Mitä tässä pitäisi tehdä.

Kerronpa oman tarinani kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Nykyisen vaimon tapasin jo 16 vuotta sitten. Ensimmäiset kahdeksan vuotta oli parisuhteemme tiivistä, mutta en pystynyt väkivaltaani hillitsemään suuttuessani. Aina lupasin, kun rauhoituin, että oli viimeinen kerta kun löin. Tämän kahdeksan vuoden jälkeen tapahtui elämässäni tapahtuma jonka vuoksi sairastuin ensin paniikkihäiriöön ja vakavaan masennukseen. Näihin sain lääkityksen, mutta myös väkivalta jäi pois, vaikka riitoja tuli. Sairaus alkoi muuttua sillain, että tein puolesta vuodesta vuoteen montaa työtä yhtä aikaa noin 14-16 tunnin työpäivää, yleensä myös viikonloput. Kun sitten tuli pakollinen vapaa. mm. joulupyhät. Iski erittäin paha masennus päälle ja olin kuukausia sairaslomalla masennuksen vuoksi. Tämä oravanpyörä pyöri n. kahdeksan vuotta. Parisuhteemme oli erittäin hyvää tämän kahdeksan vuoden ajan, eikä rahaongelmia ollut. Nyt puolivuotta sitten taas jouluna tuli erittäin paha romahdus ja minut lähetettiin tutkimukseen psykiatriselle osastolle. Vaimoni vastusti psykiatriselle menoa, sillä hänen mielestään en ollut niin sairas. Kuukauden tutkimuksissa selvisi, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekamuotoisena jaksona ja sekamuotoista persoonallisuushäiriötä. Hoidon aikana lopetettiin kaikki masennuslääkkeet ja ainoaksi lääkkeeksi tuli Absenor 800mg. Aluksi kaikki oli hyvin, eikä mania, taikka depressiokohtauksia tullut. Nyt viimeiset viikot on ollut yhtä hel*ettiä, päivän aikana tulee monia mania kohtauksia, jolloin tuntuu että pitää päästä heti töihin tai on pakko alkaa jotain tekemään. Töitä en voi tehdä, sillä lääkäri laittoi eläkepaperit vetämään, joten tulee kodista pidettyä vähän liiankin hyvää huolta. Myös debressio kohtauksia tulee useita päivän aikana, jolloin on ihan masennuksissa, eikä jaksa tehdä mitään, eikä mikään kiinnosta. Pahinta tässä on se että ainoastaan rauhoittavalla saa muutaman tunnin terveenoloista aikaa päivään. Ja taas kun rahoittavaa en mielellään ota, niin alkaa voimat oleen melko loppu sairauden kanssa.
Lisäksi itse jahkailen, että menenkö huomenna psykiatriseen päivystykseen, jotta saisin jollain lailla arjen pyörimään normaalisti. Toisaalta seuraavaan lääkäriaikaan on n.1,5 viikkoa aikaa, joten odottelenko sinne ja napsin tiheämmässä määrin rauhoittavia.