koukussa kultaan

No suoraan sanoen, ei kai nyt ihan hullulta kuulosta, mutta kuulostaa siltä, että pelkäät olla yksin omien ajatustesi kanssa. Rakennat elämäsi toisen ihmisen varaan etkä hallitse omaa elämääsi... Ts sinulla ei ole ns omaa elämää.

Entä sitten, kun suhde päättyy? Tiput kovaa ja korkealta - ja sitten eiku kohti seuraavaa potentiaalista kumppanikanditaattia. No, niin kauan on tietysti hyvin, kun kohtaat sellaisia miehiä, jotka tykkäävät kiinni liimautuvista naisista. Et sano, miten monta noita max parin vuoden suhdetta sinulla on takana..? Oli, miten oli, pari vuotta parisuhteessa ei ole paljoa. Onko jokin syy, etteivät suhteet kestä kauempaa..?

Ei kyse tarvitse olla sen kummemmin mistään "uraohjuksesta", jos ihminen viihtyy myös yksin. Olen itse ollut eron jälkeen nyt useamman vuoden omasta halustani vapaalla jalalla, rakentanut uuden elämän itselleni, tehnyt just niitä juttuja, joita itse haluan - enkä elänyt kenenkään toisen kautta tai ehdoilla. Olen yksin, mutta en yksinäinen. Saatan "kokkailla" kokonaisen viikonlopun omissa oloissani, arjen tullen olen töissä ja tapaan perhettä ja ystäviä. En koe jääväni mistään paitsi, vaikken olekaan haku päällä - kyllä se oikea vastaan tulee, jos on tullakseen.

Jep. Pidemmässä suhteessa hommat voi mennä ikäväksi, mikäli mies on veemäinen, että käyttää hyväksi tuota sinun ripustautumista vaikkapa riidoissa. Esim. On miehiä jotka ryyppää minkä kerkee ja hakkaa vaimoaan, kun nainen ei uskalla lähteä elämään omaa elämäänsä. He sitten katsovat sormien läpi sitä touhua silmä mustana.

Eli jos haluat selvitä elämässäs niin opettelet perusjutut elämässä joiden avulla tiput jaloilles mikäli se pahin tapahtuu.

ei kai tossa mitään väärää ole jos et tule raskaaksi tai mene väärännkanssa kimppaan et sulle käy huonosti.

Olin 20 vuotta suhteessa - yksin. Mies eli kuin sinkkumies, lasten syntymän jälkeen vielä vahvemmin. Minä tein kotona kaiken, hoidin lapset, miehen, koiran ja työni. Mies hoiteli työnsä, harrastuksensa, kaverinsa ja muita naisia.

Olin kuin sinä suhteemme alussa, ja mies käytti sitä hyväkseen, että olin niin riippuvainen ja rakensin elämäni hänen varaansa. Hän kietoi minut tiukasti pikkusormensa ympärille ja alkoi pikkuhiljaa määräämään ja alistamaan, niin etten aluksi ymmärtänyt hänen tekevän niin.

Mieheltä en saanut hoivaa, syliä, läheisyyttä, hellyyttä, enkä turvaa, vaan minun piti lähteä kerran turvakotiinkin lapsien ja koiran kanssa turvaan miehen väkivaltaisuutta, monella muulla kerralla soitin poliisit paikalle. Olin onnellisimmillani, kun mies ei ollut kotona, ja peloissani, kun hän oli.

Olen kuitenkin kiitollinen, että minut jätettiin selviytymään kaikesta yksin. Opin siis olemaan kaikella tavalla itsenäinen ja kun olin sitä tarpeeksi, pystyin eroamaan sadistisesta suhteesta.

Tietynlaiset miehet haluavat kaltaisiasi naisia. Aluksi voi olla ihan kivaa, mutta viimeistään, kun ensimmäinen lapsi syntyy, voi hellyydet ja sylit tyssätä kuin seinään. Olet koukussa, alistettuna, ilman omaa elämää.

"Sinkut usein sanovat että on niin ihanaa ja helppoa olla yksin.. mikä siinä on helppoa ja ihanaa?"
Se on helppoa ja ihanaa, että voi ihan itse tehdä elämällään mitä haluaa, milloin ja missä vain!