Kun ei pääse epäilyistä yli...

Luulenpa että aina kun liiton tavallaan joutuu solmimaan näiden lupien takia niin kovin äkkiä, seurustelusuhteellehan ei ole aikaa nykyisessä käytännössä. Joten jos yhdessä haluaa olla niin avioliitto on ainoa mahdollisuus. Silloin luonnollisesti syntyy epäilys toisen motiiveista. Ja voi kertoa omalta kohdaltani, että vaikka liittoa on jo takana pari vuotta ja paperit kunnossa, niin silti epäilyksestä ei niin vain pääse eroon. Kannattaa miettiä pari kertaa, onko valmis tähän. Riippuu varmaan luonteestakin miten asian pystyy itsensä kanssa käsittelemään. Mä vaan olen sellainen pohdiskelija että itseäkin rasittaa :) Silti, mieti tarkkaan haluatko vuosikausia epäillä...

Olen valmis menemään naimisiin ja en ole löytänyt mitään vahvistusta näille minun epäilyksille. Pelkään vaan että sydän särkee jhos käykin niin mitä pelkään. Olisi niin helppoa kun ei olisi "pakko" mennä naimisiin papereiden vuoksi. Kun rakastan häntä niin paljon ja minun on hyvä olla hänen kanssa. Olemme miettinyt vauvan hankkimista ja oman asunnonkin ostamista (asunto minun nimiin ja laina myöskin avioehto). Eli pahin mahdollinen asia mitä voi tapahtua on vain se että mun sydän särkyy. Saa niin usein lukea näitä huonoja kokemuksia ihmisiltä. Naisia jotka ovat vasta monen vuoden päästä huomannut minkälaisen miehen kanssa ovat olleet hyvässä uskossa. En usko että naiset on sinisilmäisiä vaan enemmänkin sitä että miehet voi olla todella hyviä piilottamaan omat pahat aikeensa.
Haluaisin vaan rentoutua ja nauttia tästä suhteesta.

Usko vaan tosiaankin että lähtee, ne osaa nämä pelit ja jaksavat odottaa mutta tahti muuttuu vuosien varrella, neljä vuotta ja ero.
Ne haluaa oman maalaisen naisensa tänne, ne ei mitään suomi tyttöjä/naisia arvosta pätkääkään, pelkkiä välikappaleita heille vaikka siltä alussa saattaa näyttääkin ja jos nyt jo epäilet niin epäilyksesi vaan kasvaa vuosien varrella ja se vasta sitten rassaakin.
En suosittele, äläkä missään nimessä ala vauvoja siihen vielä tekemään, odota 3 vuotta niin et niitä enään hänen kanssaan edes halua ja olet kiitollinen ettet niitä ole tehnyt aikaisemmin.

Vaihtoehtona voi tosiaan olla että jo hyvissä ajoin on alettu petaamaan myös esim. naispuolisen serkun, pikkuserkun tms. tulevaisuutta täällä, joten mene ja tiedä.

Kuulostat rakkauden sokaisemalta. Lupien perässä tänne tullaan valitettavasti todella usein eli pelkosi ei ole aiheeton. Lienee aina ottaa järki kulta käteen. Rakkaus ei ketään elätä. Suhde ei pysy kasassa pelkästään sillä että sinä rakastat. Mutta tiedätkö vain ja ainoastaan sinä päätät omasta onnellisuudestasi. Asetelma on valmis jos olet noin tunteittesi vietävissä. Ja valitettavasti kuulostaa siltä että teki mies mitä hyvänsä sinä vaan rakastat. Rakastamisessa ei sinällään olen mitään pahaa mutta jos tunteet saavat sinut onnettomaan ja surkeaa tilaan ihan käytännön tasolla niin olisi aika ihan kylmästi erota miehestä. En sano että kaikki liitot ja suhteet kariutuvat lupien myötä mutta valitettavan usein näin käy. Itse olen ulkomaalaisen kansaa jolla on jo ollut kauan luvat kunnossa ja ei se mitään silkkiä elämä ole nytkään kuten ei suhteet koskaan ole. Kulttuurierot ovat arkipäivää. Oletko valmis hyväksymään toisen erilaisuuden? Miten hän kohtelee sinua muuten? Kannattaa kuunnella omaa järkeä ja nimenomaan toimia oman järjen mukaan ei tunteiden.

Avioehto suojaa myös avioliiton aikana hankittua omaisuutta jos asunto on vain omalla nimella hankittu ja omilla rahoilla. Tottakai minä häntä rakastan ja luulen myöskin tietäväni että hän rakastaa. Itse koen ongelman lähinnä olevan se että mua kalvaa epäluottamus vaikka mulla ei ole siihen minkälaista syytä, hän ei ole ikinä tehnyt mitään mitä vahvistaisi minun epäilyjäni. Naiset ei viestittele tai soittele hänelle, hän on mielummin iltaisin kotona minun kanssa kun ulkona kavereiden kanssa vaikka ne soittelisivat ja pyytäisivät. Hän ei ikinä komentele tai kohtele mua väärin. Oleskelulupaa hänellä on jo euroopassa mutta ei vielä suomessa. Vauvaa ei ainakaan vielä hankita vaan ehkä vuoden tai parin päästä koska haluan vielä odottaa. Vaikka hän lähtisi niin pärjään hienosti vain sydänsuruja jäisi. Toisaalta luulen että mua varmaan kalvais sama tunne vaikka olisin yhdessä suomalaisen kanssa, pelkäisin että tulisin jätetyksi.

Kovalla riskillä menet. Ei ainakaan lapsia missään nimessä. Eikä mahdollisesti asuntolainaa. Se kyllä ymmärtää sua, jos vaan rakastaa. Ja tämä on siis varoitus ulkomaalaismieheltä.

Kuulostat nimen omaan siltä, ettet toimi tunteiden sokaisemana. On hyvä tiedostaa riskit ja pelata varman päälle niissä asioissa, joissa se on mahdollista. Tutustuminen toisesta kulttuurista tulevaan ja tottuminen yhteiselämään vie aikaa.

Ei kukaan koskaan voi olla täysin varma toisen motiiveista tai ylipäätään suhteen kestävyydestä. Joskus pitää päättää uskaltaa. Kaikkiin asioihin ei olekaan ratkaisua, niiden kanssa vain joko oppii elämään tai sitten ei. Miksi ajattelet, että sinun pitäisi selitellä ystäville jne.? Suurin osa ihmisistä haluaa jonkun, jota rakastaa. Tunnen kiitollisuutta siitä, että saan elää rakastamani ihmisen kanssa, mutta onni (tai tyytyväisyys) lähtee silti itsestäni.

Omassa suhteessani oli useita riskitekijöitä ja sain kuulla varoitteluja myös mieheni maanmiehiltä. Olinhan itsekin nähnyt, että monelle tyypille suomalaiset tytöt olivat harjoituskappaleita. Oleskelulupa miehellä oli jo, joten ei ollut kiirettä naimisiin, mutta mistä sen ikinä olisi voinut tietää, jos hän olisikin hakenut vaimon kotimaastaan tai täältä Suomesta samasta kulttuuripiiristä? Äidillähän oli jo ehdokkaitakin katsottuna, ja mies oli Suomessa varteenotettava vävyehdokas. Pelkäsin, etten ole sellainen vaimo kuin mies toivoo tai ettei mies kestäisi paineita "omien" puolelta. Mutta minä en ollut vastuussa hänen päätöksistään. Puhuimme paljon, mitä tulevaisuudelta ja toisiltamme odotamme. Molemmille oli selvää, että pettymyksiä ja erimielisyyksiä väistämättä tulee, mutta päätimme silti yrittää.

Kai se on vaan koitettava päästä epäilyistä irti mutta silti varmuuden vuoksi pedattava niin että mahdollisimman pehmeästi putoan maan pinnalle jos jotain sattuu. Toivon todellakin että meidän suhde voi jatkua tällaisena ilman sen suurempia ongelmia. en halua häntä jättää ja minulla ei ole siihen toistaiseksi myöskään mitään syytä.

Esineen tai asian omistaminen on viime kädessä todistelukysymys eli hänen, joka väittää omistavansa jotain, on näytettävä väitteensä toteen. Pääsääntö on nimiperiaate: omaisuus on sen, jonka nimissä se on. Todisteena käy kauppakirja, kuitti tms. Nimiperiaatteesta voidaan poiketa todistelun avulla. Esimerkiksi asunto on ostettu Matin nimiin, mutta Maija on maksanut siitä puolet ja Maijalla on esittää tästä kuitit. Tällöin Maija omistaa puolet asunnosta.

Voin sanoa että muuttuu, odota vaan, näe ja koe, saat sitten ihmetellä että oletko tehnyt jotain väärin, ainoa mitä olet väärin tehnyt on se naimisiin meno.
Pikkuhiljaa meno muuttuu ja loppua kohden(vika lupa) meno jo aikamoista trapetsia.

Tuon kirjoittamasi perusteella voidaan siis päätellä, että Sinä olet löytänyt juuri sinulle sopivan puolison ja olette onnellisia.

Kuitenkin, sinulla on epäilyksiä jotka pohjautuvat nimenomaan yleistyksiin.

Joka maassa ja kulttuurissa on yksilöitä, jotka eivät toimi tai ajattele oman kulttuurinsa, sukunsa tai perinteiden mukaisesti.

Ajattele vaikka suomalaisia turisteja maailmalla - huolimatta maineestaan, on monia, jotka eivät ryyppää tai rähjästele - jotkut ovat jopa absolutisteja. Samoin, jotkut Thaimaaseen matkaavat yksinäiset miehet eivät harrasta siellä seksiä...

Jos et voi päästä epäilyksistäsi rauhaan, et voi koskaan tuntea oloasi turvalliseksi. Jos aina epäilee toista (ilman mitään hyvää syytä), parisuhde ei yksinkertaisesti toimi - luottamusta ei tule.

Siksi sinun kannattaisi todella nyt katsoa peiliin, ja miettiä, oletko valmis esim. keskustelemaan asiasta miehen tai vaikkapa psykologin kanssa. Täältä palstalta ei viisautta ja ratkaisua elämääsi tule.

Kiitos hyvistä vastauksista. Juttelin eilen mieheni kanssa minun epäluuloista. Hän kertoi että hän tietää toki että moni ulkomaalainen valitsee suomalaisen naisen vaimoksi juuri papereiden perusteella, hän itse ei tarvitse sen takia vaimon hankkia eikä edes olla koko suomen maassa. Hän rakastaa ja haluaa olla minun kanssa mutta hän ei kykene jatkamaan suhdetta jos meinaan koko ajan pelätä kamalinta. Meillä ei ole kovinkaan suuri ikäero enkä ole hänet mistään lomamatkalta bongannut. Hänellä on terveet elämäntavat ja arvostaa samoja asioita kun minäkin. Ei olla koskaan toistaiseksi riidelty tai oltu edes erimieltä mistään asiasta. Itse olen miettinyt asiaa tosi tarkasti ja tullut siihen tulokseen että lakkaan epäilemästä, elän nyt vain tässä hetkessä ja toivon toki että liitostamme tulee hyvä. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta turhilla murehtimisilla en saa aikaan muuta kun pahaa mieltä itselleni ja hänelle. Hän on minulle todella tärkeä ja haluan olla hänen kanssa. En ole ennen törmännyt mieheen kenen kanssa oikeasti voi keskustella ja jolta saa hyviä perusteluja vastauksia ja kuten jo aijemin sanoin hän ei ole tehnyt mitään sellaista mitä antaisi minulle aihetta epäillä paperiliittoa.