miten mies osallistuu odotukseen ja suhtautuu odottajaan, omaan

Hei! Ensimmäistä taidat odotella? Kaikki me miehet reagoidaan tilanteisiin eri tavalla. Elokuvat eivät ole totta vaan näyteltyjä. Näyttelijä toteuttaa käsikirjoittajan ja ohjaajan tahtoa.
Oikea elämä on erilaista. Itse olen miettinyt minne nuo hieromiset unohtui. Molemmin puolin. Oppinut että jos jokin asia on tärkeä niin siitä pitää pitää huolta. Itsestään asioilla on tapana karata muuttua. Läheisyyttä kannattaa rakentaa. Kun osoittaa kiintymystä niin kyllä sen toinenkin huomaa ja alkaa itsekin toimimaan omalla tavallaan,

Nämä elokuvat yms. antavat aika vaaleanpunaisen kuvan koko tilanteesta. Miten kaikki on ihanaa ja onnellista.
Toki sitä se onkin,mutta jokainen pari kohtaa tämän tilanteen ja hetken eritavalla.

Ja miehillä tämä raskaus ei ole niin konkreettinen kun itse eivät sitä koe.

Esikoisen kohdalla mies oli ihan pihalla koko tilanteesta. Sekä vielä lapsen ekan vuoden. Kun lapsi alkoi kävelemään ja kommunikoimaan,on heistä tullut erottamaton pari.

Nyt toisen odotuksessa mies ei ehkä ihan niin pihalla ole,mutta on alkanut reagoimaan vasta nyt kun odotus on paremmalla puolella ja vatsa iso. Mutta ihan vaan auttelemalla enemmän ja helpottamalla arkeani.
Ei meilläkään vatsaa hivellä yms. juttuja. Meillä ainakin miehen osuus alkaa sitten kun lapsi syntyy. Ja se on mielestäni tärkeintä.

Myös jalkojani pakottaa,mutta niihin olen käyttänyt kylmägeeliä. Hyvin on auttanut.

neuvolasta sai sen odotukseen liittyvän dvd,n

siinä oli kaikkea vaalenapunaista

on väärin jakaa niitä meille

Odotatko sä tosiaan että miehesi käyttäytyy kuin joku mies jollain dvd:llä? Missä esiinnytään?

Ei kai ne siinä aio esiintyä ilkeillen.

En ymmärrä naisia jotka vaatii ja vaatii mieheltä jotain koska "niin muutkin tekee ja dvd:llä näytettiin"

No kyllä mun mies on ainaki justiinsa niin ku vaaleanpunasten lasien läpi kattottaessa. Yks lapsi on jo ja nyt olen raskaana toista kertaa. Mies pyrkii parhaansa mukaan helpottamaan mun arkea. Saan levätä sillon kun väsyttää, mies laittaa ruokaa (tällä hetkellä siis pahoinvointia ja ruuan laitto on jäänyt lähes täysin miehelle), jos haluan hampurilaisen niin mies käy sellaisen hakemassa, jos jalkoja kivistää niin mies kyllä hieroo (saattaa jopa hieroa pyytämättä), myös selkääni on hierottu viimesen viikon aikana ainakin kahdesti (pyytämättä). Ssitten kun se aika tulee niin mies kyllä hivelee vatsaa, puhuu ja jopa laulaa vauvalle.

Esikoisen synnyttyä mies osallistui aktiivisesti heti alusta asti. Hoisi vauvaa ihan siinä missä minäkin. No, imetys ei mieheltä kuitenkaan onnistunut. Kai mulla vaan on erityisen hyvä mies. Hän on päättänyt, että hänelle perhe on tärkeintä ja sen hyvinvoinnin eteen meillä tehdään töitä molemmin puolin. Mies on päättänyt, että haluaa olla hyvä ja osallistuva isä alusta asti. Eikä todellakaan ole meillä mies tossun alla. Pikemminki päin vastoin.

Raskauteni on vasta alussa, mutta miehen käsi on mun mahalla joka ilta. Mitään hierontaa en häneltä halua, mutta tiedän, että jos pyytäisin, kyllä suostuisi.

Noi nyt on ihan eriasioita jos mies itse haluaa niin tehdä. Siitähän tässä ei ollut kyse.

Kaikki miehet eivät halua niin tehdä. Ja ap:n tapauksessa mies ei ilmeisesti näin halua menetellä. Sekin pitäisi hyväksyä ja kunnioittaa

Kyllä meillä mies hieroo jokailta mun jalkoja kun pyydän, tekee muutenkin paljonki asioita mun puolesta ihan ilman että pyydänkään :) iltaisin naureskellaan molemmat käsi vatsalla vauvan liikkeitä :) Ollaan siis molemmat yhtä innoissaan tulevasta :)

hieronta tekee vauvalle hyvää, äidin kehon hyvinvointi.
onhan sekin miehen vastuulla joka tahtoo sitä vauvaa

No oletko pyytänyt suoraan? Sanonut että tärkeää?

Elokuvissa ja sunmuissa on tosiaan näyteltyjä tilanteita, nimenomaan halutaan tuoda ne naisten unelmat ja mielikuvat esiin. Esimerkiksi se on aika yleinen mielikuva, että oksentelu liittyy raskauteen, jokaisessa elokuvassa raskaanaoleva laattaa, aina. Minä en ole oksentanut kertaakaan tämän raskauteni aikana. Elokuvissa miehestä tehdään vähän hömpsähtänyt isukki joka on pelkkää auringonpaistetta ja hämmennystä, hellimistä ja hyvänäpitämistä. Todellisuus on kuitenkin se, että myös miehet ovat yksilöitä, eli et voi ennustaa miehen käytöstä elokuvista. Meillä mies kyllä hieroo jos pyydän, mutta aika vasemmalla kädellä mennään ja se kyllä ärsyttää, siis sillointällöin kun mies "jaksaa". Voisin toki asiasta suuttua, mutten jaksa, ei se maailma hieromisiin kaadu.

Mies kuitenkin tekee niitä asioita, mitkä ovat tärkeämpiä, esim käy kaupassa (meillä ei ole autoa) ja siivoilee (käskettäessä) jne.

Miehen käytös alkuraskaudesta oli aika välinpitämätön, koska asiahan ei ole miehelle konkreettinen vielä, kun mitään ei edes näy. Vähän kun sulle joku tulisi sanomaan, että oleppa nyt onnellinen asiasta x, joka muuttaa sun koko elämän, muttet saa itse mitään kouriintuntuvaa. Miehellä ei myöskään iske hormoonit päälle, jotka pistää olemaan onnellinen ja iloinen raskaudesta, eli tilanne siinäkin määrin eri.

Eikä täälläkään mies seonnut liikeiden tunnustelusta. Onhan se noin "ulkopuolisena" aika tylsää töröttää toisen hytkyvän mahan äärellä päivästä toiseen. Mies alkuun oli innokas koittamaan ensiliikkeitä, mutta kun aikaa kului ja liikkeet oli ihan samoja päivästä toiseen, viehätys ikäänkuin katosi. Kyllä minuakin tässä vaiheessa kyllästyttää vauvan potkiminen, mutta olen niistä silti tyytyväinen, koska ne kertovat minulle, että kaikki on edelleen hyvin. Mies ei koe liikkeitä samoin, eli hänelle ne on enemmän viihdettä. Ja kuten sanottua, on aika tylsää töröttää toisen mahaa tuijotellen yli puolet raskaudesta. Kyllä mies vieläkin välillä silittelee mahaa ja katselee jos vauva remuaa ihan hulluna.. Mutta harvemmin nykyisin.

Itse hieron omia jalkojani, saa juuri senlaista hierontaa kun haluaa ja juuri oikealla voimakkuudella. Toki alkaa sormet olemaan jo vähän kipeät tässä vaiheessa, mutta onhan se tyhjää parempi kuitenkin. Vaikka olen raskaana, mies ei kuitenkaan ole minun henkilökohtainen orjani, jonka pitäisi jokainen oikkuni toteuttaa. Jos joku asia on minulle erittäin tärkeää, voin painottaa sitä, sulkea turhempia asioita pois ja vaatia sitä tärkeintä. Toki myös keskustelu ENNEN raskautta olisi järkevää; kuinka raskausaikana toimitaan jne. Toki kaikkeahan ei voi tietää etukäteen, mutta esim seksin väheneminen, läheisyyden ja hellyyden antaminen, osallistuminen.. ne on asioita joista varmasti voi keskustella etukäteen.

Sanottakoon vielä se, että minun mieheni rakastaa lapsia todella paljon ja on erittäin mielellään niiden kanssa tekemisissä. Se, ettei mies hössötä koko raskausaikaa / tee juuri niin kuin sinä unelmissasi kuvittelit että hän tekee / ole kiinnostunut sinun mahastasi niin paljon kuin sinä kuvittelit, ei tee hänestä huonoa isää. Hänen tapansa reagoida on hänen tapansa, on aika kohtuutonta vaatia että mies toimisi niin kuin sinä haluat. Kurjaahan se on, ettei saa kaikkea tarvitsemaansa, mutta ihan oikeasti, miehesikin on ihminen ja yksilö, kuten sinäkin. Et sinäkään varmasti tee kaikkea mitä hän sinun haluaa tehdä, eikä tarvitsekaan, joten miksi miehesi sitten tarvitsisi?

Me ollaan mietitty kavereiden kanssa "ensimmäisen lapsen taika" -teoriaa. Kaikilla meillä ikää yli 30 ja puolisot 40 tienoilla, yhteiseloa takana kaikilla lähes vuosikymmen ja tämä meidän ystäväpiirikin vähintään yhtä vanha. Ensimmäisten lasten kanssa puolisot olleet hurmiossa ja vaimon palveleminen mennyt jopa liiallisuuksiin lasten tarvikkeiden hankinta ajautunut välineurheiluksi yms. Nyt on sitten asiat toisin kun toiset tulossa. Arki ei muuttunutkaan hattaraodotukseksi ja kahden ystäväni avioliitot kiikkuvat nyt kuilun partaalla kun isit eivät menneetkään enää jännityksestä sekaisin. Taika on siis rauennut. Itse odottelen nyt ensimmäistä yhteistä lastamme (oma esikoiseni on jo 12v.) meillä on nyt tuleva iskä ja isosisko ensimmäisen lapsen hurmiossa. Tämä tulokas on meillä se viimeinen, sillä tuskin meilläkään taika kestäisi vaikka parisuhde on aina perustunutkin paijaamiseen ja toisen arkivokotteluun :) mielestäni on megalomaaninen virhe muuttua äidiksi ja isäksi kun lapsi syntyy -siinä hukkaa toisen niin helposti. Me sovimme lasta suunnitellessamme, että olemme ensisijaisesti vaimo ja mies. Luotamme siihen, että onnellinen ja huomioiva avioliitto on paras mahdollinen ympäristö lasten kasvattamiselle ja siitä muodostuu perhe. Paijatkaa siis toisianne puolin ja toisin -älkääkä hukatko toisianne siksi, että teistä tulee vanhempia

Ensimmäistä odottaessa mies oli ehkä itseänikin innokkaampi ja osallistui odotukseen mielestäni hyvin. Luki oppaat ja oli selvillä raskausviikoista, osallistui neuvolakäynneille ja valmennukseen. Kuunteli ääniä masusta, seuraisi masun kasvua, tunnusteli liikkeitä, otti kuvia ja videoita. Suhtautui minuun odottajan huolehtivasti ja sain jalkahierontaa ja ylistäviä kommentteja, vaikkein pahoinvoinnin vuoksi varmaan kovin hemaiseva pakkaus ollutkaan.

Toinen raskaus oli sitten hieman maltillisempaa molempien taholta, siinä samalla keskittyy myös esikoiseen ja oman väsymyksen vuoksi ei huvittanut kuvattavana oleminen. Mieheni kuitenkin hienosti kesti hormoonimyrskyni, joten ei valittamista hänen suhtautumisessaan :D

Kaikki ne on niin erilaisia.. höh.. Olispa miehet niinku elokuvissa mutta ku ei vaan oo.. :D