Treffikokemuksia?

Olen pari kertaa käynyt sillä asenteella että saa vähän tuntumaa ja tapaa uusia ihmisiä. Ei mitään hirveän mielenkiintoisia kokemuksia vaikken mitään kadukaan. Joko ei ollut kipinää tai sitten taso oli yksinkertaisesti hyvin matala, vaikkei minulla nyt sinänsä mitään pahaa sanottavaa näistä tytöistä olekaan. Yhdet treffit sai jatko-osan, mutta siihen se tyssäsikin kun lopulta sanoin että ehkä olisi kivempi olla vaan kavereita.

En sitten tiedä millaista on etsiä "sitä oikeaa" netin välityksellä, itse olin tosiaan löysin rantein liikkeellä. Ehkä pitää varautua käymään monilla monilla treffeillä, ehkä pitää osata seuloa kandidaatteja paremmin. Inhoan yli kaiken nettiprofiilien selaamista ja chäteissä roikkumista, mieluummin alan ottaa kontaktia henkilöön jonka olen nähnyt oikeassa elämässä ja johon tiedän tuntevani vetoa. Mutta ei sitä tiedä, ehkä vielä joskus epätoivoissani päädyn jälleen onlinedeittailun maailmaan ja löydän sieltä jotain mielekästä.

Toivottavasti mielipiteeni ei pahasti loukkaa nettitreffailijoita(mahtavaa jos joku on löytänyt heilansa tätä kautta tai loistavia frendejä), mutta minun mielestäni nettideittailu pää-asiallisesti on aika...yksipuolista. Materialistista. Minä suhtaudun parisuhteeseen kuin kirsikkaan jäätelön päällä. Minä voin elää ilman sitä, mutta elämä on aivan uudella tasolla sen kanssa. Treffisivustot vaikuttavat kuin ostoskatalogeilta, joista etsitään siihen tilanteeseen sopivaa ostosta. Oma sivu on täynnä yksityiskohtia omasta uskonnollisesta suuntautumisesta, ammatista, rahoista jota tienaa, koulutuksesta ja muusta löpinästä jolla ei ole mitään merkitystä rakkauden löytyessä. Minun parempi puoliskoni voisi olla vaikka hindu, jos persoonat sopii yhteen. Aidon rakkauden löytyminen tällä tavalla puolitarkoituksellisesti etsien vaikuttaa(sen sijaan että antaisi elämän viedä) vähän ... pinnalliselta. Ainakin hitusen.
En käyttäisi näitä sivustoja romanttisen kumppanin etsintään, mutta muunlaista seuraa hyvinkin voisi etsiä. Kaikki rakkauteni kohteet tähän asti ovat olleet aikalailla elämän tuomia sattumia.

Se on katsos sitä lesbouden ja feminismin "ihanuutta", että saa kaikki repsottaa, rehottaa ja puhtaudestakaan ei tarvitse huolehtia. Antaa vaan karvojen kasvaa, dödön voi unohtaa eikä sillä tyylitajullakaan mitään väliä! Ettei vaan kukaan luule, että on mainosten uhri! Ettei vaan kukaan luule, että yrittää miellyttää miehiä! Mitä epäsiistimpi, rentumpi ja likaisempi niin sitä lepsompi! Ettei vaan ole mainosten uhri ja alistu heteronaisen rooliin! =) Voi sitä laiskuuden ihanuutta=)

Yhteensä neljä kertaa olen tavannut nettituttuja livenä, ja oikeastaan kaikki neljä olivat aika erilaisia kokemuksia.

Yhden kanssa oli säätöä jonkin aikaa, menin rakastumaankin aika lailla, mutta tunne ei sitten ollutkaan molemminpuolinen.

Toisen kanssa juttu luisti viesteillä ihan loistavasti, mutta livenä ei sitten mitenkään. Eipä siinä muuta vikaa ollut, hyvä mimmi, mutta ei kemiat sopinu yhteen.

Sitten oli yksi jonka kanssa päädyin seurusteleenkin, mutta ei se sitten pidemmän päälle toiminutkaan.

Neljännestä tuli puhtaasti kaveri, ja on yksi läheisimmistä ystävistäni nykyäänkin. :)

Kyllä nettideittailu on mun mielestä hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin jos asuu pienemmillä paikkakunnilla, jossa muuten heikot mahdollisuudet tavata lesbonaisia. Ei ehkä kannata odottaa että se oikea heti kävelee vastaan, vaan rennosti tutustua uusiin ihmisiin ja katsoa mitä tulee.
Itselle tosin se oma kulta nyt löytyi muuta kautta kuin netistä, mutta hyvin se on mahdollista sieltäkin löytää.

Onko lesboilla muuten ehdotun turn off jos profiilissa on maininta että lapset asuvat kanssani, yhteishuoltajuus tms? Hetero ylipainoinen yh-äiti saa kyllä olla rauhassa treffi palstoilla:D

Luin iteki ton Hesarin jutun, mut enpä usko että lesbojen deittipalstat tuottais huijareille kovinkaan monta senttiä. Ite alotin suomi24-treffeilleä puolisen vuotta sitten ja ei mulla valittamista oo, joskaan ei ruuhkaakaan ole näkynyt. Joko on kirjoteltu hetken verran, joidenkin kanssa tavattu, jotain edelleen on-line. Eihän kaikkien kanssa osu kemiat yhteen! Joilleki on mun lapset ollu este, toisille ei. Sydänsuruistakin toipuu :) Ja rakkaus säilyy.

Tapasin elämänkumppanini erään palstan kautta, ja miten muuten olisinkaan ketään pikkukaupungissa tavannut? Ei ole profiloituneita kuppiloita joissa ihmisiä tavata.

Ennen oikean osumista kohdalle, ehti olla pitkä rivi erilaisia kohtaamisia, osa johti lyhyeen seurusteluunkin, osa taas olivat jo alkumetreiltä painajaismaisia. Pahimpia olivat sellaiset jotka selvästi nimenomaan shoppailivat irtoseuraa, ja näyttivät todella suoraan ja töksöllä tavalla, etten läpäissyt seulaa. Toinen kamala osasto olivat epätoivoiset, jotka veivät puheet hetimiten tulevaan yhteiseen elämään, ja alkoivat ekojen treffien jälkeen vahtia tekemisiä mustasukkaisena.

Mutta oli niitä hyviäkin kokemuksia, joidenkin kanssa ehkä seurustelun kokeilemisen jälkeen todettiin yksissä tuumin, että jotain puuttuu, ja jatkettiin kavereina. Joskus jo ekan tapaamisen jälkeen sama homma. Tuntumaksi on jäänyt että kyllä siellä on ihan kaikenlaisia ihmisiä, suurin osa ihan tavallisia vieläpä.