Auttakaa mustista

En usko, että suhteessamme on mitään ongelmaa. Vika on pikemminkin minussa ja kaipaan jonkinlaista vertaistukea, neuvoja tai jotain...
Eli minä ja poikaystäväni olemme molemmat 1997 syntyneitä ja seurustelua takana muutamaa kuukautta vajaa vuoden verran. Opiskelemme samassa lukiossa.

Olen kauhean mustasukkainen hänestä. Jos hän vaikka hengailee parhaan kaverinsa (pojan) kanssa, olen siitä hieman mustasukkainen. Jos hän menee hengailemaan porukalla (poikia ja tyttöjä) jonnekkin ahdistun, suutun ja alan uskotella itselleni heti, että en kelpaa hänelle ja että olen huonoa seuraa. Pelkään, että hän ihastuu/rakastuu johonkuhun toiseen. Lisäksi alan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua hänelle, vaikka tiedän että se on hyvin lapsellista.
Se on myös paha, jos näen hänet koulun käytävillä juttelemassa tytöille. Ahdistus ja mustasukkaisuus lävistävät minut heti. Varsinkin jos hän hymyilee/nauraa muiden tyttöjen seurassa.
Olen monesti miettinyt, että onko hän minusta ollenkaan mustasukkainen. Mieleni on joskus tehnyt hankkia miespuolisia ystäviä senkin takia, että saisin nähdä miten hän reagoisi jos viettäisin aikaa muiden jätkien kanssa.
Joskus olen myös mustis hänen eksistään ja saatan vertailla itseäni heihin ja miettiä että miksi poikaystäväni on ollut heidän kanssaan yhdessä. Poikaystäväni ei ole heidän kanssaan tekemisissä, mutta silti.
Harmittelen välillä myös sitä, että hänellä on muita menoja eikä aikaa minulle välttämättä juuri sinä ajankohtana kun kysyn. Itselläni on enemmän sellaista "joutavaa aikaa" kuin hänellä. Minulla on myös kavereita todella paljon vähemmän ja harrastukseni on itsenäistä, eikä se vie kuin korkeintaan 2 tuntia päivässä, noin 3-4 kertaa viikossa. Poikaystäväni harrastus on taas sellaista seuraperäistä, missä saattaa hujahtaa koulun jälkeen koko loppuilta.
Lisäksi, itse kerron hänelle kaikki menoni ja tekemiseni. Hän ei.
Sain äsken tietää eräältä henkilöltä, että hän on viereisellä paikkakunnalla porukassa, jossa on tyttöjä ja poikia. Ja minulle ei sanonut mitään. Olen nyt taas kauhean mustasukkainen, ahdistunut ja vihainen. Itkettää.

Tiedän, että saatan olla liian läheisyysriippuvainen tai jotain, mutta haluaisin neuvoja. Elämäni ei pitäisi olla niin surkeaa, että se pyörii vain poikaystäväni ympärillä.

Teksti saattoi jäädä hieman etäiseksi ja vaikeaksi ymmärtää, mutta parempaan en pysty. Avautuminen on minulle hyvin, hyvin vaikeaa.