Sairaus sairastuttaa

Olen kokenut samaa. Ystäväni ei ollut kaksisuuntaista mielialaa poteva, mutta aloitettuaan seurustelun, ystävyytemme hiipui rivakasti ja nyt olemme vain hyvänpäivän tutut, kun törmäämme yhteen.
Ei hän ole kyllä pettänyt luottamustani, että olisi lörpötellyt henkilökohtaisia salaisuuksiamme, mutta toinen ihminen, toiset riennot ja niiden myötä aika ja mielenkiinto on nyt toisaalla.
Tätähän ystävyys on: vapaaehtoista, molemmin puolin. Ei siinä mitenkään sitouduta olemaan toisen kanssa niin kuin parisuhteessa. Vain jonkinlainen inhimillinen lähimmäisen rakkaus voisi veloittaa olla unohtamatta entisiä ystäviä, mutta kun elämän kuviot muuttuvat, rakastuu, muuttaa maisemia, saa lapsen ym. ja ei ole aikaa niin ystävyydet haalistuvat.
Pahalta minustakin tuntui, mutta niin kai me helposti itsekukin vastaavassa tilanteessa toimimme.
Kun nyt jälkeenpäin ajattelen, niin taisin alussa närkästyä, olin loukkaantunut ja toimin vielä puoleltani vaikeasti lähestyttävästi.
Tämä on osa elämää ja pitäisi vain hyväksyä: olla kiitollinen aikansa kestäneestä ystävyydestä ja yhteisestä ajasta ja iloita toisen onnesta. Olen huomannut, että jos on avoin, uusia ihmisiä tulee tilalle ja olla ystävä jälleen.

Sairaus ei ole peruste tuollaiselle käytökselle. "Ystäväsi" on vain tyypillinen mulkku.
Vaikka olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö, pitäisi silti osata käyttäytyä kunnolla muita ihmisiä kohtaan.

Täysi mulukkuhan sellainen on, joka noin tekee vaikkas olisi miten maanisdepressiivinen!! Taitaa olla kaik bipot vähän sellaisia et tänään yhtä ja huomen jotain ihan muuta. Kokemusta minullakin.............Omiin nilkkoihinsa kalahtaa pahiten.

Ei ole sairaus eikä mikään mikä mitään aiheuttaa. Sellaisat sairautta ei ole kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ainoa mitä ystävälläsi saattaa olla on omalaisensa persoona, joka ei sinua miellytä. Tietenkin ymmärrän hyvin, jos yhteydenpito katkeaa kokonaan yhtäkkisesti. Se on harmillista. Ehkä ystäväsi on nyt niin rakastunut, että ei osaa ajatella muita ihmissuhteitaan hoitaa. Niin monille käy. Toinen asiaan vaikuttava asia voi olla ystäväsi todennäköisesti vetämä lääkitys, joka vetää ihmistä välillä maniaa välillä kuoleman masennukseen. Ainekäytölle ei vain mitään oikeen mahda, koska yhteiskunnassa on tapana vetää huumeita, silloin kuin lääkäri sitä suosittelee. On vaikea saada ketään vakuutettua, että sekaisen käytöksen takana useilla niin sanotuilla mielenterveyspotilailla on itse asiassa iatrogeeniset syyt. Olen pahoillani teidän molempien puolesta oli syy mikä tahansa.

Aika paljon noita tarinoita kuin aloittajan, samanlaisia. Siis kun tarinoita maanisdepressiivisien jutuista kuunnellut ja lukenut, mitä läheiset, perheenjäsenet on puhuneet ja kirjottaneet. Lääkärit myös. Niin selvästikkin tuommoin käyttäytyminen on aikas tyypillistä maanisdepressiivisille? Maniassakin potilas on voimainsa tunnossa eikä yhtään tajua kui hajalleen saa kaikki! Ei tajua taikkas ei vaan sit yhtään välitä. Mitä eroo narsismiin?? Ylempänä joku kirjoitti että aikas monille käy niin että unohtaa kaikki muut kun rakastuu tai tulee jotain muuta vastaavaa. En minä kyl tiedä yhtään mun ystävistä
ja tutuistakaan tai kestään, jolle noin olis käynyt! kyl on päässä jotaa tosissaan
pahasti jos vuosien ajanki olleet ystävät ja kaik ihmiset on heti kun ilmaa jos tapaa jonkun uuen, jota ei oikeastaan edes viel tunne! Sairasta musta!!