Eikö ole muuta tekemista kuin parisuhde?

Täällä on paljon ihmisiä, jotka näyttäisivät kyselevän itsestäänselviä. Mutta ehkä ne ei ole niin selviä.

Niinku toi kilpaileva poikaystävä. Niitäkin on niin moneen junaan. Mutta itse ei tiedä mitä ajatella, tullaan kysymään palstalaisilta. Hyvä niin - täältä voi saada mittasuhteita omaan ongelmaan. Sillähän se ajatus kehittyy.

Mutta ihmettelen noin yleensä miten keskeneräisiä ihmiset ovat.
Kasvaako ihminen parhaiten toisen "orjana"?
Vai itse omilla jaloillaan seisten?

Eihän sitä kannata hankkimalla hankkia niin kuin lasta tai koiraa, tai jos hankitaan niin ei se kestä.

Yksin eläminen on kalleinta elämistä mutta jos ei sielunkumppania löydä niin parempi on maksaa elämisestään sitten enemmän.

Meidän suhde perustuu siihen että tarvitaan toinen toisiamme, on ihminen johonka voi luottaa rinnalla niin sehän parhainta on. Se mitä huominen tuo ei tiedä kukaan mutta 28v on yhteiseloa jo takanapäin. Kiire ei ole ollut ikinä eikä mitään tehdä toisten perässä vaan mennään ihan omassa tahdissa eikä meillä ole edes yhteisiä harrastuksia muuta paitsi kotonaolo ja kotityöt. Mitään ihmeellisiä suhteen hoitamisiakaan ei olla tarvittu. Taitaa olla nyky nuorten kotkotuksia.

Eipä tullut hankittua parisuhdetta, se vaan käveli vastaan. Ei ole valittamistakaan. Asialliset asiat keskustellaan, ja elo on varsin leppoisaa.

Äläpäs puhu meidän muiden puolesta? Nämä yleistykset kun tahtovat aina pohjautua omaan ajatusmaailmaan ja sieltä ne sitten projisoidaan tänne kritiikkinä vaikka todellisuudessa juuri sitä parisuhdetta kirjoittaja kaipaa. No, mikäli vastaukset kiinnostavat:

Miksi olet hankkinut parisuhteen? En ole hankkinut parisuhdetta vaan aikoinani rakastuin, aloimme seurustelemaan ja menimme naimisiin sekä perustimme perheen
Sitten sun pakko harrastaa sen kanssa jotain. Ei mikään pakko!
Sitten on pakko "hoitaa" suhdetta, jotta edes toinen teistä pysyy tolkullisten piirissä.
Ei mikään pakko. Usein parisuhde hoitaa meitä ihmisiä; toimiva parisuhde on paras tae hyvästä mielenterveydestä ja ylipäätään terveydestä. Tosin, on MAHDOLLISUUS tehdä kaikkea kivaa ja mielenkiintoista rakkaan ihmisen kanssa.
Sitten on pakko "hoitaa" toista. Toinen on suhteessa aina se heikompi joka vaatii itselleen ohjausta. Höpöhöpö!!

Oletko sä henkisesti siinä tilassa, että tavitset jonkun siihen hoidettavaksi, ohjattavaksi? Vai tarivitseko sinä sen hoitajan ja ohjaajan? Kts. edellinen vastaus

Vai pitääkö vain olla suhde, että pääsee vaikertamaan niitä parisuhdeongelmia? Milloin toinen on juoppo, väkivaltainen, ärsyttävät tavat tai mitä tahansa.
Pääasia että kärsii "normaalisti" parisuhteessa. Mistähän olet nämä ajatukset päähäsi saanut? Omista kokemuksista?

Se joka katselee täysjuoppoa ja sanoo vielä, "ku se on muuten niin ihana" - niin haaskaa elämänsä kankkulan kaivoon. Tai sitten tämä juopon elättäjä tarvitsee sen koulutuksen. Itse kerjäätte sitä minkä saatte. Kai tämän tietää itse kukin, näihän se on elämässä, niin makaa kuin petaa.

Onko niin kiire olla niinkuin muutkin? Miten tämä liittyy parisuhteeseen?

RELAA HIEMAN!!

Hienoa. Tähän vastaa palstan ainoat joilla kaikki on hyvin (?).

Tosiasiassa vanhempi väki meni tottakai suhteeseen. Pari etsittiin ilman muuta, sitä ei kyseenalaistettu. Vanhapiika tai -poika on häpeä. Susiparina on synti elää, ei tahdo leimautua "hunoksi". Miestä vie panetus ja naista perheenperustaminen. Yhdessäasuminen pienentää asumiskustannuksia ja jokainen tahtoo jatkaa omaa sukunimeään.

Mutta todellisuudessa nuo ovat murto-osia todellisesta arjesta. Se "noo - ei ollut muutakaan, otan tämän" - pari voi olla painajainen. Siinä sitten kärsitään, koska hyvä kristillen tapa vaatii. Perinteinen suomiukko uhkailee perhesurmalla jos akka lähtee ja akkahan riippuu vaikka pirussa kiinni. Perinteinen suomiakka on alistettu - kunnon tytön kasvatuksella.
Kaikille löytyi pari - koska se oli "vähä niinku pakko ottaa edes joku".

Siksi ihminen ei vaivaitunut miettimään omia ominaisuuksiaa - ainahan kaikille löytyi joku. Niin ehkä ennen.

No, nykyiset nuoret miehet jäävätkin yksin. Monestakin syystä, mutta yksi on se, että nainen saa elää, eikä hänen ole pakko ottaa yhtään ketään. Mies ajattelee, ettei hänen tarvitse muuttua - onhan ennenkin mies ku mies kelvannu. "Jos en tällaisena pelkää, saavat olla ilman".

Treffilinjat tienaa - kyllä.
Miehiä panettaa ja ne on hukassa. Selaavat nettipalsstojen kuvia ja arvioivat kenellä on paras "kroppa" tai "perzće". Huutavat "minä en läskiä ota".

3000 asukkaan taajamassa naapirurin Tiiinalle kelpaa sulkeutunut baariruusu ja suhde jatkuu helvettinä. Kun ei ole muitakaan ja joku on pakko.

Baariruusu ei halua muuttua selväksi, kun naisia löytyy kuitenkin. Tiina ei voi muuttua, kun muita ei ole ...ja hän luulee että vika on hänessä.

Ihminen joka on aina antanut päätöksentekonsa jollekin muulle, ei halua elää yksi ja hallita yksin elämäänsä.
Osa siitä on pelkoa ja osa siitä on silkkaa laiskuutta.

Ihminen ei vahvistu jos ei katso itseään. Opettele elämään omilla jaloillaan.
Suhteessakin - uskokaa tai älkää- voi olla itsenäinen.

Miksi nykyään on niin paljon alkoholistipareja?
Ne on yhdessä kamalia. Yksi ei ehkä kehtaa hyökkäillä niin, mutta pareina näillä kasvaa rohkeus ja ne tulee päälle.

Varsinkin näin kesällä kun tissuttelu lähtee lapasesta, niin tuolla saa pelätä jo ihan ulkosesti tavallisen näköisiä pareja.

Tää ei sitten ole mutua, vaan tänä kesänä koettua.

Mä en hirveästi välitä harrastamisesta, mutta parisuhde on hauska harrastus. Saa pelata tunteilla, on järkyttäviä alamäkiä ja ylämäkiä, turhautumista, itkua, mustasukkaisuutta, tyhjyyden tunnetta ja vaikka mitä! Mä olen tunneaddikti ja parisuhteesta saan kaikkea. Vielä kun järjestää elämänsä niin että meno on kuin salkkareissa niin vielä parempi. Mä tylsistyn jos hommat sujuu. Se on myrkkyä. Provosoimalla saa aina kaiken sekaisin ja taas on hauskaa.