Hei vanhemmat ihmiset. Kysyn Teiltä neuvoa. Äitini siis lähenpänä kuuttakymppiä, masentunut,asuu kaukana. Hän ei pärjää ilman tukeani, saan siis useita soittoja päivässä ja soitan joskus itsekin ja kyselen vointia.
Hän ei saa tarvittavaa tukea paikkakunnallaan ja kumppani ei ymmärrä huonohkoa kuntoa ja psyykkistä pahoinvointia. Äiti ei töissä, eikä juuri ihmissuhteita. Tukeutuu siis vain minuun, tyttäreensä.
Käy usein ja on vihjaissut haluavansa asua lähellä, että olisi kaksi ns.kotia. Järjestänkö hänelle asunnon ja autan häntä vai suljenko puhelimen?
Ei hän mitään voi kun on masentunut ja heikko, ymmärrän sen.
Miten auttaa äitiäni?
tyttären vastuullako
32
232
Vastaukset
- Toivoa on
Hän taitaa tarvita ensin ammattiapua, siis heti lääkäriin tai mielenterveystoimistoon, pakkohan kunnan on asukkaistaan huolehtia, valitettavasti vain kesäaikana moni paikka on osin kiinni.
Uusia ystäviä on vaikea löytää tuossa kunnossa, eikä kukaan halua noin yksipuolista ystävyyttä. Kun kunto paranee, voi rohkaistua lähtemään ihmisten ilmoille muutenkin, vaikkapa vertaistukiryhmään tai harrastus- tai muuhun yhdessä vapaa-aikaa viettävään joukkoon.
Tuettuna voi ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin, työkavereihin, lähialueella asuviin sukulaisiin jne., ehkä sen puolisonkin saisi mukaan.
Joissain kunnissa työvoimaviranomaisilla, Kelalla ja kunnalla on yhteistyöprojekteja auttamassa asiakkaitaan moniammatillisesti elämän solmujen avaamisessa. Onko äitisi paikkakunnalla/alueelle? - ...
Onneksi olkoon, olet kucessa.
Aika tavallinen tilanne nykyaikana. Yhteiskuntajärjestelmä nyt on tällainen, kuin on. Agraaliyhteiskunnasta, jossa oli monet sukupolvet samassa huushollissa ovat hävinneet. Ei yhteiskunnan rahat riitä jokaista yksitellen hyyssäämään, osa kaatuu pakostakin omaisille. Kannustetaan asumaan kotona itsekseen mahdollisimman pitkään, se halvinta. Sitten jokapaikka täynnä enenpi tai vähempi yksinäisiä ja sekopäisiä vanhuksia.
Peli aika raakaa. Just kesällä käytiin anopilla. Oli vaihteeksi sairaalassa. Olivat leikanneet selän, että pystyy kulkemaan rollaattorilla ja asumaan kotona, muuten ois ollut laitokseen lähtö. Halvempi vaihtoehto. Appi vaihteeksi aika hyvässä kunnossa. Asuvat kaksin ok-talossa, ikää kummallakin yli 80. Ei paljoa kotiapua. Vaimon sisko asuu lähellä kahden lapsensa kanssa. Ne rampaa omien asioittensa lisäksi useita kertoja päivittäin auttelemassa niitä. Itse onneksi asutaan kaukana. Mutta loma-ajat ollaan ikäänkuin tuuraamassa vaimon perhettä. Että se niinkuin meitin lomista.
Sulla kaks vaihtoehtoa. Joko omistat lopun ikäsi vanhustyölle, oman elämäsi lisäksi. Tahi sitten et. Oma valintasi. Kyllä sieltä kunnasta alkaa apuja tulemaan, jos ei ole vaihtoehtona sukulaiset, jotka tekevät ilmaiseksi hommia. Koska rahastahan nyt on kyse. Kiltti ja tunnollinen lapsi kyllä itse palkkaisi vanhustenhoitajan äidilleen, mutta taidat olla liian köyhä tekemään sellaista.
Tee periaatepäätös pian. Muuten huomaat jossain vaiheessa olevasi naulattu loppuiäksesi kiinni äitiisi.
=DW=- et_sinä
Äitisi oikea paikka on vanhojen tai huonokuntoisten palveluasuntola, jossa on esim pieni rivitalokoti jokaiselle ja sitten yhteistiloissa ruokasali, kuntosalia, uintimahdollisuutta, hoitoja, kampaaja jne. sekä päivittäin puuhaa ja ohjattuja harrastuspiirejä. Meilläpäin "Ehtookoto" on tällainen.
Kaverinsa ehkä suorastaan edesauttaa masentumista ilkeilyllä/henkisellä alistamisella?? - ......
et_sinä kirjoitti:
Äitisi oikea paikka on vanhojen tai huonokuntoisten palveluasuntola, jossa on esim pieni rivitalokoti jokaiselle ja sitten yhteistiloissa ruokasali, kuntosalia, uintimahdollisuutta, hoitoja, kampaaja jne. sekä päivittäin puuhaa ja ohjattuja harrastuspiirejä. Meilläpäin "Ehtookoto" on tällainen.
Kaverinsa ehkä suorastaan edesauttaa masentumista ilkeilyllä/henkisellä alistamisella??Oletko ihan varma, että on varoja moiseen?
Kalliita paikkoja yksityiset palvelulaitokset. - ...
...... kirjoitti:
Oletko ihan varma, että on varoja moiseen?
Kalliita paikkoja yksityiset palvelulaitokset.Net on kalliita, asunto täyshoidolla, Yleensä siellä ollaan, niin kauan, kuin oman asunnon myymisestä saadut rahat ja kaikki säästöt on maksettu sinne. Sen jälkeen perillisillä ei ole kiinnostusta enää sijoittaa vanhustenhoitoon omia rahojaan, koska ei enää perittävää ja vanhukset siirretään kunnalliselle puolelle kuolemaan.
Nämät on vain niitä elämän realiteeetteja. Saman kaltainen vanhuus edessä suurimmalla osalla, siis nuoremmistakin.
=DW= - palveluseteli
...... kirjoitti:
Oletko ihan varma, että on varoja moiseen?
Kalliita paikkoja yksityiset palvelulaitokset.yksityiseenkin saa kunnalta palvelusetelin, eli ei ole kallista!
"Asukkaaksi voi tulla yksityisasukkaana tai hakemalla omasta asuinkunnasta maksusitoumusta tai palveluseteliä. Asukkaillamme on oikeus normaaleihin yhteiskunnalta haettaviin tukiin, esim. KELA:n asumis- ja hoitotukeen."
Se vaan on niin että paikkoja on vähän, kummallakaan puolella. - kelakelakelaa
... kirjoitti:
Net on kalliita, asunto täyshoidolla, Yleensä siellä ollaan, niin kauan, kuin oman asunnon myymisestä saadut rahat ja kaikki säästöt on maksettu sinne. Sen jälkeen perillisillä ei ole kiinnostusta enää sijoittaa vanhustenhoitoon omia rahojaan, koska ei enää perittävää ja vanhukset siirretään kunnalliselle puolelle kuolemaan.
Nämät on vain niitä elämän realiteeetteja. Saman kaltainen vanhuus edessä suurimmalla osalla, siis nuoremmistakin.
=DW=eikä ole, älä puhu pötyä!
" Asukkaaksi voi tulla yksityisasukkaana tai hakemalla omasta asuinkunnasta maksusitoumusta tai palveluseteliä. Asukkaillamme on oikeus normaaleihin yhteiskunnalta haettaviin tukiin, esim. KELA:n asumis- ja hoitotukeen."
- Äitisi varmaan hoiti
sinut pienenä hyvin, kun on sinuun kiintynyt edelleen.
Voithan sinä hänet hyljätä, jos et muuhun pysty.- Mitä sinä
tunnet äitiäsi kohtaan? Yrittikö hän siirtää sänkyhommiasi hiukan myöhemmiksi?
Sitäkö viha?
- Paha äitipuoli
pisti poikapuolensa kellariin Detroitissa.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288707012338.html - väsyämmä
Olen melko samanikäinen kuin äitisi. Käyn töissä ja asun yksin, taloudellisesti tulen hyvin toimeen. Lapseni asuvat samalla paikkakunnalla ja minä enimmäkseen tuen heitä, kun heillä on huolia ja murheita. Mutta, toisinaan myös toisin päin. En ymmärrä näitä saamiasi vastauksia vanhusten hoidosta. Tämän ikäinen ei ole vielä vanhus. Mutta, masennus vie toimintakyvyn. Hänen kumppaninsa ei ilmeisesti osaa olla tukena tai on väsynyt tilanteeseen.
Sinäkään et voi parantaa masennusta. Kyllä äitisi täytyy hakea apua - lääkäriin, on neuvoni. Jos ensimmäinen ei pysty tai osaa, sitten toiselle, kunnes apu löytyy. Sinun tehtäväsi on saada hänet hakemaan apua - näin minä sen näen. Älä sulje puhelinta. Ehkä pari suhteessa on ongelmaa, kun haluaa muuttaa?- 50+ = vanhus?
Hyvä huomio! Aloittaja kirjoitti todellakin alle 60v. ihmisestä.
- niinpäs
50+ = vanhus? kirjoitti:
Hyvä huomio! Aloittaja kirjoitti todellakin alle 60v. ihmisestä.
Joka on jollakin tavalla sairas ja/tai toimintakyvytön. Arvaan että on siellä takahikiällä muiden armon varassa kaikkien asioidensa hoitamisessa, jos ei ole autoa/ajokorttia.
Kys. Ehtookodossa asuu eri-ikäisiä ihmisiä, osa ei ole vanhuksia vaan invaliditeetin takia haluavat asua näin.
Ensimmäisenä ottaisin tyttärenä sen asuinkaverin puhutteluun. Mikähän Tuupovaaran keisari siellä kukkoilee äitisi hyvinvoinnin kustannuksella? - väsyämmä
Vaihdevuodet saattaa joillekin naisille olla tosi vaikeat ja oireet monenkirjavat. Käynti gynekologilla saattaisi auttaa myös.
Et kerro, onko tämä tilanne ollut miten pitkään, siis onko pahentunut viime vuosina.
Omaisille nykyään todellakin yritetään sysätä monenlaisia hoitovastuita. Kokemusta on. Sinunkin jaksamisella on rajansa, ja huoli kuluttaa voimia. Vaatii kuitenkin ponnisteluja saada läheisensä jonkin terveyspalvelun piiriin. Ja silloin ei saa sanoa, että "me yritetään vielä itse".
- tarkemminajateltuna
Asunto lähempänä olisi kiltisti tehty. Eihän se sinua mihinkään velvoita, päinvastoin voit paremmin pyytää-vaatia äidillesi yhteiskunnan apuja siinä lähellä asuvana.
Kunhan osaat sitten kieltäytyä kaikenlaisista vedätyksistä, joilla eri instanssit yrittävät kipata hoitovastuun äidistä yksin sinulle, talkoohengessä.
Kuka tietää, saatuaan uusia virikkeitä ja ehkä sopivan lääkityksenkin, saattaa äidille alkaa uusi nuoruus tai ainakin parempi elämä?- -----
Mistähän yheiskunnan avuista mahdat puhua?
- 13+9
----- kirjoitti:
Mistähän yheiskunnan avuista mahdat puhua?
Jos on mielenterveysongelmia, yhteiskunnan tulee tarjota mt-hoitoa ja kuntoutusta. Jos on fyysisiä sairauksia ja vaivoja, sama homma.
Toki itse menen/menisin yksityiselle lähes vaivasta kuin vaivasta.
Tuo äitihän ei miuuta apua pyydä eikä saa kuin että soittelee tyttärelle ja kertoo ongelmistaan. Huono homma nyt!
- On kauheata, jos
kaikkensa tehnyt ja kaikessa auttanut äiti jää noin yksin vanhuudessaan.
- -----
Vanhuudessaan?
Lähellä kuuttakymppiä, joten voisi halutessaan laillisesti kirjoittaa tälle palstalle.
Tunnetko sinä itsesi vanhukseksi?
Jokainen pitää miettiä elämässään mitä voi toisille antaa, mikä on kohtuullista. Sen tiedät vain itse, sen oman rajan.
Mulla on omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä käy kun venyttää itseään yli rajojen. Siinä käy niin, että yhden masentuneen tilalle tulee kaksi, ja sen toisen masennuksen vaikutuksen alle joutuu hänen perheensä ja sukulaisensa, jotka eivät myöskään ehkä jaksa, ja näin paha olo leviää kuin renkaita vedessä. En usko että sinun äitisikään haluaa tämän tapahtuvan, vaikka nyt ripustautuukin sinuun. Jotainhan kannattaa tehdä, sillä pitkäaikaisella masennuksella voi olla kohtalokkaat seuraukset, voi tulla paniikkihäiriötä, psykoosia, skitsofreniaa,..
Jos joku on masentunut, pelkät lääkkeet ei auta. Pitää hoitaa se syy ja kaiken alku. Ja omainen voi olla tuki mutta ei terapeutti. Miksi sun äitisi on masentunut? Onko syynä sairaus? Kotiolot? Noin ihan käytännön neuvona sanoisin että ota selvää mistä mättää (tai ehkä tiedätkin), etsi terapeutti hänen paikkakunnalta ja menkää vaikka yhdessä jos äitisi siihen suostuu.
Muuttaminen sinäänsä on jo raskas ja masentava projekti, uusi ympäristö ja sekava huusholli ei auta jos jo valmiiksi on allapäin. Jos äitisi suostuu selvittämään masennuksen syytä, ja se syy on kotioloissa, silloin voi harkita muuttoa. Ja ota vaan äitiä lähemmäksi, mutta tee selväksi että hän ei voi ripustautua sinuun samalla tavalla kuten tähän saakka. Hänen pitää elää omaa elämää, ja rakentaa sitä. Mihin hän sitten pystyy, kun et kertonut sen enempää hänen sairaudestaan. Jonkun ala-asteen otto-mummiksi, marttoihin, auttamaan eläimiä, lukemaan vanhuksille.... Ja painotan tässä samaan henkeenvetoon, että joskus kannattaa mennä ulos auttamaan muita, jotta näkee miten hyvin asiat on itsellään.- ...
Väärin.
Mikään sukulainen ei missään tapauksessa saa alkaa esittämään mitään poppanaista tai poppamiestä. Kyllä se on ammattilaisten hommia sairaanhoitoasiat. Saahan niiltä pillereitäkin, mutta net koulutettu selvittelemään just taustoja syitä. Toki laajempi porukka tukena hieno asia, mutta se voi kääntyä hoitoa vastaankin, entäpä jos ongelmien syvin syy onkin just aloittaja itse?
Ja just joo, mielenvikainen lasten kouluavustajaksi, elujoita hoitamaan plaaplaaplaa.
Miten helukatassa kukaan omaa elämäänsä saa kuntoon, kun siihen sotketaan sukualiset ja ties mitä marttaseurojakin, kas kun etä muistanut mainita seurakuntaa, sinnehän ne sekopäät yleensä on tungettu, papin haukuttavaksi.
=DW= - Elämä takaisin
... kirjoitti:
Väärin.
Mikään sukulainen ei missään tapauksessa saa alkaa esittämään mitään poppanaista tai poppamiestä. Kyllä se on ammattilaisten hommia sairaanhoitoasiat. Saahan niiltä pillereitäkin, mutta net koulutettu selvittelemään just taustoja syitä. Toki laajempi porukka tukena hieno asia, mutta se voi kääntyä hoitoa vastaankin, entäpä jos ongelmien syvin syy onkin just aloittaja itse?
Ja just joo, mielenvikainen lasten kouluavustajaksi, elujoita hoitamaan plaaplaaplaa.
Miten helukatassa kukaan omaa elämäänsä saa kuntoon, kun siihen sotketaan sukualiset ja ties mitä marttaseurojakin, kas kun etä muistanut mainita seurakuntaa, sinnehän ne sekopäät yleensä on tungettu, papin haukuttavaksi.
=DW=Asun vanhustentalossa. Olen 50 .
Näihin rivareihin pääsee asumaan,vaikkei ole vanhus,eikä sairas.
Itse olen lapseton ja jossain vaiheessa kärsin masennuksesta. Syy oli alkoholin liikakäyttö.
Menin lääkäriin ja sain terapiaan 10 aikaa. Lääkäri kirjoitti masennukseen yhden lääkkeen.
Terapia auttoi selvittämään omaa solmuun mennyttä elämääni.
Lopetin kokonaan alkoholin käytön.
Sain elämäni raiteilleen.
Ihmisen pitää mennä apua hakemaan ammatti-Ihmisiltä,ei sukulaisilta.
Kukaan lapsi ei ole velvollinen hoitamaan vanhempiaan. ... kirjoitti:
Väärin.
Mikään sukulainen ei missään tapauksessa saa alkaa esittämään mitään poppanaista tai poppamiestä. Kyllä se on ammattilaisten hommia sairaanhoitoasiat. Saahan niiltä pillereitäkin, mutta net koulutettu selvittelemään just taustoja syitä. Toki laajempi porukka tukena hieno asia, mutta se voi kääntyä hoitoa vastaankin, entäpä jos ongelmien syvin syy onkin just aloittaja itse?
Ja just joo, mielenvikainen lasten kouluavustajaksi, elujoita hoitamaan plaaplaaplaa.
Miten helukatassa kukaan omaa elämäänsä saa kuntoon, kun siihen sotketaan sukualiset ja ties mitä marttaseurojakin, kas kun etä muistanut mainita seurakuntaa, sinnehän ne sekopäät yleensä on tungettu, papin haukuttavaksi.
=DW=Luitko DW vain joka toisen lauseen, vai epäonnistuiko mun kirjoitus noin tyystin.
Muistaakseni kirjoitin että omainen voi tukea muttei ryhtyä terapeutiksi. Voisin varmaan tarkistaa, mutku vanha ei jaksata vierittää tuota sivupalkkia ylemmäksi ;))
Mulla on itelläni sellaiset kokemukset, että apua tarvitseva harvemmin osaa hakea apua itse, jos edes tajuaa että on avun tarpeessa. Itse ainakin olen taipuvainen ajattelemaan että joojoo, kyl mä pärjään! kunnes olen vaan yksi suuri sotku. Tai siis kerran on näin käynyt. Ja oman äitini kanssa olen huomannut että mielenterveys-apua ei ole kovin helppoa saada, vaikka tarve olisi kuinka ilmeinen. Kaikki kunnat säästää, eikä vähiten terveyspalveluissa. Ja näytä mulle se masentunut, joka jaksaa inttää ja vaatia että jotain tehdään! Yleensä masennuksen mukana tulee väsymys ja välinpitämättömyys.
Olin itse joskus elämäni pohjamudissa ryömimässä, ja kun tarkkailen ihmisiä ympärilläni olen tullut seuraavaan tulokseen - mitkään pillerit ja terapia-istunnot eivät auta masentunutta, se elämänhalu ja ravistus ja kiitollisuus pitää löytyä omasta hengestä. Spirit olisi tässä se oikea sana. Jos et löydä sitä itsestäsi, taistelu on turha. Joten mun lääke on, että menisivät jonnekin missä ei tarvi alati miettiä sitä omaa napaa, omia ongelmia, vaan näkisi että jollain voi mennä huonomminkin ja silti olla onnellinen. Saada uusia perspektiivejä, tuntea olevansa tarpeellinen ja edes jollekin se tärkeä. Aika usein masennus on sitä, ettei näe enää elämän kauniita puolia, varsinkaan oman elämän. Ja jokaisen elämästä ne löytyy! Tai jos ei löydy, tarttis ehkä "siivota" ihan vaan vähän...
Ja DW, masentunut ei ole mielenvikainen. Hän on vaan äärettömän väsynyt, näköalaton.
Jos joku saa tyydytyksen seurakunnasta, niin mitä siitä. Papit kai näkevät elämää ja kuolemaa, enemmän surua kuin normaali ihminen. Ja on kai kutsumusammatti sikäli, että ovat valinneet olla ihmisten tukena. Itse en ole uskovainen, joten ei tullut ihan ensimmäisenä mieleen kääntyä kirkon puoleen.- On nyt sanottava,
hmp.f kirjoitti:
Luitko DW vain joka toisen lauseen, vai epäonnistuiko mun kirjoitus noin tyystin.
Muistaakseni kirjoitin että omainen voi tukea muttei ryhtyä terapeutiksi. Voisin varmaan tarkistaa, mutku vanha ei jaksata vierittää tuota sivupalkkia ylemmäksi ;))
Mulla on itelläni sellaiset kokemukset, että apua tarvitseva harvemmin osaa hakea apua itse, jos edes tajuaa että on avun tarpeessa. Itse ainakin olen taipuvainen ajattelemaan että joojoo, kyl mä pärjään! kunnes olen vaan yksi suuri sotku. Tai siis kerran on näin käynyt. Ja oman äitini kanssa olen huomannut että mielenterveys-apua ei ole kovin helppoa saada, vaikka tarve olisi kuinka ilmeinen. Kaikki kunnat säästää, eikä vähiten terveyspalveluissa. Ja näytä mulle se masentunut, joka jaksaa inttää ja vaatia että jotain tehdään! Yleensä masennuksen mukana tulee väsymys ja välinpitämättömyys.
Olin itse joskus elämäni pohjamudissa ryömimässä, ja kun tarkkailen ihmisiä ympärilläni olen tullut seuraavaan tulokseen - mitkään pillerit ja terapia-istunnot eivät auta masentunutta, se elämänhalu ja ravistus ja kiitollisuus pitää löytyä omasta hengestä. Spirit olisi tässä se oikea sana. Jos et löydä sitä itsestäsi, taistelu on turha. Joten mun lääke on, että menisivät jonnekin missä ei tarvi alati miettiä sitä omaa napaa, omia ongelmia, vaan näkisi että jollain voi mennä huonomminkin ja silti olla onnellinen. Saada uusia perspektiivejä, tuntea olevansa tarpeellinen ja edes jollekin se tärkeä. Aika usein masennus on sitä, ettei näe enää elämän kauniita puolia, varsinkaan oman elämän. Ja jokaisen elämästä ne löytyy! Tai jos ei löydy, tarttis ehkä "siivota" ihan vaan vähän...
Ja DW, masentunut ei ole mielenvikainen. Hän on vaan äärettömän väsynyt, näköalaton.
Jos joku saa tyydytyksen seurakunnasta, niin mitä siitä. Papit kai näkevät elämää ja kuolemaa, enemmän surua kuin normaali ihminen. Ja on kai kutsumusammatti sikäli, että ovat valinneet olla ihmisten tukena. Itse en ole uskovainen, joten ei tullut ihan ensimmäisenä mieleen kääntyä kirkon puoleen.' hmp.f '
että olet loistavan lahjakas kirjoittaja, aivan ehdoton ykkönen täällä.
Nautin tekstistäsi, se oli niin oikein ja totta. Kiitän. :) - ---
hmp.f kirjoitti:
Luitko DW vain joka toisen lauseen, vai epäonnistuiko mun kirjoitus noin tyystin.
Muistaakseni kirjoitin että omainen voi tukea muttei ryhtyä terapeutiksi. Voisin varmaan tarkistaa, mutku vanha ei jaksata vierittää tuota sivupalkkia ylemmäksi ;))
Mulla on itelläni sellaiset kokemukset, että apua tarvitseva harvemmin osaa hakea apua itse, jos edes tajuaa että on avun tarpeessa. Itse ainakin olen taipuvainen ajattelemaan että joojoo, kyl mä pärjään! kunnes olen vaan yksi suuri sotku. Tai siis kerran on näin käynyt. Ja oman äitini kanssa olen huomannut että mielenterveys-apua ei ole kovin helppoa saada, vaikka tarve olisi kuinka ilmeinen. Kaikki kunnat säästää, eikä vähiten terveyspalveluissa. Ja näytä mulle se masentunut, joka jaksaa inttää ja vaatia että jotain tehdään! Yleensä masennuksen mukana tulee väsymys ja välinpitämättömyys.
Olin itse joskus elämäni pohjamudissa ryömimässä, ja kun tarkkailen ihmisiä ympärilläni olen tullut seuraavaan tulokseen - mitkään pillerit ja terapia-istunnot eivät auta masentunutta, se elämänhalu ja ravistus ja kiitollisuus pitää löytyä omasta hengestä. Spirit olisi tässä se oikea sana. Jos et löydä sitä itsestäsi, taistelu on turha. Joten mun lääke on, että menisivät jonnekin missä ei tarvi alati miettiä sitä omaa napaa, omia ongelmia, vaan näkisi että jollain voi mennä huonomminkin ja silti olla onnellinen. Saada uusia perspektiivejä, tuntea olevansa tarpeellinen ja edes jollekin se tärkeä. Aika usein masennus on sitä, ettei näe enää elämän kauniita puolia, varsinkaan oman elämän. Ja jokaisen elämästä ne löytyy! Tai jos ei löydy, tarttis ehkä "siivota" ihan vaan vähän...
Ja DW, masentunut ei ole mielenvikainen. Hän on vaan äärettömän väsynyt, näköalaton.
Jos joku saa tyydytyksen seurakunnasta, niin mitä siitä. Papit kai näkevät elämää ja kuolemaa, enemmän surua kuin normaali ihminen. Ja on kai kutsumusammatti sikäli, että ovat valinneet olla ihmisten tukena. Itse en ole uskovainen, joten ei tullut ihan ensimmäisenä mieleen kääntyä kirkon puoleen.Olemassa asioita, joista tiedän ja asioita, mistä en tiedä paljoakaan.
Mutta noin keskivertona, tiedän kaikesta aika paljon. Ja just masennuksesta vähän liikaakin. Se on fakta, pitää saada ulkopuolista apua. Lähijengeistä helpolla enenpi harmia, kuin hyötyä. Hah, kun meitsi sai täyden burnoutin, suku leimasi mielenvikaiseksi, se niistä sukulaisista. Juttuseuraa, terapiamerkeissä tarvitaan, seuran pitää vain olla sopivaa. Pitää saada perspektiiviä asioihin.
Itse luotan kyllä ammattiapuun, ongelmana aina sen saaminen. Ihmisellä pitäisi olla finanssien kunnossa, että voisi käyttää vain yksityisiä palveluita, kunnallinen puoli kyntää rahapulan takia, hommat lisääntymään päin, määrärahoja pitääpi leikata, hieno yhtälö.
Näissä vanhenemiskuvioissa yks oikein ikävä puoli. Ihmiset eivät suunnittele tai valmistaudu ikääntymiseen, ennenkuin se on sitten pakollista. Se on selvä kaikille, ei viiskymppinen ole kakskymppinen. Mutta asiaa jotenkin ihmismieli koittaa hämätä, ei oteta realiteetteja realiteetteina. Hah, mulla kavereita, joilla vanhukset vielä elossa, jotain suunnalleen satavuotiaita. Siis nämä ihmiset ei ole koskaan kohdanneet kuolemaa, vaikka itsekin ovat jo keski-ikäisiä. Ollut muutamille kova paikka joutua terveydellisistä syistä piippuhyllylle elämässä. Ne ei olleet mitenkään valmistautuneet mokomaan vaihtoehtoon.
Mulla kaikki suunnalleen ok. Testamentit tehty ja raadonhävitysohjeet laadittu ajat sitten. eihän se kiva ole vanheta, asialle vaan hankala tehdä mitään, ei botoxit paljoa auta, ruumis happanee ja kyllä polttimokin vanhenee. Kyllä sen huomaa itekkin. Vaan ei kaikki ole huomaavinaan.
Mun mielipide, ammattiapua ehdottomasti, sukulaisista voi olla apua, tai sitten pelkkää haittaa. Ja mainiten, netti antaa mahdollisuuksia keskustella erilaisten ihmisten kanssa, sitä mahdollisuutta ei vielä jotain 15 vuotta sitten ollut. Ei tämä suoli24 ole hyvä paikka purkaa tuntojaan jne. Mutta olemassa muita, moderoituja ja asiapitoisia foorumeita vähän joka lähtöön.
Ai niin, mun mielestä kaikenlaiset uskontohöpötykset pitäsi pitää mahdollisimman kaukana silloin, kun on polttimopropleemeita. Uskonnoilla tarkoitus ja tapa noitaa kaikki mahdolliset aiat samalla kaavalla, tekemällä ihmisistä uskontoriippuvaisia ja alistuvia zombie-tyyppisiä laumasieluja, jotka lampaina tottelevat komentoja ja uskovat mitä tahansa, mitä joku pappi niille sanoo. Kyllä jollain luterilaisella kirkolla on ammattimaisia ihmsisä duunissa, ongelmana vain se, niillä vain yksi lääke kaikkiin vaivoihin, uskonto.
=DW= - Totta ja rehellistä
--- kirjoitti:
Olemassa asioita, joista tiedän ja asioita, mistä en tiedä paljoakaan.
Mutta noin keskivertona, tiedän kaikesta aika paljon. Ja just masennuksesta vähän liikaakin. Se on fakta, pitää saada ulkopuolista apua. Lähijengeistä helpolla enenpi harmia, kuin hyötyä. Hah, kun meitsi sai täyden burnoutin, suku leimasi mielenvikaiseksi, se niistä sukulaisista. Juttuseuraa, terapiamerkeissä tarvitaan, seuran pitää vain olla sopivaa. Pitää saada perspektiiviä asioihin.
Itse luotan kyllä ammattiapuun, ongelmana aina sen saaminen. Ihmisellä pitäisi olla finanssien kunnossa, että voisi käyttää vain yksityisiä palveluita, kunnallinen puoli kyntää rahapulan takia, hommat lisääntymään päin, määrärahoja pitääpi leikata, hieno yhtälö.
Näissä vanhenemiskuvioissa yks oikein ikävä puoli. Ihmiset eivät suunnittele tai valmistaudu ikääntymiseen, ennenkuin se on sitten pakollista. Se on selvä kaikille, ei viiskymppinen ole kakskymppinen. Mutta asiaa jotenkin ihmismieli koittaa hämätä, ei oteta realiteetteja realiteetteina. Hah, mulla kavereita, joilla vanhukset vielä elossa, jotain suunnalleen satavuotiaita. Siis nämä ihmiset ei ole koskaan kohdanneet kuolemaa, vaikka itsekin ovat jo keski-ikäisiä. Ollut muutamille kova paikka joutua terveydellisistä syistä piippuhyllylle elämässä. Ne ei olleet mitenkään valmistautuneet mokomaan vaihtoehtoon.
Mulla kaikki suunnalleen ok. Testamentit tehty ja raadonhävitysohjeet laadittu ajat sitten. eihän se kiva ole vanheta, asialle vaan hankala tehdä mitään, ei botoxit paljoa auta, ruumis happanee ja kyllä polttimokin vanhenee. Kyllä sen huomaa itekkin. Vaan ei kaikki ole huomaavinaan.
Mun mielipide, ammattiapua ehdottomasti, sukulaisista voi olla apua, tai sitten pelkkää haittaa. Ja mainiten, netti antaa mahdollisuuksia keskustella erilaisten ihmisten kanssa, sitä mahdollisuutta ei vielä jotain 15 vuotta sitten ollut. Ei tämä suoli24 ole hyvä paikka purkaa tuntojaan jne. Mutta olemassa muita, moderoituja ja asiapitoisia foorumeita vähän joka lähtöön.
Ai niin, mun mielestä kaikenlaiset uskontohöpötykset pitäsi pitää mahdollisimman kaukana silloin, kun on polttimopropleemeita. Uskonnoilla tarkoitus ja tapa noitaa kaikki mahdolliset aiat samalla kaavalla, tekemällä ihmisistä uskontoriippuvaisia ja alistuvia zombie-tyyppisiä laumasieluja, jotka lampaina tottelevat komentoja ja uskovat mitä tahansa, mitä joku pappi niille sanoo. Kyllä jollain luterilaisella kirkolla on ammattimaisia ihmsisä duunissa, ongelmana vain se, niillä vain yksi lääke kaikkiin vaivoihin, uskonto.
=DW=kerrontaa myöskin tuo.
Lähi-Idässä sikäläisten miesten tekemät uskonnot, kristinusko ja islam olisi jo hyvä nähdä läpivalaistuna.
Ja hyvä olisi niin öylätit kuin vauvojen haarovälien silpomiset VIH-DOIN-KIN saada pois ihmisten maailmasta.
Kun uskovaiset sanovat, että pitää vain uskoa, ei saa ajatella, niin ÄLKÄÄ uskoko moista propagandaa!
Miksi Luoja olisi luonut meille kyvyn ajatella, miksi olisi aivot antanut, ellei juuri siksi, että niitä käytettäisiin!
- On suuri synti puhua tuollaista potaskaa!
Luojaan uskon, mutta siihen ei tarvita uskontoa.
Mielestäni Luoja on luonnossa ja meissä kaikissa.
Minun ei tarvitse sitä kenellekään kertoa,
mutta nyt tein poikkeuksen. On nyt sanottava, kirjoitti:
' hmp.f '
että olet loistavan lahjakas kirjoittaja, aivan ehdoton ykkönen täällä.
Nautin tekstistäsi, se oli niin oikein ja totta. Kiitän. :)Et arvaa kuinka tuo lämmitti mieltä juuri tänä sateisena aamuna. Kiitos!
Ja mukavaa kesää :)
- HERÄTKÄÄ OIKEAAN
ELÄMÄÄN !
- Kuinka vietävissä ihmislaumat oikein ovatkaan !!!
Miksei kun pienestä alkaen aivopestään,
ja palkattu pappi- ja piispalauma on tekemässä "työtä"
eli aivopesemässä ihmislaumoja joka päivä, sunnuntaisinkin.
Ja hokemassa : pitää vain uskoa Raamattua.
EI PDÄ, se on täyttä puppua.- SOTAAA
Lähi-Idän miesten tekemä uskonto johon he ymppäsivät sisään myöskin lähetyskäskyn on nyt sitten Kiinassa ja siellä niitä onkin nykyään paljon, on hindulaisuutta, buddhismia, islamin uskoa mutta kristinuskoa myöskin.
Lähi-Itä lähettää raketteja ja tappaa ihmisiä edelleen ajasta aikaan, tuskin loppuukaan ikinä!
- Sääliksi käy
Mitä surkeampia ihmiset ovat, sitä enemmän uskonnot heidät vievät syövereihinsä.
- uskonnoista
Useat on vaan että ei siittä ny pahaakaan ole. Mutta onhan siittä.
- .......
Ei kannata liikaa myötäelää, tee vain voitavasi. Käy pian niin että unohtaa huolehtia omasta elämästään eikä kukaan voita vaan molemmat häviöllä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1682861Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222031- 242016
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891835Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101211
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181