Oikeus ja kohtuus

Teksti tavallaan esittää kysymyksiä kanslaisen pohdittavaksi.

"Tietysti opiskelusta pitää maksaa, erityisosaamisestakin tulee hyvittää jotain.
Mutta se, että palkka on 20-kertainen tai peräti 100-kertainen, menee yli ymmärryksen.
Kokonaan oma juttunsa on, mitä tuollaisella rahasummalla tekee."

Viimeinen lause huomioitavaksi. Jos kansalaisen täytyy tulla toimeen 1.500 - 2.000 euron palkalla niin mitä todella miljoonilla tehdään. Onko oikein vaatia pienipalkkaisilta talouskuria kun sikariporras nappaa nekin rovot.
Kirjoittaja hakee moraalia, jota rahamiespiireissä ei tunneta.
Kun rivityöläiset luopuvat omastaan, sikariporras on suorastaan pakotettu ottamaan. Vieläkin enemmän - sikariporras otta tietoisesti ja perustelee saavansa vain työnsä arvon mukaan.
Oliskohan kirjoittaja marxilainen tai ainakin tartunnan saanut vai vain moralisti. Asiaa silti paljon.

Aloituksen tarinassa ei kerrota syitä tilanteeseen. Tilanne kuvataan niinkuin se on.
Pieni viittaus on tuloerojen kasvuun. Pääsisältö on pohtia oikeudenmukaisuutta: "Jos sitä tarkastelee keskivertopalkansaajan näkökulmasta, saattaisi ajatella, että kaksin, kolminkertainen palkka työstä pitäisi riittää johtajallekin.

Vladimir Lenin esitti kysymyksen, että pitäisikö tuloeroiksi riittää viisinkertaisuus. Tässä pohditaan alempaa tasoa ja vieläpä työn arvo lähtökohtana.

Kirjoittaja lienee marxilainen tai humanisti.

Toimitusjohtajan palkan maksaa yritys ja sen omistajat. Maksakoon ihan niin paljon kuin haluavat. Eikä tj ei tee mitään laitonta tienatessaan paljon.
Tj maksaa palkastaan veroja Suomen lain mukaan, jos hän on Suomessa verovelvollinen. Moni tj maksaa vuodessa enemmän veroja, kuin ns. tavallinen palkansaaja tienaa bruttona elämänsä aikana.
Eikä minulta ainakaan ole mitään pois, vaikka työpaikassa toimari tienaa paljon enemmän kuin minä. Saan sen palkan ja muut korvaukset, jotka olen ihan itse sopinut yrityksen kanssa.

Jos nyt sitten potkaistaan työpaikalta tj pois ja tasataan hänen palkkansa meidän muiden kesken, niin tuntipalkka / nenä nousee alle 3€/h. Aika halvalla se vallankumous menee...

Aloittaja ajattelee asiaa varsin suppealta näkökulmalta.

Jokainenhan meistä on aikoinaan omannut mahdollisuutensa noihin miljoonatuloihin vaan useimmat meistä, itseni mukaan lukien, olemme laiminlyöneet mahdollisuutemme niihin loton vaatimattomia mahdollisuuksia lukuun ottamatta.

Kun suuren yhtiön, oli se pörssissä tai ei, johtaja työskentelee hän on omistajille, joka hän saattaa osin olla itsekin, vastuussa todella suurista asioista. Hänen työtään ei voi verrata sorvarin tyai varastomiehen työhön vaan vastuu on kokonaisuudesta.

Tästä aiheesta muistelen keskustelleeni ensimmäisen kerran jo joskus 1960 luvulla kun yksi tuttuni oli Wärtsilässä hitsarina ja kävi niissä ammattiyhdistyksen hengennostatustilaisuuksissa joista sitten keskustelimme jälkeen päinkin.

Silloinkin keskustelimme telakkayhtiön tj:n palkasta ja lopulta yhdessä totesimme sen olevan kohtuullinen jos sitä verrataan siihen paljonko sen palkan jakaminen jokaiselle olisi tuonut lisää tuloja ja paljonko se olisi vähentänyt johtajan motivaatiota työskennellä edelleen töiden hankkimiseksi tulevaisuudessakin.

Aloittaja esittää tuon tyypillisen komunäkemyksen johon ei koskaan saatane todellista vastausta koska samaa käytäntöähän kuin pörssiyhtiöt harrastetaan myös komuvaltioissa joskin siellä se suurin tuponsaaja ei liene yhtiön johtaja vaan puolueen kuten erään maan Kimit.

Aloituksen kirjoittaja ei puhu mitään sosialismista ja tuskin lienee kommunisti. Hän epäili koska lausui, että kirjoitus väännetään kateudeksi. Niinpä aamulliset kirjoitukset lähtivätkin kateuden pohjalta.
Aloitus liputti tuloissa/palkoissa työn arvon mukaista jakoa ja esitti tuntipalkkaeroiksi 2 - 3 kertaista eroa. Riittääkö vai ei. Kaikki työt ovat tärkeitä. Rasittuuko joku jossain työssä 30 tai 100 kertaa enemmän kuin toinen. Aloitus ei puutu lainkaan osinkotuloihin eikä siinä vallitsevaan juridiseen ongelmaan, kuka tuottaa tavarat.

Metsä Groupin esimerkki.
Esimerkistä ei näy johtajiston palkkojen sivukulut eikä bonuspalkattujen määrä.
Karkeasti laskettuna, jos johtajia oli 10 kappaletta niin työläisen ja ylimmän johdon palkkaerot olisivat 14 - 16 kertaiset ja vuositulot n. 870.000 euroa Erot olisivat vielä siedettävät USA:n suuryritysten eroihin
Jos bonuspalkattuja johtajia olisi viisi, niin ero olisi 28 - 32 kertaiset ja n. kymmenesosa kuin USA:ssa.

Paljonko Metsä Groupin liikevoitto oli kyseisenä vuonna tai mitä se on keskimäärin?
Voidaan olettaa että lisäarvon suhdeluku on yli 100 ja voiton suhdeluku ehkä 15 - 20% ja liikevoitto siten yli 690 milj euroa.
Tarkat tiedot olisivat tarpeen.

Kolumni oli entisessä keskustavetoisessa lehdessä KALEVA, joka nykyisin esiintyy puolueettomana 13.7 2014.
Kirjoittaja on Ilkka Lappalainen.

Mikäli hän olisi kommunisti, hän ei ainakaan ole tunnettu julkisuudesta.

Kirjoituksen loppuosassa hän pohtii sosialismin jälkeistä kommunistisen yhteiskunnan perusmäärettä "kukin antaa kykyjensä mukaan, jokainen saa tarpeittensa mukaan.
Määritelmä on luonnollisesti hämyinen. Kuka määrittelee yksilön tarpeet ja varsinkin porvarillisesta näkökulmasta katsottuna. Yhtä lailla kapitalismissa palkka ja muut edut ovat ....niin miten ne voisivat olla oikeudenmukaisia ja mitä ne olisivat. Juuri sitä hän pohtii aloituksen siteerauksessa.
Palkkatyöläisen palkka kapitalismissa on paljolti luokkataistelun tulos ja toisaalta suppean yläkerroksen palkassa sen väestönosan ostamisen maku tukemaan kapitalismia henkeen ja vereen.
Kommunismin määritelmään liittyy ( ei kenellekään palatseja tms) vaan ihmisen kasvamisesta ulos omistamisen ahtaista rajoista ja velvollisuudentuntoa tehdä kykyjensä mukaan yhteisön hyväksi ja että yhteisö antaa siihen mahdollisuudet.

"Kommunistisen aatteen teorianikkarit keksivät aikoinaan viisauden tulonjakoon. Heidän mielestään jokaisen tulee antaa kykyjensä mukaan ja saada tarpeensa mukaan.
Tuo tuntuu mainiolta siihen saakka, kun yrittää avata, mitä se voisi tarkoittaa todellisuudessa.
Tähänkin tulonjakoon liittyy hienoisia pulmia.
Ensinnäkin, miten voidaan arvioida työpanoksen antaminen kunkin kykyjen mukaan. Jos jollain on kykyjä, mutta sattuu vain olemaan laiska, hän saattaa jättää käyttämättä osan kyvyistään.
Toisin sanoen kykyjen mukaista toimintaa ei voida todentaa. Tämä jättää epäilyksen, ettei ihminen annakaan itsestään kaikkea. Ja jos kaveri ei anna, miksipä minäkään antaisin.
Oma ongelmansa liittyy tulonjakoajattelun toiseen tukipilariin: miten määritellä kunkin tarpeet.
Ihmisten tarpeet ovat varsin erilaiset. Voisi kuvitella, että herroilla, jotka tienaavat nyt miljoonia vuodessa, on hieman erilaiset tarpeet kuin alle 2 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalla siivoojalla. Kumpikin saattaa antaa kykyjensä mukaan.
Neuvostoliitossa piti luoda uusi ihminen toteuttamaan tuota kommunistista ihannetta. Tunnetusti projekti jäi puolitiehen ja viisauskin testaamatta."
http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/oikeus-ja-kohtuus/669560/

Lappalaisen kirjoituksen jälkiosa paljastaa, ettei hän ole kommunisti. Arvioidessaan NL:n kokemusta hän haksahtaa pahemman kerran. Kommunismi oli vielä kaukana edessäpäin.
Sosialismi kaventaa tuloeroja mutta ei voi vielä poistaa niitä. Muuten kolumnin tämäkin osio käsittelee asiaa työn arvon pohdinnan perusteella.'
Ilmiselvästi Pikettyn vaikutus näkyy. Tuloerot karkaavat ja ihmisten usko oikeudenmukaisuuteen sen mukana.
Lappalainen ja Piketty päätyvät Marxin johtopäätöksiin mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen tai eivät todellakaan tunne Marxia. Tai sitten ostavat kapitalismikritiikin arvostelemalla reaalisosialismia ja jota luonnollisesti pitääkin arvostella.

Erittäin hyvä kolumni.

Ikääntymisessä on se huono puoli, että muistaa aikaa takaperin ja näkee tämän päivän. Suunta ei ole oikea. Suunta on julkea ja ahne. Se on niin ahne, että niille joille annetaan, eivät edes tiedä mitä varallisuudellaan tekee ja taas toisaalta osa ihmisistä kituuttaa toimeentulon rajamailla ja jopa nekin, jotka sinnittelevät puolivälissä, eivät tiedä mitä huominen tuo.

Kaikki jätetään vituilleen; ei ajatella kuin tätä päivää ja tämän päivän menestystä. Ei suunnitelmaa huomiseksi. Sehän on seuraavien osakkeenomistajien murhe.

Kaleva on Pohjois-Suomessa aika laajalevikkinen, joten tarina on levinnyt.
Vaikka sillä ei välittömiä vaikutuksia ole niin tarinan molempien osien sisältö antaa miettimisen aihetta.
Jälkiosan kyyninen luonne ei haittaa lainkaan. Senkin sisältö liittyy saumattomasti ongelmaan nimeltä "välitön ahneus vai pitkäjänteinen tulevaisuusajattelu..

Pikettyn yhteydessä on tullut esille toimimattoman pääoman osuus. Olemalla pankeissa, kiinteistöissä tai maassa, se ei tuota uutta arvoa. Ja kun se on poissa toiminnasta, sen kääntöpuoli näkyy mm. valtionvelan kasvussa.
Tavallaan pääoma tuottaa enemmän kuin sille on käyttöä, alhainen veroaste ei vie niitä valtion tarpeisiin ja sitten niiden omistajat lainaavat sen valtiolle velkana ja valtion velka on keppihevosena tietyille ikäville toimille.
Pääomaa ts. vapaata työtä olisi yllin kyllin mutta sen käyttö estetään.