" Vain elämää, ei sen enempää..."

No voi tokkiinsa, että maitokaalia ja luupiikkejä sokeriarvoihin sekoittuneina
Minäpä en maitokaalista välitä, äiti sitä niin usein syötätti että vieläkin etoo.
Samoin oli tattari puurot ja vellit.
Ne olivat halpoja ruokia . , joten anteeksi annettakoon.
Ei sitä siihen aikaan valiteltu, kunhan jotain sai suuhunsa nälän poistamiseksi.

Ja verensokerisi eivät tuossa arvossaan ole pätevä syy syrjähypyistä kieltäytymiseen.
Voi voi, kun olis tiedossa jossain päin syrjähyppyjen mesta, sinnehän minä painuisin sokeriarvoineni jotka pomppivat 7 ja 12 välillä mahan piikittämisestä huolimatta.
Syrjähypyt, nehän ovat elämän suola, mitä väliä sokerista.

Laihtuminen tosin olisi poikaa, mutta, mutta-- syöminenkin on elämän ehto

Mutta hyvää kesää, hyppyineen ja kaaleineen.

(kaali on hyvää, mutta ei maitoon sekoitettuna)

Joskus nuoruudessani sain maistaa tuota sinun kertomaasi maetokualjkeittoo, ihastuin ja lapsetkin ovat oppineet pitämään siitä.
Samoja aineita näyttää olevan sinunkin keitossa, ensikosketus tähän soppaan oli Sysmässä nuoruusvuosina pidin siitä oitis.
Olen tottunut lapsesta saakka kaaliin hyvin monilla tavoin laitettuna, äitini teki hapankaalia silloin sitä oli jos itse osasi tehdä, olihan se paikallisille ihmisille ihme kun ei siellä juukasvejakaan viljelty.
Niinkuin kaali yleensä lämmitettynä maku vain paranee.

Olin taas toista tuntia fysikaalisessa olo tuntuu hyvältä ja alkaa jo 2 kk jakso vaikuttamaan, sitten tuleekin pieni katkos ja elokuun lopulla alkaa uusi jakso.
Onhan tämä pirullista kun sairauteen sain lääkettä joka vei lihasvoimat ja kaikki liike oli työn ja hien takana.

Perhoset ovat tulleet taas esiin, vai olisi toinen sukupolvi jo tuossa hääräämässä, perhosilla kun tuo elinkaari on lyhyt, toisin kuin me täällä vaan 'palloillaan' ja nautitaan kesän lämmöistä ja talven pakkasista.

Aamulla peitti paksu usva koko taajaman, nyt on taas Luojan kaunis kesäpäivä mikä tässä elellessä, vatsa täynnä kesäisiä herkkuja illansuussa keitän uusia perunoita ja loimulohta kermaviilikastikkeella kyllä sitä taas saa herkutella vaiko mässäillä mielin määrin.
Jään minäkin odottelemaan mitä toiset 'kirjailijat' syövät jaa mistä nauttivat.

Tuossa välillä silitin vähäisen pyykkini, eipä sitä paljon yksinasujalla. Pieni ero on, jos sannoo yksinasuja tai yksineläjä. Huomaatteko.....no voi hyvä sylvi, tyypillistä minua, joku sana tai sanat johdattavat seuraavaan ajatukseen.
Ihan nolottaa, kun puhuin vähäisistä sokeriarvoistani, mut en suoraan sanoen oo tienny, mitkä parempia ja huonompia arvoja. Mulla kun sillon oli nuori poika lääkärinä, ni sanoi arvot nähdessään, että lääkitykselle. Mie sanoin...no en varmalla ja auttasko, jos laihuttasin. No häähän ilostu, kui ei olis koskaan kuullukkaan sellasta mahollisuutta. Ja sit kävin diabeteshoitajan juttusilla. Mie päättelin kyl ite, että kun noin vähäsellä ( 3 vk - pari kiloo) painonpudotuksella putos se s.arvo, ni ei luulis perintötekijöistä johtuvaa olevan sillon.

Näin perinpohjin kun kirjotan, ni tuntuu ihan ko ääneen haastasin. No älkääs nyt sanoko, että höperö, ko ihan tunnetusti oonki höperö.

Oishan tätä haastamista, kun kaikenlaisesta pienestäki elämäntapahtumasta saap isomman tapahtuman aikaseks.
Yks ilonen asia oli kans vielä, kun siihen mummonbussiin olivat ottaneet kuskin lomasijaiseks kymmenen vuotta sitten maahan muuttaneen aidon albaanin, ei nyt Kosovon, niinko se Ramadan. Suomee ihan hyvin haasto ja ranskaa. Me kun aina siellä bussissa väen kanssa haastellaan jos mitä, ni jotenki lipsahti jopa ranskankielen puolellekkii. Nii, että oppinutta väkeehän siellä, mitäs muuta luulitte.
Ja ai helekatti, komee mies parraassa iässä on hän, eilen näin eka kerran ja tännään oli vanhempi naispuolinen matkustajaväestö nii silmä kirkkaana hymmyillen bussissa, tais olla jollain paremmat hammeetki päällä. Höh, no mitäs minä, vaatimatonhan aina olen, mekko päällä koko kesän kulkenu. Enpä kerrokaan onko tänä kesänä ollu alushousut jalassa helteellä. Jottai salaisuuksii pittää miullakii olla.

Monenlaista sapuskaa olen syönyt, mutta maitokaalista en ole kuullutkaan.
Kovin vaihtelevia reseptejä on netissä, joihinkin laitetaan ihan liperistä pitäen.
Onko se jonkin alueen perinneruoka?
Yksi minun parhaista perinneruo'ista on hyvintehty rössypottu.
Kaiken ruo'an voi tehdä hyvin tai hyvin huonosti.

Harvoin tulee laitettua lapsuuden mieliruokia, halpoja ja hyviä, äidin kokkaamia.

Melkein maetokualia minäkin tapaan keitellä näihin aikoihin, tosin keräkaali vaihtuu kukkakaaliin, ja sehän onkin kesäkeitto ! Ollaan nyt omasta pienestä pottumaasta pari viikkoa saatu nostaa nättejä mukuloita, kuin pieniä kananmunia, ja eipä särvintä paljoa tarvitsekaan, silliä ja savukalaa , välillä muurikalla jotain paistellen. Keitän perunoita vähän reilummin, kylmistä saa hyvää salaattia nuoren sipulin kanssa, ja sekaan mahtuu kaikkea vihreää ja retiisiä ohuina viipaleina, kastikkeena yleensä rypsiöljypohjainen, siruunamehulla laimennettu. Tummaa leipää, päälle perunaviipaleita , kanamunaa , sillinpala ja tilliä, siinäpä saunaillan herkku. Kohta joutuvat ensimmäiset lituskaiset herneet apposiksi , keitetään ja voisulassa kastetaan...vetävät vertoja parsalle. Mansikoita makean nälkään, käydään ostamassa suoraan pellolta . Helppoa tämä helleruokailu. Jäätelö on heikkouteni, sitä pitää rajoittaa.

Sukurasituksen takia tarkkailen sokeriarvojani, ja terästäydyn, jos paastoarvo aamulla on yli 6. Liikkua pitää, syödä säännöllisesti mutta pieniä aterioita. Minulla taitaa paras estolääkitys olla tämä sussari, jota myös susikoiraksi kutsutaan, ei katso säätä lenkille lähtö. Olen huomannut, että huonosti nukuttu yö nostaa sokeriarvoa, sillä on yhteys stressihormoneihin. Jo viiden prosentin painon pudotus on hyväksi ja kun riskini tiedän , pidän painon kurissa. Sama ruokavalio on sopiva terveellekin ja riskittömälle, en monenlaisia ruokia ala väsäämään. Vatut alkavat kypsyä, viinimarjat, karviaset, mustikoitakin löytynyt jo pari viikkoa. Mitäpä muuta kuin marjasalaattia suoraan puskista ja välillä viilin ja puuron päälle.

Aamu-usvat hävenivät nopeasti , leppeä suvituuli leyhyttelee, aurinko siivilöityy pihapuiden lomasta . Ei enempää mutta ei vähempääkään kuin elämää, kesäelämää. Maanantaina lähdetään katsomaan, milta Pohjois-Karjalassa näyttää. .Lieksan kirkko on kuulemma erityisen kaunis, ja sieltähän pääsee autolautalla Pielisen yli Kolille.

Hyvät on kesäherkut,ken voi syödä,mutta outoa se on kun jauhoa on jäätelössäkin,joka olisi minunkin herkkua. Ainoa on ville vallaton ja
eskimo suppea valikoima. Kaalia syön laatikkona ja keittona.
Uudet perunat pellosta ja sipuli- lohta mieheni savustaa, tosi herkullista lämpimänä. Mansikkaa ja mustikkaa ja kermaa sekä
sokeia, melkein joskus elän silläkin. Ei ole ollut ikinä paino -ongelmia,mutta älkää olko kateellisia-en vihamiehellekään näin suoraa suolta toivoisi. Ruoka ei välillä imeydy,joten laihuus on jopa
riesa.

Onpa kiva, kun kirjoittelette, ihan ilo oli tuo fiiuliininkin mukaantulo, niin vähän täällä käyt.
No tässä välillä tapahtu jo taas mitä, miulle soitti mielenkiintoinen tähän samaan höperöjen sakkiin kuuluva henkilö, oli mukavat jutut meillä.
No sitten alkoikin jo kolmannen höperön, Dostojevskin elämänkerta teeveesta, aivan ihana on seurata sitä sarjaa, siihenki eläytyy niin vahvasti.

Ai siekii Ramoona meet käymään Lieksassa, hyvin tuttuhan sekin mulle, oli se mökki meillä siellä Ruunaanjärvellä. Kuuluu sekin Hattuvaara Lieksan kaupunkiin, vaikka matkaa on ´ kaupungin keskustaan´ 44 kilometria, jos eivät uutta suorempaa tietä ole sinnekin tehneet. Se ois pitäny jättää ihan museotieksi, niin mutkainen ja mäkinen entinen lehmipolku. Samoin kuin Suomujärven seutu, siellä oli se Raappanan ´ maja´ , eihän se mikkään maja, useampihuoneinen hirsi- vai kelorakennus on. Sielläkin olimme monet kesät, issäin oli jonkinlainen viskaali-juoksupoika siinä Suomuseurassa. On siellä myös Isäni etunimen mukaan nimetty tie, Väinöntie, sellanen hiekkatien pätkä. Siirsivät senkin majan sitten Ilomantsiin. Siin oli kummiskii säilytetty isäni suunnittelema takka. Käytiin joskus Ilomantsissakin, siellä on niitä tsasounojakin.

Koli on Koli, ei Suomessa muuta samanvertaista paikkaa lienekään.

Nyt on sopiva aika palkita itteensä vanilja-toffee jätskituutilla, toinen tällepäivälle, kun on niin mukava päivä ollutkin. Vielä on katsottava Francon aika, se on uusintaa sieltä täältä , mutta ihan samoin elän sen mukana kuin ensimmäistä kertaa katsoessani. Alcántaran perheen parissa.

Justiinsa. Elämää sokeriarvojen, kaalikeiton, läskien, luupiikkien, mummobussien kanssa. Vain-elämää (yhdyssana) avaajalla.

Ai mityäkö kuuluu? Kuuluu auringonpaistetta, pikkuista tuulta, ihana kirja, telkkari, tietokone ja ennen muuta: muuan ystävä, joiden kanssa ei tarvitse luupiikkikuulumisiaan vaihtaa. Piikkejä on niin sielussa kuin kropassakin, mutta ne ovat loputtoman tylsä puheenaihe.

Viitetaustansa kullakin, omat porinakerhonsa. Hyvä niin. Minun tarkoitukseni oli nyt pelkkä hyväntekeväisyys eli raottaa avaajan maailmaa, päästää happea sisään.

Erehdyit, kiitos kysymästä.....

Se on ympäristönsä tuhoavaa myrkkykaasua, joka sinun ympärilläsi leijuu..
Avaahan ikkunasi ....elämään.

Olen tois'aikainen, mitähän tuo tarkoittanee, mutta niin kuulin kerran minusta sanottavan.
Kai sitten olen koska sus tuolla jossain mainitsi että käyn täällä harvoin.
Niinhän minä teen, ei ole mitään sanottavaa silloin.

Mutta nyt sattui minulle hassusti.
Olin levittänyt kaikki leipomis tarvikkeeni esiin ajatellen tekeväni synttäri kakkupohjan.
Yht'äkkiä tunsin jonkun vaivaavan silmääni ja menin katsomaan peilistä.
Hui , hui, silmä oli vain verinen möykky ja kyllä mä vähän peljästyin.
Hätätäkeskuksesta lähetettiin ambulanssi kattsomaan, mutta tämä sanoi vain ettei tällaiselle ole parantamis ohjetta.
Pari muutakin neuvoi minua vain menemään nukkumaan iljettävän silmäni kanssa.
Kilttinä tyttönä tein (teen )työtä käskettyä.
Mutta kakkupohjan valmistin.

Maitokaalista tuli mieleeni maitolohko, ootteko maistaneet?
Se vasta halpaa ruokaa on varsinkin sellaisille joilla itseltä tulee perunat , sipulit, maidot.

Tiedättekö mitä Ukrainassa on äsken tapahtunut?

Huomenta tähänkin aurinkoiseen päivään!
Luin koko ketjun oli hyvää ja mielenkiintoista luettavaa kaikilta, tuo diabeteksen levinneisyys on ihmeteltävää, itselläni on isältä peritty meillä neljällä lapsella on kaikilla ollut tämä viheliäinen tauti.
Minulla kaikkein vaikein 'aisoissa' pidettävä, hiljattain oli kahden viikon kontrolli ja tulosten jälkeen meni annostelut pitkäaikaisen insuliinin kohdalla.
Tarkka oli tuo pienoistietokone neula joka kontrolloi 'istutettiin' ihon alle, kyllä se helpotti elämääni lääkityksen ja lääkitykseen tuli tuntuva muutos.
Nyt hiljattain oli kuitenkin jo kahtena yönä hypoja.
Ongelmani on ollut sokeriarvojen äkilliset muutokset, eikä kukaan lääkäri ole osannut sanoa mistä johtuu, maksan sokerintuotto nostaa arvoja.
Joskus taas menee hypoille ja se vasta on vastenmielinen tunne, väreissä on vain mustavalkoinen, hikoiluttaa, heikottaa, hengitys on nopeaa, sydän hakkaa ja kova vapina, siihen tunteeseen kun yöllä herää voi olla vain kiitollinen että pääsee jääkaapille ja vielä löytää maito tai mehutölkin.

En minä näitä tuntemuksia pelkää, eikä ole mitään konstia ennakointiin koska nämä tulee unen aikana, onneksi olen herännyt.
Rakastan silti elämää kaikkine lisukkeineen.

Kerron siksi että normaalilla lääkityksellä kurissapysyvä diabetes on kun mikä tahansa riesa, esim verenpaine.

Ankara huimaus tuli taas aivan puun takaa mukaan kuvioon. Kun tuo nappaa herkimmin vaikka makuulta istualleen noustessa, tulee mieleen asentohuimaus.

Jos kovemmin työskentelee, seuraavana päivänä on jo otettava löysemmin. Voi olla, että tuo on luonnon asettama "ota iisimmin" vaihde.

No kuitenkin vielä jottain tuli mieleeni, kun tää kilpirauhasen vajaatoiminta on myös mahottoman yleinen. Ainakin täällä meil päin tuntuu, että melkeinpä joka toisella se on, kun juttelee tuolla hmisten kanssa. Suomessahan sitä ei ole vielä tähän saakka otettu oikein vakavastikaan, sanoi eräs lääkäri. Siitähän on kymmenittäin erilaisia oireita ja tuntemuksia, vaivoja, jos katsotte tuolta googlettamalla. Esimerkiksi käittämätön alakulo, ei kuitenkaan ehkä masennuksen tapainen, on se yleisin rasite siinä taudissa. Nyt kun mun arvoni ovat normaalit, on myös elämänilo tullut takaisin.

Niin että te, joilla on jotain käsittämätöntä oireilua, kts. google, niin pyytäkää lääkäriä lähettämään verikokeeseen, koska lääkärit jostain syystä vetkuilevat sen taudin selvillesaamisessa. Ainakin nää terveyskeskuslääkärit, en minä koskaan ole vielä käynyt jollain yksityisellä.

Minä kun oon niin helposti lauhtuva kiukustumisen jälkeen, nii huvittaa jo tuo " vain-elämän" ylimielinen arvostelija.

Nyt on tullut tehtyä uusi versio tuosta kualjsopasta, olin jo palotellut kaalit ja juurekset, laiton vettä ja haudutin n. 20 min, piti lisätä maito mutta eipä sitä ollutkaan,silmiini pisti kanttatrellijuusto ja sen tyhjensin soppaan ja lisäsin vettä.
Hyvää keittoa tuli ja jäi vielä huomiseksi, pikantti makuista ja maistuvaa!
Usein olen 'säveltänyt' omiani jos jotain lajia ei ole ollut, tuorejuustot ovat hieno lisä soppaan kuin kastikkeihinkin.

Kun liikkuminen on vielä vaikeaa, on säästettävä jalkoja huomiseen.

Tuore vastateurastettu liha upotettiin kuivaan suolaan, keväisin tuota kuivasuolattua lihaa nostettiin katolle katiskaverkosta tehtyyn suojaan ettei linnut sitä syömään, no olisivat kuolleet, eivät kestä suolaa.
Yleensä sitä pidettiin säistäriippumatta muutama viikko 'kypsymässä', ja voi kun oli hyvää aivan sinällään leivälle.

Olen joskus ostanut Lapin tuomisiksi samalla tavalla kypsytetty (ilmakypsytettyä) poron paistia, jota pidetään lämpimässä, ei jääkaapissa ja siinäkin on suun múkainen maku.
Lapissa onneksi vielä valmistetaan tuolla konstin.

Vilkaisin näitä juttuja, eipä oikein vähäiset aatokseni mihinkään niistä sovi. Monetkin kun ovat sanoneet, että tänne kirjoittelun pitäisi olla keskustelua, niin tälleenhän me juuri ´ keskustelemme´ kuin kirjettä kirjoitellen. On vapaus vain lukea toisen ajatuksia, niistä tulee sitten kenties omia ajatuksia, se on jo keskustelua. Luulisin, että harva tänne jää tuntikausiksi odottamaan keskustelukirjoituksia, viestiinsä vastauksia. En minä ainakaan ole koskaan odottanut kannanottoja tai suoraista henkilökohtausta vastausta juuri minulle. Voivathan omat viestiajatukset synyttää uusia ajatuksia, joita voi sitten omalla viestillään ilmituoda. Alunperin ihmettelin tänne tullessani keskustelupalsta- nimeä, minusta chat on sellainen paikka, jossa keskustellaan, istuskellaan pitempääkin.

Sitten vielä tästä aihevalinnasta, mistä haastetaan, siis kirjoitellaan. Monta on mielipidettä siitä. Minun käsitykseni on, että aika laaja on se alue, mistä voi kirjoittaa, mutta jotenkin olen päätynyt siihen, kun me melko tavalliset ihmiset täällä kirjoitellaan, että aiheet voisivat olla melko tavallisia, kaikella kunnioituksella sanon. Harva täällä mitään glooriaa tavoittelee erikoisilla aiheilla, joihin sitten erikoisaloihin tutustumattomalla ei ole mitään sanomista, eikä kiinnostusta, On toki vara valita erikoisalapalstoja ja mennä sitten sinne keskustelemaan muitten asiasta kiinnostuneiden kanssa.

Luulen, näin vanhetessani, enemmän viihtyvyyttä lisäisivät ihan ´ vain-elämää´ koskettelevat aiheet, no tietysti maailmantapahtumat tulevat ainakin jollain lailla esille. Hyvä oivallushan tuo ´vain-elämää´, vaikkakin sävy sen sanomiseen halveksiva.
´Suurenmoiset elämäntapahtumat´ , mitä ne sitten lienevätkään, ovat luultavimmin jo elettyjä. Mutta ´vain-elämästä´ voikin löytää suurenmoisia, elämyksiä, jos osaa jo suhtautua elämään lempeämmin.

Lopuksi kerron aamupalastani tänään, voin myös kysyä joltain paremmin tietävältä, oliko sopiva näin hellepäivää ajatellen: pikku teelusikallinen hunajaa tyhjään vatsaan suojaksi vahvemmille sinne kertyville, Teiskon sekaleipäpalanen, himpun verran Keijua päälle, sitten pikkumuruset valkosipulia ja inkiväärijuurakkoa, pikkuviipaleet keittokinkkua, sillipalanen ja juuri keitettyä lämmintä munaa vielä siivu. Aika ruokaisa, eikö totta, hedelmät, vihannekset, juurekset sitten myöhemmin. Veden juonti muistettava ehdottomasti.

Ryhtiä on hyvä nostaa tässä kirjoittaissa, välillä kädet selän taakse venytellen, ja ehdottomasti hengitys muistaa muutamankin kerran päivässä rauhallisesti ja levollisesti keskittyen, muista se mahan, pallean mukaanotto myös. Se on aa ja oo kaikkeen itsehoitoon. Sorry nyt, kun muistutin näistä pikkujumpista, mutta kun itseltäni monesti unohtuvat.
Huomaate varmaan, että ihan joutessani olen, ei ole kiire mihinkään.

Minäkin aamupalasta sen verran 6pilleriä, kuppi kahvia oikean kerman kanssa ,sämpylästä kolmas-osa juustoa mustaleimaa paksu siivu.
Tarkoittaa paksusiivu ,sämpylän siivun paksuinen.

Aamulla ei mikään oikein maistu,mutta vähän ja usein se on paras
ohje lääkäriltäni 3tunnin välein on paras syödä.
Älä koskaan syö täyteen itseäsi,on parempi olo on minun ohjeeni.

Joo, oikeassa olet, lääkkeittenkin takia on syömistä ja juomista otettava, vaikkei nälkä oliskaan. Mullakin ohje tuo kolme-neljä tuntia eikä koskaan pakaten täyteen.
No mansikoita pistelen suuhuni pitkin päivää, säilöön kun en niitä nykysin laita.

Jo 20 päivä heinäkuuta ja kuuset kukkii tuolla, niin että unisia silmiäni hieraisin, mitä ihmeen punaista nyt on ilmestynyt! No, aurinkohan se saa ne hehkumaan,...muistankin joskus saaneeni käteen sellaisen sileän ja ehjän vielä:D

Nyt on kuusten lemmenaika, tosin en tunne niiden tapaa, onko ne itsepölyttyviä, vaiko poika ja tyttöpuita? Katselin tuolla kaapin päällä, seinää vasten nojaavaa suurta Arabia keramiikkavatia, äidin peruja, missä valtava auringonkukka peittää koko vadin, ja muistin miten äitini lauloi niin nätisti,..
"
Nousee päivä, laskee päivä,
kiitää hetket nuo.
Siemen niin pian maasta kasvaa
auringonkukat silmissään*...

Liitänkin sen tähän, kun saan ensin tässä kahviakin kulauksen...

https://www.youtube.com/watch?v=H-8bkYUU4xs

Kaunis on tuo laulu, meidänkin elämää koskettava.

Kuusenkävyistä kävin ottamassa selvää, mielenkiintoista on tuokin käpyjen kasvaminen. Ja kun soisi näitten uusienkin sukupolvienkin ymmärtävän ja säilyttävän metsässä liikkumisenkin tärkeyden. Oman osani olen jo tehnyt, vienyt lapset ja lastenlapset ihan heidän kynnelle kyettyään metsään, huomaamaan metsän rauhoittavan vaikutuksen. Onneksi on ollut siihen mahdollisuus, luonto on ollut lähellä kotia eri puolilla Suomeakin asuessa.

Oi sentään, on nuo kuusenkävyt jo hedelmöityneet, kävin oikein kiikaroimassa, kun kuusten kukinta on alkukesällä touko kesäkuun vaihteessa. Nyt kun aurinko ei enää värjää niitä, on ne selvästi punavoittoisia käpyjä, niin kauniita. Tuleekin hyvä kuusen siemenvuosi luin tuolta Metsäntutkimuslaitoksen raportista!

Ajatella, että kuusen elinkaari on 600 vuotta! sen juurakosta lähtevä jatkuvuus siis! Siihen vielä käpyjen osuus, mahtavan elinvoimainen metsäkasvusto kaikki muut puulajit !

Me elämme, ei vain-elämää, vaan tätä ainutkertaista mahdollisuutta elämään.

Tähän ikään elettynä se näyttää olevan opettelua ja opitun käyttämistä joskus hyvälläkin menestyksellä.
Tuskin elämä on toiselle arvokkaampaa kuin toiselle. Jokainen elää juuri sitä omaa elämää ja kokee asiat ominansa.
Koskaan en kyllä sanoisi vain-eläväni. Elän omien mahdollisuuksieni mukaan niin täyttä elämää kuin se minulle sallii.

Ei terveys ole sama kuin nuorena, voimatkin hiipuvat, askel lyhenee ja joitain asioita vain katoaa muistilokeroista, vaikka pyrin käyttämään muistia, virkistämäänkin sitä uusimalla vanhan opittua ja opettelemalla uutta muistettavaa. Kielten opiskelu onkin hobby. Hitaasti muistiin palautuu vuosikymmenet sitten opittua, ellei tietoa ja taitoa ole ollut tarvetta käyttää jatkuvasti.

Kutominen on harrastuksistani se jonka opin hyvin nuorena, setaito on "sormenpäissä", mutta aikoinaan keitetyt ihmerohdot, niiden ainesluettelo ei vain palaudu mieleen kun vuosikymmenet on vain turvautunut lääketeollisuuden tuotteisiin ja vanhat lääkeyrtit ovat jääneet unholaan.
Mummojen keitoksiin laitettiin "vähän tuota ja tätä" luonnosta kerättyä, mutta muista en mitä kaikkea, vaikka osan muistankin.

Sitä se elämä tekee.
Uudet asiat ja tiedot valtaavat alaa vanhalta ja johan onkin työlästä löytää niitä harvoin käytettyjä asioita kaiken nykyroinan alta.

Elämä on niin kallis asia, että sen hyväksi uhraan monta mielitekoa. Pyrin syömään terveyteni huomioiden, valitsen luonnollisen ravinnon, maasta ja vedestä tuoretta ja jalostamatonta.
Yritän pitää mieleni avoimena uusillekin vaikutteille ja uusille ihmisille elämsässäni. Koskaan tämä elämä ei ole valmis luovutettavaksi taisteluitta, jos on olemassa pienikin mahdollisuus elää, ei vain olla.
Sairauksille ei mitään voi, mutta kun niidenkin kanssa oppii elämään, eivät ne hallitse ajatuksia aamusta iltaan.
Eläkäämme jo täyttä elämää, ei vain-elämää, joka särähtää korvaan, kuin haluaisi vähätellä elämän merkitystä omalla, tai jonkun toisen kohdalla. Kaikilla meillä on sittenkin ihan oma käsityksemme elämästä ja omat muistomme joita haluamme joko jakaa muillekin, tai pitää ominamme. Vapauttavaa, kun saa sanoa mitä ajattelee. Siihen on aina jokin kanava olemassa. Joko läheiselle puhuen, tai julkisuuteen jakaen. Tv. kirjoittaja aamussa.

Hellepäivä hyvässä alussa, pääskyset kirskuttelevat lentäessään sinistä taivasta vasten ja lehtokerttu on nyt lopettanut livertelynsä, jaksoi koko aamun pitää konserttia.
Olen näin hellepäivinä peittänyt ikkunoita ja näin kovin kuumuus ei sisälle ole päässytkään aamupäivällä. Puoli yhden aikaan porottava aurinko meneekin talon toiselle puolelle ja siellä taas naapurit saavat koko seinän peittävistä ikkunoistaan paahdelämmön huoneisiinsa.
Muutahan tässä ei kaipaakaan kun saa nauttia tästä ihan oikeasta hellekesästä sen ajan kun se kestää. Tänään on tosin työtäkin tiedossa. Menen auttamaan muutossa eli pakkaamaan tavaroita, joita onkin aika runsaasti.
Talkoissa meitä onkin neljä henkeä. Lupasin laitella ruoat meille urakan jälkeen.

ps. keksiskös tuolle Vain-elämälle jonkun synonyymin tai selityksen. Taidamme ajatella siitä jokainen omalla tavallamme.
Ehdotukseni olisi tämmöinen: jätetään sovinnolla se väliviiva siitä sanojen välistä pois ja kuunnellaan tämä Irwinin renkutus, siitähän aloittajakin otsikon sai koska lainausmerkitkin sille laittoi.

http://www.youtube.com/watch?v=teFVIKbdls0

Vain elämää, ei sen enempää sanoi hienosokeripussi kun oli unohtunut viikoiksi autotallin nurkkaan avaamattomana. Sehän on kuin makeeta betonia.
Pistän sen puhtaan paidan sisään ja tarjoan köntille vasaraa. Ominaisuuttaan se ei liene menettänyt?

Kovin lämpimät kesä- ja lomasäät ovat aiheuttaneet erilaisia turmia sekä vesillä, että liikenteessä. Poliisi paheksuu, että sekä lievästi, että tuhdissa kekkulissa lähdetään ajelemaan.
Pitkästä aikaa pikaratsia puhallutti meikääkin tien päällä. Värähti, mutta ei rikkeeksi asti. Kun iltamyöhällä, ties jo ylipuolen yön kaatuu pötkölleen niin aamulla vielä voi viisari värähtää., tarkoitan pienessä pöllyssä pötkähtää

Sairas ja ennenaikaisesti vanhentuneen laulajan viimeisiä esityksiä.
Maailma on kaunis.
http://www.youtube.com/watch?v=lLjW6W-AFo4

Jos viisari vähänkin värähtää, silloin viinaa on veressä liikaa.

Älä aja jos otat, älä ota jos ajat. Molemmin päin sinun, arvoisa kämäräinen, kannattaisi tuo lause opetella.
Mitä sitten sanot, jos viisari värähtää ja juuri olet ajanut jalankulkijan päälle autollasi, jälkihumalassa, tai nousuhumalassa, molemmat yhtä paha.

Nonni, siinäpä sitä olikin Irwinin laulussakin....vain elämää, ei sen enempää. Ihan tuli hyvälle tuulelle. Minulla on ollut tapana ´ vetää viiva ´ asioitten yli, joita on turhia miettiä tai joihin ei ratkaisua löydy tai joille ei yksinkertaisesti voi mitään, vaikka kaikkensa olisi yrittänyt.
Joten...miettimiseni loppuvat tältä päivältä tähän, johan tässä muuten tulee hikikin sellaisesta rasituksesta.

Tuo runon olen lukenut Aarre sivustolta.
S e on kiivennyt kovasti ylöspäin ehkä puolen vuoden aikana.
Kuka oli kirjoittaja-en muista.