Kuinka pitkiä masennusjaksoja teillä on ollut?

3,5 vuotta tätä masennusta jo kestänyt, eikä loppua näy. Liekö syynä massiivinen neuroleptilääkitys?

Minulla hypermania jaksot ovat olleet aina vähän pidempiä kuin depressiojaksot. Hypermaniaa on voinut kestää 1-2 kuukaudenkin ajan, jos siis on kyseessä ollut vain kohtuu vauhdikas jakso, mitä vauhdikkaampi jakso, sitä lyhemmäksi se aina on jäänyt. Depressiojaksot ovat olleet joskus ihan vain päivän tai kahdenkin mittaisia, mutta pisin minkä muistan ja olen tunnistanut (näin jälkeenpäin) on kestänyt koko kesän, toukokuusta aina syyskuuhun kunnes koulu alkoi. Yleisin depressiokauden pituus on ehkä viikko tai pari.

moi, minulla masennus on hyvinkin sidonnainen vuodenaikoihin, kesän jälkeen pienetkin syksyn merkit pistää mietteliääksi,talvi on todella synkkää aikaa, alkukesästä vauhti päällä joka kesän kuluessa käy melkein normaali-olotilassa, eli vuodenajat ohjailee mun bipoa aika paljon

Jospa häntä masentaa valo? Minä alan maaliskuussa aina masentua ja sitten sinnittelen erilaatuisissa masennuksissa syyskuuhun asti jolloin alkaa tuntua paremmalle ja se maniakin tulee yleensä.

lähes pari vuotta pisin depiskausi, yleensä ne ovat kuitenkin olleet vain muutamasta viikosta pariin kuukauteen. II-tyypin bipo, nainen 33v

Syvä masis (saikkua), n. 10-20 viikkoa. Kolmesti ollut '95 lähtien. bp2. keski-ikäinen.

Vähän yli vuoden "hiljainen" jakso, josta masennusta ehkä 2kk ajan, loput sitten vain passiivisuutta ja apaattisuutta, töissä sain kuitenkin suurimman osan aikaa käytyä kokoajan vain muutamia 1-2 viikon sairaslomat oli.

Nyt on taas kuitenkin uusi hiljainen kausi menossa, alkoi joskus helmikuussa ja jatkuu edelleen, onneksi nyt ei ole saikulla tullut oltua, kun ei se oikein tässä asiassa kauheana auta kun ainakin minulle se työ on ainoa henkireikä tässä tilanteessa, siellä sentään saan pakotettua itseni sosiaaliseksi ja tekemään muutakin kuin vain apaattista tuijottelua. Kotona en ole helmikuun jälkeen saanut oikein edes siivottua, pyykkienkin peseminen kerran kuussa on jo suuri saavutus, onneksi on vaatteita

masikset yleensä olleet aina 2-3 kertaa pidempiä kuin niitä edeltänyt mania
Pisin masis tuli lähes vuoden kestäneen manian/hypermanian jälkitautina kun oli mennyt rahat, mies, työpaikka, maine ja Helsinkikin alkoi tuntua liian ahdistavalta, onneksi pääsin maailmalle pakoon

Mun kakssuuntanen on ehdottomasti depis painotteinen. 2v. suurinpiirtein petissä. Vaihtu psykiatri ja otti peliin Lamictalin. Tosi varovainen nosto kolmeensataan milliin ja depikset menetti teränsä ihan täysin. Nyt enää ajottain lyhyitä 'melankolisia' jaksoja. Muuttu elämä depressioiden suhteen kerralla. Mukana tosin muutakin lääkitystä pitämään olon tasaisena, kumminkaan tekemättä zombiksi. Tosin tässäkin täytyy muistaa, että se mikä sopii toiselle, ei välttämättä toimi toisella tai aiheuttaa sivuvaikutuksia jolloin tietty lääkitys ei ole mahdollista.

Itsellä kohtuu lievä 2-tyypin, suurimmaksi osaksi elämä on joko tasaista normaalia arkea tai sitten vähän menevämpiä jaksoja, depis vie voiton vain silloin tällöin. Ehkä kerran tai pari vuodessa joudun muutaman viikon töistä saikuttamaan sen takia. En oikein pidä itseäni edes bipona, vaan vain vähän menevämpänä ja sosiaalisempana ihmisenä jonka täytyy aina välillä vain ladata niitä akkuja

Minulla epävakaa persoona, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Pisimmillään masennusjaksot 4 vuotta. Pari tällaista keski-ikäiseen elämään mahtunut ja joukko vajaan vuoden kestoisi syvempiä jaksoja. Lähes koko elämäni ajan enempi tai vähempi ahdistunut. Samaan päivään voi mahtua epätoivoista masennuksen tunnetta ja nousua kuopasta.

Minulla ei masennus ole koskaan täysin yhtäjaksoista, vaan siinäkin on välissä lyhyitä hetkiä kun on ihan ok tai jopa hyväkin olo, mutta ne kestävät aina vain hetken ja sitten on masennus taas päällä. Noin vuoden mittaisia selkeästi masennuspainotteisia kausia minulla on ollut pari, yleensä kuitenkin vain 1-3kk mittaisia. Joskus 26-30-vuotiaana minulla oli hyvin pitkä kausi ettei ollut lainkaan masennusta, eikä oikeastaan edes selvää hypomaniaakaan, todennäköisesti siksi että tuon ajan olin hyvässä ja turvallisena (aiempiin verrattuna) parisuhteessa jossa mies tuki ja kannusti minua aina kun vain olin sen tarpeessa.