Koko aikainen kitinä ja kiukuttelu

Koska tämä kiukuttelu on alkanut?

Jos osaat arvioida ajankohdan ja mitä silloin tapahtui niin kenties löydät myös asioita jotka ovat vaikuttaneet sitten miehesi mielialaan/käytökseen.

Esim. Jos on joku suuri muutos tapahtunut elämässä niin sillä on sitten vaikutuksia ja ilmenee tuolla tavalla. Mutta keskustelkaa tuosta tilanteesta asiallisesti ja syyttämättä. Jos miehelläsi on vähänkään järkeä päässä niin ei hänkään nauti pahastaolosttaan ja haluaa muutosta.

Kiukuttelu alkoi vuosi sitten kun lapsi syntyi.Keskusteltu on mutta mies on sitä mieltä, että jos ei hän kelpaa niin voin etsiä uuden miehen...Olen ihan toivoton!Rakastan miestäni mutten enää jaksa tätä..

No kyllä mä lähtisin miettimään haluanko antaa lapselle sellaisen elämän missä toinen vanhemmista sanoo koko ajan "pää kiinni."

en tiedä',mutta itsellä kyllä rakkaus rapisisi aikalailla toista kohtaan jos käyttäytyisi noin halveksivasti muita kohtaan.

Seksin puute.

Ei voi johtua seksin puutteesta kun ehdotuksistani huolimatta ei halua seksiä...

Tiedätkö ihan kuin mun mies ekan lapsen syntymän alkuaikona. On kasvanut siitä henkisesti ja ottaa nykyään enemmän vastuuta ja on hyväksynyt että perhe on osa elämää. Mutta pohjimmiltaan on vähän tylsiintynyt ja rappiolla. Ja mä mietin että miten olen niin pösilö että viitsin katsella tota "pää kiinni" ja muuta haukkumista. Kunnon mies ei puhu niin vaimolleen, edes vihaisena tai yhtä kertaa. Sitä mieltä olen.

On toi totta. Mutta mitä jos ne "hankalat" ajat vaan jatkuu miehen mielestä elämässä koko ajan? Ei näe että elämä on tässä. Se on tämä mitä nyt eletään.

Meillä miehen kiukuttelu alkoi kun muutettiin yhteen. Ja jatkui kun asuttiin yhdessä. Ehkä se on niiiin mullistava elämänkokemus miehelle että tarvi purkaa paineita. Hah.

Ja omituista käytöstä kun lapsen vauvavuotena. Ehkä sekin oli sitten mullistavaa aikaa, kriisi.

Ja kun tuli lähipiirissä kuolemantapauksia, niin sekin oli rankka kokemus, tietty se on mut kaikki ihmiset kokee niitä ja niistä selvitään. En osannut tukea tarpeeksi, myönnän tämä on oma puute, mut on ihmisiä jotka selviää siitä huolimatta ja ihan yksin ja ilman parisuhdetta, sinkuillakin voi olla rankkaa eikä ne vajoa välttämättä mihinkään murheen alhoon koko loppu elämäksi.

Ja sitten kun suhde on nitisemässä ja vaimo on turhautunut niin pakkohan sen on olla kriisi.

Ja nuoruusaikana tapahtui miehellä vaikeita juttuja, kyllä niidenkin puolesta voi sitten vieläkin kriiseillä.

Ja nyt on sitten iän puolesta kriisi varmaan kohta menossa, ellei ole jo alkanut kun ei muilta miehen mielestä masentavilta asioilta huomaa että onko näin.

Ja kun elämässä ei voi pitää vaan hauskaa vaan on menoja ja raha lapsiperheessä välillä tiukemmalla niin onhan se kriisi.

Ja kun ei ole aikaa tehdä omia juttuja ja nähdä kavereita entiseen malliin niin kyllähän se syö miestä.

On masennuksen aihetta masennuksen aiheen perään ja elämä on yhtä masentavaa huttua. On se kivaa olla sellaisen kanssa. Minä tietysti sitten elän jotain ihan eri elämää. No tosin osaan nauttia elämästä ja ymmärrän että tätä se on ja löydän positiiviset jutut asioista. Mutta ei ole oikeus turhautua toisen alakuloon ja perässä vedettävyyteen.

Pah.

Jotkut miehet eivät vain ole kypsiä isyyteen. Surullista, mutta valitettavasti totta.
Ikuisia pikkupoikia, jotka eivät hyväksy sexyn tyttöystävän muuttumista äidiksi.
Tiedostamattakin ehkä.