Koiran otto/omistaminen + mielenterveysongelmat

koira haaveena

Ajattelin nostaa esille asian, josta en juuri yhtään löytäny netistä keskustelua. Tää kiinnostais siksi, kun itse olen pienestä pitäen rakastanu koiria ja aina haaveillu omasta koirasta. Nyt tässä on kuitenkin kohta takana jo neljä vuotta sellasia psyykkisia ongelmia, että välillä olen jo ollu melko varma päätöksestä tehä itsemurha. Tossa tilanteessa koirahaaveet on ollu luonnollisesti aivan etäisiä ja tuntunu täysin moraalittomilta, jos en kerta ole enää kauaa elossakaan. Kuinkas sitten kävis sen koiran? Mutta nyt mun vointi on oikeesti menossa parempaan suuntaan taas kerran, ja mietin vaan, kauanko se tässä pysyy.

Diagnoosini siis on masennus, mut sen lisäks löytyy vino pino dissosiaatio-oireita, ihmispelkoa ja tunteiden heilahtelevuutta sekä menoa äärimmäisestä pahasta olosta täysin turtuneeseen tilaan. Olen lopultakin silti päässyt hoidon piiriin pitkän yrityksen jälkeen ja käyn terapiassa sekä syön lääkkeitä. Viimeisen lääkkeennoston jälkeen olo on parantunu ihan radikaalisti. Toisaalta mulla on ollu ennen mitään hoitoa myös kausia, jolloin on menny paremmin, et ihan vierasta se ei mulle ole. Jännitänkin siks vähän koko ajan, että millonkohan ne ihan tuskallisuuteen menevät masennukset iskee taas. Tunne-elämältäni olen vieläkin äärimmäisen herkkä ja pienikin asia voi saada mut täysin raivostuneeks, itkuseks, kiihtyneeks yms.

Tuli vähän pitkä selitys, mut en osaa kuvailla itseäni mitenkään lyhyesti, tai oikeastaan en osaa sitä lainkaan. Tällä hetkellä kuitenkin elämä näyttäis voittavan ja aina kun oon koirien kanssa tekemisissä myös pahimpina kausina, ne antaa mulle lohtua sillä viattomalla välittämisellään, jos on tuttu ihminen, ja toki iloisuudellaan ja avoimuudellaan. Mun maamn koira on esimerkiksi mulle äärimmäisen rakas ja monesti oon itkeny sen turkkiin huoliani ja se istunu mun vieressä selvästi vaistoten, ettei kaikki oo ihan hyvin.

Oma koira tuntuiskin sellaselta elämäniloa tuovalta varmasti todelliselta ystävältä. Silti en voi luvata tai tietää varmasti, että todella koiran elinajan jaksan kaikkina mahdollisina aikoina oikeesti pysyä jo sen koiran vuoksi hengissä, mutta koiralle omistajan menetys ois ihan hirveen traumaattinen kokemus, jos on hiukankin kauemmin ehtiny sen omistaa. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia koiramaisesta arjesta mielenterveysongelmien kanssa? Miten koira on teihin vaikuttanu? Kuulostaako ees järkevältä, että mä ottaisin koiraa?

123

4346

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • annatassu

      Koira varmasti toisi sinulle elämäniloa ja halua. Mutta pieni pentu osaa olla myös hermoja raastava ja hankala, kestätkö sellaista? Toisinaan tuntuu, ettei mikään koiran kanssa onnistu, kaikki menee päin peetä. Alkaa miettiä omaa kykyään olla hyvä omistaja. Missä vika, mitä teen väärin, miksi pentu on tuollainen. Pelkäänpä, ettet välttämättä kestä takaiskuja pennun kanssa?

      Pentujen ja koiran kanssa yleensäkin tulee olla vakaa ja päättäväinen. Koiran kanssa ei tule lannistua, sille ei saa raivostua tai kovin kiihtyä.
      Ailahteleva omistaja heijastuu koirasta, koirasta voi tulla hyvin epävarma ja tasapainoton.

      Entäpä jos nyt yrität ensin itsesi vuoksi tervehtyä ja tulla parempaan kuntoon. Etsi syitä elämällesi. Jonkinlaiset rutiinit, siis muut kuin terapia ja lääkärikäynnit, voivat auttaa myös. Jonkinlaista kuntouttavaa työtoimintaa esimerkiksi. Tottakai ymmärrän, jos et sellaista jaksa. Koiran kanssa eläminenkin on täynnä rutiineja.

      En aivan ehdottomasti kieltäisi sinulta koiraa, sillä todennäköisesti koiralla kuitenkin olisi hyvin positiivinen vaikutus - pitkällä tähtäimellä. Mutta onko pieni pentu varmasti oikea valinta? Oletko harkinnut jotain aikuista kodinvaihtajaa?

      • Haukkuvaukku

        Mä ajattelin kans ihan samaa, et jo aikuinen koira ilman kotia olis hyvä vaihtoehto. Antaisit kodittomalle koiralle kodin, niitä on paljon. Olisi taatusti ikuisesti kiitollinen ja uskollinen.


      • anne0
        Haukkuvaukku kirjoitti:

        Mä ajattelin kans ihan samaa, et jo aikuinen koira ilman kotia olis hyvä vaihtoehto. Antaisit kodittomalle koiralle kodin, niitä on paljon. Olisi taatusti ikuisesti kiitollinen ja uskollinen.

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12353578


      • PvänHyväTyö
        Haukkuvaukku kirjoitti:

        Mä ajattelin kans ihan samaa, et jo aikuinen koira ilman kotia olis hyvä vaihtoehto. Antaisit kodittomalle koiralle kodin, niitä on paljon. Olisi taatusti ikuisesti kiitollinen ja uskollinen.

        just näin,haet jo kovia kokeneen koiran "löytötalosta". siksi sanoin "jo kovia" kokeneen koska koiratkin (pentuina) voivat sairastua/samaistua omistajan pahaan masennukseen..miksi pilata koiran tulevaisuus omistajan epävarmuudella hoitaa koiraa?? löytötalon koirat ovat jostain kumman syystä ymmärtäväisiä ja arvostavat "pikku-asioitakin".


      • kelaaEnsin
        PvänHyväTyö kirjoitti:

        just näin,haet jo kovia kokeneen koiran "löytötalosta". siksi sanoin "jo kovia" kokeneen koska koiratkin (pentuina) voivat sairastua/samaistua omistajan pahaan masennukseen..miksi pilata koiran tulevaisuus omistajan epävarmuudella hoitaa koiraa?? löytötalon koirat ovat jostain kumman syystä ymmärtäväisiä ja arvostavat "pikku-asioitakin".

        ei koiria mielenterveyspotilaille!!!!!!!!!!!!!!!!! silloin pitää olla henkilö joka katsoo kummankin perään,ja tässä tapauksessa joku joka pitää koiran puolta!!


      • proud dog`s owner
        kelaaEnsin kirjoitti:

        ei koiria mielenterveyspotilaille!!!!!!!!!!!!!!!!! silloin pitää olla henkilö joka katsoo kummankin perään,ja tässä tapauksessa joku joka pitää koiran puolta!!

        luettuani tämän kommentin en voi muuta sanoa kuin hohhoijaa....saatanan idiootti....
        siis ei sillä, ymmärrän kyllä toisaalta, miksi et kannata sitä, että mielenterveysongelmainen ottaa koiran, jos ei todellakaan ole voimia edes itsestä huolehtimiseen, jos ja kun on todella väsynyt ja masentunut eikä välttämättä oikeasti jaksa huolehtia koirasta, mutta kun kaikki, joilla on mielenterveydessä jotakin, ei todellakaan ole siinä jamassa, ettei pystyisi koirasta huolehtimaan, vointi on tasapainoinen....joten näin ollen en näe mitään syytä, miksi tällainen henkilö ei voisi ottaa koiraa, jos vointi on parempi kuin vaikka masentuneella, jolla on voimavarat vähissä ja jaksaminen....
        siis onhan mielenterveysongelmaisissa niitä, jotka ottaa lemmikin, vaikka ei jaksaisi siitä huolehtia ja näin ollen sen pito menee jopa eläinrääkkäyksen/laiminlyönnin asteelle, mutta kun tällasia ihmisiä löytyy myös niistäkin, jotka on ns. nupiltaan terveitä, joten eipä osoitella pelkästään näitä mielenterveysongelmaisia, vaikka niistä löytyykin myös todella sairaita ihmisiä, riippuu kullakin, mikä on itse sairaus, kun noita mielen sairauksia on niin monia ja monenlaisia....
        niin enkä tiedä, voiko ketään luokitella varsinaisesti mt-ongelmaiseksi jonkun masennuksen tai syömishäiriön perusteella koiranomistajana, vaikka ne näitä mielen sairauksia ovatkin, mutta ihmisillä aika helvetin yleisiä,
        veikkaanpa, että useampi koiranomistajista on sairastanut juuri masennusta, mahd. syömishäiriötä ym.
        eli toisin sanoen meillä kaikilla sattuu ja tapahtuu tän elämän aikana erilaisia koettelemuksia, jotka vaikuttaa myös omaan vointiin jaksamiseen, jolloin voinnissa tulee takapakkia, joten minusta on aivan turha luokitella masennukseen sairastuneita ihmisiä- ja koiranomistajia mielenterveysongelmaisiksi, koska kuvailemiani koiranomistajia- ja ihmisiä löytyy todella paljon, mutta monet näistä ovat joskus läpikäyneet masennuksen, mutta eivät kuitenkaan niinsanotusti sairasta sitä juuri tällä hetkellä ja on koira ja koirasta huolehditaan, vaikka joskus oltais masennusta sairastettukin- ja koira voi hyvin...:)
        että näin....näin ollen sanon, että 1 asia, mikä mua erityisesti ärsyttää, on nämä nk. bimboblondipintaliitäjät, jotka mollaa kaikkia meitä, joilla on joskus elämässä mennyt alamäkeä niin oman voinnin ja jaksamisen kanssa kuin muutenkin, että ei koiraa mt-ongelmaisille, ei niistä ole koirista huolehtimaan, varsinkin, kun ite eivät ole kokeneet kaikkea, mitä just masennukseen sairastuneet ovat joutuneet kokemaan eivätkä näin ollen tiedä elämästä melkein paskan vertaa eivätkä etenkään siitä, minkälaista helvettiä masennus pahimmillaan ihmiselle on....
        joten mua ottaa päähän yli kaiken tällaset idiootit, jotka soimaa ja mollaa masentuneita, kävisivätpä ite läpi tuon tuskallisen sairauden, niin tietäisivät, millaista sen kanssa eläminen on....niin ja sanonpa vielä, että vihaan yli kaiken ihmisiä, jotka pilkkaa ja mollaa mielenterveysongelmaisia yleensä omaa egoa pönkittääkseen, vaan kuvitellaanpa heidät mieleltään sairaan kenkiin, eivätpä eroaisi käytökseltään ja oireiltaan juurikaan muista mielenterveysongelmaisista...
        tämän kaiken lisäksi mua ottaa vielä erityisesti tällä kyseisellä palstalla nämä tietyt idiootit, jotka kirjottelee jostakin tietystä ihmisestä täällä semmosia kommentteja, että joo, ei taija tuolla tyypillä olla lääkitys ihan kohdallaan ja ei oo kaikki muumit laaksossa ikään kuin he ite ovat niin täydellisiä, että heissä ei ole mitään vikaa, että on varaa arvostella muita....joten sanonpa kaikille arvostelijoille tällä palstalla, että ootteko koskaan ajatelleet kattoa peiliin vai onko teillä tosiaan niin iso ego, että koette, ettei teillä ole ikinä semmoiseen tarvetta....? ;)
        joopa, en voi edes sanoin kuvailla, kuinka paljon inhoan myös ihmisiä, jotka pönkittää omaa egoaan muita latistamalla ja solvaamalla.....
        näitäkin ihmisiä löytyy juuri tältä palstalta surullisen paljon....no ei voi mitään,
        täytynee vain toivoa, että oppivat edes jonakin päivänä kattomaan itteään peiliin, vaikka se oma äitimuori olisi kuinka lapsena kehunut, kuinka täydellinen ihminen olet, että on varaa mollata muita, ai että....
        t. täällä 1 välillä naama norsunvitulla kulkeva ja mielialoiltaan vaihteleva masennuksen ja itsetuhoisuuden kanssa elänyt mielenterveyskuntoutuja, joka käyttää mielialalääkkeitä ja jolla on tyytyväisen ja terveen ja hyvinvoivan oloinen sekarotuinen 4-vuotias narttukoira, jota omistaja rakastaa kuin omaa lasta, vaikka on huonompiakin päiviä välillä sen kanssa niin kuin muutenkin öisin väsyttävät mielialalääkkeet, mutta hyvin pärjätään...;)


      • ei todellakaan
        proud dog`s owner kirjoitti:

        luettuani tämän kommentin en voi muuta sanoa kuin hohhoijaa....saatanan idiootti....
        siis ei sillä, ymmärrän kyllä toisaalta, miksi et kannata sitä, että mielenterveysongelmainen ottaa koiran, jos ei todellakaan ole voimia edes itsestä huolehtimiseen, jos ja kun on todella väsynyt ja masentunut eikä välttämättä oikeasti jaksa huolehtia koirasta, mutta kun kaikki, joilla on mielenterveydessä jotakin, ei todellakaan ole siinä jamassa, ettei pystyisi koirasta huolehtimaan, vointi on tasapainoinen....joten näin ollen en näe mitään syytä, miksi tällainen henkilö ei voisi ottaa koiraa, jos vointi on parempi kuin vaikka masentuneella, jolla on voimavarat vähissä ja jaksaminen....
        siis onhan mielenterveysongelmaisissa niitä, jotka ottaa lemmikin, vaikka ei jaksaisi siitä huolehtia ja näin ollen sen pito menee jopa eläinrääkkäyksen/laiminlyönnin asteelle, mutta kun tällasia ihmisiä löytyy myös niistäkin, jotka on ns. nupiltaan terveitä, joten eipä osoitella pelkästään näitä mielenterveysongelmaisia, vaikka niistä löytyykin myös todella sairaita ihmisiä, riippuu kullakin, mikä on itse sairaus, kun noita mielen sairauksia on niin monia ja monenlaisia....
        niin enkä tiedä, voiko ketään luokitella varsinaisesti mt-ongelmaiseksi jonkun masennuksen tai syömishäiriön perusteella koiranomistajana, vaikka ne näitä mielen sairauksia ovatkin, mutta ihmisillä aika helvetin yleisiä,
        veikkaanpa, että useampi koiranomistajista on sairastanut juuri masennusta, mahd. syömishäiriötä ym.
        eli toisin sanoen meillä kaikilla sattuu ja tapahtuu tän elämän aikana erilaisia koettelemuksia, jotka vaikuttaa myös omaan vointiin jaksamiseen, jolloin voinnissa tulee takapakkia, joten minusta on aivan turha luokitella masennukseen sairastuneita ihmisiä- ja koiranomistajia mielenterveysongelmaisiksi, koska kuvailemiani koiranomistajia- ja ihmisiä löytyy todella paljon, mutta monet näistä ovat joskus läpikäyneet masennuksen, mutta eivät kuitenkaan niinsanotusti sairasta sitä juuri tällä hetkellä ja on koira ja koirasta huolehditaan, vaikka joskus oltais masennusta sairastettukin- ja koira voi hyvin...:)
        että näin....näin ollen sanon, että 1 asia, mikä mua erityisesti ärsyttää, on nämä nk. bimboblondipintaliitäjät, jotka mollaa kaikkia meitä, joilla on joskus elämässä mennyt alamäkeä niin oman voinnin ja jaksamisen kanssa kuin muutenkin, että ei koiraa mt-ongelmaisille, ei niistä ole koirista huolehtimaan, varsinkin, kun ite eivät ole kokeneet kaikkea, mitä just masennukseen sairastuneet ovat joutuneet kokemaan eivätkä näin ollen tiedä elämästä melkein paskan vertaa eivätkä etenkään siitä, minkälaista helvettiä masennus pahimmillaan ihmiselle on....
        joten mua ottaa päähän yli kaiken tällaset idiootit, jotka soimaa ja mollaa masentuneita, kävisivätpä ite läpi tuon tuskallisen sairauden, niin tietäisivät, millaista sen kanssa eläminen on....niin ja sanonpa vielä, että vihaan yli kaiken ihmisiä, jotka pilkkaa ja mollaa mielenterveysongelmaisia yleensä omaa egoa pönkittääkseen, vaan kuvitellaanpa heidät mieleltään sairaan kenkiin, eivätpä eroaisi käytökseltään ja oireiltaan juurikaan muista mielenterveysongelmaisista...
        tämän kaiken lisäksi mua ottaa vielä erityisesti tällä kyseisellä palstalla nämä tietyt idiootit, jotka kirjottelee jostakin tietystä ihmisestä täällä semmosia kommentteja, että joo, ei taija tuolla tyypillä olla lääkitys ihan kohdallaan ja ei oo kaikki muumit laaksossa ikään kuin he ite ovat niin täydellisiä, että heissä ei ole mitään vikaa, että on varaa arvostella muita....joten sanonpa kaikille arvostelijoille tällä palstalla, että ootteko koskaan ajatelleet kattoa peiliin vai onko teillä tosiaan niin iso ego, että koette, ettei teillä ole ikinä semmoiseen tarvetta....? ;)
        joopa, en voi edes sanoin kuvailla, kuinka paljon inhoan myös ihmisiä, jotka pönkittää omaa egoaan muita latistamalla ja solvaamalla.....
        näitäkin ihmisiä löytyy juuri tältä palstalta surullisen paljon....no ei voi mitään,
        täytynee vain toivoa, että oppivat edes jonakin päivänä kattomaan itteään peiliin, vaikka se oma äitimuori olisi kuinka lapsena kehunut, kuinka täydellinen ihminen olet, että on varaa mollata muita, ai että....
        t. täällä 1 välillä naama norsunvitulla kulkeva ja mielialoiltaan vaihteleva masennuksen ja itsetuhoisuuden kanssa elänyt mielenterveyskuntoutuja, joka käyttää mielialalääkkeitä ja jolla on tyytyväisen ja terveen ja hyvinvoivan oloinen sekarotuinen 4-vuotias narttukoira, jota omistaja rakastaa kuin omaa lasta, vaikka on huonompiakin päiviä välillä sen kanssa niin kuin muutenkin öisin väsyttävät mielialalääkkeet, mutta hyvin pärjätään...;)

        Tuttuni, bibolaari, otti koiran (tai hänen mies otti). Tämä maanis-depressiivinen sitten "hoiti" pentua päivät, mies töissä. Koirasta tuli suht sekopäinen, sentään metsässä pärjää, mutta muuten ei. Koiralla siis ei ollut tämän "vaimon" osilta mitään johdonmukaisuutta, eli hänen olostaan riippuen pääsi ulos tai sitten ei, sai tehdä sisään ihan vapaasti tai sitten ei, joskus penturieha oli sallittua joskus ei, joskus sen kanssa leikki joskus taas ei. Sama nylkytyksen kanssa, tänään saa tyynyä ja ihmisiä nylkyttää, huomenna ei. Voit uskoa, ettei koira emäntäänsä tottele yhtään.

        Koiran kanssa on jaksettava vaikka olisi mikä, koiran kanssa on oltava johdonmukainen, koiran on pystyttävä luottamaan että mikä on tänään sallittua siitä ei huomenna tule selkään jne. Siis oikeasti vaikka tulisi korkea kuume tai ripuli koiran on päästävä ulos, joten ei siinä auta mitään ongelmia pään sisäänkään kehitellä.


      • Proud dog owner
        ei todellakaan kirjoitti:

        Tuttuni, bibolaari, otti koiran (tai hänen mies otti). Tämä maanis-depressiivinen sitten "hoiti" pentua päivät, mies töissä. Koirasta tuli suht sekopäinen, sentään metsässä pärjää, mutta muuten ei. Koiralla siis ei ollut tämän "vaimon" osilta mitään johdonmukaisuutta, eli hänen olostaan riippuen pääsi ulos tai sitten ei, sai tehdä sisään ihan vapaasti tai sitten ei, joskus penturieha oli sallittua joskus ei, joskus sen kanssa leikki joskus taas ei. Sama nylkytyksen kanssa, tänään saa tyynyä ja ihmisiä nylkyttää, huomenna ei. Voit uskoa, ettei koira emäntäänsä tottele yhtään.

        Koiran kanssa on jaksettava vaikka olisi mikä, koiran kanssa on oltava johdonmukainen, koiran on pystyttävä luottamaan että mikä on tänään sallittua siitä ei huomenna tule selkään jne. Siis oikeasti vaikka tulisi korkea kuume tai ripuli koiran on päästävä ulos, joten ei siinä auta mitään ongelmia pään sisäänkään kehitellä.

        noh, jos tämä on sinun mielipiteesi, niin olkoon, mutta sanonpahan vaan, että luitko tekstini, jossa tarkoitin mielenterveysongelmaisia, joiden vointi on vakaa ja hyvä, käyvät terapiassa, käyttävät lääkkeitä ja elämässä menee hyvin, mikä tarkoittaa, että jaksavat myös huolehtia mahdollisesta lemmikistä niinkuin monet huolehtivatkin, koska koira on itselle tärkeä ja siitä halutaan pitää hyvää huolta ja se tuo elämään sisältöä....
        faktahan on, että toiset mt-ongelmaiset pitävät koirastaan erittäin hyvää huolta ja toiset taas ei niinkuin jokaikisellä ihmisellä, joten eiköhän se ole niin, että ei koiraa kenellekään, joka ei kykene siitä asianmukaisesti huolta pitämään, ei vain mt-ongelmaisille, kun on helvetti alkkiksiakin, joilla on koira, joista he huolehtivat vieläpä erittäin hyvin, jopa ehkä paremmin kuin sinä...
        joten suosittelen ehdottomasti masentuneelle koiraa kaveriksi, jos ei kuitenkaan ole missään laitoskunnossa ja onhan masentuneitakin ja siitä paraikaa toipuvia, joilla on koira ja josta he huolehtivat, vaikka oma toimintakyky ei olekkaan mitä parhain, mutta koiran kanssa pärjää, kun jaksaa ulkoiluttaa, ruokkia ja hoitaa muuten, sitä paitsi se, että joutuu koiran kanssa lenkille lähtemään, vaikuttaa masennukseen lieventävästi, kun tuolla liikunnalla on todettu olevan masennusta lieventävää vaikutusta ja kivempihän se on koiran kanssa käydä lenkillä kuin itekseen....voinpa jopa sanoa, että kyllä masentunut ihminenkin kykenee nyt yhestä koirasta huolehtimaan, kun vaikka vertaa koiraa pieneen lapseen masentuneella äidillä, helpompihan koira on lapseen verrattuna....
        tietysti, jos ei todellakaan jaksa koiraa aamuisin olla ulos viemässä, ettei kerta kaikkiaan vaan pääse sängystä ylös, ni sit ei tilanne ehkä kuitenkaan ole koiralle hyvä, vaikkakin nyt masentuneella se, että pitää koiran kanssa käydä ulkona, on positiivista vaikutusta vointiin niinkuin nyt ulkoilulla ja liikunnalla on muiden juttujen rinnalla...
        heh, voinpa sanoa itestäni, että tapailin aikoinani erästä miestä, joka oli keskimäärin masentunut ja hänellä oli 2 koiraa ja hänpä kuule piti niistä hyvää huolta, käytti ulkona, pesi, ruokki....ja oli keskivaikeasti masentunut, jaksaminen kyllä muuten oli heikonlaista, mutta koirista hän kyllä huolehti, että hyväpä se on tulla yleistämään kaikkia mt-ongelmaisia, ettei heistä olisi koirasta huolehtimaan ja eivät huolehtisi, vieläpä, kun jotkut pitää lemmikeistään parempaa huolta kuin jotkut ihan tavalliset ihmiset, koska lemmikit on heille tärkeitä, toisinkuin jotkut ei välitä lemmikkiensä hyvinvoinnista tipan tippaa ja laiminlyövät niiden hoitoa...
        joten mielestäni on aivan turha osoitella ainoastaan mt-ongelmaisia, kun tuolla on kaikissa ja kaikenlaisissa ihmisissä niitä, joille lemmikki ei sovi, eivät kykene siitä huolehtimaan...hyviä öitä ja kauniita unia sulle vain...;)


      • älä suosittele edes
        Proud dog owner kirjoitti:

        noh, jos tämä on sinun mielipiteesi, niin olkoon, mutta sanonpahan vaan, että luitko tekstini, jossa tarkoitin mielenterveysongelmaisia, joiden vointi on vakaa ja hyvä, käyvät terapiassa, käyttävät lääkkeitä ja elämässä menee hyvin, mikä tarkoittaa, että jaksavat myös huolehtia mahdollisesta lemmikistä niinkuin monet huolehtivatkin, koska koira on itselle tärkeä ja siitä halutaan pitää hyvää huolta ja se tuo elämään sisältöä....
        faktahan on, että toiset mt-ongelmaiset pitävät koirastaan erittäin hyvää huolta ja toiset taas ei niinkuin jokaikisellä ihmisellä, joten eiköhän se ole niin, että ei koiraa kenellekään, joka ei kykene siitä asianmukaisesti huolta pitämään, ei vain mt-ongelmaisille, kun on helvetti alkkiksiakin, joilla on koira, joista he huolehtivat vieläpä erittäin hyvin, jopa ehkä paremmin kuin sinä...
        joten suosittelen ehdottomasti masentuneelle koiraa kaveriksi, jos ei kuitenkaan ole missään laitoskunnossa ja onhan masentuneitakin ja siitä paraikaa toipuvia, joilla on koira ja josta he huolehtivat, vaikka oma toimintakyky ei olekkaan mitä parhain, mutta koiran kanssa pärjää, kun jaksaa ulkoiluttaa, ruokkia ja hoitaa muuten, sitä paitsi se, että joutuu koiran kanssa lenkille lähtemään, vaikuttaa masennukseen lieventävästi, kun tuolla liikunnalla on todettu olevan masennusta lieventävää vaikutusta ja kivempihän se on koiran kanssa käydä lenkillä kuin itekseen....voinpa jopa sanoa, että kyllä masentunut ihminenkin kykenee nyt yhestä koirasta huolehtimaan, kun vaikka vertaa koiraa pieneen lapseen masentuneella äidillä, helpompihan koira on lapseen verrattuna....
        tietysti, jos ei todellakaan jaksa koiraa aamuisin olla ulos viemässä, ettei kerta kaikkiaan vaan pääse sängystä ylös, ni sit ei tilanne ehkä kuitenkaan ole koiralle hyvä, vaikkakin nyt masentuneella se, että pitää koiran kanssa käydä ulkona, on positiivista vaikutusta vointiin niinkuin nyt ulkoilulla ja liikunnalla on muiden juttujen rinnalla...
        heh, voinpa sanoa itestäni, että tapailin aikoinani erästä miestä, joka oli keskimäärin masentunut ja hänellä oli 2 koiraa ja hänpä kuule piti niistä hyvää huolta, käytti ulkona, pesi, ruokki....ja oli keskivaikeasti masentunut, jaksaminen kyllä muuten oli heikonlaista, mutta koirista hän kyllä huolehti, että hyväpä se on tulla yleistämään kaikkia mt-ongelmaisia, ettei heistä olisi koirasta huolehtimaan ja eivät huolehtisi, vieläpä, kun jotkut pitää lemmikeistään parempaa huolta kuin jotkut ihan tavalliset ihmiset, koska lemmikit on heille tärkeitä, toisinkuin jotkut ei välitä lemmikkiensä hyvinvoinnista tipan tippaa ja laiminlyövät niiden hoitoa...
        joten mielestäni on aivan turha osoitella ainoastaan mt-ongelmaisia, kun tuolla on kaikissa ja kaikenlaisissa ihmisissä niitä, joille lemmikki ei sovi, eivät kykene siitä huolehtimaan...hyviä öitä ja kauniita unia sulle vain...;)

        Täälläpäin on mt-ongelmaisia koirineen, on rotikoita ja canarioita jne. todella kivaa...Nämä muutenkin jo arvaamattomat koirat ovat "jotenkuten" hoidettuja, tosin eivät aina pääse tarpeilleen jne. Sitten niitä pidetään irti.

        Koira tarvitsee säännöllistä elämää, ei sellaista elämää ettei tiedä pääseekö ulos tänään vai meneekö huomiseen. Vastuu eläimestä on sen ottajalla, ei eläimellä.


      • Huomaa1
        älä suosittele edes kirjoitti:

        Täälläpäin on mt-ongelmaisia koirineen, on rotikoita ja canarioita jne. todella kivaa...Nämä muutenkin jo arvaamattomat koirat ovat "jotenkuten" hoidettuja, tosin eivät aina pääse tarpeilleen jne. Sitten niitä pidetään irti.

        Koira tarvitsee säännöllistä elämää, ei sellaista elämää ettei tiedä pääseekö ulos tänään vai meneekö huomiseen. Vastuu eläimestä on sen ottajalla, ei eläimellä.

        Jos on mt-ongelma se ei tarkoita ettei koira voisi saada tuollaista säännöllistä elämää. Se saako koira hyvää huolenpitoa vai ei, riippuu vaikka mistä. Vaikka laiskuudesta ja tietämättömyydestä. Huonoja koiranomistajia on ylipäänsä liikaa.


      • Proud dog`s owner
        älä suosittele edes kirjoitti:

        Täälläpäin on mt-ongelmaisia koirineen, on rotikoita ja canarioita jne. todella kivaa...Nämä muutenkin jo arvaamattomat koirat ovat "jotenkuten" hoidettuja, tosin eivät aina pääse tarpeilleen jne. Sitten niitä pidetään irti.

        Koira tarvitsee säännöllistä elämää, ei sellaista elämää ettei tiedä pääseekö ulos tänään vai meneekö huomiseen. Vastuu eläimestä on sen ottajalla, ei eläimellä.

        joo, varmasti löytyy koirasta huolehtimisen laiminlyöntiä mielenterveyskuntoutujilla, mutta EI KAIKILLA.....joten ÄLÄ please YLEISTÄ....
        kun huonosti pidettyjä koiria löytyy KAIKENLAISILLA ihmisillä, ei vain mt-kuntoutujilla, jotkut mt-kuntoutujista pitää koiristaan parempaa huolta kuin taas toiset jne.
        ymmärrän kyllä, että suhtaudut hieman varovaisesti siihen, että mielenterveysongelmista kärsivä henkilö ottaa koiran etenkään, jos ei pysty siitä kunnolla huolehtimaan, mutta kun se on fakta, että on niitäkin mt-ongelmaisia, jotka todellakin pystyy pitämään huolta koirasta ja pitävätkin jotkut vieläpä erinomaista huolta, kun se lemmikki on itselle tärkeä ja rakas ja siitä halutaan näin ollen hyvää huolta, uskoitpa sitten tai et, mutta näin on asia....
        tokihan sinulla on oikeus omaan mielipiteeseen, ei sillä, mutta toivon vain, ettet tosiaan yleistä kaikkia mielenterveyskuntoutujia, etteivät hoitaisi koiriaan hyvin ja tosiaan osoittele vain pelkkiä mielenterveyskuntoutujia eläinrääkkääjiksi, kun niitä, jotka laiminlyö koiransa hoitoa, löytyy kaikenlaisista ihmisistä....
        ei tämän enempää, en jaksa ruveta väittelemään tästä aiheesta kanssasi suomi24;n keskustelupalstalla....__


      • look
        proud dog`s owner kirjoitti:

        luettuani tämän kommentin en voi muuta sanoa kuin hohhoijaa....saatanan idiootti....
        siis ei sillä, ymmärrän kyllä toisaalta, miksi et kannata sitä, että mielenterveysongelmainen ottaa koiran, jos ei todellakaan ole voimia edes itsestä huolehtimiseen, jos ja kun on todella väsynyt ja masentunut eikä välttämättä oikeasti jaksa huolehtia koirasta, mutta kun kaikki, joilla on mielenterveydessä jotakin, ei todellakaan ole siinä jamassa, ettei pystyisi koirasta huolehtimaan, vointi on tasapainoinen....joten näin ollen en näe mitään syytä, miksi tällainen henkilö ei voisi ottaa koiraa, jos vointi on parempi kuin vaikka masentuneella, jolla on voimavarat vähissä ja jaksaminen....
        siis onhan mielenterveysongelmaisissa niitä, jotka ottaa lemmikin, vaikka ei jaksaisi siitä huolehtia ja näin ollen sen pito menee jopa eläinrääkkäyksen/laiminlyönnin asteelle, mutta kun tällasia ihmisiä löytyy myös niistäkin, jotka on ns. nupiltaan terveitä, joten eipä osoitella pelkästään näitä mielenterveysongelmaisia, vaikka niistä löytyykin myös todella sairaita ihmisiä, riippuu kullakin, mikä on itse sairaus, kun noita mielen sairauksia on niin monia ja monenlaisia....
        niin enkä tiedä, voiko ketään luokitella varsinaisesti mt-ongelmaiseksi jonkun masennuksen tai syömishäiriön perusteella koiranomistajana, vaikka ne näitä mielen sairauksia ovatkin, mutta ihmisillä aika helvetin yleisiä,
        veikkaanpa, että useampi koiranomistajista on sairastanut juuri masennusta, mahd. syömishäiriötä ym.
        eli toisin sanoen meillä kaikilla sattuu ja tapahtuu tän elämän aikana erilaisia koettelemuksia, jotka vaikuttaa myös omaan vointiin jaksamiseen, jolloin voinnissa tulee takapakkia, joten minusta on aivan turha luokitella masennukseen sairastuneita ihmisiä- ja koiranomistajia mielenterveysongelmaisiksi, koska kuvailemiani koiranomistajia- ja ihmisiä löytyy todella paljon, mutta monet näistä ovat joskus läpikäyneet masennuksen, mutta eivät kuitenkaan niinsanotusti sairasta sitä juuri tällä hetkellä ja on koira ja koirasta huolehditaan, vaikka joskus oltais masennusta sairastettukin- ja koira voi hyvin...:)
        että näin....näin ollen sanon, että 1 asia, mikä mua erityisesti ärsyttää, on nämä nk. bimboblondipintaliitäjät, jotka mollaa kaikkia meitä, joilla on joskus elämässä mennyt alamäkeä niin oman voinnin ja jaksamisen kanssa kuin muutenkin, että ei koiraa mt-ongelmaisille, ei niistä ole koirista huolehtimaan, varsinkin, kun ite eivät ole kokeneet kaikkea, mitä just masennukseen sairastuneet ovat joutuneet kokemaan eivätkä näin ollen tiedä elämästä melkein paskan vertaa eivätkä etenkään siitä, minkälaista helvettiä masennus pahimmillaan ihmiselle on....
        joten mua ottaa päähän yli kaiken tällaset idiootit, jotka soimaa ja mollaa masentuneita, kävisivätpä ite läpi tuon tuskallisen sairauden, niin tietäisivät, millaista sen kanssa eläminen on....niin ja sanonpa vielä, että vihaan yli kaiken ihmisiä, jotka pilkkaa ja mollaa mielenterveysongelmaisia yleensä omaa egoa pönkittääkseen, vaan kuvitellaanpa heidät mieleltään sairaan kenkiin, eivätpä eroaisi käytökseltään ja oireiltaan juurikaan muista mielenterveysongelmaisista...
        tämän kaiken lisäksi mua ottaa vielä erityisesti tällä kyseisellä palstalla nämä tietyt idiootit, jotka kirjottelee jostakin tietystä ihmisestä täällä semmosia kommentteja, että joo, ei taija tuolla tyypillä olla lääkitys ihan kohdallaan ja ei oo kaikki muumit laaksossa ikään kuin he ite ovat niin täydellisiä, että heissä ei ole mitään vikaa, että on varaa arvostella muita....joten sanonpa kaikille arvostelijoille tällä palstalla, että ootteko koskaan ajatelleet kattoa peiliin vai onko teillä tosiaan niin iso ego, että koette, ettei teillä ole ikinä semmoiseen tarvetta....? ;)
        joopa, en voi edes sanoin kuvailla, kuinka paljon inhoan myös ihmisiä, jotka pönkittää omaa egoaan muita latistamalla ja solvaamalla.....
        näitäkin ihmisiä löytyy juuri tältä palstalta surullisen paljon....no ei voi mitään,
        täytynee vain toivoa, että oppivat edes jonakin päivänä kattomaan itteään peiliin, vaikka se oma äitimuori olisi kuinka lapsena kehunut, kuinka täydellinen ihminen olet, että on varaa mollata muita, ai että....
        t. täällä 1 välillä naama norsunvitulla kulkeva ja mielialoiltaan vaihteleva masennuksen ja itsetuhoisuuden kanssa elänyt mielenterveyskuntoutuja, joka käyttää mielialalääkkeitä ja jolla on tyytyväisen ja terveen ja hyvinvoivan oloinen sekarotuinen 4-vuotias narttukoira, jota omistaja rakastaa kuin omaa lasta, vaikka on huonompiakin päiviä välillä sen kanssa niin kuin muutenkin öisin väsyttävät mielialalääkkeet, mutta hyvin pärjätään...;)

        ketä katsoisi peiliin jne. mielenterveys potilas pilaa koiran luonteen,aivan varmasti.tälläinen ihminen kun ei pärjää muiden ihmisten kanssakaan niin miten koiran kanssa? koira on laumaeläin ja omistaja kuuluu laumaan ja on pomo.. päättele uuvatti loput!!!


      • Proud dog`s owner
        look kirjoitti:

        ketä katsoisi peiliin jne. mielenterveys potilas pilaa koiran luonteen,aivan varmasti.tälläinen ihminen kun ei pärjää muiden ihmisten kanssakaan niin miten koiran kanssa? koira on laumaeläin ja omistaja kuuluu laumaan ja on pomo.. päättele uuvatti loput!!!

        no kaltaisesi ahdasmielisen idiootin kanssa nyt ei varmaankaan pärjää kukaan....
        vai ei mielenterveyskuntoutuja pärjää koiran kanssa, ei sitten yksikään mielenterveyskuntoutuja....niinpä niin....noh, jos noin haluat ajatella, ni mikäpäs siinä....mutta edelleenkin sinuna katsoisin itseäsi peiliin ennen kuin tulet solvaamaan mielenterveyskuntoutujia, ettei he muka pärjää muiden ihmisten kanssa, kun itse olet tosiaan tollanen säälittävä ja naurettava urpo....
        ps. satun muuten olemaan 1 mielenterveyskuntoutujista, jolla on koira, jota rakastan ja joka pääsee ulos ihan joka pv pari kertaa päivässä, saa ruuan joka päivä ja on joka päivä vettä kupissa ja josta huolehditaan muutenkin kynsien ja turkin hoidosta lähtien ja vannon sulle vaikka käsi sydämellä, että hoidan koirani hyvin ja haluan tehdä niin, vaikka välillä väsyttää, vituttaa, stressaa, ei huvita lenkkeily huonolla säällä, mutta silti pissilenkit tehdään ulkona, kun asun kerrostalossa, missä se on pakko viedä ulos tarpeilleen toisin ku jossain ok-talossa, missä on mahdollisuus päästää koira omalle pihatontille asioilleen, mutta se ei mun mielestä ole niin kauheen hyvä, koska koira tarttee lenkkiä jo oman pääkopan hyvinvoinnin vuoksi ja tehdäänpä me vielä pitkiäkin lenkkejä....
        ja koira on terveen ja hyvinvoivan ja tyytyväisen oloinen koira....
        onpahan mulla vielä öisin väsyttävät lääkkeetkin, mistä aiheutuu se, että torkutan kelloa aamulla, kun pitää koira viedä ulos, joten sen ulosvienti saattaa viivästyä tunnilla kolmella, mutta sekään ei haittaa, jos koira on tunnin parin välin pitempään kuin mitä se tavallisesti nyt on aamu- ja iltalenkin välillä, koska tunnin parin heitto ei siinä niin haittaa, kunhan se sitten pääsee ulos asiansa toimittamaan....
        heh, siinä varmaan on sulle nyt 1 syy ruveta sanomaan, että mulla ei pitäis olla koiraa...:D
        senkus sanot kaikin mokomin, yks hailee mulle, kun tiedän ite, että kukaan ei voi syyttää mua koiran laiminlyönnistä, koirani on asianmukaisesti hoidettu, vaikka aamuheräämiset vähän tahnasia onkin noitten lääkkeitten takia, jonka vuoksi teenkin nykyään niin, että käytän koirani vielä myöhään ennen nukkumaanmenoa viimeisen kerran pissillä, että jaksaa olla seuraavana päivänä pitempään ja myöhään me kyllä ulkona käydäänkin, puolenyön aikaan ja joskus sen jälkeenkin vielä, eilen tehtiin illalla pitempi lenkki, lähettiin iltalenkille jotain 20 vaille kymmenen ja heitettiin n. 3 h lenkki, tultiin kotiin joskus 20 vaille 1 yöllä, joten myöhään meni, käytin tessun uimassa ja käveltiinpä myö semmoset 8 kilometriä ja kun 3 h lenkkiä heittää, niin kylläpä tuo on tuossa saanu rakkonsakin hyvin tyhjennettyä ja jaksaahan se koira ollakin seuraavana päivänä pitempään, jos vaille 1 yöllä tulee iltalenkiltä, tänään olen vieny sen ulos tässä aikasemmin iltapäivällä...
        ja näin lopuksi en voi uskoa, että joku on antanut kaltaisellesi judgemental, close-minded, stereotyping asshole-tyypille vieläpä plussapisteen...
        kyllä näitä ihmekusipäitä tällä palstalla sitten riittää, aina otetaan silmätikuksi joku ja sitten nokitellaan ja solvataan häntä oman egonsa pönkittämiseksi ja sitten vielä osoitellaan mt-potilaita, että eivät pärjää ihmisten kanssa....
        syytä olis todellakin sinulla kattoa peiliin, jos vain osaat ja tiedät, miten se tapahtuu....mukavaa kesäillan jatkoa kuitenkin, kaikesta huolimatta....;)


      • uuuvatti
        Proud dog`s owner kirjoitti:

        no kaltaisesi ahdasmielisen idiootin kanssa nyt ei varmaankaan pärjää kukaan....
        vai ei mielenterveyskuntoutuja pärjää koiran kanssa, ei sitten yksikään mielenterveyskuntoutuja....niinpä niin....noh, jos noin haluat ajatella, ni mikäpäs siinä....mutta edelleenkin sinuna katsoisin itseäsi peiliin ennen kuin tulet solvaamaan mielenterveyskuntoutujia, ettei he muka pärjää muiden ihmisten kanssa, kun itse olet tosiaan tollanen säälittävä ja naurettava urpo....
        ps. satun muuten olemaan 1 mielenterveyskuntoutujista, jolla on koira, jota rakastan ja joka pääsee ulos ihan joka pv pari kertaa päivässä, saa ruuan joka päivä ja on joka päivä vettä kupissa ja josta huolehditaan muutenkin kynsien ja turkin hoidosta lähtien ja vannon sulle vaikka käsi sydämellä, että hoidan koirani hyvin ja haluan tehdä niin, vaikka välillä väsyttää, vituttaa, stressaa, ei huvita lenkkeily huonolla säällä, mutta silti pissilenkit tehdään ulkona, kun asun kerrostalossa, missä se on pakko viedä ulos tarpeilleen toisin ku jossain ok-talossa, missä on mahdollisuus päästää koira omalle pihatontille asioilleen, mutta se ei mun mielestä ole niin kauheen hyvä, koska koira tarttee lenkkiä jo oman pääkopan hyvinvoinnin vuoksi ja tehdäänpä me vielä pitkiäkin lenkkejä....
        ja koira on terveen ja hyvinvoivan ja tyytyväisen oloinen koira....
        onpahan mulla vielä öisin väsyttävät lääkkeetkin, mistä aiheutuu se, että torkutan kelloa aamulla, kun pitää koira viedä ulos, joten sen ulosvienti saattaa viivästyä tunnilla kolmella, mutta sekään ei haittaa, jos koira on tunnin parin välin pitempään kuin mitä se tavallisesti nyt on aamu- ja iltalenkin välillä, koska tunnin parin heitto ei siinä niin haittaa, kunhan se sitten pääsee ulos asiansa toimittamaan....
        heh, siinä varmaan on sulle nyt 1 syy ruveta sanomaan, että mulla ei pitäis olla koiraa...:D
        senkus sanot kaikin mokomin, yks hailee mulle, kun tiedän ite, että kukaan ei voi syyttää mua koiran laiminlyönnistä, koirani on asianmukaisesti hoidettu, vaikka aamuheräämiset vähän tahnasia onkin noitten lääkkeitten takia, jonka vuoksi teenkin nykyään niin, että käytän koirani vielä myöhään ennen nukkumaanmenoa viimeisen kerran pissillä, että jaksaa olla seuraavana päivänä pitempään ja myöhään me kyllä ulkona käydäänkin, puolenyön aikaan ja joskus sen jälkeenkin vielä, eilen tehtiin illalla pitempi lenkki, lähettiin iltalenkille jotain 20 vaille kymmenen ja heitettiin n. 3 h lenkki, tultiin kotiin joskus 20 vaille 1 yöllä, joten myöhään meni, käytin tessun uimassa ja käveltiinpä myö semmoset 8 kilometriä ja kun 3 h lenkkiä heittää, niin kylläpä tuo on tuossa saanu rakkonsakin hyvin tyhjennettyä ja jaksaahan se koira ollakin seuraavana päivänä pitempään, jos vaille 1 yöllä tulee iltalenkiltä, tänään olen vieny sen ulos tässä aikasemmin iltapäivällä...
        ja näin lopuksi en voi uskoa, että joku on antanut kaltaisellesi judgemental, close-minded, stereotyping asshole-tyypille vieläpä plussapisteen...
        kyllä näitä ihmekusipäitä tällä palstalla sitten riittää, aina otetaan silmätikuksi joku ja sitten nokitellaan ja solvataan häntä oman egonsa pönkittämiseksi ja sitten vielä osoitellaan mt-potilaita, että eivät pärjää ihmisten kanssa....
        syytä olis todellakin sinulla kattoa peiliin, jos vain osaat ja tiedät, miten se tapahtuu....mukavaa kesäillan jatkoa kuitenkin, kaikesta huolimatta....;)

        ootsä prkleen urpo,jotain minuutti-aikataulua joka ei jaksa kiinnostaa..oot niin hyvä ai että....niin pitkät stoorit väännät ettei viitsiny edes lukea.elävä olento koirakin on että MT-potilaat voisivat keskittyä omaan elämäänsä ja jättää viattomat luontokappaleet rauhaan....;)


      • pasmat sekasin
        Proud dog`s owner kirjoitti:

        no kaltaisesi ahdasmielisen idiootin kanssa nyt ei varmaankaan pärjää kukaan....
        vai ei mielenterveyskuntoutuja pärjää koiran kanssa, ei sitten yksikään mielenterveyskuntoutuja....niinpä niin....noh, jos noin haluat ajatella, ni mikäpäs siinä....mutta edelleenkin sinuna katsoisin itseäsi peiliin ennen kuin tulet solvaamaan mielenterveyskuntoutujia, ettei he muka pärjää muiden ihmisten kanssa, kun itse olet tosiaan tollanen säälittävä ja naurettava urpo....
        ps. satun muuten olemaan 1 mielenterveyskuntoutujista, jolla on koira, jota rakastan ja joka pääsee ulos ihan joka pv pari kertaa päivässä, saa ruuan joka päivä ja on joka päivä vettä kupissa ja josta huolehditaan muutenkin kynsien ja turkin hoidosta lähtien ja vannon sulle vaikka käsi sydämellä, että hoidan koirani hyvin ja haluan tehdä niin, vaikka välillä väsyttää, vituttaa, stressaa, ei huvita lenkkeily huonolla säällä, mutta silti pissilenkit tehdään ulkona, kun asun kerrostalossa, missä se on pakko viedä ulos tarpeilleen toisin ku jossain ok-talossa, missä on mahdollisuus päästää koira omalle pihatontille asioilleen, mutta se ei mun mielestä ole niin kauheen hyvä, koska koira tarttee lenkkiä jo oman pääkopan hyvinvoinnin vuoksi ja tehdäänpä me vielä pitkiäkin lenkkejä....
        ja koira on terveen ja hyvinvoivan ja tyytyväisen oloinen koira....
        onpahan mulla vielä öisin väsyttävät lääkkeetkin, mistä aiheutuu se, että torkutan kelloa aamulla, kun pitää koira viedä ulos, joten sen ulosvienti saattaa viivästyä tunnilla kolmella, mutta sekään ei haittaa, jos koira on tunnin parin välin pitempään kuin mitä se tavallisesti nyt on aamu- ja iltalenkin välillä, koska tunnin parin heitto ei siinä niin haittaa, kunhan se sitten pääsee ulos asiansa toimittamaan....
        heh, siinä varmaan on sulle nyt 1 syy ruveta sanomaan, että mulla ei pitäis olla koiraa...:D
        senkus sanot kaikin mokomin, yks hailee mulle, kun tiedän ite, että kukaan ei voi syyttää mua koiran laiminlyönnistä, koirani on asianmukaisesti hoidettu, vaikka aamuheräämiset vähän tahnasia onkin noitten lääkkeitten takia, jonka vuoksi teenkin nykyään niin, että käytän koirani vielä myöhään ennen nukkumaanmenoa viimeisen kerran pissillä, että jaksaa olla seuraavana päivänä pitempään ja myöhään me kyllä ulkona käydäänkin, puolenyön aikaan ja joskus sen jälkeenkin vielä, eilen tehtiin illalla pitempi lenkki, lähettiin iltalenkille jotain 20 vaille kymmenen ja heitettiin n. 3 h lenkki, tultiin kotiin joskus 20 vaille 1 yöllä, joten myöhään meni, käytin tessun uimassa ja käveltiinpä myö semmoset 8 kilometriä ja kun 3 h lenkkiä heittää, niin kylläpä tuo on tuossa saanu rakkonsakin hyvin tyhjennettyä ja jaksaahan se koira ollakin seuraavana päivänä pitempään, jos vaille 1 yöllä tulee iltalenkiltä, tänään olen vieny sen ulos tässä aikasemmin iltapäivällä...
        ja näin lopuksi en voi uskoa, että joku on antanut kaltaisellesi judgemental, close-minded, stereotyping asshole-tyypille vieläpä plussapisteen...
        kyllä näitä ihmekusipäitä tällä palstalla sitten riittää, aina otetaan silmätikuksi joku ja sitten nokitellaan ja solvataan häntä oman egonsa pönkittämiseksi ja sitten vielä osoitellaan mt-potilaita, että eivät pärjää ihmisten kanssa....
        syytä olis todellakin sinulla kattoa peiliin, jos vain osaat ja tiedät, miten se tapahtuu....mukavaa kesäillan jatkoa kuitenkin, kaikesta huolimatta....;)

        Jos sinä et saa yöllä unta, niin oletko silti varma, että koirasi haluaa lönkötellä pitkin yötä, vai nukkuisiko mieluimmin. Vai onko jo oppinut päivänukkujaksi kuten omistajakin


      • Proud dog`s owner
        uuuvatti kirjoitti:

        ootsä prkleen urpo,jotain minuutti-aikataulua joka ei jaksa kiinnostaa..oot niin hyvä ai että....niin pitkät stoorit väännät ettei viitsiny edes lukea.elävä olento koirakin on että MT-potilaat voisivat keskittyä omaan elämäänsä ja jättää viattomat luontokappaleet rauhaan....;)

        hahhahhahhah....kukahan se tässä on urpo, olepas nyt kiltti poika kerrankin ja katso peiliin ja niin tosiaan jätä mielenterveyspotilaat rauhaan, ne on ensinnäkin ihmisiä siinä missä muutkin eikä muita huonompia, itseasiassa voisin sanoa, että jotkut jopa 3 x fiksumpia kuin kaltaisesi AHDASMIELISET kusipäät,
        etenkään, kun se ei katsos kultaseni sinulle kuulu, ottaako joku "mt-kuntoutuja" koiran vai eikö ota ja kuka ylipäänsä ottaa, joten voisit tosiaan SINÄ ITSE keskittyä omaan elämääsi eikä muitten asoitten märehtimiseen ja lopettaa tän idioottimaisen paskan jauhannan täällä....so long, bitch and nice rest of life....;)


      • Proud dogowner
        pasmat sekasin kirjoitti:

        Jos sinä et saa yöllä unta, niin oletko silti varma, että koirasi haluaa lönkötellä pitkin yötä, vai nukkuisiko mieluimmin. Vai onko jo oppinut päivänukkujaksi kuten omistajakin

        no niin ja terve vaan sinullekin....vastataanpa ensinnäkin tuohon ensimmäiseen kysymykseesi, että haluaako koirani lönkötellä kanssani parin tunnin lenkkejä näin KESKELLÄ YÖTÄ....
        ensinnäkin ei mun koiran tarvitse joka helvetin yö mennä lönköttää mun kanssa parin tunnin lenkkejä ja eikös se ole hyvä, että välillä tekee pitkän iltalenkin myöhempään siinä illalla, etenkin tämmösillä helteillä, kun ei sitä koiraa nyt parane kuumalla kesähelteelläkään juoksuttaa, itse en ainakaan niin rupea helteellä koiraa rääkkäämään, vaan mieluummin myöhempään illalla, kun on jo luonnollisesti vilposampaa....
        kyllä koirani nukkua saa ihan tarpeeksi eikä sitä kyllä nämä myöhempään iltaan ajoittuvat pitkät lenkit haittaa, se on pikemminkin tyytyväinen, kun on saanut pitkän lenkin illalla, vaikka yöllä tulisikin lenkiltä takaisin ja kun ei me aina pitkin yötä tuolla vaellella ja vaikka välillä niin tehdäänkin, niin
        mitä se sinun napaasi kaivaa? vaikka tietenkinhän se on jo vuorokausirytmin vuoksi parempi käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä päivällä, paitsi että
        nyt on nämä kesähelteet....
        näin viimeiseksi mitäpä haittaakaan siitä on, jos koiran kanssa käy myöhään yöllä ulkona, jos itekkin haluaa nukkua aamulla pitempään, jaksaapahan koirakin olla sitten aamulla/päivällä pitempään ja jos oma vuorokausirytmi on sellanen, että valvoo myöhään ja herää myöhään, ni eiköhän se koirakin ole hyvä käyttää sitten myöhään ennen nukkumaanmenoa asioillaan, eipähän tarvi olla aamulla aikaseen sitä viemässä....
        ei tarkota sitä, että sen koiran kanssa kunnon hikilenkkiä keskellä yötä heitettäisiin...
        näin kaiken kaikkiaan ei luulisi sinun napaasi kaivavan minun koiran pito, eläinrääkkääjä en ole enkä halua olla, joten....?
        en minä tule sinulle sinun koiran pidosta vinkumaan, eläinrääkkäys on tietysti asia erikseen, mutta sinä nyt et varmaan mahdollista koiraasi kuitenkaan rääkkää...


      • vattumikädorka
        Proud dog`s owner kirjoitti:

        hahhahhahhah....kukahan se tässä on urpo, olepas nyt kiltti poika kerrankin ja katso peiliin ja niin tosiaan jätä mielenterveyspotilaat rauhaan, ne on ensinnäkin ihmisiä siinä missä muutkin eikä muita huonompia, itseasiassa voisin sanoa, että jotkut jopa 3 x fiksumpia kuin kaltaisesi AHDASMIELISET kusipäät,
        etenkään, kun se ei katsos kultaseni sinulle kuulu, ottaako joku "mt-kuntoutuja" koiran vai eikö ota ja kuka ylipäänsä ottaa, joten voisit tosiaan SINÄ ITSE keskittyä omaan elämääsi eikä muitten asoitten märehtimiseen ja lopettaa tän idioottimaisen paskan jauhannan täällä....so long, bitch and nice rest of life....;)

        koita urpo tajuta että olen itsekin mt-kuntoutuja vuosia eläkkeellä olleena,nähnyt kuinka sekopäät muka paranevat koiran ottamalla,haaveena kävelylenkkejä jne.. mutta todellisuus on toista,osa keksii tekosyitä miksi ei tänäänkään päässyt viemään koiraa ulos jne..koiralta kun haetaan juuri sitä että koira saisi kuntoutujan liikkumaan jne./tms. tässä ei olla mitään ahdasmielisiä kusipäitä vaan nähnyt niin monen koiran lähdön piikille kun ei kukaan ota 1-2v. koiraa joka häiriintynyt jossainmäärin.. sinä ahdasmielinen tietäjä;mene lenkkikaveriksi jollekin ettet sinäkään märehdi... koirien asialla tässä ollaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


      • tabermanni
        vattumikädorka kirjoitti:

        koita urpo tajuta että olen itsekin mt-kuntoutuja vuosia eläkkeellä olleena,nähnyt kuinka sekopäät muka paranevat koiran ottamalla,haaveena kävelylenkkejä jne.. mutta todellisuus on toista,osa keksii tekosyitä miksi ei tänäänkään päässyt viemään koiraa ulos jne..koiralta kun haetaan juuri sitä että koira saisi kuntoutujan liikkumaan jne./tms. tässä ei olla mitään ahdasmielisiä kusipäitä vaan nähnyt niin monen koiran lähdön piikille kun ei kukaan ota 1-2v. koiraa joka häiriintynyt jossainmäärin.. sinä ahdasmielinen tietäjä;mene lenkkikaveriksi jollekin ettet sinäkään märehdi... koirien asialla tässä ollaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

        ei noi näytä ymmärtävän että tässä keskusteluketjussa on just otettu kantaa myös koirien kannalta.. ei ihminen heti parane/tule sosiaalisemmaksi heti kun koiran ottaa.siihen menee yksi koiran elämä... harkitkaa kissaa ensin jotta näkee mt-potilaan empatia-puolen eli olisiko lainkaan vaativamman koiran omistajaksi.


      • owneri
        Proud dogowner kirjoitti:

        no niin ja terve vaan sinullekin....vastataanpa ensinnäkin tuohon ensimmäiseen kysymykseesi, että haluaako koirani lönkötellä kanssani parin tunnin lenkkejä näin KESKELLÄ YÖTÄ....
        ensinnäkin ei mun koiran tarvitse joka helvetin yö mennä lönköttää mun kanssa parin tunnin lenkkejä ja eikös se ole hyvä, että välillä tekee pitkän iltalenkin myöhempään siinä illalla, etenkin tämmösillä helteillä, kun ei sitä koiraa nyt parane kuumalla kesähelteelläkään juoksuttaa, itse en ainakaan niin rupea helteellä koiraa rääkkäämään, vaan mieluummin myöhempään illalla, kun on jo luonnollisesti vilposampaa....
        kyllä koirani nukkua saa ihan tarpeeksi eikä sitä kyllä nämä myöhempään iltaan ajoittuvat pitkät lenkit haittaa, se on pikemminkin tyytyväinen, kun on saanut pitkän lenkin illalla, vaikka yöllä tulisikin lenkiltä takaisin ja kun ei me aina pitkin yötä tuolla vaellella ja vaikka välillä niin tehdäänkin, niin
        mitä se sinun napaasi kaivaa? vaikka tietenkinhän se on jo vuorokausirytmin vuoksi parempi käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä päivällä, paitsi että
        nyt on nämä kesähelteet....
        näin viimeiseksi mitäpä haittaakaan siitä on, jos koiran kanssa käy myöhään yöllä ulkona, jos itekkin haluaa nukkua aamulla pitempään, jaksaapahan koirakin olla sitten aamulla/päivällä pitempään ja jos oma vuorokausirytmi on sellanen, että valvoo myöhään ja herää myöhään, ni eiköhän se koirakin ole hyvä käyttää sitten myöhään ennen nukkumaanmenoa asioillaan, eipähän tarvi olla aamulla aikaseen sitä viemässä....
        ei tarkota sitä, että sen koiran kanssa kunnon hikilenkkiä keskellä yötä heitettäisiin...
        näin kaiken kaikkiaan ei luulisi sinun napaasi kaivavan minun koiran pito, eläinrääkkääjä en ole enkä halua olla, joten....?
        en minä tule sinulle sinun koiran pidosta vinkumaan, eläinrääkkäys on tietysti asia erikseen, mutta sinä nyt et varmaan mahdollista koiraasi kuitenkaan rääkkää...

        proud dogiowneri,vetele tumppuusi nössö,hahhehehhee huuhaa-mies(-kö?) vittukuon pelle


      • Prouddogowner
        vattumikädorka kirjoitti:

        koita urpo tajuta että olen itsekin mt-kuntoutuja vuosia eläkkeellä olleena,nähnyt kuinka sekopäät muka paranevat koiran ottamalla,haaveena kävelylenkkejä jne.. mutta todellisuus on toista,osa keksii tekosyitä miksi ei tänäänkään päässyt viemään koiraa ulos jne..koiralta kun haetaan juuri sitä että koira saisi kuntoutujan liikkumaan jne./tms. tässä ei olla mitään ahdasmielisiä kusipäitä vaan nähnyt niin monen koiran lähdön piikille kun ei kukaan ota 1-2v. koiraa joka häiriintynyt jossainmäärin.. sinä ahdasmielinen tietäjä;mene lenkkikaveriksi jollekin ettet sinäkään märehdi... koirien asialla tässä ollaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

        ok....voidaanko lopettaa tämä kiista....pyydän anteeks, mitä sanoin, pointti on se,
        että ei voi yleistää kaikkia mt-kuntoutujia eläinrääkkääjiksi ja koiriensa laiminlyöjiksi, niitä löytyy kaikista ihmisistä, niin mt-kuntoutujista kuin muistakin....
        olen itsekin koiran hyvinvoinnin puolella, ymmärrän, miksi ajattelet niin kuin ajattelet,
        toivon vain, että et yleistäisi kaikkia mielenterveyskuntoutujia, joita tähän Suomen valtioon saati koko maailmaan mahtuu, mutta tietenkin sinun mielipiteesi on sinun mielipiteesi, johon sulla on oikeuskin, rehellisesti sanottuna mua ei voisi vähempää kiinnostaa tapella tästä aiheesta tai tapella muutenkaan ihmisten kanssa täällä palstalla, kun on omassakin elämässä ja arjessa ihan tarpeeksi näin vielä masennuksesta ja itsetuhoisuudesta toipuneena ja edelleen toipuvana...
        toivon vain, että jaksat tällä hetkellä paremmin ja ettet tosiaan yleistäisi kaikkia mt-kuntoutujia, mutta niinku sanoin, sun mielipiteesi on sun mielipiteesi ja that`s it....
        riitely tästä aiheesta täällä ei hyödytä juuri mitään, on sitä tärkeempiäkin asioita kuin se....itse en ainakaan jaksa tappaa aikaani moiseen, kun on takuulla parempaakin tekemistä kuten koirani hyvinvoinnista huolehtiminen yms. muu....


      • sanavarasto
        Proud dogowner kirjoitti:

        no niin ja terve vaan sinullekin....vastataanpa ensinnäkin tuohon ensimmäiseen kysymykseesi, että haluaako koirani lönkötellä kanssani parin tunnin lenkkejä näin KESKELLÄ YÖTÄ....
        ensinnäkin ei mun koiran tarvitse joka helvetin yö mennä lönköttää mun kanssa parin tunnin lenkkejä ja eikös se ole hyvä, että välillä tekee pitkän iltalenkin myöhempään siinä illalla, etenkin tämmösillä helteillä, kun ei sitä koiraa nyt parane kuumalla kesähelteelläkään juoksuttaa, itse en ainakaan niin rupea helteellä koiraa rääkkäämään, vaan mieluummin myöhempään illalla, kun on jo luonnollisesti vilposampaa....
        kyllä koirani nukkua saa ihan tarpeeksi eikä sitä kyllä nämä myöhempään iltaan ajoittuvat pitkät lenkit haittaa, se on pikemminkin tyytyväinen, kun on saanut pitkän lenkin illalla, vaikka yöllä tulisikin lenkiltä takaisin ja kun ei me aina pitkin yötä tuolla vaellella ja vaikka välillä niin tehdäänkin, niin
        mitä se sinun napaasi kaivaa? vaikka tietenkinhän se on jo vuorokausirytmin vuoksi parempi käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä päivällä, paitsi että
        nyt on nämä kesähelteet....
        näin viimeiseksi mitäpä haittaakaan siitä on, jos koiran kanssa käy myöhään yöllä ulkona, jos itekkin haluaa nukkua aamulla pitempään, jaksaapahan koirakin olla sitten aamulla/päivällä pitempään ja jos oma vuorokausirytmi on sellanen, että valvoo myöhään ja herää myöhään, ni eiköhän se koirakin ole hyvä käyttää sitten myöhään ennen nukkumaanmenoa asioillaan, eipähän tarvi olla aamulla aikaseen sitä viemässä....
        ei tarkota sitä, että sen koiran kanssa kunnon hikilenkkiä keskellä yötä heitettäisiin...
        näin kaiken kaikkiaan ei luulisi sinun napaasi kaivavan minun koiran pito, eläinrääkkääjä en ole enkä halua olla, joten....?
        en minä tule sinulle sinun koiran pidosta vinkumaan, eläinrääkkäys on tietysti asia erikseen, mutta sinä nyt et varmaan mahdollista koiraasi kuitenkaan rääkkää...

        Asiaa oli.
        2x helteellä 2x kesähelteellä 2x mitä se sun napaas kaivaa.


      • hjhkhjkhjk
        sanavarasto kirjoitti:

        Asiaa oli.
        2x helteellä 2x kesähelteellä 2x mitä se sun napaas kaivaa.

        vaan ei pakkasella,ei sateellakaan,,ja jeesus oli kans navaton


      • still proud dog`s ow
        sanavarasto kirjoitti:

        Asiaa oli.
        2x helteellä 2x kesähelteellä 2x mitä se sun napaas kaivaa.

        hmm....täytyy sanoa, että en oikein tiedä, miten tuo sinun sanomasi oikein pitäisi tulkita....että oliko se, mitä sanoin mielestäsi täyttä asiaa ja mikäli oli, niin sehän on tietenkin vain hyvä...;)
        koska niinhän se mun mielestä ainakin on? - ei luulisi muiden napaa kaivavan minun tekemiseni koirani kanssa tai sitten ilman, koska en pyri koiraani laiminlyömään,
        vaikka olenkin sellainen mt-kuntoutuja, jolla on omassa arjessa omat haasteensa niin kuin koiran hoidossakin öisin väsyttäviä mielialalääkkeitä käyttävänä, jolloin koiran vieminen aamupissalle on hieman nihkeähköä, kun olo on ku puulla päähän lyödyllä, mutta silti koirani on hyvin pidetty ja terve ja hyvinvoiva etc.
        ja mikäli joku haluaa täällä mua solvata, että mulla ei pitäis koiraa olla blaa blaa, voi tehdä sen kaikessa rauhassa, en tosiaan jaksa välittää joittenkin pikkusieluisten idioottien paskan jauhamisesta täällä, koska näille ihmisille ei kenenkään kannata uhrata ajatustakaan....
        hyvähän se on täällä solvata kaikkia, joilla on mielenterveyden kanssa jotain joskus ollut, kun se ei silti tarkota sitä, että ihminen olis joku muissa maailmoissa elävä pöpipää, saati sitten vielä tuomita kaikkia ihmisiä, kun ei tiedä eikä tunne toista....
        pitäisköhän minunki mennä tuonne osoittelemaan ihmisiä, että tuo ei pidä koirastaan hyvää huolta, tuo ei huolehi lemmikeistään....diipa daapa....
        ihmisethän voi tosiaan yleistää kaikki samaan muottiin, ai että sillä pötkiikin pitkälle...;)


      • että olette tyhmiä
        owneri kirjoitti:

        proud dogiowneri,vetele tumppuusi nössö,hahhehehhee huuhaa-mies(-kö?) vittukuon pelle

        Ja sinä kuvittelet olevasi fiksumpi ja parempi kun suollat tuollaisia jonniinjoutavia kommentteja?

        Olen itsekin entinen mt-kuntoutuja. Minulla eläinkatras oli jo ennen ongelmien alkua. Eläimet ja niiden hoitaminen todella oli pitkään ainut syy nousta sängystä, ainut ilo elämässä. En olisi niitä vuosia jaksanut ilman lemmikkejäni. Kaikki hyvällä hoidolla, edelleen, en olisi antanut huonoa hoitoa itselleni koskaan anteeksi.
        Kaikki mt-ongelmaiset eivät ole mitään skitsofreenisiä lääkehuurupäitä, jotka eivät pääse viikkoon ylös sängystä. Typerää kuvitella jokainen mielenterveysongelmainen johonkin ääripäähän, ettei muka kykenisi mihinkään. Jos vaikka ihmissuhteet jää vähälle, se ei tarkoita, etteikö pärjäisi lemmikkiensä kanssa, luoja sentään.
        Ne, jotka eivät tiedä asiasta mitään, voivat pitää mölyt mahassaan.


      • proud dog-owner
        että olette tyhmiä kirjoitti:

        Ja sinä kuvittelet olevasi fiksumpi ja parempi kun suollat tuollaisia jonniinjoutavia kommentteja?

        Olen itsekin entinen mt-kuntoutuja. Minulla eläinkatras oli jo ennen ongelmien alkua. Eläimet ja niiden hoitaminen todella oli pitkään ainut syy nousta sängystä, ainut ilo elämässä. En olisi niitä vuosia jaksanut ilman lemmikkejäni. Kaikki hyvällä hoidolla, edelleen, en olisi antanut huonoa hoitoa itselleni koskaan anteeksi.
        Kaikki mt-ongelmaiset eivät ole mitään skitsofreenisiä lääkehuurupäitä, jotka eivät pääse viikkoon ylös sängystä. Typerää kuvitella jokainen mielenterveysongelmainen johonkin ääripäähän, ettei muka kykenisi mihinkään. Jos vaikka ihmissuhteet jää vähälle, se ei tarkoita, etteikö pärjäisi lemmikkiensä kanssa, luoja sentään.
        Ne, jotka eivät tiedä asiasta mitään, voivat pitää mölyt mahassaan.

        nimenomaan....pointsit sulle....sanoit sen, mitä itekkin yritin tässä sanoa...:)


      • mölyt mahassa
        että olette tyhmiä kirjoitti:

        Ja sinä kuvittelet olevasi fiksumpi ja parempi kun suollat tuollaisia jonniinjoutavia kommentteja?

        Olen itsekin entinen mt-kuntoutuja. Minulla eläinkatras oli jo ennen ongelmien alkua. Eläimet ja niiden hoitaminen todella oli pitkään ainut syy nousta sängystä, ainut ilo elämässä. En olisi niitä vuosia jaksanut ilman lemmikkejäni. Kaikki hyvällä hoidolla, edelleen, en olisi antanut huonoa hoitoa itselleni koskaan anteeksi.
        Kaikki mt-ongelmaiset eivät ole mitään skitsofreenisiä lääkehuurupäitä, jotka eivät pääse viikkoon ylös sängystä. Typerää kuvitella jokainen mielenterveysongelmainen johonkin ääripäähän, ettei muka kykenisi mihinkään. Jos vaikka ihmissuhteet jää vähälle, se ei tarkoita, etteikö pärjäisi lemmikkiensä kanssa, luoja sentään.
        Ne, jotka eivät tiedä asiasta mitään, voivat pitää mölyt mahassaan.

        jumalautauuvatti,ei tässä yleistetä ETTÄ KAIKKI mt-potilaat ovat kykenemättömiä hoitamaan lemmikkejä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


      • fakinOwneritTMS.
        still proud dog`s ow kirjoitti:

        hmm....täytyy sanoa, että en oikein tiedä, miten tuo sinun sanomasi oikein pitäisi tulkita....että oliko se, mitä sanoin mielestäsi täyttä asiaa ja mikäli oli, niin sehän on tietenkin vain hyvä...;)
        koska niinhän se mun mielestä ainakin on? - ei luulisi muiden napaa kaivavan minun tekemiseni koirani kanssa tai sitten ilman, koska en pyri koiraani laiminlyömään,
        vaikka olenkin sellainen mt-kuntoutuja, jolla on omassa arjessa omat haasteensa niin kuin koiran hoidossakin öisin väsyttäviä mielialalääkkeitä käyttävänä, jolloin koiran vieminen aamupissalle on hieman nihkeähköä, kun olo on ku puulla päähän lyödyllä, mutta silti koirani on hyvin pidetty ja terve ja hyvinvoiva etc.
        ja mikäli joku haluaa täällä mua solvata, että mulla ei pitäis koiraa olla blaa blaa, voi tehdä sen kaikessa rauhassa, en tosiaan jaksa välittää joittenkin pikkusieluisten idioottien paskan jauhamisesta täällä, koska näille ihmisille ei kenenkään kannata uhrata ajatustakaan....
        hyvähän se on täällä solvata kaikkia, joilla on mielenterveyden kanssa jotain joskus ollut, kun se ei silti tarkota sitä, että ihminen olis joku muissa maailmoissa elävä pöpipää, saati sitten vielä tuomita kaikkia ihmisiä, kun ei tiedä eikä tunne toista....
        pitäisköhän minunki mennä tuonne osoittelemaan ihmisiä, että tuo ei pidä koirastaan hyvää huolta, tuo ei huolehi lemmikeistään....diipa daapa....
        ihmisethän voi tosiaan yleistää kaikki samaan muottiin, ai että sillä pötkiikin pitkälle...;)

        ei tässä tarkoitus ole mollata mt-potilaita vaan yksinkertaisesti ota vaikka selvää HESYstä tms. kuinka paljon Heidän koiristaan on prosenteissa toimitettu mt-potilailta,huumeveikoilta jne. siellä olevat koirat ovat terveiltä karanneita ja muut huostaan-otettuja


      • kenkenken
        proud dog-owner kirjoitti:

        nimenomaan....pointsit sulle....sanoit sen, mitä itekkin yritin tässä sanoa...:)

        pönttö,tiedän 2taloutta jotka tälläkin hetkellä väittävät että "se kävi yöllä 03.00 aikoihin kusella.." kun omistaja itse heräilee 15.00 aikoihin eikä aikomustakaan viedä koiraa ulos,vaikka ulvoo ja näkee ulospäin että selvä kusi/kakkahätä.. toinen näistä uroskoirista kävikin pitkään vain 1kerran vrk:ssa ulkona,aamuyön tunteina.. ettei kukaan näe


      • Kysymys!
        kenkenken kirjoitti:

        pönttö,tiedän 2taloutta jotka tälläkin hetkellä väittävät että "se kävi yöllä 03.00 aikoihin kusella.." kun omistaja itse heräilee 15.00 aikoihin eikä aikomustakaan viedä koiraa ulos,vaikka ulvoo ja näkee ulospäin että selvä kusi/kakkahätä.. toinen näistä uroskoirista kävikin pitkään vain 1kerran vrk:ssa ulkona,aamuyön tunteina.. ettei kukaan näe

        Mitä eläinsuojeluvalvoja kommentoi kun kerroit että koiran hyvinvointi noin härskisti laiminlyödään?


      • miejamie
        että olette tyhmiä kirjoitti:

        Ja sinä kuvittelet olevasi fiksumpi ja parempi kun suollat tuollaisia jonniinjoutavia kommentteja?

        Olen itsekin entinen mt-kuntoutuja. Minulla eläinkatras oli jo ennen ongelmien alkua. Eläimet ja niiden hoitaminen todella oli pitkään ainut syy nousta sängystä, ainut ilo elämässä. En olisi niitä vuosia jaksanut ilman lemmikkejäni. Kaikki hyvällä hoidolla, edelleen, en olisi antanut huonoa hoitoa itselleni koskaan anteeksi.
        Kaikki mt-ongelmaiset eivät ole mitään skitsofreenisiä lääkehuurupäitä, jotka eivät pääse viikkoon ylös sängystä. Typerää kuvitella jokainen mielenterveysongelmainen johonkin ääripäähän, ettei muka kykenisi mihinkään. Jos vaikka ihmissuhteet jää vähälle, se ei tarkoita, etteikö pärjäisi lemmikkiensä kanssa, luoja sentään.
        Ne, jotka eivät tiedä asiasta mitään, voivat pitää mölyt mahassaan.

        et näytä ymmärtävän että juuri kehoitit itseäsi pitämään mölyt mahassa. ja olisitko ottanut elättejä kun sairastuit jollei niitä olisi ollut valmiina?ei kukaan muutakuin sinä kuvittele jokaista mielenterv.potilasta lääkehuuruiseksi sänkypotilaaksi ja nostat itsesi kaiken yläpuolelle kun niin jaksoit antaa kaikkesi lemmikeiden puolesta,sinusta löytyy narsistin piirteitä vaikka oletkin niin uhrautuvainen.muista että alunperin eläimiä ottaessasi jo sitouduit hoitamaan lemmikkejäsi ja että monet ovat luulleet pystyvänsä.


      • kun et tiedä
        miejamie kirjoitti:

        et näytä ymmärtävän että juuri kehoitit itseäsi pitämään mölyt mahassa. ja olisitko ottanut elättejä kun sairastuit jollei niitä olisi ollut valmiina?ei kukaan muutakuin sinä kuvittele jokaista mielenterv.potilasta lääkehuuruiseksi sänkypotilaaksi ja nostat itsesi kaiken yläpuolelle kun niin jaksoit antaa kaikkesi lemmikeiden puolesta,sinusta löytyy narsistin piirteitä vaikka oletkin niin uhrautuvainen.muista että alunperin eläimiä ottaessasi jo sitouduit hoitamaan lemmikkejäsi ja että monet ovat luulleet pystyvänsä.

        Kyllä siinä tuli pari uuttakin asukkia. Jos minulla ei olisi tuolloin ollut lemmikkejä, niin ei olisi nytkään, sillä todennäköisesti en olisi halunnutkaan eläimiä. Mutta eläimiä aina ollut ja tulee olemaankin. Muu sössötyksesi onkin vain sananhelinää. Kannattaa edelleen pitää ne mölyt mahassa, kun et asioista mitään tiedä.


      • 3+7
        kenkenken kirjoitti:

        pönttö,tiedän 2taloutta jotka tälläkin hetkellä väittävät että "se kävi yöllä 03.00 aikoihin kusella.." kun omistaja itse heräilee 15.00 aikoihin eikä aikomustakaan viedä koiraa ulos,vaikka ulvoo ja näkee ulospäin että selvä kusi/kakkahätä.. toinen näistä uroskoirista kävikin pitkään vain 1kerran vrk:ssa ulkona,aamuyön tunteina.. ettei kukaan näe

        2 taloutta = kaikki Suomen mielenterveyspotilaat?


      • 5+6
        fakinOwneritTMS. kirjoitti:

        ei tässä tarkoitus ole mollata mt-potilaita vaan yksinkertaisesti ota vaikka selvää HESYstä tms. kuinka paljon Heidän koiristaan on prosenteissa toimitettu mt-potilailta,huumeveikoilta jne. siellä olevat koirat ovat terveiltä karanneita ja muut huostaan-otettuja

        Ja mitähän Owneri sillä tiedolla tekisi? Minä en näe lainkaan epäkohtia hänen koiranpidossa.


      • laiminlyönti???
        Kysymys! kirjoitti:

        Mitä eläinsuojeluvalvoja kommentoi kun kerroit että koiran hyvinvointi noin härskisti laiminlyödään?

        tässä kylässä ei viranomaisille valiteta!! menee naapurisopu ja maine,ajat sitten oisin ilmoittanut mutta silloin pitää muuttaa ja pitkälle.käynyt lenkillä silloin tällöin ja koira matkalla mukaan,nakkarin kautta kuljetaan tai sitten taskusta syötän matkalla,että sekin vielä,mt-kuntoutujakoira,ai että mitäkö kyttä sano? sanoisi että katso vasemmalle ja oikealle mutta jollet tietä ylittäisikään niin vilkuile silti taaksesi!! näin meidän "mt-kylässä",että kyllä tiedetään koirien/kissojen/kanien jne. kohtalot!!


      • ooeoe
        kun et tiedä kirjoitti:

        Kyllä siinä tuli pari uuttakin asukkia. Jos minulla ei olisi tuolloin ollut lemmikkejä, niin ei olisi nytkään, sillä todennäköisesti en olisi halunnutkaan eläimiä. Mutta eläimiä aina ollut ja tulee olemaankin. Muu sössötyksesi onkin vain sananhelinää. Kannattaa edelleen pitää ne mölyt mahassa, kun et asioista mitään tiedä.

        sä luulet tietäväsi ettei mt-pot. olisi vaikeuksia koirien pidossa?ettei sun mielestä yleistettäisi mt-potilaiden pikkuvioista niin onhan normi-perheissäkin normi vaikeudet. asutsä maalla?onko sulla kaloja?


      • eiKaikki
        5+6 kirjoitti:

        Ja mitähän Owneri sillä tiedolla tekisi? Minä en näe lainkaan epäkohtia hänen koiranpidossa.

        koska urputetaan juuri omasta koiran pidosta ja ei tajuta vaikka sanoo että ei kaikille sovi koira tai paremmin/sama asia: ei pysty huolehtimaan koiraa!


      • kun et tiedä
        ooeoe kirjoitti:

        sä luulet tietäväsi ettei mt-pot. olisi vaikeuksia koirien pidossa?ettei sun mielestä yleistettäisi mt-potilaiden pikkuvioista niin onhan normi-perheissäkin normi vaikeudet. asutsä maalla?onko sulla kaloja?

        Heh, en missään välissä väitä, etteikö mt-potilailla olisi vaikeuksia. Te sen sijaan yleistätte ja puhutte, kuin kaikki mt-potilaiden ja -kuntoutujien olisi mahdotonta huolehtia lemmikistään hyvin.
        Ei ole kaloja, vaikka akvaario onkin, muiden eläinten lisäksi.


      • voi huoh
        eiKaikki kirjoitti:

        koska urputetaan juuri omasta koiran pidosta ja ei tajuta vaikka sanoo että ei kaikille sovi koira tai paremmin/sama asia: ei pysty huolehtimaan koiraa!

        Niin? Mikä on ongelma?


      • hu voih
        voi huoh kirjoitti:

        Niin? Mikä on ongelma?

        älkää yleistäkö että eläimet sopivat kaikille potilaille!! ei se tee "koiran" elämää turvalliseksi jos omistaja on ennen ollut "ihan kiva ihminen ja tykkää koirista".


      • 7+9
        hu voih kirjoitti:

        älkää yleistäkö että eläimet sopivat kaikille potilaille!! ei se tee "koiran" elämää turvalliseksi jos omistaja on ennen ollut "ihan kiva ihminen ja tykkää koirista".

        Ei yleistetäkään? Ei missään ole sanottu, että kaikille sopisi. Te sen sijaan hyökkäätte jokaisen mt-tapauksen kimppuun väittäen, ettei pysty huolehtia.
        Se, että toisilta mt-tapauksilta lähtee eläimet, ei meinaa, etteikö joku muu masentunut niiden kanssa pärjäisi.


      • kakakakllwl
        7+9 kirjoitti:

        Ei yleistetäkään? Ei missään ole sanottu, että kaikille sopisi. Te sen sijaan hyökkäätte jokaisen mt-tapauksen kimppuun väittäen, ettei pysty huolehtia.
        Se, että toisilta mt-tapauksilta lähtee eläimet, ei meinaa, etteikö joku muu masentunut niiden kanssa pärjäisi.

        no niin,sitä tässä on toitotettukin,ei yleistetä,ei pidä yleistää että koira sopii KAIKILLE MIELENTERVEYSPOTILAILLE,voihan jotkut ulkoiluttaa aluksi vaikka naapurin koiraa tms. ettei niitä ikäviä koiran huostaanottoja tapahtuisi..MOIDO!


      • Proud dogowner
        5+6 kirjoitti:

        Ja mitähän Owneri sillä tiedolla tekisi? Minä en näe lainkaan epäkohtia hänen koiranpidossa.

        kröhöm....itseasiassa voin tunnustaa yhden pikkuepäkohdan koirani pidossa, enkä välitä laisinkaan, vaikka nuo kyseiset kaikki mt-potilaat eläinrääkkääjiksi yleistävät hölmöt sanoisivat nyt minusta, että minulla ei pitäisi olla koiraa....:)
        elikkä mikä tämä minun pikku epäkohtani olikaan?
        noh, kun olen itekkin mt-kuntoutuja, (masennusta ja itsetuhoisuutta takana),
        niin käytän mielialalääkkeitä ja nämä illalla otettavat lääkkeet on sellasia, että ne väsyttää ja antaa unta, joten näin ollen koiran ulosvieminen aamulla venähtää välillä hieman myöhemmäksi päivään/iltapäivään ja koirani on hieman pitemmän ajan minulla yön yli kuin toisilla, menee tunnin kolme 12 tunnin yli, mutta se nyt ei ole katastrofi, jos koira on tunnin pari tavanomaista pitempään yön yli ja välillä saattaa venähtää, mutta sekään ei haittaa, kun se ei ole kokoaikaista ja vaikka koirani saattaakin käydä jossain puolelta päivin/iltapäivällä ekan kerran ulkona, sekään ei haittaa, jos me käydään myöhään illalla/yöllä ulkona niin kuin me käydäänkin, kun satun itse valvomaan pitempään, kun olen tällainen hemmetin iltavirkku/yökukkuja, tykkään valvoa myöhään ja katsoa elokuvia netistä yms.
        ja kun koiran kanssa käy myöhään yöstä ulkona, niin se jaksaa ollakin pitempään....
        eli mulla on tämmöinen pikku haaste tuossa koiran pidossa, kun käytän noita hemmetin väsyttäviä ryynejä/herneitä, jotka väsyttää etenkin, jos ne ottaa myöhempään illalla/yöllä, mutta silti tiedän, että koiraa ei silti voi pitää yön ylikään pissimättä liian pitkiä aikoja, joten taistelen sinnikkäästi, että vien koirani ainakin sen 14 tunnin jälkeen ulos asioille, koska rakastan omaa punkeroani kuin omaa lasta, vaikka se onkin välillä ärsyttävä, kun tuota omaa tahtoakin löytyy ja testailee minua välillä ja näin ollen haluan hoitaa koirani kunnolla, ennemmin ampuisin itseni kuin alkaisin eläinrääkkääjäksi tai että antaisin koirani pois....
        joinakin hetkinä se on mulle melkein ainut syy elää, kun tulee synkempiä hetkiä ja ajatuksia, vaikka onhan noita muitakin syitä, mutta voin sanoa sen, että jos joutuisin luopumaan koirastani, niin mulle olisi ihan sama silloin ampua itseni, on pennusta saakka ollu mulla ja vaikka nuo aamupissatukset saattaa venähtää parilla, vain parilla hassulla tunnilla tuon öisin unta antavan lääkityksen vuoksi, silti koirani on muuten asiallisesti hoidettu, terve ja hyvinvoiva ja tyytyväisen oloinen koira, pääsee ulos joka päivä pari kertaa päivässä, ei näe nälkää, päinvastoin ja vettä on kupissa hoidan sen muutenkin, turkin, kynnet ja korvat...
        voin vannoa sen vaikka käsi sydämellä....
        vaikka oma asuntoni on kuin läävä välillä, ni koirani haluan silti hoitaa hyvin ja pyrin hoitamaan sen hyvin vaikka olisin puolikuollut....okei, hyvää yötä....:)


      • käy kävelemässä
        Proud dogowner kirjoitti:

        kröhöm....itseasiassa voin tunnustaa yhden pikkuepäkohdan koirani pidossa, enkä välitä laisinkaan, vaikka nuo kyseiset kaikki mt-potilaat eläinrääkkääjiksi yleistävät hölmöt sanoisivat nyt minusta, että minulla ei pitäisi olla koiraa....:)
        elikkä mikä tämä minun pikku epäkohtani olikaan?
        noh, kun olen itekkin mt-kuntoutuja, (masennusta ja itsetuhoisuutta takana),
        niin käytän mielialalääkkeitä ja nämä illalla otettavat lääkkeet on sellasia, että ne väsyttää ja antaa unta, joten näin ollen koiran ulosvieminen aamulla venähtää välillä hieman myöhemmäksi päivään/iltapäivään ja koirani on hieman pitemmän ajan minulla yön yli kuin toisilla, menee tunnin kolme 12 tunnin yli, mutta se nyt ei ole katastrofi, jos koira on tunnin pari tavanomaista pitempään yön yli ja välillä saattaa venähtää, mutta sekään ei haittaa, kun se ei ole kokoaikaista ja vaikka koirani saattaakin käydä jossain puolelta päivin/iltapäivällä ekan kerran ulkona, sekään ei haittaa, jos me käydään myöhään illalla/yöllä ulkona niin kuin me käydäänkin, kun satun itse valvomaan pitempään, kun olen tällainen hemmetin iltavirkku/yökukkuja, tykkään valvoa myöhään ja katsoa elokuvia netistä yms.
        ja kun koiran kanssa käy myöhään yöstä ulkona, niin se jaksaa ollakin pitempään....
        eli mulla on tämmöinen pikku haaste tuossa koiran pidossa, kun käytän noita hemmetin väsyttäviä ryynejä/herneitä, jotka väsyttää etenkin, jos ne ottaa myöhempään illalla/yöllä, mutta silti tiedän, että koiraa ei silti voi pitää yön ylikään pissimättä liian pitkiä aikoja, joten taistelen sinnikkäästi, että vien koirani ainakin sen 14 tunnin jälkeen ulos asioille, koska rakastan omaa punkeroani kuin omaa lasta, vaikka se onkin välillä ärsyttävä, kun tuota omaa tahtoakin löytyy ja testailee minua välillä ja näin ollen haluan hoitaa koirani kunnolla, ennemmin ampuisin itseni kuin alkaisin eläinrääkkääjäksi tai että antaisin koirani pois....
        joinakin hetkinä se on mulle melkein ainut syy elää, kun tulee synkempiä hetkiä ja ajatuksia, vaikka onhan noita muitakin syitä, mutta voin sanoa sen, että jos joutuisin luopumaan koirastani, niin mulle olisi ihan sama silloin ampua itseni, on pennusta saakka ollu mulla ja vaikka nuo aamupissatukset saattaa venähtää parilla, vain parilla hassulla tunnilla tuon öisin unta antavan lääkityksen vuoksi, silti koirani on muuten asiallisesti hoidettu, terve ja hyvinvoiva ja tyytyväisen oloinen koira, pääsee ulos joka päivä pari kertaa päivässä, ei näe nälkää, päinvastoin ja vettä on kupissa hoidan sen muutenkin, turkin, kynnet ja korvat...
        voin vannoa sen vaikka käsi sydämellä....
        vaikka oma asuntoni on kuin läävä välillä, ni koirani haluan silti hoitaa hyvin ja pyrin hoitamaan sen hyvin vaikka olisin puolikuollut....okei, hyvää yötä....:)

        mene lääkekaapillesi ja ota pari,uuurrrpppoooo. kröhöömmm :) :) :) ja hahahhaaahhhhaaaaaaaaaaa aaa... olet Sinä niin hyvä ja muut ei prkle ymmärrä... onko huono omatunto vai mikä panee puolustelemaan että kyllä minä, minä hoidan...idiootti


      • voi teitä
        käy kävelemässä kirjoitti:

        mene lääkekaapillesi ja ota pari,uuurrrpppoooo. kröhöömmm :) :) :) ja hahahhaaahhhhaaaaaaaaaaa aaa... olet Sinä niin hyvä ja muut ei prkle ymmärrä... onko huono omatunto vai mikä panee puolustelemaan että kyllä minä, minä hoidan...idiootti

        Ja nyt joku älynjättiläinen väittää, että Owner ei hoida koiraansa? Jos ei harrasta kahta eri lajia viitenä päivänä viikossa, ei lenkkeile neljää kertaa tunnin lenkkejä päivässä, syö unettavia lääkkeitä niin on huono koiranomistaja. Ok.


      • R.i.p.
        voi teitä kirjoitti:

        Ja nyt joku älynjättiläinen väittää, että Owner ei hoida koiraansa? Jos ei harrasta kahta eri lajia viitenä päivänä viikossa, ei lenkkeile neljää kertaa tunnin lenkkejä päivässä, syö unettavia lääkkeitä niin on huono koiranomistaja. Ok.

        ootpa ottanut henk.koht.koko asian.asia koskee tuhansia m.potilaita joilla ei ole koiraa eikä sinun jo toimivaa suhdettasi koiraan.tarkoitus välttää pettymyksiä,ihmisten ja koirien turhia kärsimyksiä varoittamalla niitä jotka luulevat että koira tuo automaattisesti onnen ja terveen elämän.näissä kun on monesti mukana viaton kärsijä,koira,jota viedään paikasta paikkaan ennenkuin tajutaan että viimeinen piikki tuo rauhan.


    • tietoa on

      Toivon sulle parempaa oloa.
      minulla paljon kokemusta koirista ja myös monien ihmisten auttamisesta.
      jos sinusta tuntuu, että haluaisit koiran, olet oikeassa.
      mieti vain, minkälaiseen tai- kokoiseen koiraan voit sitoutua, tarkoitan siis lenkitystä jne.
      lemmikki aivan varmasti auttaa sinua, se on varmaa

    • kukkanen neiti

      Mullakin on mt-ongelmia vaan käyn terapiassa säännöllisesti ja pidän koiran hyvinvoinnin AINA ykkösenä oli olo mikä vain. Mulle koira on ollut henkireikä, kuuntelija ja ulos viejä. Terapeutinkin mielestä koira on ollut mulle vain hyväksi vaan muista jos sun olo huononee sille pisteelle ettet pääse ovesta ulos tai sängystä soita paikalliseen löytöeläintaloon ja kerro tilanteesi yleensä auttavat.

      • 6/18

        Olen 17v ja kärsinyt viimeisen 2-3vuoden aikana masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä sekä pahaa väsymystä. Mutta pari kuukautta sitten mulla iski paha väsymys ja jouduin sairaslomalle koulusta, silloin sukulainen ehdotti vanhemmilleni että ostakaa mulle koira niin johan elämä piristyisi ja niin vanhempani ottikin ehdotuksen tosissaan ja minä aina koiraihmisenä ollut en pistänyt yhtään vastaan. Etsimme rotua n. Kk, kävimme tutustumassa moneen koiraan ja kasvattajaan ja niin löysimme mulle juuri täydellisen cockerspanielin pojan joka muuttaa meille parin vk päästä juuri sen takia, antaakseen minulle rutiinia elämään, joka voi lohduttaa kun on paha olla ja syyn nousta sängystä pimeämpänäkin päivänä. Joten uskon jos sulla on tarpeeksi motivaatiota koiraan niin suosittelen! :)


    • Liian aikaisin

      Kannattaa ensin etsiä elämälleni monta muuta tukipilaria, ihmissuhteetkaan eivät olisi pahaksi. Vasta sitten kannattaa etsiä koira.

      Minulle yritettiin samaa 6/18-nimimerkillä kirjoittaneelle. Rakastin koiraa alusta alkaen ja koulutin sitä parhaani mukaan, mutta ilman ystäviäni se olisi jäänyt heitteille. Ruokintaa oli se, että leikkasin koiranruokasäkin nurkan auki ja koira söi, kun halusi. Lenkeille pääsi milloin sattui. Sisäsiisteyden sijasta sain hyvänä aikana opetettua sen kissanhiekkalaatikolle... parin vuoden kuluttua sain pinnistettyä itseni ahdingosta ulos.

      En voi sanoa, etteikö koira olisi ollut minullekin suuri apu ja henkireikä. Koiraparka ei vain ansainnut sitä laiminlyöntiä, jota sille huonoina aikoina tarjosin. Ei se sitä tajunnut, mutta jälkeen päin todella harmittaa. Yritän nyt korvata kaikkia niitä poisjääneitä lenkkejä ja leikkejä, joista koirani ongelmieni vuoksi kärsi...

    • nettitutteli

      Mä ainakin jäin ihan yksin mt-ongelmieni kanssa kun tuttavat ja suku sai tietää asiasta. Eli ihan totta toi et koira voi joillekin olla se ainoa olemassa oleva ystävä. Ihmiset on pinnallisia koira ei. Tukipuhelimet ja terapeutit on onneksi olemassa eli jotain ihmiskontakteja on onneksi..

    • hoitokoira

      Koiranomistajissa on paljon mt-ongelmaisia. Millainen koira, sellainen isäntä. Erityisesti taistelu- ja laumanvartijarotuiset kiinnostavat räjähdysherkkiä persoonia.

      • x-plosion

        Räjähdysherkkyys tai raivokkuus on luonteenpiirre, ei sairaus. Siihen pystyy henkilö itse vaikuttamaan mutta ei pillereillä.


      • 10+12

        Koiravastaisissa on paljon mt-ongelmaisia. Joukosta löytyy paljon epäsosiaalisia, asennevammaisia, yksinäisiä ihmisiä. Murhaajia, raiskaajia, joiden elämä on mennyt pahasti vinksalleen. Koiranomistajat ovat usein sosiaalisia ja onnellisia, sekä terveempiä. Ovat myös vastuuntuntoisia. Koiravastaiset eivät ota vastuuta edes omista teoistaan, saati sitten muista.


      • 12+23

        Olikohan näiden totuuksien lähde ihan oma pääsi. Aivan kuin sanoisi naisissa ja miehissä on paljon mt-ongelmaisia tai naisissa ja miehissä on paljon ylipainoisia, yhtä totta. Koira on mitä uskollisin ja iloisin kaveri, mt-ongelmainen voi saada paljon apua myös koirastaan, tai toisten koirista.


      • Pro koirat

        Toivottavasti monella mielenterveyshäiriöisellä on koira, jos vain pystyvät siitä huolehtimaan.

        "Tutkimuksessa etsittiin vastauksia siihen, mikä on eläimen merkitys mielenter- veyskuntoutumisessa. Millä lailla eläin voi olla siinä tukena? Eläin koettiin haas- tatteluissa motivoijana ja piristäjänä. Se toi hyvää mieltä, ja lähellä olevan eläimen sanottiin tuovan paremman olon. Tähän voi olla syynä se, että eläimet rentouttivat, ja niiden antama läheisyys tuntui hyvältä. Eläinten koettiin ymmärtävän hyvin ihmisiä, ja ne auttavat tunteiden käsittelyssä. Kuntoutujalle tärkeitä tuntemuksia eläin antaa avoimuudellaan ja sillä, että se hyväksyy ihmiset jaottelematta heitä terveiksi tai sairaiksi"

        "Tutkimustulokset osoittivat, että koiralla on positiivinen vaikutus ihmisen psyykkiseen terveyteen. Eläimet saivat ihmiset hymyilemään ja nauramaan, hyväksyivät ihmiset sellaisina kuin he ovat ja toivat merkityksellisyyden tunteen. Eläin auttoi yksinäisyyteen, oli kaveri ja juttukumppani, irrotti hetkeksi murheista. Sen kos- kettaminen oli rauhoittavaa ja rentouttavaa. Näiden ominaisuuksien ansiosta eläin auttoi mielenterveystyössä, niin ehkäisten masennusta kuin myös parantaen."

        Lähde:
        http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Helsinki2008/0fa12c_Helsinki_Tuunanen_2008.pdf

        Toinen artikkeli:
        http://www.mielenterveyshelmi.fi/?netti-helmi_59

        "Koira-avusteisen terapian todettiin kohentaneen mielenterveyttä, elämänlaatua ja sosiaalistumista trauma-, dementia- ja skitsofreniapotilailla."

        Lähde:
        http://meka.thl.fi/ohtanen/4427.aspx


      • helpot ja vaikeat
        x-plosion kirjoitti:

        Räjähdysherkkyys tai raivokkuus on luonteenpiirre, ei sairaus. Siihen pystyy henkilö itse vaikuttamaan mutta ei pillereillä.

        Räjähdys ja raivokkuus ovat luonteenpiirteitä, vain jossain määrin. Raja kuitenkin tulee vedettäväksi silloin kun räjähtäväisyys karkaa hallinnasta.

        Ei muuten ole niitä helpoimpia sairauksia hoidettavaksi, vaatii vahvankin lääkityksen alkuun, ennenkuin päästään ymmärryksen tasolle takaisin.. Kyseessä tapaukset jotka ei osaa muuta selitystä käytökselleen antaa, kuin päässä naksahti.


    • Pro koirat

      Ketjussa tullutkin jo esille, että koirasta voi olla todella apua ja näinhän kerroit jo itsellesikin tapahtuneen.
      Kun kuitenkin epäilet omaa jaksamistasi koiran kanssa kaikkina aikoina, niin ehkä nyt pitää ottaa aikalisä, ja katsoa miten se oma olo lähtee kehittymään.

      Jos koiraan päädytkin, niin olisiko sinulla riittävästi tukiverkostoa auttamaan koiran kanssa vaikeina aikoina? Sanoit ilm. että äidilläsikin on koira, ehkä tunnet myös koirallisia kavereita.

      Joka tapauksessa, tarjoudu hoitamaan ja lenkittämään ihan avoimesti kaikkien tuttujesi koiria, kerran koet koiraseuran noinkin hyväksi. Ja kukapa ei tuntisi, omaankin elämään tuo kuonolainen on tuonut ihan järjettömän paljon hyvää mieltä, ei päivääkään etten tuon touhuja nauraisi, hyvä mieli tulee tässä jo asiaa ajatellessakin :)

      Ai niin, tiedustele myös tukikoiraa, sellainen saattaa hyvinkin olla lähettyvilläsi. Ja tuota kautta voi löytyä ihan väliaikaistakin koirakamua.

      https://sites.google.com/site/prokoirat/kayttojahyodyt#TOC-Tukikoira

      • Pro koirat

      • Pro koirat

    • just se

      paras mahdollisin idea hommata vastuu toisesta elävästä ja tietoisesta otuksesta, kun voimat ei riitä edes omaan ylläpitoon... kuhan sanon

    • tusse

      loistavia kommentteja......
      koirasta on otettava vastuu, siihen on sitouduttava 24/7 kesät talvet. varahoitaja
      olisi viisasta hankkia myös.......
      koira on ihana kumpani, aina mukana innostuneena. ja helliä saa.....
      hanki ensin hoitokoira.......

    • Vertaistukea

      Rakas ystävä,

      vastaan sinulle, vaikka en puhukaan nyt lemmikeistä. Sinun tarinasi kuulostaa hyvin paljon omaltani, vaikken tiedä ikääsi. Itse olen jo yli viidenkymmenen. Koska sinulla on masennuksen lisäksi hyviä kausia, niin kannattaisi puhua lääkärille jos vaihtelut ovat suuria ja selkeitä. Itselläni hoidettiin masennusta vuosikausia, kunnes masennuslääkkeet eivät enää auttaneetkaan. Itsetuhoajatukset olivat hallitsevia. Hyvän työterveyshuollon ja yksityisen psykiatrin kautta tehtiin uusi löytö: Kaksisuuntaisen mielialahäiriön 2. tyyppi. Lääkitys vaihdettiin kontrulloidusti pitkällä sairauslomalla. Tein kaiken hyvän psykiatrin ohjeiden mukaan. Vanha lääkitys hitaasti alas ja uusi lääkitys hitaasti hakien kohdalleen.

      Olen myöskin hyvin herkkä ja perinyt isältäni tämän sairauden. On helpotus huomata, että tämän kanssa voi elää, olen saanut pitää työpaikkani vaikka töitäni on järjestelty uudelleen ja helpotettu. Ystäväni ovat fiksuja ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet lääkkeiden käytön tarpeellisuuden. Tosin ystäväpiirissä on muutamia yltiöterveitä yksillöitä, jotka eivät voi käsittää lääkkeiden käyttöäni. Heille olen tyytynyt toteamaan, että ymmärtää ei tarvitse. Päättäkää kuitenkin haluatteko minut elävänä vai kuolleena. Puheet ovat sen jälkeen vähentyneet vaikka en yleensä kerro sairaudestani kuin pakottavissa tilanteissa. Suosittelen uutta kirjaa "Kaksisuuntainen mielialahäiriö- opas sairastuneille ja heidän omaisilleen". En mitenkään uskottele, että sinulla olisi tämä sairaus, mutta jos hoidollisesti on tarpeen, niin voi tutkia asioita vähän laajemminkin. Kaikkea hyvää sinulle.

    • koiramme

      En kyllä suosittele minkaanlaista lemmikkiä mielenterveysongelmaisille..Jos ei pysty itsestään huolehtimaan ,niin varmasti jää myös lemmikki hoitamatta.Näitä kaltoin kohdeltuja lemmikkejä on jo ihan liikaa.
      Ensin oma mieli kuntoon ja sitten voi harkita lemmikkiä.Koira vaatii melkoista sitoutumista.ja säännöllistä hoitamista ja ulkoiluttamista monta tuntia.

      • maij...

        Melkoinen yleistys, huh. Mt-ongelmaisille ei koiraa voi suositella, piste. Tiedätkö että mt-ongelmaisia on hyvinkin monenlaisia? Yleensä ne käy ihan töissä, koulussa ja omaa kavereita harrastuksia jne, lääkkeet ja terapia saattaa auttaa hyvinkin ja pikälle. Tiedätkö kuinka yleistä masennus on? Tiedätkö että kerran mt-ongelmainen ei ole välttämättä aina tai pysyvästi mt-ongelmainen? Tunnen vain yhden mt-ongelmaisen ja pitää lemmikeistään tosi hyvää huolta vaikka oliskin vaikeampi aika menossa! Tuo kaverini vetäisi varmaan pikku pultit näistä ohjeista ja aiheesta vetäiskin. Eli ei kannata yleistää.
        Katoppa tämän äänestyksen tulos: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288361888681.html
        50% vastaajista sanoo että on ollut mielenterveysongelmia.


    • Tarinani

      Hei. Luulen saavani erittäin hyvin kiinni tuntemuksistasi. Minulla on ollut teini-iästä asti keskivaikeasta vakaavaan vaihtelevaa masennusta ja vaikea tunne-elämän epävakaus. Työkyvytön olen ollut vuosia joitakin keikkatöitä ja työkokeiluita lukuunottamatta.
      16-vuotiaana haluisin kovasti koiraa ja äitini sanoi isälle, että jos siinä on 20%kin pieni mahdollisuus että masennus helpottaisi hiukan, se hankittaisiin.
      Sain saksanpaimenkoian urospennun ja elämäni sai aivan toisen suunnan. Liityin spl:n alaosastoon ja aloitin pentutottiksen. Koira oli ainut, joka ei kissani ja hevosteni lisäksi koskaan tuominnut tai kiusannut mua millään tavalla. Koira oli vain läheisempi kuin nämä muut eläimeni. Koiran kanssa aloimme myös metsäjäljestyksen ja myöhemmin koiran ollessa aikuinen, myös vetohommat. Koulussa olin aivan eri ihminen kuin tallilla tai koirani kanssa treeneissä. Olimme asiakkaita ja treenaajia, ei kelkasta pudonnut syrjäytyny yläastelainen hankala teini.
      Aloin myös suojelutreenit,(vuosia myöhemmin) jossa tutustuin ihmisiin ja yhtäkkiä olinkin työhaastattelussa ja sain töitä turvallisuusalalta. Tein koirani kanssa töitä.
      Valmistuessani hoitajaksi, koirani oli niin kiltti ja hyvä koira, että sain tuoda sen myös asuntoloihin työvuoroihin ja siitä oli iloa niin monelle. Sain arvostusta siitä kuinka hyvin koulutettu ja kiltti sakemanni minulla olikaan. Sanani oli sille laki, mutta iloisesti aina.

      Minulla oli paljon itsetuhoisia ajatuksia.. Kerran istuin veitsi kädessä keittiön lattialla ja mietin, että jos oikein nopeasti vain puhkaisen sydemen niin se olisi siinä. Yhtäkkiä ovi pamahti ihan auki ja koira, iso sakemanni, vain tunki itsensä minun syliini ja katsoi mua ja painoi sitten päänsä olkäpäälleni. Minut valtasi hetkessä ajatus, koirani, herranjestas, miten saatoinkaan siinä tunnekuohussa unohtaa sen. Eihän se pärjäisi ilman minua. Tärkeysjärjestykseni oli sillä kohtaa selvä ja kuohu ohi.Epävakaathan ovat impulssiivisia, ei niinkään suunnnitelmallisia itsetuhossaan.

      Jatkuu.

    • Tarinani

      ..Jatkuu

      Toki myöheminkin oli ja edelleen on tilanteita impulssien ja itsetuhon kanssa. Eikä koirat aina ota kauhean kevyesti omistajansa surua, joten jos se on hallitsevana niin koiralla on aika siis todella stressaavaa.
      Minulla on äiti ollut apuna silloin kun masennus on saanut minut kokonaan sängyn pohjalle. KOira on päässyt pois huonosta ilmapiiristä ja elänyt normaalia omaa elämäänsä. Ja myöhemmin on ollut kumppaneita, jotka ovat ulkoiluttaneet koiraa. Minulla on myös aina ollut piha, johon päästää koira tarpeilleen vaikka en jaksaisikaan pukea.
      Mielestäni tarjosin koiralle huippuhyvän elämän, koirakavereita ja aktiviteettia, johdonmukaisia sääntöjä harjoituksineen. Toki syyllistän itseäni niistä lenkeistä, joita en jaksanutkaan, mutta kuitenkin sairauteni vuoksi olin todella paljon kotona, en töissä jättäen koiran 8-10tunniksi yksin.

      Koiran kuollessa, olin aivan sekaisin. Itken vieläkin 5vuotta myöhemmin kun ajattelen sitä. Puhun siitä ja kaikki muistavat sen upeana koirana.

      Nyt viime syksynä rohkaistuin ottamaan uuden kaverin itselleni, mutta tiedän etten ole niin innoissani koiraharastamisesta kuin nuoremapana. Olen nyt yli 30. Samat ongelmat on edelleen. Päädyin toiseen fiksuun rotuun, joka on todella seurallinen. Otin kääpiövillakoiran; koska iso koira olisi nyt jo yli 70-vuotiaalle äidilleni vaikeampi ja minä en itse jaksa/halua nyt pk-lajeja.
      Alkuun oli raskasta, en saanut nukuttua kun stressasin sisäsiistksi kouluttamista. Muistin vain entisen täydellisen koirani. Siinä väsyin niin että elämäni suurin rakkaussuhde kariutui melko pian ja päädyin vanhemmilleni asumaan aivan rikkinäisenä ihmisenä. Vanhempani rakastavat koiraa. Siitä on niille kovasti seuraa, kun eläkeläisiä ovat. Äitini on koiran avulla saanut ystäviä ikäisistään naisista, joilla koiria. Ja minä koirapuistossa luonut kontakteja hissukseen. Siellä olen kuin muutkin; omistaja. En mielenteveyskuntoutuja.
      Koirani on niin seurallinen ja ihana, että sydämeni pakahtuu joka kerta kun katsonkin siihen.
      Jos kaikki muu on paskaa, niin eläimet ei!!
      Suosittelen todella lämpimästi sitä rakkautta ja onnea, jonka todella rahalla voi saada!
      Mutta sinun ja koiran vuoksi olis hyvä jos sinulla olisi vanhempi, sisarus tai ystävä, joka voi kaikkein vaikeimpana aikana auttaa sinua ja koiraasi. Lenkittämällä jne. Syyllisyyttä et tarvitse kaiken muun päälle.
      Valitse sellainen rotu, joka on todella helppo eikä esim. helposti tappeleva/suojeleva/rähisijä tai vaikkapa sotkeva (karva/kuola), koska se vain syrjäyttää sinua entisestään. Iso koira voi myös olla hankala saada hoitoon jne. Villakoira on mielestäni hyvä, ei karvaa, ei kuolaa, ei tappele, ei ole suojeleva omistajaa kohtaan. Oppii paljon ja helposti, mutta turkki on trimmattava. Se on todella sanan varsinaisessa merkityksessä seurakoira.

      Myös nuoria ja aikuisia koiria on vailla kotia, kun se pentukoira on työläs ja hermoja raastava, vaikkakin ah, niin suloinen.
      Punnitse järjellä, vaikka tunteet vie. Laita paperille haaveet, toiveet, rajoitukset ja miinuspuolet. Katsele sitä paperia eri tunnetiloissa ja laita niissä tunnetiloissa merkille huomioita. Näin itse toimin ja se saa muuten niin repaleisessa elämässä aikaan järjestystä ja jotain pysyvää päätöstä.

      Elämä näyttää luotettavan kumppanin kanssa aika erilaiselta! Ja uskon, että me mt-kuntoutujat voimme joiltakin osin olla jopa parempia omistajia eläimillemme kuin terveet ihmiset, joilla on niin paljon muutakin elämässään kuin rekku.
      Hyvää kesää!

    • Koiran omistaja

      Itselläni on vuosia ollut masennusta ja monta menetystä viimeisen kahden vuoden aikana.Omalta kohdaltani voin sanoa että koira on mitä parhain ja uskollisin ystävä.Huomaan omalta kohdaltani kun koira on hoidossa ystävälläni kauempana,eivätkä he välttämättä pysty heti sitä tuomaan.(En omista autoa,saati ajokorttia) Niin kyllä lenkit tuppaavat jäämään väliin.Eli koiran kanssa on pakko lähteä lenkille,on sää millainen hyvänsä.Olen tutustunut koiran kanssa moniin ihmisiin,mihin en välttämättä muuten tutustuisi.Koirasta luopuminen on vaikeaa.Jouduin lopettamaan edellisen koirani 12-vuotiaana.Lopetuspäätös ja koiran piikille vieminen on ollut yksi elämäni vaikeimmista hetkistä.Surin edellistä koiraani pitkään.Moni tuttu koiran omistaja sanoi minulle että selviät surusta helpommin kun otat uuden koiran.Ja näin kävi.Jos vielä ajattelet koiran ottoa näiden kommenttien jälkeen kehotttaisin sinua vielä miettimään seuraavia asioita.
      1.Harkitse rotu,jos haluat vain seurakoiran tuskin mikään amstaffi on sopiva.Oletko kova ulkoilemaan lenkkeilemään,kaikki koirat ei niin pitkistä lenkeistä välitä.On koirarotuja joiden turkki täytyy trimmata säännöllisesti,että pysyy kunnossaHaluatko harrastaa esim aglityä koiran kanssa.
      2.Varaudu eläinlääkäri kustannuksiin
      2.Ottaisitko sittenkin jo aikuisen koiran?
      3.Mielellään mahdollinen hoitopaikka,jos jotakin tapahtuu.Koirahoitolat on todella kalliita hoitopaikkoja.

      Näillä eväillä hyvää kesää ja tsemppiä elämääsi.

    • -mild-

      Voisin suositella koiraa tietyin varauksin. Jos sinulla olisi esimerkiksi lähellä asuvat vanhemmat, joihin voit turvautua ja jotka hyväksyvät koiran hankinnan, niin silloin koiran hankinta voi olla hyvä ratkaisu. Silloin nimittäin vanhemmat huolehtisivat viime kädessä koirasta, jos sinulla on huono jakso. Ehdottomasti pitäisi kuitenkin varmistaa, että vanhemmat sen ylimääräisen velvollisuuden jaksavat hoitaa.

      Kannattaa muistaa, että koira voi myös sairastua, jolloin siitä aiheutuu lisäkuluja ja ylimääräistä huolta. Pärjäätkö taloudellisesti koiran kanssa? Ei ole oikein, että sinä esimerkiksi jätät lääkkeitä ostamatta, koska koiran tarpeet ehkä menisivät sinun tarpeiden edelle. Entä jos koira haukkuu paljon ja naapurit valittavat? Tai kun koira ei ole vielä sisäsiisti ja se tekee tarpeensa sisälle ja niitä pitää siivota? Entäs kun koulutusvaiheessa pitäisi tehdä toistoja lukuisia, jotta koira oppii peruskäskyt (esim. hihnassa kulkemisen, paikka, istu, antaa katsoa hampaat ja hoitaa turkin), niin riittääkö kärsivällisyys niihin?

      Voisitko ajatella, että koiraharrastus olisi aluksi muuta kuin oman koiran hankintaa? Voisitko päästä esimerkiksi kaverin tai naapurin koiran varaulkoiluttajaksi?

      Toivottavasti saat toteutettua koirahankintasi jossakin vaiheessa. Tärkeintä olisi saada sinut ensiksi kuntoon.

      • Pro koirat

        Tässä yo. kommentissa hienosti puntaroitiin myös koiranomistamiseen liittyviä monia "miinuspuolia" ja riskejä. Koirien tuomat edut ja hyvät puolet, kuten se että:

        koirasta on seuraa, paljon iloa, se aktivoi lenkille, sen avulla voi tulla uusia koirallisia ja koirattomia ystäviä, sen kanssa on hauska puuhata - vaikka palloa heitellä, sitä saa paijata ja pussata, silittää, rapsuttaa, höntittää, se rytmittää elämää, opettaa vastuullisuutta, sen kiintyminen,"rakkaus" on 100-prosenttista, aitoa ja katkeamatonta, se pitää kiinni elämässä koska siitä on huolehdittava, se voi olla harrastus tai harrastuskaveri, jne, jne.

        ... on monille itsestäänselvempiä asioita, kuin mahdolliset "miinuspuolet" ja riskit koirissa. Yleensä kuitenkin "plussapuolet" voittavat "miinuspuolet" mennen tullen :)

        Täältä voi käydy lukemassa noita "plussia ja miinuksia" jos koiraa harkitsee, oli sitten mielenterveys mihin suuntaan tahansa:

        https://sites.google.com/site/prokoirat/artikkelit/koira---plussat-ja-miinukset


      • - mild -
        Pro koirat kirjoitti:

        Tässä yo. kommentissa hienosti puntaroitiin myös koiranomistamiseen liittyviä monia "miinuspuolia" ja riskejä. Koirien tuomat edut ja hyvät puolet, kuten se että:

        koirasta on seuraa, paljon iloa, se aktivoi lenkille, sen avulla voi tulla uusia koirallisia ja koirattomia ystäviä, sen kanssa on hauska puuhata - vaikka palloa heitellä, sitä saa paijata ja pussata, silittää, rapsuttaa, höntittää, se rytmittää elämää, opettaa vastuullisuutta, sen kiintyminen,"rakkaus" on 100-prosenttista, aitoa ja katkeamatonta, se pitää kiinni elämässä koska siitä on huolehdittava, se voi olla harrastus tai harrastuskaveri, jne, jne.

        ... on monille itsestäänselvempiä asioita, kuin mahdolliset "miinuspuolet" ja riskit koirissa. Yleensä kuitenkin "plussapuolet" voittavat "miinuspuolet" mennen tullen :)

        Täältä voi käydy lukemassa noita "plussia ja miinuksia" jos koiraa harkitsee, oli sitten mielenterveys mihin suuntaan tahansa:

        https://sites.google.com/site/prokoirat/artikkelit/koira---plussat-ja-miinukset

        Tietenkin koirassa on paljon hyviä puolia. Tarkoituksena olikin vain nostaa esille myös niitä negatiivisia asioita, jotka unohtuvat helposti, kun pentukuume jyllää voimalla.

        Jos esimerkiksi masennuksen vuoksi on vaikea saada itseä liikkeelle, niin koira ei välttämättä saa vaikeasti masentunutta liikkeelle, vaan koira käy tarpeilla vain esim. parvekkeelle levitettyjen sanomalehtien päällä (näinkin on käynyt, kun eräs koira "otettiin huostaan").

        Pentu pitää myös rokotuttaa ja käyttää lääkärissä, joten lisääkö sekin ahdistusta, kun koirasta aiheutuu kuluja? Sairaseläkeläisellä tai pitkään työttömänä olleella ei välttämättä ole rahaa paljon. Erikoisruoatkin maksavat aika lailla. Jos on trimmattava turkki, niin siitäkin aiheutuu vaivaa ja kulua.

        Koira siis on ihana asia, kun elämäntilanne on sopia. Itse olen ollut koirattomana viimeiset 10 vuotta siksi, että elämäntilanteeseeni koira ei mahdu lähinnä pitkän työmatkan ja vaativan työn takia. Joskus koirasta pidättäytyminen on suurempaa eläinrakkautta kuin eläimen hankinta.


      • Pro koirat
        - mild - kirjoitti:

        Tietenkin koirassa on paljon hyviä puolia. Tarkoituksena olikin vain nostaa esille myös niitä negatiivisia asioita, jotka unohtuvat helposti, kun pentukuume jyllää voimalla.

        Jos esimerkiksi masennuksen vuoksi on vaikea saada itseä liikkeelle, niin koira ei välttämättä saa vaikeasti masentunutta liikkeelle, vaan koira käy tarpeilla vain esim. parvekkeelle levitettyjen sanomalehtien päällä (näinkin on käynyt, kun eräs koira "otettiin huostaan").

        Pentu pitää myös rokotuttaa ja käyttää lääkärissä, joten lisääkö sekin ahdistusta, kun koirasta aiheutuu kuluja? Sairaseläkeläisellä tai pitkään työttömänä olleella ei välttämättä ole rahaa paljon. Erikoisruoatkin maksavat aika lailla. Jos on trimmattava turkki, niin siitäkin aiheutuu vaivaa ja kulua.

        Koira siis on ihana asia, kun elämäntilanne on sopia. Itse olen ollut koirattomana viimeiset 10 vuotta siksi, että elämäntilanteeseeni koira ei mahdu lähinnä pitkän työmatkan ja vaativan työn takia. Joskus koirasta pidättäytyminen on suurempaa eläinrakkautta kuin eläimen hankinta.

        "Tietenkin koirassa on paljon hyviä puolia. Tarkoituksena olikin vain nostaa esille myös niitä negatiivisia asioita, jotka unohtuvat helposti, kun pentukuume jyllää voimalla."

        Juu, ymmärsin kyllä ja komppasin sinua tuossa vain, minkä varmaan huomaat jos luet viestini uusiksi :)


    • NeedHalp

      Antaahan koira liikunnalle syytä jotta ei kotona märehdi mutta itse olen ollut yläasteesta lähtien masentunut, en ole uskaltanut lääkäriin mennä puhumaan asiasta. Minkäänlaista mielenkiintoa ei ole mihinkään, en jaksaisi aamulla edes nousta ylös sängystä, illalla mennä nukkumaan.
      Koiran takia tulee lähdettyä sitten liikkeelle ja myös käytyä ulkona.

    • habby

      Sukulaiseni otti pikkukoiranpennun vakavien mielenterveysongelmien keskelle ja koki että koiran läsnäolo pelasti hänet.. olen sitä mieltä että ota aikuinen koira. Yli 3v, niin lapsuuden hössötykset on takana päin. Ja ota mahdollisimman rauhallinen tapaus niin ei ole niin paha juttu jos sulla on pahemmin mieli ja et jaksa lenkittää/leikkiä koiran kanssa paljoa..

      chihuahuaa ei kannata, eikä terriereitä (joku terrieri oli muistaakseni aika helppokin koira muistaakseni..). Ja katsele oikeaa koiraa niin kauan kunnes oikeasti löytyy se juuri sinulle oikea:) ja käy katsomassa sitä mielellään pari kertaa ennenkuin otat sen itsellesi:)

      mulla itelläki on ollu rankkaa elämässä (vakavaa masennusta ja paniikkitiloja) ja otin just 4v koiran:) vaikee koira se on mutta onneksi tunnen koirankoulutusta niin siitä on tulossa ihan salonkikelpoinen. Mutta kyllä se mun mieltä on parantanut huimasti! On joku jota pitää lenkittää niin tulee mentyä ulos liikkumaan, ja on joku joka rakastaa ja on ilosta sekaisin kun tulen kotiin. Ja joku joka hyppää kainaloon kun istun sohvalle:) koko koira välittää mulle rakkauttaan ja tulee parempi olo:)

    • Meillä auttoi

      Lapsellani todettiin masennus vuosi sitten. Pari kuukautta tuon diagnoosin jälkeen meille otettiin koira. Koiran tulon myötä lapseni elämä muuttui. Mukaan tuli iloa ja naurua. Lapseni (murrosikäinen) paijasi ja leperteli koiralle. Agressiivisuus hävisi vähitellen. Edelleenkään ei halua koiran kanssa lenkkeillä, mutta tuo karvainen otus on ollut meidän perheessä hyvä asia. Uusimpien testien mukaan masennus on poissa ja terapiakäynnit lopuillaan. Meidän kohdalla oli iso apu, mutta voi olla, että kaikille ei toimi. Koira vaatii myös paljon. Pelkkä lepertely ja paijaaminen ei pelkästään riitä. Naapurini käyttää omia koiriaan vanhustenkodeissa ja mummot on haltioissaan. Toimii ilontuojana myös iäkkäille ihmisille :)

      • Pro koirat

        Hieno kokemus teillä :) Varmasti motivoi hoitamaan koiraa, jos mahdollista, entistäkin paremmin, kun se niin hyvin on "hoitanut" omaa laumaansakin, siinä on koirat väsymättömiä :)

        Itsekin olen juuri lähdössä vanhempaa sukulaistani tapaamaan, hänellä on astmaa ja joskus saattaa lievästi reagoida koiraanikin. Haluaa kuitenkin että koiran kanssa sinne mennään, jotta saa sitä silittää, paijata, kehua ja pitää kainalossa :) Innoissaan puhuu koirastani muillekin "mummukavereilleen".


    • ei ei ei

      JOS se koira on kiltti ja helppo hoitoinen
      ...mutta mistä sä sen tiedät etukäteen?
      Siitä voi tulla riesaaaaa....

      Masentuvalla on sitten tämä ongelma: mitä teet KUN koira KUOLEE ??
      Ne on ihmistä lyhytikäsempiä.

      Mäkin poden masennusta, mutta ton takia en ole koiraa/kissa hankkinut.
      (no mä olen myös allerginen jollekin)

    • kokemusta on

      Jos on itsellä ongelmia ne ei poistu koiran omistamisen myötä.
      Koira sitoo, sitä on jaksettava ulkoiluttaa joka ilmalla, sille on annettava ruokaa.
      Jo pentuaika on hermoja koettelevaa, sen jälkeen helpompaa. Mutta kun et ole ainoa ulkolluttaja ja hoitaja se voisi onnistua. Yksin siihen rumbaan ei kannata edes alkaa.
      Ei koirasta saa tehdä päätoimista terapeuttia, se ei ole reilua.

      • kncbkglgkgjgkglglg

        Ei ne ongelmat poistukaan siihin, niihin vain ei ole aikaa vajota kun käytti pentua ulkona, ruokki, siivosi sen jälkiä, leikki jne. Tietenkin takaportti pitää olla, että koiran saa vaikka vanhemmille, jos kertakaikkiaan ei jaksa sitä hoitaa hyvin. Mutta eipä ainakaan itselle koskaan noin käynyt. Vaikka koira vaatii paljon, siltä myös saa paljon. Minulla se masennuskin katosi siihen, ettei yksinkertaisesti ollut aikaa virua itsesäälissä. Lääkkeet ei koskaan auttaneet. Nyt kun koira on vanhempi, sen kanssa on mukava tehdä lenkkejä, retkiä metsään jne. Tekemistä on aina.


      • Aloita ajatus alusta
        kncbkglgkgjgkglglg kirjoitti:

        Ei ne ongelmat poistukaan siihin, niihin vain ei ole aikaa vajota kun käytti pentua ulkona, ruokki, siivosi sen jälkiä, leikki jne. Tietenkin takaportti pitää olla, että koiran saa vaikka vanhemmille, jos kertakaikkiaan ei jaksa sitä hoitaa hyvin. Mutta eipä ainakaan itselle koskaan noin käynyt. Vaikka koira vaatii paljon, siltä myös saa paljon. Minulla se masennuskin katosi siihen, ettei yksinkertaisesti ollut aikaa virua itsesäälissä. Lääkkeet ei koskaan auttaneet. Nyt kun koira on vanhempi, sen kanssa on mukava tehdä lenkkejä, retkiä metsään jne. Tekemistä on aina.

        Ja ihan kaiken voi tehdä ilman koiraakin.


      • Voi elämän kevät!!!!
        Aloita ajatus alusta kirjoitti:

        Ja ihan kaiken voi tehdä ilman koiraakin.

        Oletko sä ihan oikeasti noin vitun tyhmä? Lue nyt tuo kirjoitus uusiksi ja koita pieni aivoillasi miettiä mitä siinä sanottiin !!!


      • Ja kukkiva nuoruus
        Voi elämän kevät!!!! kirjoitti:

        Oletko sä ihan oikeasti noin vitun tyhmä? Lue nyt tuo kirjoitus uusiksi ja koita pieni aivoillasi miettiä mitä siinä sanottiin !!!

        Koeta nyt vain ihan itse älytä molemmat kommentit - loppuun asti ja kokonaan.


      • 8+20
        kncbkglgkgjgkglglg kirjoitti:

        Ei ne ongelmat poistukaan siihin, niihin vain ei ole aikaa vajota kun käytti pentua ulkona, ruokki, siivosi sen jälkiä, leikki jne. Tietenkin takaportti pitää olla, että koiran saa vaikka vanhemmille, jos kertakaikkiaan ei jaksa sitä hoitaa hyvin. Mutta eipä ainakaan itselle koskaan noin käynyt. Vaikka koira vaatii paljon, siltä myös saa paljon. Minulla se masennuskin katosi siihen, ettei yksinkertaisesti ollut aikaa virua itsesäälissä. Lääkkeet ei koskaan auttaneet. Nyt kun koira on vanhempi, sen kanssa on mukava tehdä lenkkejä, retkiä metsään jne. Tekemistä on aina.

        Koira auttaa luomaan rutiineja ja säännöllisyyttä päiviin. Se auttaa jaksamaan. Koira tuo elämäniloa ja merkitystä elämään. Koiran kanssa on tekemistä, ei tarvitse vatvoa pahaa oloa neljän seinän sisällä jatkuvasti, vaan ajatukset voi keskittää muualle. Koiran tarkoitus ei suinkaan ole parantaa ihmistä, vaan auttaa siinä, ja siinä koira on erinomainen. On vain itsestä kiinni, kuinka valmis loppujen lopuksi onkaan huolehtimaan koirasta.
        Ihminen, joka ei kykene huolehtimaan itsestään (ei käy suihkussa, ei hoida asioitaan, laskuja, ei käy kaupassa jne..) ei tosiaankaan pärjää koiran kanssa.
        Mutta esimerkiksi ihminen, joka käy säännöllisesti terapiassa, käy töissä, on kuntouttavassa työssä, kuntoutuskurssilla, _oikeasti haluaa parantua_, niin mikä ettei? On yksilöstä kiinni, kuinka helposti mielentila repsahtaa pentuaikana, ja antaako niin itselleen käydä. On lähdettävä oikealla asenteella ja halulla liikkeelle, kun ottaa koiran, eritoten pennun. Itse näkisin nuoren tai aikuisen kodinvaihtajan parempana tällaisille ihmisille, kuin pennun, joka koettelee kovasti. Mutta yksilöitä me ollaan kaikki. Jos joku ei pärjää, joku toinen voi pärjätä.

        Koiria ja muita eläimiä tulee paljon mielenterveyspotilailta ja muilta masentuneilta, mutta se ei mitenkään tarkoita, etteikö joku vastaava ihminen niiden kanssa pärjäisi. Tapaukset ovat niin erilaisia ja niin eri lähtökohdista, niiden yhteinen nimittäjä on vain mielenterveys, joka sekin on moniasteista ja venyvä käsite. Ei voi mitenkään verrata kahden eriasteisen potilaan lemmikinpitoa, jossa toinen ei ole kykenevä edes itsestään huolehtia, mutta jossa toinen hoitaa itseään ja suunta on oikea, pärjää myös lemmikin kanssa.


    • Elukat rullaa

      Mä olen aivan yksin koirani kanssa kun lähipiiri hylkäsi vaan tiedän voivani hakea apua 4h dogsittereiltä tai löytöeläintalolta jos tiukka paikka iskee. EI SAA YLEISTÄÄ ETTEI TOIMISI! :)

      Kaikille ei toki lemmikki sovi mutta suositan lämpimästi jonkin sortin eläinharrastusta esim. ratsastus tai vapaaehtoiseksi ilmoitautuminen löytöeläintalolle. Surullista nähdä näitä jotka eivät millään tavalla halua liittää edes eläimen läsnäololla elämäänsä rikastuttajaa vaan meitä on moneksi jotkut elää kyynisesti toiset iloisesti :(

    • Koirakummi

      Varmasti koira piristäisi ja antaisi voimia, mutta kun et voi tietää, paljonko jaksaisit, niin hyvä vaihtoehto olisi kokeilla ensin hoitokoiraa eli kummikoiraa. Näkisit omat voimavarasi ja onko koira sinulle oikea vaihtoehto. Kummikoiran voisit ottaa luoksesi, kun olet tarpeeksi hyvässä kunnossa antaaksesi sille seuraa, ulkoilutusta jne. Täältä voit katsoa oman paikkakuntasi kummia etsiviä koiria.

      http://www.dogia.fi/app/dogikummi/dog/view/-/did/575/status/ok

      • Kaunis mieli

        Otin pentukoiran kahdeksan vuotta sitteen. Oli lähinnä lieviä ongelmia kuten jännittämistä ja hieman masennusta. Kaikki meni monta vuotta hyvin, koirani on mitä ihanin ystävä ja vei lenkeille jne. Mutta parina viime vuonna masennus pahentui, jouduin psykiatriseen sairaalaan lyhyehköiksi hoitojaksoiksi, voimat oli lopussa. Onneksi löysin ystävän joka hoiti koiraa noina ajanjaksoina. Kannattaa miettiä monta kertaa, ottaako koiran hyvän jakson aikana. Entäpä sitten kun huono jakso koittaa?Koira myös sairastui allergiaan, eläinlääkärikulut nousivat pilviin, nämäkin huolet koettelivat psyykeä.


    • sirkutin

      älä hanki koiraa. Vaatii liian paljon. 3-4krt./pv. lenkille. Masentunut ei pysty tähän. Ja pentukoirassa muutenkin "työtä"

    • Lopen uupunut

      Hei. Tilanteesi vaikuttaa aika pahalta ja mitä sille koiralle sitten kävisi jos sinä päättäisitkin yht'äkkiä päiväsi kun sinulle tulisi huono aika? Koira joutuisi eläintaloon ja ehkä lopetettavaksi? Koira on elävä eläin joka vaatii päivittäin ruokaa, liikuntaa ja virikkeitä Koiran sisäsiistiksi opettaminen voi olla hermoja raastavaa ja koira täytyy käyttää pihalla oli sää mikä tahansa. Koira voi olla alusta asti uskollinen tai sitten ryhtyä räyhähengeksi ja se ei taida auttaa sinua parantumaan.

      Ja mitä jos et rakastaisikaan sitä koiraa? Sellaistakin on käynyt. Tulisiko sinulle pakottava tarve opetella rakastamaan sitä koiraa. JA tiedoksesi, koirat osaavat kyllä olla rasittaviakin.

    • No ei voi kieltää

      mutta ei suositellakaan. Koirassa on positiiviset ja negatiiviset asiat. Pelkäksi halinalleksi huonoiksi päiviksi koira ei sovi, vaan vaatii säännöt ja kasvatuksen. jos masennuksesta huolimatta jaksat ulkoiluttaa koiraa ja huolehtia sen tarpeista, niin koira voisi olla hyvä piriste.

      Eräällä tutulla oli masennus ja hän ei jaksanut ulkoiluttaa koiraa, vaan koira joutui tekemään tarpeet sisälle/parvekkeelle. Se ei ole koiran elämää.

    • volunteerer

      Kannattaa tosiaan ryhtyä vapaaehtoiseksi löytöeläintalolle ei tarvitse omistaa mutta voi olla avuksi kodittomille eläimille.

    • EverythingMakesSense

      Hanki koira! Eläinten läsnäolo ja niiden hoitaminen parantaa sekä fyysistä että henkistä terveyttä.

      En tiedä mistä olet saanut itsellesi tuollaisen ahdistuksen päälle; onko sinulle tapahtunut jotain pahaa tässä elämässä? Jos et tiedä masennuksellesi syytä, suosittelen erittäin lämpimästi, että kävisit regressioterapiassa. Googleta, jos et tiedä mistä on kyse. Toivon, että olisit avoin mahdollisuuksille - mitä sinulla on menetettävää?

    • kylläsesiitä.

      Koira on varmasti terapeuttinen mutta psyykkisiin ongelmiisi siitä ei apua ole. Ei kannata pelkästään sillä perusteella hankkia koiraa. Volunteerer ehdottikin hyvin että jos menisit löytöeläintaloon vapaaehtoistyöhön. Saat olla lemmikkien parissa kuitenkaan omistamatta niitä. (mikä nyt olisikin ihan järkevin vaihtoehto). Tai tiedätkö jotain ihmistä joka voisi tuoda oman koiransa sinulle hoitoon joskus?

      Nyt kannattaisi miettiä mikä harrastus on lähellä sydäntäsi ja mitä haluat itsessäsi kehittää? Mikä tuo eniten mielihyvää? Onko se maalaus, piirtäminen, luonnossa liikkuminen, elokuvat tai joku fyysinen laji; rullaluistelu, juoksu, kuntosali, nyrkkeily yms. liikunta on parasta ihmiselle jolla on patoutunutta energiaa ja saa sen purkaa johonkin!

    • Huono idea

      Ei missään tapauksessa! Koira ei ole leikkikalu, kuten ei mikään muukaan eläin. Koira vaatii hoitoa ja huolenpitoa aivan kuin lapsi ja jos ei ole kiinnostunut edes omasta elämästään, sen hoitamisesta, miksi ottaa ongelmiinsa muita mukana väännettäviä vain kärsimään ja katsomaan ihmisen pahaa oloa.

      • Voi elämä!

        Olisit edes lukenut apn kirjoituksen ajatuksella, ap ei koiraa pidä leikkikaluna vaan tietää selvästi että sitä tulee hoitaa. Apn kysymys ei tätä seikkaa edes koskenut! Ap myös tuntuu olevan kiinnostunut omasta elämästään, toisin kuin väität, on kiinnostunut sen hoitamisesta siksi koiraa harkitsee osana tätä! Onneksi ap sai myös loppuun saakka ajateltuja asiallisia vastauksia eikä tollasia yliampuvia purkauksia. Painusit teini kotiin pelastamaan maailmaa... kyllä huomaa ettei elämänkokemusta paljoo sulla vielä ole.


      • Huh huh taaskin

        Mistä helvetistä sä sen tiedät miten ap hoitaisi koiraansa ja saisi apuja tähän, jos vielä tulee vaikeita aikoja?! Ketjussa kysytty ap:lta saisiko asiaan apuja jos tarvii. Pikkusen oli jyrkkä tuomio sulla. Vai ei MISSÄÄN tapauksessa. Huh huh taas. Tätäkin.


      • Huhhuttele itsellesi
        Huh huh taaskin kirjoitti:

        Mistä helvetistä sä sen tiedät miten ap hoitaisi koiraansa ja saisi apuja tähän, jos vielä tulee vaikeita aikoja?! Ketjussa kysytty ap:lta saisiko asiaan apuja jos tarvii. Pikkusen oli jyrkkä tuomio sulla. Vai ei MISSÄÄN tapauksessa. Huh huh taas. Tätäkin.

        Ei missään tapauksessa mitään niin työteliästä ja vastuullista tehtävää kuin koira, sen hoito ja koulutus on, sellaiselle ihmiselle, joka ei jaksa / viitsi / ymmärrä hoitaa edes itseään, ts. kaikki palikat eivät ole paikoillaan. Sillä ei ole mitään väliä, ovatko vaikeat ajat jatkuvia vai ajoittaisia. Maailmassa on jo liikaa sekä lapsia että eläimiä sijaiskärsijöinä em. laisten ihmisten oikuista, päähänpistoista ja ongelmista.


    • koira6

      Niinkuin muutkin on sanoneet, pitää olla jotenkuten kunnossa kun hankkii pennun, että jaksaa koska se on aika vaativa... Ei voi jäädä sängyn pohjalle makaa, kun pentu pitää viedä ulos 5-10 kertaaa päiväsä!
      Ei saa olla niin paha sosiaalisten tilanteiden kammo tai torikammo, etteikö vois viedä sit ulos!

      mutta muuten, voin ihan suoraan sanoa että en olis nyt tässä, ellei mulla olis koiraa!
      Se pitää mut pystyssä, mulla meni ennen 1-3 tuntia peilin edessä ennen kuin pääsin ees roskia viemään, nyt mun on pakko suoraan aamulla herättyä peiliin katsomatta viedä koiraa ulkona, ja se on ihan normaalia.

      Myös se, että tunnen sitä kohtaa niin suurta vastuuta, etten voi tehdä mitään typeryyksiä. En voi työpäivän jälkeen lähteä minnekään, kun pitää mennä lenkittään koiraa. Senkään jälkeen en voi vetää överiksi, koska pitää huolehtia siitä... se rauhoittaa elämää, ja se pyyteetön rakkaus. En kaipaa mitään muuta!

      Mutta tietenkin jos sun masennus on niin syvää, että vaatisi laitoshoitoa, niin en suosittele minkään lemmikin, edes kultakalan hankkimista jos on oikeasti ihan todella raskas huolehtia edes itsestä... jos on tosi paha masennus tai päihdeongelma, niin silloinhan ei edes oman lapsen hätä haittaa... muutoin kyllä se lemmikki, olis se kissa tai koira tai hamsteri, ihan varmasti auttaa!

    • lulu2

      Ehdottomasti otat! Jonkun helpon ja kiltin rodun. Unohdat näiden kaikkitietävien koiraihmisten (lue koiranaisten) kommentit vastuusta ym. kuinka vaativaa sen hoito on. itse hommasin 4v Kultaisen noutajan 5kk sitten ja maailma mullistui. Olihan se aluksi uutta ja itsekin vähä ylihuolehdin sen tarpeista. Mutta se meni onneksi nopeasti ohi ja nyt todella kiintynyt koiraani ja se minuun. En ollut masentunut, mutta sosiaalinen eläm aika nollissa. Kuukaudessa alko jo maailma näyttämään värikkäämmältä..
      Hommaa koira! Mitä nopeammin sen parempi..Siitä tulee sun paras kaveri ja päinvastoin :)

    • masis

      Kotiimme koira tuli aikuisena ja pentuvaiheen opetusta ei siis ollut. Koira osoittautui ihan täydelliseksi juuri meille. Kärsin masennuksesta, ja koira piristää ja laittaa harrastamaan liikuntaa.

      Se ei kuitenkaan poista masennusta, vaikka onkin elämään sisältöä ja merkitystä tuova asia. Sen varaan ei kannata laskea. On varmaan hyvin yksilöllistä, miten koiraan reagoi. Luulen, että vaikutus on kuitenkin myönteinen.

      Kuten täällä on todettu, syvässä masennuksessa ei jaksa hoitaa koiraa riittävän hyvin, kun ei jaksa hoitaa itseäänkään. Oma masennukseni ei ole onneksi estänyt koiranhoitoa.

      Suosittelen rotua tai koiraa, joka on melko mukautuvainen ja hoitajaansa kiintyvä. Hyvin paljon koulutusta vaativaa rotua ei kannata hankkia. Monet seurakoirat ovat varmaan hyviä valintoja.

      • 12jki

        Kannattaa myös sitten varmistaa, että saa tarpeen tullen koiran hoitoon tai lenkittäjän sille. Nämä olis hyvä olla vaikkei olis masennustakaan kun voi tulla yllättäviä menoja ja muuta että tarviit apuja.


    • poca

      Älä ota koiraa. Minulla kävi niin, että lääkityksen vaihtuessa persoonani muuttui ja koira alkoi regoimaan minuun eri tavalla. Se on saanut johtajan paikan laumassa ja yrittää alistaa. Lenkillä en saa sitä pideltyä, koska se ei enää ota komentoja minulta. Käsivoimat eivät riitä koiran kanssa, kun olen vain 50-kiloinen, pieni nainen. Koira on päässyt usein irti ja purrut vastaan tulevia koiria ja yhtä ihmistäkin joka huusi koiralleni. Koirapuistossa sanottiin eilen, että minusta tehdään ilmoitus poliisille jos vielä tulen sinne koirani kanssa. En olisi tarvinnut näitä ongelmia kaiken muun p....n lisäksi.

      • Joopajootaas

        Palstan vakiprovo taas vauhdissa näköjään, säälittävä tyyppi, ja niin läpinäkyvä näissä yrityksissään.


      • iiä
        Joopajootaas kirjoitti:

        Palstan vakiprovo taas vauhdissa näköjään, säälittävä tyyppi, ja niin läpinäkyvä näissä yrityksissään.

        Palstan vakiprovon etsijä taas vauhdissa. Teidänlaisennekaan ei saisi pitää mitään eläintä, pitäkää vaan provoja, että pysyvät laumassa.
        Koiran hoito vaatii mielenterveyttä, eikö mielenterveys ongelmia.

        Etteköhän te tarpeeksi monta kertaa ole toitottaneet ettei tämä ole mikään mielenterveys palsta, sillehän on kuulumma sanomanne mukaan aivan omakin, löydätte sen varmasti helposti


      • Kiits!!
        iiä kirjoitti:

        Palstan vakiprovon etsijä taas vauhdissa. Teidänlaisennekaan ei saisi pitää mitään eläintä, pitäkää vaan provoja, että pysyvät laumassa.
        Koiran hoito vaatii mielenterveyttä, eikö mielenterveys ongelmia.

        Etteköhän te tarpeeksi monta kertaa ole toitottaneet ettei tämä ole mikään mielenterveys palsta, sillehän on kuulumma sanomanne mukaan aivan omakin, löydätte sen varmasti helposti

        Kiits tästä! Päiväni alkoi loistavasti :DDDD


      • Terve koiran omistaj
        iiä kirjoitti:

        Palstan vakiprovon etsijä taas vauhdissa. Teidänlaisennekaan ei saisi pitää mitään eläintä, pitäkää vaan provoja, että pysyvät laumassa.
        Koiran hoito vaatii mielenterveyttä, eikö mielenterveys ongelmia.

        Etteköhän te tarpeeksi monta kertaa ole toitottaneet ettei tämä ole mikään mielenterveys palsta, sillehän on kuulumma sanomanne mukaan aivan omakin, löydätte sen varmasti helposti

        Hahaa! Mielenterveyshän meillä koiraihmisillä on ihan kunnossa, tunnetusti kun koiran omistaminen tekee henkisesti hyvää. Ettehän te mt-potilaat-koiravihaaja-palstaprovo-raukat sitä tajua, harhat kun ovat sekoittaneet kuuppanne jo aivan totaalisesti :D


      • Terve koiran omistaj

        Tuskinpa mikään mielialalääke nyt ihan persoonaa muuttaa, käytöstä varmaankin vähän, ja uskoisin että sitäkin rauhallisempaan ja tasaisempaan suuntaan.
        Dh nolostelee nyt vaan siellä pinkeissä alkkareissaan ja on hiljaa :)


      • iiä
        Terve koiran omistaj kirjoitti:

        Tuskinpa mikään mielialalääke nyt ihan persoonaa muuttaa, käytöstä varmaankin vähän, ja uskoisin että sitäkin rauhallisempaan ja tasaisempaan suuntaan.
        Dh nolostelee nyt vaan siellä pinkeissä alkkareissaan ja on hiljaa :)

        Jos täällä joku on niin läpinäkyvä, että pinkit kalsaritkin näkyy, niin miksi täytyy ola niin puolueellinen siinäkin? Minä kun en nää kuin omat kalsarini ja niitäkään en tuossa näytöllä.

        Mutta kyllä minä ne muutenkin tiedän, sellaiset vaaleanpunaiset trikoiset missä on kuminauha puntissa. Näin viileillä ilmoilla olen pitänyt vielä villahousuja siinä päällä. On mistä riisuu jos helteet alkaa.


    • tyttö

      Kun itse sairastuin 5 vuotta sitten vakavaan pitkäaikaissaurauteen, hankin itselleni koiran piristämään ja antamaan voimia. Koira on vaikuttanut vointiini positiivisesti.
      Kun tietää, että koirasta täytyy huolehtia ja se tulee viedä päivittäin ulos lenkille, tulee itsekin tehtyä muutakin kuin makoiltua siellä sängyn pohjalla. :)

      • Sairas tai ei

        Jos sinä sanot, että et tiedä mitään muuta syytä nousta sängyn pohjalta kuin koiran hoitaminen, huolehtiminen ja ulkoiluttaminen, niin meillä päin sellaista sanotaan tyhmyydeksi. Se on; laiskuus, viitsimättömyys, välinpitämättömyys, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys samassa paketissa.


    • llllllllllllllllllll

      Onko sulla mitään muuta eläintä, josta pitäisit yhtälailla? Ajattelin vaan lähinnä sitä, että koira ei ole mikään maailman helpoin elukka. Vaatii todella paljon, niin lenkityksen, aktivoinnin kuin koulutuksen osaltakin. Lisäksi sosiaalisuutta, eli väkisinkin tarviit niitä ihmiskontakteja, ellet halua, että koirasi pelkää kaikkia vieraita ja pahimmassa tilanteessa on niitä kohtaan aggressiivinen.

      Hoida jotain tuttua aikuista koiraa, tai sitten hanki joku helpompi eläin. Voit ottaa vastuullesi esim. jonkun tuttusi koiran lenkitykset/aktivoinnit?

      En sano tätä missään nimessä ilkeyttäni, tai mitään, ajattele vaan sen koiran parasta. Se ei elä pelkällä rakkaudella, vaan tarvitsee rajoja ja kuria myöskin. Lisäksi koira- ja ihmiskavereita.

    • minusta koira ei ole mikään leikkikalu ,,että otampa tosta tommosen hurtan joka kenties parantaa minut sitähän on sanottu aikojen kuluessa että koiran paras ystävä on toinen koira.. siitä sitten tuleekin elin ikäinen kumppani ei sitä voi heittää komeroon kun ei jaksa enä peuhata piskin kanssa..jos itsemurhaa pohtii ajattele kaksi kertaa miten koiran käy kun sinä potkaiset tyhjää..

      • Mörkö

        Masennustakin on kuule niin eri muotoista, on lievää alakuloisuutta sekä syvää mustaa masennusta jolloin millään ei enää ole väliä ja mikään ei tunnu miltään. Itse kärsin tuosta ensimmäisestä ja koirat on minulle kaikki kaikessa. AINA ajattelen niiden parasta vaikka itsellä ois huono päivä. Lievä vaihe ei vielä tarkoita että olet kykenemätön elämään, ja sellaisessa vaiheessa voi todellakin olla hyvä asia hommata koira, eräänlainen lifesaver. Mustaan vaiheeseen kun joutuu, silloin ei edes harkitse koiran ottoa, makaa vain tekemättä mitään.

        Nämä on ääripäät, välille mahtuu miljoona muutakin olotilaa. Koiran on todettu vaikuttavan suotuisasti mielialoihin ja elämän laatuun, sekä terveyteen. Ap:n tilanteeseen en kommentoi, mutta yleisesti, jos on sen verran vielä "normaalin terve", niin osaa varmasti harkita lemmikin hankintaa oikealta kantilta. Useat vielä osaavat luopua lemmikistään ajoissa jos tuntuu että olotila vain pimenee.


    • Mun mielestä se että on mielenterveysongelmainen, ei yksin riitä syyksi ettei voisi ottaa koiraa. Mutta se on tietenkin totta että jos sen koiran ottaa niin siitä on sitte huolehdittava. Mutta monet mielenterveysongelmaiset oikeesti hyötyy koirasta ja on hyviä omistajia jotka rakastavat koiraansa. Mä oon ollut mt-ongelmainen lapsesta asti, mulla on todettu vaikea masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuushäiriö. Ja aion ottaa kohta koiran. Oon äitini koiria hoitanut paljon ja mulla oli myös tavallaan oma koira joskus mutta se kuoli syöpään. Mutta aina vaikka oon ollut huonossa kunnossa, oon huolehtinut koirista koska niistä huolehtiminen auttaa mua itteäni tosi paljon. Voin nauraa niiden touhuille, silittää niitä ja nauttia elämästä, en oo yksin. Mulla ei oo paljon kavereita kun oon niin arka ja huono tutustumaan ihmisiin, mutta mulla on ollut aina koiria kavereina eikä ne koskaan hylkää mua vaikka olisin huonolla tuulella. Muutin jonkin aikaa sitte ihan omaan asuntoon asuntolasta ja aluksi oli vähän vaikeaa asua ihan yksin. Sitte kuitenkin siskoni joutui luopumaan kissastaan ja otin sen itelleni, se on auttanut mua tosi paljon. Se piristää mua, herättää mut jos nukun liian pitkään ja vaatii ruokaa ym. Se on tosi seurallinen ja mukava kaveri, ainoa huono puoli siinä on etten voi viedä sitä ulos. Mutta sitte kun ostan koiran niin pääsen kunnolla lenkkeilemään, yksin lenkkeily ei oo kivaa enkä sitä harrastakaan. Välillä siskon kanssa ulkoillaan mutta koiran kanssa olisi ihan erilaista. Lenkkeilin äidin koiran kanssa mutta se oli jo vanha ja kuoli joten jäin ilman lenkkikaveria. Uskon että pärjäisin oman koiran kanssa, varmaan se on välillä vaikeaa mutta sitte pitää vaan jaksaa jatkaa. Tunnen myös yhden tyypin joka on masentunut ja epävarma, se otti kuitenkin koiran ja on paljon tyytyväisempi elämäänsä. Se on myös pärjännyt hyvin vaikka onkin välillä vaikeaa. Ei mielenterveysongelmat aina tarkoita sitä ettei voisi huolehtia eläimistä, joskus pitää vaan odottaa kärsivällisesti ja mietti sopivaa ajankohtaa lemmikin ottamiselle.

    • Pro koirat

      Aika monen tässäkin ketjussa tahallisesti kovin mustavalkoisesti, tai vasten parempaa tietoaan, ajattelevan/kommentoivan mielipide saattaisi muuttua, jos heille itselleen tulisi mielenterveyshäiriöitä, tai he itse suoranaisesti mieleltään sairastuisivat, ja silti kykenisivät pitämään koirastaan huolta, ja koira suorastaan auttaisi heitä vaikeiden aikojen yli. Mitä nämä kommentoijat mahtaisivat ajatella tuolloin, jos joku isoon ääneen kuuluttaisi tyyliin: mt-ongelmaisille ei koiraa!!! Anna äkkiä se sun koira nyt pois!!!

      Fakta on, että kuka tahansa meistä voi sairastua ihan koska tahansa. Näin, vaikka tämänkin luettuaan n. 100% (ei mielenterveyshäiriöitä kokeneista) lukijoista ajatteli; "joo, mutta ei se kuitenkaan minulle tule".

      "Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson."

      "Mielenterveysongelmia myös pelätään usein. Monen on vaikea kohdata vakavista mielenterveysongelmista kärsivää tai ajatella mahdollisuutta oman mielentasapainonsa menettämisestä. Suhtautuminen mielenterveyden häiriöihin on tietämyksen lisääntyessä muuttunut ymmärtäväisemmäksi.

      Tieto vähentää ennakkoluuloja. Vakavistakin mielenterveyshäiriöistä kärsivän elämä voi olla laadukasta, monipuolista ja mielekästä, vaikka sairaus asettaakin omat rajoituksensa. Vakavista ja pitkäkestoisistakin psykiatrisista sairauksista voi myös parantua."

      Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002

    • koirakaveriksi

      Minä ainakin olen periaatteessa mielenterveysongelmainen kun en saa mitään aikaiseksi, ja juuri vähän senkin takia olen koiraa ottamasssa. Monetkaan eivät taida tietää mitä mielenterveysongelmaisuus on ja monenlaista mielikuvaa voi olla. usein ne ovat vääriä. Tsemppiä AP:lle!

      • Pro koirat

        No koiran ottamalla ainakin saa aikaiseksi asioita :)

        Se on vähän sama kuin töihin lähtö aamulla ja työn teko, ei sitä mieti että huvittaisko, viitsiskö, jaksaisko, koska ei ole vaihtoehtoja, on mentävä, piste. Omastaan haluaa (ja pitää) pitää hyvää huolta. Ja kun ei ole vaihtoehtoja, asiassa ei ole arpomista, sen vaan tekee asiaa sen enempää miettimättä, asia muuttuu automaattiseksi ja helpoksi. Jos minun ei tarvitsisi aamulenkkiä koiran kanssa tehdä, mahtaisinko tehdä koskaan :/. Onneksi ei tuollaista vaihtoehtoa ole, ja aamu alkaa reippailulla ulkona :)

        Otathan huolella selvää koirien tarpeista, niin sitten tiedät mihin sitoudut. Täällä hyviä linkkejä aiheesta:

        https://sites.google.com/site/prokoirat/linkkeja

        Aloita joku koiraharrastus myös? Yo. sivustolta löytyy kattava lista niistä. Kun saat kavereita harrastuksen piiristä, ne kannustavat aktiivisuuteen. Sama pätee ihan tuttujen koiranulkoilutuskavereiden suhteen. Ja lenkillekin on entistäkin kivempi lähteä, kun siellä voi tulla tuttuja koirakkoja vastaan :)


    • Koira kuntouttaa

      Olen kärsinyt vuosia vaikeasta masennuksesta, ahdistuneisuudesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olin erakoitumassa kovaa vauhtia (siis oikeasti, kaupassa kävin ehkä kerran kahdessa viikossa ja loput ajat piileskelin omassa mökissäni niin, että en nähnyt ketään muita ihmisiä), kunnes eräs harvoista ystävistäni ehdotti, että minun pitäisi ottaa koiranpentu. Harkitsin asiaa yli puoli vuotta, punnitsin omaa kuntoani ja mietin, pystyisinkö huolehtimaan pennusta. Minulla on ollut aina koiria ja silloinkin oli yli 10 v. "eläkeläinen", joten uskalsin luottaa omaan kykyyni arvioida tilannetta. Päädyin pennun ottamiseen.

      Aluksi oli tarkoitus ottaa koira "vain" omaksi kaveriksi ja kouluttaa sitä pelkästään kotitarpeiksi ja muuten puuhailla sen kanssa jotain aktivointijuttuja. Nyt 4 vuotta myöhemmin käyn sen kanssa koulutuksissa, kursseilla, leireillä, jopa muutamaan kokeeseen ollaan osallistuttu. Muistan hyvin ensimmäiselle leirille lähdön. Matkaa oli useita satoja kilometrejä, jouduin pysähtymään useita kertoja matkan aikana (paniikkihäiriökohtauksia, pahoinvointia ym.) ja kyllä moneen kertaan meinasin kääntää auton nokan takaisin kotiin. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin matkaa mielessä vain ajatus, että voihan sieltä lähteä pois, jos tilanne on kestämätön. Leiri osoittautui kuitenkin yhdeksi parhaista kokemuksista ikinä!

      Olen saanut näiden muutamien vuosien aikana monia uusia ihania ihmisiä ystäväksi. Toisia tavataan ainoastaan kerran-pari vuodessa, toisten kanssa käymme treenaamassa useita kertoja viikossa. Yksi mieleenpainuva kokemus oli, kun jouduin esiintymään koirani kanssa lähes satapäiselle yleisölle (silloinkin meinasi kyllä oksennus tulla ja tärisin niin, että pelkäsin jalkojen pettävän alta). Esiintyminen meni hienosti ja monet ihmiset tulivat kehumaan koiraa ja kyselemään lajista! Metsäänkin on menty monesti! Tuo koira on sellainen yleisön hauskuuttaja, nauttii esiintymisestä ja nolaa minut usein niin, että kouluttajien kommentit saavat yleisön/treenikaverit ulvomaan naurusta. Ja minäkin olen saanut itseluottamusta niin paljon, että olen oppinut nauramaan itselleni!

      Minulle pennun ottaminen oli oikea ratkaisu, mutta en sitä välttämättä suosittele kaikille. Ihmisen pitää tuntea itsensä niin hyvin, että tietää varmasti pystyvänsä huolehtimaan koirasta myös niinä huonoina päivinä. Tai sitten pitää olla turvaverkosto kunnossa. Minäkin kamppailen edelleen itseni kanssa niinä huonoina päivinä, mutta silloinkaan en voisi laiminlyödä koiraani. Tiedän, että sieltä suuresta mustasta aukosta on lähes mahdotonta kaivautua maanpinnalle hengittämään. Minut siihen ajaa suunnaton eläinrakkaus, jollakin muulla se voi olla ihan jokin toinen asia.

    • itsellänikin on haavenaa oma koira rodultaan saksanpaimenkoira

    • koira haaveena

      Vastailen tähän nyt jotain. Kommentteja tuli ihan valtavasti, paljon enemmän kuin osasin ikinä odottaa, ja haluan kiittää kaikkia, jotka kertoi oman mielipiteensä ja/tao antoi ohjeita ja vinkkejä. Valtaosa näistä sekä puolesta että vastaan -kommenteista oli tosi hyvin perusteltu, mutta ensin kauhistelin, miten voin vastata näin isoksi paisuneeseen ketjuun mitenkään kattavasti :D

      Nohh, yritän ainakin jotenkin :p Aivan ensiksi sanon, että mun äidillä ei ole koiraa vaan mun äidin äidillä. (Tajusin juuri, että toi sana "mamma" ei ookaan mikään yleisesti ympäri Suomea käytössä oleva vastine isoäidille.) Näin ollen siis mulla ei oo sellasta mututuntumaa koiriin kuin on niillä, joitten perheessä on ollu koira aina ja iteki on jotenki sen hoitamiseen osallistunu, jollonka rutiinit on tullu tutuksi. Mutta tältä mun mammalta (isoäidiltä) kyselin varovasti joskus, että mikäli tilapäisesti mun tuleva koirani hoitopaikkaa tarvitsis, niin onnistuisko se. Ja vastaus oli myöntävä. En silti tiiä, millasissa tilanteissa ja kauaksiko aikaa se ois valmis koiran ottamaan, jos oletettais, et mulle tulis kausi, jolloin masennus lamais mut täysin. Niin ja tosiaankin mun mamma on jo kohtalaisen iäkäs...

      Sitten voisin taas jatkaa näistä psyykkisistä jutuista, ku aiheeseen pääsin. Parikin ihmisitä tässä ketjussa tuntui olevan sitä mieltä, että me mt-kuntoutujat ei voida sikskään antaa koiralle hyvää kotia, koska kukaan meistä ei oikein pärjään ihmisten kanssa ja näin ollen myöskään osaa olla koiran kanssa "laumassa". Mä voin tunnustaa kuuluvani tähän ryhmään, joka ei pärjän ihmisten kanssa, koska se päiväkodista koko peruskoulun läpi jatkunu kiusaaminen todellla murensi mun kaiken luottamuksen ihmisiin. Ai niin, ja enhän mä itseasiassa ennen sitäkään kuulemma ihmisten kanssa päräjnny, ku oli noita asperger-piirteitä ilmeisesti ja yhtäkkii kaikki opettajat tiesi tarkalleen, miten "epäsosiaalinen" olen, vaikka ala-asteella vielä olin aidosti kiinnostunu ihmisten seurasta. No yläasteen aikana epäluottamus ihmisiin kärjisty suoranaiseksi vihaksi ja katkeruudeksi ja kaikki trauma- eli dissosiaatio-oireet tuli kunnolla kehiin. Siinä siis vastaus myös siihen, "miksi olen tällainen".

      Ja tosiaan kakssuuntasta tä luultavasti ei oo, vaan tunteiden epävakaus on seurausta traumakokemuksista, jotka aiheuttaa tota dissosiaatiota. (Ja haluan kaikille itsestään tärkeille koulukiusaajille ja entisille sellaisille kertoa että kyllä, vuosikausien kiusaamiset laajan ihmisjoukon taholta todella voi saada sen teiän niin vilpittömän hauskanpitonne kohteen kokemaan sellasen päänsisäsen h elvetin koulumaailman lisäks, että kuoleminenkin ois armollista.)

      No mut terapiassa olen, täl hetkel opiskelen ja lähestyn hyvää vauhtii aikuisikää. Masennus on ainaki toistaseks jo taka-alalla, mut silti mun on vaikee uskoo, et koskaan tulisin mitenkään täysin kuntoon, kun täällä kovasti sanotaaan, et mun pitäis koittaa ensin parantuu. Koitan parhaani mukaan, mutta koko hoitohekilökuntakin on aika ulalla siitä, mitä juuri mun dissosiaatioille voi tehdä. Toivon, etten koiran elinvuosina päätyis mihinkää loppuliseen ratkaisuun, ettei se ns. pohjaton paha olo taas palaa ja jatku yhtä itsepintaisesti ilman mitään tietoa siitä, milloin se lähtee pois tai miten. Tällä hetkellä kuitenkin voin sanoa ihan hyvin, että jaksan elää. Eihän tä nyt mitään kivaa ole, mut se on mikä on ja ois kovin väärin muita kohtaan tehä itsemurha.

      Koira toisi juuri myöskin elämään tarkotuksenmukasuutta ja positiivisuutta. Siinä on omat haasteensa, jotka mua kyllä pelottaa, mutta sen rakkaus on ehdotonta ja siihen voi luottaa, toisin kuin kieroihin ihmisiin, vaikka onneksi nyt lukioaikana oon päässy pahimmasta ihmispelostani yli ja saanu ihan oikeitaki kavereita hyvin pitkästä aikaa. Koira myös tuo lohtua vaikeisiin hetkiin, kun oikeesti tietää, et on joku, joka välittää ja se patistaa menemään lenkille ja liikkumaan, pitämään huolta fyysisestä kunnosta.

      Vaikka jotkut täällä ehdottelivatkin laumanvartijakoiria, niin itse haluaisin mahdollisimman tasaisen koiran, tai sitten iloisen vilkkaan. Koska en halua joutua menettämään hermojani jo rodunvalinnanvuoksi usein, mikäli koira "räjähtelee" ja reagoi hyvin aggressiivisesti kaikkiin uusiin ihmisiin. Sellanen tosi uskollinen ja omistajaansa myös "lohduttava" koira ois ihana. Siin mieles myös tunneälykkyys ois hienoo, ellei koira tarpeettomasti joudu kärsimään omistajansa tunnetiloista eikä luule, että sen surullisuus on koiran vika. Noh, näitä kaikkia asioita mä tässä kuitenki viel pohdin monta vuotta, koska tällä hetkellä asun kotona, eikä vanhemmat halua meille koiraa.

      • koira haaveena

        Oho, pahoittelen kirjotusvirheitä tossa viestissä. Oon aika väsyny nyt, kun kirjotan näitä :p


    • ödslfksdölfksödlfk

      Joo, ei missään nimessä laumanvartijaa, koska vaatii kokeneempaa omistajaa.

    • seurakoitalainen

      Ota joku pieni valkoinen esim. bichon frise, havannankoira tai bolognese. FCI 9 ryhmä aikalailla kattaa tarpeesi :)

    • Lailla kiellettävä

      MT-potilaille ei koiria. Kun eivät osaa pitää edes itsestään huolta niin saati sitten koirasta.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      63
      6353
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      25
      4086
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      263
      2506
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      1990
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      30
      1478
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      95
      1326
    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      304
      1097
    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      54
      1070
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      77
      1016
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      39
      991
    Aihe