Olen yksinäinen

Piipahda seurakunnan diakonissan/diakonin luona, siellä on ystävätoimintaa. Srk:lla on myös kahvila ja työttömillä myös, noista voisi löytyä juttuseuraa ilmaiseksi tai kahvin hinnalla. vaikea tilanne, mut kotoa on ainakin pakko lähteä pois. Tsemppiä sulle,

Sama vika. Mites olis jos tehtäis treffit sitten emme olisi enää yksin.(?)

Vaikkapa Rotary-puistoon lauantaina 26.7. kello 16? Olen mies, voit olla joko
mies tai nainen..ystävä kelpaisi mullekin.

Tule, siitä se lähtee..

Jeesus ei pelasta eikä seurakunnasta saa kuin jotain hel.vetin jeesuksen palvojia kaveriksi. Työttömien jutut on alkoholisteille.

Tule vaan. En ole uskovainen. Enkä työtönkään - kuten ed. kirj. luuli.

Olen ihan tavallinen yksinäinen mies. Kuten sinäkin?

Nähdään siis!

Parempaa kesän jatkoa kaikille :)

Toivon sulle kaikkea hyvää, rakkautta ja ystäviä. Asioilla on tapana järjestyä, tiedän sen kokemuksesta. Tsemppiä!! Toivottavasti löydät ystävän :)

Raumalaiset on hieman sisäänpäin kääntyneitä.

Asiat ei järjesty. yksinäisyys ei lopu koskaan jos sinusta ei pidetä. Minusta ei pidetä ja ei ole kavereita. Olen ollut yksin viimeiset 12 vuotta.

On taas hiljainen viikonloppu. Uloskaan ei jaksa lähteä kun ei siellä ole minulle mitään. Mielellään nukkuisin maanantaihin asti mutta en saa unta.

Onko teillä yksinäiset harrastuksia, joissa kohtaisitte muita ihmisiä? Itse aloin käymään uimassa, kun ei tule urheiltua muuten. Tuolla saa aika usein juttuseuraa. Tai kansalaisopistoon jotain mielenkiintoista opettelemaan niin tulee kohdattua ihmisiä ja mahdollisesti tutustua paremminkin. Kyllähän niiden aikuisiän tosiystävien saaminen on hankalampaa mitä muksuna - myönnetään.

Ennen kaikkea suosittelen yksinäisille, ahdistuneille tai lievää masennusta poteville jonkun liikuntaharrastuksen aloittamista jos ei sellaista jo ole. Auttaa siihen alakuloon, kun elimistöä rasittaa eikä vain makaa sohvalla.

Terveisin, yksi satunnaisesti yksinäinen

joo minäkin odotan jo innolla syksyä, että pääsis kansalaisopiston kursseille ja löytäs puhekumppaneita, vaikken mikään puhelias olekkaan. elämä välillä tosi hakusessa, mutta ulos vaan ja lenkille! seinien sisällä se ahdistus vaan kasvaa......

Ei minullakaan ketään läheistä ole. Pälyilen nettiä kaiket päivä, käyn joskus kalassa ja salilla. Töitäkään ei saa mistään. Elämä on kyllä aika turhaa kun ei voi edes rahaa ansaita eikä ole mitään tekemistä. Kumma kun ahkera työntekijä ei töitä saa, ennen oli asiat paremmin mutta kun työttömyys iski niin elämäni on ollut pelkkää yksinäisyyttä.

Joillekin voisi vapaaehtoistyö sopia tuomaan sisältöä elämään. En siis tarkoita, että työttömän pitäisi tyytyä palkattomaan vapaaehtoistyöhön, vaan enemmänkin tällainen mielekäs työ voisi tarjota elämään sisältöä ja merkityksen. Olemme sosiaalisia eläimiä ja muiden auttaminen tuo kyllä itselleni hyvin fiiliksen. Tuollaista ei kuitenkaan tarvitse tehdä tuntia tai paria enempää viikossa, kun vain löytää sopivan homman.

Joskus sitä tulee pyyhittyä omat murheet mielestä ajattelemalla kuinka paljon huonommin asiat voisivat olla. Omalla kohdallani pääsyy tilanteeseen olen minä itse ja saamattomuuteni. Heh.

pälyilijä miehelle tsemppiä työsaantiin!

Tämä on nyt tarkoitettu ihan asiallisesti kaikille yksinäisille: kannattaa pysähtyä ja kaikin puolin rauhallisesti ajatella hetki, että hyvin epätodennäköistä on, että kukaan tulee kotoa hakemaan. Se on asioiden yksi puoli ja fakta. Usein ei muutos myöskään tapahdu käden käänteessä vaan on noustava ja lähdettävä liikkeelle. Asiat muuttuu ajan kanssa, hiljalleen. On jo iso asia lähteä ihmisten ilmoille. Suomalaiset eivät ole aina niin sosiaalisia, mutta pitää antaa toisille myös aikaa tutustua. Erinäiset harrastukset itsessäänkin ovat hyviä, mutta sivutuotteena kuin huomaamatta syntyy suhteita ja verkostoja. Uskokaa pois.

Ymmärrän, että monillakin on sitten vielä erityisiä ongelmia elämässään. Näihin avun löytyminen on usein myös verrannollinen omaan aktiivisuuteen. Patistaa en tahdo, mutta kannattaa hetki miettiä haluaako itse tehdä myös jotain ja pitkäjänteisesti.

Sitten erityisenä huomautuksena, kiinnostaa asia tai ei, sanoisin, että seurakunta-aktiviteettien kohdalla on pääsääntöisesti se erityispiirre, että siellä ei olla niin tylyjä, kiusaajia ja konfliktihakuisia kuin muiden yhteisöjen piireissä. Varsinkaan vapaiden suuntien puolella. Mutta kuten sanottu, vapaassa maassa valinta on vapaa.

Olin vuosia liikkeellä ulkona baareissa ja tapahtumissa.

Naiset ei koskaan ole yksinäisiä. Aina ne saa seuraa.

mitä paskaa kirjoittaa että työttömien talo täynnä juoppoja aika törkeetä olet siis sitä mieltä että me 300 000 suomessa ollaan vain alkoholiongelmaisa.Itse olen ijäkäs yli 57v.nainen pätkätöitä tehnyt ja en juo enkä tupakoi.Käyn joskus kirpparilla ja halpaa perus ruokaa syömässä tuolla talossa.Hyvä kun on halpa paikka käydä kahvilla ja jutella joskus muiden kohtalo tovereiden kanssa.Kirjastossa voi lukea lehtiä ja istua kahvilla.Harrastamisesta voi löytää juttu kavereita mutta nykyisin ei tutustu jos ei halua kuulua mihinkään järjestöön.

Yksinäisenä ei huvita tehdä mitään. Varsinkin kun on tehnyt jo kaikkea moneen kertaa.

Tämä yksinäisyys on tämän ajan ilmiö sanotaan.ON paljon niitä sinkkujakin omasta tahdostaankin jos ei kaikenlaisia surkimus miehiä halua elämäänsä.Kukapa viitsisi katsella kaljaa kittaavaa miestä joka ei kämpästä lähde muuta kun läheiseen kauppaan hakeen kaljaa.Silloin kun on työtön jää ne työ kaveritkin pois vaikka ei nyt aivan kavereita kuitenkaan mutta jotain jutun tynkää heittää tauoilla.Tuntuu että miehissä on enempi niitä yksinäisiä kun tää netti ja tellu on vin seurana.Helppo sanoa yksinäiselle että lähde muiden joukkoon,mutta kun tuntuu että kaikilla on niit tuttuja et pääse porukkaan.ja kuka kehtaa tunkea jos ei oikein ole vilkaskaan.Vanhukset on kai yksinäisiä jos ei jaksa kotoa lähteä,mutta on ne spr vapaa ehtoiset pitäiskö yksinäisillekkin olla niitä jotka houkuttelee johonkin porukoihin.Onneksi on edes opisto harrastuksia vois hankkia epäilempä että ei välttämättä niissä tutustu riippuu tietty ihmisistä.

minun mielestä miehen on vaan helpompi mennä vaikka kahville yksin. minäkin olen työtön ja kaipaan juttuseuraa, mutta ei ole mielekästä naisena mennä yksin istumaan baariin,ei edes kahville saatikka vaikka"sidukalle"ja laulaan karaokea. kyllä meitä yksinäisiä on paljon. eikö joku vois perustaa yksinäisille kahvilaa missä voitas kohdata?kyselee tämä hiljasen sorttinen nainen viiskyt luvulta :D

Olen yksinäinen.

Tämä yksinäisyys on todellista kun yksin eläjiäkin on paljon.Osa johtuu vanhuudesta miehet kuolee on paljon leskejä juuri niitä vanhuksia.Paljon eronneita jotka ei riskeeraa jos usein joutuu pettymään kimppa asumiseenTyöttömyys on myös suuri riski joutua yksinäisyyteen jos ei ole ollut mitenkään sosiaallinen luonnne työ elämänsä aikanakaan.Yleensä paljon miehiä tietty johtuu kun kalja maistuu liiaksi kukapa sellasta viitsisi nurkkissaan katella katkeroituja ihmisiä kun kaikki on mennyt työ paikka ja köyhyys pitää huolta ettet voi mennä maksullisiin esim.leffaan tai teatteriin.Ihmis elämä ei ole minkään arvoista jos pitää laskea ostatko lidistä ruokaa vai meniskö leffaan lippuhan maksaa jo monen pv.ruoka kassin hinnan.TOisiaon helppo neuvoa täällä mutta kun ihminen on masentunut ei mikään kiinnosta.Pahinta olis tuo hihhuli paikkoihin meno.Työttömien paikassa en ole juoppoja nähnyt mitä joku täällä väitti.Kaipa joku käy hakemassa sen leivään eteisestä mitäpä köyhiä kadehtia.Miehet juo masennukseen kun ei kehtaa psyyke lääkkeitä hakea.

Kaikkihan sen tietää, mutta sanotaan kuitenkin, että alkoholi on huono lääke. Ei se sitä yksinäisyyttä poista vaan todennäköisesti laskuhumalan koittaessa saa entistä surullisemmaksi.

Suosittelen mieluummin elokuvien tai kirjojen lainaamista kirjastosta jos haluaa hetkeksi laittaa tilanteenta syrjään pääkopassaan.

Ymmärrän osaltani heitä joille uusien ystävien saaminen on sosiaalisesta haastavaa. Itsekin olen enemmän introvertti kuin avoin ekstrovertti. Kääntöpuolena tietysti se, että uusiin ihmisiin tutustuminen on henkisesti uuvuttavaa ja pysyvien ystävyyssuhteiden luominen tyssää helposti. Kai tämänkin kanssa pitää elää, mutta löytää keinot luovia ylöspäinsuuntautunutta sosiaalisuutta arvostavassa yhteiskunnassa.

Joku yksinäisten kahvila niin ei sinne monikaan uskaltais tulla ja tutustua toisiin. Yksinäisyys on niin hävettävä asia että siitä ei puhuta.
Itse olin urheiluseurassa vuosia mutta kentän ulkopuolella kukaan ei halunnut kaveerata kanssani.

Helsingin Sanomien Sunnuntai-liitteessä oli tänään lauantaina pitkä juttu yksinäisyydestä tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Suosittelen lukemaan!

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1414728462642