Toi mitä Anne kirjotti facebookkiinsa Steffistä...

Oli musta normaalisti ja hyvästi kirjotettu. Jokainen ihminen kun suree eri tavalla, jokaisella ihmisellä kun on erillainen luonne ja Anne ajatteli asian noin, niin kun hän ajattelee... Itse olisin varmaan ajatellut ihan samalla tavalla.

Entä, mitä pahaa siinä on jos on lapsia eri miehille? jos on käynyt vaan niin, että on kuvitellut, että rakkaus sen miehen kanssa kestää, ei kestäkkään, tulee ero, rakastuu myöhemmin uudestaan, niin monet myöhemmin uudestaan rakastuvat ihmiset alkavat haaveilla omasta yhteisestä lapsesta ja monesti se myös tehdään... Tuskin Anne on halunnut, että hänen parisuhteensa särkyvät. Niin on vain käynyt.

Ja Martina on aikuinen ihminen, joka tekee aikuisena ihmisenä ratkasut omilla aivoillaan. Aivan sama mitä lapsuudessa on ollut, hän ei ole enää lapsuutensa uhri, jos on pyrkinyt hoitamaan mielenterveytensä kuntoon esim. ammattiavun piirissä. Jos ikinä kunnolla lapsuudessa on mitään vikaa ollutkaan, sitähän me emme myöskään tiedä... ja joskus lapsuudesta jää pysyviä jälkiä aikuisiällekin jos on sattunut jotain traumaattista, vaikka kuinka olisi yrittänyt niitä ammatti avun piirissä hoitaa, mutta en nyt näe tuossa mitään ihmeellistä, että Martinalla on 2 lasta 2 eri miehelle... Niin monella muullakin suomalais naisella ja miehellä sitten eri naisten kanssa, se ei tee naisesta mi-ten-kään HALPAA !!!

Lapsia myös kuulkaa syntyy eri luonteisia. On aivan sama loppupeleissä, miten vanhemmat kasvattaa ja millaisen lapsuuden antaa, jos sen lapsen luonne on pahuuksiin taipuvainen nii se tekee sit kanssa niitä pahuuksia ja pyörii väärissä piireissä niinku Steffi ilmeisesti teki...! hengas joidenkin huume ja rikollis porukoiden kanssa. On siinäkin varmasti monesti vanhemmat, siskot ja veljet ja jotkin ystävätkin, yrittäneet Steffiä saada noista piireistä pois... Mutta kuten Martina muistokirjoituksessaan totesi " olit villivarsa, jota mikään ei kyennyt kesyttään... " niin Steffin luonne oli yksinkertasesti sellanen, että vaikka häntä ala-ikäisenä ois kuinka kielletty sekoilemasta, niin täys-ikäsenä hän ois jatkanut sen porukan kanssa pyörimistä, niin kun jatkoikin ja sit kävi näin... Ja tämän tietää moni muukin suomalaisvanhempi, jonka lapsi on esim. otettu huostaan, kun se lapsi on tahtonut leikkiä kovista ja ollut luonteeltaan vaan sellainen, vaikka kuinka hyvä koti ja vanhemmat ois muuten ollu...

Ja jos sillä Annella on ollu alkoholiongelma, niin te ette tiedä sitten minkälaisen lapsuuden Anne on itse elänyt, onko hän koittanut hakea itselleen apua - mutta tuloksetta ja miten onnetonta Annen elämässä on ylipäätään voinut olla syystä tai toisesta, niin turha sitä on syytellä ja huudella!

Anne kun ei edelleenkään tosiaan myöskään mikään julkisuudenhenkilö ole, josta tulisi tällä palstalla jauhaa yhtikäs mitään! :-)

Sit joku joskus multa kysyi Martinan rattijuoppoudesta, että miltä minusta tuntuisi jos joku rattijuoppo ajaisi vaikka minun tai lapseni päältä ja minä tai lapseni halvaannuttaisiin tai kuoltaisiin... niin vastaan nyt vähän myöhässä, koska mulla ei ole aina aikaa näillä keskustelupalstoilla pyöriä. Niin, jos mä kuolisin, tuskin tuntisin tai ajattelisin mitään, joten aivan sama se... Jos lapseni kuolisi, tuntisin mieletöntä surua ja vihaa sitä rattijuoppoa kohtaan! ehkä jopa jotenkin kostaisin.. Jos vammautuisin, tappaisin luultavasti itseni. En kestäisi sitä. Jos lapseni vammautuisi, olisin äärimmäisen surullinen ja vihainen jälleen kerran, mutta yrittäisin parhaimpani mukaan olla lapseni tukena...

Eli en hyväksy rattijuoppoutta. Mutta esim. jos lähdet juhlista ajamaan kotiin päin autolla ja olet ottanut 2 lasia viiniä, niin se ei ole mitään rattijuoppoutta. Mutta mitään alkoholipitoista juomaa ei saisi ottaa 1-2 lasia enempää, jos meinaa pian autoa ajaa. Mieluiten olla kokonaan ilman jos rattiin lähtee.

Mut Steffin tapaus, todella surullinen. Mitäköhän se nuori nainen olisi niin pahaa tehnyt, että hänet piti ihan tappaa, vaikka noissa piireissä pyörikin...