Sepram (SSRI) / paniikkihäiriö. Oma kokemus.

Ajattelin jakaa oman kokemukseni sepramista, mikä on serotoniinin takaisinoton estäjä (SSRI) lääke, sekä paniikkihäiriöstä. Pyrin olemaan mahdollisimman suora sepramin haitoista sekä hyödystä omalla kohdallani.

Sairastuin paniikkihäiriöön ollessani 20 vuotias. Poltin sillion jonkin verran pilveä ja sain todella rajuja paniikkikohtauksia siitä. Eräänä päivänä paniikkihäiriö tuli ilman pilveä ja jäi päälle. Tällöin en tiennyt, että kyseessä oli paniikkihäiriö, niinkuin en tiennyt myöskään, kuin sain niitä poltellessa. Lopetin polttamisen siihen paikkaan.

Taisteltuani kaksi kuukautta tässä kauhistuttavassa epätodellisessa olossa pääsin psykiatrille joka määräsi sepram 20mg ja diapameja, sekä diagnisoi paniikkihäiriön. En ikinä alkanut syömään päivittäin diapameja, koska pelkäsin, että jos nekään eivät auta - halusin säilyttää vielä jonkin turvan sekä tiesin, että ne eivät ole tarkoitettu pitkäaikaisapuun. Diapamit jäivät kokonaan pois muutamien kokeilujen jälkeen.Olo oli sinäänsä vähän helpottunut, koska "olotilani" sai nimen, paniikkihäiriö, eikä tarvinnut pelätä mitään vakavampaa kuten psykoosia. Jokatapauksessa tästä alkoi vuosia kestävä paranemisprosessi.

Sepram auttoi minua paljon. En itseasiassa tiedä olisinko parantunut koskaan ilman sitä. Se ei aiheuttanut minulla "zombi" oloja mistä olen lukenut täällä. Söin sitä yhteensä 8-vuotta ja tämän aikana olin hyvin tunteellinen ihminen. Se tuntui lähinnä tekemään olostani sidettävän vaikka paniikki/ahdistus kohtauksia vieläkin esiintyi - oli hyviä ja huonoja kausia. Haittavaikutuksia huomasin, kun nostin annoksen 30milligrammaan. Silloin ei enää haluttanut, joten siirryin takaisin 20mg. Tämän 8-vuoden aikana elin varmaan samalla lailla kuin monet nuoret. Viikonloppuisin tuli juotua alkoholia, muuten en päihteisiin koskenut.

Pitkien hyvien jaksojen jälkeen yritin kaksi kertaa lopettaa sepramin siinä onnistumatta. Oireet palasivat heti takaisin. Kolmannella kerralla ne eivät enää palanneet. Nyt olen ollut todella kauan syömättä sepramia ja mitään ongelmia ei ole ollut. Vieroitusoireet rajoittuivat lähinnä huimauksiin joita kesti kaksi viikkoa. Aikaisemmilla lopetuskerroilla tuli todella pahoja ahdistus tiloja - ehkä tiputin annosta liian nopeasti tai elämän tilanne ei ollut tarpeeksi vakaa lopettamiseen. Lopettamisen jälkeen huomasin, että olin tasapainoisempi kuin koskaan ja keskittymiskykyni oli parantaunut. Silti uskon, että sepram oli minun tapauksessani välttämätön, oman aikansa. Se tunne, että huomasin pärjääväni ilman lääkkeitä, jopa paremmin kuin lääkkeen kanssa oli uskomaton. Se antoi paljon itsevarmuutta.

Paniikkiihäiriön syitä en tiedä. Joillain alkoholi aiheuttaa niitä, joillain kannabis, joillain vain geenit. Itselläni uskon pääsyyn olevan geenit - olen tod. herkkä mm. päihteille. En kuitenkaan ikinä ollut mikään riskitapaus päihteiden kanssa. Olin onnellinen nuori, jonka elämä vaikeutui paniikkikohtausten jälkeen. Avoimesta ja superpuheliaasta nuoresta oli muuttunut todella ahdistunut ihminen.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen huomannut, että iän myötä vaan muuttui. En nuorempani uskonut voivani koskaan elää ilman paniikkihäiriöitä. Minähän olin omasta mielestäni maailman ahdistunein ihminen, ja täysin toivoton tapaus. Nyt elän erittäin vakaata ja onnellista perheelämää sekä työskentelen unelmieni työssä. Paniikkikohtauksissa yksi olellinen asia on niiden kohtaaminen sekä onnistumisen kokemukset - lääkkeet voivat auttaa näihin. Myös muun elämän tasapaino vaikutta todella paljon.