Entäs jos en osaakaan ?

Oletpa saanut ikäviä kommentteja tutuiltasi :(

Et ole kuitenkaan Suomen ainoa noin vähän lapsista kokemusta omaava äiti. Sain esikoiseni 34-vuotiaana, olin itse ollut ainut lapsi eikä lähisuvussa tai kavereillakaan ollut lapsia. En ollut siis hoitanutkaan koskaan aikaisemmin edes lyhyesti kenenkään vauvaa tai pientä lasta.

Onnistuin silti välttymään tuollaisilta ikäviltä huomautuksilta raskausaikana ja jälkeenpäinkin. Tottakai lapsen mummoilla ja milloin kenelläkin on mielipiteitä siihen, miten lasta pitäisi hoitaa, missä iässä olla kuiva jne., mutta kun lapset tuppaavat olemaan kehityksessään kuitenkin yksilöitä.

Ihan hyvin osasin hoitaa vauvani, vaikka tietysti siinä on aluksi vähän ylivarovainen otteissaan ettei vauva vaan mene rikki ;) Meillä on nyt kaksi lasta, toinen vielä 4 kk ikäinen vauva, ja hoito menee hyvällä rutiinilla.

Kyllä siihen oppii. Vauvan hoito ei ole teknisesti mitään ydinfysiikkaa ja tekemällä oppii. Neuvolasta saa vinkkejä ja vauvanhoito-oppaita voi tietysti lukea etukäteen, että on perusteet selville. Synnytyslaitoksella neuvotaan lisäksi ensikertalaisille kädestä pitäen vaipanvaihto, navan puhdistaminen ja kylvetys. Kyllä se siitä :)

Yritä jättää nuo tuttujesi jutut omaan arvoonsa ja nauttia odotuksesta! Ai nin, minkä ikäinen muuten olet? Ymmärtäisin ehkä että tuollaisia jutellaan ja kysellään, jos odottaja on vielä itsekin alaikäinen tai joku juuri 20 vuotta täyttänyt, mutta aikuisen ja omillaan elävän ihmisen kohdalla ihmettelen, jos ilman pätevää syytä heitellään moisia epäilyjä.

Siis täh? Tehtiin varmuuden vuoksi lastensuojeluilmoitus? Onko sinulla mielenterveysongelmataustaa? Vaikka eipä sekään automaattisesti oikeuta epäilemään ettet osaisi hoitaa/pärjäisi vauvan kanssa. Kenties ihan kieroja omaisia?
Kyllä nyt äiti yleensä osaa lastaan hoitaa ihan luonnon luoman äidin vaiston varassa eikä siihen mitään erityisiä kursseja tarvita. Neuvolassa myös varmasti autetaan alkuun. Ihan ihme meininkiä.

Odotatko lasta yksin vai yhdessä?
En ainakaan huomannut, että olisit maininnut miestä missään kohtaa. Jos odotat yksin, niin ehkä jotkut sen takia sitten ovat ennakkoluuloisia (mutta niistä ei tarvitse piitata).
Jos sinulla on lapsen isä kuvioissa, niin miten häben isyyteensä suhtaudutaan?

Joka tapauksessa olet saanut kovin ikäviä kommentteja. Ei tuollaisia pitäisi joutua kuulemaan.
Itse olin juurikin 24-vuotias ja täysin kokematon lapsien suhteen, kun sain esikoisen. Mies oli vähän vanhempi, mutta ihan yhtä kokematon. Hyvin vaan ollaan silti pärjätty ja lapsi on tyytyväinen. :)

sen lapsen kanssa. Mitä enemmän uskot muiden puheisiin, niin sen enempi pelkäät omaa pärjäämistäsi. Onhan se alussa rankkaa, kun on valvomista ja heräilyä öisin ja pitäisi yrittää imettää jne.

Tuon imetyksenkään kanssa ei kannata antaa periksi, vaan eka pari viikkoa siinäkin menee, jotta homma lähtee kunnolla käyntiin. Imetyksessä erittyy kuitenkin hormoneja jotka auttavat jaksamaan valvomista ja kiintymään vauvaan.

Itsekin taistelin ensin imetyksen kanssa, koska rinnat olivat niin pinkeänä maidosta, että lapsi ei saanut otetta nännistä. Rintapumpulla niitä hiukan tyhjentelin ja rupesin pitämään lasta rinnalla todella tiuhaan ja homma lähti sujumaan. Nyt ollaan täysimetyksellä. Tsemppiä tulevaan.

Lapsen isä on kyllä kuvioissa mukana. Asutaan erillään mutta odotetaan isompaa yhteista asuntoa. : ) Hälle ei oo mitään muuta sanottu kuin että hyvin menee. Ja tää yks täti kysy häneltäkin että olenko minä hänen mielestään tälle lapselle hyvä äiti. Muuten häntä on vain kannustettu isyyteen.

No, hyvä että edes toinen saa positiivista palautetta, mutta pelkään että tämä pilaa myös äitiyteni ja kallisarvoisen vauvajan. Etenkin ärsyttää kun tuntuu että porukka juoksee perässä lakanan kanssa ja huutelee että kyllä se vielä sieltä tippuu. Että aivan kuin olisi väistämätön tosiasia ettei minusta ole äidiksi.

Mutta kiitoksia rohkaisevista kommenteista. Yritän olla välittämättä muiden mielipiteistä ja ottaa sen kannan että olen paras äiti lapselleni.