Ihmisten keskellä vai maan korvessa?

Monesti olen miettinyt, että pitäisi vaan pakata tarpeelliset välineet ja muuttaa syvälle korpeen. Siellä eläisi sitten sen aikaa kun taidot ja tarvikkeet vain riittävät eikä naisista tai töistä olisi haittaa.
Veden äärellä varsinkin kaikki huolet katoaa.

Kaupungissa taas ohi kulkee toinen toistaan likaisempia itseään jakavia naisia joita minä vihaan yli kaiken tässä maailmassa.
Poissa silmistä=Poissa mielestä.

Noista kahdesta itse valitsisin sen korven. Kesäillassa rantanuotiolla istuskellessa toki tulee joskus olo, että tämän tahtoisi jakaa jonkun kanssa, mutta realiteettien tunnustamisen jälkeen se menee nopeasti ohi.

Urbaanissa ympäristössä on puolensa vain silloin, kun siellä on liikkeellä jossakin roolissa, esimerkiksi töissä (tai minun tapauksessani: "töissä"). Silloin on ihmisvilinänkin keskellä lupa keskittyä vain omaan tekemiseensä välittämättä muista ihmisistä ja sosiaalisista peleistä. Vapaa-aikaa en kuitenkaan tahdo siellä viettää, sillä nuo sosiaaliset pelit tuntuvat henkisesti raskaammilta kuin mikään työ, ja jos peliin ei tahdo osallistua, turha siellä on seinäruusunakaan pyöriä.

Itse tykkäisin sekä-että -tilanteesta. Nyt asun keskustassa, joten vilinältä ei voi välttyä. Optimitilanteessa asuisin ok-talossa paikassa, josta ei ole pitkä matka keskustaan, mutta naapureita tai muuta liikennettä ei tarvitsisi olla aivan vieressä.

Voitaisiin kyllä rakentaa joku epäonnistuneiden miesten kommuuni Lapin erämaahan jonkun joen äärelle. Sieltä voisi kehittyä merkittäväkin filosofinen liike.

Olen asunut sekä landella lehmäaitauksen vierellä että suurehkon kaupungin keskustassa.

Sanoisin, että siellä kaupungin sydämessä sentään on mahdollisuus saada naista, toisin kuin maalla. Ja jos tietää naisia olevan fyysisesti lähellä, se myös rauhoittaa sen suhteen, että tähtien osuessa kohdalleen on ainakin pienet mahdollisuudet.

Kuten tiedämme, noin 99% alle 30-v naisista sanoo, ettei suurin surminkaan muuta maalle.

Mutta jos unohdetaan naiset kokonaan, niin sitten luultavasti valitsisin maaseudun.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:

Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:

Kaupungissa on ylivoimaiset harrastus-, työ- ja huvimahdollisuudet. Lisäksi muita ihmisiä jos vaikka haluaisi yksinäisyydestä eroon.

Epäilen vähn että korvessa olisi mukavaa parisen kuukautta, sitten kun sataisi ensilumet hiipisi mieleen että mitä hel...ttiä sitä onkaan tullut tehdyksi. Luulen että mukavin ympäristö olisi suurehkon taajaman läheisyydessä (max.20km keskustaan) ison vesistön rannalla kallioisella tontilla sopivan kokoinen (sinkulle n. 50-70m2) nykyajan mukavuuksilla varustettu talviasuttava kodikas mökki.

Ensi viikoksi olen menossa mökille enkä tiedä onko se niin hyvä idea vai meneekö siinä taas monta mahdollista tilannetta saada nainen sivusuun.

En ole varma, mutta arvelisin, ettei juuri kukaan teistä palstalaisista pärjäisi missään korvessa yhtä päivää kauempaa. Ja jos asuisitte talven landella, tappaisitte kenties itsenne viimeistään helmikuussa.

Tai sitten parantuisitte nykyisistä vaivoistanne.

Asuminen on tietysti tärkeä juttu ja asuinympäristö kannattaa valita huolella. Mietin enemmänkin sitä että minne lähteä vaikka viikonloppuna jos tuntuu oikein pahalta. Kai se on niin että syrjässä tuntuu silloin pahalta ja ihmisvilinässä tuntuu pahalta, eri syistä vain. Ei siihen yksinäisyyden ja epäonnistumisen tunteeseen taida olla niin helppoa lääkettä saatavilla.

Ehkä ahdistuneena on kuitenkin hieman helpompi olla kaupungin melskeessä. Ihmisten liike ja yleinen hälinä taitaa pyyhkiä pienen osan huolista pois, ihan jo senkin takia ettei siellä pysty rekisteröimään samaan aikaan ympäristöä ja kaikkia omia ajatuksiaan.

Viihdyn huomattavasti paremmin landella ja onneksi asunkin keskellä metsää.

Kaupungissa on kiva käydä ostoksilla, mutten siellä voisi kuvitella asuvani. Varsinkin näin kesäaikaan se kaikki häly ja meteli on raivostuttavaa. Ja ne ihmiset!

Äskenkin kävelin Tampereen keskustan läpi. Siellähän on ne Blockfest-festarit...
Tarkoittaa sitä että kaduilla ja puistoissa ja useimmilla terasseilla pilvin pimein känniläisiä, osa varmaan huumehörhöjä.
Alle 18-vuotiaita teinejä nuolemassa toisiaan ja kittaa alkoholia. Lähes kaikilla tatuointeja ja lävistyksiä. Nurmikoilla makaili sammuneita puliukkoja...

Kulkiessani sivukatua eräällä hiljaisella kaljaterassilla kaksi noin kolmekymppistä, humaltunutta naista vilautteli tissejään ohikulkeville miehille ja huusivat, että "onko hyvät?" ja tekiskö mieli?"

Että tällaista Mansessa illalla klo 20. Kiitos ei.