Romanien vainaja-pelko

Jos on uskovainen ihminen ,kuolemaa ei tarvitse pelätä.

Syntisen pelko kirjoitti:

Jos on uskovainen ihminen ,kuolemaa ei tarvitse pelätä.

Kuolemaa ei tarvitse pelätä, on sitten uskovainen tai ei. Kuolemanpelko ja kuolleen pelko on kaksi eri asiaa. Rominithan yleisesti ottaen pelkää kuolleita, ja kaikkea henkimaailmaan liittyviä asioita. Ihme sinänsä.
Vainajaan pitää jokaisen suhtautua kunnioituksella, mutta ei pelolla, ellei ole tehmyt vääryyttä kyseiselle henkilölle.

ukk kirjoitti:

Kuolemaa ei tarvitse pelätä, on sitten uskovainen tai ei. Kuolemanpelko ja kuolleen pelko on kaksi eri asiaa. Rominithan yleisesti ottaen pelkää kuolleita, ja kaikkea henkimaailmaan liittyviä asioita. Ihme sinänsä.
Vainajaan pitää jokaisen suhtautua kunnioituksella, mutta ei pelolla, ellei ole tehmyt vääryyttä kyseiselle henkilölle.

Lue lisää

Ihminen (nisäkäslaji nimeltä Homo Sapiens Sapiens) on biologinen kone joka syntyy, elää, ja sitten lakkaa toimimasta. Evoluution saatossa syntynyt suuri aivokapasiteetti mahdollistaa toiminnan joka ei ole välttämätöntä henkiinjäämisen kannalta, myös spekulaatiot aistien ulottumattomissa olevasta maailmasta. Eipä siinä sen kummempaa.

Kuulin jutun jossa isäntä oli vaihtanut hevosta romanien kanssa ja saanut mielestään hyvän kaupan.Romanit palasivat takaisin ja isäntä sanoi emännälle että he tulevat varmaan rikkkomaan hevoskaupan,ja käski emännän laittaa päälleen lakanan kun meni makaamaan sänkyyn ja pyysi emännän sanoa romaneille että isäntä yllättäen kuoli, koska tiesi heidän karttavan kuolleita.Mutta romanimies pyysi että saisi nähdä vainajan kasvot, jolloin emäntä siirsi lakanan pois isännän kasvoilta.Romanimies katseli vainajaa ja sanoi, isäntä on varmaan saanut hyvän hevoskaupan kun on jäänyt kuollessa hymy huulille.En tiedä onko tarua vai totta.Ylläolevan toteamukseen sanoisin että kyllä kuolema on ihan luonnollista jokapäiväistä tapahtumaa,niin kuin syntymäkin.

Tarua vai totta kirjoitti:

Kuulin jutun jossa isäntä oli vaihtanut hevosta romanien kanssa ja saanut mielestään hyvän kaupan.Romanit palasivat takaisin ja isäntä sanoi emännälle että he tulevat varmaan rikkkomaan hevoskaupan,ja käski emännän laittaa päälleen lakanan kun meni makaamaan sänkyyn ja pyysi emännän sanoa romaneille että isäntä yllättäen kuoli, koska tiesi heidän karttavan kuolleita.Mutta romanimies pyysi että saisi nähdä vainajan kasvot, jolloin emäntä siirsi lakanan pois isännän kasvoilta.Romanimies katseli vainajaa ja sanoi, isäntä on varmaan saanut hyvän hevoskaupan kun on jäänyt kuollessa hymy huulille.En tiedä onko tarua vai totta.Ylläolevan toteamukseen sanoisin että kyllä kuolema on ihan luonnollista jokapäiväistä tapahtumaa,niin kuin syntymäkin.

Lue lisää

Ehkä sekin asia on toisille kulttuuri sidonnainen, ?vainajan tavarojen osalta alkaen,toiset hävittää hyvää tavaraa joka on vainajalla ollut.

Aatteet ja vaatteet kirjoitti:

Ehkä sekin asia on toisille kulttuuri sidonnainen, ?vainajan tavarojen osalta alkaen,toiset hävittää hyvää tavaraa joka on vainajalla ollut.

Silloin kun romanit vielä kiertelivät rattailla nämä polttivat vainajan käyttämät rattaat ja muun vähäisen omaisuuden. Mutta olisiko ollut mahdollista että esim. jos maatalossa kuoli isäntä että talon perinyt uusi isäntä olisi polttanut talon tai hävitänyt irtaimiston joka on talon pidossa välttämätön? Romani kulttuuri on kuin yhteiskunnan laidalla elävä lahko jossa sivistyksen ja tiedon puutteessa elävät muun väestön keskuudesta jo aikoja sitten kadonneet tavat. Kyllä tosin valkolaisetkin jotka ovat kristittyjä kammoksuvat kuolleita mutta kuitenkin päällimmäinen tunne kuolleen nähdessään on että omainen jonka on tuntenut ei ole enää siinä. Kyllä kristityt valkonaamatkin pelkäävät kummituksia ja joskus heikkoina hetkinä selkäpiitä kylmää mutta se on kai ihmiselle luontaista. Joku viisas on joskus sanonut että "älä pelkää kuolleita vaan eläviä".