Treffien määrä

Lähes 50 v naisena, olen käynyt viikoittain 3-5 kertaa treffeillä. Itselläni ei kuvaa ole, eikä ole ollut useimmilla miehilläkään.

haluaisin ettei kuvia sinne laitettaisi ollenkaan, sillä silloin Sä teet treffaamisen ainoastaan kirjoittamisen ja puheiden perusteella.

en tiedä monenko kanssa "joudun" käymään ennen kuin tulee Semmonen mukava fiilis ihmisestä, et haluan tavata hänet uudestaan.

miehet ovat olleet kaikki ihan ok miehiä. Vain yhden kohdalla alkoi hälytyskellot soittaa.

katsotaan kuinka kauan tätä jatkan, mutta käyn myös muutenkin ulkona. Eihän sitä tiedä mistä sen oikean löytää :)

yksi kaksi kolme kirjoitti:

Lähes 50 v naisena, olen käynyt viikoittain 3-5 kertaa treffeillä. Itselläni ei kuvaa ole, eikä ole ollut useimmilla miehilläkään.

haluaisin ettei kuvia sinne laitettaisi ollenkaan, sillä silloin Sä teet treffaamisen ainoastaan kirjoittamisen ja puheiden perusteella.

en tiedä monenko kanssa "joudun" käymään ennen kuin tulee Semmonen mukava fiilis ihmisestä, et haluan tavata hänet uudestaan.

miehet ovat olleet kaikki ihan ok miehiä. Vain yhden kohdalla alkoi hälytyskellot soittaa.

katsotaan kuinka kauan tätä jatkan, mutta käyn myös muutenkin ulkona. Eihän sitä tiedä mistä sen oikean löytää :)

Lue lisää

Ongelma vaan, että se ulkonäkö kuitenkin on 50% siitä kaikesta ja heti treffeille mentäessä tietää jo ettei toinen kiinnosta jos se ei vastaa ihanteita, vaikka olisi kirjoittelu ollut kuinka mukavaa tahansa... sad but true :(

t : hintelä, tunteikas ja kirjallisesti lahjakas nörttimies

Joskus riittää että on vaan ihana:)
Virkistävästi kuitenkin käytit ilmaisua "läheisyyttä kaipaava" - täällä kun jatkuvasti saa lukea "panemisesta ja nussimisesta".
Kiitos siitä.

Aina välillä hymyilyttää nää :)

Silloin nuorena olin kateellinen 'Roopelle' ja sen kaveripiirille, kun niillä meni kovaa. Ne hengas kaupungilla ja oli koulun kuninkaita, sai kaikki tytöt huokailemaan ohi mennessään.

Nykyään on osat vähän vaihtuneet :D

Roope on alkoholisti ja työtön. Viihtyy päivät pubissa, silloin kun rahaa on, ja sille on lapsia tietääkseni ainakin viiden eri trailerpark -sutturan kanssa. Voi sitä elatusavun määrää työttämälle :D ja se nuoruuden urheilullinen kroppa on vaihtunut kaksoisleikaan ja kaljavatsaan.

Ne kumppanit... Sama tarina sivumaustein. Yks diilaa huumeita, pari muuta on jo varmaan kolmannella kierroksella vankilassa jne. Kukaan heistä ei ikinä päässyt trukkikuskia parempaan ammattiin :D

Itse heräilin yliopiston aikana kehittämään itseäni myös fyysisesti ja nyt kohta kun olen neljäkymmentä, niin tunnen olevani elämäni kunnossa. Treenaan siis säännöllisesti, lähinnä triathlonia varten. Työkseni teen omaa unelmaani ja olen lastenlääkäri. Rakensin tuossa kymmenen vuotta sitten itse oman taloni, ja se on kohtapuoliin maksettukin. Naimisiin ehdin siinä opiskeluaikanani, mutta tuossa nelisen vuotta sitten erosimme yhteisestä päätöksestä. Mutta olemme yhä toistemme parhaat ystävät :)

Tuon eron jälkeen kokeilin tätä s24sen treffejä, ja lopulta tapasin tämän nykyisen puolisoni, ja ensi kesänä sitten naimisiin hänen kanssaan.

Eli tarinan opetus? Jos sulla on aivot, niin naisia ei ole vaikea saada - täältäkään.

Roopekin oli näköjään saannut naisia aikanaan, mutta oli ilmeisesti tehnyt silti vähän heikkoja valintoja... Eikä tuo hänen markkina-arvonsa paljoa ainakaan nouse.. Roopen kaverit? No heidänkään menekki ei varmaan ole kovinkaan suuri.. Paitsi tietty niiden kapakkaruusujen keskuudessa, jotka hakevat seuraavaa viivaansa.

Ja minä? Pystyin valitsemaan hyvistä sen joka itseeni kolahti eniten.

Joten minulla ei ainakaan ole mitään valittamista S24 treffeistä millään lailla. mutta uskon hyvin, jos yhtään katson Roopea, millaisia paskoja naiset täällä kohtaavatkaan.

Paljon onnea matkaan, voi olla ettei se kuitenkaan riitä.

Er45 kirjoitti:

Aina välillä hymyilyttää nää :)

Silloin nuorena olin kateellinen 'Roopelle' ja sen kaveripiirille, kun niillä meni kovaa. Ne hengas kaupungilla ja oli koulun kuninkaita, sai kaikki tytöt huokailemaan ohi mennessään.

Nykyään on osat vähän vaihtuneet :D

Roope on alkoholisti ja työtön. Viihtyy päivät pubissa, silloin kun rahaa on, ja sille on lapsia tietääkseni ainakin viiden eri trailerpark -sutturan kanssa. Voi sitä elatusavun määrää työttämälle :D ja se nuoruuden urheilullinen kroppa on vaihtunut kaksoisleikaan ja kaljavatsaan.

Ne kumppanit... Sama tarina sivumaustein. Yks diilaa huumeita, pari muuta on jo varmaan kolmannella kierroksella vankilassa jne. Kukaan heistä ei ikinä päässyt trukkikuskia parempaan ammattiin :D

Itse heräilin yliopiston aikana kehittämään itseäni myös fyysisesti ja nyt kohta kun olen neljäkymmentä, niin tunnen olevani elämäni kunnossa. Treenaan siis säännöllisesti, lähinnä triathlonia varten. Työkseni teen omaa unelmaani ja olen lastenlääkäri. Rakensin tuossa kymmenen vuotta sitten itse oman taloni, ja se on kohtapuoliin maksettukin. Naimisiin ehdin siinä opiskeluaikanani, mutta tuossa nelisen vuotta sitten erosimme yhteisestä päätöksestä. Mutta olemme yhä toistemme parhaat ystävät :)

Tuon eron jälkeen kokeilin tätä s24sen treffejä, ja lopulta tapasin tämän nykyisen puolisoni, ja ensi kesänä sitten naimisiin hänen kanssaan.

Eli tarinan opetus? Jos sulla on aivot, niin naisia ei ole vaikea saada - täältäkään.

Roopekin oli näköjään saannut naisia aikanaan, mutta oli ilmeisesti tehnyt silti vähän heikkoja valintoja... Eikä tuo hänen markkina-arvonsa paljoa ainakaan nouse.. Roopen kaverit? No heidänkään menekki ei varmaan ole kovinkaan suuri.. Paitsi tietty niiden kapakkaruusujen keskuudessa, jotka hakevat seuraavaa viivaansa.

Ja minä? Pystyin valitsemaan hyvistä sen joka itseeni kolahti eniten.

Joten minulla ei ainakaan ole mitään valittamista S24 treffeistä millään lailla. mutta uskon hyvin, jos yhtään katson Roopea, millaisia paskoja naiset täällä kohtaavatkaan.

Paljon onnea matkaan, voi olla ettei se kuitenkaan riitä.

Lue lisää

Onni on ihmeellinen asia. Omassa elämässään sitä helposti katoaa sellaiseen kuvitelmaan, että itse on onnensa seppä. En väitä etteikö oman onnen seppyys pitäisi paikkaansa siinä mielessä, että tietysti ihmisen pitää kurkottaa latvaan. Mutta Roope & co kuulostavat sellaiselta, että siellä on isä ja äiti jo ihan synnytyssairaalan jälkeen jättänyt Roopen omilleen. Setä on ehkä pökkinyt Roopea viisivuotiaana ja muutenkin lapsuus on ollut alkoholin värittämää. Väkivaltaisen isän ja välinpitämättömän äidin rakkaudeton ja vihainen suhtautuminen Roopeen lienee jättänyt jälkensä. En tunne Roopea mutta tunnen tyypin.

Kirjoituksestasi tulee mieleen eräs raamatun lause. Kamelin on helpompi kulkea neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivaaseen. En ole uskovainen tai uskossa mutta mietin, että jos rikkaus onkin hyvä elämä ja taivas ihmisenä olemisen korkein ulottuvuus. Tämän tarinan opetus taitaa olla se että aivoilla ja viisaudella on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.

neulansilmän kirjoitti:

Onni on ihmeellinen asia. Omassa elämässään sitä helposti katoaa sellaiseen kuvitelmaan, että itse on onnensa seppä. En väitä etteikö oman onnen seppyys pitäisi paikkaansa siinä mielessä, että tietysti ihmisen pitää kurkottaa latvaan. Mutta Roope & co kuulostavat sellaiselta, että siellä on isä ja äiti jo ihan synnytyssairaalan jälkeen jättänyt Roopen omilleen. Setä on ehkä pökkinyt Roopea viisivuotiaana ja muutenkin lapsuus on ollut alkoholin värittämää. Väkivaltaisen isän ja välinpitämättömän äidin rakkaudeton ja vihainen suhtautuminen Roopeen lienee jättänyt jälkensä. En tunne Roopea mutta tunnen tyypin.

Kirjoituksestasi tulee mieleen eräs raamatun lause. Kamelin on helpompi kulkea neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivaaseen. En ole uskovainen tai uskossa mutta mietin, että jos rikkaus onkin hyvä elämä ja taivas ihmisenä olemisen korkein ulottuvuus. Tämän tarinan opetus taitaa olla se että aivoilla ja viisaudella on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.

Lue lisää

Joo, ei mennyt niinkuin ajattelit.

Roopen lapsuus oli sellaista saan kaiken mitä haluan, kun olen ainoa lapsi. Ja hän joutuikin sitten ensimmäisen kerran tosipaikan eteen kun joutui hakemaan kouluihin. Kun ei niihin päässyt, sai pitää välivuoden ja meni töihin samaan työpaikkaan jossa isänsä oli työnjohtajana. Jäi sinne vuodeksi, jätti hakematta seuraavana vuonna kouluun, koska "palkka oli niin hyvä". Ja lopulta ei ikinä sitten päässyt tuolta pikkupaikkakunnalta pois. Siinä välissä teki niitä muksuja sinne tänne.

Eli syntyi kultalusikka perseessä, eikä koskaan joutunut tekemään mitään, koska "pappa betalar". Työpaikkakin järjestyi isän kautta sitten kuin sattumalta. Ja kun firma meni nurin, niin ei saannut töitä ilmeisesti mistään muualta. Joi vaimon, joi ystävät, ja nyt istuu siellä pubissa kiroten kohtaloaan.

Varmaan tuttu tarina aika monelle suomalaiselle miehelle.

Olet aivan oikeassa tuossa lauseessa - Sellainen sieltä raamatusta löytyy. Mutta vaikka se rikkaus ei itsessään takaa sitä onnellisuutta, niin hitto vie on helpompaa olla onnellinen kun olet rikas. ja sitäpaitsi, minua ei haittaa vaikka sinne sinun taivaaseen en pääsisikään, koska huuhaa uskonnot eivät ihan ole se oma juttuni. Sinä toki saat uskoa mihin haluat.

Ja jos viisaudesta puhutaan, niin kerro toki missä vaiheessa "tuhlaripoika Roope" on ollut viisas? Siinä vaiheessa kun vanhempana tajusi että on haaskannut elämänsä? ...ja nyt valittelee kurjaa kohtaloaan paikallispubissa?

er45 kirjoitti:

Joo, ei mennyt niinkuin ajattelit.

Roopen lapsuus oli sellaista saan kaiken mitä haluan, kun olen ainoa lapsi. Ja hän joutuikin sitten ensimmäisen kerran tosipaikan eteen kun joutui hakemaan kouluihin. Kun ei niihin päässyt, sai pitää välivuoden ja meni töihin samaan työpaikkaan jossa isänsä oli työnjohtajana. Jäi sinne vuodeksi, jätti hakematta seuraavana vuonna kouluun, koska "palkka oli niin hyvä". Ja lopulta ei ikinä sitten päässyt tuolta pikkupaikkakunnalta pois. Siinä välissä teki niitä muksuja sinne tänne.

Eli syntyi kultalusikka perseessä, eikä koskaan joutunut tekemään mitään, koska "pappa betalar". Työpaikkakin järjestyi isän kautta sitten kuin sattumalta. Ja kun firma meni nurin, niin ei saannut töitä ilmeisesti mistään muualta. Joi vaimon, joi ystävät, ja nyt istuu siellä pubissa kiroten kohtaloaan.

Varmaan tuttu tarina aika monelle suomalaiselle miehelle.

Olet aivan oikeassa tuossa lauseessa - Sellainen sieltä raamatusta löytyy. Mutta vaikka se rikkaus ei itsessään takaa sitä onnellisuutta, niin hitto vie on helpompaa olla onnellinen kun olet rikas. ja sitäpaitsi, minua ei haittaa vaikka sinne sinun taivaaseen en pääsisikään, koska huuhaa uskonnot eivät ihan ole se oma juttuni. Sinä toki saat uskoa mihin haluat.

Ja jos viisaudesta puhutaan, niin kerro toki missä vaiheessa "tuhlaripoika Roope" on ollut viisas? Siinä vaiheessa kun vanhempana tajusi että on haaskannut elämänsä? ...ja nyt valittelee kurjaa kohtaloaan paikallispubissa?

Lue lisää

Elämä on ihmeellistä. Ja hyvä niin. Eihän tuo Roopen tarina nyt lopulta kuulosta niin kovin pahalta. Jos Roopen "kohtalon" riisuu sen tarinan ytimeen niin Roope on siis elänyt onnellisen lapsuuden, saanut monta naista, Roopella on paljon lapsia ja voi viettää aikaansa ilmeisesti rakkaan harrastuksensa pubittamisen parissa. Itse asiassa toi Roopen juttu alkaa kuulostamaan aika hyvältä.

Totesin kyllä viestissäni että en ole uskovainen tai uskossa joten tuolla taivaalla ei ole paljon kanssani tekemistä. Mutta en silti pidä uskontoja huuhaina. Kuten en pidä ateismiakaan. Mietin miksi sinulla on tarve korostaa tuota uskonnollisuutta noin paljon. Ehkä et ole pohtinut suhdettasi uskoon tai ateismiin aivan loppuun asti?

Ja tuolla rikkaudella tarkoitin elämänrikkautta ylipäätään. Minä en usko, että tavaroiden tai rahan paljous tekee ihmisestä onnellisen. En ymmärrä miten ostaminen, kuluttaminen tai rahan käyttäminen vaurauden takia antaa onnellisuutta. Minulle se on hyvin vieras ajatus. Mikään vauraus tai varattomuus ei koskaan voisi muuttaa niitä asioita, jotka tekevät minut todella onnelliseksi.

Rohkenen hieman lukea riviesi välistä. Sinulla on tarve osoittaa että Roope on jotenkin huono ja epäonnistunut ja sinä itse olet saavuttanut elämässäsi onnellisuutta. Oman elämänkokemukseni mukaan onnellisen ihmisen ei tarvitse pönkittää omaa onnellisuuttaan muiden todellisen tai kuvitellun kurjuuden tai kärsimyksen kautta. Voisiko olla niin, että sinä et vielä tiedä mitä todellinen onnellisuus on?

neulansilmän kirjoitti:

Elämä on ihmeellistä. Ja hyvä niin. Eihän tuo Roopen tarina nyt lopulta kuulosta niin kovin pahalta. Jos Roopen "kohtalon" riisuu sen tarinan ytimeen niin Roope on siis elänyt onnellisen lapsuuden, saanut monta naista, Roopella on paljon lapsia ja voi viettää aikaansa ilmeisesti rakkaan harrastuksensa pubittamisen parissa. Itse asiassa toi Roopen juttu alkaa kuulostamaan aika hyvältä.

Totesin kyllä viestissäni että en ole uskovainen tai uskossa joten tuolla taivaalla ei ole paljon kanssani tekemistä. Mutta en silti pidä uskontoja huuhaina. Kuten en pidä ateismiakaan. Mietin miksi sinulla on tarve korostaa tuota uskonnollisuutta noin paljon. Ehkä et ole pohtinut suhdettasi uskoon tai ateismiin aivan loppuun asti?

Ja tuolla rikkaudella tarkoitin elämänrikkautta ylipäätään. Minä en usko, että tavaroiden tai rahan paljous tekee ihmisestä onnellisen. En ymmärrä miten ostaminen, kuluttaminen tai rahan käyttäminen vaurauden takia antaa onnellisuutta. Minulle se on hyvin vieras ajatus. Mikään vauraus tai varattomuus ei koskaan voisi muuttaa niitä asioita, jotka tekevät minut todella onnelliseksi.

Rohkenen hieman lukea riviesi välistä. Sinulla on tarve osoittaa että Roope on jotenkin huono ja epäonnistunut ja sinä itse olet saavuttanut elämässäsi onnellisuutta. Oman elämänkokemukseni mukaan onnellisen ihmisen ei tarvitse pönkittää omaa onnellisuuttaan muiden todellisen tai kuvitellun kurjuuden tai kärsimyksen kautta. Voisiko olla niin, että sinä et vielä tiedä mitä todellinen onnellisuus on?

Lue lisää

Ajallen siis olen.

Oletko sinä todella onnellinen, kuulostat katkeralta, kun koetat selittää ettei mikään varallisuus tai vauraus voi muuttaa onneasi. Onko näin, vai uskotteletko vain itsellesi näin? Minusta näyttää siltä että yrität uskotella itsellesi näin koska sinulla ei oel vaihtoehtojakaan.

Uskonnosta, itse toit asian esiin niin selitä se ihan itsesi kanssa.

Elämänkokemuksestasi en pysty sanomaan, mutta vaikuttaa siltä ettei sitäkään sinulla oikeasti ole. Mutta uskottele vain itsellesi niin, siitähän sinun onnellisuutesi kumpuaa.

Onko Roope epäonnistunut? Tiedä häntä, täältäpäin katsoen kyllä.
Jos vilaiset tuota alkuperäistä postia, täällä keskusteltiin treffien määrästä, ja voivoteltiin kun niille ei pääse - ja että naisilla on muka epätodellisia odotuksia kumppaneista.

Roope ei edusta sellaista kumppania jota nuo naiset hakevat. hän kuuluu näihin valittajiin, etät on naisten vika kun he eivät pääsee treffeille. Ja murehtivat sitä siellä pubissa.

er45 kirjoitti:

Ajallen siis olen.

Oletko sinä todella onnellinen, kuulostat katkeralta, kun koetat selittää ettei mikään varallisuus tai vauraus voi muuttaa onneasi. Onko näin, vai uskotteletko vain itsellesi näin? Minusta näyttää siltä että yrität uskotella itsellesi näin koska sinulla ei oel vaihtoehtojakaan.

Uskonnosta, itse toit asian esiin niin selitä se ihan itsesi kanssa.

Elämänkokemuksestasi en pysty sanomaan, mutta vaikuttaa siltä ettei sitäkään sinulla oikeasti ole. Mutta uskottele vain itsellesi niin, siitähän sinun onnellisuutesi kumpuaa.

Onko Roope epäonnistunut? Tiedä häntä, täältäpäin katsoen kyllä.
Jos vilaiset tuota alkuperäistä postia, täällä keskusteltiin treffien määrästä, ja voivoteltiin kun niille ei pääse - ja että naisilla on muka epätodellisia odotuksia kumppaneista.

Roope ei edusta sellaista kumppania jota nuo naiset hakevat. hän kuuluu näihin valittajiin, etät on naisten vika kun he eivät pääsee treffeille. Ja murehtivat sitä siellä pubissa.

Lue lisää

Hyvä er45. Minä todella olen onnellinen. Ja edelleenkään en ymmärrä miten ostaminen, kuluttaminen tai rahan käyttäminen voisi tuottaa onnellisuutta. En tiedä miten sinä ymmärrät vaurauden mutta itselläni jää huomattavan paljon enemmän yli joka kuukausi kuin mitä osaisin käyttää. Ja talokin on jo velaton kuten ilmeisesti sinullakin ja ikämmekin on sama. Mutta olen elänyt myös sellaista elämää, jossa jokaista markkaa tai euroa on pitänyt pohtia. Olen joskus ollut myös yrittäjä ja joutunut kantamaan huomattavia taloudellisia riskejä. Mikään näistä taloudellisista tilanteista ei ole vaikuttanut onnellisuuteeni.

Jostain syystä haluat palata toistuvasti tähän uskontoteemaan? Nyt linkität sitä jollain tavalla elämänkokemukseen. Jälleen kannustan sinua pohtimaan asiaa itseksesi ja mihin tahan lopputulokseen päädytkään on se varmasti sinulle aivan hyvä.

Kirjoituksissasi on ollut väittämä, että vauraus tuo onnea. Minä taas olen sitä mieltä että raha voi tuoda onnea vain sellaiselle, jolle raha on itseisarvo. Ja edelleen olen sitä mieltä että ihminen jonka arvomaailmassa raha on ylimpänä ei tiedä onnellisuudesta yhtään mitään.

neulansilmän kirjoitti:

Hyvä er45. Minä todella olen onnellinen. Ja edelleenkään en ymmärrä miten ostaminen, kuluttaminen tai rahan käyttäminen voisi tuottaa onnellisuutta. En tiedä miten sinä ymmärrät vaurauden mutta itselläni jää huomattavan paljon enemmän yli joka kuukausi kuin mitä osaisin käyttää. Ja talokin on jo velaton kuten ilmeisesti sinullakin ja ikämmekin on sama. Mutta olen elänyt myös sellaista elämää, jossa jokaista markkaa tai euroa on pitänyt pohtia. Olen joskus ollut myös yrittäjä ja joutunut kantamaan huomattavia taloudellisia riskejä. Mikään näistä taloudellisista tilanteista ei ole vaikuttanut onnellisuuteeni.

Jostain syystä haluat palata toistuvasti tähän uskontoteemaan? Nyt linkität sitä jollain tavalla elämänkokemukseen. Jälleen kannustan sinua pohtimaan asiaa itseksesi ja mihin tahan lopputulokseen päädytkään on se varmasti sinulle aivan hyvä.

Kirjoituksissasi on ollut väittämä, että vauraus tuo onnea. Minä taas olen sitä mieltä että raha voi tuoda onnea vain sellaiselle, jolle raha on itseisarvo. Ja edelleen olen sitä mieltä että ihminen jonka arvomaailmassa raha on ylimpänä ei tiedä onnellisuudesta yhtään mitään.

Lue lisää

Uskottele vain itsellesi että olet onnellinen, kyllä se siitä. Se ei kyllä tarkoita että tietäisit onnelisuudesta mitään.

Herra 47. Näin empaattisena miehenä on ihan pakko tarttua tuohon väittämääsi. Olen sen kuullut niin monta kertaa aiemminkin eri yhteyksissä ja eri tavoin muotoiltuna. Ensin kerrot että ulkoiset ominaisuudet houkuttelevat naisia. Jos ei ole hottia työtä, naamaa, kroppaa tai jotain erityistä ominaisuutta niin sitten ei kelpaa. Jos tuo numero viittaa ikääsi niin voit jo onnitella itseäsi. Sinulla on vielä hyvin aikaa muuttua ja löytää se oikea.

Jos haluat löytää ihmisen joka arvostaa toisessa ihmisessä rahaa, ulkonäköä, ammattinimikettä tai jotain erityistä taitoa niin by all mean. Hanki itsellesi sellaiset ammatit, taidot tai rahat tai ulkonäöt. Mutta jos haluat löytää ihmisen, joka arvostaa, ihastuu ja rakastuu sinuun juuri sellaisena kuin olet niin silloin ei ehkä kannata käyttää aikaa moisiin turhuuksiin (noi täsmennän sen verran että käy nyt kuitenkin suihkussa, pese hampaat, aja korva- ja nenäkarvat ja osta vaikka jokin lehti jossa käsitellään miehen pukeutumista) Mutta siis näillä ei ole tekemistä varsinaisesti sen kanssa että olisit muuttumassa joksikin muuksi kuin olet. Perushygienia vain on juttu mistä tytöt tuntuvat tykkäävän.

Se mikä vetoaa aina ihmisessä on se että toinen on sinut itsensä kanssa. Hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa sitä että luottaa siihen että kelpaa itselleen. Ja jos kelpaa itselleen niin ihminen luottaa itseensä. Ja siitä tulee itseluottamusta. Ja ihminen jolla on itseluottamusta kiinnostaa muita ihmisiä.

Luuletko todella että lentäjänä sinulla olisi parempi flaksi? Minulla ei ole työtä, ei rahaa, ei ulkonäköä eikä erityisiä taitoja. En ole edes kovin älykäs ja vähän ylipainoinenkin olen Ja asun vielä melko kuusessa. Mutta silti minulla on aina ollut pitkiä ihmissuhteita. Yleisesti minusta ovat kiinnostuneet kaikki kaikista yhteiskuntaluokista. Edesmennyt avovaimoni oli johtajana pörssiyhtiössä. En minä hänestä ollut sen takia kiinnostunut. En ollut suhteessa ammatin kanssa. Eivätkä ystäväni tai hänen ystävänsä koskaan kummastelleet sosioekonomisia erilaisuuksiamme. Ja jos olisikin kummastellut niin mitä sitten.

Tarkemmin ajateltuna kaikissa parisuhteissani puoliso on ollut huomattavan paljon koulutetumpi, paremmin ansaitseva ja paljon paremman näköinen kuin minä. Mutta pidänkö itseäni luuserina? En todellakaan. Olen jotain ainutlaatuisen arvokasta, hyvää ja upeaa. Ja loppujen lopuksi. Aamulla kun herää alasti toisen vierestä niin siinä kohtaa millään ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä mitä toinen on iholla ja tunteissa ja ajatuksissa. Ja jotta ei jäisi mitään epäselvyyksiä niin en ole edes sängyssä mikään pornotähti. Se on vähän pieni eikä kestä kovin pitkiä jynkytyksiä ja tulee turhan rivakasti. Kaikesta tästä huolimatta olen ollut monelle ja tulen varmasti olemaan taas jollekin maailman ihanin ihminen, rakkain, täydellisin, seksikkäin, kiehtovin, romanttisin leikkikaveri mitä heillä on koskaan ollut tai tulee koskaan olemaan.

Itseluottamus on kova juttu.

fgfgfgfg kirjoitti:

Herra 47. Näin empaattisena miehenä on ihan pakko tarttua tuohon väittämääsi. Olen sen kuullut niin monta kertaa aiemminkin eri yhteyksissä ja eri tavoin muotoiltuna. Ensin kerrot että ulkoiset ominaisuudet houkuttelevat naisia. Jos ei ole hottia työtä, naamaa, kroppaa tai jotain erityistä ominaisuutta niin sitten ei kelpaa. Jos tuo numero viittaa ikääsi niin voit jo onnitella itseäsi. Sinulla on vielä hyvin aikaa muuttua ja löytää se oikea.

Jos haluat löytää ihmisen joka arvostaa toisessa ihmisessä rahaa, ulkonäköä, ammattinimikettä tai jotain erityistä taitoa niin by all mean. Hanki itsellesi sellaiset ammatit, taidot tai rahat tai ulkonäöt. Mutta jos haluat löytää ihmisen, joka arvostaa, ihastuu ja rakastuu sinuun juuri sellaisena kuin olet niin silloin ei ehkä kannata käyttää aikaa moisiin turhuuksiin (noi täsmennän sen verran että käy nyt kuitenkin suihkussa, pese hampaat, aja korva- ja nenäkarvat ja osta vaikka jokin lehti jossa käsitellään miehen pukeutumista) Mutta siis näillä ei ole tekemistä varsinaisesti sen kanssa että olisit muuttumassa joksikin muuksi kuin olet. Perushygienia vain on juttu mistä tytöt tuntuvat tykkäävän.

Se mikä vetoaa aina ihmisessä on se että toinen on sinut itsensä kanssa. Hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa sitä että luottaa siihen että kelpaa itselleen. Ja jos kelpaa itselleen niin ihminen luottaa itseensä. Ja siitä tulee itseluottamusta. Ja ihminen jolla on itseluottamusta kiinnostaa muita ihmisiä.

Luuletko todella että lentäjänä sinulla olisi parempi flaksi? Minulla ei ole työtä, ei rahaa, ei ulkonäköä eikä erityisiä taitoja. En ole edes kovin älykäs ja vähän ylipainoinenkin olen Ja asun vielä melko kuusessa. Mutta silti minulla on aina ollut pitkiä ihmissuhteita. Yleisesti minusta ovat kiinnostuneet kaikki kaikista yhteiskuntaluokista. Edesmennyt avovaimoni oli johtajana pörssiyhtiössä. En minä hänestä ollut sen takia kiinnostunut. En ollut suhteessa ammatin kanssa. Eivätkä ystäväni tai hänen ystävänsä koskaan kummastelleet sosioekonomisia erilaisuuksiamme. Ja jos olisikin kummastellut niin mitä sitten.

Tarkemmin ajateltuna kaikissa parisuhteissani puoliso on ollut huomattavan paljon koulutetumpi, paremmin ansaitseva ja paljon paremman näköinen kuin minä. Mutta pidänkö itseäni luuserina? En todellakaan. Olen jotain ainutlaatuisen arvokasta, hyvää ja upeaa. Ja loppujen lopuksi. Aamulla kun herää alasti toisen vierestä niin siinä kohtaa millään ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä mitä toinen on iholla ja tunteissa ja ajatuksissa. Ja jotta ei jäisi mitään epäselvyyksiä niin en ole edes sängyssä mikään pornotähti. Se on vähän pieni eikä kestä kovin pitkiä jynkytyksiä ja tulee turhan rivakasti. Kaikesta tästä huolimatta olen ollut monelle ja tulen varmasti olemaan taas jollekin maailman ihanin ihminen, rakkain, täydellisin, seksikkäin, kiehtovin, romanttisin leikkikaveri mitä heillä on koskaan ollut tai tulee koskaan olemaan.

Itseluottamus on kova juttu.

Lue lisää

Tähän ei mitään lisättävää. Itseluottamus tosiaankin kova juttu. Ja kun sitä löytyy, on myös helpompi kunnioittaa muita.
Itseään on tärkeä rakastaa - ja sehän ei sitten ole sama asia kuin itserakkaus. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän itse ihminen merkitsee ja vähemmän se ympärillä oleva rekvisiitta.

Mitkä ovat ikäkriteerisi? Kuten jo kertaalleen keskusteltiin niin jos mies hakee paljon itseään nuorempaa niin oman ikäluokan naiset eivät vastaa (vaikka kriteerien yläpäähän mahtuisivatkin). Niistä nuoremmista taas kilpailevat kaikki muutkin, joten kannattaa miettiä mikä sinusta tekee kiinnostavamman kuin ne 99 muuta, jotka lähestyvät samoja naisia.

Aika paljon klikkauksia, mulla on vain 240 ja profiili on ollut jo vuosia, en tiedä mistä ajasta lähtien tuo käyntilaskuri on käynnistynyt..

fgfgfgfg kirjoitti:

Herra 47. Näin empaattisena miehenä on ihan pakko tarttua tuohon väittämääsi. Olen sen kuullut niin monta kertaa aiemminkin eri yhteyksissä ja eri tavoin muotoiltuna. Ensin kerrot että ulkoiset ominaisuudet houkuttelevat naisia. Jos ei ole hottia työtä, naamaa, kroppaa tai jotain erityistä ominaisuutta niin sitten ei kelpaa. Jos tuo numero viittaa ikääsi niin voit jo onnitella itseäsi. Sinulla on vielä hyvin aikaa muuttua ja löytää se oikea.

Jos haluat löytää ihmisen joka arvostaa toisessa ihmisessä rahaa, ulkonäköä, ammattinimikettä tai jotain erityistä taitoa niin by all mean. Hanki itsellesi sellaiset ammatit, taidot tai rahat tai ulkonäöt. Mutta jos haluat löytää ihmisen, joka arvostaa, ihastuu ja rakastuu sinuun juuri sellaisena kuin olet niin silloin ei ehkä kannata käyttää aikaa moisiin turhuuksiin (noi täsmennän sen verran että käy nyt kuitenkin suihkussa, pese hampaat, aja korva- ja nenäkarvat ja osta vaikka jokin lehti jossa käsitellään miehen pukeutumista) Mutta siis näillä ei ole tekemistä varsinaisesti sen kanssa että olisit muuttumassa joksikin muuksi kuin olet. Perushygienia vain on juttu mistä tytöt tuntuvat tykkäävän.

Se mikä vetoaa aina ihmisessä on se että toinen on sinut itsensä kanssa. Hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa sitä että luottaa siihen että kelpaa itselleen. Ja jos kelpaa itselleen niin ihminen luottaa itseensä. Ja siitä tulee itseluottamusta. Ja ihminen jolla on itseluottamusta kiinnostaa muita ihmisiä.

Luuletko todella että lentäjänä sinulla olisi parempi flaksi? Minulla ei ole työtä, ei rahaa, ei ulkonäköä eikä erityisiä taitoja. En ole edes kovin älykäs ja vähän ylipainoinenkin olen Ja asun vielä melko kuusessa. Mutta silti minulla on aina ollut pitkiä ihmissuhteita. Yleisesti minusta ovat kiinnostuneet kaikki kaikista yhteiskuntaluokista. Edesmennyt avovaimoni oli johtajana pörssiyhtiössä. En minä hänestä ollut sen takia kiinnostunut. En ollut suhteessa ammatin kanssa. Eivätkä ystäväni tai hänen ystävänsä koskaan kummastelleet sosioekonomisia erilaisuuksiamme. Ja jos olisikin kummastellut niin mitä sitten.

Tarkemmin ajateltuna kaikissa parisuhteissani puoliso on ollut huomattavan paljon koulutetumpi, paremmin ansaitseva ja paljon paremman näköinen kuin minä. Mutta pidänkö itseäni luuserina? En todellakaan. Olen jotain ainutlaatuisen arvokasta, hyvää ja upeaa. Ja loppujen lopuksi. Aamulla kun herää alasti toisen vierestä niin siinä kohtaa millään ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä mitä toinen on iholla ja tunteissa ja ajatuksissa. Ja jotta ei jäisi mitään epäselvyyksiä niin en ole edes sängyssä mikään pornotähti. Se on vähän pieni eikä kestä kovin pitkiä jynkytyksiä ja tulee turhan rivakasti. Kaikesta tästä huolimatta olen ollut monelle ja tulen varmasti olemaan taas jollekin maailman ihanin ihminen, rakkain, täydellisin, seksikkäin, kiehtovin, romanttisin leikkikaveri mitä heillä on koskaan ollut tai tulee koskaan olemaan.

Itseluottamus on kova juttu.

Lue lisää

BRAVO!!!

fgfgfgfg kirjoitti:

Herra 47. Näin empaattisena miehenä on ihan pakko tarttua tuohon väittämääsi. Olen sen kuullut niin monta kertaa aiemminkin eri yhteyksissä ja eri tavoin muotoiltuna. Ensin kerrot että ulkoiset ominaisuudet houkuttelevat naisia. Jos ei ole hottia työtä, naamaa, kroppaa tai jotain erityistä ominaisuutta niin sitten ei kelpaa. Jos tuo numero viittaa ikääsi niin voit jo onnitella itseäsi. Sinulla on vielä hyvin aikaa muuttua ja löytää se oikea.

Jos haluat löytää ihmisen joka arvostaa toisessa ihmisessä rahaa, ulkonäköä, ammattinimikettä tai jotain erityistä taitoa niin by all mean. Hanki itsellesi sellaiset ammatit, taidot tai rahat tai ulkonäöt. Mutta jos haluat löytää ihmisen, joka arvostaa, ihastuu ja rakastuu sinuun juuri sellaisena kuin olet niin silloin ei ehkä kannata käyttää aikaa moisiin turhuuksiin (noi täsmennän sen verran että käy nyt kuitenkin suihkussa, pese hampaat, aja korva- ja nenäkarvat ja osta vaikka jokin lehti jossa käsitellään miehen pukeutumista) Mutta siis näillä ei ole tekemistä varsinaisesti sen kanssa että olisit muuttumassa joksikin muuksi kuin olet. Perushygienia vain on juttu mistä tytöt tuntuvat tykkäävän.

Se mikä vetoaa aina ihmisessä on se että toinen on sinut itsensä kanssa. Hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa sitä että luottaa siihen että kelpaa itselleen. Ja jos kelpaa itselleen niin ihminen luottaa itseensä. Ja siitä tulee itseluottamusta. Ja ihminen jolla on itseluottamusta kiinnostaa muita ihmisiä.

Luuletko todella että lentäjänä sinulla olisi parempi flaksi? Minulla ei ole työtä, ei rahaa, ei ulkonäköä eikä erityisiä taitoja. En ole edes kovin älykäs ja vähän ylipainoinenkin olen Ja asun vielä melko kuusessa. Mutta silti minulla on aina ollut pitkiä ihmissuhteita. Yleisesti minusta ovat kiinnostuneet kaikki kaikista yhteiskuntaluokista. Edesmennyt avovaimoni oli johtajana pörssiyhtiössä. En minä hänestä ollut sen takia kiinnostunut. En ollut suhteessa ammatin kanssa. Eivätkä ystäväni tai hänen ystävänsä koskaan kummastelleet sosioekonomisia erilaisuuksiamme. Ja jos olisikin kummastellut niin mitä sitten.

Tarkemmin ajateltuna kaikissa parisuhteissani puoliso on ollut huomattavan paljon koulutetumpi, paremmin ansaitseva ja paljon paremman näköinen kuin minä. Mutta pidänkö itseäni luuserina? En todellakaan. Olen jotain ainutlaatuisen arvokasta, hyvää ja upeaa. Ja loppujen lopuksi. Aamulla kun herää alasti toisen vierestä niin siinä kohtaa millään ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä mitä toinen on iholla ja tunteissa ja ajatuksissa. Ja jotta ei jäisi mitään epäselvyyksiä niin en ole edes sängyssä mikään pornotähti. Se on vähän pieni eikä kestä kovin pitkiä jynkytyksiä ja tulee turhan rivakasti. Kaikesta tästä huolimatta olen ollut monelle ja tulen varmasti olemaan taas jollekin maailman ihanin ihminen, rakkain, täydellisin, seksikkäin, kiehtovin, romanttisin leikkikaveri mitä heillä on koskaan ollut tai tulee koskaan olemaan.

Itseluottamus on kova juttu.

Lue lisää

Upea kirjoitus fgfgfgfg.

Suomi24 profiilin olen poistanut, en pidä koko paikasta. Toisella satilla profiili 8kk, käynyt kahveilla ehkä 13 kertaa. Nyt on hiljaista kun en jaksa keskittyä koko asiaan.

Moi, omien kokemuksieni mukaan treffejä löytyy netistä enemmän kuin niissä ehtii käydä. Olen itse myös kuvattomalla profiililla tällä hetkellä liikenteessä, enkä ole havainnut muutosta viestien/treffien määrään kuvalliseen profiiliin verrattuna. Sellaisen olen huomannut, että kuvallisessa profiilissa vieraillaan kyllä useammin.

Jos kiinnostaa, voin auttaa sinua löytämään seuara netistä. Katsoin profiiliasia ja huomasin muutaman asian mikä kannattaa muuttaa. Olisin myös kiinnostunut näkemään mitä näissä "pidemmissä runoiluissa" luki. Laita viestiä [email protected]. Muutamalle olen jo tätä ehdottanut, mutta yhtään yhteydenottoa ei ole vielä tullut, mieluummin kitistään keskustelupalstoilla miten naiset on sitä ja tätä, ehkä olet ensimmäinen? :)

Kaikki vinkit ovat täysin ilmaisia eikä sinun tarvitse rekisteröityä mihinkään tms. Ihan harrastelu/kokeilumielessä tätä teen :)

Lisää vinkkejä löytyy nettideittailuun keskittyvästä blogistani
http://nettideittailuvinkit.blogspot.fi/2014/08/4-viestin-lahettaminen.html

nettideittivinkit kirjoitti:

Moi, omien kokemuksieni mukaan treffejä löytyy netistä enemmän kuin niissä ehtii käydä. Olen itse myös kuvattomalla profiililla tällä hetkellä liikenteessä, enkä ole havainnut muutosta viestien/treffien määrään kuvalliseen profiiliin verrattuna. Sellaisen olen huomannut, että kuvallisessa profiilissa vieraillaan kyllä useammin.

Jos kiinnostaa, voin auttaa sinua löytämään seuara netistä. Katsoin profiiliasia ja huomasin muutaman asian mikä kannattaa muuttaa. Olisin myös kiinnostunut näkemään mitä näissä "pidemmissä runoiluissa" luki. Laita viestiä [email protected]. Muutamalle olen jo tätä ehdottanut, mutta yhtään yhteydenottoa ei ole vielä tullut, mieluummin kitistään keskustelupalstoilla miten naiset on sitä ja tätä, ehkä olet ensimmäinen? :)

Kaikki vinkit ovat täysin ilmaisia eikä sinun tarvitse rekisteröityä mihinkään tms. Ihan harrastelu/kokeilumielessä tätä teen :)

Lisää vinkkejä löytyy nettideittailuun keskittyvästä blogistani
http://nettideittailuvinkit.blogspot.fi/2014/08/4-viestin-lahettaminen.html

Lue lisää

Kerroppa nettideittivinkki, kun tunnut tietävän kaiken että miksi vain pieni osa naisista käy katsomassa miesten profiileja vaikka suomi24:n Treffeissä? Sinä toitotst joka ketjussa, että profiililla ei ole niin väliä vaikka yleensä nettideittiohjeissa kehotetaan panostamaan profiilitekstiin ja kuvaan. Minun kokemusteni mukaan on profiilini sitten kuvallinen tai kuvaton, niin suurin osa naisprofiileista ei noteera sitä lainkaan. Eikä katsojien määrään vaikuta mitenkään se, olenko lähettänyt heille viestin tai pelkästään itse vieraillut heidän profiilissaan. Eikä siihen vaikuta myöskään se, mitä kriteerejä naisten profiileissa on. Treffipalsta on pullollaan profiileja, joiden kriteereihin (ikä, pituus, paino ym) minä sopisin ja silti profiilini ei kiinnosta. Onko vika nimimerkissä vai onko valtaosa naisprofiileista feikkejä? Sen olen huomannut, että yli nelikymppiset käyvät lukemassa profiilin useammin kuin alle nelikymppiset ja olen itse nelikymppinen ja haen seuraa laajasta ikäryhmästä. Mutta nämä hakukriteerithän eivät näy ilman, että profiilin lukee. Miksi siis naiset profiileja lue?

outojuttu kirjoitti:

Kerroppa nettideittivinkki, kun tunnut tietävän kaiken että miksi vain pieni osa naisista käy katsomassa miesten profiileja vaikka suomi24:n Treffeissä? Sinä toitotst joka ketjussa, että profiililla ei ole niin väliä vaikka yleensä nettideittiohjeissa kehotetaan panostamaan profiilitekstiin ja kuvaan. Minun kokemusteni mukaan on profiilini sitten kuvallinen tai kuvaton, niin suurin osa naisprofiileista ei noteera sitä lainkaan. Eikä katsojien määrään vaikuta mitenkään se, olenko lähettänyt heille viestin tai pelkästään itse vieraillut heidän profiilissaan. Eikä siihen vaikuta myöskään se, mitä kriteerejä naisten profiileissa on. Treffipalsta on pullollaan profiileja, joiden kriteereihin (ikä, pituus, paino ym) minä sopisin ja silti profiilini ei kiinnosta. Onko vika nimimerkissä vai onko valtaosa naisprofiileista feikkejä? Sen olen huomannut, että yli nelikymppiset käyvät lukemassa profiilin useammin kuin alle nelikymppiset ja olen itse nelikymppinen ja haen seuraa laajasta ikäryhmästä. Mutta nämä hakukriteerithän eivät näy ilman, että profiilin lukee. Miksi siis naiset profiileja lue?

Lue lisää

Pahoittelen, jos on tullut sellainen kuva, että väittäisin tietäväni kaiken, se ei ole tarkoitus. Vinkit saattavat toimia joillekkin ja toisille toimisi juuri päinvastainen. :)

"miksi vain pieni osa naisista käy katsomassa miesten profiileja vaikka suomi24:n Treffeissä?"
Naiset saavat viestejä niin paljon, että tarvetta selailla profiileja ei ole. Suuresta määrästä viestejä pystyy poimimaan ne itselleen sopivimmat. Varsinkin S24, missä viestejä voi lähetellä vain viidelle päivässä tulee viestimäärät nopeasti täyteen.

"Sinä toitotst joka ketjussa, että profiililla ei ole niin väliä vaikka yleensä nettideittiohjeissa kehotetaan panostamaan profiilitekstiin ja kuvaan. Minun kokemusteni mukaan on profiilini sitten kuvallinen tai kuvaton, niin suurin osa naisprofiileista ei noteera sitä lainkaan."
Kuten itse toteat, sillä onko profiilissasi kuva vai ei, ei ole vaikutusta naisen kiinnostukseen. Tapa millä saat naisen kiinnostumaan sinusta ja profiilistasi on siis panostamalla ensimmäiseen viestiin. Tämän nainen näkee ensimmäisenä ja alkaa muodostamaan kuvaa sinusta. Jos viestisi on luokka "Moi, mitäs kuuluu?", miksi luulet, että nainen vastaisi kymmenestä samanlaisesta viestistä juuri sinun viestiisi.

"Eikä siihen vaikuta myöskään se, mitä kriteerejä naisten profiileissa on."
Olen myös sitä mieltä, että kriteereillä ei ole väliä. Jos pystyt antamaan mielenkiintoisen kuvan itsestäsi ensimmäisessä viestissäsi, ei sillä ole väliä vaikka olisit hakukriteereitä muutaman vuoden nuorempi tai pari senttiä lyhyempi.

"Treffipalsta on pullollaan profiileja, joiden kriteereihin (ikä, pituus, paino ym) minä sopisin ja silti profiilini ei kiinnosta."
Kriteerit joiden mukaan naisille sopisit kertovat sinusta pituuden, painon, parisuhdetilasi ja onko sinulla lapsia vai ei. Kiinnostutko sinä naisessa näihin ominaisuuksiin vai enemmänkin luonteeseen ja huumorintajuun? Näitä et hakukriteerein pysty toiselle näyttämään.

"Onko vika nimimerkissä vai onko valtaosa naisprofiileista feikkejä?"
Riippuu nimimerkistäsi? :) Suurinosa ei ole feikkejä, mutta feikkejä varmasti joukossa on. Feikit tosin vastaamat useammin kuin oikeat profiilit :)

"Miksi siis naiset profiileja lue? "
Yksinkertaisesti ei ole tarvetta kun viestejä tulee muutenkin niin paljon.

Jos haluat, laita viestiä [email protected] niin voidaan katsoa tilannettasi yksityiskohtaisemmin :)

Nainen kertoo totuuden. Sporttinen mies voi pelottaa, jos sitä ei ole itse. Silti ei tarvi olla tonnikeiju, vaikka kroppa ja elämäntyyli ei oiskaan sporttinen. Monella naisella riittää yksi moga joka kaataa kaiken. Sama se on miehillä. Riittää yksi asia pilaamaan kaiken mahdollisen hyvän. Me ihmiset ollaan oikeesti vähän hulluja joskus eikä katsota kortteja loppuun. Jos kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa ja rakastuu pienillä asioilla ei merkitystä, kuten jenkakahvat, eläimet, lapset tms isoillakaan asioilla ei ole merkitystä kuten eroamassa, koska asiat on lopulta järjesteltävissä. Mutta näin vain se on, harva haluaa sotkeentua mihinkään ei naiset eikä miehet, vaikka onni voi koputtaa jo ovella. Harmillista että asetamme tosiaan liian kovia vaatimuksia molemmat miehet ja naiset. Pohjimmilta mulla on semmonen tunne että treffisivustolta vain tosi harva löytää sen oikean. Kävin treffeillä kesän aikana 5 kertaa eikä yksikään kolahtanut täysillä. Se oikea tulee eteen just silloin kun sitä vähiten odottaa. Tylsän profiilin takaa tai neljän ruuhkassa. Nettideittailu on vain piristystä arkeen. Se kenen kanssa on kiva kirjoittaa ei pitäisi heti tavata ja päin vastoin tapaaminen heti mitä tylsempi tai ärsyttävämpi kirjoittaja.

Huomasin itsekin ton saman turtumisen...
olen luonteeltani aika avoin ja tykkään kirjoitella ja jutella...mutta sitten kun saoja asioita on jutellut kymmenen kanssa...ellei useammankin niin alkaa pikkuhiljaa tympiä...
mutta ongelma on se että kaipaan seksiä mutta en viihdy esimravintoloissa...
siksi tätä kautta on hyvä etsiä seuraa siihen "tarpeeseen"
Pari oikeen onnistunutta seksisuhdetta takana...toinen kesti puolisen vuotta, toinen muutaman kuukauden...näiden kanssa harrastettiin seksiä ensimmäisillä treffeillä ihan spontaaanisti...kummankin teki mieli niin mikäs siinä...tuli sekin testattua :-)

"Tavallisilla" kahvittelu-treffeillä olen käynyt n 5-6 miehen kanssa mutta en vaan löytänyt heistä sitä syytä jatkaa tapailua :-(

On tässä puolensa mutta luulen että monelle iskee aika pian se kyllästyminen ...mutta myös tunne että olisko vielä tarjolla jotain parempaa...