Jaksaisitko masennusta?

melankoliatar

Olen ollut vuosia masentunut ja opiskelu ei ole edennyt - kaikki kulkee vähän tarkoitettua hitaammin. En ole oikeastaan seurustellut koskaan, ja pohdin että miten toiselle ihmiselle voi edes avautua omista ongelmista.

Miten luulette että itse suhtautuisitte, jos mahdollisella kumppanilla olisi masennusta, ahdistusta tai paniikkihäiriö? Tai mitään vastaavaa, mutta nuo löytyvät itseltäni.
Olen terapiassa ja teen töitä parantuakseni, mutta toisinaan epäilen etten terveenäkään tule olemaan täysin ongelmaton.

Kokematon 25-vuotias ja rankka masennus takana. Pelästyisitkö? Epäilisitkö? Vastatkaa rehellisesti, pyydän, Haluan vain tietää mitä ihmiset miettivät näistä asioista.

102

708

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokkelivekkulit

      Itse mietin ihan samaa ku olen parikymppinen ja ollu liian kauan masentunu ahdistushäiriö mikä lie ei ole diagnosoitu mutta tiedän sen olevan totta, se estää mua liikkumasta julkisella paikalla käymässä koulua. Joo on surkea sossupummi jne

      Ois kiva jaksaa käydä koulua ja käydä kaupungilla ja nähdä "kavereita" ja shoppailla ja urheilla ja meikkailla ja mennä baarii ja tanssia jne mitä ihmiset yleensä tekee, mutta mun on vaaan keskityttävä parantamaan itteäni ja en saa olla ittelleni liian ankara. Teen mitä jaksan ja sit mitä tykkään, katon leffoja jne.

      Oon muutenkin luonnostani hiljanen ja sosiaalisesti vähä rajottunu, ois kiva seurustella mut kuka huolii tämmöstä mitä ei kehtaa ees vanhemmillee esitellä. No jaa

      • melankoliatar

        Suht samanlaiset fiilikset itselläni. Itsetunto-ongelmiakin piisaa, ja en oikein usko että kukaan jaksaisi mun loputonta itse-etsintää.

        Voimia sulle!

    • tavaraluettelo

      Täällä kans yksi masennusmenneisyyden omaava ahdistuneisuushäiriöinen. Olen kyllä seurustellut, mutta suhteet eivät kauaa ole kestäneet. Tuskin tulen enää koskaan seurustelemaan.

    • f*ck

      masennus on rankkaa parisuhteelle. Siinä on myös niitä itsetunto-ongelmia ja suhde ei ole tasapainoinen. Jos masennus on kurissa ja pääsee nostamaan sitä itsetuntoaan ja on tahtoa suunnata sitä rajallista energiaa oikeisiin kohtiin niin ehkä toivoa on.
      Itse tapailin hetken lievästä masennuksesta kärsivää ja se ei toiminut koska toinen oli niin energitön että se vaikutti yhteiseen aikaan niin negatiivisesti että ne positiiviset asiat ei riittänyt tasapainottamaan asiaa.
      Luulen että koskaan ei pidä ajatella kelpaako kellekkään, ensimmäinen asia on että kelpaa itselle ja pärjää itsensä kanssa.
      Ihan varmasti vastauksia on yhtä paljon kuin ihmisiäkin, joten se on loputon suo alkaa miettimään mitä muut ajattelee.

      Jos hakemalla hakee elämäänsä jotain, se tuskin siihen jää. Kun antaa elämään tulla itsestään asioita, ihmisiä, silloin ei tarvi miettiä miksi ne on siinä. Kaikki hyvä perustuu vapaaehtoisuuteen, vapauteen.

      • rousk rousk

        Energitön ei ole sana.

      • fjltfwf

        Täydellinen vastaus :)

    • mömmötimöö

      En alkaisi suhteeseen masentuneen ihmisen kanssa. Olen kerran ollut, eikä se ollut kovin mukava kokemus... Masentuneet ihmiset valitettavasti vetävät helposti mukaan masennukseen ja se vie valtavasti voimia koittaa olla se hoivaava osapuoli. Minusta ei vain ole ottamaan niin isoa taakkaa harteilleni... Lisäksi se että jää saikun takia kotiin mätänemään vain mielestäni pilaa mahdollisuuksia parantua masennuksesta. Silloin masentuneesta tulee kanssa kovin passiivinen. Kyllä ensin pitää olla sinut itsensä kanssa ennen kuin voi alkaa miettiä suhdetta.


      Valitettavasti varmaan 90 % lesboista on masennus, joten taidan jäädä sinkuksi loppuiäkseni. Haluaisin niin kovin tasapainoista suhdetta, onko se liikaa pyydetty.

    • justsomethoughts

      Itsellä menneisyyttä kaikenlaisten mielen juttujen kanssa, vaikkakin nykyään melkoisen tasapainoinen, niin en pelästyisi lainkaan. Kyllä se luonne sieltä kaikkien ongelmien läpi tunkee läpi väkisin kuitenkin ja sehän se tärkeä asia on. :)

    • lrlqjer

      Kauhea ajatus, on ystäväpiirissä parikin zombieta näin rumasti sanottuna. Heihin ei yleensä saa edes kontaktia eivätkä he jaksa yhtään mitään. Miten sellaisen kanssa voisi elää tai seurustella? Mä ainakin masentuisin kans. Mutta jos teet töitä olosi eteen, varmaan toivut ainakin toimintakykyiseksi, joten sikäli sulla on toivoa. Voi olla myös, että joku samankaltaisista ongelmista kärsinyt voisi olla hyvä kumppani, vai käykö siinä niin, että molemmat sitten masentuu pahasti. EOS. Joka tapauksessa ei kannata menettää toivoa, masennuksestakin voi parantua.

    • Yawnnn <3

      En itsekään haluaisi uhrata ketään tervejärkistä pöpi päälleni - tuntuisi itsessään liian pahalta. Enka usko että normaali suhde onnistuisikaan("valitsen" väärin), mutta toisaalta olisi mukava jos olisi joku sitoutumaton "suhde", jossa toinen elää omaa elämäänsä, mutta on sillä hetkellä eräänlainen olkapää. Varmistaa etten unohda miltä toisen ihmisen kosketus ja läsnäolo tuntuu. Ehkä kaikki ei tälläiseen pystyisi, mutta minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos joku auttaisi näin. Hali....
      Btw, edellinen kommentoija sanoi että "ei kannata menettää toivoaan, koska masennuksestakin voi parantua. Se on kieroutunutta että vaikka minä uskon tämän todeksi niin tunteeni masentuneena yrittää vakuuttaa minulle että mikään ei ole mahdollista.

    • t. ylsis

      Ja eikun masis-miitinki pystyyn.
      Siitä tulisi hauskaa.

    • jokin syy

      Kannattaa miettiä mikä sen masennuksen aiheuttaa. Sitä todella kannattaa pohdiskella. Pelkästään vääränlaiset elämäntavat aiheuttavat myös masennusta. On myös helppoa ihan tavan vuoksi jäädä lojumaan kotiin kun ja jos on siihen tottunut.

      En pelästyisi masentunutta, mutta heikko itsetunto kylläkin aiheuttaa pidemmän päälle suhteessa kuin suhteessa ongelmia. Kokemuksesta voin sanoa omasta puolestani, että minun ei kannata enää ikinä lähteä suhteeseen tavallista heikomman itsetunnon omaavan kanssa. Eikä edes pelkästään ystävyyssuhdettakaan. Heikko itsetunto aiheuttaa kaikenlaisia alemmuuskomplekseja, kateutta ja katkeruutta, mistä seuraa vain ongelmia.

      Masennus taas, no, onhan se aika kurjaa kun se masentunut ei jaksa/viitsi lähteä mihinkään vaan mielummin jää lojumaan sinne sängyn pohjalle. Itseäni se ei vedä masentuneeksi, mutta aika kurjaa seuraa on sellainen, josta ei saa seuraa (mielummin jää lojumaan sinne kotiin). Eli suhde kärsii kuitenkin.

      Todennäköisesti siellä on jokin syy miksi on masentunut. Kannattaa tosiaan tätä puolta itsestä miettiä ja keskittyä parantamaan itseä. Toisaalta taas voi olla, että muiden ihmisten seura auttaa piristymään.

    • hmm29

      Olen itse myös vaikeasti masentunut ja minulla on vaikeita ahdistuneisuushäiriöitä. Vähän aikaa sitten minuun ihastui netissä tyttö, johon myös itse ihastuin. Häntä ei ollenkaan haitannut sairauteni, johtuen kenties siitä, ettei hänenkään elämänsä helppoa ollut ollut. Ihastusta pidemmälle tuo ei johtanut, mutta tuli tunne, että kai se kuitenkin on mahdollista..

      Lisäksi haluaisin kysyä seuraavan kysymyksen: Jos olet itse psyykkisesti terve ja löydät ihanan naisen, elämänkumppanin joka on myös psyykkisesti terve. Kuitenkin tämän puolisosi elämässä tapahtuu jotain (esimerkiksi läheisen kuolema) ja hän masentuu. Jättäisitkö sinä hänet?

      • f*ck

        uskoisin että masennuksissa on eroja, jos masennus syntyy esim lähdeisen kuoleman takia, se on luultavammin helpommin selätettävissä kuin vuosikausia masennuksen kanssa olleen. Ihmisen mieli on uskomaton, ja mä en usko että kukaan joka ei ole ollut masentunut yms ymmärtää miten vaikeaa sellaisen ihmisen on ponnistella ylös ja terveeksi. Terveen on aika helppo sanoa että nouse ylös, siivoa, käy suihkussa, syö terveellisesti, hanki harrastus, jne. Mutta jos se olisi noin yksinkertaista, en usko että monikaan haluaisi jäädä mielummin masentuneeksi.

        Uskon että monessakin pitkässä suhteessa on myös puhuttu mahdolliset onnettomat sattumat, toinen kolauttaa päänsä ja päätyy koneisiin, jne. Siihenkään tuskin on kyllä tai ei vastausta, kuin siihenkään että voisiko kuvitella seukkaavasa masentuneen kanssa.

      • hmm29
        f*ck kirjoitti:

        uskoisin että masennuksissa on eroja, jos masennus syntyy esim lähdeisen kuoleman takia, se on luultavammin helpommin selätettävissä kuin vuosikausia masennuksen kanssa olleen. Ihmisen mieli on uskomaton, ja mä en usko että kukaan joka ei ole ollut masentunut yms ymmärtää miten vaikeaa sellaisen ihmisen on ponnistella ylös ja terveeksi. Terveen on aika helppo sanoa että nouse ylös, siivoa, käy suihkussa, syö terveellisesti, hanki harrastus, jne. Mutta jos se olisi noin yksinkertaista, en usko että monikaan haluaisi jäädä mielummin masentuneeksi.

        Uskon että monessakin pitkässä suhteessa on myös puhuttu mahdolliset onnettomat sattumat, toinen kolauttaa päänsä ja päätyy koneisiin, jne. Siihenkään tuskin on kyllä tai ei vastausta, kuin siihenkään että voisiko kuvitella seukkaavasa masentuneen kanssa.

        Kiitos kun kommentoit.

        Onhan niissä eroja, mutta ihan hyvin tuo läheisen kuolema voisi olla itsemurhakin, josta taas on huomattavasti vaikeampi päästä yli. Kokemusta on.. Oma masennukseni ei tosin johdu siitä vaan kuulun tuohon jo kauan masentuneena olleisiin. Itselläni on kuitenkin mahtava psykiatri ja psykoterapeutti, joten olen siitä hyvässä asemassa.

        Ihmisen mieli on todellakin uskomaton, sen olen terapiassa saanut huomata.

        Ja sen olen itsekin huomannut, että jos ei masennusta ole kokenut, ei sitä kunnolla ymmärrä. Olen itsekin noita "loistavia" parannuskeinoja joutunut kuuntelemaan eikä niistä tule kuin vain todella paha mieli.

      • f*ck
        hmm29 kirjoitti:

        Kiitos kun kommentoit.

        Onhan niissä eroja, mutta ihan hyvin tuo läheisen kuolema voisi olla itsemurhakin, josta taas on huomattavasti vaikeampi päästä yli. Kokemusta on.. Oma masennukseni ei tosin johdu siitä vaan kuulun tuohon jo kauan masentuneena olleisiin. Itselläni on kuitenkin mahtava psykiatri ja psykoterapeutti, joten olen siitä hyvässä asemassa.

        Ihmisen mieli on todellakin uskomaton, sen olen terapiassa saanut huomata.

        Ja sen olen itsekin huomannut, että jos ei masennusta ole kokenut, ei sitä kunnolla ymmärrä. Olen itsekin noita "loistavia" parannuskeinoja joutunut kuuntelemaan eikä niistä tule kuin vain todella paha mieli.

        toivotan hyvää kesää ja joku tässäkin ketjussa sanoi ehkä vähän vitsillä masentuneiden tapaamisesta, mutta itseasiassa eihän se ehkä olisi paskin idea. Koska aina kun on erityisasemassa minkä ikinä syyn takia, vertaistuki on korvaamatonta.
        Voimaa elämääsi.

      • ljtrtql
        hmm29 kirjoitti:

        Kiitos kun kommentoit.

        Onhan niissä eroja, mutta ihan hyvin tuo läheisen kuolema voisi olla itsemurhakin, josta taas on huomattavasti vaikeampi päästä yli. Kokemusta on.. Oma masennukseni ei tosin johdu siitä vaan kuulun tuohon jo kauan masentuneena olleisiin. Itselläni on kuitenkin mahtava psykiatri ja psykoterapeutti, joten olen siitä hyvässä asemassa.

        Ihmisen mieli on todellakin uskomaton, sen olen terapiassa saanut huomata.

        Ja sen olen itsekin huomannut, että jos ei masennusta ole kokenut, ei sitä kunnolla ymmärrä. Olen itsekin noita "loistavia" parannuskeinoja joutunut kuuntelemaan eikä niistä tule kuin vain todella paha mieli.

        Elämän vaikeuksia vastaan ei voi loputtomiin varustautua. On kuitenkin toinen asia ehdoin tahdoin hakea niitä. Siksi en lähtisi seurustelemaan mt-ongelmaisen kanssa. On ollut lähipiirissä riittävästi näyttöä, että seuraukset on huonot. Tsemppiä kaikille sairauksien kanssa taisteleville.

      • hmm29
        f*ck kirjoitti:

        toivotan hyvää kesää ja joku tässäkin ketjussa sanoi ehkä vähän vitsillä masentuneiden tapaamisesta, mutta itseasiassa eihän se ehkä olisi paskin idea. Koska aina kun on erityisasemassa minkä ikinä syyn takia, vertaistuki on korvaamatonta.
        Voimaa elämääsi.

        Kiitos paljon sinulle! Ja hyvää kesää!
        Itsellä tuota vertaistukea riittää, hyvä kun ehtii pitään kaikkiin yhteyttä. :D

      • Miooo
        ljtrtql kirjoitti:

        Elämän vaikeuksia vastaan ei voi loputtomiin varustautua. On kuitenkin toinen asia ehdoin tahdoin hakea niitä. Siksi en lähtisi seurustelemaan mt-ongelmaisen kanssa. On ollut lähipiirissä riittävästi näyttöä, että seuraukset on huonot. Tsemppiä kaikille sairauksien kanssa taisteleville.

        olen se suhteen masentunut osapuoli ja yhä monen vuoden yhdessä olon jälkeen ihmettelen toisen energiaa, niin töissä kuin vapaa ajallakin. Itse olen uupunut kummastakin. Lähden kyllä puolisoni juttuihin mukaan, koska muuten olisin ihan jumittunut paikoilleni. Masennus/muut henk.koht ongelmat vaikuttaa erityisesti työjaksamiseen=mun tuloihin, meijän hankintoihin. Ja kyllä mun ongelmat on välillä riidan aihe meille. Mutta hyvä suhde ja elämä meillä jokatapauksessa on. Pidetään toisistamme huolta (on niitä muitakin huolia kuin mun masennus) ja eleteen yhessä eteenpäi. Tottakai puoliso murehtii mun asioita, kaverittomuutta ja vaikeuksii pärjätä tässä yhteiskunnassa "normaalisti". Mutta en kuitenkaa märehdi asioita vaan meillä mennää ilonkautta hyvin paljon :) nii kai se mua kestää jotenki :D

      • säröisä
        Miooo kirjoitti:

        olen se suhteen masentunut osapuoli ja yhä monen vuoden yhdessä olon jälkeen ihmettelen toisen energiaa, niin töissä kuin vapaa ajallakin. Itse olen uupunut kummastakin. Lähden kyllä puolisoni juttuihin mukaan, koska muuten olisin ihan jumittunut paikoilleni. Masennus/muut henk.koht ongelmat vaikuttaa erityisesti työjaksamiseen=mun tuloihin, meijän hankintoihin. Ja kyllä mun ongelmat on välillä riidan aihe meille. Mutta hyvä suhde ja elämä meillä jokatapauksessa on. Pidetään toisistamme huolta (on niitä muitakin huolia kuin mun masennus) ja eleteen yhessä eteenpäi. Tottakai puoliso murehtii mun asioita, kaverittomuutta ja vaikeuksii pärjätä tässä yhteiskunnassa "normaalisti". Mutta en kuitenkaa märehdi asioita vaan meillä mennää ilonkautta hyvin paljon :) nii kai se mua kestää jotenki :D

        Nuorena vielä jaksaa vaativiakin suhteita. Ja jos on läheisriippuvainen ja hoivaavaa äitityyppiä, voi kumppani olla mitä vaan, kunhan tarvii hoivaa. Luulisin kuitenkin, että jossain vaiheessa se vanhemman asemassa oleva osapuoli haluaa tasavertaisen kumppanin ja olla ehkä vuorostaan välillä lapsen asemassa suhteessa. Ehkä hän vuosien varrella uupuu hoivaamiseen, ehkä muuttuu, ehkä haluaa elää omin ehdoin, ehkä pääsee irti läheisriippuvaisuudesta, syyllisyyden tunteistaan ja toisen miellyttämisestä.

        Läheisriippuvaiset ihmiset saattavat hoivata kyllä vuosikymmeniäkin koska ovat niin tottuneita rooliinsa eivätkä uskalla päästää irti. Mielestäni kuitenkin terveen, molemmille jotain aidosti antavan suhteen pitää olla tasapuolinen; mennään yhteistyössä vuoroin toinen toista tukien. Aika vähän tällaisia suhteita vaan taitaa olla. Kaksi rikki mennyttä kulhoa yrittää sovitella säröjään toisiinsa on se tavallisempi.

    • valitettavasti

      En lähtisi suhteeseen. Itse olen optimistinen ja avoimesti elämään suhtautuva tekevä ja liikkuva nainen. En haluaisi puolisoksi ihmistä jota pitää kannatella.Rehellinen vastaukseni.

    • LLL40+

      En lähtisi suhteeseen masentuneen kanssa, enkä myöskään silloin jos olisin masentunut. Jos kumppanini suhteen aikana, syystä tai toisesta, sairastuisi masennukseen, niin en siitä syystä ehdoin tahdoin lopettaisi suhdetta vaan yrittäisin tukea kumppania hänen vaikeassa tilanteessa. Ja samaa toivoisin myös kumppaniltani. Sitten jos masennus ajaisi suhteen täydelliseen umpikujaan, niin ero olisi todennäköisesti edessä, mutta ihan helpolla ei kannata luovuttaa.

    • täti-ihminen

      Lähtisin suhteeseen, koska mun mielestä kukaan ei voi sairauksiaan valita. On masennusta ja on "masennusta", on erilaisia syitä siihen. Omalla kohdalla lapsuuttani en voinut valita, mutta kumppanin voin. Kun sen tajusin ja erosin, niin olen nykyään tasapainoisempi, kun koskaan. Lääkkeitä ei ole tarvinnut syödä ja elämässä on paljon rakkautta. Aina on parempi huominen ja toivoa. Antakaa ihmiset kaikille edes mahdollisuus.

    • 3+2

      Riippuu tilanteesta, henkilön persoonasta muuten aloittaisinko suhteen. Masentuneet ja muut mielenterveysongelmaisetkaan ei oo samasta puusta veistetty, vaan oireilevat vähän eri tavoin ja eri voimakkuudella. En missään tapauksessa kauhistuis, mutta joissain tilanteissa suhde ei vaan ole hyvä idea. (Itsekin olen paniikkihäiriöinen ja toisinaan sen vuoksi aika hankala, joten ymmärrän jos joku kokee sen liian rajoittavaksi.)

      Eniveis, mun mielestä ei pitäisi ensin miettiä kelpaako toiselle ja jaksaako toinen masennusta, vaan kelpaako itselle ja onko valmis/jaksavainen seurustelemaan.

      Mä oon sitä mieltä, että avoin pitää olla. Se on lopulta parempi itselle, mutta myös reilua kumppania kohtaan. Itse olen käynyt niin syvällä, että ihan hävettää kertoa siitä, mutta mä ajattelen, että jos ihmiset ei pysty nähdä mussa muuta eivätkä nää sitä työtä ja niitä luonteenpiirteitä joilla mä olen itseäni nostanut ylös siitä, ni ehkä mun ei kannata olla sellasten ihmisten seurassa.

    • jep jep

      En jaksa! Kokeilin suhdetta masennus- ja ahdistuneisuushäiriöisen kanssa. Tuloksena hänen puoleltaan epäluuloa, jatkuvaa huomion kerjäämistä ja itsetunnon pönkittämisen tarvetta, pelkoa ja sekoilua, ripustautumista ja tarrautumista. Irti ei meinannu päästä millään, eli toista kertaa en todellakaan vastaavaa halua.

      • täti-ihminen

        Niinkun sanoin, on masennusta ja masennusta. Ja tietenkin jokainen saa tehdä omaa elämää koskevat päätökset itse. Kaikki ei aina kuitenkaan ole niin mustavalkoista.

    • hjghjghgj

      Minä olen liian masentunut muodostamaan tai pitämään yllä minkäänlaista ihmissuhdetta ja olen ollut jo yli 10 vuotta. En usko koskaan parantuvani, koska en halua syödä lääkkeitä eikä terapiasta ole minulle apua. Olenkin jo luopunut toivosta, että joskus löytäisin jonkun ja alkanut totuttautua ajatukseen, että tulen aina olemaan yksin. Itsemurha pyörii mielessä päivittäin.

      Siitä huolimatta jaksan kyllä nousta sängystä, peseytyä, pukeutua puhtaisiin vaatteisiin, tehdä ruokaa ja syödä terveellisesti. Joskus jopa meikkaan ja ostan uusia vaatteita, koska välitän yhä ulkonäöstäni. Ehkä siksi mt-ongelmiani ei oteta vakavasti vaan minut leimataan laiskaksi sosiaalipummiksi. Ei minua kyllä otettu vakavasti silloinkaan, kun en tehnyt ulkonäköni eteen mitään.... terveydenhuolto valikoi mt-potilaansa näköjään naamakertoimen perusteella.

      • töröttöröö

        Mistä päin olet? Ikä?

      • 546665
        töröttöröö kirjoitti:

        Mistä päin olet? Ikä?

        Oletko sä taas niitä tyyppejä, jotka etsivät helppoa uhria jonka avulla voi tehdä tyttöystävän mustasukkaiseksi? :))))

      • hyvä hoito

        jos ei suostu mihinkään hoitoihin niin näin se vaan on, että mahdollisuus parantua
        on pieni.
        terapia ja lääkkeet on ne perinteiset hoitokeinot, ja kumpaakin kokeilleena, voin
        sanoa että vaatii kärsivällisyyttä,- ei äläkkeeet tehoa heti, ja oikeide löytäminen
        vie aikansa.
        ja terapiaa pitää jaksaa käydä vuosiakin.

        itse olen saanut apua ja joutunut taistelmaankin, että hoitoa saa.
        mutta kannattti, nyt on olo parempi ja itsemurha ei pyöri mielessä
        aina.

        kyllä elämä aina välillä on ihan mukavaakin.

      • gdfgfgdg
        hyvä hoito kirjoitti:

        jos ei suostu mihinkään hoitoihin niin näin se vaan on, että mahdollisuus parantua
        on pieni.
        terapia ja lääkkeet on ne perinteiset hoitokeinot, ja kumpaakin kokeilleena, voin
        sanoa että vaatii kärsivällisyyttä,- ei äläkkeeet tehoa heti, ja oikeide löytäminen
        vie aikansa.
        ja terapiaa pitää jaksaa käydä vuosiakin.

        itse olen saanut apua ja joutunut taistelmaankin, että hoitoa saa.
        mutta kannattti, nyt on olo parempi ja itsemurha ei pyöri mielessä
        aina.

        kyllä elämä aina välillä on ihan mukavaakin.

        Niin no, terapiaahan ei välttämättä saa vaikka haluaisikin. Ensin pitää saada tarpeeksi "hyvä" lääkärinlausunto, joka vakuuttaa Kelan virkailijat, jotka myöntää rahoituksen terapiaan. Itse ei ole varaa mitään terppoja maksella. Niitä psyk.hoitajia, joille pääsee ilmaiseksi ei voi miksikään terapiaksi sanoa - tiedän itsekin psykologiasta enemmän pelkällä lukiotaustalla. :D

        Mitä lääkkeisiin tulee, maailmassa ei olisi masentuneita ihmisiä jos masennuslääkkeet oikeasti toimisivat. Muutenkin lääkkeet ovat kliinisen masennuksen hoitoon. Mennyttä ja nykyistä elämäntilannetta ne ei miksikään muuta.

        Joku vois joskus selittää mulle, mitä h*lvetin hyötyä PUHUMISESTA on. Mun olosta se tekee vain ja ainoastaan paskemman, kun saa taas huomata ettei kukaan ymmärrä/ota vakavasti ensimmäistäkään asiaa jonka sanon.

      • f*ck
        gdfgfgdg kirjoitti:

        Niin no, terapiaahan ei välttämättä saa vaikka haluaisikin. Ensin pitää saada tarpeeksi "hyvä" lääkärinlausunto, joka vakuuttaa Kelan virkailijat, jotka myöntää rahoituksen terapiaan. Itse ei ole varaa mitään terppoja maksella. Niitä psyk.hoitajia, joille pääsee ilmaiseksi ei voi miksikään terapiaksi sanoa - tiedän itsekin psykologiasta enemmän pelkällä lukiotaustalla. :D

        Mitä lääkkeisiin tulee, maailmassa ei olisi masentuneita ihmisiä jos masennuslääkkeet oikeasti toimisivat. Muutenkin lääkkeet ovat kliinisen masennuksen hoitoon. Mennyttä ja nykyistä elämäntilannetta ne ei miksikään muuta.

        Joku vois joskus selittää mulle, mitä h*lvetin hyötyä PUHUMISESTA on. Mun olosta se tekee vain ja ainoastaan paskemman, kun saa taas huomata ettei kukaan ymmärrä/ota vakavasti ensimmäistäkään asiaa jonka sanon.

        olisko puhumisessa kyse kyvystä tunteidensa ja ajatuksiensa esilletuomiseen. Kun sun pitää puhua jostain, ensin pitää käsitellä, jäsennellä, saada se kerrottavaan muotoon. Jospa tuo prosessi on siis hyödyksi enemmän itselle kuin kuulijalle.
        Lääkkeet on huono asia munkin mielestä ja liian helposti niitä jaellaan koska se on nopein tapa hoitaa jonkun ongelmat. Turruttaa ne.

        Puhuminen on tie sun sisimpään, ja ihan varmasti kaikki ei tajua eikä kaikkia kiinnostakkaan. Oma ulosanti on tärkeää, nykyään monellakkaan ei ole pitkäjänteisyyttä kuunella yhtään ketään. On siis löydettävä ne oikeat ihmiset elämäänsä jotka ovat kiinnostuneita sun ajatuksista ja asioista.

        Terapia, no siinäkin on aika monenlaista tasoa. Ota hyöty irti siitä että puhut, sama se mitä se kuuntelija reagoi. Tarkkaile itse mitä ja miten asioita esille tuot, millä sävyllä ja asenteella. Mieti ja analysoi itse sanomaasi.

        Se on varmaan turhauttavaa jos kukaan ei koskaan ymmärrä sua, eikä ikinä milloinkaan ota vakavasti. Mutta jossain vaiheessa sun on parempi kääntää katse itseesi eikä etsiä syitä ja syyllisiä muualta. Sulla on itsesi, oma pääsi ja ajatuksesi. Pystyt vaikuttamaan mitä sanot, miten sanot, mitä ajattelet ja ymmärtämään jopa miksi ajattelet niin. Mitä enemmän sä puhut, sen enemmän alat tuntea itseäsi. Joten ehkä sun kannattaisi nyt miettiä tmiten hyvin sinä ymmärrät itseäsi, kuinka vakavasti otat asiasi ja voisitko viedä ja kehittää niitä eteenpäin.

        Maailmassa on hyvä aloittaa parempi elämä siitä että laittaa itsensä paremmaksi itselleen. Joskus toivottavasti sun ei tarvitse arvoasi mitata sillä mitä muut ajattelee susta. Vaan tiedät sen ilmankin.

        Ja mieti nyt sekin että onko niin että jos et saa sellaista reaktiota aikaan puhuessasi kuin haluaisit, odotat. Pidät koko touhua turhana. Mitä odotuksia sulla on kun puhut, mitä haluat että sulle sanottaisiin ja miksi? Missä asioissa sua ei oteta vakavasti, ja oletko itse niissä oikeasti vakavissasi? Ilmaisullisia keinoja on niin monia, sua voidaan lukea väärin jos lisäät tahatonta skeptisyyttä yms Tarkempaa analyysia, myös itseesi kohdistuvaa.

      • sivustaseuloja
        f*ck kirjoitti:

        olisko puhumisessa kyse kyvystä tunteidensa ja ajatuksiensa esilletuomiseen. Kun sun pitää puhua jostain, ensin pitää käsitellä, jäsennellä, saada se kerrottavaan muotoon. Jospa tuo prosessi on siis hyödyksi enemmän itselle kuin kuulijalle.
        Lääkkeet on huono asia munkin mielestä ja liian helposti niitä jaellaan koska se on nopein tapa hoitaa jonkun ongelmat. Turruttaa ne.

        Puhuminen on tie sun sisimpään, ja ihan varmasti kaikki ei tajua eikä kaikkia kiinnostakkaan. Oma ulosanti on tärkeää, nykyään monellakkaan ei ole pitkäjänteisyyttä kuunella yhtään ketään. On siis löydettävä ne oikeat ihmiset elämäänsä jotka ovat kiinnostuneita sun ajatuksista ja asioista.

        Terapia, no siinäkin on aika monenlaista tasoa. Ota hyöty irti siitä että puhut, sama se mitä se kuuntelija reagoi. Tarkkaile itse mitä ja miten asioita esille tuot, millä sävyllä ja asenteella. Mieti ja analysoi itse sanomaasi.

        Se on varmaan turhauttavaa jos kukaan ei koskaan ymmärrä sua, eikä ikinä milloinkaan ota vakavasti. Mutta jossain vaiheessa sun on parempi kääntää katse itseesi eikä etsiä syitä ja syyllisiä muualta. Sulla on itsesi, oma pääsi ja ajatuksesi. Pystyt vaikuttamaan mitä sanot, miten sanot, mitä ajattelet ja ymmärtämään jopa miksi ajattelet niin. Mitä enemmän sä puhut, sen enemmän alat tuntea itseäsi. Joten ehkä sun kannattaisi nyt miettiä tmiten hyvin sinä ymmärrät itseäsi, kuinka vakavasti otat asiasi ja voisitko viedä ja kehittää niitä eteenpäin.

        Maailmassa on hyvä aloittaa parempi elämä siitä että laittaa itsensä paremmaksi itselleen. Joskus toivottavasti sun ei tarvitse arvoasi mitata sillä mitä muut ajattelee susta. Vaan tiedät sen ilmankin.

        Ja mieti nyt sekin että onko niin että jos et saa sellaista reaktiota aikaan puhuessasi kuin haluaisit, odotat. Pidät koko touhua turhana. Mitä odotuksia sulla on kun puhut, mitä haluat että sulle sanottaisiin ja miksi? Missä asioissa sua ei oteta vakavasti, ja oletko itse niissä oikeasti vakavissasi? Ilmaisullisia keinoja on niin monia, sua voidaan lukea väärin jos lisäät tahatonta skeptisyyttä yms Tarkempaa analyysia, myös itseesi kohdistuvaa.

        En tajua mikä pakkomielle sullakin on että pitää aina olla ratkasu kaikkeen. Kaikki ei puhumalla selviä jo toiset ihmiset ei kuolemaansakaan mennessä saavuta iloa, tasapainosuutta tai meilenrauhaa. Se pitää vaan hyväksyä. Elämä ei ole kaikkia varten.

        Sulla on ain vastaus kaikkeen ja jne, mutta ei kaikki asiat vaan selviä ja helpotu vaikka kuinka yrittäis. Eikä se kokopäivänen netissä roikkuminen ja kaikkien tuntemattomien ihmisten neuvominen ja auttaminen ainakaan vaikuta mun mielestä senlaisen tasapainoisen ihmisen päivärytmiltä, jolla olisi varaa muita neuvoa ja oma elämä niin hallussa että kykenee muita auttamaan.

      • asiaaaaaaa
        sivustaseuloja kirjoitti:

        En tajua mikä pakkomielle sullakin on että pitää aina olla ratkasu kaikkeen. Kaikki ei puhumalla selviä jo toiset ihmiset ei kuolemaansakaan mennessä saavuta iloa, tasapainosuutta tai meilenrauhaa. Se pitää vaan hyväksyä. Elämä ei ole kaikkia varten.

        Sulla on ain vastaus kaikkeen ja jne, mutta ei kaikki asiat vaan selviä ja helpotu vaikka kuinka yrittäis. Eikä se kokopäivänen netissä roikkuminen ja kaikkien tuntemattomien ihmisten neuvominen ja auttaminen ainakaan vaikuta mun mielestä senlaisen tasapainoisen ihmisen päivärytmiltä, jolla olisi varaa muita neuvoa ja oma elämä niin hallussa että kykenee muita auttamaan.

        No näinpä!

      • f*ck
        sivustaseuloja kirjoitti:

        En tajua mikä pakkomielle sullakin on että pitää aina olla ratkasu kaikkeen. Kaikki ei puhumalla selviä jo toiset ihmiset ei kuolemaansakaan mennessä saavuta iloa, tasapainosuutta tai meilenrauhaa. Se pitää vaan hyväksyä. Elämä ei ole kaikkia varten.

        Sulla on ain vastaus kaikkeen ja jne, mutta ei kaikki asiat vaan selviä ja helpotu vaikka kuinka yrittäis. Eikä se kokopäivänen netissä roikkuminen ja kaikkien tuntemattomien ihmisten neuvominen ja auttaminen ainakaan vaikuta mun mielestä senlaisen tasapainoisen ihmisen päivärytmiltä, jolla olisi varaa muita neuvoa ja oma elämä niin hallussa että kykenee muita auttamaan.

        mäpä kerron sullekkin pari asiaa, ensinnäkin, netti on ihan nykypäivää, siellä ollaan ja se ei tarkoita sitä etteikö olisi muuta elämää. Toi asenne että netti söisi elämää on vähän menneiltä vuosikymmeniltä.
        Toiseksi, tämä on keskustelupalsta, olen täällä toisesta syystä kuin sä joka kyttäät.
        Kolmanneksi, se että mulla on mielipide ei tarkoita että se on vastaus ongelmiin.
        Neljänneksi, jos sä et ymmärrä minun halua koittaa olla avuksi, ei se tee mun elämästä tasapainotonta.
        Viimeisesnä asiana sanoisin että se että sun mielestä mä olen tasapainoton on ok, ja sä saat ajatella ettei mun elämä ole hallussa. Sekään ei vie multa mitään pois.

      • fakitkuuseen
        f*ck kirjoitti:

        mäpä kerron sullekkin pari asiaa, ensinnäkin, netti on ihan nykypäivää, siellä ollaan ja se ei tarkoita sitä etteikö olisi muuta elämää. Toi asenne että netti söisi elämää on vähän menneiltä vuosikymmeniltä.
        Toiseksi, tämä on keskustelupalsta, olen täällä toisesta syystä kuin sä joka kyttäät.
        Kolmanneksi, se että mulla on mielipide ei tarkoita että se on vastaus ongelmiin.
        Neljänneksi, jos sä et ymmärrä minun halua koittaa olla avuksi, ei se tee mun elämästä tasapainotonta.
        Viimeisesnä asiana sanoisin että se että sun mielestä mä olen tasapainoton on ok, ja sä saat ajatella ettei mun elämä ole hallussa. Sekään ei vie multa mitään pois.

        *sun halu koittaa olla avuksi*hah sä oot tosi ylimielinen joka paikkaan *oikeeta* neuvoo antamas.joka ei oo sun kans samaa mieltä sä tuut ku norsulauma lyttään sen toisen mielipiteen tai muuton salamana mitätöimään toisen mielipiteen.ja sori vaan mut kyl susta tasapainoton kuva tulee vaikka kuin yrität olla jotain muuta.kohtasä tuut kommentinaan tätäkin ja puolustelemaan ittees, naurattaa etukäteen.

      • f*ck
        fakitkuuseen kirjoitti:

        *sun halu koittaa olla avuksi*hah sä oot tosi ylimielinen joka paikkaan *oikeeta* neuvoo antamas.joka ei oo sun kans samaa mieltä sä tuut ku norsulauma lyttään sen toisen mielipiteen tai muuton salamana mitätöimään toisen mielipiteen.ja sori vaan mut kyl susta tasapainoton kuva tulee vaikka kuin yrität olla jotain muuta.kohtasä tuut kommentinaan tätäkin ja puolustelemaan ittees, naurattaa etukäteen.

        sähän oot kuin joku lapsi "kohtasä tuut kommentinaan tätäkin ja puolustelemaan ittees, naurattaa etukäteen" kai mun nyt pitäisi sitten olla tulematta kun sä saat siitä naurut. Voi sua. Pelottaako sua että ihmiset nauraa sulle? Siksi luulet että se on pelote kun sanoo että sä saat naurut?
        Ei sun tarvi anteeks pyydellä sun mielipidettä, tietty jos susta tuntuu sille niin sorisi on otettu vastaan. Ehkä sua nyt helpottaa ja voisit ehkä osallistua itse ketjun aiheeseen?
        Mä en yritä olla mitään, ehkä se on sun ongelma mua kohtaan. Monet jotka haluaa kovasti jotain mutta eivät osaa, pysty, saavat paskahalvauksia kun toisten ei tarvi yrittää.

      • sivustaseuloja
        f*ck kirjoitti:

        mäpä kerron sullekkin pari asiaa, ensinnäkin, netti on ihan nykypäivää, siellä ollaan ja se ei tarkoita sitä etteikö olisi muuta elämää. Toi asenne että netti söisi elämää on vähän menneiltä vuosikymmeniltä.
        Toiseksi, tämä on keskustelupalsta, olen täällä toisesta syystä kuin sä joka kyttäät.
        Kolmanneksi, se että mulla on mielipide ei tarkoita että se on vastaus ongelmiin.
        Neljänneksi, jos sä et ymmärrä minun halua koittaa olla avuksi, ei se tee mun elämästä tasapainotonta.
        Viimeisesnä asiana sanoisin että se että sun mielestä mä olen tasapainoton on ok, ja sä saat ajatella ettei mun elämä ole hallussa. Sekään ei vie multa mitään pois.

        'Toi asenne että netti söisi elämää on vähän menneiltä vuosikymmeniltä'.. Minun muistaakseni menneinä vuosikymmeninä ei ollut nettiä eikä koneen ääressä ja puhelimen netissä oltu koko päivää.

        Se että jos on täällä aamusta iltaan, tarkoittaa ettei käy töissä, koulussa, ulkoilemassa, välttämättä edes kaupassa tai kavereita näkemässä. Kyllä silloin on minusta elämässä haltuunotettavaa.

        Tatkoitin lähinnä sitä että ei se sinunkaan elämääsi edista mitenkään että yrität muiden elämää täällä turhaan ratkoa.

      • f*ck
        sivustaseuloja kirjoitti:

        'Toi asenne että netti söisi elämää on vähän menneiltä vuosikymmeniltä'.. Minun muistaakseni menneinä vuosikymmeninä ei ollut nettiä eikä koneen ääressä ja puhelimen netissä oltu koko päivää.

        Se että jos on täällä aamusta iltaan, tarkoittaa ettei käy töissä, koulussa, ulkoilemassa, välttämättä edes kaupassa tai kavereita näkemässä. Kyllä silloin on minusta elämässä haltuunotettavaa.

        Tatkoitin lähinnä sitä että ei se sinunkaan elämääsi edista mitenkään että yrität muiden elämää täällä turhaan ratkoa.

        ehkä sun muisti ei ole entisensä, kyllähän nettikin jo pari vuosikymmentä on ollut olemassa jopa Suomessa.
        Mun siis pitäisi käydä töissä, koulussa, ulkoilemassa, kaupassa ja nähdä kavereita? Mistä syystä mä nyt sitten en näin tee?

        Sä nyt olet sanonut mielipiteesi mun elämästä, mutta mites se sun elämä? Sä meet kuin verikoira täällä mun kommenttien perässä, oli ketjun aihe mikä vain sä nuuskutat vain mun jälkiä. Sä olet päättänyt että olen aamusta iltaan netissä ja mulla ei ole muuta elämää, täten kaikki mitä sanon on roskaa.? Sä selkeesti olet jostain mulle hyvin perisuomalaiseen tapaan katkera/kateellinen. Siksi sä koitat jotenkin saada muhun osumia.
        Mutta sä et ole ottanut yhtä asiaa huomioon. Se on että mitä ikinä sä teet, sanot, ajattelet, on mulle kertomus siitä millainen ajatusmaailma sulla on. Mitkä on sun epäonnistumiset elämässä, mitkä pelot. miten sä elät ja miten koet elämän ympärilläsi. Katos kun ihmisen mielipiteet, ajatukset muokkautuu kunkin persoonan mukaan, ja mitä on elänyt, kokenut, ymmärtänyt maailmasta.

        Ja kaikesta tuosta, sä saat aikaan tuollaisen arvion minusta.
        Maailma muuttuu, ymmärrän että sulle se on kova paikka, netti on paha, jne. Tuollaiset fobiat voi ajaa sut lukkojen taakse, kyvyttömyys sopeutua muuttuvaan maailmaan, omaksua uusia asioita, mennä eteenpäin eikä pitää kiinni ajatuksesta "ennen oli".

        Jos olet tippunut rattaiden kyydistä, tai olet niistä hypännyt pois koska haluat pitää miten ennen elettiin, niin kauan kiinni kuin se on mahdollista. Mä toivon että onnistut siinä elämässä niin hyvin kuin pystyt. Koska kaikista ei ole kulkemaan eteenpäin.

        Mä tulen jatkossakin tekemään ja sanomaan juuri sen mitä haluan. Joten pidä silmät tarkkana, ehkä voisit laittaa ihan ylös milloin aina olen täällä. Sitten kerran kuussa tai vaikka viikottain laitat listan. Se olisi kyllä mahtavaa sulle, vähän enemmän puuhaa?

      • sivustaseuloja
        f*ck kirjoitti:

        ehkä sun muisti ei ole entisensä, kyllähän nettikin jo pari vuosikymmentä on ollut olemassa jopa Suomessa.
        Mun siis pitäisi käydä töissä, koulussa, ulkoilemassa, kaupassa ja nähdä kavereita? Mistä syystä mä nyt sitten en näin tee?

        Sä nyt olet sanonut mielipiteesi mun elämästä, mutta mites se sun elämä? Sä meet kuin verikoira täällä mun kommenttien perässä, oli ketjun aihe mikä vain sä nuuskutat vain mun jälkiä. Sä olet päättänyt että olen aamusta iltaan netissä ja mulla ei ole muuta elämää, täten kaikki mitä sanon on roskaa.? Sä selkeesti olet jostain mulle hyvin perisuomalaiseen tapaan katkera/kateellinen. Siksi sä koitat jotenkin saada muhun osumia.
        Mutta sä et ole ottanut yhtä asiaa huomioon. Se on että mitä ikinä sä teet, sanot, ajattelet, on mulle kertomus siitä millainen ajatusmaailma sulla on. Mitkä on sun epäonnistumiset elämässä, mitkä pelot. miten sä elät ja miten koet elämän ympärilläsi. Katos kun ihmisen mielipiteet, ajatukset muokkautuu kunkin persoonan mukaan, ja mitä on elänyt, kokenut, ymmärtänyt maailmasta.

        Ja kaikesta tuosta, sä saat aikaan tuollaisen arvion minusta.
        Maailma muuttuu, ymmärrän että sulle se on kova paikka, netti on paha, jne. Tuollaiset fobiat voi ajaa sut lukkojen taakse, kyvyttömyys sopeutua muuttuvaan maailmaan, omaksua uusia asioita, mennä eteenpäin eikä pitää kiinni ajatuksesta "ennen oli".

        Jos olet tippunut rattaiden kyydistä, tai olet niistä hypännyt pois koska haluat pitää miten ennen elettiin, niin kauan kiinni kuin se on mahdollista. Mä toivon että onnistut siinä elämässä niin hyvin kuin pystyt. Koska kaikista ei ole kulkemaan eteenpäin.

        Mä tulen jatkossakin tekemään ja sanomaan juuri sen mitä haluan. Joten pidä silmät tarkkana, ehkä voisit laittaa ihan ylös milloin aina olen täällä. Sitten kerran kuussa tai vaikka viikottain laitat listan. Se olisi kyllä mahtavaa sulle, vähän enemmän puuhaa?

        Juu onhan netti ollut täällä jo aikansa mutta eipä sen äärellä istuttu joka päivä vielä kymmenen vuota sitten.. Eikä ollu älypuhelimia.

        Ehei, en mä sun kommenttien perässä ole kuin verikoira.. Äläs nyt imartele itteäs. Oletkohan nyt vähän vainoharhainen? kyllä sun mielipiteet täällä aika monen ei henkilön on sulle varmaan innostanut vastaamaan. Olen muutaman kerran sulle täällä vastannut, kyllä ne on muut joilla on sulle enemmmän sanottavaa.. katellinen en kyllä ole mistään sentään..

        Mutta sinä sen sijaan olet aikamoinen vihikoira kun mun ajatusmaailman ja pelotkin tunnet.. ;) Wou se on jo kunnioitusta herättävää, pakko sanoa.. Tää taitaa olla sulle mieluista puuhaa, muiden ihmisten elämän ja persoonan arviointi niiden nettikirjoitusten perusteella... Mitä jos välillä arvioisit omaa elämääsi?

        Ei mua fobiat aja lukkojen taa, sut sen sijaan taitaa ajaa neljän seinän sisään tuo jatkuva dataaminen..

        Jos nykyajan "rattaissa pysyminen" meinaa sitä että ollaa netis 24/7 antamassa elämänohjeita muille niin en edes halua pysyä kyydissä.. Kiitti vaan :) En mä ny ehkä merkaa sinun aikatauluja ylös.. Mut laita sinä välillä netti sivuun..

      • f*ck
        sivustaseuloja kirjoitti:

        Juu onhan netti ollut täällä jo aikansa mutta eipä sen äärellä istuttu joka päivä vielä kymmenen vuota sitten.. Eikä ollu älypuhelimia.

        Ehei, en mä sun kommenttien perässä ole kuin verikoira.. Äläs nyt imartele itteäs. Oletkohan nyt vähän vainoharhainen? kyllä sun mielipiteet täällä aika monen ei henkilön on sulle varmaan innostanut vastaamaan. Olen muutaman kerran sulle täällä vastannut, kyllä ne on muut joilla on sulle enemmmän sanottavaa.. katellinen en kyllä ole mistään sentään..

        Mutta sinä sen sijaan olet aikamoinen vihikoira kun mun ajatusmaailman ja pelotkin tunnet.. ;) Wou se on jo kunnioitusta herättävää, pakko sanoa.. Tää taitaa olla sulle mieluista puuhaa, muiden ihmisten elämän ja persoonan arviointi niiden nettikirjoitusten perusteella... Mitä jos välillä arvioisit omaa elämääsi?

        Ei mua fobiat aja lukkojen taa, sut sen sijaan taitaa ajaa neljän seinän sisään tuo jatkuva dataaminen..

        Jos nykyajan "rattaissa pysyminen" meinaa sitä että ollaa netis 24/7 antamassa elämänohjeita muille niin en edes halua pysyä kyydissä.. Kiitti vaan :) En mä ny ehkä merkaa sinun aikatauluja ylös.. Mut laita sinä välillä netti sivuun..

        niinpä niin, kaikki hyvin sun elämässä. Muuten vaan teet sitä mistä mua kritisoit. Mä vastaan keskustelupalstalla keskustelunavauksiin. Sä kommentoit vain kommentoijaa. Siinäpä se, pähkinänkuoressa.

        Hyvää kesää sulle, ja joskus ehkä otat ihan ketjun aiheeseenkin kantaa.

      • Hyvä hoito
        gdfgfgdg kirjoitti:

        Niin no, terapiaahan ei välttämättä saa vaikka haluaisikin. Ensin pitää saada tarpeeksi "hyvä" lääkärinlausunto, joka vakuuttaa Kelan virkailijat, jotka myöntää rahoituksen terapiaan. Itse ei ole varaa mitään terppoja maksella. Niitä psyk.hoitajia, joille pääsee ilmaiseksi ei voi miksikään terapiaksi sanoa - tiedän itsekin psykologiasta enemmän pelkällä lukiotaustalla. :D

        Mitä lääkkeisiin tulee, maailmassa ei olisi masentuneita ihmisiä jos masennuslääkkeet oikeasti toimisivat. Muutenkin lääkkeet ovat kliinisen masennuksen hoitoon. Mennyttä ja nykyistä elämäntilannetta ne ei miksikään muuta.

        Joku vois joskus selittää mulle, mitä h*lvetin hyötyä PUHUMISESTA on. Mun olosta se tekee vain ja ainoastaan paskemman, kun saa taas huomata ettei kukaan ymmärrä/ota vakavasti ensimmäistäkään asiaa jonka sanon.

        Puhuminen ja lääkkeet; lievittävät oloa, - se on ainakin minun kokemus.
        Ennakkoluulot lääkkeistä ovat monesti syvällä, ikäänkuin ne jotenkin muuttaisivat
        ihmistä. Eivät ne tietenkään mitään ihmeaineita ole,mutta sopivassa määrin
        auttavat vaikeissa elämäntilanteissa.

        Terapiaa voi saada muutenkin kuin Kelan kautta, esim kunnallisen psyk.pkl.
        kautta. Ja se on maksutonta.
        Niillä työntekijöillä on kokemusta ihmisten auttamisesta. tarkoittaa, että halauavt
        auttaa. Ja myös ymmärtää. En minäkään kaikesta ole pitänyt mitä minulle on sanottu. mutta kun vaihtoehtoja ei siinä tilanteessa ollut, oli ylpeys nieltävä.
        Suutarin kengätkin ovat joskus risana.

      • sivustaseuloja
        f*ck kirjoitti:

        niinpä niin, kaikki hyvin sun elämässä. Muuten vaan teet sitä mistä mua kritisoit. Mä vastaan keskustelupalstalla keskustelunavauksiin. Sä kommentoit vain kommentoijaa. Siinäpä se, pähkinänkuoressa.

        Hyvää kesää sulle, ja joskus ehkä otat ihan ketjun aiheeseenkin kantaa.

        Mutta minhän otin kantaa :) Eli kantani tähän aiheeseen on se ettei kaikesta puhumalla selviä, jotku vaivat ei koskaan parane eikä muuksi muutu. Välillä pitää saada ihmisen vaan valittaa ja saada sympatiaa osakseen, sen sijaan että olisi nyt valmis vastaus ja ohjeet miten toimia ja ryhdistäytyä. Kuk se ei ole aina mahdollista. Joskus se on vaikeaa ja mahdotonta itse ratkoa ongelmiaan, pitää vaan antaa ajan kulua ja tehdä tehtävänsä. Kaikkeen ei voi aina vaikuttaa.

      • f*ck
        sivustaseuloja kirjoitti:

        Mutta minhän otin kantaa :) Eli kantani tähän aiheeseen on se ettei kaikesta puhumalla selviä, jotku vaivat ei koskaan parane eikä muuksi muutu. Välillä pitää saada ihmisen vaan valittaa ja saada sympatiaa osakseen, sen sijaan että olisi nyt valmis vastaus ja ohjeet miten toimia ja ryhdistäytyä. Kuk se ei ole aina mahdollista. Joskus se on vaikeaa ja mahdotonta itse ratkoa ongelmiaan, pitää vaan antaa ajan kulua ja tehdä tehtävänsä. Kaikkeen ei voi aina vaikuttaa.

        kaikkeen ei voikkaan vaikuttaa, ja olisikin tärkeää tietää mihin voi.

        Elämässä on kolme vaikuttamisen tasoa. 1. asiat joihin pystyt vaikuttamaan täysin, esimerkiksi mitä puet päälle, ketä ihmisiä pidät ystävinäsi. 2. välillisen vaikuttamisen taso, eli voit esimerkiksi pyytää vanhemmilta joululahjaksi pleikkaria, mutta et voi vaikuttaa suoraan siihen tuleeko sitä pleikkaria vai ei. ja viimeinen taso 3. jossa ovat yleensä kaikki maailman ongelmat, kuten nälänhätä, sodat, yms. Ei ole järkeä ottaa maailmantuskaa harteille kategoria kolmesta. sille ei voi yksinkertaisesti tehdä suoraan mitään.

        Näiden mukaan kun jäsentelee asioita, oppii mihin voi vaikuttaa, mihin ei suoraan ja mihin esim aktivismin kautta.

        Toki saa välillä vain valittaa, mutta jos jää jumiin, ei enää osaa nähdä mihin voi vaikuttaa, vaan kaikki on samaa puuroa. Silloin on vaikea vain antaa ajan tehdä tehtäväänsä. Kyllä ihmisen kapasiteetti on aika korkea tehdä asioita jopa jumiutuneelle ajatusmaailmalleen. Pitää vain tietää mitä.

      • ghhhhhh
        f*ck kirjoitti:

        kaikkeen ei voikkaan vaikuttaa, ja olisikin tärkeää tietää mihin voi.

        Elämässä on kolme vaikuttamisen tasoa. 1. asiat joihin pystyt vaikuttamaan täysin, esimerkiksi mitä puet päälle, ketä ihmisiä pidät ystävinäsi. 2. välillisen vaikuttamisen taso, eli voit esimerkiksi pyytää vanhemmilta joululahjaksi pleikkaria, mutta et voi vaikuttaa suoraan siihen tuleeko sitä pleikkaria vai ei. ja viimeinen taso 3. jossa ovat yleensä kaikki maailman ongelmat, kuten nälänhätä, sodat, yms. Ei ole järkeä ottaa maailmantuskaa harteille kategoria kolmesta. sille ei voi yksinkertaisesti tehdä suoraan mitään.

        Näiden mukaan kun jäsentelee asioita, oppii mihin voi vaikuttaa, mihin ei suoraan ja mihin esim aktivismin kautta.

        Toki saa välillä vain valittaa, mutta jos jää jumiin, ei enää osaa nähdä mihin voi vaikuttaa, vaan kaikki on samaa puuroa. Silloin on vaikea vain antaa ajan tehdä tehtäväänsä. Kyllä ihmisen kapasiteetti on aika korkea tehdä asioita jopa jumiutuneelle ajatusmaailmalleen. Pitää vain tietää mitä.

        Amen, f*ck. Kiitos kommenteista!

    • näin voi käydä

      masennuksesta sen verran vielä että seurustelin ihanan ihmisen kanssa joka tunsi itsensä ja sairautensa niin hyvin että meni lääkäriin hetikun tiesi että nyt se taas iskee. minä en tiennyt mistä on kyse mutta kun toinen alkoi vain nukkua niin menin viereen, hoidin hänen kotinsa ja juttelin lapselle joka oli - onneksi - jo teini. mutta me sitten erottiin kun hän ei jaksanut sitä, että minulla oli myös paljon rakkaita ihmisiä joille aikaani annoin . hän ei jaksanut kuin sen oman elämänsä ja työnsä . suren vieläkin kun hänet menetin mutta kun minä en ollut masentunut ja hänellä oli voimia vain pikkuisen itsensä ulkopuolelle . minun verran .

    • hmm29

      Ei puhuminen toimi kaikilla. Pitää sitten löytää se oma keino (jos ylipäätään haluaa). On se sitten kirjottaminen, piirtäminen.. Itse en tullut toimeen ensimmäisen psykologini kanssa. Mutta minäpä vaihdoin. Ja löytyi oikein hyvä, juuri minulle sopiva.

      Lääkkeet ei musta ole pahasta. Toki se on, että niitä jaellaan useinkin aivan liian helposti, mutta kovassa ahdistuksessa ja esim. kaksisuuntaisessa voi niistä hyvinkin saada apua. Lääkkeet ei kuitenkaan omasta mielestäni ole se tärkein juttu vaan terapia. Ja pidän sitä todella epäreiluna, etteivät kaikki sitä saa.

      • akut tyhjät

        No kaksisuuntaiseen ei paljo terapiat auta,eli pakko vedellä psykoosilääkkeet naamaan ettei iske vauhdikas, epävakaaseen taas enempi se terapia kai pitäis jotenki auttaa, mut arvauskeskus psykologisia ei siinä vaiheessa tre yhtään mitään, pitää olla psykoterapeutti. Itelleni ei ainakaan arvauskeskus psykologista ollu mitään hyötyä, mulla noi molemmat siis ja lapsuus kaivettu juoppoperheessä eli elämä yhtä helvettiä ollu.

      • akut tyhjät
        akut tyhjät kirjoitti:

        No kaksisuuntaiseen ei paljo terapiat auta,eli pakko vedellä psykoosilääkkeet naamaan ettei iske vauhdikas, epävakaaseen taas enempi se terapia kai pitäis jotenki auttaa, mut arvauskeskus psykologisia ei siinä vaiheessa tre yhtään mitään, pitää olla psykoterapeutti. Itelleni ei ainakaan arvauskeskus psykologista ollu mitään hyötyä, mulla noi molemmat siis ja lapsuus kaivettu juoppoperheessä eli elämä yhtä helvettiä ollu.

        Vähän kirjoitusvirheitä kännykällä kirjoitettuna...piti siis kirjottaa että ei tulis kakssuuntaisessa vauhtijaksoa niin on psykoosilääkkeitä syötävä koko lopun ikää..terv juoppoperheen kasvatti

    • näin kävi

      jeps . mutta te masentuneet : niin voiko sitä olla toisen kanssa kimpassa vai pitäiskö sitä vaan sanoa nätisti bye bye ettei siihen jäis odottamaan että toinen tokenee ? kun meneehän siinä sitten kaks elämää hukkaan kun on arki ja juhlat ? aina sitä että "nyt mä en jaksa". aika pitkään katselin mutta sitten alkoi tuntua itsestä niin pahalta .

    • masentunut tyttöystä

      Itse seurustelen vakavasti masentuneen ihmisen kanssa, eikä todella ole aina helppoa tulee hyviä ja vähemmän hyviä päiviä. Itse tarvitsee olla henkisesti todella vahva että jaksaa olla se toisen kenties ainoa tukipilari ja toisen syy nousta edes aamulla sängystä ylös. Tiedän että päästäisin itseni "helpommalla" olemalla yksin tai jonkun "terveemmän" kanssa, mutta silti en voi kuvitella päivääkään elämääni ilman tyttöystävääni. Rakastan tyttöystävääni enemmän kun mitään muuta. Itse olen sitä mielt että seurustelu masentuneen kanssa voi onnistua, mutta vaatii normaalia enemmän työtä ja halua.

      • Ystävä

        Minä en jaksanut. Vaikka rakastin. Ihan itsesuojeluvaistoa että lähdin mutta yhteyttä pidetään ja aina kun hän jaksaa käydään kahvilla. Joka kerran jälkeen kun tulen kotiin itkettää. Hän vain ei ole täällä enää.

      • rwjgjtert
        Ystävä kirjoitti:

        Minä en jaksanut. Vaikka rakastin. Ihan itsesuojeluvaistoa että lähdin mutta yhteyttä pidetään ja aina kun hän jaksaa käydään kahvilla. Joka kerran jälkeen kun tulen kotiin itkettää. Hän vain ei ole täällä enää.

        Näin juuri, hyvä kuvaus. Mulla on kans tällainen ystävä, hän masentui jo 15 v sitten eikä ole toipunut oikeastaan ollenkaan. On työkyvyttömyyseläkkeellä ja ihan zombie. Upea ihminen, mutta tauti on kova.

    • sentään jtn

      Voin olla ainakin kaverina sellaselle ihmiselle, kunhan on erittäin luotettava ja mukava ihminen noin muuten.

      • 46456465

        No onpas jaloa, että voisit olla "ainakin kaverina". Heitä vaan pieni armonpala säälittävälle masentuneelle ihmiselle.

      • sentään jtn
        46456465 kirjoitti:

        No onpas jaloa, että voisit olla "ainakin kaverina". Heitä vaan pieni armonpala säälittävälle masentuneelle ihmiselle.

        Harmi jos itse ajattelet asian noin. Omalla kohdalla ei tullut sääli mieleen mutta ymmärrettävää, jos huonolla itsetunnolla varustettu miettii asiat aina vääristyneesti. Sellaisesta ajattelutavasta ja ns väärin lukemisesta kannattaa työstää selkeämpään suuntaan.

        Hyvä ystävä/kaveri voi olla joskus parempi kuin parisuhde, joka voi helposti mennä päin peetä, erinäiden asioiden ja parisuhteen dynamiikan takia, jolloin voi masentua enemmän. Parisuhde ei itsessään pelasta ihmistä itseltään. Sen on itse tehtävä se vaikein työ sisällään, vaikka muut voivat siinä auttaakin.

        Ihmisen ei ole tervettä olla sidoksissa kuin iilimato johonkin tai johonkuhun. Tilaa on oltava ja joskus masennuksesta kärsivä voi olla ääripäässä oleva. Joko liian etäinen tai liian kiinni oleva.

        Se että joku tarjoutuisi olemaan "ainakin kaveri" mutta vaatii samalla lujaa luottamusta ym, kertoo siitä, ettei sellanen ihminen ryhdy ihan huvin vuoksi tutustumaan toiseen. Ainakaan jostain säälistä.

        Olen ollut yhden kanssa, jolla oli vaikea masennus. Edelleen läheisessä ystävyyssuhteessa.
        Hän voitti masennuksensa pois.

      • 557567
        sentään jtn kirjoitti:

        Harmi jos itse ajattelet asian noin. Omalla kohdalla ei tullut sääli mieleen mutta ymmärrettävää, jos huonolla itsetunnolla varustettu miettii asiat aina vääristyneesti. Sellaisesta ajattelutavasta ja ns väärin lukemisesta kannattaa työstää selkeämpään suuntaan.

        Hyvä ystävä/kaveri voi olla joskus parempi kuin parisuhde, joka voi helposti mennä päin peetä, erinäiden asioiden ja parisuhteen dynamiikan takia, jolloin voi masentua enemmän. Parisuhde ei itsessään pelasta ihmistä itseltään. Sen on itse tehtävä se vaikein työ sisällään, vaikka muut voivat siinä auttaakin.

        Ihmisen ei ole tervettä olla sidoksissa kuin iilimato johonkin tai johonkuhun. Tilaa on oltava ja joskus masennuksesta kärsivä voi olla ääripäässä oleva. Joko liian etäinen tai liian kiinni oleva.

        Se että joku tarjoutuisi olemaan "ainakin kaveri" mutta vaatii samalla lujaa luottamusta ym, kertoo siitä, ettei sellanen ihminen ryhdy ihan huvin vuoksi tutustumaan toiseen. Ainakaan jostain säälistä.

        Olen ollut yhden kanssa, jolla oli vaikea masennus. Edelleen läheisessä ystävyyssuhteessa.
        Hän voitti masennuksensa pois.

        Eli haluat kuitenkin olla se jalo ihminen, joka uhraa aikaa ja vaivaa masentuneen ihmisen eteen, jotta voisit tuntea OMAN olosi paremmaksi?

        Itse en masentuneena haluaisi ystävyyssuhdetta, joka perustuu vain toisen ihmisen haluun "auttaa" minua. Ystävyys ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Ystävä on ihminen, jolla on esim. samoja arvoja tai kiinnostuksenkohteita kuin sinulla, tai vaan viihtyy sun seurassa, koska kemianne kohtaavat. Et voi sanoa olevasi jonkun ystävä, jos ainoa syy haluusi tutustua on jotain kieroa tarvetta leikkiä laupiasta samarialaista.

      • LLL40+
        557567 kirjoitti:

        Eli haluat kuitenkin olla se jalo ihminen, joka uhraa aikaa ja vaivaa masentuneen ihmisen eteen, jotta voisit tuntea OMAN olosi paremmaksi?

        Itse en masentuneena haluaisi ystävyyssuhdetta, joka perustuu vain toisen ihmisen haluun "auttaa" minua. Ystävyys ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Ystävä on ihminen, jolla on esim. samoja arvoja tai kiinnostuksenkohteita kuin sinulla, tai vaan viihtyy sun seurassa, koska kemianne kohtaavat. Et voi sanoa olevasi jonkun ystävä, jos ainoa syy haluusi tutustua on jotain kieroa tarvetta leikkiä laupiasta samarialaista.

        "Eli haluat kuitenkin olla se jalo ihminen, joka uhraa aikaa ja vaivaa masentuneen ihmisen eteen, jotta voisit tuntea OMAN olosi paremmaksi?"
        Minä en tällaista käsitystä saanut "sentään jtn" kirjoituksista. Ehkä voisit hieman täsmentää, mikä saa sinut ajattelemaan hänestä noin kärjistyneesti?

      • sentään jtn
        557567 kirjoitti:

        Eli haluat kuitenkin olla se jalo ihminen, joka uhraa aikaa ja vaivaa masentuneen ihmisen eteen, jotta voisit tuntea OMAN olosi paremmaksi?

        Itse en masentuneena haluaisi ystävyyssuhdetta, joka perustuu vain toisen ihmisen haluun "auttaa" minua. Ystävyys ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Ystävä on ihminen, jolla on esim. samoja arvoja tai kiinnostuksenkohteita kuin sinulla, tai vaan viihtyy sun seurassa, koska kemianne kohtaavat. Et voi sanoa olevasi jonkun ystävä, jos ainoa syy haluusi tutustua on jotain kieroa tarvetta leikkiä laupiasta samarialaista.

        En tiedä missä kohtaa tossa saisi sellaisen käsityksen minkä jostain syystä sait.

        Sana "tarjoutuisi" ehkä kolahti pahasti? Noh ihan sitä en tarkoittanut mitä ehkä luulit. Sori jos hämäännyit.
        Voin laittaa saman idean toisellakin tapaa. Se on siis sama onko ihminen masentunut tai ei, voin silti tutustua ja olla ystävä sellaiselle jolla sattumoisin voi olla masennus. Siihen ei tarvitse sekoittaa oman apunsa tuputtamisa, jotta voisi nostaa itsensä ylimmälle pallille ja saada laupias samarialaisen pokaalin.

        Siksikin koska se on sama onko kyseinen ihminen masentunut tai ei, minulle se vain on pääasia, että se tosiaan on luotettava ja jos on, voin olla kaveri.

        Ihme asian kyntämistä yhdestä lauseesta? Noh mutta jos on vielä epäselvää...

      • 557567
        sentään jtn kirjoitti:

        En tiedä missä kohtaa tossa saisi sellaisen käsityksen minkä jostain syystä sait.

        Sana "tarjoutuisi" ehkä kolahti pahasti? Noh ihan sitä en tarkoittanut mitä ehkä luulit. Sori jos hämäännyit.
        Voin laittaa saman idean toisellakin tapaa. Se on siis sama onko ihminen masentunut tai ei, voin silti tutustua ja olla ystävä sellaiselle jolla sattumoisin voi olla masennus. Siihen ei tarvitse sekoittaa oman apunsa tuputtamisa, jotta voisi nostaa itsensä ylimmälle pallille ja saada laupias samarialaisen pokaalin.

        Siksikin koska se on sama onko kyseinen ihminen masentunut tai ei, minulle se vain on pääasia, että se tosiaan on luotettava ja jos on, voin olla kaveri.

        Ihme asian kyntämistä yhdestä lauseesta? Noh mutta jos on vielä epäselvää...

        Mitä varten sitten kommentoit koko ketjuun ylipäätään? Ellet siis halunnut korostaa, miten hyvä ihminen olet, kun voisit olla jopa masentuneen ystävä. (Ihan kuin masentunut olisi huonompi ihminen, jonka ystäväksi pitäisi ihan uhrautua...)

      • heyheypaula
        557567 kirjoitti:

        Mitä varten sitten kommentoit koko ketjuun ylipäätään? Ellet siis halunnut korostaa, miten hyvä ihminen olet, kun voisit olla jopa masentuneen ystävä. (Ihan kuin masentunut olisi huonompi ihminen, jonka ystäväksi pitäisi ihan uhrautua...)

        Tää on se itsetunto-ongelma just. Mitään ei uskota, oletetaan että on säälittävä toisenki mielestä ku on omastakin mielestä. Raskasta.

      • 557567
        heyheypaula kirjoitti:

        Tää on se itsetunto-ongelma just. Mitään ei uskota, oletetaan että on säälittävä toisenki mielestä ku on omastakin mielestä. Raskasta.

        "I don't have a low self-esteem, I have low esteem for everybody else."

      • hellettä pukkaa
        557567 kirjoitti:

        "I don't have a low self-esteem, I have low esteem for everybody else."

        Kysyit miksi tuo yksi kommentoi koko ketjuun. Ketjun aloitusotsikko on kirjoitettu kysymyksen muotoon; "Jaksaisitko masennusta?" Mä en ymmärrä mistä ihmeestä sä vedät sellaisia johtopäätöksiä, että tämä sentään jtn-tyyppi millään tavalla korostaisi, että olisi hyvä ihminen sen takia, että voisi olla masentuneen ihmisen ystävä - tämä oletus on ihan sun omassa päässäsi.

      • 557567
        hellettä pukkaa kirjoitti:

        Kysyit miksi tuo yksi kommentoi koko ketjuun. Ketjun aloitusotsikko on kirjoitettu kysymyksen muotoon; "Jaksaisitko masennusta?" Mä en ymmärrä mistä ihmeestä sä vedät sellaisia johtopäätöksiä, että tämä sentään jtn-tyyppi millään tavalla korostaisi, että olisi hyvä ihminen sen takia, että voisi olla masentuneen ihmisen ystävä - tämä oletus on ihan sun omassa päässäsi.

        Miksi sua kiinnostaa, mitä mun päässä on? Oon vaan keskustelupalstalle kirjoitteleva anonyymi.

      • hellettä pukkaa
        557567 kirjoitti:

        Miksi sua kiinnostaa, mitä mun päässä on? Oon vaan keskustelupalstalle kirjoitteleva anonyymi.

        Koska kirjoittelet keskustelupalstalle, mitä sun päässä on, ja mitä oletat jonkun muun (sentään jtn) päässä olevan. :D

      • 557567
        hellettä pukkaa kirjoitti:

        Koska kirjoittelet keskustelupalstalle, mitä sun päässä on, ja mitä oletat jonkun muun (sentään jtn) päässä olevan. :D

        Mitä TIEDÄN muiden päässä olevan... :P

      • hellettä pukkaa
        557567 kirjoitti:

        Mitä TIEDÄN muiden päässä olevan... :P

        Et sä tiedäkkään vaan oletat...aivan kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, oletat. :D

      • jeps1
        557567 kirjoitti:

        Mitä varten sitten kommentoit koko ketjuun ylipäätään? Ellet siis halunnut korostaa, miten hyvä ihminen olet, kun voisit olla jopa masentuneen ystävä. (Ihan kuin masentunut olisi huonompi ihminen, jonka ystäväksi pitäisi ihan uhrautua...)

        Olisiko näin, että kirjoitat muiden olevan tai pelkäät muiden käyttäytyvän juuri sillä tavalla kuin itse toimit? Huonolla, rikkinäisellä itsetunnolla varustettu ihminen (myös kateelliset ihmiset) helposti piikittelevät muita ja mikä korneinta, usein piikittelevät muita siitä mitä juuri itse edustavat. Rikkinäisellä itsetunnolla varustettu ihminen pohtii jatkuvasti omaa asemaan muihin, vertailee muita ja kadehtii muiden ihmissuhteita kun itsellä ne ovat menneet huonosti. Ei sallita muille sitä, mitä itsekään ei ole saavuttanut. Paha mieli puretaan sitten viattomiin, piikitellään ja yritetään löytää muista jotain vikaa, koska itse ei osata kohdata pettymyksiä ja itsetunto-ongelmia oikein. Useimmiten syytetään jotain toista, että yrittää pönkittää itsetuntoa heikoimman avulla, vaikka nimenomaan itse juuri tekee kaikista eniten tätä. Ei kukaan muu.

        Kirjoituksesi heijastelee selkeästi sitä mitä itse olet, eli voit henkisesti pahoin ja itsetunto on hajalla sekä koet alemmuutta muihin ihmisiin nähden, minkä myöntäminen sinulle itsellesi ihan hävettää etkä osaa/uskalla kohdata omia tuntemuksiasi. Kohdistat ja peilaat omaa käyttäytymistäsi muihin eli syytät muita siitä, mitä itse olet, koska et osaa käsitellä tunteitasi sisälläsi.

      • 557567
        jeps1 kirjoitti:

        Olisiko näin, että kirjoitat muiden olevan tai pelkäät muiden käyttäytyvän juuri sillä tavalla kuin itse toimit? Huonolla, rikkinäisellä itsetunnolla varustettu ihminen (myös kateelliset ihmiset) helposti piikittelevät muita ja mikä korneinta, usein piikittelevät muita siitä mitä juuri itse edustavat. Rikkinäisellä itsetunnolla varustettu ihminen pohtii jatkuvasti omaa asemaan muihin, vertailee muita ja kadehtii muiden ihmissuhteita kun itsellä ne ovat menneet huonosti. Ei sallita muille sitä, mitä itsekään ei ole saavuttanut. Paha mieli puretaan sitten viattomiin, piikitellään ja yritetään löytää muista jotain vikaa, koska itse ei osata kohdata pettymyksiä ja itsetunto-ongelmia oikein. Useimmiten syytetään jotain toista, että yrittää pönkittää itsetuntoa heikoimman avulla, vaikka nimenomaan itse juuri tekee kaikista eniten tätä. Ei kukaan muu.

        Kirjoituksesi heijastelee selkeästi sitä mitä itse olet, eli voit henkisesti pahoin ja itsetunto on hajalla sekä koet alemmuutta muihin ihmisiin nähden, minkä myöntäminen sinulle itsellesi ihan hävettää etkä osaa/uskalla kohdata omia tuntemuksiasi. Kohdistat ja peilaat omaa käyttäytymistäsi muihin eli syytät muita siitä, mitä itse olet, koska et osaa käsitellä tunteitasi sisälläsi.

        Alku meni oikein, mutta sallin muille ihmisille kyllä sen, mitä he ovat itse rehellisesti saavuttaneet. Kadehdin sitä, mutta en halua viedä sitä pois. Tietääkseni en nytkään ole piikitellyt kuin vain yhtä ihmistä, minkä perusteella on vähän typerää mennä tekemään johtopäätöksiä. En usko, että pystyisin koskaan edes löytämään ketään minua heikompaa ihmistä, jonka avulla voisin egoani pönkittää. :D

        Totta kai voin henkisesti pahoin: OLEN MASENTUNUT. Sitähän se tarkoittaa. Ei pitäisi olla kovin yllättävää, että masentuneella ihmisellä on huono itsetunto ja alemmuuskomplekseja. Olen niistä tuskallisen tietoinen, usko pois. JA tietäisitpä vaan, miten paljon vatvon asioita päässäni. Vatvon ihan liikaakin. Teen kaikenlaista kohtaamista itseni kanssa 24/7, joten siinä meni kyllä metsään tuo sun kirjoituksesi.

        Ja entäpä jos minulla on oikeasti kokemuksia ihmisistä, jotka hylkäsivät minut heti, kun eivät voineet auttaa minua masennukseni kanssa? Oletko ottanut sitä huomioon?

      • sentään jtn
        557567 kirjoitti:

        Alku meni oikein, mutta sallin muille ihmisille kyllä sen, mitä he ovat itse rehellisesti saavuttaneet. Kadehdin sitä, mutta en halua viedä sitä pois. Tietääkseni en nytkään ole piikitellyt kuin vain yhtä ihmistä, minkä perusteella on vähän typerää mennä tekemään johtopäätöksiä. En usko, että pystyisin koskaan edes löytämään ketään minua heikompaa ihmistä, jonka avulla voisin egoani pönkittää. :D

        Totta kai voin henkisesti pahoin: OLEN MASENTUNUT. Sitähän se tarkoittaa. Ei pitäisi olla kovin yllättävää, että masentuneella ihmisellä on huono itsetunto ja alemmuuskomplekseja. Olen niistä tuskallisen tietoinen, usko pois. JA tietäisitpä vaan, miten paljon vatvon asioita päässäni. Vatvon ihan liikaakin. Teen kaikenlaista kohtaamista itseni kanssa 24/7, joten siinä meni kyllä metsään tuo sun kirjoituksesi.

        Ja entäpä jos minulla on oikeasti kokemuksia ihmisistä, jotka hylkäsivät minut heti, kun eivät voineet auttaa minua masennukseni kanssa? Oletko ottanut sitä huomioon?

        Ymmärrän tollaisen vastarannankiiskisyyden kommenttieni kohalla. Ja vaikka kuinka selittää asiat, tulee takaisin jotain ihan muuta.
        Myös sen kuinka haluaa tehdä mistä tahansa sairaudestaan tai ongelmastaan ison numeron ja haluaa elää siinä pyörteessä. Ja vaikka olisi sosiaalisia ongelmia ja pelkoja, voi sellainen haluta olla myös huomion keskipisteenä. Saada edes jotain piristettä elämään. Usko pois kun laitan hyvällä, en negatiivisella huomiolla. Ihminen vain ei itse monesti tajua mitä tuntee ja miksi ja kuinka käyttäytyy jne. Kovalla työllä nekin lopulta selviää.
        Olet ehkä sama, joka täällä aiemmin aloitellut samanlaisilla viesteillä, tai sitten ei.
        Joka tapauksessa mukavaa kesää.

      • 557567
        sentään jtn kirjoitti:

        Ymmärrän tollaisen vastarannankiiskisyyden kommenttieni kohalla. Ja vaikka kuinka selittää asiat, tulee takaisin jotain ihan muuta.
        Myös sen kuinka haluaa tehdä mistä tahansa sairaudestaan tai ongelmastaan ison numeron ja haluaa elää siinä pyörteessä. Ja vaikka olisi sosiaalisia ongelmia ja pelkoja, voi sellainen haluta olla myös huomion keskipisteenä. Saada edes jotain piristettä elämään. Usko pois kun laitan hyvällä, en negatiivisella huomiolla. Ihminen vain ei itse monesti tajua mitä tuntee ja miksi ja kuinka käyttäytyy jne. Kovalla työllä nekin lopulta selviää.
        Olet ehkä sama, joka täällä aiemmin aloitellut samanlaisilla viesteillä, tai sitten ei.
        Joka tapauksessa mukavaa kesää.

        Minä tajuan mitä tunnen ja miksi ja miten käyttäydyn. En ole yksi niistä idiooteista, joille tuntemattoman ihmisen psykiatri-tittelin turvin pitää kertoa, keitä he ovat ja mitä heidän päässään on. Ehkä sinä ja suurin osa muista ihmisistä on, mutta minä en. Vaikka kuinka yrität todistella olevasi oikeassa tuntemattomasta ihmisestä jollakin typerällä palstalla, et tunne minua tai tiedä minusta mitään. Masennus ja muut psyykkiset sairaudet ovat isoja asioita, koska ne vaikuttavat merkittävästi ihmisen elämään. Ehkä et ymmärrä sitä, koska et ole itse kokenut sitä. Huomion sijasta olisi helvetin hyvä jos joku ymmärtäisi joskus, mitä sanon. Mutta se on ihan liikaa vaadittu.

      • f*ck
        557567 kirjoitti:

        Minä tajuan mitä tunnen ja miksi ja miten käyttäydyn. En ole yksi niistä idiooteista, joille tuntemattoman ihmisen psykiatri-tittelin turvin pitää kertoa, keitä he ovat ja mitä heidän päässään on. Ehkä sinä ja suurin osa muista ihmisistä on, mutta minä en. Vaikka kuinka yrität todistella olevasi oikeassa tuntemattomasta ihmisestä jollakin typerällä palstalla, et tunne minua tai tiedä minusta mitään. Masennus ja muut psyykkiset sairaudet ovat isoja asioita, koska ne vaikuttavat merkittävästi ihmisen elämään. Ehkä et ymmärrä sitä, koska et ole itse kokenut sitä. Huomion sijasta olisi helvetin hyvä jos joku ymmärtäisi joskus, mitä sanon. Mutta se on ihan liikaa vaadittu.

        eihän psykiatrin tehtävä ole kertoa kuka olet tai mitä päässäsi liikuu. Ei siinä ole tarkoitus että menet ja istut tuoliin, ristit kätesi ja odotat että hän kertoo mikä sulla on ja miten se paranee.
        Ehkäpä jos sattuu niin sun pitäisi pysyä pois näiltä palstoilta, koska sun tehtävä on suojella itseäsi, elää itsesi kanssa, parantaa tai selviytyä itsesi kanssa.
        Sä pärjäät vielä huonommin jos odotat että typerällä palstalla sä saat mielestäsi ymmärrystä.

      • 56567567
        f*ck kirjoitti:

        eihän psykiatrin tehtävä ole kertoa kuka olet tai mitä päässäsi liikuu. Ei siinä ole tarkoitus että menet ja istut tuoliin, ristit kätesi ja odotat että hän kertoo mikä sulla on ja miten se paranee.
        Ehkäpä jos sattuu niin sun pitäisi pysyä pois näiltä palstoilta, koska sun tehtävä on suojella itseäsi, elää itsesi kanssa, parantaa tai selviytyä itsesi kanssa.
        Sä pärjäät vielä huonommin jos odotat että typerällä palstalla sä saat mielestäsi ymmärrystä.

        Mitä sä luulet mun tekevän parhaillaan? Täysin ilman ihmiskontaktiako mun sitten pitäisi olla? Kokeilin jo sitä usean vuoden ajan. Ei toiminut.

        Kunhan kulutan vaan aikaa täällä. Niin tyhmä en ole, että luulisin täältä saavani yhtään mitään.

      • f*ck
        56567567 kirjoitti:

        Mitä sä luulet mun tekevän parhaillaan? Täysin ilman ihmiskontaktiako mun sitten pitäisi olla? Kokeilin jo sitä usean vuoden ajan. Ei toiminut.

        Kunhan kulutan vaan aikaa täällä. Niin tyhmä en ole, että luulisin täältä saavani yhtään mitään.

        jos sua vituttaa ja kukaan ei ymmärrä, niin ok, omapahan on toki aikasi. Voihan sen kuluttaa noinkin.
        Ehkä niitä on paikkoja missä voisit saada parempaa ihmiskontaktia, ehkäpä jopa vertaistukea, ymmärrystä, ja läsnäoloa. Jos sä olet typerällä palstalla kuluttamassa aikaa, mun mielestä se on typerää. Miksi et käyttäisi aikaasi siis sellaiseen mikä ei ole sun mielestä typerää?

      • 56567567
        f*ck kirjoitti:

        jos sua vituttaa ja kukaan ei ymmärrä, niin ok, omapahan on toki aikasi. Voihan sen kuluttaa noinkin.
        Ehkä niitä on paikkoja missä voisit saada parempaa ihmiskontaktia, ehkäpä jopa vertaistukea, ymmärrystä, ja läsnäoloa. Jos sä olet typerällä palstalla kuluttamassa aikaa, mun mielestä se on typerää. Miksi et käyttäisi aikaasi siis sellaiseen mikä ei ole sun mielestä typerää?

        Koska en pysty mihinkään, mikä ei ole typerää. Mistä sitä vertaistukea, ymmärrystä ja läsnäoloa saa? Ei ole kyllä näkynyt missään, missä olen tähän mennessä käynyt.

      • f*ck
        56567567 kirjoitti:

        Koska en pysty mihinkään, mikä ei ole typerää. Mistä sitä vertaistukea, ymmärrystä ja läsnäoloa saa? Ei ole kyllä näkynyt missään, missä olen tähän mennessä käynyt.

        tämä palsta ei ehkä ole paras paikka käydä näitä läpi. Mutta ihan varmasti on tukea ja läsnäoloa tarjolla. Kyllä sä pysyt kun otat rauhallisesti. Se on niin automaattista nostaa heti kaikki suojat pystyyn, ja olla uskomatta mihinkään. Mutta kyllä tuosta on tie pois.
        Miten paljon olet etsinyt apua, ja olisiko jotain mitä et ole ajatellut. Oletko etsinyt netistä muiden kertouksia miten he ovat selättäneet ongelminaan jne.

      • ...
        557567 kirjoitti:

        Minä tajuan mitä tunnen ja miksi ja miten käyttäydyn. En ole yksi niistä idiooteista, joille tuntemattoman ihmisen psykiatri-tittelin turvin pitää kertoa, keitä he ovat ja mitä heidän päässään on. Ehkä sinä ja suurin osa muista ihmisistä on, mutta minä en. Vaikka kuinka yrität todistella olevasi oikeassa tuntemattomasta ihmisestä jollakin typerällä palstalla, et tunne minua tai tiedä minusta mitään. Masennus ja muut psyykkiset sairaudet ovat isoja asioita, koska ne vaikuttavat merkittävästi ihmisen elämään. Ehkä et ymmärrä sitä, koska et ole itse kokenut sitä. Huomion sijasta olisi helvetin hyvä jos joku ymmärtäisi joskus, mitä sanon. Mutta se on ihan liikaa vaadittu.

        Kuka on sinulle täällä väittänyt sinun olevan mikä? Tai ylipäätänsä? Kuka väittänyt tuntevansa sinut täällä tai muualla?

        Luuletko tosiaan yhdenkään tuntevan oikeasti itsensä? Saatika ketään muuta?

        "Sä et ymmärrä, mä kärsin, sä et ymmärrä mun kärsimystä, yritä ymmärtää, sä et ymmärrä mutta yritä edes".

        Aika paljon olet edennys kehityksessäsi, koska sentään osaat tunnistaa psyykkisen sairauden, mikä ei ole silti yhtä kuin sinä. Ja sen mä ainakin sinusta tiedän.

        Haista sinä ego ruusunnuppu. Niin en minä sinua numosarjamasis tarkoittanut.

    • Masentuneen kanssa

      Kun aloin seurustelemaan nykyisen avopuolisoni kanssa, olin tietoinen hänen masennuksestansa. Asioita kaunistelematta masentuneen kanssa seurustelu on välillä tosi rankkaa ja joskus nousee ajatus jaksanko minä tätä. Aina vastaus on kuitenkin ollut myönteinen, enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Vaikeaa välillä on ja niin on aivan varmasti joka ikisessä suhteessa. Masennus toki kuluttaa suhdetta ja välillä syntyy riitaa. Eikä toisen itseinhoa ole todellakaan mukava kuunnella saati sitten toisen itsemurha mietteitä. Mutta ei meillä ainakaan se elämä pyöri koko ajan siinä masennuksessa. Minusta meillä on erittäin toimiva suhde kaikinpuolin muuten ja olemme miettineet yhteistä elämää eteenpäin. Minusta suhteessa kaikista tärkeintä on se, että molemmat rakastaa toisiaan, ovat onnellisia yhdessä, luottavat toisiinsa, jakavat tunteita ja arvostavat toisiaan ja yhteistä elämää.

    • edelleenpöpi

      Maailmaa tarkkailleena ja ilmeisen paljon vanhempana naisena sanon tämän: nuorista potee yllättävän moni masennusta, toisilla on diagnoosi ja toisilla sitten taas ei. Masennus häviää pinillä teoilla ja oikeasti muuttamalla ajattelumalliaan itse. Mulla oli nuorempana kaikki nuo sairaudet (masennus ahdistus paniikkihäiriö fobioita yms) ja on edelleen. Silti seurustelin,opiskelin, kävin kaupungilla ja töissä isoiman osan nuoren aikuisen ajasta. Siihen aikaan oli pakko kun sossusta ei saanut juuri mitään.. tai no en tiedä olisiko saanut kun en ikinä sinne mennyt. Pointtini on se että kaikesta selviää ja kavereita sekä seurustelusuhteita kannattaa kokeilla. Miksi??? Siksi ettei elämä jää elämättä eikä nuoruus kulu 4 seinän sisällä! Koeilkaa sitä elämää, älkää jääkö kotiin odottelemaan ihmeparantumista..

      • gggggg.

        Kerropa, miten niitä kaveri- ja seurustelusuhteita kokeillaan, kun ei uskalla edes puhua kenellekään torjumisen/pilkan/nöyryytyksen pelossa? Tai jos kukaan ei halua olla missään tekemisissä "oksettavan lesbon" kanssa? Jos jokainen vaan katsoo inhoten, nauraa päin naamaa tai arvostelee joka v*tun asiaa ulkonäössäni joka v*tun päivä? Jos kohdellaan kuin jälkeenjäänyttä ja lässytetään kuin pikkulapselle, vaikka mittarissa on kohta 30 vuotta? Jos ei uskalla kertoa ikäänsä kenellekään, koska tietää millainen reaktio tulee olemaan? Kerro mulle, miten tällainen ihminen voi KOKEILLA yhtään mitään?

        V*tuttaa tällaiset naiivit älykääpiöt, jotka ei tajua ettei kaikki psyykkisesti sairaat ole keskenään samalla viivalla.

      • f*ck
        gggggg. kirjoitti:

        Kerropa, miten niitä kaveri- ja seurustelusuhteita kokeillaan, kun ei uskalla edes puhua kenellekään torjumisen/pilkan/nöyryytyksen pelossa? Tai jos kukaan ei halua olla missään tekemisissä "oksettavan lesbon" kanssa? Jos jokainen vaan katsoo inhoten, nauraa päin naamaa tai arvostelee joka v*tun asiaa ulkonäössäni joka v*tun päivä? Jos kohdellaan kuin jälkeenjäänyttä ja lässytetään kuin pikkulapselle, vaikka mittarissa on kohta 30 vuotta? Jos ei uskalla kertoa ikäänsä kenellekään, koska tietää millainen reaktio tulee olemaan? Kerro mulle, miten tällainen ihminen voi KOKEILLA yhtään mitään?

        V*tuttaa tällaiset naiivit älykääpiöt, jotka ei tajua ettei kaikki psyykkisesti sairaat ole keskenään samalla viivalla.

        mikä sulla on diagnoosi? Mitä sulle on tarjottu avuksi?

      • öhötiti
        gggggg. kirjoitti:

        Kerropa, miten niitä kaveri- ja seurustelusuhteita kokeillaan, kun ei uskalla edes puhua kenellekään torjumisen/pilkan/nöyryytyksen pelossa? Tai jos kukaan ei halua olla missään tekemisissä "oksettavan lesbon" kanssa? Jos jokainen vaan katsoo inhoten, nauraa päin naamaa tai arvostelee joka v*tun asiaa ulkonäössäni joka v*tun päivä? Jos kohdellaan kuin jälkeenjäänyttä ja lässytetään kuin pikkulapselle, vaikka mittarissa on kohta 30 vuotta? Jos ei uskalla kertoa ikäänsä kenellekään, koska tietää millainen reaktio tulee olemaan? Kerro mulle, miten tällainen ihminen voi KOKEILLA yhtään mitään?

        V*tuttaa tällaiset naiivit älykääpiöt, jotka ei tajua ettei kaikki psyykkisesti sairaat ole keskenään samalla viivalla.

        Itsesäälissä rypeminen auttaakin aina :)

      • 564
        öhötiti kirjoitti:

        Itsesäälissä rypeminen auttaakin aina :)

        Ja mikähän vitun kusipää sinä olet, joka kommentoit aina tämän saman jutun?

      • gggggg.
        f*ck kirjoitti:

        mikä sulla on diagnoosi? Mitä sulle on tarjottu avuksi?

        Diagnoosia EI OLE (testit sanovat aina vaikea masennus, mutta minua ei oteta vakavasti ulkonäköni takia). Avuksi tarjottu pelkkää lääkitystä ja PÄIVÄOSASTOA.

        Pitäisikö pistää kuva naamastani, niin voisitte sanoa onko normaalia näyttää tältä 27-vuotiaana. Näköjään kukaan ei muuten usko minua, vaan pistää koko asian psyykkisten sairauksien piikkiin. Taidanpa oikeasti linkittää sen tähän. Saa kaikki turkulaiset idiootitkin selvyyden siitä, olenko lesbo ja minkä ikäinen olen, KUN NÄKÖJÄÄN NIIN PALJON KIINNOSTAA.

      • f*ck
        gggggg. kirjoitti:

        Diagnoosia EI OLE (testit sanovat aina vaikea masennus, mutta minua ei oteta vakavasti ulkonäköni takia). Avuksi tarjottu pelkkää lääkitystä ja PÄIVÄOSASTOA.

        Pitäisikö pistää kuva naamastani, niin voisitte sanoa onko normaalia näyttää tältä 27-vuotiaana. Näköjään kukaan ei muuten usko minua, vaan pistää koko asian psyykkisten sairauksien piikkiin. Taidanpa oikeasti linkittää sen tähän. Saa kaikki turkulaiset idiootitkin selvyyden siitä, olenko lesbo ja minkä ikäinen olen, KUN NÄKÖJÄÄN NIIN PALJON KIINNOSTAA.

        jos sä vastaat johonkin keskusteluun niin siinä piilee se pelko että sulle vastataan, sulta kysytään. Jos sua ei kiinnosta että jotain kiinnostaa niin sitten sä teet vääriä ratkaisuita.
        Kuka sua nyt ei usko, ja miksi ei uskoisi?
        Sulla on siis babyface, ja onko se syy kaikkeen vai lisänä masennukseen?
        Mistä testeistä se vaikea masennus on ilmi tullut?
        Jostain sunkin on aloitettava, vaikka vituttaisi kuinka. Päiväosasto ei tee sua varmaan hullua hurskaammaksi, mutta sitten seuraavalla kerralla niiden on keksittävä jotain muuta kun se on koitettu.

        Sulla on pitkä tie edessäsi, sä et pääse sen tien päähän oikomalla. Ei muuta kuin lähtöruutuun ja päiväosastolle mars mars. Aikuisena on se paska asia ettei kukaan hae sua hoitoon, kukaan ei sano että tämä on nyt sun tehtävä, vaan kaikki päätökset on tehtävä itse. Eikä kukaan tiedä sua kun menet apua hakemaan, se vaatii sultakin kärsivällisyyttä että ne saa selvitettyä mikä apu suhun puree parhaiten. Ei se ole niin helppoa että ovella jo diagnoosi katsotaan päältä ja sitten oletkin puolessa väliä parannusta jo.

        Töitä, kärsivällisyyttä, paneutumista, kärsivällisyyttä, töitä, kärsivällisyyttä. Takapakkia, eteenpäin menoa. Sitä se on kun aletaan hoitamaan pitkää sairautta, oli se fyysinen tai psyykkinen. Sulta vaaditaan pikkaisen enemmän kuin pikkulapselta joka kiukuttelee kun ei saa heti tikkaria kun näkeekin lääkärin. Ja tämä ei ole vittuilua. Sun pitää ottaa vastuu omasta paranemisesta, sä et ole kenekään holhottavana.

      • tötötöööt
        564 kirjoitti:

        Ja mikähän vitun kusipää sinä olet, joka kommentoit aina tämän saman jutun?

        Älä itke, ruma lapsi. Ota rusina.

      • wefewf
        gggggg. kirjoitti:

        Diagnoosia EI OLE (testit sanovat aina vaikea masennus, mutta minua ei oteta vakavasti ulkonäköni takia). Avuksi tarjottu pelkkää lääkitystä ja PÄIVÄOSASTOA.

        Pitäisikö pistää kuva naamastani, niin voisitte sanoa onko normaalia näyttää tältä 27-vuotiaana. Näköjään kukaan ei muuten usko minua, vaan pistää koko asian psyykkisten sairauksien piikkiin. Taidanpa oikeasti linkittää sen tähän. Saa kaikki turkulaiset idiootitkin selvyyden siitä, olenko lesbo ja minkä ikäinen olen, KUN NÄKÖJÄÄN NIIN PALJON KIINNOSTAA.

        Krhm, taas näemmä f*ck vauhdissa. Päiväosasto voi todellakin edesauttaa kuntoutumista. Siellä saa vertaistukea, jolla on todistetusti iso merkitys kuntoutumisessa. Kannattaa todellakin käydä ainakin kokeilemassa. Siellä on ainakin hoitaja paikalla juttelemassa. Itse olin päiväosastolla ja siitä oli iso apu minulle. Kyllä sinut vakavasti otetaan, jos päiväosastolle paikkaa tarjoavat. Sinne ei pääse ainakaan täällä helpolla, kuten ei millekään osastolle.

        Pärstäkerroin ei merkitse näissä asioissa mitään. Enempi ratkaisee miten pitkään oireet ovat jatkuneet. Masennusdiagnoosia ei kirjoiteta, jos on viikon ollut vähän apea olo. Olet käynyt yleislääkärillä selvästi? Kannattaa mennä uudelleen ja vaatia lähete psykiatrian polille, muuten et apua tässä maassa tule saamaan, ellet mene päivystykseen. Diagnoosin saa vasta pitemmän ajan kuluttua ja sekin voi muuttua.

        Lääkehoito voi hyvin jelpata ja tasottaa oloa, joten siitä ei kannata suoraan kieltäytyä. Kunnallinen puoli aloittaa aina lääkehoidon ja saman tekee yksityinenkin puoli.

        Jos asenteesi on tyrmätä heti kaikki mitä tarjotaan, niin et apua saa. Sillon se on oma valinta. Voit toki syyttää pärstääs ja lesbouttas jos haluat, mutta ne on tekosyitä.

      • ggggg.
        f*ck kirjoitti:

        jos sä vastaat johonkin keskusteluun niin siinä piilee se pelko että sulle vastataan, sulta kysytään. Jos sua ei kiinnosta että jotain kiinnostaa niin sitten sä teet vääriä ratkaisuita.
        Kuka sua nyt ei usko, ja miksi ei uskoisi?
        Sulla on siis babyface, ja onko se syy kaikkeen vai lisänä masennukseen?
        Mistä testeistä se vaikea masennus on ilmi tullut?
        Jostain sunkin on aloitettava, vaikka vituttaisi kuinka. Päiväosasto ei tee sua varmaan hullua hurskaammaksi, mutta sitten seuraavalla kerralla niiden on keksittävä jotain muuta kun se on koitettu.

        Sulla on pitkä tie edessäsi, sä et pääse sen tien päähän oikomalla. Ei muuta kuin lähtöruutuun ja päiväosastolle mars mars. Aikuisena on se paska asia ettei kukaan hae sua hoitoon, kukaan ei sano että tämä on nyt sun tehtävä, vaan kaikki päätökset on tehtävä itse. Eikä kukaan tiedä sua kun menet apua hakemaan, se vaatii sultakin kärsivällisyyttä että ne saa selvitettyä mikä apu suhun puree parhaiten. Ei se ole niin helppoa että ovella jo diagnoosi katsotaan päältä ja sitten oletkin puolessa väliä parannusta jo.

        Töitä, kärsivällisyyttä, paneutumista, kärsivällisyyttä, töitä, kärsivällisyyttä. Takapakkia, eteenpäin menoa. Sitä se on kun aletaan hoitamaan pitkää sairautta, oli se fyysinen tai psyykkinen. Sulta vaaditaan pikkaisen enemmän kuin pikkulapselta joka kiukuttelee kun ei saa heti tikkaria kun näkeekin lääkärin. Ja tämä ei ole vittuilua. Sun pitää ottaa vastuu omasta paranemisesta, sä et ole kenekään holhottavana.

        En siis näytä aikuiselta, jolla on babyface, vaan tosiaan korkeintaan 15-vuotiaalta teiniltä, joidenkin mielestä jopa 12-13-vuotiaalta, ja ikää on siis 27. Ihmiset katsovat minua erittäin järkyttyneinä, kun saavat tietää ikäni, ja alkavat samantien kohdella minua kuin jälkeenjäänyttä. Masennus lähti muista asioista, mutta ulkonäkö oli ja on kyllä iso osa sitä. Masennus on todettu tavallisella masennustestillä 3-4 kertaa viimeisen 7 vuoden aikana.

        En mä enää sinne osastolle pääse. Nyt ei ole mitään hoitokontaktia. Jos menen lääkäriin, niin saan ajan psyk.sairaanhoitajalle ja niistähän ei ole mihinkään. He eivät voi diagnosoida mitään, määrätä mitään tai antaa lähetteitä TAI tiedä psykologiasta edes alkeita, joten...

        Arvaa miltä tuntuu, kun sanotaan lapseksi? Vaikea olla aikuinen, kun kaikki kohtelevat minua kuin typerää lasta, jolla ei ole ollenkaan historiaa tai mitään kokemuksia mistään. En ole tällainen huvikseni tai lapsellisuuttani, vaan minulle tapahtuneiden tai tapahtumatta jääneiden asioiden takia. MInulla on syy vältellä lääkäreitä ja psykiatreja, joilla on aina joku ihmeellinen tarve saada nöyryyttää minua. Yleensä mulle aletaan heittää läppää mun ongelmista ensimmäisen 4 käynnin jälkeen, kun ko. lääkäri/psykiatri tajuaa, ettei ongelmani ratkea päätä taputtamalla tai lääkemääräyksellä. En saa ikinä oikeaa apua. Kukaan ei kuuntele tai ota tosissaan, tai edes ymmärrä, mitä sanon. Lääkitys on ainoa apu, jonka voin saada, ja sehän ei yksin riitä mihinkään.

        Ei nää asiat ole niin yksinkertaisia kuin te ihmiset luulette.

      • f^ck
        wefewf kirjoitti:

        Krhm, taas näemmä f*ck vauhdissa. Päiväosasto voi todellakin edesauttaa kuntoutumista. Siellä saa vertaistukea, jolla on todistetusti iso merkitys kuntoutumisessa. Kannattaa todellakin käydä ainakin kokeilemassa. Siellä on ainakin hoitaja paikalla juttelemassa. Itse olin päiväosastolla ja siitä oli iso apu minulle. Kyllä sinut vakavasti otetaan, jos päiväosastolle paikkaa tarjoavat. Sinne ei pääse ainakaan täällä helpolla, kuten ei millekään osastolle.

        Pärstäkerroin ei merkitse näissä asioissa mitään. Enempi ratkaisee miten pitkään oireet ovat jatkuneet. Masennusdiagnoosia ei kirjoiteta, jos on viikon ollut vähän apea olo. Olet käynyt yleislääkärillä selvästi? Kannattaa mennä uudelleen ja vaatia lähete psykiatrian polille, muuten et apua tässä maassa tule saamaan, ellet mene päivystykseen. Diagnoosin saa vasta pitemmän ajan kuluttua ja sekin voi muuttua.

        Lääkehoito voi hyvin jelpata ja tasottaa oloa, joten siitä ei kannata suoraan kieltäytyä. Kunnallinen puoli aloittaa aina lääkehoidon ja saman tekee yksityinenkin puoli.

        Jos asenteesi on tyrmätä heti kaikki mitä tarjotaan, niin et apua saa. Sillon se on oma valinta. Voit toki syyttää pärstääs ja lesbouttas jos haluat, mutta ne on tekosyitä.

        f*ck vauhdissa? Miksi keskustelupalstalla ei saa käydä keskustelua ilman että siitä tehdään sairaus. Kysyn vaan kun olen vauhdissa.

      • ggggg.
        wefewf kirjoitti:

        Krhm, taas näemmä f*ck vauhdissa. Päiväosasto voi todellakin edesauttaa kuntoutumista. Siellä saa vertaistukea, jolla on todistetusti iso merkitys kuntoutumisessa. Kannattaa todellakin käydä ainakin kokeilemassa. Siellä on ainakin hoitaja paikalla juttelemassa. Itse olin päiväosastolla ja siitä oli iso apu minulle. Kyllä sinut vakavasti otetaan, jos päiväosastolle paikkaa tarjoavat. Sinne ei pääse ainakaan täällä helpolla, kuten ei millekään osastolle.

        Pärstäkerroin ei merkitse näissä asioissa mitään. Enempi ratkaisee miten pitkään oireet ovat jatkuneet. Masennusdiagnoosia ei kirjoiteta, jos on viikon ollut vähän apea olo. Olet käynyt yleislääkärillä selvästi? Kannattaa mennä uudelleen ja vaatia lähete psykiatrian polille, muuten et apua tässä maassa tule saamaan, ellet mene päivystykseen. Diagnoosin saa vasta pitemmän ajan kuluttua ja sekin voi muuttua.

        Lääkehoito voi hyvin jelpata ja tasottaa oloa, joten siitä ei kannata suoraan kieltäytyä. Kunnallinen puoli aloittaa aina lääkehoidon ja saman tekee yksityinenkin puoli.

        Jos asenteesi on tyrmätä heti kaikki mitä tarjotaan, niin et apua saa. Sillon se on oma valinta. Voit toki syyttää pärstääs ja lesbouttas jos haluat, mutta ne on tekosyitä.

        Arvaa, miten aikuiset ihmiset siellä päiväosastolla reagoi 14-vuotiaalta näyttävään naiseen? Heti alkaa tuijottaminen, kuiskuttelu ja naureskelu, ja sitten mun pitäisi vielä saada niiltä vertaistukea? Eihän ne edes pidä minua vertaisenaan.

        Olen ollut "vähän apea" 10 vuotta, mutta kiitos taas vähättelystä. Senhän te ihmiset parhaiten osaatte.

        Ja mieti, jos itse olisit näyttänyt 10 vuotta ikäistäsi nuoremmalta koko aikuisikäsi. Varmasti olisi vaikuttanut elämääsi merkittävästi.

      • 6575675
        tötötöööt kirjoitti:

        Älä itke, ruma lapsi. Ota rusina.

        Jättikö tyttöystävä?

      • f*ck
        ggggg. kirjoitti:

        En siis näytä aikuiselta, jolla on babyface, vaan tosiaan korkeintaan 15-vuotiaalta teiniltä, joidenkin mielestä jopa 12-13-vuotiaalta, ja ikää on siis 27. Ihmiset katsovat minua erittäin järkyttyneinä, kun saavat tietää ikäni, ja alkavat samantien kohdella minua kuin jälkeenjäänyttä. Masennus lähti muista asioista, mutta ulkonäkö oli ja on kyllä iso osa sitä. Masennus on todettu tavallisella masennustestillä 3-4 kertaa viimeisen 7 vuoden aikana.

        En mä enää sinne osastolle pääse. Nyt ei ole mitään hoitokontaktia. Jos menen lääkäriin, niin saan ajan psyk.sairaanhoitajalle ja niistähän ei ole mihinkään. He eivät voi diagnosoida mitään, määrätä mitään tai antaa lähetteitä TAI tiedä psykologiasta edes alkeita, joten...

        Arvaa miltä tuntuu, kun sanotaan lapseksi? Vaikea olla aikuinen, kun kaikki kohtelevat minua kuin typerää lasta, jolla ei ole ollenkaan historiaa tai mitään kokemuksia mistään. En ole tällainen huvikseni tai lapsellisuuttani, vaan minulle tapahtuneiden tai tapahtumatta jääneiden asioiden takia. MInulla on syy vältellä lääkäreitä ja psykiatreja, joilla on aina joku ihmeellinen tarve saada nöyryyttää minua. Yleensä mulle aletaan heittää läppää mun ongelmista ensimmäisen 4 käynnin jälkeen, kun ko. lääkäri/psykiatri tajuaa, ettei ongelmani ratkea päätä taputtamalla tai lääkemääräyksellä. En saa ikinä oikeaa apua. Kukaan ei kuuntele tai ota tosissaan, tai edes ymmärrä, mitä sanon. Lääkitys on ainoa apu, jonka voin saada, ja sehän ei yksin riitä mihinkään.

        Ei nää asiat ole niin yksinkertaisia kuin te ihmiset luulette.

        okei, kuulostaa paskalle tilanteelle jos sulla on noin huonoja kokemuksia lääkäreistä ja psykiatreista.
        Jos sulle on ihan yleistä että jopa hoitavat lääkärit jne alkaa heittää sulle läppää niin oletko huomannut miksi näin on? Oletko itse ottanut sellaisen läppä-asenteen kun kerrot ongelmistasi, tämä ei ole mikään syytös, vaan joskus annamme väärän kuvan jonkun asian vakavuudesta käsittelemällä sitä liioitellun keveästi. Miten tämä nöyryyttäminen tapahtuu, onko se nimittelyä, vähättelyä vai mitä?
        Jos sä et voi hakea apua sen takia että sua kohdellaan järjestäen paskasti niin sun pitää tehdä siitä ilmoitus sinne johtoon missä olet käynyt. Laadit tarkan kuvauksen miten hommat on mennyt, mitä sanoja yms on käytetty ja koko homma sinne.

        Oletko etsinyt netistä esim auttavia muita tahoja? Sulla pää toimii, joten koita hakea apua muualta. Etsi myös millä voisi sitä itsetuntoa vähän kohottaa, saada ajatuksia eteenpäin. Älä luovuta, koska ei sun elämä ole tuossa, sun pitää saada vain kiinni jostain joka vie sua eteenpäin. Sulla on ollut isoja pettymyksiä tahoista joiden kuuluisi auttaa sua, ja niistä sun kyllä kannattaa tehdä reklamaatio.

        Sen varmaan jokainen tietää ettei nää asiat ole yksinkertaisia, mutta kuten tässäkin nähtiin, sun ajatuksista ei saanut mitään kuvaa ensin, että mikä kaikki mättää. Nyt kun sä pistit ajatuksia vähän ajatuksella tähän, mä ainakin sain paljon selkeemmän kuvan sun ongelmista ja syistä miksi sua turhauttaa ja olet skeptinen avun saantiin.

        Mutta mä myös toivon että sä jaksat etsiä tietä ulos tuosta kaikesta, elämä voi muuttaa suuntaa niin paljon pienestäkin onnistumisesta. Jos tarvit apua avun etsimiseen niin varmasti tälläkin palstalla on tietoa ja taitoa sulle linkkejä laittaa. Kun vain annat suuntaa mitä voisit ajatella kokeilevasi. Oletko auttaviin puhelimiin, chatteihin koittanut? Oletko ajatellut itsetuntoasi parantaa, kokeillut jotain jne.

        Sä et ole yksin, vaikka siinä sun omassa tuskassa se siltä tuntuu. Tää maailma ei ole läpeensä paha, joskus apu tulee yllättävästä paikasta. Mä todella toivon että sä saat sitä, ja sun elämä alkaa kääntyä parempaan. Sä et kuulosta mun korviin menetetyltä tapaukselta.

      • f*ck
        ggggg. kirjoitti:

        Arvaa, miten aikuiset ihmiset siellä päiväosastolla reagoi 14-vuotiaalta näyttävään naiseen? Heti alkaa tuijottaminen, kuiskuttelu ja naureskelu, ja sitten mun pitäisi vielä saada niiltä vertaistukea? Eihän ne edes pidä minua vertaisenaan.

        Olen ollut "vähän apea" 10 vuotta, mutta kiitos taas vähättelystä. Senhän te ihmiset parhaiten osaatte.

        Ja mieti, jos itse olisit näyttänyt 10 vuotta ikäistäsi nuoremmalta koko aikuisikäsi. Varmasti olisi vaikuttanut elämääsi merkittävästi.

        varmaan suurin osa sanoo kun sanot että osa sun ongelmista johtuu että näytät 10v nuoremmalle että olisit vain iloinen, sehän on hyvä asia.
        Mutta mä kyllä ymmärrän sun pointin. Pienellä googlauksella löytyi paljonkin keskusteluita joissa ihmiset puhui samanlaisesta ongelmasta. Olisiko sulla sitten mahdollisuuksia ja halua etsiä kaveria samasta ongelmasta kärsivästä? Vai oletko koittanut jo?

      • tosi ku vesi
        6575675 kirjoitti:

        Jättikö tyttöystävä?

        Tolla itsesäälissä rypevällä 27-vuotiaalla mitään tyttöystävää ikinä ole ollutkaan.

      • kateus?
        ggggg. kirjoitti:

        Arvaa, miten aikuiset ihmiset siellä päiväosastolla reagoi 14-vuotiaalta näyttävään naiseen? Heti alkaa tuijottaminen, kuiskuttelu ja naureskelu, ja sitten mun pitäisi vielä saada niiltä vertaistukea? Eihän ne edes pidä minua vertaisenaan.

        Olen ollut "vähän apea" 10 vuotta, mutta kiitos taas vähättelystä. Senhän te ihmiset parhaiten osaatte.

        Ja mieti, jos itse olisit näyttänyt 10 vuotta ikäistäsi nuoremmalta koko aikuisikäsi. Varmasti olisi vaikuttanut elämääsi merkittävästi.

        Kyllä, näytän yli 10 vuotta nuoremmalta ja kyllä, se on vaikuttanut elämääni. Ainoastaan positiivisesti. Käykö kateeksi? =) Muutama päivä sitten kysyttiin henkkareita Alkossa (olen yli 35).

      • gegr
        ggggg. kirjoitti:

        Arvaa, miten aikuiset ihmiset siellä päiväosastolla reagoi 14-vuotiaalta näyttävään naiseen? Heti alkaa tuijottaminen, kuiskuttelu ja naureskelu, ja sitten mun pitäisi vielä saada niiltä vertaistukea? Eihän ne edes pidä minua vertaisenaan.

        Olen ollut "vähän apea" 10 vuotta, mutta kiitos taas vähättelystä. Senhän te ihmiset parhaiten osaatte.

        Ja mieti, jos itse olisit näyttänyt 10 vuotta ikäistäsi nuoremmalta koko aikuisikäsi. Varmasti olisi vaikuttanut elämääsi merkittävästi.

        Älä nyt vahingossakaan hae sitä apua, jotta olosi vois helpottaa. Tyrmää kaikki suoraan ja valita täällä, sehän se korjaa kaiken.

      • f*ck
        kateus? kirjoitti:

        Kyllä, näytän yli 10 vuotta nuoremmalta ja kyllä, se on vaikuttanut elämääni. Ainoastaan positiivisesti. Käykö kateeksi? =) Muutama päivä sitten kysyttiin henkkareita Alkossa (olen yli 35).

        selkeesti sulla ei ole hajuakaan mistä oli kyse, ei siitä että näyttää nuorekkaalle ja kysytään paperit. Jos nyt muistat senkin että nykyään kysytään paperit henkilöiltä jotka näyttää alle 30 vee, joten jippii, olet ikäluokkasi parhautta.

      • f*ck
        gegr kirjoitti:

        Älä nyt vahingossakaan hae sitä apua, jotta olosi vois helpottaa. Tyrmää kaikki suoraan ja valita täällä, sehän se korjaa kaiken.

        varmasti 10 vuodessa tulee ihan hyvät defenssit, joten se ettei kirmaa kukkasia heitellen sairaalaan kun täällä sitä ehdotetaan, ei pitäisi yllättää.
        Henkiset sairaudet, heikkoudet on siitä ikäviä ettei niitä voi kipsata, ne ei vuoda verta jotta toisen ihmisen olisi helppo nähdä että toiseen sattuu.
        Idiotismi on ihan toinen laji, mutta jospas nyt pikkaisen käytetään harkintaa kun toinen koittaa selkeesti tulla ymmärretyksi. On olemassa sitten se ihmislaji joka tulee ja itkee kun pitkät hiukset estää naisten saannin tai mistä löytää värillisen tyttiksen.

      • torvisoitto
        gegr kirjoitti:

        Älä nyt vahingossakaan hae sitä apua, jotta olosi vois helpottaa. Tyrmää kaikki suoraan ja valita täällä, sehän se korjaa kaiken.

        Juuri näin. Kyllä itseään sen verran pitää niskasta kiinni ottaa, että yrittää tehdä ongelmilleen jotain. Ei se täällä uliseminen ja muiden haukkuminen sua pelasta.

      • 5646456
        tosi ku vesi kirjoitti:

        Tolla itsesäälissä rypevällä 27-vuotiaalla mitään tyttöystävää ikinä ole ollutkaan.

        Toi tyttöystäväkysymys oli kyllä osoitettu tuolle rusinatyypille, mutta ihan miten vaan. :D

        Vaikken itsesäälissä rypisikään, en silti vastaa kenenkään kauneusihanteita. Se ei tietääkseni kyllä ole minusta kiinni, mitä muut ihmiset pitää puoleensavetävänä.

      • dofjgiodfjgoifdjg
        5646456 kirjoitti:

        Toi tyttöystäväkysymys oli kyllä osoitettu tuolle rusinatyypille, mutta ihan miten vaan. :D

        Vaikken itsesäälissä rypisikään, en silti vastaa kenenkään kauneusihanteita. Se ei tietääkseni kyllä ole minusta kiinni, mitä muut ihmiset pitää puoleensavetävänä.

        No millanen suohirviö sä sit muka oot, jos et kenenkään kauneusihanteita vastaa? :D Taidat vähän liiotella.

    • Käyn ahdinkoon

      Oisko täällä masennuksesta, ahdistuksesta tai muusta sellaisesta kärsiviä tyyppejä, jotka ehkä haluis kirjotella toiselle samanlaiselle? Tympäsee, kun ns. "terveet" ihmiset menettää usein mielenkiintonsa, kun kerrot kärsiväsi mt-ongelmista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1878

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1818

    3. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1799

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      70
      1577

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      60
      1432

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1246

    7. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1153

    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1132

    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1128

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1127
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt