Hei!
Eli olen 22-vuotias nuori nainen, jolta löytyy melko kirjava historia paino- ja kehonkuvaongelmien osalta menneisyydessä. Alla lyhyesti painohistoriani:
Olen ollut pienestä pitäen pullukka ja vankkarakenteinen tyttö. Ala-asteen viimeisillä luokilla aloin kuitenkin pihtaamaan syömistäni ja painoin alimmillani 161cm/46kg ja voisikin sanoa, että sairastin tuolloin anoreksiaa. Painoni lähti kuitenkin todella nopeaan nousuun heti ylä-asteen alussa masennuksen vuoksi, joka oli seurausta vaikeasta elämäntilanteesta niin koti- kuin kouluympäristössä. Painonnousua jatkui aina lukion toiselle vuodelle asti, jolloin painoin pahimmillani 96kg. Tuolloin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa laihduttamisen. Homma lähtikin mallikkaasti liikkeelle kun jätin kaikki herkut pois ruokavaliostani ja aloin katsoa tarkemmin, mitä oiken suuhuni laitoin. Lisäsin myös liikuntaa, sillä tuon ylipainon aikana oli käytännössä katsoen täysi sohvaperuna. Paino putosi kuitenkin suurimmalti osin ruokavaliomuutoksilla, eikä niinkään liikunnan johdosta. Sain pudotettua painoni 1v- 1.5v aikana 65 kiloon, eikä paino ole sen jälkeen lähtenyt nousuun. Olen siis nyt muutaman vuoden saanut painoni pidettyä max. 65kg:ssa, ja viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut tiputettua tuosta vielä muutaman kilon pois. Olen siis tällä hetkellä 161cm/60.5kg mitoissa ja tältä osalta olen siis hyvin tyytyväinen itseeni ja ylpeä siitä, että sain tuon merkittävän ylipainon pudotettua kunnialla pois.
Ongelmani on kuitenkin se, että tunnen yhä jatkuvaa häpeää omaa kehoani kohtaan, sillä nuo isot painonvaihtelut elämäni aikana ovat jättäneet jälkensä kroppaani. Keho on käytännössä katsoen venymäarpien peitossa ja löysää nahkaa löytyy hiukan niin käsien, rintojen, reisien kuin vatsankin kohdalta. Vaatteet päällä näytän hyvältä jopa omasta mielestäni, mutta alasti ollessani tunnen itseni täysin muotopuoleksi. Häpeän itseäni niin paljon, etten ole pystynyt aloittamaan seurustelu-/seksisuhteita kenenkään kanssa vielä tähän päivään mennessäkään ja aristelen ottaa kontakia vastakkaiseen sukupuoleen millään lailla. Koen myös hyvin ahdistavaksi sen, että huomaan nykyisin saavani katseita miehiltä aivan eri tavalla kuin ylipainoni aikana, enkä tiedä kuinka minun pitäisi reagoida niihin. Pelkään kroppani säikyttävän heidät pois, mikäli asiat etenisivät niin pitkälle, että vaatteiden väheneminen tulisi ajankohtaiseksi. Yleensä menenkin täysin lukkoon tällaisissä tilanteissa, koska tiedän, ettei itsetuntoni kestä enää yhtään oman kehon ulkonäöstä johtuvaa takaiskua. En kuitenkaan haluaisi viettää loppuelämääni yksin. Olen siis rehellisesti sanottuna täysin hukassa itseni kanssa tällä hetkellä.
Eli kaipa se punainen lanka tässä viestissä olisi se, että onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia tuntemuksia ison painonpudotuksen jälkeen ja kuinka pääsitte niistä loppuen lopuksi eroon. Kiitos jo kaikille vastanneille etukäteen!
Häpeä omasta kehosta laihtumisen jälkeen
12
345
Vastaukset
- muista liikunta
Ehkä sinun tällä hetkellä olisi hyvä aloittaa liikunta 3-4 kertaa viikossa. Tulisit tutummaksi kehosi kanssa. Iholla kestää vähän kauemmin kutistua kuin rasvalla ja lihaksilla kadota.
Olet vasta laihduttanut viimeiset kilot, joten noin vuoden päästä voi tulosta arvioida paremmin rintojen jne osalta. Arpia kannattaa voidella, että ne pysyvät pehmeinä ja iho pystyy paremmin elämään. Ne myös vaalenevat vähitellen.
Hienoa, että olet saavuttanut tavoitteesi. Nyt pitäisi olla malttia odottaa noita ihomuutoksia. Voi olla, että kaikki ei palaudu kohdalleen, mutta paranee vielä nykytilanteesta. - ei ongelmaa
Minullakin on raskausarpia kehossa mutta ne ovat vaalentuneet niin, että ne näkee vain läheltä. Ei niitä miehiä hirveesti kiinnosta, että onko naisella pikkasen selluliittia tai arpia kehossa. Riittää että on suht hoikassa kunnossa ja terve. Keskity nyt ihmeessä muihin juttuihin ja seksissä nautintoihin.
- häpeilevä22
No minun kohdalla nuo venymisarvet ovat melko mittavat. Käytännössä katsoen olen arpia täynnä aina käsivarsista polvitaipeisiin asti, ja vaikka ne kaikki ovat suurimmalta osalta vaalenneet valkeiksi, ovat ne kyllä selvästi havaittavissa. Etenkin kun ihoa "vetää" johonkin suuntaan, näkee kuinka tiheässä/miten syviä ne ovat. Minua harmittaakin se, ettei niille syntyneille arville ilmeisesti mahda mitään? Tuntuu vaan tosi pahalta kun kroppa näyttää siltä, että ikää olisi nahan perusteella n. 30v enemmän kuin mitä sitä oikeasti on ja muutenkin tuo iho on sen näköinen, kuin joku olisi käyttänyt sitä veitsenteroittamiseen juurikin noiden arpien vuoksi.
- Rohkeanainen
Tiedän tasan tarkkaan tunteen. Lihoin itsekin nopeassa ajassa lähes sataan kiloon ja pudotin parissa vuodessa 30 kiloa. Nykyään iho siis venymäarpinen, vatsassa syvimmät ja pahimmat merkit lihavuudesta. Ainoa, josta olen löytänyt apua ns. kiinteytymiseen, on kunnon salitreeni painonnoston ja lihasten kasvattamisen muodossa. Nahan alle tulee muuta täytettä silavan tilalle. Kroppaan olen saanut myös enemmän muotoa, ennen olin löysähkö, vaikkakin solakampi. Älä anna ihon estää itseäsi elämästä ja rakastamasta. Varmasti löytyy (löysin minäkin) mies, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Vaali terveyttäsi ja ole tyytyväinen siitä, ettei liikakilot vaivaa enää.
- Laiha
Voiei :c
- autan mielellään
Haluan auttaa sua. Ota yhteyttä. [email protected]
- jossukka33
Itsellä nyt ei paljoa ole kokemusta muutakuin että rinnoissa aikalailla arpia koska kasvoivat niin nopeasti yläasteiässä. Eräällä ystävälläni kumminkin on kehossaan arpia ja on suhteellisen pyöreä, mutta silti hänellä on ollut miehiä elämässään. Ei pienet arvet JÄRKEVIÄ MIEHIÄ pois aja, pinnalliset ovat tietenkin asia erikseen :) Toivoisin kyllä itsekkin että joku keksisi keinon millä arvet saisi kadotetuiksi!
- Häpeilevä 22
No jos ongelmana tosiaan olisikin ainoastaan nuo arvet, niin pystyisin asian jotenkin hyväksymään. Mutta kun arpien lisäksi/osittain myös niistä johtuen iho roikkuu todella pahasti ikäisekseni. On todella inhottava katsoa esimerkiksi omaa mahaa kumartuessa eteenpäin, kun se roikkuu löysänä ja muodottomana nahkapussina alaspäin. Ja sen roikkumisen ihan tuntee, vaikka olisinkin sitä katsomatta. Sama ongelma tahtoo olla koko kropassa aina "alleista" reisiin asti. Vähänkin jos olen erikoisemmassa asennossa, näkee selvästi kuinka nahka roikkuu velttona. Rinnat ovat täysin menetetyt tapaukset esimerkiksi, ja ne minä aionkin ihan korjauttaa plastiikkakirurgilla, kuhan saisin muuta kroppaa parempaan kuntoon. On vain alkanut pelottaa, ettei nuo muutkaan roikut tule mihinkään häviämään ilman lääkärin veitseä..
- 55+66
Lihomisesta syntyneet "raskausarvet" vaalenevat käytännössä näkymättömiin vuosien kuluessa. Kokemusta on. Kukaan poikaystävistäni ei ole koskaan kiinnittänyt arpiini mitään huomiota. Pitää olla tosi pinnallinen heppu, jos ne jotenkin häiritsevät. Sellaisista tyypeistä kannattaa päästä eroon muutenkin. Sama koskee löysyyksiä.
- 20+6
Minulla sama ongelma tosin olen 3 yli 4.5 kiloista lasta synnyttänyt ja lihonut 50kg ja laihtunut siitä 30kg. Ikääkin jo 36 vuotta. Ei haitannut arpeni lasten isää ja ei nykyinenkään mies ole arvistani ja roikkuvista löllöistäni maininnut. Katsoo kyllä epätoivoisena kun näytän miten teen vatsallani aaltoja ja kuinka sormet katoavat vatsani tilalla olevaan raidalliseen pullataikinaan. Rinnat roikkuu ja on seepran juovilla. Nännipihatkin on halkaisijaltaan karmeat 18cm. Voit kuvitella kuinka rumat ne on kahden tyhjän nahkapussin päässä. Ei mun mies kyllä koskaan ole mun kroppaa kehunut. Onhan se sentään realisti. Tykkää musta ihmisenä vaikka kroppa ei kolahdakaan ja oonhan mä naamaltani nätti. Et mun ruma kroppa on oikeastaan salaisuus.
- Vikaa kaikissa
20+6 kirjoitti:
Minulla sama ongelma tosin olen 3 yli 4.5 kiloista lasta synnyttänyt ja lihonut 50kg ja laihtunut siitä 30kg. Ikääkin jo 36 vuotta. Ei haitannut arpeni lasten isää ja ei nykyinenkään mies ole arvistani ja roikkuvista löllöistäni maininnut. Katsoo kyllä epätoivoisena kun näytän miten teen vatsallani aaltoja ja kuinka sormet katoavat vatsani tilalla olevaan raidalliseen pullataikinaan. Rinnat roikkuu ja on seepran juovilla. Nännipihatkin on halkaisijaltaan karmeat 18cm. Voit kuvitella kuinka rumat ne on kahden tyhjän nahkapussin päässä. Ei mun mies kyllä koskaan ole mun kroppaa kehunut. Onhan se sentään realisti. Tykkää musta ihmisenä vaikka kroppa ei kolahdakaan ja oonhan mä naamaltani nätti. Et mun ruma kroppa on oikeastaan salaisuus.
Sulla on kivan letkeä asenne kroppaasi, vaikka sitä haukutkin. Voin vakuuttaa, että olet ihan normaali. Ja kaunis.
Iso plussa sinulle tuosta "tykkää musta ihmisenä" -kommentista. Sitähän me kaikki toivomme omalle kohdallemme.
Kaikille oman kroppansa kanssa taisteleville suosittelen ehdottomasti uimahallissa käyntejä. Siellä näette ihan tavallisia normaaleja ihmisiä persoonallisine vartaloineen.
Monella on ihan väärä kuva täydellisestä vartalosta. Vääristynyt kuva on muodostunut median ja kuvankäsittelyn kautta.
Persoonallinen ihminen on kaunis. Hymyilkää! :)
- Murzlo
Minä olen kuin seepra: raskausarpea täynnä nopean lihoamisen ja laihtumisen jäljiltä. Tämä ei ole miestäni haitannut lainkaan.
Mieheni on ammatiltaan lääkäri ja kerran hänelle asiasta avauduin. Hän katsoi minua hieman kuin puoliälyistä ja tokaisi " No niitä (arpia) on lähestulkoon kaikilla". Hänellä itselläänkin on niitä selässä, tosin pituuskasvusta tulleita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1412052- 271928
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231868Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851680Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621478Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381170- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101147