Avioliitto vihaisen ihmisen kanssa

Arvasin että tuo vastaus tulee ensimmäisenä. Ei hän ihan aina ole vihainen. Joskus hän puhuu kuin olisin ihan normaali ihminen. Tulen siitä aivan liian hyväntuuliseksi ja sitten menen sanomaan varomattani väärin. Minulla on onnettoman lyhyt muisti ja joskus olo on niin rohkea että avaan suuni sen kummempia suunnitelmia. Kun vielä olen perusluonteeltani suorasukainen mutkat suoriksi ihminen niin sen kun päästää esiin niin riitahan siitä syntyy kunnes peräännyn ja pyydän anteeksi. Mieheni on kyllä ihan siedettävissä mutta se vaatii paljon luonteensa takia. Ja onhan tässä tietysti sitäkin että se mikä muiden kohdalla on normi kanssakäymistä niin mieheni seurassa se on niin harvinaista herkkua, että se on kuin huumetta josta humaltuu kun sitä saa. Niitä murusia sitten vaalii vaikeina hetkinä ja muistelee sitä tunnetta mikä viimeksi oli kun kaikki meni nappiin.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Arvasin että tuo vastaus tulee ensimmäisenä. Ei hän ihan aina ole vihainen. Joskus hän puhuu kuin olisin ihan normaali ihminen. Tulen siitä aivan liian hyväntuuliseksi ja sitten menen sanomaan varomattani väärin. Minulla on onnettoman lyhyt muisti ja joskus olo on niin rohkea että avaan suuni sen kummempia suunnitelmia. Kun vielä olen perusluonteeltani suorasukainen mutkat suoriksi ihminen niin sen kun päästää esiin niin riitahan siitä syntyy kunnes peräännyn ja pyydän anteeksi. Mieheni on kyllä ihan siedettävissä mutta se vaatii paljon luonteensa takia. Ja onhan tässä tietysti sitäkin että se mikä muiden kohdalla on normi kanssakäymistä niin mieheni seurassa se on niin harvinaista herkkua, että se on kuin huumetta josta humaltuu kun sitä saa. Niitä murusia sitten vaalii vaikeina hetkinä ja muistelee sitä tunnetta mikä viimeksi oli kun kaikki meni nappiin.

Lue lisää

Sinä syyllistät itseäsi siitä, että sanot "väärin". Eihän nyt noin vinksalleen voi ajatella. Kai nyt normaalia keskustelua pitää voida käydä suunnittelematta etukäteen. Syyllistääkö miehesi sinua tuosta? Eihän hän tuo ole kahden ihmisen yhteiselämää. Kuinka kauan seurustelitte? Valitsitko tuon miehen sillä ajatuksella, että haluat hänen kanssaan olla? Seurustelun tarkoitus on katsoa, onko toinen tosiaan elämänkestävän suhteen arvoinen. Mikäli ei ole, on paljon parempi elää ilman väärää kumppania.

Jos minun elämänkumppani olisi vain joskus kuin normaali kunnes minä sanon mukamas jotain väärin, niin ei hän olisi minulle oikea. Sinun pitää löytää omanarvontuntosi. Sinulla on oikeus olla kunnioitettu ja arvostettu samanarvoinen elämänkumppanisi kanssa. Itse sinun pitää päättää, miten siihen päästään, vai päästäänkö siihen tuon ihmisen kanssa ollenkaan.

jussijussijussijussi kirjoitti:

Sinä syyllistät itseäsi siitä, että sanot "väärin". Eihän nyt noin vinksalleen voi ajatella. Kai nyt normaalia keskustelua pitää voida käydä suunnittelematta etukäteen. Syyllistääkö miehesi sinua tuosta? Eihän hän tuo ole kahden ihmisen yhteiselämää. Kuinka kauan seurustelitte? Valitsitko tuon miehen sillä ajatuksella, että haluat hänen kanssaan olla? Seurustelun tarkoitus on katsoa, onko toinen tosiaan elämänkestävän suhteen arvoinen. Mikäli ei ole, on paljon parempi elää ilman väärää kumppania.

Jos minun elämänkumppani olisi vain joskus kuin normaali kunnes minä sanon mukamas jotain väärin, niin ei hän olisi minulle oikea. Sinun pitää löytää omanarvontuntosi. Sinulla on oikeus olla kunnioitettu ja arvostettu samanarvoinen elämänkumppanisi kanssa. Itse sinun pitää päättää, miten siihen päästään, vai päästäänkö siihen tuon ihmisen kanssa ollenkaan.

Lue lisää

Kaksi vuotta seurusteltiin ennen naimisiin menoa. Tosin avioliittoa edeltävä vuosi erillään. Minä kai sitten luulin tämän viimeisen vuoden aikana että mies oli muuttunut, koska meillä oli ihan mukavaa silloin kun harvoin nähtiin. Ehkä mies sinnitteli. En tiedä. Tiedän sanoneeni väärin kun mies suuttuu. Yleensä hän alkaa huutaa. Kun pyydän että voitaisiko keskustella rauhallisesti asiasta hän huutaa kovempaa ja väittää minun nalkuttavan ja ärsyttävän häntä tahallaan. Silloin vaikenen ja menen pois näkyvistä. Olen niin kauan hiljaa kunnes koen olevan turvallista tunnustella varovasti ilmapiiriä. Alkuaikoina kun mies alkoi raivota menin lukkoon ja aloin itkeä joka ärsytti miestä. Nykyään menen vain pois. Itku ei enää onneksi tule. Toisinaan kerään kaiken rohkeuteni ja sanon miehelle että hänen raivoamisensa on ikävä ja masentava tapa ja ei ole millään tavalla rakentavaa kommunikointia. Voisin huudella vaikka tuuleen, koska hän ei tunnista ihmistä josta puhun. Omasta mielestään hän on liiankin herkkä ja tunteellinen positiivisessa mielessä. Hänestä hän pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, mutta minä vain jatkuvasti vaadin lisää huomiota. Hän ei tiedä mitä minun kanssani tehdä. Minä taas en tiedä mistä hän puhuu kun tuskin puhumme toisillemme. Emme edes käy missään yhdessä. Jos jotain haluan järjestän asian itse ilman hänen vaivaamistaan. En edes puhu elämästäni hänelle koska huomaan sen pitkästyttävän häntä jos nyt ylipäätään reagoi mitenkään ja saan puhua yksinäni. Yleensä en saa vastausta kysymyksiini enkä minkäänlaista kommenttia mihinkään. Sitten kun hän herää olemassaolooni niin on riidan aihe valmis.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Kaksi vuotta seurusteltiin ennen naimisiin menoa. Tosin avioliittoa edeltävä vuosi erillään. Minä kai sitten luulin tämän viimeisen vuoden aikana että mies oli muuttunut, koska meillä oli ihan mukavaa silloin kun harvoin nähtiin. Ehkä mies sinnitteli. En tiedä. Tiedän sanoneeni väärin kun mies suuttuu. Yleensä hän alkaa huutaa. Kun pyydän että voitaisiko keskustella rauhallisesti asiasta hän huutaa kovempaa ja väittää minun nalkuttavan ja ärsyttävän häntä tahallaan. Silloin vaikenen ja menen pois näkyvistä. Olen niin kauan hiljaa kunnes koen olevan turvallista tunnustella varovasti ilmapiiriä. Alkuaikoina kun mies alkoi raivota menin lukkoon ja aloin itkeä joka ärsytti miestä. Nykyään menen vain pois. Itku ei enää onneksi tule. Toisinaan kerään kaiken rohkeuteni ja sanon miehelle että hänen raivoamisensa on ikävä ja masentava tapa ja ei ole millään tavalla rakentavaa kommunikointia. Voisin huudella vaikka tuuleen, koska hän ei tunnista ihmistä josta puhun. Omasta mielestään hän on liiankin herkkä ja tunteellinen positiivisessa mielessä. Hänestä hän pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, mutta minä vain jatkuvasti vaadin lisää huomiota. Hän ei tiedä mitä minun kanssani tehdä. Minä taas en tiedä mistä hän puhuu kun tuskin puhumme toisillemme. Emme edes käy missään yhdessä. Jos jotain haluan järjestän asian itse ilman hänen vaivaamistaan. En edes puhu elämästäni hänelle koska huomaan sen pitkästyttävän häntä jos nyt ylipäätään reagoi mitenkään ja saan puhua yksinäni. Yleensä en saa vastausta kysymyksiini enkä minkäänlaista kommenttia mihinkään. Sitten kun hän herää olemassaolooni niin on riidan aihe valmis.

Lue lisää

Et kai aio koko elämääs tuhlata tuohon mieheen jonka kans ei voi edes puhua mitään kunnolla.? Kerran menin töihin yhteen firmaan ja se pomo siel huusi kuin kuin sikaa tapettais, koko ajan huusi mulle ja muille vaikka en ollut mitään tehnyt. Kerran sanoin sille et kuulen vähemmälläkin äänellä ja siitä se vasta huusikin. Sanoin että morjens, otin loparit ekana päivänä. En jaksa kuunnella mitään huutamista.

Ei ole komea ei. Oikeastaan päinvastoin. Kun kääntää kauneusihanteen väärinpäin niin sieltä löytyy mieheni. Aluksi hän tuntui turvalliselta. Kyllähän se hieman ihmetytti että ihmisellä on niin järkähtämätön tahto, että hänen kanssaan ei voinut mitenkään neuvotella. Ajattelin että kun itse olen taivaanrannan maalari ja sellainen villi lapsi niin miehen on hyväkin olla jalat tukevasti maassa. Yhteenmuuton jälkeen sitten selvisikin, että kaikki mikä minusta on hauskaa ja kivaa onkin miehestä typerää ja idioottimaista. Ensiksi tajusin lopettaa nauramisen ja sen jälkeen opettelin pois hymyilemisestä. Nykyään ihan hävettää jos mies saa minut kiinni hymyilemisestä silloin kun en ole siihen lupaa saanut. Hymyilen siis typerissä ja väärissä paikoissa. Ei mikään koskaan tapahdu kerralla. Asioihin valutaan pikkuhiljaa. Minulla on koulutus vielä kesken.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Ei ole komea ei. Oikeastaan päinvastoin. Kun kääntää kauneusihanteen väärinpäin niin sieltä löytyy mieheni. Aluksi hän tuntui turvalliselta. Kyllähän se hieman ihmetytti että ihmisellä on niin järkähtämätön tahto, että hänen kanssaan ei voinut mitenkään neuvotella. Ajattelin että kun itse olen taivaanrannan maalari ja sellainen villi lapsi niin miehen on hyväkin olla jalat tukevasti maassa. Yhteenmuuton jälkeen sitten selvisikin, että kaikki mikä minusta on hauskaa ja kivaa onkin miehestä typerää ja idioottimaista. Ensiksi tajusin lopettaa nauramisen ja sen jälkeen opettelin pois hymyilemisestä. Nykyään ihan hävettää jos mies saa minut kiinni hymyilemisestä silloin kun en ole siihen lupaa saanut. Hymyilen siis typerissä ja väärissä paikoissa. Ei mikään koskaan tapahdu kerralla. Asioihin valutaan pikkuhiljaa. Minulla on koulutus vielä kesken.

Lue lisää

Joko sulla on ironia hyvin hallussa tai sitten olet oikeasti kuitenkin tilanteessa, jossa haluatkin olla. Miten on? Tykkäätkö, että sulle sanotaan, millainen sun pitää olla?

……….. kirjoitti:

Joko sulla on ironia hyvin hallussa tai sitten olet oikeasti kuitenkin tilanteessa, jossa haluatkin olla. Miten on? Tykkäätkö, että sulle sanotaan, millainen sun pitää olla?

Lue lisää

On ironiakin hallussa, mutta noinhan tää menee. Välillä havahtuu että mitä mä hullu taas teen...

Jos on huonossa suhteessa, on täysi oikeus lähteä siitä. Jättää se taakse.

Kyllähän me kumpikin se tiedetään että miehemme on persoonallisuushäiriöisiä. Useampi minua hoitanut psykiatri on sanonut luettuansa hoitokertomukseni, että mieheni on vaikeasti narsistinen persoona. Enkä tule koskaan paranemaan jos olen suhteessa hänen kanssaan. Minulla on kristillinen kasvatus. Aina pitää kääntää toinen poski ja uskoa että laikissa ihmisissä on hyvää. Ketään ei saisi tuomita. On vaikea elää tämän ajatusmaailman kanssa kun siitä on vain vahinkoa.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Kyllähän me kumpikin se tiedetään että miehemme on persoonallisuushäiriöisiä. Useampi minua hoitanut psykiatri on sanonut luettuansa hoitokertomukseni, että mieheni on vaikeasti narsistinen persoona. Enkä tule koskaan paranemaan jos olen suhteessa hänen kanssaan. Minulla on kristillinen kasvatus. Aina pitää kääntää toinen poski ja uskoa että laikissa ihmisissä on hyvää. Ketään ei saisi tuomita. On vaikea elää tämän ajatusmaailman kanssa kun siitä on vain vahinkoa.

Lue lisää

Miehesi luonne on kotikasvatuksen tulos lapsuuden kosista ja käytötapojen puute ja ei ole itsehillintää kun on lapsena kuullut vanhemmiltaamn samaa soopaa ja ei osaa ajatelle omilla aivoillaan.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Kyllähän me kumpikin se tiedetään että miehemme on persoonallisuushäiriöisiä. Useampi minua hoitanut psykiatri on sanonut luettuansa hoitokertomukseni, että mieheni on vaikeasti narsistinen persoona. Enkä tule koskaan paranemaan jos olen suhteessa hänen kanssaan. Minulla on kristillinen kasvatus. Aina pitää kääntää toinen poski ja uskoa että laikissa ihmisissä on hyvää. Ketään ei saisi tuomita. On vaikea elää tämän ajatusmaailman kanssa kun siitä on vain vahinkoa.

Lue lisää

Mitten sie niin users psykiatria owlet tavannut? Ja kaikkea viel sattumoisin sen verran erikoisia, et laatii diagnooseja potilaan kumppaneille potilaan puheiden mukaan?

Miten puhutaan ihmisen kanssa joka pitää kaikkea keskustelua henkilökohtaisena loukkauksena? Meillä ainakin parisuhteesta keskustelu on selkeästi nimetty kielletyksi aiheeksi koska parisuhteesta kuuluu puhua vain erotessa.

14+2 kirjoitti:

Miten puhutaan ihmisen kanssa joka pitää kaikkea keskustelua henkilökohtaisena loukkauksena? Meillä ainakin parisuhteesta keskustelu on selkeästi nimetty kielletyksi aiheeksi koska parisuhteesta kuuluu puhua vain erotessa.

Lue lisää

14 2=hiljaa nurkassa

Minä käyn jo terapiassa. Aloin käydä kun mentiin naimisiin. Masennuslääkkeitä aloin syödä kun oltiin seurusteltu 7 kuukautta. Kyllä minä olen sen huomannut että mies lirkuttelee muille naisille, mutta ne muuttuu idiooteiksi hänen silmissään siinä vaiheessa kun sanovat jotain poikkipuolista. En yhtään ihmettele, että hänellä on kasa kariutuneita suhteita joissa naiset on lopulta häipyneet syystä tai toisesta. Onhan minussakin vikaa. Mieheni muistuttaa paljon äitiäni joka on myös ikuisesti vihaista tyyppiä. Kai minä sitä lapsuuden pahaa oloa janoan kun se on tuttua ja turvallista.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Minä käyn jo terapiassa. Aloin käydä kun mentiin naimisiin. Masennuslääkkeitä aloin syödä kun oltiin seurusteltu 7 kuukautta. Kyllä minä olen sen huomannut että mies lirkuttelee muille naisille, mutta ne muuttuu idiooteiksi hänen silmissään siinä vaiheessa kun sanovat jotain poikkipuolista. En yhtään ihmettele, että hänellä on kasa kariutuneita suhteita joissa naiset on lopulta häipyneet syystä tai toisesta. Onhan minussakin vikaa. Mieheni muistuttaa paljon äitiäni joka on myös ikuisesti vihaista tyyppiä. Kai minä sitä lapsuuden pahaa oloa janoan kun se on tuttua ja turvallista.

Lue lisää

no eikös olisi kannattanut miettiä suhdetta ja sen tilaa tuon masennuksen jälkeen...
jos toinen ihminen saa noin masentuneeksi että joutuu pillereitä popsimaan niin ei semmoinen suhde ole millään muotoa terve!

ihan oikeasti, jos toinen ihminen saa sinut häpeämään itseäsi ja mahdollista hyvää oloasi, niin kannattaako suhdetta jatkaa, kun tarjolla olisi terveempiäkin ihmisiä suhteisiin..

suosittelen että eroat tuosta "vihaisesta miehestäsi" ennenkuin olet itse totaalisen pohjalla, tuollainen suhde ei vaan ole arvokkaan aikasi arvoinen.
etsi vaikka oma kämppä, muuta pois ja laita avioerohakemus postissa miehelle..allekirjoitettuna.

noin tekisin itse..elämä ei saa olla itsensä jatkuvaa häpeämistä, kotona olon ja puolison pelkäämistä ja tappelua..elämästä kuuluu myös nauttia.

Tässä saattaa olla paraatiesimerkki parista, jonka muodostaa narsistisen pesoonallisuushäiriön omaava mies ja läheiseiippuvainen nainen. Nainen ottaa marttyyrin viitan ylleen ja saa nautintoa säälistä ja huomiosta. Hän ei pysty edes ajattelemaan eroa, vaikka kärsii. Aina on syy roikkumiseen. Tässä tapauksessa ainakin yksi syy löytyi: kristillisen kasvatuksen hyvyys, jossa käännetään toinenkin poski. Mies taas julmasti alistaa naista ja pitää pelon ja väheksynnän ilmapiiriä yllä.

En halua mitenkään mollata ketään. Tälläisiäkin pareja on. Koska pitkäaikainen terapia ja tieto puolison narsismistakaan (terapeutin lausunto?) ei saa mitään aikaan, ei täälläkään tulleet neuvot auta.

huono keittiöpsykoloogi kirjoitti:

Tässä saattaa olla paraatiesimerkki parista, jonka muodostaa narsistisen pesoonallisuushäiriön omaava mies ja läheiseiippuvainen nainen. Nainen ottaa marttyyrin viitan ylleen ja saa nautintoa säälistä ja huomiosta. Hän ei pysty edes ajattelemaan eroa, vaikka kärsii. Aina on syy roikkumiseen. Tässä tapauksessa ainakin yksi syy löytyi: kristillisen kasvatuksen hyvyys, jossa käännetään toinenkin poski. Mies taas julmasti alistaa naista ja pitää pelon ja väheksynnän ilmapiiriä yllä.

En halua mitenkään mollata ketään. Tälläisiäkin pareja on. Koska pitkäaikainen terapia ja tieto puolison narsismistakaan (terapeutin lausunto?) ei saa mitään aikaan, ei täälläkään tulleet neuvot auta.

Lue lisää

Läheisriippuvainen varmasti olen. Se nyt ei ole mikään uusi juttu. Teen sen kanssa terapiassa paljon töitä. Säälin hakeminen ei ole mun juttuni kun mitä mä sitten siitä saisin, säälistä? Jotenkin vieras ajatus että siitä hyötyisi jotain. Onhan tääkin elämää siinä missä muukin. Välillä rassaa ja toisinaan ei. Nyt on taas aikaa ajatella kun on matkoilla ilman miestä. Kotona ajatustoiminta on lukossa. Erottu ollaan kolmesti ja aina takaisin päädytty lopulta. Voihan se olla että ollaan tarkoitettu toisillemme, että emme olisi muille häiriöksi :D kuka näitä juttuja sitten ymmärtää. Voihan se neljäskin ero tulla joku päivä kun taas on voimia lähteä.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Läheisriippuvainen varmasti olen. Se nyt ei ole mikään uusi juttu. Teen sen kanssa terapiassa paljon töitä. Säälin hakeminen ei ole mun juttuni kun mitä mä sitten siitä saisin, säälistä? Jotenkin vieras ajatus että siitä hyötyisi jotain. Onhan tääkin elämää siinä missä muukin. Välillä rassaa ja toisinaan ei. Nyt on taas aikaa ajatella kun on matkoilla ilman miestä. Kotona ajatustoiminta on lukossa. Erottu ollaan kolmesti ja aina takaisin päädytty lopulta. Voihan se olla että ollaan tarkoitettu toisillemme, että emme olisi muille häiriöksi :D kuka näitä juttuja sitten ymmärtää. Voihan se neljäskin ero tulla joku päivä kun taas on voimia lähteä.

Lue lisää

Kerro tarkemmin tuosta "aina takaisin päätymisestä".
Otat mieluusti psyykenpotilaan tittelin päällesi, haluat jotenkin todistaa että sinä olet se masentunut, sairas, maailmalle. Jokin vinksahtanut masokistinen Jeesus-syntipukki-syndrooma? Uhrin osa, paras osa? Valtavan rakkauden osoitus?

Jos olisit eron toteuttanut kuten se narsistista suoritetaan, niin olisit häipynyt tuntemattomaan osoitteeseen, vaihtanut puhelinnumeron salaiseksi, muuttanut kauas. Mutta piti taas päästä nurkkaan häpeämään itseään takaisin?

sitkeäsissi kirjoitti:

Kerro tarkemmin tuosta "aina takaisin päätymisestä".
Otat mieluusti psyykenpotilaan tittelin päällesi, haluat jotenkin todistaa että sinä olet se masentunut, sairas, maailmalle. Jokin vinksahtanut masokistinen Jeesus-syntipukki-syndrooma? Uhrin osa, paras osa? Valtavan rakkauden osoitus?

Jos olisit eron toteuttanut kuten se narsistista suoritetaan, niin olisit häipynyt tuntemattomaan osoitteeseen, vaihtanut puhelinnumeron salaiseksi, muuttanut kauas. Mutta piti taas päästä nurkkaan häpeämään itseään takaisin?

Lue lisää

Enpä tiedä mikä on. Sinua se tuntuu ärsyttävän. On se joka kerta hakenut minut toiselta puolelta suomea. Eikä minua nolota olla psyykepotilas. Tunnen monta mielenterveysongelmaista. Monesta on tullut ystävyytemme aikana psyykkisesti sairas ja osa selvästi on, mutta ei tajua hakeutua hoitoon. Toiset taas salaa sen mutta uskaltaa tunnustaa minulle. Mutta annetaan asian olla kun ei voi vaan ylipäätään keskustella voivottelematta. Tästä tuli nyt näköjään suurempi kriisi muille kuin minulle. Kiitos tästä perspektiivistä. Se sai minut tajuamaan että ongelmani on oikeastaan aika mitätön. Minulla on vain asenneongelma mieheni suhteen. Täytyy vaan alkaa kiukutella ja katsoa mihin se johtaa.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Enpä tiedä mikä on. Sinua se tuntuu ärsyttävän. On se joka kerta hakenut minut toiselta puolelta suomea. Eikä minua nolota olla psyykepotilas. Tunnen monta mielenterveysongelmaista. Monesta on tullut ystävyytemme aikana psyykkisesti sairas ja osa selvästi on, mutta ei tajua hakeutua hoitoon. Toiset taas salaa sen mutta uskaltaa tunnustaa minulle. Mutta annetaan asian olla kun ei voi vaan ylipäätään keskustella voivottelematta. Tästä tuli nyt näköjään suurempi kriisi muille kuin minulle. Kiitos tästä perspektiivistä. Se sai minut tajuamaan että ongelmani on oikeastaan aika mitätön. Minulla on vain asenneongelma mieheni suhteen. Täytyy vaan alkaa kiukutella ja katsoa mihin se johtaa.

Lue lisää

sä taidat vaan nauttia siitä että saat valittaa ja leikkiä marttyyria.
jos tuo miehesi "vihaisuus" oikeasti vaivaisi sinua, niin olisit jo tehnyt asioillesi jotakin..mutta ei, sen sijaan että tekisit jotain konkreettista, leikit mielummin marttyyria ja haluat kerätä itsellesi ns."säälipisteitä".
sitten kun sinua on tarpeeksi säälitty niin toteatkin kaiken olevan "hyvin".
vai onko kyse siitä että et vain halua nähdä/kohdata ongelmiasi sellaisina kuin ne ovat.

no mutta 200% säälipisteet sulle ja papukaijamerkki otsaan, onnea marttyyrina olemisellesi, toivottavasti nautit monista kymmenistä tulevista vuosistasi miehesi kynnysmattona ja likasankona..kai sä joskus miehesi nyrkkeilysäkiksikin päädyt jonain päivänä..saatpahan vaihtelua..

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Enpä tiedä mikä on. Sinua se tuntuu ärsyttävän. On se joka kerta hakenut minut toiselta puolelta suomea. Eikä minua nolota olla psyykepotilas. Tunnen monta mielenterveysongelmaista. Monesta on tullut ystävyytemme aikana psyykkisesti sairas ja osa selvästi on, mutta ei tajua hakeutua hoitoon. Toiset taas salaa sen mutta uskaltaa tunnustaa minulle. Mutta annetaan asian olla kun ei voi vaan ylipäätään keskustella voivottelematta. Tästä tuli nyt näköjään suurempi kriisi muille kuin minulle. Kiitos tästä perspektiivistä. Se sai minut tajuamaan että ongelmani on oikeastaan aika mitätön. Minulla on vain asenneongelma mieheni suhteen. Täytyy vaan alkaa kiukutella ja katsoa mihin se johtaa.

Lue lisää

Enpä oikein usko että Sitkeäsissin tarkoitus oli loukata, vaikka karkeasti kirjoittikin. Narsistin uhri käyttäytyy usein saman kaavan mukaan. Ja se turhauttaa niitä, jotka haluaisivat auttaa.

Narsistin uhri oikeasti kärsii, narsisti saattaa aiheuttaa masennusta ja psyykkistä oireilua. Sinullakin saattaa se olla sairauden yksi syy. Sinkin luultavasti tiedät ettet voi parantua tai voida paremmin niin kauan kuin olet narsistin lähipiirissä. Valitat kohtaloasi, mutta et ota ratkaisevaa askelta irtautua. Ja jos irtaudut, palaat takaisin, kun narsisti pyytelee anteeksi ja antaa vähän huomiota. Yleensä kuitenkaan irtautumista ei tapahdu, vaan narsistin uhri alkaakin löytämään narsistista niitä hyviä puolia. Sama meno kuitenkin jatkuu. Sitä ei voi ulkopuolinen ymmärtää, ja tuskin sinäkään. Se turhauttaa hemmetisti.

hiljaa nurkassa kirjoitti:

Enpä tiedä mikä on. Sinua se tuntuu ärsyttävän. On se joka kerta hakenut minut toiselta puolelta suomea. Eikä minua nolota olla psyykepotilas. Tunnen monta mielenterveysongelmaista. Monesta on tullut ystävyytemme aikana psyykkisesti sairas ja osa selvästi on, mutta ei tajua hakeutua hoitoon. Toiset taas salaa sen mutta uskaltaa tunnustaa minulle. Mutta annetaan asian olla kun ei voi vaan ylipäätään keskustella voivottelematta. Tästä tuli nyt näköjään suurempi kriisi muille kuin minulle. Kiitos tästä perspektiivistä. Se sai minut tajuamaan että ongelmani on oikeastaan aika mitätön. Minulla on vain asenneongelma mieheni suhteen. Täytyy vaan alkaa kiukutella ja katsoa mihin se johtaa.

Lue lisää

Ihan ystävällisesti ja leppoisasti huomautan, että vain poliisilla on juridinen ja moraalinen oikeus hakea henkilö takaisin toiselta puolelta Suomea. Jos hakija ei ole poliisi, haettavalla on oikeus ja velvollisuus soittaa poliisi omaa kotirauhaansa suojelemaan.
Mutta koskapa katsoit olevasi narsistimiehen omaisuutta niin että takaisin haetaan kuin karannut kotieläin niin eipä mulla sit mitään muuta kuin kivaa kesää vaan sinnekin.

Tuli tässä sitten ladattua miehelle kaikki paska. Tuli haukuttua idiootiksi päästään vialla olevaksi sekopääksi ja että homma on aikalailla tässä jos ei herää tähän päivään. Mies oli puulla päähän lyöty, että onko mulla joku ongelma ja olen vaikea. Että aina mä olen järjestämässä kohtauksia. Tällä hetkellä on kylmä ja välinpitämätön olo kun tajusi että kaikki lirkuttelu aina kun otan etäisyyttä on valhetta. Menen halpaan ja sama meno jatkuu ja toistuu ja toistuu. Se kiertää syklissä ihan kuin vuodenajat. Mun juttu on täällä käsitelty ja loppu mun puolesta.