kun potilas itse vaan tarpeeksi haluaa. Toimi mies, älkä ruikuta!
- Leski
Yhdyn edelliseen. Viestiketjun aloittaja ei selvästikään ole oivaltanut, että jokaista täällä riisutaan - ihan jokaikistä tavalla tai toisella.
Ajatteles vaikkapa sitä naispuolista sievää toimittajaa, pienten lasten äitiä, joka rappusissa kompastuttuaan neliraajahalvaantui loppuiäkseen. Tai sitä miespuolista urheilullisesti huippulahjakasta tulevaisuudentoivoa, joka auto-onnettomuuden seurauksena niinikään neliraajahalvaantui ja menetti peruuttamattomasti liikuntakykynsä.
Minun tervettä ja liikunnallista urheilijanelämää viettänyt mieheni sairastui vaikeaan lihasrappeutumasairauteen ALSiin 52-vuotiaana, menetti hitaasti liikuntakykynsä ja kaiken lihasvoimansa, vietti viimeiset 2 vuotta sähkövuoteessa ja pyörätuolissa ja kuoli 55-vuotiaana hitaasti omaan räkäänsä tukehtuen.
Miten kehtaat ja ilkeät marista, kun olet saanut keski-ikäiseksi asti elää tervettä, liikunnallista ja hyvää elämää ja nytkin sinulla on vielä terveet kädet ja yksi täysin terve jalka, toinenkin vain vähän kremppa.
Mitä hevlettiä oikein valitat? Haluaisitko vaihtaa osia noiden edellämainittujen kanssa. Miten paljon sinulla vielä on iloitsemisen aihetta, ajattele äläkä narise! - itsemurhako
Toistan, että ellet itse ole urheilija, et voi tajuta sitä, miltä tuntuu se, että et enää ole se, mitä olet tottunut olemaan. Ja tuo vamma lopettaa myös muutkin fyysiset puuhastelut, joita maaseudun asukilla väistämättä on vaikka kuinka paljon. En osaa nähdä mitään ilonaiheita, vaikka toki tajuan, että elämäni on aivan mainiota johonkin neliraajahalvauspotilaaseen verrattuna.
- Leski
>Ja tuo vamma lopettaa myös muutkin fyysiset puuhastelut, joita maaseudun asukilla väistämättä on vaikka kuinka paljon.<
Ja höpönhöpö.! Nosta katseesi omasta navastasi! En voi käsittää sinunlaisiasi ihmisiä, jotka tuijottavat vain omaan napaansa.
Ja siksi toisekseen; minä olen - tai siis olin urheilija! Pelasin pesäpalloa, lentopalloa ja koripalloa. Nyt en enää pysty, vuodet ja polvivamma ovat tehneet tehtävänsä. Pahimmassa vaiheessa könkkäsin kahden kyynärsauvan kanssa koiraa ulkoiluttamassa, eikä hävettänyt yhtään.- Mutta minäpä osaankin nauraa myös itselleni, sinä selvästikään et osaa.
Kävelen edelleen koiran kanssa 6-10 kilometriä päivässä, säässä kuin säässä. Kun polvi ei ajoittain suostu yhteistyöhön, ulkoilutan koiraa pyörän kanssa tyyliin minä määrään suunnan ja koira vauhdin.
Jos olisin sinua lähempänä, tulisin ja potkaisisin sinua persuksille! Elämässä kun todellakin on muutakin kuin himourheilu, kun vaan avaa silmänsä elämän kauneudelle.
Jokainen ikääntyy ja vuodet tekevät tehtävänsä, vaikkei loukkaantumisia tulisikaan. On opittava huomaamaan, että arjessa on paljon pieniä iloa tuottavia asioita jotka antavat voimaa ja auttavat jatkamaan. Sinunkin elämässäsi on monta hyvää asiaa, kun vaan ne huomaat.
Hyvä alku on jo se, että itsekin tajuat että elämäsi on urheilemista rajoittavaa vammaasi lukuunottamatta aivan mainiota, ainakin verrattuna jalattomaan tai neliraajahalvauspotilaaseen.
Jos elämässäsi ei ole mitään muuta iloa tuottavaa, olet todellakin säälittävä narsistinen reppana-addikti. Avaa silmäsi ja sydämesi, anna elämälle mahdollisuus.
Addikti kuin addikti on hoidettavissa. Hakeudu terapiaan ja anna itsellesi mahdollisuus.
Tai muuten tulen ja potkin sinua prsuksille!
Jokainen on vastuussa omasta elämästään. Vain sinusta on kiinni se, millaiseksi tuleva elämäsi muodostuu. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon - vain mielikuvitus on rajana. Nyt sinulla on kasvun paikka. - itsemurhako
>Ja tuo vamma lopettaa myös muutkin fyysiset puuhastelut, joita maaseudun asukilla väistämättä on vaikka kuinka paljon.<
"Ja höpönhöpö.! Nosta katseesi omasta navastasi! En voi käsittää sinunlaisiasi ihmisiä, jotka tuijottavat vain omaan napaansa."
Mitähän tarkoitat? En usko, että esim.metsänhoitotyöt sujuvat kyynärsauva kädessä... Ihan oikeasti jalkavaivainen on maalla turha ukko ja muiden autettavana.
Minulle on pienestä pitäen iskostettu hyvän kunnon, ahkeruuden ja fyysisen suorituskyvyn tärkeyttä. Myös oma pärjääminen ja jaksaminen ilman apua on ollut tärkeää. Ja sen olen omaksunut ja sen mukaan elänyt. En ole sohvalla makoillut ja vaan oman sinänsä fyysisesti helpon palkkatyön ohella painanut kaikki lomat ja vapaat pitkää päivää kotitiluksilla. Ja siihen sitten aktiivinen harjoittelu päälle.
Onnellisimpana olen ollut illalla uupuneena päivän töistä ja treeneistä. Silloin on tuntunut, että on todella jotakin tehnyt ja paikkansa täyttänyt ja on leponsa ansainnut.
Tämä muutos ja kun se todella olisi tulossa, rassaa valtavasti. Ilo on tullut liikunnasta, niinkuin kerroin ja puurtamisella olen saanut hyväksyntää ja ollut yhteiskunnalle hyödyksi omalla pienella osallani.
Mikään pakko ei tietysti ole keski-ikäisenä treenata, useimmat eivät sitä tee. Tajuan, että ikä tekee tehtävänsä, mutta tavoitteena olin pitänyt elämän kestävää liikkumista ja kyllä myös kilpaurheilua niin pitkälle kuin mahdollista. Mahdollista se nimittäin on, tunnen paljon itseäni parikymmentä vuotta vanhempia, jo 60 ikävuoden huonommalla puolella olevia aktiivisia urheilijoita. Saa toki heille nauraa tai minullekin ja kritisoida typeryyttää, että miksi rehkiä... Liikunta on kuitenkin minulle elämäntapa - Leski
>Mitähän tarkoitat? En usko, että esim.metsänhoitotyöt sujuvat kyynärsauva kädessä... Ihan oikeasti jalkavaivainen on maalla turha ukko ja muiden autettavana.<
Oletko ihan oikeasti niin kokematon ja naiivi, että uskot tuon todeksi?
Naapurini on 84-vuotias papparainen, ikänsä kirvesmiehenä rakennuksilla työtä tehnyt. Iltaisin ja viikonloppuisin hän teki maataloustyöt sekä metsätyöt kotitilallaan. Nuorena hän oli myös intohimoinen jalkapalloilija, seurauksena futarin polvet jotka alkoivat lopullisesti pettää eläkevuosien koittaessa.
Yritettiin niitä polvia leikatakin, mutta oli jo liian myöhäistä - leikkaus olisi pitänyt tehdä aikaisemmin, kun jalkojen lihaskuntoa vielä oli eivätkä jänteet olleet ehtineet vetäytyä saavuttamattomiin.
Mutta pappa ei anna periksi vieläkään. Keppien ja joskus rollaattorinkin avulla hän sinnikkäästi edelleenkin tekee kotiaskareet, linkoaa talvisin traktorilla koko kylän omakotitalojen pihat ja pihatiet, pitää kotitilan rakennukset kunnossa ja välillä ryömii perunapellolla, kun eivät jalat kanna. Sisukkaasti hän hakee metsästä traktorilla puun rangat ja pätkii ja halkoo ne pilkkeiksi traktorin perässä olevalla laitteella. Valmiit klapit hän pistää pinoon kontaten.
Kaikki kyläläiset arvostavat pappaa kovasti ja nostavat hänelle hattua. Moni nuorempi ja parempikuntoinen kaveri hyytyy papan saappaitten jäljille.
Papassa on sekä sisua että voimaa kuin karhussa, hän elää täyttä elämää ja varmaan nukahtaa iltaisin väsyneenä mutta tyytyväisenä.
Mitä siis valitat? Sinähän olet vielä nuori, vasta keski-ikäinen ja fyysisesti vielä erittäin hyvässä kunnossa. Aiotko lannistua ja antaa periksi ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa?
Et kerro, millainen on leipätyösi mutta mikään ei estä sinua pitämästä itseäsi fyysisesti timmissä lihaskunnossa jatkossakin, kunhan lakkaat säälimästä itseäsi ja mietit toisenlaiset tavat harrastaa liikuntaa ja tehdä kotitilan askareita.
Kaikki on mahdollista, jos vain itse haluat. Sinusta se on kiinni, ei mistään muusta.
Olet tähän saakka saanut kehuja hyvästä fyysisestä kunnosta ja ilmeisesti myös kilpailumenestyksestä. Jatkossa sinulla on mahdollisuus saada arvostusta periksiantamattomuudelle ja sitkeydelle opetella uudenlaiset liinkunta- ja työtavat.
Ihminen oppii halutessaan mitä tahansa, niin kuin omasta kokemuksesta tiedän. Tsemppiä :-)- itsemurhako
Kaikki ei ole mahdollista, vaikka haluat niin väittää. Elämä muuttuisi hyvin paljon entiseen verrattuna.
Ja kaikenlaiset esimerkkisi kaltaiset teräspapat ovat kuriositeettejä, ellei sitten mielikuvituksen tuotetta...
Apua en halua pyytää, jos en selviytyisi itse arjen haasteista, joten mitenkä sitten?
Kyynärsauvan kanssa en usko pystyväni mitään kestävyysurheilua harrastaamaan, puntteja voisin nostella ja rajoitetusti kuntosalilla heilua, mutta se nyt ei ole se juttu, joka toisi iloa elämään. - Leski
itsemurhako kirjoitti:
Kaikki ei ole mahdollista, vaikka haluat niin väittää. Elämä muuttuisi hyvin paljon entiseen verrattuna.
Ja kaikenlaiset esimerkkisi kaltaiset teräspapat ovat kuriositeettejä, ellei sitten mielikuvituksen tuotetta...
Apua en halua pyytää, jos en selviytyisi itse arjen haasteista, joten mitenkä sitten?
Kyynärsauvan kanssa en usko pystyväni mitään kestävyysurheilua harrastaamaan, puntteja voisin nostella ja rajoitetusti kuntosalilla heilua, mutta se nyt ei ole se juttu, joka toisi iloa elämään.OK - luovutan. Selvästikin olet ajatuskyvyltäsi rajoittunut pullamössösukupolven luuserityyppi, jolla ei ole sisua, joustokykyä eikä edellytyksiä käsitellä ja sopeutua niihin ulkoisista tekijöistä johtuviin muutoksiin ja vastoinkäymisiin, joihin jokaikinen ihminen joutuu elämänsä varrella mukautumaan.
Tietäisitpä vaan minunkin tarinani, minäpä olenkin sitkeä selviäjätyyppi. Välillä kaadun, mutta en murru ja etsin aina keinon selviytyä eteenpäin. Sinusta ei minunkaan polkujeni kulkijaksi olisi.
Mutta jokainen vastaa omasta elämästään ja onni löytyy omien korvien välistä.
Jos päätät omasta elämästäsi taistelematta luopua, niin toivottavasti sinulla sentään on rotia olla pilaamatta vaikkapa rekan- tai veturinkuljettajan elämää ja ajaa sataaneljääkymppiä kallioleikkaukseen tai siltapilariin.
Mielestäni kaikkein halveksittavinta ja ala-arvoisinta roskasakkia on se raukkamainen luuseriporukka, joka pakottaa jonkun viattoman kanssaihmisen elämänsä päättäjän rooliin ja sitäkin kautta pilaa monen ihmisen elämän. - itsemurhako
Leski kirjoitti:
OK - luovutan. Selvästikin olet ajatuskyvyltäsi rajoittunut pullamössösukupolven luuserityyppi, jolla ei ole sisua, joustokykyä eikä edellytyksiä käsitellä ja sopeutua niihin ulkoisista tekijöistä johtuviin muutoksiin ja vastoinkäymisiin, joihin jokaikinen ihminen joutuu elämänsä varrella mukautumaan.
Tietäisitpä vaan minunkin tarinani, minäpä olenkin sitkeä selviäjätyyppi. Välillä kaadun, mutta en murru ja etsin aina keinon selviytyä eteenpäin. Sinusta ei minunkaan polkujeni kulkijaksi olisi.
Mutta jokainen vastaa omasta elämästään ja onni löytyy omien korvien välistä.
Jos päätät omasta elämästäsi taistelematta luopua, niin toivottavasti sinulla sentään on rotia olla pilaamatta vaikkapa rekan- tai veturinkuljettajan elämää ja ajaa sataaneljääkymppiä kallioleikkaukseen tai siltapilariin.
Mielestäni kaikkein halveksittavinta ja ala-arvoisinta roskasakkia on se raukkamainen luuseriporukka, joka pakottaa jonkun viattoman kanssaihmisen elämänsä päättäjän rooliin ja sitäkin kautta pilaa monen ihmisen elämän.Niin, en missään tapauksessa sotke toisia oman ratkaisuni toteuttamiseen, sehän on itsestään selvää.
Voi olla, että sellaista sisua minulla ei ole, mitä vaikkapa sinulla. Ehkä kuitenkin jotakin on ollut, jos on illalla väsyneenä lähtenyt lumimyrskyyn pimeälle metsätielle tekemään treeniä, mikä oli minulle ihan normaalia.
Siinä olet oikeassa, että en olen joustava tyyppi. En halua muuttaa tapojani, en halua kokeilla mitään uutta enkä muuta juuri muuta asenteita tai arvojani. Kuuntelen yleensä toisia, mutta päätöksen teen itsenäisesti.
En siis todellakaan usko pystyväni elämään "uutta elämään invalidina" niin, että se olisi minulle mielekästä. Siitä tässä on paljolti kysymys. - Ystävällisesti
itsemurhako kirjoitti:
Niin, en missään tapauksessa sotke toisia oman ratkaisuni toteuttamiseen, sehän on itsestään selvää.
Voi olla, että sellaista sisua minulla ei ole, mitä vaikkapa sinulla. Ehkä kuitenkin jotakin on ollut, jos on illalla väsyneenä lähtenyt lumimyrskyyn pimeälle metsätielle tekemään treeniä, mikä oli minulle ihan normaalia.
Siinä olet oikeassa, että en olen joustava tyyppi. En halua muuttaa tapojani, en halua kokeilla mitään uutta enkä muuta juuri muuta asenteita tai arvojani. Kuuntelen yleensä toisia, mutta päätöksen teen itsenäisesti.
En siis todellakaan usko pystyväni elämään "uutta elämään invalidina" niin, että se olisi minulle mielekästä. Siitä tässä on paljolti kysymys.Tässä on sinulla kaavun paikka. Tuskallisesti tulee esille omat asenteesi itseäsi heikompia kohtaan. Nyt kun sinulla on vaikeaa itsesi kanssa, saat ehkä hieman palautetta siitä, millainen olet voinut aikaisemmin olla toisia kohtaan. Niitä, joita et kyennyt ymmärtämään. Niitä laiskempia, ylipainoisia luusereita, niinhän sinä ajattelet. Elämä ei ole omissa käsissäsi, vaikka niin olet voinut tähän ikään asti elää. Itsemurha-ajatus on luonteva jatkumo tapaasi ajatella. Osa ajatusmalleistasi on todella jo kasvatuksen tulosta. Osa on syntynyt siitä, että olet todella omin voimin jotakin voinut saavuttaa. Nyt on jatkettava elämää, mutta et enää voi sitä täysin sanella itse. On nöyrryttävä, kasvettava kypsempään ihmisyyteen, ihmiseksi. Tarkoitan, omalle paikallesi luotuna ihmisenä oman Luojasi eteen. Sitä tämä on nyt sinulle, kasvun paikka. Toivon, että löydät mielekkyyden elämääsi. Aikaa se vie, mutta ihminen sopeutuu. Jos sinusta ei vielä ole ns. oppimaan sairailta, kehotan miettimään vaikkapa vaivaiskoivua. Sen sitkeyttä vaikeissa olosuhteissa. Se on todella maata myöten, mutta elämä ei pääty. Kaikki sinun, ei pahalla mutta aika pienet fyysiset ongelmasi ovat loppuviimeksi mitättömiä ja suurempia ongelmia on siellä omien korviesi välissä. Asennetta nyt. Voisit hyvinkin hyötyä esimerkiksi kognitiivisesta psykoterapiasta. Olisi mukavaa jos palaisit ketjuun joskus kertomaan, miten sinulla menee. Jos otat nämä herättelyä vastaan, sinulla on edessä vielä ihan mahtava elämä. Anna itsellesi aikaa ja armoa!
- Ystävällisesti
Ystävällisesti kirjoitti:
Tässä on sinulla kaavun paikka. Tuskallisesti tulee esille omat asenteesi itseäsi heikompia kohtaan. Nyt kun sinulla on vaikeaa itsesi kanssa, saat ehkä hieman palautetta siitä, millainen olet voinut aikaisemmin olla toisia kohtaan. Niitä, joita et kyennyt ymmärtämään. Niitä laiskempia, ylipainoisia luusereita, niinhän sinä ajattelet. Elämä ei ole omissa käsissäsi, vaikka niin olet voinut tähän ikään asti elää. Itsemurha-ajatus on luonteva jatkumo tapaasi ajatella. Osa ajatusmalleistasi on todella jo kasvatuksen tulosta. Osa on syntynyt siitä, että olet todella omin voimin jotakin voinut saavuttaa. Nyt on jatkettava elämää, mutta et enää voi sitä täysin sanella itse. On nöyrryttävä, kasvettava kypsempään ihmisyyteen, ihmiseksi. Tarkoitan, omalle paikallesi luotuna ihmisenä oman Luojasi eteen. Sitä tämä on nyt sinulle, kasvun paikka. Toivon, että löydät mielekkyyden elämääsi. Aikaa se vie, mutta ihminen sopeutuu. Jos sinusta ei vielä ole ns. oppimaan sairailta, kehotan miettimään vaikkapa vaivaiskoivua. Sen sitkeyttä vaikeissa olosuhteissa. Se on todella maata myöten, mutta elämä ei pääty. Kaikki sinun, ei pahalla mutta aika pienet fyysiset ongelmasi ovat loppuviimeksi mitättömiä ja suurempia ongelmia on siellä omien korviesi välissä. Asennetta nyt. Voisit hyvinkin hyötyä esimerkiksi kognitiivisesta psykoterapiasta. Olisi mukavaa jos palaisit ketjuun joskus kertomaan, miten sinulla menee. Jos otat nämä herättelyä vastaan, sinulla on edessä vielä ihan mahtava elämä. Anna itsellesi aikaa ja armoa!
Kasvun :)
- ketjun aloittaja
Ystävällisesti kirjoitti:
Tässä on sinulla kaavun paikka. Tuskallisesti tulee esille omat asenteesi itseäsi heikompia kohtaan. Nyt kun sinulla on vaikeaa itsesi kanssa, saat ehkä hieman palautetta siitä, millainen olet voinut aikaisemmin olla toisia kohtaan. Niitä, joita et kyennyt ymmärtämään. Niitä laiskempia, ylipainoisia luusereita, niinhän sinä ajattelet. Elämä ei ole omissa käsissäsi, vaikka niin olet voinut tähän ikään asti elää. Itsemurha-ajatus on luonteva jatkumo tapaasi ajatella. Osa ajatusmalleistasi on todella jo kasvatuksen tulosta. Osa on syntynyt siitä, että olet todella omin voimin jotakin voinut saavuttaa. Nyt on jatkettava elämää, mutta et enää voi sitä täysin sanella itse. On nöyrryttävä, kasvettava kypsempään ihmisyyteen, ihmiseksi. Tarkoitan, omalle paikallesi luotuna ihmisenä oman Luojasi eteen. Sitä tämä on nyt sinulle, kasvun paikka. Toivon, että löydät mielekkyyden elämääsi. Aikaa se vie, mutta ihminen sopeutuu. Jos sinusta ei vielä ole ns. oppimaan sairailta, kehotan miettimään vaikkapa vaivaiskoivua. Sen sitkeyttä vaikeissa olosuhteissa. Se on todella maata myöten, mutta elämä ei pääty. Kaikki sinun, ei pahalla mutta aika pienet fyysiset ongelmasi ovat loppuviimeksi mitättömiä ja suurempia ongelmia on siellä omien korviesi välissä. Asennetta nyt. Voisit hyvinkin hyötyä esimerkiksi kognitiivisesta psykoterapiasta. Olisi mukavaa jos palaisit ketjuun joskus kertomaan, miten sinulla menee. Jos otat nämä herättelyä vastaan, sinulla on edessä vielä ihan mahtava elämä. Anna itsellesi aikaa ja armoa!
Koville on ottanut, mutta itsemurha-ajatukset eivät nyt ole pinnalla. Syy on se, että olen pystynyt jalkani kanssa liikkumaan, en toki niin kuin haaveilen, mutta kuitenkin. Pyörällä ajaminen (maantiepyörä ja pitkät lenkit) ja yllättäen kuntosaliharjoittelukin on onnistunut. Ne ja vain ne ovat ovat parantaneet mielialaa.
Ammattiapua esittivät kesällä kyllä läheiset, mutta en mennyt hakemaan. Lähipiirissä on toki ihmisiä, jotka ovat siihen turvautuneet, mutta nähdäkseni rahat ovat enemmän tai vähemmän menneet heillä hukkaan, joten ei kiinnostanut.
Ja sitten: moni kommentoi täällä uskoen, että ulkonäkö on meikäläisellä ollut tärkeää. Näin ei ole ollut, olen ihan varmasti rumannäköinen miehenkuvatus ja sellaisia nyt vain useimmat keski-ikäiset kestävyysurheiljat ovat. Eli ulkonäkö ei ole ollut mikään kannuste urheilla. Kyllä se on ollut se mielihyvä, mitä siitä on saanut ja se tunne, että on kunnossa ja pystyy selllaisiin suorituksiin, joihin ei moni nuorempikaan hyväkuntoinen pysty.
Muttä tässä mennään, elättelen toivetta, että vielä pystyn juoksemaan, liikkumaan kuten ennen. Saas nähdä
- älä anna periksi
Niin kuin monelle himoliikkujalle ja urheilijalle harrastus koituu lopulla päälaelleen. Paikat kuluu ja tulee ylirasitus- ja tapaturmavammoja. En halua loukata, mutta yritän kai sanoa, että vähempikin olisi hyvän kunnon ja terveyden ylläpitämiskesi riittänyt. Taisi olla liikkuvaa sorttia Michael Schumacherkin, mutta päätyi kiveen. Jääneekö hän nyt sitten hengissä virumaan?
Kyllä sä vielä jokin pointin ja oivalluksen olemassaolollesi nappaat. Henkinen prosessi kestää aikansa.- Formula ei urheilua
Miten ne formulakuskit liikkuu. Istuvat autossa ja ajavat päättömästi.
Ei mitään urheilua - älä anna periksi
Formula ei urheilua kirjoitti:
Miten ne formulakuskit liikkuu. Istuvat autossa ja ajavat päättömästi.
Ei mitään urheiluaNo ei nyt suorannaista urheilua, mutta kuitenkin totaalinen elämän pysähdys menestyneelle, kuuluisalle ja rikkaalle keksi-ikäiselle miehelle. Ja urheiluharrastuksessa hän vammautui.
- Kypärä päähän
älä anna periksi kirjoitti:
No ei nyt suorannaista urheilua, mutta kuitenkin totaalinen elämän pysähdys menestyneelle, kuuluisalle ja rikkaalle keksi-ikäiselle miehelle. Ja urheiluharrastuksessa hän vammautui.
Nii-in, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Joten miten menestys ja kuuluisuus auttoi?
- jtyjtyj
Formula ei urheilua kirjoitti:
Miten ne formulakuskit liikkuu. Istuvat autossa ja ajavat päättömästi.
Ei mitään urheiluatämä oli joko erittain paha trölli tai ihminen joka ei koskaan ole ajanut kilpaa sanoo näin..............................................
- Olet väärässä
Aloittaja ei siis ole koskaan nähnyt tai kuullut olympiatason vammaisista urheilijoista. Muutenkin aloitus kuulostaa niin pinnalliselta ja tyhjältä, että ehkä Luojalla on varallesi toisenlainen suunnitelma; henkisen sisällön kehittäminen ja kasvattaminen.
- .........
Mene juttelemaan psykiatrille niin ehkä pääset asian yli. Iso ja järkyttävä asia tuo varmasti on mutta ei kuitenkaan syy kuolla. Mieti sitä että asiat voisivat olla paljon huonomminkin ja yritä löytää jotain sisältöä elämääsi. Kuolet kuitenkin joskus etkä elä enää toista kertaa joten yritä nyt selvitä loppuun asti. Voimia!
- opgmedgp
No nyt sulla tuli tuosta himoliikkumisesta kiintiö täyteen. Alat nauttimaan elämästä jollain muulla tavalla. Kehottasin nauttimaan elämästä kokonaisuutena eikä mielenkiinnon kohdetta vain yhteen asiaan ja sitä tehdään täysillä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https2742863En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e751506- 431460
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan341250Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej471180En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o251177Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61170Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(431109- 201042
Ihan mielenkiinnosta kyselen...
Kun olen huomannut, että omat sähköpostit sakkaavat, puhelut eivät yhdisty jne. että missähän mahtaa olla vika? Osaisko141003