Kävin tänään kaupungilla

Noissa paikoissa varmaan käy just ne, joilla on ystäviä. Niihin mennään tyypillisesti yhdessä. Yksin ei tule lähdettyäkään. On tietysti muitakin yksinäisiä ihmisiä kuin sinä, mutta jäävät helposti kokonaan pois "ihmisten ilmoilta". Hienoa, kun sinä yksinäisenä hakeudut ihmisten läheisyyteen. Toivottavasti löytyy sinulle niitä juttukavereitakin :)

Minusta yksinäisten pitäisi rynnistää tuonne turuille ja toreille kummeksuvista katseista huolimatta. Vallataan elokuvateatterit, ravintolat ja kahvilat. Välillä tuntuu, että ihminen voi nykyään myöntää itsestään mitä vaan, kunhan ei myönnä olevansa yksinäinen. Sitä pelätään kuin tarttuvaa tautia.

Itse aion ainakin kulkea tuolla ihmisten keskellä sinnikkäästi ja koetan olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Musta on jotenkin vapauttavaa istua ja liikkua kaupungilla yksin... saan olla rauhassa omissa mietteissäni niin torinrannan laiturilla kuin puistossakin tai kahvilan terassilla. :)

Mutta ei minulla ole mitään ihmisiä vastaan - on joskus käynyt niin, että joku tuleekin juttelemaan! Minä en katsokaan tulijaa pitkin nenänvarttani... viimeksi juttelin humalassa olevan messiaanisen juutalaisen kanssa, joka kysyi, runojako luen, kun oli Eino Leinoa käsissä. Siitä sai juttua aikaiseksi pitkäksi aikaa. :)

On surullista, että isoin osa suomalaisista ei uskalla/osaa/jaksa/tms olla tuntemattomien kanssa tekemisissä selvinpäin.

Tuo kirjan lukeminen on yksi, jonka ansiosta saa keskusteluja avatuksi tuntemattomien kanssa. Monet monet kohtaavat ihmisiä myös vaikka koiria lenkittäessään. Pitää pitää kasvot avoimina, hymyillä kesätaivaalta paistavalle auringolle ja ottaa katsekontakti tuntemattomiinkin ihmisiin... joskus voi lykästää. :)

Minullakin kävi ajatuksena että olisin lähtenyt kaupungille katselemaan ihmisiä, mutta niin vaan ilta vierahti tietokonepelin parissa - vastapelureina sielläkin erilaisia nimimerkkejä, ihan kuten täälläkin. Tai ei ihan, täällä voi vaihtaa nimensä joka viestiin.

Ehkäpä lauantaina käyn kurkkaamassa löytyisikö sitä juttuseuraa, vaikka en tiedä mitä sanoisin. Jos ei löydy tutun näköisiä, niin käyn pizzalla Pursimiehenkadulla jos kerran kaupunkiin saakka lähden. Toisaalta tekisi mennä tuonne Espoon kansallispuistoon makkaranpaistopaikalle - 6 kilometrin luontopolkukävely - , mutta sitä varten on sunnuntai.

http://www.youtube.com/watch?v=z2Q2WZvG7PY

Vaan tapaanhan minä ihmisiä, tässäkin sain hymyillä ja osallistua ohjelmaan. Harmi etten osaa taikatemppuja.

Ihmiset näyttää olevan iloisia kun niillä on kavereita ja juttuseuraa. Itse en ole hymyillyt vuosiin.

Olisi hienoa järjestää kaupungilla jokin yksinäisten kokoontuminen. Jossakin torilla tms., jonne saisi tulla kuka vain, mutta pitäisi tulla yksin. Siellä voisi sitten yksinäiset möllöttää yksinään, tai ehkä kerrankin saada sitä juttuseuraa toisesta samanmoisesta.

Just sen pinnallisuuden takia en käy missään miiteissä koska mun ulkonäöstä ei pidetä.

Moi! Sama täällä. Erakoituminen pelottaa. Oon vielä nuori,30, ja tuntuu et elämä on (kaikessa kipeydessään) ohi. En ole katkera. Olisi mahtavaa löytää ystävä. Yksinäisyys tappaa.

Naisenhan ei tarvitse koskaan olla yksin. Naisilla saa olla ylipainoa ja paska luonne jne. silti löytyy aina joku taabermanni joka nussii.

juu vähän ikävältä välillä tuntuu itselläkin, olen viettänyt tätä kesää lähinnä sisällä, kun en saanutkaan täksi kesäksi edes töitä, ja uudessa kaupungissa en tunne ketään. Enkä kyllä oikein muualtakaan tunne niin hyviä kavereita, että tulisivat vain minun takia tänne tai joilta kehtaisi kysyä voiko itse tulla kylään.
Ei tule lähdettyä ulos muuta kun lenkille, yritän olla olematta kade siideripissisporukoille vaikka vähän suruissaan on ettei ole kavereita.

Kerran olen tänä kesänä käynyt terassilla, silloinkin koiran kanssa ettei olis niin yksinäistä. Mutta kauaa ei yleensä viihdy kun sydän särkyy aina, kun sieltä tulee joku ihminen joka sen sijaan, että kysyisi voivatko istua pöytään, kysyvät voivatko viedä tuolit ympäriltä.

Rantsulla en ole käynyt kertaakaan, kun ei ole enää sellaista rantaa lähellä jonne sen koiran voi ottaa turvaksi. Ennen asuin meren rannalla ja siinä tilaa riitti viettää vaikka koko päivä "piknikillä" kirjan ja koiran kanssa. Se oli mukavaa vaikkei muita ollutkaan.

Parina päivänä rannalla auringosta nauttimassa. Yksin kuten aina vaikka väkeä vilisemällä. Eipä sitä viitsi vieraisiin (ja nuorempiin) porukoihin mennä kuokkimaan. Tänään piti pitää taukoa paahteelta.

Ei puhettakaan et voisin mennä terassille istuu yksin kun muilla on seuraa, nauravat ja ovat iloisia. Olen mä pyöräillyt rannalla ja mennyt ohi siitä mutta en ole jäänyt sinne makoilemaan koska ei yksin vaan viitsi enää.

Voi teitä, miksei voi kahville mennä yksin ? Ihan hyvin voi mennä, samoin terassille istuskeleen, kyllä joku tulee jutteleen. Rannallakin voi käydä, ostaa jäätelön ja menee johonkin penkille istuskeleen jne. hyvän kirjankin voi ottaa mukaan.