Eka homokokemus kaduttaa

Ja lisäyksenä näyttämisen halusta useita kertoja tyttöjä viety kotiin sinkkuaikoina. Seksi onnistuu naisten kanssa vaikka nauttiminen ei

luin ton tekstin ja se kosketti mua täydellisesti... haluisin kuulla sust lisää ja jakaa omia kokemuksia... Laita viestiä: [email protected]

Jos haluu kikissä laittaa viesti niin nimimerkki jannekuut
En oo pystyny puhuu kellekkään muulle kuin ekassa viestissä mainitulle miehelle.. Selvinpäin juttelu vois olla ihan hyväks.. :/

Homalla ei seiso naisen kanssa. Olet irstaileva bisse joka pettää naistaan ja veikkaan että sulla on jo ikävä tyttöystävääsi kun runkaat yksinäsi sängysssäsi:D

Moni homo on seurustellu naisen kanssa ennen kaapista ulostuloa. Seksi onnistuu, mutta siitä ei saa nautintoa, se on enemmänkin suoritus. Ja esimerkiks pillun nuoleminen on täysin poissuljettu vaihtoehto.. Aiemmat suhteet kaatuneet osittain seksin vähyyteen ja osittain siihen ettei omalla kohalla ole ns. normaali parisuhde kun väkisin yrittää pysyä kiinni.
Ja huomautuksena naisten saaminen ei ole koskaan ollut mikään ongelma

Itse salailin johonki 17-vuotiaaksi kunnes pikku hiljaa kerroin kaikille.

Ja voin sanoa että TODELLAKIN AUTTOI se ettei tarvinnu enää olla kaapissa. Se on tosi ahdistavaa ylläpitää kulissisuhdetta. Olen varma että jos et koskaan tulisi kaapista ja olisi oma itsesi, katuisit sitä 100% vanhempana. Kyseessä on sinun elämäsi ja sinun pitäisi voida elää sitä omana itsenäsi, olla niiden ihmisten kanssa keiden kanssa oikeasti haluat olla.

Ymmärrän tilanteesi. Itse myönsin asian itselleni vasta vajaa 3-kymppisenä. Yllättäen ympärillä olevat ihmiset suhtautuivat asiaan positiivisesti. Kavereistani kaksi jäi pois, toinen uskonnollisista syistä ja toinen ehkä vain ajautui kauemmas välimatkan takia.

Omassa päässä syntyvät ne pahimmat pelot, jotka jarruttavat avoimena oloa. Ympärillä olevat ihmiset saattavat olla liberaalimpeja kuin uskotkaan. Nyt yli viisikymppisenä kaduttaa ainoastaan se, että annoin osan nuorena miehenä olemisesta mennä hukkaan kaapissa lymyilyllä.

Jos perhe heittäytyy hankalaksi, töitä löytyy myös muualta kuin perheyrityksestä. Tsemppiä.

Oma itsenäisyys auttaa paljon. Oma opiskelijaboksi ja oma ammatti. Minulle muutto kaupunkiin opiskelijaelämään antoi vapauden etsiä omaa paikkaani rauhassa.

Sinulle voi olla vaikeaa irrottautua perheestäsi. Sinuna minä ehdottaisin vanhemmilleni välivuotta ulkomailla. Se voisi auttaa itsenäistymään ja löytämään itseni.

Minä sanoisin suoraan että jos haluat oikeasti olla vapaa ja rehellinen niin aloita eroamalla, hanki jostain muualta työtä ja muuta omaan asuntoon (ellet jo asu) ja vietä muutama vuosi omillasi kunnes olet valmis olemaan täysin oma itsesi.

Jos työpaikan säilyminen on siitä kiinni, että elät valheellista elämää, se ei todellakaan ole hyvä asia ja kannattaa ensin turvata oma pärjääminen ennen kuin kohtaa perhevälien hajoamisen riskin.

Tuskin perheesi kovinkaan homofobisia ole, he vain eivät pidä homoseksuaalisuutta normaalina. Oma veljeni vaikutti täysin homoja nirhaavalta natsilta, mutta eipä ollut moksiskaan kun näki minun suutelevan toista miestä.

Vanhemmat rakastavat lastaan oli hän sitten homo tai hetero ja kunhan antaa heille aikaa hyväksyä sen, että poika on homo.

Jos taas haluat elää valheessa niin jatka pois, kaapista ulos tuleminen tai kaapissa pysyminen ei ratkaise yhtäkään ongelmaa maailmassa, se vain antaa itsevarmuutta ja rohkeutta olla oma itsensä joka on tärkeintä.

Kiitos kannustuksesta. Oon siis asunu tyttöystävän kanssa yhessä pari vuotta, ja poissa kotoa jo reilut kolme vuotta. Yhteenmuutto oli jotenki normien mukaista, muutkin perheessä aikasin asettunu aloilleen.

Ulkomaille muuttoa oon miettiny, jättäis kaiken taaksen ja kokeilis vapaata elämää muualla. Välirikko perheeseen olisi enemmän kuin todennäköinen, joten pois pääsy olisi parhain vaihtoehto.

Silti pelottaa mitä se tekee läheisille ja ittelle. Oman hyvinvoinnin kannalta ulostuleminen olis paras vaihtoehto ja uusien kaverisuhteiden luominen ei todennäköisesti tuottaisi ongelmia, varsinkaan jos sen voi tehdä omana itsenään.

Tuntuu jo nyt että oon haaskannu nuoruuden piilottelun takia, homouden olen ensi kertaa tiedostanut jo 14-15 vuotiaana.

Pitää sulatella asiaa ja kattoo ensin mitä tapahtuu kun tyttöystävä tulee perjantaina reissusta. Voi olla että jänistän, mutta pidän teidän kannustuksen mielessä. Kiitos toivosta mitä ootte valanu muhun!

-Janne

Voit olla onnellinen että olet löytänyt tai löytämässä itsesi. Tilanteessasi on niin helppo tie ajautua naimisiin, täyttää elämää lapsilla ja taloprojekteilla jne, mutta suuntautumisesi ei muutu haluamalla miksikään.

Monet, kuten itsekin, ovat lähteneet tuota helppoa tietä, mutta sitä kovempi hinta on ollut maksettavana, kun on lopulta pakko hyväksyä tosiasiat. Suuntautumisen mukainen rakkauden kaipuu vain kasvaa vuosien myötä; vuosikymmenten eläminen jännityksessä ja kaipuussa pistää psyyken koville.

Ainakin oma ulostulo oli lopulta väistämätön ja tuotti sitten paljon suuremmat haavat ja murheet kuin jos olisin sinun iässäsi ollut rohkeampi.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää missäpäin Suomea asut? Todennäköisesti et kovin isossa kaupungissa. Ite oon asunu PK seudulla koko ikäni, oon nyt 22 eikä mulla oo koskaan ollu ongelmia siinä miten ihmiset suhtautuu mun homouteen. Yleisesti ottan ketään ei kiinosta täälä päin.

Toivottavasti sun tilanne helpottuu. Voin vaan kuvitella miten kauheeta on jos koko perhe, jopa sisarukset on noin ahdasmielisiä. Muuta Helsinkiin, tai jonnekkin isompaan kaupunkiin ja jätä tyttöystäväs, sillä sille valehtelu ei tuo kenellekkään onnea. Sulla on yks elämä, joten elä se täysillä. Vaikeeta voi olla, mutta sellasta se on joskus, olit homo tai et.