Mieheni on onneton kanssani. Tiedän, että hän katuu syvästi sitä, että meni kanssani naimisiin. Hän on monta kertaa tuonut esiin, että haluaa avioeron (uhannut avioerolla tai pakannut tavaroitaan), mutta sitten on katunut. En tee häntä onnelliseksi, näen sen, vaikka yritän. Pitäisikö minun ottaa avioero, jotta hän tulisi onnelliseksi. En tiedä, mitä tehdä. Rakastan häntä ja haluan, että hän on onnellinen. Surullista tässä on se, että meillä olisi kaikki edellytykset onnelliseen avioliittoon...mutta hän inhoaa elämää kanssani...ja minusta on kurja olla ilmeinen syy hänen kurjuuteensa.
miehelläni on kurjaa
kanssani...
31
486
Vastaukset
- Timotei.
Oletko ajatellut, miksi hän ei ole onnellinen kanssasi? Menikö hän kanssasi naimisiin jostakin muusta syystä, kuin rakkaudesta? Oletteko te suurinpiirtein sopusuhtainen pari iän ja ulkonäön puolesta? Oletan, että hän on ulkomaalainen, koska kirjoitit tälle palstalle. Kaipaako hän jotakin toista naista, joka jäi kotimaahan?
- Chom chom
Älä ota toisen onnellisuutta omille niskoillesi. Molempien tulee tehdä päätöksensä omien aatostensa mukaan: miehen pitää päättää, haluaako jatkaa elämää sinun kanssasi, ja sinun pitää päättää, onko teillä edellytyksiä jatkaa. Itse en jaksaisi elämää sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä olisin syypää hänen kurjuuteensa ja joka ei osaisi arvostaa minua.
Mahdatko todella olla ainoa syy hänen kurjuuteensa? Oletatko näin vai onko mies tämän suoraan sanonut? Miksi mies katuu: etkö ollut sellainen kuin hän kuvitteli, jäikö hän kaipaamaan toista, mitä hän avioliitolta odotti?- China Dragon
Chom chom,
"Miksi mies katuu: etkö ollut sellainen kuin hän kuvitteli"
Tuo voi tulla kysymykseen vain jos kyseessä olisi nopea lomaromanssi tai internetissä tavattu tuttavuus?
Normaalisti seurustellaan vuosi ennen yhteen muuttamista. Tuossa ajassa ehtii tutustua puolisoonsa jo niin hyvin ettei kuvitelmille jää oikein sijaa.
Mies ei ole oikein mies jos kertoo naisen tekevän hänet onnettomaksi. Tai voihan sen kertoa muttei liian suoraan. Tulisi keskustella avoimesti mitä elämäänsä kaipaa ja voiko nainen jotenkin muuttaa asioita miehen haluamaan suuntaan. Yleensä keskustelu auttaa. Tilanteen ollessa jo pidemmällä ei keskustelukaan auta, tunneasioissa kun järjellä ei ole joskus mitään tekemistä. Ihmisen voi tehdä onnelliseksi vain ihminen itse. Oma käyttäytyminen kun peilautuu kanssaihmisistä peilikuvan tavoin.
Mitä mies haluaa ja mikä tekee miehen onnelliseksi?
Oi, kertokaapa te naiset:)
Aloitus on muuten väärin asetettu. Kyllä kurjempaa on sillä joka katsoo sitä vieressä olevaa kurjaa. Vapaa maailma, mikä miestä pidättelee? Eikö hän usko omiin kykyihinsä ja ota uuttaa askelta elämässään? Miksi noin?
Tuntuu luuserilta. Mies on tarrautunut naiseen pienen pojan otteella helmasta kiinni eikä päästä irti vaikka olisi kuinka paha olo. Helpompaa on kai syyttää naista omasta kyvyttömyydestään.
Vaihtoon tuollaiset miehet. - Chom chom
China Dragon kirjoitti:
Chom chom,
"Miksi mies katuu: etkö ollut sellainen kuin hän kuvitteli"
Tuo voi tulla kysymykseen vain jos kyseessä olisi nopea lomaromanssi tai internetissä tavattu tuttavuus?
Normaalisti seurustellaan vuosi ennen yhteen muuttamista. Tuossa ajassa ehtii tutustua puolisoonsa jo niin hyvin ettei kuvitelmille jää oikein sijaa.
Mies ei ole oikein mies jos kertoo naisen tekevän hänet onnettomaksi. Tai voihan sen kertoa muttei liian suoraan. Tulisi keskustella avoimesti mitä elämäänsä kaipaa ja voiko nainen jotenkin muuttaa asioita miehen haluamaan suuntaan. Yleensä keskustelu auttaa. Tilanteen ollessa jo pidemmällä ei keskustelukaan auta, tunneasioissa kun järjellä ei ole joskus mitään tekemistä. Ihmisen voi tehdä onnelliseksi vain ihminen itse. Oma käyttäytyminen kun peilautuu kanssaihmisistä peilikuvan tavoin.
Mitä mies haluaa ja mikä tekee miehen onnelliseksi?
Oi, kertokaapa te naiset:)
Aloitus on muuten väärin asetettu. Kyllä kurjempaa on sillä joka katsoo sitä vieressä olevaa kurjaa. Vapaa maailma, mikä miestä pidättelee? Eikö hän usko omiin kykyihinsä ja ota uuttaa askelta elämässään? Miksi noin?
Tuntuu luuserilta. Mies on tarrautunut naiseen pienen pojan otteella helmasta kiinni eikä päästä irti vaikka olisi kuinka paha olo. Helpompaa on kai syyttää naista omasta kyvyttömyydestään.
Vaihtoon tuollaiset miehet.No ei läheskään kaikki seurustele vuotta ennen yhteen muuttamista. Ja vaikka seurustelisikin, yhdessä asuminen on erilaista. Lisäksi ihmisillä on taipumus muuttua ainakin jonkin verran elämänsä aikana. Jotkut saattavat odottaa, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan, vaikka nyt olisi vaikeaa. Joskus niin käy, joskus ei. Aika yleistä on sekin, että kun kohtaa vaikeuksia, kaataa paskaa juuri niiden lähimpien ihmisten niskaan tai kuvittelee, että elämä helpottuisi, joa puoliso vain olisi toisenlainen. Ei se oikein ole, mutta inhimillistä.
Ap, rakkaus on hieno asia, mutta se ei yksinään pelasta tai paranna mitään. Älä ota vastaan mitä tahansa kohtelua vain siksi, että rakastat. - eitulehyväksyä
No ei todellakaan ole inhimillistä, että syyttää toista omasta kurjuudestaan. Se on narsistista.
- totuudentaju
Päästä pois, tai tee palvelus hänelle, lopeta itse suhdetta kun hän ei pysty vaikka yrittää. Miksi jatkat suhdetta jos toinen on onneton ja sanoo sen sulle, olet itsekin onneton vaikka rakastat. Rakastaa voi aina vaikka ei olisi lähellä. Itse lähdin suhteesta jossa mies ei rakastanut ja aina sanoi sen suoraan. Itse jääräpäisesti halusin olla hänen kanssaan enkä halunnut erota. Siis väkisin pidin suhdetta pystyssä vaikka toinen ei välittänyt mutta ei lähtenytkään. Et voi pakottaa toista rakastamaan, eikä ole reilua tehdä toisen elämästä onnettoman koska itse rakastat. Silloinhan sun rakkaus on aika itsekästä touhua, jossa molemmat ovat onnettomat kurjassa suhteessa.
- suomipena
Ukolla ei liene pysyvää oleskelulupaa ja edessä paluu nigeriaan tms jos eroavat.
- ^^^
miehesi kuulostaa kontrolloivalta ja manipuloivalta: asiat eivät mene hänen pillinsä mukaan -> hän pakkaa kamat ja uhkaa erolla. tällainen käytös on hyvin yleistä noin 14-16 vuotiaille, aikuisilla tulisi olla vähän enemmän ajattelukapasiteettia ja vakautta päätöksissään.
hän ei inhoa elämää kanssasi (ellei ole-lupa ole vielä vireillä niin sitten ehkä), hän inhoaa sitä, kun hän ei saa päättää kaikesta. joten kyllä ehdottomasti suosittelen, että jätät tämän keskenkasvuisen hyypiön ja etsit itsellesi arvoisesi miehen. - 6+4
Jos miehellä ei ole luvat kunnossa niin eroa ja lhetä se kotimaahaan kun kerran itse haluaa lähteä pois suhteesta. Epäilen kuitenkin että tuo "lähteminen" ja tavaroiden pakkaaminen on juuri se keino manipuloida sua, saada sua tuntemaan itsensä syylliseksi, antaa asioita anteeksi, jne. Eli tekipäs mies mitä tahansa, kun hän rehellisesti sanoo ettei rakasta, niin olet itse syyllinen kaikkeen p-as-kaan mitä suhteessa tapahtuu.
- hanki ammattiapua
Todennäköisesti tulette kummatkin onnellisemmaksi, kun eroatte. Kuulostaa sairaalloiselta läheisriippuvaisuudelta tuollainen roikkuminen kumppanissa.
- Mistäpp
Saanko kysyä missäpäin asut ja mistä miehesi on? Onko teillä lapsi?
- normaalia
Voi olla masennusta. Jos on juuri muuttanut tänne. Ketäpä ei masentaisi. Varsinkin jos on tullut jostain eksoottisesta maasta. Jos hän hakisi jotain keskuteluapua tai te yhdessä?
- typy2
Hei, minulla on hieman sama tilanne, mutta emme ole naimisissa. Tarkoitus olisi menna naimisiin ensi kuussa, mutta tanaan kehkeytyi suuri tappelu.
Olemme olleet yhdessa melkein seitseman vuotta, asumme miehen kotimaassa, emme siis Suomessa, mies on aina tehnyt selvaksi ettei halua Suomeen asumaan, mika sopisi minulle oikein hyvin.
Meilla ei ole ollut pitkaan aikaan pahoja riitoja, alussa niita oli aika paljon. Nyt tanaan olimme aamulla kirkossa, jossa oli tarkoitus kuulla kuulutus meidan lahestyvista haistamme. Astuessamme kirkkoon huomasin entisen tyokaverini, joka aikoinaan lahti toista hanella todetun sairauden takia. Olin iloinen nahdessani hanet, ja menin sanomaan hyvat huomenet. Heti taman jalkeen perassani tuli perhe samaan penkistoon enka halunnut tyontya pois ahtaasta penkkirivista (hartaus oli jo alkanut) joten jain hetkeksi juttelemaan ystavani kanssa. Mieheni viittoili minua tulemaan luokseen etupenkkiin, mutta viittoilin takas etten paase nyt, kun en vieressani oli jo paljon ihmisia.
Nain mieheni poistuvan kirkosta ja lahetin viestin jossa kysyin mihin han on menossa. Ei vastausta. Hieman myohemmin paasin pois penkista ja lahdin itsekin ulos etsimaan miestani, hanta ei nakynyt missaan. Lopulta soitin hanelle ja han sanoi menneensa kotiin. Kysyin ihmeissani etta miksi, mihin han alkoi huutamaan etta hapaisin hanet istumalla muualle kuin hanen viereensa ja etta aina petan hanen luottamuksensa. Yritin selittaa hanelle etta halusin vain moikata tuttuani, mutta han vain jatkoi huutamista jonka katkaisin lopettamalla puhelun. Nyt haat ovat vaakalaudalla, tai paremmin sanottuna, en tieda haluanko naimisiin miehen kanssa, joka tuntee minun aina pettavan hanen luottamuksensa, ja toiseksi, lahtee pois esim. kirkosta jattaen minut yksin.
Aiemmin suhteessamme meilla on ollut samantapaisia riitoja. Miehelleni hanen kunniansa on hyvin tarkea, ja olen huomannut, etta loukkaan tata kunniaa mita ihmeellisimmilla tavoilla. Olin jo ajatellut, etta olimme paasseet yli naista puuskista, mutta ilmeisesti niista ei koskaan voi paasta yli jos toinen on mita on, ja mina mita olen. En koskaan tietoisesti loukkaa miestani, mutta miten ihmeessa voisin estaa itseani loukkaamasta toista, jos syyt ovat jotain mita en osaa odottaa?
Joka tapauksessa, mietin siis aivan samaa asiaa kuin ap, eli kannattaako toisen kanssa olla, jos tekee toisen onnettomaksi? Vastatkaa te viisaammat. Ja voimia aloittajalle.- ap'
Minulle eroaminen ei ole helppoa. Ei siksi, että en pärjäisi ilman miestäni. Jos hän olisi vain miesystävä tai avopuoliso, niin tilanne olisi ihan erilainen. Mutta olemme naimisissa. En koskaan tarkoituksella loukkaa häntä mutta hänen vaatimuksensa ovat kovin suuret. En koskaan tule yltämään niihin vaatimuksiin. Minun pitäisi kyetä mukautumaan kaikkiin hänen oikkuihin ja vaateisiin mutta hän ei anna periksi missään...olen mm pyytänyt että joskus olisi kotosalla iltasella, mutta hänen vastauksensa on jyrkkä ei...ei nyt eikä koskaan tulevaisuudessa...ei yhtäkään iltaa...ei yhtään juhlapyhää...ei koskaan...oli uusi vuosi, vappu, juhannus...Mutta olen ajatellut, että seuraavan kerran kun hän nostaa jostain mitättömästä jutusta uhkaa erolla, niin hommaan autokyydin hänen tavaroilleen. En esim voi kuvitella matkustavani hänen kanssaan etenkään Euroopan ulkopuolelle. Hän saattaa yllättäen ottaa eron, ihan varoituksetta. Mitä tapahtuisi jos olisin vaikka hänen kotimaassaan käymässä ja hän sanoisi, että eroaa?
- China Dragon
ap' kirjoitti:
Minulle eroaminen ei ole helppoa. Ei siksi, että en pärjäisi ilman miestäni. Jos hän olisi vain miesystävä tai avopuoliso, niin tilanne olisi ihan erilainen. Mutta olemme naimisissa. En koskaan tarkoituksella loukkaa häntä mutta hänen vaatimuksensa ovat kovin suuret. En koskaan tule yltämään niihin vaatimuksiin. Minun pitäisi kyetä mukautumaan kaikkiin hänen oikkuihin ja vaateisiin mutta hän ei anna periksi missään...olen mm pyytänyt että joskus olisi kotosalla iltasella, mutta hänen vastauksensa on jyrkkä ei...ei nyt eikä koskaan tulevaisuudessa...ei yhtäkään iltaa...ei yhtään juhlapyhää...ei koskaan...oli uusi vuosi, vappu, juhannus...Mutta olen ajatellut, että seuraavan kerran kun hän nostaa jostain mitättömästä jutusta uhkaa erolla, niin hommaan autokyydin hänen tavaroilleen. En esim voi kuvitella matkustavani hänen kanssaan etenkään Euroopan ulkopuolelle. Hän saattaa yllättäen ottaa eron, ihan varoituksetta. Mitä tapahtuisi jos olisin vaikka hänen kotimaassaan käymässä ja hän sanoisi, että eroaa?
Miten ihmeessä naiset suostuvat olemaan tuollaisessa helvetissä vaikka tarjolla olisi varmasti normaaleja suhteita. Jotain itseironiaa vai mitä?
Mies on vienyt itsekunnioituksen, täysin. Alistuvia naisia on helppo käsitellä.
Olkaahan edes sillä tasolla mitä normaalisti naiset ovat, he kun vaativat miehiltään todella paljon enemmän mitä te teette. - China Dragon
China Dragon kirjoitti:
Miten ihmeessä naiset suostuvat olemaan tuollaisessa helvetissä vaikka tarjolla olisi varmasti normaaleja suhteita. Jotain itseironiaa vai mitä?
Mies on vienyt itsekunnioituksen, täysin. Alistuvia naisia on helppo käsitellä.
Olkaahan edes sillä tasolla mitä normaalisti naiset ovat, he kun vaativat miehiltään todella paljon enemmän mitä te teette.Ja tälle joka kirjoitti "normaalia".
"Voi olla masennusta. Jos on juuri muuttanut tänne. Ketäpä ei masentaisi. Varsinkin jos on tullut jostain eksoottisesta maasta"
Oudon hyvin ulkomaalaiset naiset Suomeen sopeutuvat. Hekin tulevat eksoottisista maista mutta hymyilevät elämässä, koska elämä on ihanaa.
Masentuminen on siis hyvin epänormaalia, se kun on henkisen sairastumisen esiaste. - pensselitäti
Minä en ylensä kehota ihmisiä eroamaan, ainakaan, jos on lapsia. Mutta sen tiedän, että toista ei voi pitää väkisin. Kun suhde on mahdoton, kuten teillä ilmeisesti on, siitä on pyrittävä eroon mahdollisimman pian ja mahdollisimman vähillä vammoilla.
Ehkä sinä teet miehesi onnettomaksi. Ainakin hän tekee sinut onnettomaksi. Oletko miettinyt, mihin se johtaa, jos saa jatkua? - Chom chom
ap' kirjoitti:
Minulle eroaminen ei ole helppoa. Ei siksi, että en pärjäisi ilman miestäni. Jos hän olisi vain miesystävä tai avopuoliso, niin tilanne olisi ihan erilainen. Mutta olemme naimisissa. En koskaan tarkoituksella loukkaa häntä mutta hänen vaatimuksensa ovat kovin suuret. En koskaan tule yltämään niihin vaatimuksiin. Minun pitäisi kyetä mukautumaan kaikkiin hänen oikkuihin ja vaateisiin mutta hän ei anna periksi missään...olen mm pyytänyt että joskus olisi kotosalla iltasella, mutta hänen vastauksensa on jyrkkä ei...ei nyt eikä koskaan tulevaisuudessa...ei yhtäkään iltaa...ei yhtään juhlapyhää...ei koskaan...oli uusi vuosi, vappu, juhannus...Mutta olen ajatellut, että seuraavan kerran kun hän nostaa jostain mitättömästä jutusta uhkaa erolla, niin hommaan autokyydin hänen tavaroilleen. En esim voi kuvitella matkustavani hänen kanssaan etenkään Euroopan ulkopuolelle. Hän saattaa yllättäen ottaa eron, ihan varoituksetta. Mitä tapahtuisi jos olisin vaikka hänen kotimaassaan käymässä ja hän sanoisi, että eroaa?
Jos et saa liitolta yhtään, mitä haluat, miksi pysyä siinä? Puolisoiden pitäisi tukea toisiaan ja olla samalla puolella. Miksi elää ihmisen kanssa, johon et voi luottaa ja joka ei ole sinulle hyväksi? Mielestäni silloin on se ja sama, mikä suhteen virallinen muoto on.
China Dragon, ei masennus ole naisillakaan tuntematon juttu, joskin lievemmät oireet ovat toki yleisempiä ja ihan normaaleja. Riippuu myös odotuksista ja elämäntilanteesta. Monella miehellä itsekunnioitus laskee, jos ei heti pääse kunnon töihin tai jos joutuu turvautumaan puolisoonsa käytännön asioissa. Emme myöskään tiedä, millainen tausta ap:n miehellä on. Ihmettelen usein, miten oma mieheni on noinkin terve psyykkisesti, vaikka masennuskausia onkin ollut. Kaikki eivät ole täysin ehjiä ihmisiä, mutta ei se sulje pois mahdollisuutta onneen ja hyvään suhteeseen.
Masennus tai kurjuus ei silti oikeuta kohtelemaan lähimmäisiä ihan miten tahansa. Eikä rakkaus pelasta suhdetta silloin, kun toinen ei näe omaa osuuttaan. Voi rakastaa, mutta itseäänkin pitää rakastaa, jottei rakkauden takia hakkaisi päätään seinään. - eroa älä mieti
ap' kirjoitti:
Minulle eroaminen ei ole helppoa. Ei siksi, että en pärjäisi ilman miestäni. Jos hän olisi vain miesystävä tai avopuoliso, niin tilanne olisi ihan erilainen. Mutta olemme naimisissa. En koskaan tarkoituksella loukkaa häntä mutta hänen vaatimuksensa ovat kovin suuret. En koskaan tule yltämään niihin vaatimuksiin. Minun pitäisi kyetä mukautumaan kaikkiin hänen oikkuihin ja vaateisiin mutta hän ei anna periksi missään...olen mm pyytänyt että joskus olisi kotosalla iltasella, mutta hänen vastauksensa on jyrkkä ei...ei nyt eikä koskaan tulevaisuudessa...ei yhtäkään iltaa...ei yhtään juhlapyhää...ei koskaan...oli uusi vuosi, vappu, juhannus...Mutta olen ajatellut, että seuraavan kerran kun hän nostaa jostain mitättömästä jutusta uhkaa erolla, niin hommaan autokyydin hänen tavaroilleen. En esim voi kuvitella matkustavani hänen kanssaan etenkään Euroopan ulkopuolelle. Hän saattaa yllättäen ottaa eron, ihan varoituksetta. Mitä tapahtuisi jos olisin vaikka hänen kotimaassaan käymässä ja hän sanoisi, että eroaa?
Tuohan on helvettiä ap ,eikä normaalia perheelämä. Miksi edes haluaisit jatkaa noin surkeea suhdetta. On niin, että on vaikea tunustaa kaikille kavereille ,että suklaasilmä olikin helvetistä.Ajattele miten ihanaa on olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa ,miksi tuhota oma elämänsä.
- avuton lapsiko?
ap' kirjoitti:
Minulle eroaminen ei ole helppoa. Ei siksi, että en pärjäisi ilman miestäni. Jos hän olisi vain miesystävä tai avopuoliso, niin tilanne olisi ihan erilainen. Mutta olemme naimisissa. En koskaan tarkoituksella loukkaa häntä mutta hänen vaatimuksensa ovat kovin suuret. En koskaan tule yltämään niihin vaatimuksiin. Minun pitäisi kyetä mukautumaan kaikkiin hänen oikkuihin ja vaateisiin mutta hän ei anna periksi missään...olen mm pyytänyt että joskus olisi kotosalla iltasella, mutta hänen vastauksensa on jyrkkä ei...ei nyt eikä koskaan tulevaisuudessa...ei yhtäkään iltaa...ei yhtään juhlapyhää...ei koskaan...oli uusi vuosi, vappu, juhannus...Mutta olen ajatellut, että seuraavan kerran kun hän nostaa jostain mitättömästä jutusta uhkaa erolla, niin hommaan autokyydin hänen tavaroilleen. En esim voi kuvitella matkustavani hänen kanssaan etenkään Euroopan ulkopuolelle. Hän saattaa yllättäen ottaa eron, ihan varoituksetta. Mitä tapahtuisi jos olisin vaikka hänen kotimaassaan käymässä ja hän sanoisi, että eroaa?
"Mitä tapahtuisi jos olisin vaikka hänen kotimaassaan käymässä ja hän sanoisi ,että eroaa." Mitä sulle vois tapahtua ,oletko täysin avuton lapsi , etkö yksin osaa suomeen palata.
- aika avuton kyllä
avuton lapsiko? kirjoitti:
"Mitä tapahtuisi jos olisin vaikka hänen kotimaassaan käymässä ja hän sanoisi ,että eroaa." Mitä sulle vois tapahtua ,oletko täysin avuton lapsi , etkö yksin osaa suomeen palata.
Aikamoisen pelottavaa olisi olla yksin hänen kotimaassaan jossain aavikkokylässä, jos hän ottaisi eron enkä enää voisi yöpyä hänen sukunsa luona. Kuka minut edes kyyditsisi kaupunkiin lentokentälle ja mitä jos lentoja ei silloin juuri lähtisikään...Ja miten saisin lapsen mukaani? Ei suku lasta mukaani tuossa tilanteessa päästäisi. En näkisi lastani enää koskaan. Ja pahimmassa tilanteessa ilmoittaisivat viranomaislle, että olen kristitty enkä edes naimisissa hänen kotimaansa lakien mukaan...Eli hänen kotimaansa lakien mukaan olen vääräuskoinen ja haureellinen ja lapsi avioton...antaisivatko he minun pitää lastani?
- Onnea matkaan
Kun rakastaa toista, ajattelee myös toisen onnellisuutta, niin kuin sinä teet. Ymmärrän, että et kuitenkaan voi epäitsekkäästi vain erota, koska ihminen on heikko ja ajattelee myös omaa parastaan (Et halua hänen lähtevän). Sanoisin kuitenkin, että pariterapian jälkeen olisi viisasta päästää hänet lähtemään. Hän kyllä tulee takaisin, jos kaipaa sinua. Tällaiset asiat ovat aina hankalia, mutta uskon hänen tulevan takaisin. Jos ei tule, niin ainakin sinä saat etäisyyttä asioihin ja mahdollisuuden pohtia omaa tulevaisuuttasi.
- China Dragon
Kannattaa siis laskeutua polvilleen ja anoa miestä jäämään vaikka hän käyttäytyy kuin maailman suurin idiootti?
Kaulinta päähän ja ukko ulos jos mies ei muutu, ja ei se muutu jos tuota on jatkunut jo vuosia. - Onnea matkaan
China Dragon kirjoitti:
Kannattaa siis laskeutua polvilleen ja anoa miestä jäämään vaikka hän käyttäytyy kuin maailman suurin idiootti?
Kaulinta päähän ja ukko ulos jos mies ei muutu, ja ei se muutu jos tuota on jatkunut jo vuosia.Tarkoitin, että pariterapiaa kannattaa ehdottaa, mutta jos mies on mennäkseen, niin hänen täytyy antaa mennä. Ja jos olisi päättäväinen ihminen, niin hän heittäisi miehen heti ulos.
En missään nimessä sanonut, että miestä joka uhkailee avioerolla jatkuvasti, tulisi kohdella silkkihansikkain.
- ihavaa tuli mieleen
Joo, minullakin oli samanlainen tilanne. Puolisoni muuttui vähitellen niin kontrolloivaksi, ja pienet eleet toivat esille sen, ettei hän halunnut minua kotiin. Hän muuttui laiskaksi tekemään kodin eteen yhtään mitään, ja minä jouduin työni lisäksi hoitamaan melkein kaiken, lapset ja kotityötkin, hänen noustessaan puolista päivin ylös ja huidellen milloin missäkin.
Erona sinuun lienee se, että olen mies, ja olin naimisissa SUOMALAISEN naisen kanssa.
Kun olin "uhannut" erolla noin puolitoista vuotta, eikä hän suostunut muuttamaan käytöstään, otin avioeron.
Minulle "uhkaaminen erolla" oli se hätähuuto, johon jouduin turvautumaan, kun exäni teki elämästäni helvettiä, melkein kaikilla tavoin antaessaan minun kokea etten ollut hänelle minkään arvoinen. Mielenkiintoista kyllä, se ei häntä silloin tuntunut kannustavan katsomaan peiliin, mutta tunti sen jälkeen kun olin sitten eropaperit jättänyt, hän muuttui ja itki perääni vielä puoli vuotta eron jälkeenkin.
En väitä, että olin niin ihana puoliso, että hän olisi ollut typerä tai jotakin muuta... totean vain sen, että erolla uhkaamiseen on yleensä jokin SYY.
Kertomuksestasi ei käy ilmi se, miksi tai mihin hän on tyytymätön, ja mikä asia laukaisee hänessä tuon tarpeen pakata laukut.
En väitä, että olisit kuin exäni, mutta kerropa, mihin hän sinussa on sitten tyytymätön, ja onko se tyytymättömyys perusteltua ?- en ole varma
En osaa vastata tuohon. Mutta parhaani arjessa kyllä yritän. Mieheni on sitä mieltä, että koska ennen avioliittoa jouduin hoitamaan asiat yksin, niin mikä oikeus minulla on vaatia häntä osallistumaan kodinhoitoon tai kuluihin nytkään. Minä taas avioiduin, koska ajattelin, että kaksin on helpompi, ettei minun tarvitsisi koko elämää jaksaa yksin. Mutta erehdyin. Koen olevani yhtä yksin kuin ennen avioliittoa. En pysty turvautumaan mieheeni. En ole sen arvoinen, että hän edes teekupposta minulla laittaisi. Olisi ihanaa jos mies joskus laittaisi aterian minulle valmiiksi tai toisi minulle kupin teetä tai hieroisi niskaa/päätä kun minulla oli päänsärkyä tai ottaisi syliin kun minulla on kurja olo tai joskus tyhjentäisi kuivatuskoneen tms. Nykyisin tunnen olevani vain piika, huono sellainen. Erouhkaus voi tulla ihan pienestä...esim jos pesen hampaani liian myöhään illalla. Luulen, että pelkkä olemukseni ärsyttää häntä. En osaa katsoa häntä oikealla tavalla enkä puhua oikealla äänensävyllä.
- omat päätökset
en ole varma kirjoitti:
En osaa vastata tuohon. Mutta parhaani arjessa kyllä yritän. Mieheni on sitä mieltä, että koska ennen avioliittoa jouduin hoitamaan asiat yksin, niin mikä oikeus minulla on vaatia häntä osallistumaan kodinhoitoon tai kuluihin nytkään. Minä taas avioiduin, koska ajattelin, että kaksin on helpompi, ettei minun tarvitsisi koko elämää jaksaa yksin. Mutta erehdyin. Koen olevani yhtä yksin kuin ennen avioliittoa. En pysty turvautumaan mieheeni. En ole sen arvoinen, että hän edes teekupposta minulla laittaisi. Olisi ihanaa jos mies joskus laittaisi aterian minulle valmiiksi tai toisi minulle kupin teetä tai hieroisi niskaa/päätä kun minulla oli päänsärkyä tai ottaisi syliin kun minulla on kurja olo tai joskus tyhjentäisi kuivatuskoneen tms. Nykyisin tunnen olevani vain piika, huono sellainen. Erouhkaus voi tulla ihan pienestä...esim jos pesen hampaani liian myöhään illalla. Luulen, että pelkkä olemukseni ärsyttää häntä. En osaa katsoa häntä oikealla tavalla enkä puhua oikealla äänensävyllä.
Olet onnellinen jos kerran hänen kanssa olet etkä lähde. Miksi valitat, jokainen oma elämänsä itse takoo. Jos onnellisuuteesi on toisen edessä alistuminen, niin sait mitä halusit.
- ,.,.----
en ole varma kirjoitti:
En osaa vastata tuohon. Mutta parhaani arjessa kyllä yritän. Mieheni on sitä mieltä, että koska ennen avioliittoa jouduin hoitamaan asiat yksin, niin mikä oikeus minulla on vaatia häntä osallistumaan kodinhoitoon tai kuluihin nytkään. Minä taas avioiduin, koska ajattelin, että kaksin on helpompi, ettei minun tarvitsisi koko elämää jaksaa yksin. Mutta erehdyin. Koen olevani yhtä yksin kuin ennen avioliittoa. En pysty turvautumaan mieheeni. En ole sen arvoinen, että hän edes teekupposta minulla laittaisi. Olisi ihanaa jos mies joskus laittaisi aterian minulle valmiiksi tai toisi minulle kupin teetä tai hieroisi niskaa/päätä kun minulla oli päänsärkyä tai ottaisi syliin kun minulla on kurja olo tai joskus tyhjentäisi kuivatuskoneen tms. Nykyisin tunnen olevani vain piika, huono sellainen. Erouhkaus voi tulla ihan pienestä...esim jos pesen hampaani liian myöhään illalla. Luulen, että pelkkä olemukseni ärsyttää häntä. En osaa katsoa häntä oikealla tavalla enkä puhua oikealla äänensävyllä.
"Erouhkaus voi tulla ihan pienestä..."Eihän mies alistettua piikkaansa jätä ,sitä saat olla aina entistä enemmän .Sinunhan se pitää lähteä ,jos veinaat elämääsi parannusta saa.
- Narijasissi
en ole varma kirjoitti:
En osaa vastata tuohon. Mutta parhaani arjessa kyllä yritän. Mieheni on sitä mieltä, että koska ennen avioliittoa jouduin hoitamaan asiat yksin, niin mikä oikeus minulla on vaatia häntä osallistumaan kodinhoitoon tai kuluihin nytkään. Minä taas avioiduin, koska ajattelin, että kaksin on helpompi, ettei minun tarvitsisi koko elämää jaksaa yksin. Mutta erehdyin. Koen olevani yhtä yksin kuin ennen avioliittoa. En pysty turvautumaan mieheeni. En ole sen arvoinen, että hän edes teekupposta minulla laittaisi. Olisi ihanaa jos mies joskus laittaisi aterian minulle valmiiksi tai toisi minulle kupin teetä tai hieroisi niskaa/päätä kun minulla oli päänsärkyä tai ottaisi syliin kun minulla on kurja olo tai joskus tyhjentäisi kuivatuskoneen tms. Nykyisin tunnen olevani vain piika, huono sellainen. Erouhkaus voi tulla ihan pienestä...esim jos pesen hampaani liian myöhään illalla. Luulen, että pelkkä olemukseni ärsyttää häntä. En osaa katsoa häntä oikealla tavalla enkä puhua oikealla äänensävyllä.
Sinun aviomiehesi on NARSISTI. Lue siitä kertovia kirjoja, niin kaikki valaistuu sinulle. Voimia!
- musliminainen
hei! ota avioero, miksi siedät miestä, saanko kysyä oliko miehellä oleskelulupa kun menitte naimisiin, jos on saanut oleskelulupan niin mies yrittää päästä sinusta eroon sen takia se varmaan käytätty tuolla tavalla.
- onseniinvaikeaa
Täällä on vähän samat ajatukset. Mieheni on useimmiten passiivinen ja puhumaton. Hän on työtön ja vuorokausirytmi ihan omaa laatuaan. Hän suuttuu helposti ja suuttuessaan laukoo suustaan mitä sattuu. Hän tykkää olla yksinään, eikä hän tunnu oikein luottavan keneenkään. En tunne hänen rakastavan minua, ja olen monesti siitä hänelle sanonutkin. En tiedä jaksanko kauaa tällaisessa suhteessa...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2263537Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242191- 242091
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901965Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?871650Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241381- 81281
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361267Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351217Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208