Monitavuiset vierasperäiset sanat

GV2014

(Suomi ei ole äidinkieleni, siis anteeksi jos olen tehnyt kirjoitus- tai kielioppivirheitä tässä viestissä.)


Terve,

Olen kuullut, että joskus suomenkieliset "erehtyvät" tiettyjen sanojen taipumuksesta: esim. joskus nähdään/kuullaan muotoja kuten "akkusatiiviä" tai "artikkeliä", joissa takavokaaliseen vartaloon on liitetty etuvokaalinen sijapääte.

Onko kuitenkin oikeaa (tai oikeudenmukaista) sanoa, että kyse on varsinaisista virheistä, vai onko kyse vaan, että eräät vierasperäiset sanat poikkeavat sen verran paljon suomen tavallisesta sanarakenteesta, ettei olisi järkevää odottaa niiden täydellistä ja empimätöntä ääntämystä tai taipumusta kaikilta suomen puhujilta?

Sanoilla kuten "akkusatiivi" ja "artikkeli" on nimittäin neljä tavua, eikä näitä sanoja ole mahdollista jäsentää pienemmiksi osiksi jos ei ole jossakin määrin perehtynyt latinan tai kreikan johdosoppiin. Sitä vastoin suomella ei ole (tietääkseni) mitään "tavallista" sanaa, joka on pidempi kuin kaksi tavua mutta joka ei ole selvä johdos yksinkertäisemmästä vartalosta. Esim. nelitavuisen sanan "pujottelu" voi jäsentää "pujo- -tte- -lu", ja näin voi tunnistaa, että vartalo on (takavokaalinen) "pujo-". Tällainen jäsentäminen näyttäisi olevan vaikeampaa "akkusatiivi"- ja "artikkeli"-sanojen kohdalla, ja mahdottonta ilman jotakin latinan sanarakenteiden tuntemusta.

En sano, että yllä mainittuja muotoja ("akkusatiiviä" jne.) ei voisi jossakin mielessä kutsua "virheiksi", mutta en näe mitään perustetta moittia suomen puhujien oman kielen taitoa (kuten olen joskus kuullut moititun) tällaisten "virheiden" perusteella.

11

435

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sanoja

      Suomen kielessä on paljon yli kaksitavuisia sanoja, jotka eivät ole selviä johdoksia (eivätkä selviä lainasanoja). Orava, kataja, porkkana, jupakka, seitsemän ym. Osa niistä näyttää johdoksilta, mutta selvää kantasanaa ei ole tai johtosuhde on muuten epäselvä. Ehkä ”orava” on sanan ”ora” johdos, mutta ei ainakaan nykysuomalaiselle mitenkään selvä johdos.

      • GV2014

        Kiitos. Piti sanoa, että tietääkseni suomen kielessä ei ole *kolmea* tavua pidempää "tavallista" sanaa, joka ei olisi selvä johdos yksinkertaisemmasta vartalosta. Ellemme voi löytää johtamattomia nelitavuisia sanoja, voi silti sanoa, että sanat kuten "akkusatiivi", "artikkeli", "implikaatio" jne. poikkeavat vallitsevasta mallista.

        (Ehkä ei olekaan merkityksetöntä, että useimmat mainitsemasi sanat päättyvät tavuihin -ja / -va / -na / -kka, jotka kaikki *näyttävät* johtopäätteiltä vaikka sellaisia eivät olisi, ja tämän perusteella puhuja voi jäsentää kyseiset sanat helpommin käsiteltäviksi osiksi.)


      • GV2014 kirjoitti:

        Kiitos. Piti sanoa, että tietääkseni suomen kielessä ei ole *kolmea* tavua pidempää "tavallista" sanaa, joka ei olisi selvä johdos yksinkertaisemmasta vartalosta. Ellemme voi löytää johtamattomia nelitavuisia sanoja, voi silti sanoa, että sanat kuten "akkusatiivi", "artikkeli", "implikaatio" jne. poikkeavat vallitsevasta mallista.

        (Ehkä ei olekaan merkityksetöntä, että useimmat mainitsemasi sanat päättyvät tavuihin -ja / -va / -na / -kka, jotka kaikki *näyttävät* johtopäätteiltä vaikka sellaisia eivät olisi, ja tämän perusteella puhuja voi jäsentää kyseiset sanat helpommin käsiteltäviksi osiksi.)

        Kaksi tavua on kyllä suomen kielen perussanojen eräänlainen peruspituus, ja kolmitavuiset perussanat, vaikka niitä on paljon, ovat poikkeuksia. Toisaalta on myös nelitavuisia sanoja, joille ei voi osoittaa selvää yhdyssanarakennetta eikä johtoa (kantasanaa ja johdinta), esimerkiksi "vakituinen" ("-tuinen" voidaan tunnistaa johtimeksi, mutta nykykielessä ei ole sanaa "vaki") ja "nilviäinen" (joka on epäilemättä jonkinlainen johdos, mutta mistä ja mikä on johdinta?).

        Mutta mennäänpä alkuperäiseen kysymykseen. Sellaiset muodot kuin "akkusatiiviä" tai "artikkeliä" ovat selvästi virheellisiä siinä mielessä, että ne ovat kielen normien vastaisia. Eri kysymys on, ovatko ne myös kielenvastaisia eli kielen järjestelmään kuulumattomia eli niiden sääntöjen vastaisia, joiden mukaan suomen kieltä todellisuudessa käytetään, kuten "fhghsdsfhd" ja "minä uskoa sinä olla väärä" ovat kielenvastaisia, eli suomea äidinkielenään puhuvan ei voi olettaa tuottavan niitä, paitsi ehkä leikillään. Sanoisin, että ne eivät ole varsinaisesti kielenvastaisia, vaan satunnaisia virhemuodosteita, kirjoitusvirheisiin verrattavissa.

        Sen sijaan esimerkiksi taivutusmuodon "arkkitehtiä" voi sanoa olevan kielenmukainen, vaikkakaan ei norminmukainen. On varsin tavallista käyttää etuvokaalista päätettä, koska sana mielletään yhdyssanaksi, vaikka suomen kielen kannalta se onkin yhdistämätön.

        On vaikea sanoa, missä rajat kulkevat. "Arkkitehti" jäsentyy helposti yhdyssanaksi, koska on muitakin arkki-alkuisia sanoja, joista osassa "arkki-" on melko selvä yhdysosa tai etuliite (esimerkiksi "arkkivihollinen"). Sen sijaan esimerkiksi sanan "akkusatiivi" jäsentäminen osiin "akkusa" ja "tiivi" ei ole luonnollista. Niinpä esimerkiksi "akkusatiiviä" näyttäisi yleisyydeltään olevan satunnaisen kirjoitusvirheen luokkaa, vaikka se yleensä ei olekaan varsinaisesti kirjoitusvirhe.

        On kohtuullista pitää asua "akkusatiiviä" kielivirheenä. Sivistyssanojakin koskee yleensä vokaalisointu, eikä oikea taivutus vaadi sanan rakenteen erityistä analyysia tai ymmärtämistä..

        Kielivirheisiin voi toki suhtautua monella tavalla. Fiksu asenne on yleensä se, että kielivirheestä ei huomauteta, ellei huomauttamiselle ole erityistä syytä. Erityinen syy voi olla vaikkapa se, että virheen tehnyt kirjoittaa työkseen tekstejä, joita julkaistaan.


      • GV2014
        Yucca kirjoitti:

        Kaksi tavua on kyllä suomen kielen perussanojen eräänlainen peruspituus, ja kolmitavuiset perussanat, vaikka niitä on paljon, ovat poikkeuksia. Toisaalta on myös nelitavuisia sanoja, joille ei voi osoittaa selvää yhdyssanarakennetta eikä johtoa (kantasanaa ja johdinta), esimerkiksi "vakituinen" ("-tuinen" voidaan tunnistaa johtimeksi, mutta nykykielessä ei ole sanaa "vaki") ja "nilviäinen" (joka on epäilemättä jonkinlainen johdos, mutta mistä ja mikä on johdinta?).

        Mutta mennäänpä alkuperäiseen kysymykseen. Sellaiset muodot kuin "akkusatiiviä" tai "artikkeliä" ovat selvästi virheellisiä siinä mielessä, että ne ovat kielen normien vastaisia. Eri kysymys on, ovatko ne myös kielenvastaisia eli kielen järjestelmään kuulumattomia eli niiden sääntöjen vastaisia, joiden mukaan suomen kieltä todellisuudessa käytetään, kuten "fhghsdsfhd" ja "minä uskoa sinä olla väärä" ovat kielenvastaisia, eli suomea äidinkielenään puhuvan ei voi olettaa tuottavan niitä, paitsi ehkä leikillään. Sanoisin, että ne eivät ole varsinaisesti kielenvastaisia, vaan satunnaisia virhemuodosteita, kirjoitusvirheisiin verrattavissa.

        Sen sijaan esimerkiksi taivutusmuodon "arkkitehtiä" voi sanoa olevan kielenmukainen, vaikkakaan ei norminmukainen. On varsin tavallista käyttää etuvokaalista päätettä, koska sana mielletään yhdyssanaksi, vaikka suomen kielen kannalta se onkin yhdistämätön.

        On vaikea sanoa, missä rajat kulkevat. "Arkkitehti" jäsentyy helposti yhdyssanaksi, koska on muitakin arkki-alkuisia sanoja, joista osassa "arkki-" on melko selvä yhdysosa tai etuliite (esimerkiksi "arkkivihollinen"). Sen sijaan esimerkiksi sanan "akkusatiivi" jäsentäminen osiin "akkusa" ja "tiivi" ei ole luonnollista. Niinpä esimerkiksi "akkusatiiviä" näyttäisi yleisyydeltään olevan satunnaisen kirjoitusvirheen luokkaa, vaikka se yleensä ei olekaan varsinaisesti kirjoitusvirhe.

        On kohtuullista pitää asua "akkusatiiviä" kielivirheenä. Sivistyssanojakin koskee yleensä vokaalisointu, eikä oikea taivutus vaadi sanan rakenteen erityistä analyysia tai ymmärtämistä..

        Kielivirheisiin voi toki suhtautua monella tavalla. Fiksu asenne on yleensä se, että kielivirheestä ei huomauteta, ellei huomauttamiselle ole erityistä syytä. Erityinen syy voi olla vaikkapa se, että virheen tehnyt kirjoittaa työkseen tekstejä, joita julkaistaan.

        "On kohtuullista pitää asua "akkusatiiviä" kielivirheenä. Sivistyssanojakin koskee yleensä vokaalisointu, eikä oikea taivutus vaadi sanan rakenteen erityistä analyysia tai ymmärtämistä.."

        Miten voi todistaa, että sanan rakenteen ymmärtäminen ei kuuluisi monitavuisten sanojen taivutukseen, jos kaikki jäsentämättömät neli- tai enemmän -tavuiset sanat ovat sivistyssanoja, ja juuri tällaisten sanojen kohdalla tapahtuvat vokaalisointu-"virheet"?

        Mielestäni "vakituinen" ja "nilviäinen" eivät sovi esimerkeiksi jäsentämättömästä nelitavuisesta sanasta koska -inen on selvästi johtopääte, ja myös -uinen ja -iäinen voi ehkä käsittää johtopäätteinä (vrt. "pituinen", "vuotuinen", "ampiainen"). Kuten myös "jupakka"- tai "kataja"-sanan tapauksissa, ei ole selvää, että tällainen jästentäminen vaatisi vartalon tunnistamista.


      • GV2014 kirjoitti:

        "On kohtuullista pitää asua "akkusatiiviä" kielivirheenä. Sivistyssanojakin koskee yleensä vokaalisointu, eikä oikea taivutus vaadi sanan rakenteen erityistä analyysia tai ymmärtämistä.."

        Miten voi todistaa, että sanan rakenteen ymmärtäminen ei kuuluisi monitavuisten sanojen taivutukseen, jos kaikki jäsentämättömät neli- tai enemmän -tavuiset sanat ovat sivistyssanoja, ja juuri tällaisten sanojen kohdalla tapahtuvat vokaalisointu-"virheet"?

        Mielestäni "vakituinen" ja "nilviäinen" eivät sovi esimerkeiksi jäsentämättömästä nelitavuisesta sanasta koska -inen on selvästi johtopääte, ja myös -uinen ja -iäinen voi ehkä käsittää johtopäätteinä (vrt. "pituinen", "vuotuinen", "ampiainen"). Kuten myös "jupakka"- tai "kataja"-sanan tapauksissa, ei ole selvää, että tällainen jästentäminen vaatisi vartalon tunnistamista.

        Kyse ei ole sanojen rakenteen ymmärtämisestä yleensä, vaan siitä, onko sana yhdyssana vai ei. Ei tarvitse tuntea sanan ”akkusatiivi” alkuperää tietääkseen, miten sitä taivutetaan, ei myöskään jäsentää sitä enempää kuin toteamalla, että sehän ei ole yhdyssana. Huumorin puolelle jätettäköön mahdollisuus tulkita se niin, että siinä on yhdysosat ”akku” ja ”satiivi”; sitä paitsi tällainen väärä jäsennys johtaisi oikeaan taivutukseen.

        Alkuperäisessä viestissä oli ilmaus ”selvä johdos yksinkertäisemmästä vartalosta”. Siitä on aika pitkä matka siihen, että sanasta voi olla tunnistavinaan jonkinlaisen pääteaineksen, vaikka ei edes ole mitenkään selvää, mikä olisi päätettä (onko sanassa ”nilviäinen” päätteenä ”-iäinen”, ”-äinen”, ”-inen” vai ehkä pelkkä ”-nen”), saati että kantasana olisi tunnistettavissa. Mutta tämä on epäolennaista aiheen kannalta: oikean taivutuksen tietämiseksi ei tarvitse tuntea sanan mahdollista johtoa, ainoastaan se, onko se yhdyssana.

        Sellaiset virheet kuin ”arkkitehtiä” ja harvinainen ”akkusatiiviä” johtuvat yksinkertaisesti siitä, että sanaa taivutetaan ikään kuin se olisi yhdyssana, vaikka se ei ole. Joskus kyse on todellisesta yhdyssanaksi mieltämisestä (eihän esimerkiksi suomea opiskeleva välttämättä tiedä, että suomessa ei ole substantiivia ”tehti”), mutta useammin syynä on sanan foneettinen jäsentyminen. Koska sanassa ”arkkitehti” on sivupaino tavulla ”teh” ja sanassa ”akkusatiivi” on sivupaino tavulla ”tii”, ne ääntyvät samalla tavoin kuin jos ne olisivat yhdyssanoja (arkki-tehti, akkusa-tiivi). Suomenpuhujan kielelliseen kompetenssiin kuuluu sen tunnistaminen, että ne eivät todellisuudessa ole yhdyssanoja, koska ei ole sanoja ”tehti”, ”akkusa” ja ”tiivi”.


      • GV2014
        Yucca kirjoitti:

        Kyse ei ole sanojen rakenteen ymmärtämisestä yleensä, vaan siitä, onko sana yhdyssana vai ei. Ei tarvitse tuntea sanan ”akkusatiivi” alkuperää tietääkseen, miten sitä taivutetaan, ei myöskään jäsentää sitä enempää kuin toteamalla, että sehän ei ole yhdyssana. Huumorin puolelle jätettäköön mahdollisuus tulkita se niin, että siinä on yhdysosat ”akku” ja ”satiivi”; sitä paitsi tällainen väärä jäsennys johtaisi oikeaan taivutukseen.

        Alkuperäisessä viestissä oli ilmaus ”selvä johdos yksinkertäisemmästä vartalosta”. Siitä on aika pitkä matka siihen, että sanasta voi olla tunnistavinaan jonkinlaisen pääteaineksen, vaikka ei edes ole mitenkään selvää, mikä olisi päätettä (onko sanassa ”nilviäinen” päätteenä ”-iäinen”, ”-äinen”, ”-inen” vai ehkä pelkkä ”-nen”), saati että kantasana olisi tunnistettavissa. Mutta tämä on epäolennaista aiheen kannalta: oikean taivutuksen tietämiseksi ei tarvitse tuntea sanan mahdollista johtoa, ainoastaan se, onko se yhdyssana.

        Sellaiset virheet kuin ”arkkitehtiä” ja harvinainen ”akkusatiiviä” johtuvat yksinkertaisesti siitä, että sanaa taivutetaan ikään kuin se olisi yhdyssana, vaikka se ei ole. Joskus kyse on todellisesta yhdyssanaksi mieltämisestä (eihän esimerkiksi suomea opiskeleva välttämättä tiedä, että suomessa ei ole substantiivia ”tehti”), mutta useammin syynä on sanan foneettinen jäsentyminen. Koska sanassa ”arkkitehti” on sivupaino tavulla ”teh” ja sanassa ”akkusatiivi” on sivupaino tavulla ”tii”, ne ääntyvät samalla tavoin kuin jos ne olisivat yhdyssanoja (arkki-tehti, akkusa-tiivi). Suomenpuhujan kielelliseen kompetenssiin kuuluu sen tunnistaminen, että ne eivät todellisuudessa ole yhdyssanoja, koska ei ole sanoja ”tehti”, ”akkusa” ja ”tiivi”.

        "Suomenpuhujan kielelliseen kompetenssiin kuuluu sen tunnistaminen, että ne eivät todellisuudessa ole yhdyssanoja, koska ei ole sanoja ”tehti”, ”akkusa” ja ”tiivi”."

        En ole varma, miten käsität "kompetenssin" tässä tapauksessa. Minusta kielelliseen kompetensiin ei välttämättä kuulu kyky arvata, millaisia sivistyssanoja on vuosien varrella tuotu kieleen, ja miten nämä lainasanat poikkeavat tutuista äänne- tai tavurakenteista.

        Jos myönnämme, että

        1) suomen puhujien on jo tapana olettaa, että nelitavuiset sanat, jonka sivupaino on kolmannella tavalla, ovat yhdyssanoja
        ja
        2) kaikki poikkeukset tästä kaavasta ovat siivistyssanoja

        siksi

        3) suomen puhujan moittiminen "artikkeliä"-tapaisesta taipumuksesta on kuin syyttäisi tätä puhujaa muiden ihmisten valinnasta, eli valinnasta kodifioida kyseiset (vallitsevista rakenteista poikkeavat) sivistyssanat osaksi suomen kirjakieltä.

        Eri asia on, jos puhuja on jo moneen otteeseen törmännyt "artikkeli"-sanaan (tai toiseen sen tapaiseen sanaan) ja nähnyt/kuullut riittävästi esimerkkejä sen taipumuksesta, mutta olettakaamme tässä tapauksessa että näin ei ole.


      • GV2014
        GV2014 kirjoitti:

        "Suomenpuhujan kielelliseen kompetenssiin kuuluu sen tunnistaminen, että ne eivät todellisuudessa ole yhdyssanoja, koska ei ole sanoja ”tehti”, ”akkusa” ja ”tiivi”."

        En ole varma, miten käsität "kompetenssin" tässä tapauksessa. Minusta kielelliseen kompetensiin ei välttämättä kuulu kyky arvata, millaisia sivistyssanoja on vuosien varrella tuotu kieleen, ja miten nämä lainasanat poikkeavat tutuista äänne- tai tavurakenteista.

        Jos myönnämme, että

        1) suomen puhujien on jo tapana olettaa, että nelitavuiset sanat, jonka sivupaino on kolmannella tavalla, ovat yhdyssanoja
        ja
        2) kaikki poikkeukset tästä kaavasta ovat siivistyssanoja

        siksi

        3) suomen puhujan moittiminen "artikkeliä"-tapaisesta taipumuksesta on kuin syyttäisi tätä puhujaa muiden ihmisten valinnasta, eli valinnasta kodifioida kyseiset (vallitsevista rakenteista poikkeavat) sivistyssanat osaksi suomen kirjakieltä.

        Eri asia on, jos puhuja on jo moneen otteeseen törmännyt "artikkeli"-sanaan (tai toiseen sen tapaiseen sanaan) ja nähnyt/kuullut riittävästi esimerkkejä sen taipumuksesta, mutta olettakaamme tässä tapauksessa että näin ei ole.

        " Minusta kielelliseen kompetensiin ei välttämättä kuulu kyky arvata, millaisia sivistyssanoja on vuosien varrella tuotu kieleen, "

        Tai pikemminkin, minusta kompetenssiin ei välttämättä kuulu *tuntemus* siitä asiasta. Onhan englannin kielen sanakirjassa paljon sanoja, joista useimmat englannin puhujat eivät mitään tiedä -- arvelisin, että tämä pätee suomeenkin.


      • GV2014 kirjoitti:

        "Suomenpuhujan kielelliseen kompetenssiin kuuluu sen tunnistaminen, että ne eivät todellisuudessa ole yhdyssanoja, koska ei ole sanoja ”tehti”, ”akkusa” ja ”tiivi”."

        En ole varma, miten käsität "kompetenssin" tässä tapauksessa. Minusta kielelliseen kompetensiin ei välttämättä kuulu kyky arvata, millaisia sivistyssanoja on vuosien varrella tuotu kieleen, ja miten nämä lainasanat poikkeavat tutuista äänne- tai tavurakenteista.

        Jos myönnämme, että

        1) suomen puhujien on jo tapana olettaa, että nelitavuiset sanat, jonka sivupaino on kolmannella tavalla, ovat yhdyssanoja
        ja
        2) kaikki poikkeukset tästä kaavasta ovat siivistyssanoja

        siksi

        3) suomen puhujan moittiminen "artikkeliä"-tapaisesta taipumuksesta on kuin syyttäisi tätä puhujaa muiden ihmisten valinnasta, eli valinnasta kodifioida kyseiset (vallitsevista rakenteista poikkeavat) sivistyssanat osaksi suomen kirjakieltä.

        Eri asia on, jos puhuja on jo moneen otteeseen törmännyt "artikkeli"-sanaan (tai toiseen sen tapaiseen sanaan) ja nähnyt/kuullut riittävästi esimerkkejä sen taipumuksesta, mutta olettakaamme tässä tapauksessa että näin ei ole.

        Kielelliseen kompetenssiin kuuluu kielen sanaston osaaminen. Tähän sisältyy se, että ymmärretään, ettei sanaa "artikkeli" voi jakaa yhdysosiin. Juuri tätä sanaa ei tarvitse tuntea lainkaan – joskin varmaan lähes kaikki aikuiset suomenkieliset sen varmaan tuntevat, vaikka eivät kaikkia merkityksiä tietäisikään –, vaan riittää siis, ettei sille ole mitään mahdollista jakoa. Ei tässä tarvitse arvailla.

        Olettamuksen 2 virheellisyys on jo tullut osoitetuksi. Olettamus 1 on myös perusteeton ja merkitsee tietynlaisen taipumuksen (eräissä tilanteissa sanoja saatetaan taivuttaa kuten yhdyssanoja) tulkitsemista aivan muunlaiseksi kuin se on. Eivät ne, jotka kirjoittavat ”artikkeliä”, oleta, että ”artikkeli” on yhdyssana; he varsin hyvin tietävät, ettei se ole.

        Yhdistämättömän sanan tulkitseminen yhdyssanaksi on sekin kyllä mahdollista, mutta paljon harvinaisempaa. Osittain kyse on jopa tarkoituksellisesta sanojen käsittelyssä, jossa hyvin tiedetään, että lähtökohtana on yhdistämätön sana. Suomen sana ”papukaija” johtuu ruotsin sanasta ”papegoja”, ei suinkaan sanojen ”papu” ja ”kaija” yhdistämisestä. Mutta siitä on lohkaistu jälkiosa ”kaija” käytettäväksi osittain lyhyempänä arkinimityksenä papukaijoille, osittain oppitekoisten lajinnimien yhdysosaksi (esimerkiksi ”aleksanterinkaija”).

        Kukaan ei ole toistaiseksi syyttänyt ketään tässä keskustelussa. Sen sijaan on selvää, että ”artikkeliä” on norminvastainen ja myös vallitsevan käytännön vastainen, siis jonkinlainen virhemuodoste.


      • GV2014
        Yucca kirjoitti:

        Kielelliseen kompetenssiin kuuluu kielen sanaston osaaminen. Tähän sisältyy se, että ymmärretään, ettei sanaa "artikkeli" voi jakaa yhdysosiin. Juuri tätä sanaa ei tarvitse tuntea lainkaan – joskin varmaan lähes kaikki aikuiset suomenkieliset sen varmaan tuntevat, vaikka eivät kaikkia merkityksiä tietäisikään –, vaan riittää siis, ettei sille ole mitään mahdollista jakoa. Ei tässä tarvitse arvailla.

        Olettamuksen 2 virheellisyys on jo tullut osoitetuksi. Olettamus 1 on myös perusteeton ja merkitsee tietynlaisen taipumuksen (eräissä tilanteissa sanoja saatetaan taivuttaa kuten yhdyssanoja) tulkitsemista aivan muunlaiseksi kuin se on. Eivät ne, jotka kirjoittavat ”artikkeliä”, oleta, että ”artikkeli” on yhdyssana; he varsin hyvin tietävät, ettei se ole.

        Yhdistämättömän sanan tulkitseminen yhdyssanaksi on sekin kyllä mahdollista, mutta paljon harvinaisempaa. Osittain kyse on jopa tarkoituksellisesta sanojen käsittelyssä, jossa hyvin tiedetään, että lähtökohtana on yhdistämätön sana. Suomen sana ”papukaija” johtuu ruotsin sanasta ”papegoja”, ei suinkaan sanojen ”papu” ja ”kaija” yhdistämisestä. Mutta siitä on lohkaistu jälkiosa ”kaija” käytettäväksi osittain lyhyempänä arkinimityksenä papukaijoille, osittain oppitekoisten lajinnimien yhdysosaksi (esimerkiksi ”aleksanterinkaija”).

        Kukaan ei ole toistaiseksi syyttänyt ketään tässä keskustelussa. Sen sijaan on selvää, että ”artikkeliä” on norminvastainen ja myös vallitsevan käytännön vastainen, siis jonkinlainen virhemuodoste.

        "Kielelliseen kompetenssiin kuuluu kielen sanaston osaaminen. Tähän sisältyy se, että ymmärretään, ettei sanaa "artikkeli" voi jakaa yhdysosiin. Juuri tätä sanaa ei tarvitse tuntea lainkaan – joskin varmaan lähes kaikki aikuiset suomenkieliset sen varmaan tuntevat, vaikka eivät kaikkia merkityksiä tietäisikään –, vaan riittää siis, ettei sille ole mitään mahdollista jakoa. Ei tässä tarvitse arvailla."

        Millä perusteella pitäisi tietää, että sanat "artikkeli", "akkusatiivi" yms. ei voi jakaa yhdysosiin, jos itse sanoja ei tunne?

        "Olettamuksen 2 virheellisyys on jo tullut osoitetuksi."

        Entä jos muokkaisin olettamuksen 1?

        "1) suomen puhujien on jo tapana olettaa, että nelitavuiset sanat, jonka sivupaino on kolmannella tavalla, ovat yhdyssanoja, *johdoksia tai näennäisen johtopäätteen sisältäviä sanoja*
        2) kaikki poikkeukset tästä kaavasta ovat siivistyssanoja"

        Kirjoitit,

        "Eivät ne, jotka kirjoittavat ”artikkeliä”, oleta, että ”artikkeli” on yhdyssana; he varsin hyvin tietävät, ettei se ole."

        Etkö sanonut edellisessä viestissä, että "artikkeli" ja sen tapaiset sanat muistuttavat ainakin *rakenteellisesti* yhdyssanoja, ja että tästä johtuu muotoja kuten "artikkeliä"? Jos ymmärsin väärin, niin miten yhdyssanat mielestäsi vaikuttavat sivistyssanojen virheelliseen taipumukseen?


      • Ho hoijaa
        GV2014 kirjoitti:

        "Kielelliseen kompetenssiin kuuluu kielen sanaston osaaminen. Tähän sisältyy se, että ymmärretään, ettei sanaa "artikkeli" voi jakaa yhdysosiin. Juuri tätä sanaa ei tarvitse tuntea lainkaan – joskin varmaan lähes kaikki aikuiset suomenkieliset sen varmaan tuntevat, vaikka eivät kaikkia merkityksiä tietäisikään –, vaan riittää siis, ettei sille ole mitään mahdollista jakoa. Ei tässä tarvitse arvailla."

        Millä perusteella pitäisi tietää, että sanat "artikkeli", "akkusatiivi" yms. ei voi jakaa yhdysosiin, jos itse sanoja ei tunne?

        "Olettamuksen 2 virheellisyys on jo tullut osoitetuksi."

        Entä jos muokkaisin olettamuksen 1?

        "1) suomen puhujien on jo tapana olettaa, että nelitavuiset sanat, jonka sivupaino on kolmannella tavalla, ovat yhdyssanoja, *johdoksia tai näennäisen johtopäätteen sisältäviä sanoja*
        2) kaikki poikkeukset tästä kaavasta ovat siivistyssanoja"

        Kirjoitit,

        "Eivät ne, jotka kirjoittavat ”artikkeliä”, oleta, että ”artikkeli” on yhdyssana; he varsin hyvin tietävät, ettei se ole."

        Etkö sanonut edellisessä viestissä, että "artikkeli" ja sen tapaiset sanat muistuttavat ainakin *rakenteellisesti* yhdyssanoja, ja että tästä johtuu muotoja kuten "artikkeliä"? Jos ymmärsin väärin, niin miten yhdyssanat mielestäsi vaikuttavat sivistyssanojen virheelliseen taipumukseen?

        Tarkistapa mihin kysymyksiisi on jo vastattu (uudelleen lukemalla ehkä ymmärrät ja jopa hyväksyt vastaukset). Kysy sitten vähän fiksummin ne kysymykset, jotka jäävät jäljelle. Jos jotain jää. Näytät olevan nyt vain inttämässä.


    • GV2014

      Anteeksi, tarkoitukseni ei ole inttää. En hallitse suomea kuin äidinkielinen, mutta yritän ilmaista uudelleen kysymyksiäni:

      1) Jos toiset nelitavuiset sanat ovat yhdyssanoja, toiset eivät, niin millä perusteella puhujan pitäisi *ennalta* tietää että "akkusatiivi", "artikkeli" jne. eivät ole yhdyssanoja kun ei tiedä sanoista mitään muuta?

      2) Jos joku sanoo "artikkeliä" koska hän on jäsentänyt sitä kuin yhdyssanaa (vaikka tietää, että "artikkeli" ei todella ole yhdyssana), eikö tämä virhe johtuu ainakin osaksi siitä, minkä verran monitavuiset sivistyssanat poikkeavat vallitsevista sanarakenteista? Muuten odottaisi näkyvän virheitä kuten "tunteellistä", "alkeellistä", "yrittellaan", jne.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      67
      6519
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      27
      4203
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      270
      2607
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      2030
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      30
      1548
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      97
      1397
    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      304
      1107
    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      55
      1101
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      77
      1046
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      39
      1031
    Aihe