Hei. Ajattelin tulla kirjoittelemaan tänne, jos löytyisi uutta näkökulmaa tai vertaistukea, asiassa joka vaivaa minua.
Olen jo 26vuotias nainen ja en ole henkisesti pystynyt irtaantumaan vanhemmistani. Tarvitsen heitä monissa asioissa ja heidän tukeaan. Minulla on ollut/on ehkä vieläkin paha paniikkihäiriö ja ahdistus, ja olen mm. heidän avullaan mennyt elämässäni eteenpäin ja oikeen suuntaan.
Mutta tunnen kun olen erossa heistä, pala minusta joskus puuttuu. Ajattelen mitä he tekevät, ovatko he onnellisia juuri tällä hetkellä. Mietin ja pohdin kauhulla sitä pöivää, kun he täältä lopullisesti lähtevät ja se ajatus lamauttaa minut joskus. Pelkään kuollakseni jos he lähtevät esim ulkomaille matkalle :(
Olen osa aikaisesti töitä tekevä, mutta menen heidän kyydillään usein töihin, koska yksin kulkeminen on ollut aina vaikeaa. Minusta ei näy päällepäin, että minulla on tällaisia ajatuksia, olen ihan normaali muuten :D
Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa, koska he eivät voi välttämättä elää ihan tavallisesti minusta johtuen. Olen käynyt terapiassa ja psykologilla ja puhunut asiasta. Mutta ei se asia niin vain korjaannu.
samanlaisia ajatuksia koskaan ollut kenelläkään?
en ole henkisesti itsenäistynyt vanhemmistani
10
1030
Vastaukset
- arjen kanssa
Asuin virallisesti kotona melkein 27-vuotiaaksi ja kävin töissä ja tulin viikonlopuksi kotiin vanhempieni luo. Älä ota asiaa niin vakavasti. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat yksilöllisiä ja myös henkinen itsenäistyminen tapahtuu jokaisella tavallaan ja ajallaan. Hyvä että olet töissä ja saat näin alkaa kannatella omia siipiä.
Harvoin vanhemmat kuolevat tai poistuvat arjesta äkkirysäyksellä ja sitä tavallaan pikkuhiljaa tottuu ja alkaa vähemmän kaivata heidän seuraansa. Sinun kannattaa vain päättäväisesti ottaa haasteita ja rohkaistua tekemään omia valintoja ja asioita ja ottaa pieniä haasteita. Ylivoimaista repäisyä ei kannata yrittää vaan asteittain.
Olen vielä suhteellisen nuori ihminen.
On myös niin, että toisilla yhteys vanhempiin säilyy tiiviimpänä ja
läheisenä koko elämän ajan. Usein käy niin, että tällaiset henkilöt haluavat olla myös vanhempiensa rinnalla heidän vanhetessa.
Onko sitten ihmisen elämälle asetettu mitään erityistä kaavaa, miten sen tulee sujua ja jos sellainen kuvitelma olisi, niin miten oikeutettua sellainen on. - marke2
Minulla on sama ongelma..äitini on jo kuollut,mutta isän kanssa välit on läheiset..ja etenkin äidin kuoleman jälkeen vielä läheisemmät. Kauhulla odotan päivää jolloin isää ei enää ole...en tiedä miten sen kestän. Isä on ollut aina vielä äitiä läheisempi. Olen miettinyt olenko läheisriippuvainen ....
- 3+9
Itse olen 25-vuotias mies ja sama juttu, onhan tämä noloa kun etenkin miehen ei saisi olla millään tavalla heikko ja pitäisi selvitä kaikesta itsenäisesti. Pelkään kuollakseni että vanhempani jostain syystä kuolisivat ennenaikaisesti. Siinä tapauksessa maailmani romahtaisi lopullisesti.
- 3+9
Vielä nolompaa on myöntää että vanhempani hoitavat vieläkin joitakin käytännön asioita minun puolestani kun olen niin ressukka ettei minulla ole voimavaroja ja uskallusta niiden hoitamiseen. En kuitenkaan ole mikään kehitysvammainen joten siksi tämä on todella noloa.
- 3+9
3+9 kirjoitti:
Vielä nolompaa on myöntää että vanhempani hoitavat vieläkin joitakin käytännön asioita minun puolestani kun olen niin ressukka ettei minulla ole voimavaroja ja uskallusta niiden hoitamiseen. En kuitenkaan ole mikään kehitysvammainen joten siksi tämä on todella noloa.
Mutta minkäs sille voi jos sosiaaliset tilanteet ja esim puhelimella soittaminenkin on minulle liian haasteellista. Siitäkin iskee kamala paniikki jos pitäisi puhelimella soittaa johonkin virastoon.
- Apila_
Kiitos kaikille kovasti viesteistä!
Täytyy vaan koettaa ymmärtää että kaikilla menee eri aika itsenäistymiseen vanhemmista.
3 9: oletko sinä saanut apua lääkkeistä tai psykologilla käymisestä? Ei minusta tapauksessasi ole mitään noloa, sinulla on vain myös vaikeaa, mutta voit selitä siitä. Pikku hiljaa askel askeleelta eteenpäin päättäväisesti :) - 3+9
Valitettavasti lääkkeet ja terapiat eivät ole auttaneet minua. Ei kai tähän oikein muutakaan ratkaisua ole kuin mennä vain pelkoja päin vaikka kuinka ahdistais.
- 3+9
Se vain on niin helppo luvata että kyllä sitten joskus alan tekemään asioita vaikka väkisin kun on jo useiden vuosien ajan vältellyt lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita.
- 3+9
3+9 kirjoitti:
Se vain on niin helppo luvata että kyllä sitten joskus alan tekemään asioita vaikka väkisin kun on jo useiden vuosien ajan vältellyt lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita.
Tarkennan vielä sen verran että lähes mahdotonta lunastaa lupauksensa.
- apila_
3 9: Tiedän tunteen, että ajattelee että joskus sitten tekee asioita. Itse olen mennyt asioissa paljon eteenpäin, mutta tulee paljon takapakkia, joka lannistaa.
Tsemppiä sulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031565
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881127
- 1391036
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1957Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8892- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9714Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8670