En ole ollut 11 vuoteen töissä, enkä ole saanut itseäni järjestyyn eläkkeellekään. Ikää mulla on 33v. Elämässäni ei ole oikeastaan mitään elämisen arvoista, mutta koska en usko itsemurhan olevan millään tapaa Luojani tahto, niin en sitä tee, ja tuskin se kovin helppoakaan olisi. Vaikuttaisi kuitenkin vahvasti siltä että ei mua jäisi kaipaan juuri kukaan... Oon hieman poikennut periaatteistanikin, ja tehnyt muutaman epärehellisen teon josta sain hieman köyhään elämääni hetkellistä helpotusta. Mut ei se mua kovinkaan paljoa piristänyt, kun tunnen syyllisyyttä niistäkin. En voi toisten kustannuksella parantaa oloani. Se ei vaan kuulu mennä niin. Alkoholia join vuosia sitten rankasti. Lääkitsin sillä pahaa oloani. Sitten söin 8 vuotta eri lääkkeitä. Lopetin lähes kaiken kemian. En käytä enää muuta kuin mielialalääkettä, koska muuten ei pystyis tätäkään vähää pärjäämään. Oon 14 vuoden aikana lihonut 80 kg. Mua ei ole vuosiin kiinnostanut itseni hoitaminen millään tavalla. Parturissa käyn väkisin, ja 2krt viikossa suihkussa. Hampaita en jaksa hoitaa. Onneks ne on aika hyvät ilman hoitamattakin (vielä)... Joskus siis olen kyennyt toimimaan ns. Normaalisti, mutta se oli lapsuutta se... Oon tosiaan 33v, ja muuta ei oikeestaan oo mielessä kuin et pääsispä pois. Sinne parempaan paikkaan. Olis mukava jos joku sielun sisar tai veli vastais, jos kokee nää monen mielestä umpihullut jutut tutuksi ...
Syrjäytymisen ennätys ?
40
1000
Vastaukset
- chopchop
Mä en käy ees parturissa leikkaan ite.
- Toimeentulotuella
En minäkään. Ajan koneella lähes kaljuksi. Ja olen nainen.
- annapop
Voi viheliäinen teitä!Miten se piristää kun käy parturissa!Ja miten pitkäksi se aika käy kun rupee oottaan noutajaa!Onneksi on netti jolla saa yhteyden ulkomaailmaan!
- x771
On tuo 11 v aika komea aika. Mihin sitten käytät kaiken vapaa-aikasi?
- Toimeentulotuella
Ihmisillä on se yleinen harhakäsitys, että kun ei ole työssä, on rajattomasti aikaa johonkin hyödylliseen tai sitten vaihtoehtoisesti "ei saa aikaa kulumaan". Asiaa pitää ajatella toiselta kannalta. Kun on nk. vajaakuntoinen (kuten jokainen pitkäiaikaistyötön tai syrjäytynyt - minä mukaan lukien on), niin aika menee usein arjesta selviytymiseen. Ja siltikään ei saa tehtyä edes kaikkea mikä arjen suhteen on välttämätöntä. Ongelmat nielevät energiaa ja toimintakykyä ja haittaavat suoriutumista sekä arjesta, opiskelusta että työstä/työllistymisestä.
Verratkaa neljän lapsen lähiöyksinhuoltajaa ja jotain menestynyttä naisyrittäjää toisiinsa. Lähiöyksinhuoltajan on tehtävä kaikki tarpeellinen itse, ja siltikään hänen aikansa ei riitä ja hän uupuu. Menestynyt naisyrittäjä sen sijaan on ajanhallinnan mestari. Hän ei tuhlaa aikaa epäoleelliseen, vaan havaitsee oleellisen. Hän ei nipota tarpeettomien yksityiskohtien kimpussa. Hänellä on varaa palkata siivooja ja käydä ulkona syömässä, eikä hänen tarvitse kuluttaa aikaansa alennusmyynneissä juoksemiseen.
Menestys ja ajanhallinta liittyvät yhteen. Samoin menestys ja kyky havaita oleelliset asiat. Samoin yleensä menestys ja älykkyys liittyvät yhteen. Eli toisin sanoen menestyksen puute pitää sisällään ongelmia ajanhallinnassa, puutteita oleellisen havaitsemisessa ja puutteita älyssä. Ei siinä sen kummempaa ole. Esim. itselläni on sekä hahmotus- että muistivaikeuksia. Eli jos käytän saman asian opetteluun satakertaisen ajan (tai tuhatkertaisen ajan), minkä fiksu tajuaa hetkessä, niin selväähän on, että minulla ei ole menestymisen edellytyksiä. Nykyään ei ole yksinkertaisintakaan tehtävää, missä selviäisi ilman kokonaisuuksien halllintaa ja jatkuvaa uuden opiskelua (esim. vähän arvostetuilla kaupan kassoilla taatusti vaihtuu vähän väliä kassajärjestelmät, tarjouskoodit tms.). - paljonkin
Toimeentulotuella kirjoitti:
Ihmisillä on se yleinen harhakäsitys, että kun ei ole työssä, on rajattomasti aikaa johonkin hyödylliseen tai sitten vaihtoehtoisesti "ei saa aikaa kulumaan". Asiaa pitää ajatella toiselta kannalta. Kun on nk. vajaakuntoinen (kuten jokainen pitkäiaikaistyötön tai syrjäytynyt - minä mukaan lukien on), niin aika menee usein arjesta selviytymiseen. Ja siltikään ei saa tehtyä edes kaikkea mikä arjen suhteen on välttämätöntä. Ongelmat nielevät energiaa ja toimintakykyä ja haittaavat suoriutumista sekä arjesta, opiskelusta että työstä/työllistymisestä.
Verratkaa neljän lapsen lähiöyksinhuoltajaa ja jotain menestynyttä naisyrittäjää toisiinsa. Lähiöyksinhuoltajan on tehtävä kaikki tarpeellinen itse, ja siltikään hänen aikansa ei riitä ja hän uupuu. Menestynyt naisyrittäjä sen sijaan on ajanhallinnan mestari. Hän ei tuhlaa aikaa epäoleelliseen, vaan havaitsee oleellisen. Hän ei nipota tarpeettomien yksityiskohtien kimpussa. Hänellä on varaa palkata siivooja ja käydä ulkona syömässä, eikä hänen tarvitse kuluttaa aikaansa alennusmyynneissä juoksemiseen.
Menestys ja ajanhallinta liittyvät yhteen. Samoin menestys ja kyky havaita oleelliset asiat. Samoin yleensä menestys ja älykkyys liittyvät yhteen. Eli toisin sanoen menestyksen puute pitää sisällään ongelmia ajanhallinnassa, puutteita oleellisen havaitsemisessa ja puutteita älyssä. Ei siinä sen kummempaa ole. Esim. itselläni on sekä hahmotus- että muistivaikeuksia. Eli jos käytän saman asian opetteluun satakertaisen ajan (tai tuhatkertaisen ajan), minkä fiksu tajuaa hetkessä, niin selväähän on, että minulla ei ole menestymisen edellytyksiä. Nykyään ei ole yksinkertaisintakaan tehtävää, missä selviäisi ilman kokonaisuuksien halllintaa ja jatkuvaa uuden opiskelua (esim. vähän arvostetuilla kaupan kassoilla taatusti vaihtuu vähän väliä kassajärjestelmät, tarjouskoodit tms.).Helppoja hommiakin on paljon. Niihin pääseminen ja työyhteisöön sopeutuminen ovat monimutkaisempia asioita.
- Töitä ja töitä
paljonkin kirjoitti:
Helppoja hommiakin on paljon. Niihin pääseminen ja työyhteisöön sopeutuminen ovat monimutkaisempia asioita.
Jos ihmiset keskittyisivät itse työn tekemiseen eikä niihin vertailu, seurustelu tai juoruamiskuvioihin, pärjäisi kuka tahansa missä tahansa porukassa. Valitettavasti työtätekevät ovat henkisesti ja fyysisesti niin rasittuneita ettei heillä ole aikaa muuttaa omaa ajatteluaan ja tapojaan. Tuttu on turvallista ja kaikki vieras vaarallista.
MInusta se liittyy myös älykkyyteen ja sen kehittymiseen. Työtä tekevä on saavuttanut työnsä kautta sen mikä häneltä vaaditaan älykkyyden saralla. Moni työtön on älykkäämpi kuin osa työtä tekevistä, monen työttömän muisti on hyvä, mutta vain työttömillä (suurimmalla osalla) on motivaatiopaineita näiden ominaisuuksien parantamiseksi. Ajanhallinnan mestari tietää ettei hänen enää tarvitse yrittää, siksi hän vain pärjäilee.
Liika itsensä tarkkailu, vertailu…. sohvaperunoilla eläminen saattaapi lisätä noita hahmotusvaikeuksia yms. Eipä mitiä, itse fiksasin oman keskittymisen, ajanhallinnan, ja arkirutiinit kuntoon ja olo oli kiitollisen tarkka. Palkkana joku varmaan psykiatrian palkkalistoilla oleva rikkoi sen keskittymiserutiinin ja pyrkimyksen paremmalle puolelle psykologisilla keinoilla ja menetelmillä. Tulipa tässä taas lisättyä infoa suomalaisuudesta ja hyvinvointivaltiojärjestelmästä. Eli minulla ei ole lupa olla kunnossa, terve ja valveutunut. Työtön kun ei saa olla kunnossa. Työttömiä pitää kuntouttaa ja holhotoa. Sorry, mut mua ei tarvitse holhota.
Ei kannata vaivata itseään kassajärjestelmien uusiutumisilla jos ei itse halua muuttaa vaikka huonekalujen järjestystä. Itse voi opetella omassa arjessa niitä aivojaan. Suihkuverhon vaihtaminen jo piristää, uusi lenkkipolku myös, mutta jos törmää tähän holhousvaltiomentaliteettiin niin sitten ei auta kuin vaihtaa maisemaa ja antaa yhteiskunnan elättää sossujen kautta.
Nyt kun jokainen ensikertalainen syrjäytynyt on kokenut työttömyyden kurjuuden, oppii hän pikkuhiljaa ettei siihen tule muutosta. Ainoa muutos mitä voi saada osakseen ovat lääkkeet, hoidot ja holhoukset. Heikoimmillakin älykkyyden lahjoilla varustettu työtön yksinäinen tajuaa jo sen ettei työn tekeminen tee autuaaksi. Siksi ei kannatta keskittyä oman työttömyyden ilmiöiden torjumiseen suuntaamalla huomioita siihen työhön ja siihen millaiseksi pitäisi muuttua että saisi töitä vaan siihen miten haluaa viettää arkensa.
Sillä miten käy lenkillä ei ole mitään merkitystä siihen miten voisi käydä lenkillä jos olisi vuorotöissä. Oleellista on siis keskittyä tekemään sitä mitä haluaa ja unohtaa muut. Toistuvan rytmin luominen, rutiinit hampaiden pesuista iltarukouksiin ovat tärkeitä. Uuden kokeminen - vaikka särkänniemessä, voi synnyttää uusia aivoyhteyksiä. Jonkin asian harrastaminen, esim. tähtitaivaan tarkkailu, ei vaadi heti euroja. TIetoa voi lisätä pikkuhiljaa, ja opitun kertaaminen kaverin kanssa lisää jo kommunikointitaitoja.
Ei ne arjen rutiinit oikeasti vaadi yhtään sen enempää kuin itse ajattelee niiden vaativan. Ajatelkaa siis myönteisemmin ja helpommin.
- Främling81
On mul yks juttu joka täyttää useiden päivien sisältöä, mutta se on vain 9kk vuodesta. 3kk on täyttä tyhjyyttä.
- 9kk
Toimitko vauvatehtaana?
- Ou jee
9kk kirjoitti:
Toimitko vauvatehtaana?
Sä oot kyllä paras! Hahhah vauvatehdas mä repesin---!!
- oma tahtotila
Tuossa tilanteessa olisi hyvä miettiä, että haluaako kuolla vai elää?
Tilanteesi ei vaikuta kovin hyvältä ja siihen pitäisi satsata paljonkin. Kaikki normaalit hampaiden pesut yms. siivoamiset olisi hyvä idea viikoksi. Kova kuntokuuri tähän päälle ja pitäisi lähestulkoon väkisin yrittää.
Onko terveys muuten kohdillaan?
Vaikeaa sanoa että miten saisit lisää virikkeitä elämääsi, mutta aino asia mikä tuossa auttaisi olisi oma tahtotila. Suosittelisin ottamaan yhteyttä esim. mielenterveysseuraan ja kysymään sieltä vertaistukijuttuja. Jos painoa yrittäisit pudottaa samalla niin menisit siihen liittyviin kerhoihin ja toimenpiteisiin. - Jeesuksen oma
Olet kuitenkin uskossa. Se on hienointa ja tärkeintä ihmiselämässä. Tulin itse uskoon nelisen vuotta sitten.
Olen ollut syrjäytynyt jo vuosia. Syynä siihen sosiaalinen fobia. Olen pyytänyt Jumalaa parantamaan minut fobiasta, mutten ainakaan vielä ole parantunut... Loppujen lopuksi minulle riittää tieto siitä, että iankaikkisuudessa ei enää ole fobioita eikä muutakaan pahaa. Tämän uskoni ja tietämiseni vuoksi jaksan ja osaan jopa iloita elämästäni.
Kyllä sinun kannattaisi hoitaa terveyttäsi paremmin, vaikka aluksi jääkaapin oveen kiinnitetyn päiväjärjestyksen avulla.
Olen itse nainen, ja varmaan sen takia minulle on tärkeää huolehtia itsestäni. Hieman turhamaisuutta minussa siis lienee, mikä on naisille yleisempää kuin miehille. Siltä osin olen tavallaan sinun vastakohtasi: syön terveellisesti, liikun ja hoidan hampaani, ihoni ja hiukseni todella pikkutarkasti, liiankin?
En suosittele sinulle turhamaisuutta, koska se ei ole Jumalan silmissä hyvää, mutta melkein voisin vakuuttaa, että itseluottamuksesi ja elämänhalusi käynnistyisi, liikahtaisi edes yhden pykälän eteenpäin, jos ottaisit pieniä askeleita esim. hampaittesi ja ylipainosi hoitamiseksi. Jostain on liikkeelle lähdettävä, ja minusta on hyvä tehdä se liikkeelle lähtö sellaisella elämänalueella, jossa näkee vaivannäön tuloksen (vaa'an lukemasta, hampaiden valkoisuudesta tms). Onhan keho kuitenkin se astia, jossa Herran Henki asustaa tässä elämässä.- wash 'n go
Olisiko meille naisille tyypillisempää, että syrjäytyneenäkin hoidetaan itseämme? Myönnän olevani turhamainen, mutta en halua näyttää (haista :-/) "syrjäytyneeltä". Itselläni kyllä vaikuttaa kyllä myös mielialaan kehonhuolto ja hygieniakin ihan alkaen siitä jokapäiväisestä suihkusta.
- Toimeentulotuella
wash 'n go kirjoitti:
Olisiko meille naisille tyypillisempää, että syrjäytyneenäkin hoidetaan itseämme? Myönnän olevani turhamainen, mutta en halua näyttää (haista :-/) "syrjäytyneeltä". Itselläni kyllä vaikuttaa kyllä myös mielialaan kehonhuolto ja hygieniakin ihan alkaen siitä jokapäiväisestä suihkusta.
Riippuu kuinka vaikea päihdeongelma tai mielenterveysongelma on kyseessä. Ne ainakin haittaavat hygienian hoitoa. Mielestäni joka päivä ei ole pakko käydä suihkussa, mutta riippuu tietysti säästä ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Itse olen opetellut säännöllisen hampaiden harjaamisen ja hammaslangan käytönkin vasta viime vuosina, ja olen keski-iässä.
Rutiineilla on mahdollista kehittyä. Tosin jos on jaksamisongelmaa, niin on rajallinen määrä, mitä rutiineita elämään mahtuu. Itselleni on tärkeintä pitää kohtuullinen huoli omasta ja asunnon siisteydestä ja ulkoilla päivittäin ainakin lyhyen matkan ja mieluusti pari kertaa viikossa pidempi matka. Kaupassa käynnit vievät minulta tuntikausia, kun en osaa tehdä päätöksiä. Siinäpä se päivä kuluukin. - onnnn
wash 'n go kirjoitti:
Olisiko meille naisille tyypillisempää, että syrjäytyneenäkin hoidetaan itseämme? Myönnän olevani turhamainen, mutta en halua näyttää (haista :-/) "syrjäytyneeltä". Itselläni kyllä vaikuttaa kyllä myös mielialaan kehonhuolto ja hygieniakin ihan alkaen siitä jokapäiväisestä suihkusta.
Varmasti on. Miehet lopettaa nuo asiat kun niillä ei ole merkitystä.
- hellouuu
Toimeentulotuella kirjoitti:
Riippuu kuinka vaikea päihdeongelma tai mielenterveysongelma on kyseessä. Ne ainakin haittaavat hygienian hoitoa. Mielestäni joka päivä ei ole pakko käydä suihkussa, mutta riippuu tietysti säästä ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Itse olen opetellut säännöllisen hampaiden harjaamisen ja hammaslangan käytönkin vasta viime vuosina, ja olen keski-iässä.
Rutiineilla on mahdollista kehittyä. Tosin jos on jaksamisongelmaa, niin on rajallinen määrä, mitä rutiineita elämään mahtuu. Itselleni on tärkeintä pitää kohtuullinen huoli omasta ja asunnon siisteydestä ja ulkoilla päivittäin ainakin lyhyen matkan ja mieluusti pari kertaa viikossa pidempi matka. Kaupassa käynnit vievät minulta tuntikausia, kun en osaa tehdä päätöksiä. Siinäpä se päivä kuluukin."Kaupassa käynnit vievät minulta tuntikausia, kun en osaa tehdä päätöksiä. Siinäpä se päivä kuluukin."
Teet ne ostopäätökset jo kotona.
Eli kauppalistan.
Sitten listan mukana kauppaan ja tarvitsemasi tavarat hyllyltä mukaan.
Niin muutkin tekee, muuten menisi iäisyys kaupassa. No jaah, omalla kohdallani juuri tieteellinen maailmankatsomus ja se, että näkee maailman sellaisena kuin se on (sen sijaan että uskoo ilkeisiin pronssikautisiin fantasioihin) on ainuita asioita joista enää saan voimaa. Se on myöskin ainuita asioita mitkä estää tekemästä itsemurhaa. Minusta on teoriassa vielä mahdollista tulla jotakin vaikkei se käytännössä siltä vaikuttaisikaan. Elämä on tällä hetkellä yhtä kärsimystä mutta ainakin on toivoa paremmasta ja parempaa se kärsimyskin on tietyllä tapaa kuin tyhjyys (mitä kuolema on).
- dgrd2
Nuori mies vielä, elämä edessä jos tahtoo.
Mutta eihän sekään ole mikään pakko, jos ei tahdo. Siis "sosiaalisesti hyväksyttävää" elämää, kunhan itsellä olisi jotenkin mukava olla. Mulle ei ainakaan tullut ihan selväksi, onko tilanne itsellesi täysin sietämätön vai oikeastaan ihan ok?
Itsestään huolehtiminen olis varmaan ensi askel. Ihan sama, näkeekö (tai haistaako) kukaan mutta itsellä voisi olla helpompi olla tai kun olet vielä nuori niin terveys on varmasti hyvä, mutta heikkenee kyllä rankasti jos ei huolehdi.- empatiat sinulle
Mene nyt hyvä mies vaikka terveyskeskukseen mt-hoitajalle kertomaan tilanteesi, että sinua voidaan ohjata johonkin sellaiseen paikkaan mistä saisit uuden suunnan elämääsi. Vaikka laihdutus- tai jokin kuntoutusryhmä, jossa voisit saada niitä ihmissuhteitakin.
Kymmenen pistettä itsesi hoitamisesta kuitenkin, olet aikas vahva kun olet tuollaisista riippuvuuksistakin irti päässyt.
Uskon vakaasti, että joku päivä sinunkin risukasaasi paistaa päivä ja olet uudella vaihteella tässä elämässä kiinni.
Muuta asennetta ja ala ajatella vaan sitä hyvää mitä haluaisit elämääsi ja rukoile että sellaista saisit. Ja yks päivä se tupsahtaakin sinun elämääsi.
Olet kuitenkin arvokas ihminen ja elämäsi on arvokas ja sillä on tarkoitus ja käyttöä.
Ehdit hyvin vielä työelömässäkin hikoilla kymmeniä vuosia, joten et ole kuitenkaan menettänyt koko elämääsi, yhden nuoruuden vaiheen vain.
Laihikselle ja kuntoutukseen ja kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!
- ääripäätäolettosiaan
Asutko yksin vai kotona vanhempien luona, oletko maalta, kaupungista?
Saatko jotain toimeentulotukea, vai elätkö vanhempiesi siivellä?
Miten olet onnistunut 11 vuotta olemaan, ettei kukaan ole jo ajanut sinua johonkin suuntaan?
Jotain sun tartten alkaa tekemään asioille ihan itekin, aikaahan sulla on?
Surullista että olet jäänyt noin yksin.
Oletko ajtellut että voisit vaikka hakeutua johonkin seurakuntatoimintaan , yhdistystoimintaan,vapaaehtoistyöhön, työpajoihin tai tukitoimien piiriin?
Nyt jonkun pitäs tulla sut hakemaan ihmisten ilmoille tai taluttaa sut johonkin mistä saa apua tuohon tilanteeseen. Onko sulla sukulaisia joilta voisit pyyttää apua, tai naapureita vaikkapa.
Varmaan tarvitsee keskustella jonkun kanssa tuosta sinun tilanteesta, ja kartoittaa kokonaisuutta. Onko sinulla hoitavaa lääkäriä tai jotain mt-hoitajaa, kun kääytät lääkkeitä, oletko ollut yhteydessä heihin?
Masennut entisestään, mikäli et ala tehdä painollesi ja asioillesi nyt jotain. - Främling81
Kiitos kannustavista ja ystävällisistä kommenteistanne. Teidän kaltaisia ihmisiä tää aika tarvii. Iankaikkisuus-uskoni on tallella ja voi hyvin, mutta vailla itsesääliä sanon, että muuten tilanteeni on kyllä erittäin vaikea, ja uskoni tämän selviämiseen olematon. On kuin olisin huoneessa jossa ei ole ovia. Minulla oli tahtoa ja unelmia aikanaan, mutta lukuisat vastoinkäymiset ja liian suuri vastuu liian nuorena ajoi minut voimakkaaseen syrjäytymiseen, josta en lopulta ole selvinnyt, vaan lähinnä pyrin minimoimaan vahinkoa olemalla edes raittiina ja mahdollisimman pienellä lääkityksellä. Toivon että saisin viisautta laskea päiväni oikein, ja rukoilen että elämälläni olisi jonain päivänä jokin tarkoitus. Teistä olen kiitollinen. Voikaa hyvin, ja olkaa uskollisia.
- joku bugi?
Kirjoitat kuitenkin hyvää suomea. Tekstiksi on loogista, selvää ja hyvin jäsenneltyä. Olet siis aivan riittävän älykäs ja muutenkin tuntuisi, että pärjäisit täällä yhteiskunnassa aivan mainiosti. Onko sinulla jokin mielenterveyteen liittyvä syy syrjäytymiseesi? Voiko sen fixata kuntoon?
- huvittavaa
joku bugi? kirjoitti:
Kirjoitat kuitenkin hyvää suomea. Tekstiksi on loogista, selvää ja hyvin jäsenneltyä. Olet siis aivan riittävän älykäs ja muutenkin tuntuisi, että pärjäisit täällä yhteiskunnassa aivan mainiosti. Onko sinulla jokin mielenterveyteen liittyvä syy syrjäytymiseesi? Voiko sen fixata kuntoon?
Ei päässä tarvitse olla mitään vikaa. Pienikin terveydellinen tai muu ongelma niin vaikeaa päästäjuttuihin mukaan. Huvittavasti kaikki yhteiskunnan toimetkin keskittyvät usein vajaakuntoisten "hoitamiseen", mutta he itse edustavat toisen luokan kansalaisia, jotka eivät pysty tekemään yksinkertaisempiakaan juttuja. Siitäkin huolimatta vaikka osaamista olisi enemmän kuin jonkin työttömyyskurssin tai pajan pitäjällä.
- awerawer
mOI, MINÄ OLEN JO MONIA 30 ukkeleita auttanut yksinäisyyden kuopasta pois, itse olen 25v menevä sporttimies. tietenkin oppaanani on toiminut jeesus ilman häntä en pystyisi auttamaan ketään. jos oikeasti haluat muuttua on se aika yksinkertaista, tee vain nyt päätös että nyt muutun. siinä se . hommaa joku minun tyyppinen kaveri ja lähde vaikka baariin, opastamme sosiaalisen käyttäytymisen salat ja kappas olet jo mukana sosiaalisissa toiminnassa nopeammin kun huomaatkaan, siitä ei ole sitten pitkä matka opiskeluun työelämään jne. kun on saanut mielen positiiviseksi. joskus pitää ja voi irrotella. ja tärkeintä on tosin kuunnella itseään.
- Toimeentulotuella
Asunnoton ilmeisesti et ole? Sitkeimmät puistokemistit pysyvät tuon saman ajan hengissä pakkasessa ja helteessä pelkän etanolin voimin. Eli syrjäytymisen ennätystä et ole tehnyt. Valitan.
- 20+13
Ei tuo ole vielä mitään.
Itse en ole ollut 25 vuoteen töissä enkä aio mennäkään. - Ei tuo vielä mitään
Kirjoitan vielä syrjäytyneemmän puolesta, kun se on täysin syrjäytynyt somestakin ja kaikesta nettielämästä.
Ei sosiaalisia suhteita, kuin oma perhe. (siis ei ole kyennyt muuttamaan pois vanhempiensa kodista omaan elämään)
Ikää on enemmän, töissä ei ole koskaan ollutkaan, opiskelut jäivät kesken, työttömyystuelta potkittiin pois, toimeentulotuelta potkittiin pois
Siis täysin tueton ja täysin elätettävä.
Ei ole paseytynyt, ei käynyt suihkussa vuosiin, eikä vaihtanut vaatteitakaan.
Siis tukka vuosia pesemätön ja kampaamaton.
Kerran kuussa tai harvemmin käy elättäjän mukana kaupassa vallitsemassa jotan ruokaa itselleen. Ei osaa valmistaa sitä kuin mikrossa.
Ei voi käyttää alkoholia, eikä mitään lääkkeitä.
Itsemurhastaan muistaa sentään puhua suunnilleen päivittäin.
Laihtunut jonnekin neljänkymmenen kilon tuntumaan.
Hampaiden hoito jäi kesken ehkä kymmenen vuotta sitten.
Rippikoulu jäi kesken, eikä kai sitä uskoakaan liene.
jne- mitestiedät
Tiedät ulkopuolisena varsin hyvin jonkun toisen asioista? Toimeentulotuki on ns.viimeinen tuki ja ei siltä pitäisi joutua potkituksi.
- Kuis muka tiedän
mitestiedät kirjoitti:
Tiedät ulkopuolisena varsin hyvin jonkun toisen asioista? Toimeentulotuki on ns.viimeinen tuki ja ei siltä pitäisi joutua potkituksi.
Tottahan minä sen, ketä kaikkia omilla eläkkeilläni (takuu-) elätän.
Toimeentulotukea pitää osata käyttää. Jos ei kaikki kulu kuukaudessa, jäljellejäänyt osa lasketaan seuraavalle kuukaudelle tuloksi. Jos ei ole voimassaolevaa henkilötodistusta, et ole kukaan, etkä pysty käyttämään edes omaa tiliäsi.
Pärjäämättömän aikuisen holhoojaksi pääseminen vaatinee byrokratiaa, johon kellään täälläpäin ei lie hinkua.
Me vanhemmat vain odottelemme, että uljas prinssi saapuu valkealla hevosella (kunhan tulisi edes lamborginilla) ja vie komeaan linnaansa elätettäväksi ja opettelemaan elämää.
- lopeta2
Ei ole totta. Valehtelet. Älä mustamaalaa. (Nimin. ei tuo vielä mitään.)
- gfhhgfdhgfhuono
Itsellä meni noin 10 vuotta täysin syrjäytyneenä ja aikalailla samaa rataa kuin aloittaja, nyt kuntoutuksessa ikää 22 tällä hetkellä.
Tiedän että mitään toivoa ei ole ollenkaan enään kun on liian syvälle mennyt mutta en tiedä mitä muutakaan tehdä, pitää toivoa että saisi aivokasvaimen tai jotain. - byrokrpettynyt
Ihmisillä ei ole yhteiskunnassa minkäänlaista perusturvaa. Byrokraatit siellä työkkärin tai kelan tiskin takana osaavat ainoastaan syyllistää ja nöyryyttää. Heiltä et saa minkäänlaista tukea elämäntilanteessa. Jos jotain yrität sanoa, he osaavat vain vähätellä ongelmaa. Varmasti meillä on paljon syrjäytyneitä, joilla ei ole yhtään mitään. Poliitikkojen tehtävänä olisi löytää heidät ja auttaa heitä. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Tässä maassa ketään ei kannusteta millään tavalla. Kaikkia kohdellaan kuin olisimme suuria rikollisia ja huijareita. Asiat paranisivat huomattavasti, jos olisi edes perusturva. Lisäksi jokaista kannustettaisiin elämässä eteenpäin ja pyrittäisiin löytämään jokaiselle sopiva ja mieluisa työ. Se ei onnistu nykyisessä nöyryyttävässä järjestelmässä.
- Helluntai
Näemme kaiken omassa yksikertaisuudessaan kuitenkaan emme aina huomaa kuka tai mikä on olennaista omassa elämässämme. Jos tähdätään ensi askeleitten ottamiseen aika alkaa vyöryä eteenpäin kuin vuoristoradalla ollessa. tämän takia yksinäinen ihminen selviytyy asioiden käsittelystä sillä elämän hallinta yksikertaisuudessa perustuu itsensä "ylläpitoon". tähän liittyvät henkisen hyvinvoinnin ja oman fyysisen olemuksen ja havaintojen kautta tehtyjen päätelmien pohjalta tehdyt ratkaisut. tämän hienon näennäisesti tärkeän selostuksen ydin sanoma on ,kuuntele ja vastaa omiin sinun kohdallasi askaruttaviin kysymyksiin. tällä tarkoitan ensimmäistä elettä sen puolesta että tunnet tarvitsevasi jotakin sisältyen elämääsi. tähän tarvitaan voittamatonta asennetta ja käsikädessä kulkevaa käytöstä. toisaalta on olemassa miehen puolikkaita joilta puuttuu itsensä kontrolli täysin tällä viittaan omaan käytökseen elämässä, hyvä käytös on toista
- Theo2013
Olet jo nykyään oman kroppasi vanki,pääse siitä irti niin voit tuntea että elämä on kaunista mutta kovaa. Tarkoitan että jos olet nainen,normipaino n60kg? 80kg lisää,ja vaikka olisi mies kyseessä ei pysty varmaan edes liikkumaan normaalisti. Tuo ikä 33v. on vasta alkua elämälle joten neuvoisin hakemaan jo aloitetun hoidon lisäksi elämän tapa muutosta ja se täytyy tapahtua valvottuna,koska en usko että jaksat yksin olla ja välittää samalla asioista jotka tuntuvat alussa todella vasten mielisiltä. Itse olen vanhempi mutta silti aloitin tuon henkisen ja fyysisen rääkin,usko että jos otat askel kerrallaan systeemin ja huomaat muutoksia kehossa niin ne näkyvät kyllä myös mielentilassa,saatat jopa hymyillä kun nouset vaaalle. Sinä olet siellä sisällä usko pois,ja kirjoita palstalle jatkossakin täällä on hyviä tyyppejä jotka kokeneet vastaavaa,kuin myös minä.
- Främling81
Juuri näin. Oman kroppani vanki olen. Sieluni lentää vaikka MIES ei liiku. 14 vuotta sitten juoksin täydet 3000m Cooperissa, nyt vien roskapussin ja käyn kaupassa, niin riittää parin päivän reeneiks... Se on tosi monimuotoista kun ihminen syrjäytyy. Moni asia tarvis oppia alusta. Kun ajattelette esimerkiksi sitä, että tämän syrjäytyneen luona ei ole koko kesän aikana käynyt yksikään ihminen. Eli toukokuussa kun edellinen ihminen kävi, niin tämän eristäytyneen ihmisen ei ole esimerkiksi tarvinnut välittää onko yö vai päivä, ja sen vuoksi jo pelkästään ajan käsitys horjuu, ja niin kuin tuossa aikaisemmin tulikin, kun kaveri kirjoitti toivovansa aivokuolemaa, niin totisesti sellaista olotilaa tämä minullakin läheltä liippaa. Kato kun ei aivot saa mitään aktiviteettia... Oon minäkin sitä ajatellut, että kun pääsis edes siten pois, mutta itsekäshän sekin ajatus on. Niin ja muita asioita on ihmiselle yllättävä
n tärkeän tapahtuman toteuttaminen, eli ruokailu ! Lapsesta asti kyseinen toimi on pahasti vaurioittanut minua. En juuri koskaan aikuisiällä ole syönyt pöydän ääressä, ja kellonajoista olen täysin välinpitämätön, ja voitte vaan kuvitella mitä paskaa tulee turpaansa työnnettyä... On ERITTÄIN vaikeata, toisinsanoen MAHDOTONTA muuttaa omin avuin tätäkään. Tarvis saada vuoden kuntoutusjakso jossain TANTTApaikassa ... Jossain missä olisi kannustavaa syödä sitä salaattia, pestä hampaita, mennä nukkumaan ajoissa sekä herätä virkeenä aamulla. Kuulostaa niin taivaalta, että turhauttaa ees "äänen" puhua tälläsistä. Ei kai nykymaailmassa muuta apua saa, kuin että "mee salille ja hommaa personal trainer" ... Pyydä sossusta maksusitoumus kuukausikorttiin jne .. Kiitos nyt kuitenkin ajatuksistanne. Ne on arvokkaita! Koitan vielä jaksaa kirjoitella. - hauki2
metsä.mene joka päivä tästä eteenpäin käveleen luontoon ja anna aivoille happea.veikkaan että 2 viikkoa ja alkaa mieli kohentua ja taistelumieliala nousta.
- koettu
...toiminta on taikasana , toimettamuus ei.
- only one
Ei mene meillä yhteiskunnassa hyvin. Yhteisöllisyys, ihmisenä olemisen taito on kadonnut. Olen työssä, opiskellut, johtoportaassa työskentelevä tuottavuutta, tehokkuutta, kasvua korostavan yhteiskunnallisen järjestelmän kasvatti. Entinen vak. Toimihenkilö. Nykyinen johdon osaaja tai työtön. Kilpailen olemassa olostani vuoroin menestyjän vuoroin luuserin kaavussa muuttuvien suhdanteiden myötäisesti. Ulkoa katsottuna olen l
menestyjä. Etenen loputonta kujanjuoksua varmaankin näin hautaan saakka. Opiskelen jatkuvasti, treenaan pysyäkseni ikinuorena. Olen keski-ikäinen,asuntovelkainen. Teen pätkätyötä ja matkustan työnperässä kauaskin, jotten syrjäydy. Olen tavattoman yksinäinen ja
uupunut tähän suorittamiseen. Yhtään ystävää minullaei ole eikä läheisiä lainkaan.Viimeinenkin ystävyydeksi luultu viileni uuden toimenkuvani saatuani työttömyyden jälkeen. Ikäänkuin olisin saanut bonuksen, josta minua rangaistaan kadehtimalla.
- IRTIOTTO...
Kannattaisi etsiä jokin kansainvälinen yhteisö, minne voisit mennä alkajaisiksi heidän vaatimakseen minimiajaksi. Näitä yhteisöjä on ulkomailla (mm Skotlannissa) ja ehkä kotimaassakin. Yhteisö ja sen ideologia (valitse joku hyvä, tervepäinen esim henkisen kasvun ideologia esim Findhorn yhteisö Skotlannissa, jonka perustaja on Eileen Caddy) auttaa sinua käytännön tasolla pääsemään kiinni hyvään arkeen, hyvään elämään. Yhteisöjen arki perustuu aina siihen, että jäsenet jakavat vastuun arjen toimivuudesta; mm tehtäväjaon kautta.
Et sinä pääse ulos tuosta aivopesustasi, että elämäsi on tuomittu elämään syrjäytyneenä, muuten kuin käytännön tekojen kautta. Eli teet selkeitä muutoksia elämääsi.
Etelä-Euroopassa on kaiken maailman sadonkorjuita yms. Sinun pitää lähteä ULOS ja POIS siitä fyysisestä ja henkisestä perunakuopastasi. Elämäsi muuttuu eikä paluuta ole.
Jos olet voimaton, ota selvää jonkun sosiaalityöntekijän tai työkkärin ihmisen tai muun ystäväpalvelutoiminnassa toimivan kanssa näistä mahdollisista yhteisöistä.
Sitten vain lähdet. Elämäsi tulee takuuvarmasti mukavammaksi kuin siellä perunakuopassasi märehtiessäsi noidankehässä. IRTI! - 2sick'n tired
Mistä hitosta te horisette noine lähtöinennä ?
Rajun ylipainon kanssa joku suuri elämänmuutos yhtäkkiä voi
aikaansaada sydänkohtauksen ihan tuosta vain.
Sama jos se henkinen terveys viiraa jo melkoisella retuperällä,
ei sieltä enää niin vain lähdetä mihinkään.
Joku aika vähäisillä ongelmilla kerrytetty ihminen saattaa kyetäkin
suuriin muutoksiin noin vain, vaikka heti huomenna menee mihin tuuli kuljettaa. Moniongelmaisilla asiat ei vaan mene niin, ei ne kykene toimimaan sillä tavalla.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 666382
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap254106Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2652529Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261990MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301498- 961348
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041097Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541080Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.771026Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391001