yksin

Olet saanut pitää miehesi kauan suhteessa pahaan sairauteen. Olette nivoutuneet yhteen ollessanne tiiviisti yhdessä puolisin sairauden vuoksi. Varmaan elämänmuutos on ollut raju ja on jäänyt tyhjä paikka kun mies on lopulla poisnukkunut.
Vie aikaa opetella elämään toisin, keksiä uusia juttuja ajalle, joka kului ennen miehen rinnalla. Aika tekee tehtäväänsä ja arki alkaa helpottumaan ja surukin muuttaa muotoaan. Jokaisen kuljettava oma polku.
Voimia ja jaksamista ja lohtua!

Osanottoni lesken suruun.

Olin täsmälleen samassa tilanteessa 6 vuotta sitten, kun mieheni kuoli niinikään ALSiin sairastettuaan vain 3 vuotta. Olimme lapseton pariskunta ja jäin totaalisen yksin, vain koira seuranani.

Silloin epäilin, jaksanko edes elää, mutta vuodet tekevät tehtävänsä ja musertava suru muuttuu kauniiksi kaipaukseksi. Muistot yhteisistä vuosista kääntyvät kantavaksi voimaksi ja nykyään ajattelen olevani onnekas, kun olen saanut jakaa 30 vuotta elämästäni niin ihanan ihmisen kanssa.

Se on ilman muuta selvää, että elämä on peruuttamattomasti muuttunut eikä mikään enää ole samanlaista kuin ennen. Mutta linnut laulavat, laineet liplattavat, aurinko lämmittää ja ystävät tuovat elämään iloa ja sisältöä.

Voimia sinulle, että jaksat nämä ensimmäiset mustat ja synkeät surun vuodet.

Hei
Myötätuntoa sinulle. Miten kulunut vuosi on mennyt? Mistä olet saanut voimavaroja elämiseen? Olet kokenut jotain sellaista, joka varmasti on muuttanut elämäsi kokonaan. ALS-tauti on vakava ja pelottavakin. Kuluneet 14 vuotta ovat näyttäneet sinulle, että elämää ei voi hallita, siihen on suostuttava.

Ehkä nämä 14 vuotta myös eristivät sinut (ja teidät) lähipiiristä ja myös monista ystävistä. Mistä voisit tässä tilanteessa löytää ystäviä? Onko ketään jäljellä?

On oikein ja kohtuullista, että olet surullinen. Menetystä saa ja pitää surra. Mutta jonain päivänä huomaat, että suru muuttaa muotoaan, elämässä voisi olla tilaa myös jollekin uudelle. Mitä se uusi voisi olla? Mistä haaveilet ja unelmoit? Mitä tässä tilanteessa odotat elämältä?

Toivotan sinulle ja koko elämällesi siunausta tämän vanhan kelttiläisen rukouksen myötä:
Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen.
Päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan, elämäsi
jääköön käsiin Jumalan.

Päivi-pappi Hämeestä