Oletteko huomanneet, esim. ulkopuoliselta arvostelijalta saamastanne palautteesta, että inspiraatiossa kirjoittamanne teksti olisi korkealaatuisempaa kuin puurrettu?
Olen aloitteleva kirjailijanalku eikä kukaan toinen ole ikinä lukenut tekstejäni. Minulla on sellainen sitkeä käsitys, että lopputulos on parempi silloin, kun olen kirjoittanut inspiraatiossa eli tilassa, jossa sanat ja lauseet tuntuvat ryöppyävän ajatuksistani näppäimistölle kuin itsestään. Toisin ilmaistuna: pelkään, että kirjoittamisen nihkeys ja työstäminen näkyy lopputuloksesta kankeutena, epäluontevuutena ja "värittömyytenä".
Mitä te kokeneemmat sanoisitte, onko näiden asioiden välillä kytkös?
Inspiraatio ja tekstin taso - kytkös?
19
256
Vastaukset
- myöhäinen
Lienee henkilökohtainen juttu.
Minäkin kuvittelin kirjoittajauran alkutaipaleella (pari kässäriä sitten),
että inspiroitunut teksti olisi aina parempaa. Mutta kokemus
on näyttänyt (koelukijat / arvostelijat) ettei se välttämättä ole niin
kun minusta on kyse.
Vertailu ei ole ihan reilu, koska jos teksti tuntuu
jälkikäteen itsestä huonolta niin sitä tulee joka tapauksessa korjattua
ennenkuin sitä kehtaa luettaa kenelläkään.
Kokemuksen myötä pystyy suoltamaan hyvää tekstiä
vaikkei juuri kyseinen kohtaus / luku inspiroisikaan.
Sitähän se kirjoittaminen pidemmän päälle kuitenkin on,
työtä.
Harrastelija edelleen mutta jonkin verran kilometrejä takana. - 340309
Ei niillä välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Aloittelijoilla kylläkin.
- loveatar
Inspiroituneena teksti tuntuu usein paremmalta kuin onkaan. Toki silloin saa helposti tekstiä elävöittäviä ideoita ja teksti rullaa hyvin.
Editoidessa olen havainnut, että inspiroituneena kirjoitetussa tekstissä on enemmän ajatusvirheitä, toistoa ja tekstin laatu on heikompaa. Sitä ei pysähdy miettimään miten asiat ilmaisee, kun on kiire saada sanat paperille. Tämä on toki korjattavissa editoinnilla.
Olen ihan iloinen kun inspiraatio tulee, koska silloin tekstiin tulee hyviä oivalluksia, mutta sen varaan en missään nimessä kirjottamista laske. Hyvä jos inspiraatio tulee edes kerran kuussa.
Toisaalta en kyllä kutsuisi ilman inspiraatiota kirjoitettua "puurtamiseksi", koska se on aikalailla 95% kaikesta kirjoittamisestani, enkä koe sitä mitenkään raskaaksi. ;) - synnytyskokemus
Loveatar kirjoitti hyvin,minustakin inspiroitunut tunne saa usein tekstin näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on. Itse koen asian niin, että pääsen aika nopeasti flow-tilaan, vaikka ei olisikaan aluksi mitään inspiraatiota. Siinä varmasti auttaa rutiini, koska kirjoitan työkseni. Työssäkin uppoudun nopeasti kirjoittamiseen, vaikka ympärillä olisi hälyä.
Mutta Iso Idea, joka kannattelee koko romaania, sen olen mielestäni saanut lähes kokonaisuudessaan inspiraationomaisena innostuksena lahjaksi. Siitä oli toki vielä piiiitkä matka valmiiseen käsikirjoitukseen.
Ensikuulemalta tuntuu siltä, että voi olla genren välisiä eroja. Jokin lyhyt aforismi voi tulla ehkä suoraankin paperille sellaisenaan. Vaikka runojen ja aforismien tekeminen kuulemma onkin kaikkien työläintä, ehkä sittenkin joskus tapahtua ihme. Vähänkin pitemmän tekstin kanssa kuluu pakosti aikaa, jotta teksti myös jonkun muun mielestä on kaikin puolin valmis ja vakuuttava. Sitä pitää pyörittää kuin Rubikin kuutiota. - kirjoituskone
Loveatar kiteytti hyvin omankin käsitykseni inspiraation petollisuudesta.
Inspiraation aikana syntyy yleensä paljon tekstiä, mutta vain pieni osa siitä on käyttökelpoista. Se vaatii yleensä rajua muokkausta ja editointia. Hyvänä puolena voi pitää sitä, että inspiraation aikana tekstin saa menemään eteenpäin ja silloin tosiaan voi yllättäen tullakin oivalluksia.
Puurtamista en ymmärrä. Miksi kirjoittaa jotain, mikä ei tunnu hyvältä? Olen itse aloittanut kirjoittamisharrastuksen hyvin nuorena ja muistan yhä suurimman valaistumiseni. Olin silloin 13- tai 14-vuotias. Luin pätkiä tekstistäni ja hypin säännöllisesti tiettyjen kohtien yli ja luin vain parhaat palat, joista tosiaan tykkäsin itsekin niin paljon, että luin niitä useaan otteeseen. Silloin haastoin itseni miettimään, miksi kirjoitan tylsiä kohtia hyvien kohtien väliin. Jos en jaksa itse niitä kirjoittaa tai lukea, miten voin olettaa, että joku toinen jaksaisi? Se on ollut kirjoitusharrastukseni peruspykälä siitä asti. Jos en jaksa kirjoittaa jotain tai se tuntuu puurtamiselta, silloin siinä on jotain vikaa.
Mistä kohdista lukijat sitten pitävät eniten? Inspiraatiomyrskyistä vai "väkisin väännetyistä"? Yleensä he ovat pitäneet niistä kohdista, joista pidän itsekin. Jatkuvasti lempikohtaus on se, jonka itsekin jaksan lukea sata kertaa. En tietääkseni ole hyviä kohtia kirjoittanut inspiraation vallassa vaan pitkään miettien, harkiten ja kokeillen. Joskus hyvä kohta yllättää ja tulee itsestään, ihan kuin se olisi muka suunniteltu. Mutta sehän kirjoittamisessa on parasta :) Välillä yllättyy itsekin. - myöhäinen
Inspiroituneisiin tekstinpätkiin liittyy itselläni usein sellainen ongelma,
että ne koskettavat minua jollain henkilökohtaisella tavalla. Lukijan
kokemus on eri kuin kirjoittajan, eli oma käsitys kohtauksen merkittävyydestä
tms. on vääristynyt.
Parempaa inspiraation laatua edustaa kohtaukset, jossa
inspiraatio tulee suoraan tarinan [henkilöiden] kautta. On suunnitellut
jotain juttua sata sivua ja kun vihdoin tähtikuviot on kohdallaan ja
voi sen kirjoittaa niin wow. Tuohon lukijakin pääsee sitten käsiksi jos
kirjoittaja on osannut asiansa.
Sananen vielä puurtamisesta inspiraation vastavoimana.
Omissa kässäreissäni on vääjäämättä osioita, joita tarvitaan
siirtymiin, liimaamaan yhteen tms. ja jotka usein tuntuvat
pakkopullalta kirjoittaa. Eräs lukija kehui erityisesti tälläista
jaksoa ja se on toistaiseksi suurin kuulemani kohteliaisuus.- lhljhcjlo
Minulla on tällä hetkellä pienoisromaani kirjoitettavana ja olen huomannut erään ilmiön joka koskettaa sekä inspiraatiota (eli hyvää kohtaa) ja puurtamista.
En tiedä että allekirjoitatko tätä, mutta jokainen inspiraation aiheuttama kappale on sellainen jossa haluan sanoa jotakin. Tuolla tarkoitan sitä että teksti on minulle niin selvää että voisin sen vaikka piirtää. Se on se hetki jossa "kerron".
Kuitenkin kun kirjani kattaa kokonaisen vuoden, on täysin mahdotonta kirjoittaa kappaleita joissa olisi aina jokin muu sanoma kuin siirtymä edellisestä huippukohdasta toiseen. Se kävisi liian töksähteleväksi jos sitä aallonpohjaa ei olisi.
Kirjat eivät ole siinä mielessä elokuvaa, että kuva täytyy yrittää piirtää lukijan mieleen sanoilla ja aivan samoin kuin seksissä, aallonpohjat ovat esileikkiä. Jos huippu jää puuttumaan, lukija turhautuu!
Kun kirjan alkupuolella on jo toteutettu hahmojen esittely ja luotu perusta tapahtumille, siirtymäkohtia vaaditaan nimenomaan kohottamaan ne jälkeen tulevat huippukohdat muuta kirjaa ylemmäksi.
Käytit sanaa vastavoima ja olen siitä täysin samaa mieltä. Vastavoima on se negatiivinen, hieman lässähtänyt tunnelma, joka kuitenkin on se taikinan kohottaja! Hyvin harva sitä osaa arvostaa ja vielä pirullisempaa sitä on kirjoittaa kun haluaisi vain sanoa sen sanottavansa.
Minulla ne puurtamista vaativat kohdat ovat yleensä sellaisia joissa edellinen kohtaus lopetetaan ja seuraava kohtaus pohjustetaan, kuitenkaan menemättä itse kohtaukseen.
Jos tätä vertaisi tiiliseinään, eihän meistä kukaan puhu laastiseinästä, vaikka se juuri on sitä ainetta mikä pitää ne tiilet yhdessä!
Kun kysyn päivästä, joku sanoo välittömästi päivän huippukohdan. Mutta tuntuisiko huippukohta miltään ellei koko muu päivä olisi ollut tylsää? Mitä merkitystä olisi 24 päivällä joulukuuta jos jakaisimme lahjoja koko vuoden?
Tässä ketjussa on mainittu jo se kuinka flow-tila on käytännössä sama kuin inspiraatio. En ihan allekirjoita tätä, varsinkin jos kirjoittaa esimerkiksi ammatikseen. Minulla inspiraatio on äärimmäisen selkeä kohtaus, teksti on vain tuon kohtauksen rakennusmateriaalia. Sellaista päivää ei ole vielä tullut eteen jossa olisin voinut kirjoittaa sen inspiraatiosta syntyvän kohtauksen kaikilla niillä sanoilla joita olisin halunnut käyttää!
Vaikeinta on piirtää lukijan mieleen kuva joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!
Flow tilassa teksti soljuu koneelle. Inspiraatio on suorastaan sanojen räjähdys!
Siitä syystä johtuu se että väärien sanojen kerääminen sanaräjähdyksen jälkeen voi tuottaa sirpaleita, eli sanoja jotka yhdistettynä tekstiksi on ihan hirveää paskaa. Inspiraatio on hyvä asia, mutta sen jälkeen teksti, juoni, tarinan kuljetus vaatii väistämättä paljon hiomista jotta saa timantin esiin.
Minulla onkin ollut tapana kirjoittaessani että tuntiessani että teksti on valmis, minä jätän sen hautumaan vaikka vuodeksi. Sitten palaan tekstiin lukijana. Korjaan kirjoitusvirheet, korjaan ajatusvirheet, tarkistan tekstin loogisuuden ja tärkeimpänä kaikesta, tarkistan että teksti soljuu aivoissa mukavasti ilman tökkäyksiä tai ilman että putoan itse kärryiltä jos teksti on liian jouhevaa.
Jos kirjoittaminen olisi helppoa, kaikki tekisivät tätä. Fakta on se että ne jotka eivät osaa piirtää, tarttuvat kynään!
- Mashiach
Hyvä ketju!
- vanmjäs
Todellakin! Asiallinen, kiinnostava ja koskettaa kaikkia eikä vain tietyssä vaiheessa olevia kirjoittajia kuten pelkästään julkaisemaan päässeitä tms...myös minä, aloittelija, saan tästä jotakin :-)
Otan vielä osaa aiheeseen:
En tiedä miksi, mutta en pysty muistamaan yhtäkään kertaa (koko elämäni aikana) jolloin olisin ollut erityisen inspiroitunut. Miltä inspiraation saaminen tuntuu? Onko se sitä, että suunnittelemassaan juonikuviossa asiat loksahtelevat paikoilleen? Sitä nimittäin muistan useinkin tapahtuneen... kirjoittaessa minä tavallaan "kannustan" itseni sellaiseen luovaan tilaan, että sanoja vain tulee. Mutta minä innostuneempi olen tekstistä, sitä mahtavampia virheitä niiden virkkeissä ja kerronnassa on. Se on siis inspiraatiota...!
Nimim. myöhäinen on ottanut inspiraation yhden ongelman esille: teksti voi koskettaa nimenomaan kirjoittajaa niin paljon että näkee tuotoksensa erityisen hyvänä. Siinä minulla onkin kokemusta ja paljon, ja kyllä lukijoiden arvioissa huomaa etteivät he huomaa tekstin laadun vaihtelua jos tarinassa on joitakin itse kirjoittajan elämään viittaavia asioita.
"Kill your darlings."
- en tiedä
Mikä se inspehtoori oikein on?
- Mashiach
Minulle inspiraatiota on se, että tekstiä syntyy muutamassa tunnissa 1000 - 1500 sanaa ilman, että pitää pinnistellä mieltään. Tavallaan kohtaus on olemassa päässä ja se siirtyy tuolla hetkellä paperille.
Mutta aloitukseen vastatakseni: Inspiraatio ei todellakaan minun tapauksessani takaa parempaa laatua. Viimeisessä versiossa koko kohtauksen kaikki lauseet ovat saattaneet vaihtua. Minulle "inspiraatio" tarkoittaa (kuten Loveatarkin mainitsi) käsikirjoituksen edistymistä, mikä on minulle se suurin kanto kaskessa.
Jos inspis olisi joka päivä, olisi raakavedos käsikirjoituksesta valmis 3 - 4 kuukaudessa, mikä ei ole valitettavasti totuus.- waltarismus
Sinuhe on aika hyvä. Waltari kirjoitti kesämökin ullakolla kirjoituskoneella 30 sivua päivässä. Ei huono saavutus. Mitenköhän mestarin inspiraatio.
- TTTT.
Totta puhuen olen huomannut yhteyden. Parhaat yleensä syntyvät inspiraatiosta.
- 7+7+7
Itse toistuvasti saan parasta palautetta sellaisista teksteistä tai pätkistä, joissa ei ole ollut inspiraatiota mukana, tai joita itse olen pitänyt tylsinä. Osaan kirjoittaa kyllä hyvää tekstiä, mutta kun oikein kunnolla alkaa virrata, niin ehkä se on liian korkealentoista settiä sitten se. Pitäisi pystyä pitämään edes joku osa, kädet tai jalat maan pinnalla tavallisessa elämässä. Myös suuren inspiraation vallassa tulee kirjoitettua dramaattisempaa ja muka-runollisempaa ilmaisua, josta olen saanut syystäkin moitteita. Harmihan se on, koska inspiroitunut tila on työssä palkitsevinta ja muutenkin ihaninta. Ei tätä viitsisi tehdä jos milloinkaan ei helkkyisi ne taivaitten harput sisimmässä.
- kirjoita paljon
Jos on impsiraatio niin jaksaa tekstiä tulee paljon. Sitten pitää käydä se teksti läpi, tarkistaa faktat ja miettiä uusiksi kaikki ja siinä prosessissa kyllä häviää tekstiä aika tavalla: teksti ei kestä faktatarkastuksia tai kuulostaa ylettömän naiivilta. Kannattaa itsekritiikin puuskassa poistaa kaikki mikä ei tunnu hyvältä.
Nyrkkisääntöhän on että kirjoita paljon (kaikkea tyhmää, ruokotonta, tunteellista, sentimentaalista, törkeää, karua ja yököttävää...)
Ja julkaise/tarjoa julkaistavaksi vähän (vain sellaiset jutut jotka on jo kirjoitettu ja tarkastettu riittävän moneen kertaan) - bdeiho
Jotenkin olen tullut siihen johtopäätökseen, että kirjoittaminen ainakin itseni kohdalla poikkeaa musiikin tekemisestä siinä, että se vaatii jotenkin "selväjärkisempää" tilaa, ei voi olla kauheassa tunnekuohussa, koska sellainen teksti olisi ulkopuolisesta sisäänpäinkääntynyttä ja ontuvaa. Ei toki inspiraation aina tarvitse olla kovin tunteellista. Musiikki ei ole sanallistamista, joten parhaiten sitä mielestäni syntyy silloin kun nimenomaan ei kykene sanallistamaan, eli on jonkinlaisen "mykän" puuskan vallassa.
Toki inspiraation hetket ovat kirjoittajalle tärkeitä - ehkä ne ovat juuri niitä hetkiä, kun ajatuksia syntyy, assosiaatioita muodostuu, tekstiä pulppuaa. Sitten sitä pitää kuitenkin arvioida kriittisesti taas jalat maassa, lause lauseelta. On hyvä muistaa, että jos tekstin syntyminen olisi täysin riippuvaista inspiraatiosta, tuskin tässä maailmassa olisi yhtään kokonaista kirjaa kirjoitettu (tai kenties olisikin?). Inspiraation tehtävä ehkä on nimenomaan luoda uutta, kun taas työn ja arkisen hiomisen kautta taas tekstistä muodostuu sellaista, että ajatukset välittyvät toisille mahdollisimman kirkkaasti. Molempia tarvitaan luomaan toimiva kokonaisuus.- 7+7+7
Ihana! "Mykkä puuska" :)
- satujose
Itselläni parasta tekstiä tulee, kun istun koneelle ja annan sormien soittaa, tai ei se heti ole hyvää tekstiä. Kun luulen kirjoittaneeni jotain älykästä ja hienoa, pukkaan tekstin tulostimen läpi ja ojennan miehelleni. Hän ei koskaan niele sanoja sellaisenaan, vaan lukaisee tekstin läpi ja karauttaa kurkkuaan. Sitten seuraa lista kysymyksiä, tarkennuspyyntöjä, kritiikkiä ja muutama turhautunut voihkaisu.
Tuossa kohtaa pihisen jo kiukusta kuin teepannu, sieppaan liuskat käteeni ja palaan koneen ääreen rymistellen tuolini oikeaan asentoon. Taon näppistä raivon vallassa, sillä kuvittelin kirjoittaneeni hyvin.
Kaksi kolme kierrosta noin, korotetulla äänellä käytyjä keskusteluja, muutama kyynel ja viimein palaan olohuoneeseen liuskojen kanssa, nakkaan ne miehen syliin, käännän selkäni ja astun ulos haahuilemaan pihamaalle.
"Kyllä sinä osaat." Mieheni toteaa kun palaan sisään. Tiedän sen, mutta koskaan teksti ei ensimmäisellä kertaa ole yhtä hyvä, kuin kolmannella tai neljännellä kerralla. Luulin joskus oppivani kirjoittamaan ensimmäisellä kerralla "lopullista" tekstiä, mutta nyttemmin uskon, etten koskaan kehity noin hyväksi.
Alistun siihen että ensin kirjoitan, otan nolauksen vastaan, suutun, kiukkuan ja huudan, kirjoitan kaiken uudestaan tunnekuohun vallassa, kerran tai kolme ja sitten olen saavuttanut parhaan mahdollisen muodon tekstille.
Kamalan työläs tapa tämä on ja parisuhde on koetuksella aina kun kirjoitan, mutta kirjoittaminen ennen kaikkea... muuta...- vanmjäs
Olen oppinut kantapään kautta, ettei kannata antaa alkuvaiheessa olevia tekstejä läheisten arvioitavaksi. En ole koskaan saanut kunnon palautetta ihmiseltä, joka tuntee minut paremmin kuin anonyymi arvostelija. Siksi en enää edes puhu projekteistani perheenjäsenilleni, sillä lopputulos on aina se että toinen osapuoli on joko kiusaantunut tai välinpitämätön ja minä raivoissani tai innoissani koska olen luonut muka jotain "hyvää".
Parasta palautetta perheenjäseniltäni olen saanut tekstistä, joka on käynyt ulkopuolisten suurennuslasin alla ja sitten korjattu tarkoin. Parhaalla tarkoitan rakentavinta.
Tämä on minun kokemukseni, ja voi olla ettei asia ole näin teidän muidenkin kohdalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522854Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5312696- 481875
- 321857
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1191758SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011689Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91342Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,611149Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.891135Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221112