Kesän aikana tuli avioliitolle piste.. mies löysi uuden kumppanin ja nyt on avioero vireillä. Jotenkin se tuli itselle järkytyksenä vaikka olihan niitä väljähtymisen merkkejä jo ollut kauemmin ilmassa. Nyt olen huomannut, että se aviomies oli myös ystäväni ja olo on niin yksinäinen, kun ei ole enää sitä jolle puhua tai vaan olla seurassa. Kaverit kyllä aluksi pitivät yhteyttä ja viikon tai pari oli aina jotain tekemistä, mutta yhtäkkiä huomasin ettei kukaan enää soittelekkaan tai tule käymään.. ellen itse soita kavereille. On niin hiton yksinäinen olo, kun jotenkin ei osaa yksin lähteä mihinkään ulos ilman sitä toista. Surullista, mutta totta. Aattelin, että odotan koska kaverit soittaa.. viikko menny eikä kukaan ole ottanu yhteyttä.. ja en mä kavereille näytä olevani surullinen.. ne sanoo aina että olen vahva ihminen ja selviän kyllä.. no ei siltä tunnu nyt. Ja tarvitseeko kaikesta selvitä yksin.
Yksinäisyys
43
403
Vastaukset
- xfnfnfcnfm
Miten tavallista. Ystävät hylkää, koska ette ole enää pariskunta. Onneksi luotettavimmat heistä jäävät, mutta tilanne ei ole enää sama kuin ennen. Miten paljon loukkaakaan kommentti, ettei minun tarvitse välittää enää miehestäni. Todellisuudessa se kertoo siitä, etteivät he välitä asiasta.
- ulpukka.
Minkä ikäinen oot?
Teittekö töitä parisuhteenne eteen, kun väljähtämisen merkkejä alkoi olla ilmassa?- gdxhdfjdtkj
Kuinka monet muut parit osaavat olla pettämättä, vaikka parisuhteen eteen ei olisi tehty elettäkään. Pettäminen ei johdu petetystä ja hänen tekemisistään. Pettämien johtuu pettäjän ratkaisemattomista ongelmista. Pettäjillä on sitoutumisongelmia. VaIkka kuinka paskalta tuntuu, niin pitkäikäistä kumppania ei kuseteta silmään pettämällä. Katso peilii ja mieti miksi itse petät.
- Saman kokenut
gdxhdfjdtkj kirjoitti:
Kuinka monet muut parit osaavat olla pettämättä, vaikka parisuhteen eteen ei olisi tehty elettäkään. Pettäminen ei johdu petetystä ja hänen tekemisistään. Pettämien johtuu pettäjän ratkaisemattomista ongelmista. Pettäjillä on sitoutumisongelmia. VaIkka kuinka paskalta tuntuu, niin pitkäikäistä kumppania ei kuseteta silmään pettämällä. Katso peilii ja mieti miksi itse petät.
Sanoisin ehkä, että se kolmannen osapuolen tarvitseminen johtuu siitä, että ei ole henkistä voimaa erota. Ei uskalla tehdä siirtoa minnekään suuntaan ja on kurkkua myöten täynnä nykyistä tilannetta. Joidenkin ihmisten mielestä on helpompaa lykätä se vastuu tilanteesta kolmannen osapuolen niskaan. Itse en jaksa entistä kumppania syyllistää tästä." Kaikki oli hyvin perheessämme", mutta jokin siitä puuttui ja kumpikin oireilimme asian vuoksi. Emmekä kumpikaan kai oikeastaan halunneet selvittää, mistä oireilu johtui. Kummallakin nyt sopivammat puolisot, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :)
- szgsehsjr
Saman kokenut kirjoitti:
Sanoisin ehkä, että se kolmannen osapuolen tarvitseminen johtuu siitä, että ei ole henkistä voimaa erota. Ei uskalla tehdä siirtoa minnekään suuntaan ja on kurkkua myöten täynnä nykyistä tilannetta. Joidenkin ihmisten mielestä on helpompaa lykätä se vastuu tilanteesta kolmannen osapuolen niskaan. Itse en jaksa entistä kumppania syyllistää tästä." Kaikki oli hyvin perheessämme", mutta jokin siitä puuttui ja kumpikin oireilimme asian vuoksi. Emmekä kumpikaan kai oikeastaan halunneet selvittää, mistä oireilu johtui. Kummallakin nyt sopivammat puolisot, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :)
Siis sinä petit ja puolisosi petti. Ehkä olet syyllinen ongelmaasi, mutta älä tuputa samaa muille.
- Saman kokenut
szgsehsjr kirjoitti:
Siis sinä petit ja puolisosi petti. Ehkä olet syyllinen ongelmaasi, mutta älä tuputa samaa muille.
Minä en pettänyt. Puoliso petti. Enkä ole tuputtamassa mitään kenellekään. Silti vaikka on tullut loukatuksi, jokainen henkisesti aikuinen ihminen peilaa myös itseään ja avioliittoa kokonaisuutena. Jos ei toinen osaisi sitoutua, niin eipä sitä pitkäaikaiseen parisuhteeseenkaan päätyisi pettämättä, eikö näin? Kyllä parisuhde ja varsinkin avioliitto oireilee jollain tavalla, jos puoliso olisi kykenemätön sitoutumaan. Eihän pitkän parisuhteen päätös voi olla toisen yhtäkkinen sitoutumiskammo, kyllä siitä aiemmin jo lähdettäisiin helvettiin. Eri asia on sarjapettäjät ja gigolot, jotka vaihtavat naista vähän väliä. Ei kai kukaan olisi niin idiootti, että menisi sitoutumiskammoisen kanssa naimisiin. On päänsä puskaan laittamista, jos niin tekee. Itsepetosta.
- Hikhik
szgsehsjr kirjoitti:
Siis sinä petit ja puolisosi petti. Ehkä olet syyllinen ongelmaasi, mutta älä tuputa samaa muille.
Joku on tainnut ottaa snapsia lauantai-illan ratoksi ;)
- zvbzdbgxnxfn
Saman kokenut kirjoitti:
Minä en pettänyt. Puoliso petti. Enkä ole tuputtamassa mitään kenellekään. Silti vaikka on tullut loukatuksi, jokainen henkisesti aikuinen ihminen peilaa myös itseään ja avioliittoa kokonaisuutena. Jos ei toinen osaisi sitoutua, niin eipä sitä pitkäaikaiseen parisuhteeseenkaan päätyisi pettämättä, eikö näin? Kyllä parisuhde ja varsinkin avioliitto oireilee jollain tavalla, jos puoliso olisi kykenemätön sitoutumaan. Eihän pitkän parisuhteen päätös voi olla toisen yhtäkkinen sitoutumiskammo, kyllä siitä aiemmin jo lähdettäisiin helvettiin. Eri asia on sarjapettäjät ja gigolot, jotka vaihtavat naista vähän väliä. Ei kai kukaan olisi niin idiootti, että menisi sitoutumiskammoisen kanssa naimisiin. On päänsä puskaan laittamista, jos niin tekee. Itsepetosta.
Sitoutumiskyvyttömyys on sisäistä. Ulkoisesti voi olla liitossa vaikka kuinka monen ihmisen kanssa, jos mahdollista. Olen varma, että puolustelet omaa kyvyttömyyttäsi. Ei oma uskottomuutesi ole johtunut puolisostasi. Se on ollut oma valintasi. Ihmisillä voi mennä miten huonosti tahansa, mutta vain osa edes ajatuksen tasolla haluaa erota, tai eroaa lopullisesti.
- tanja*
zvbzdbgxnxfn kirjoitti:
Sitoutumiskyvyttömyys on sisäistä. Ulkoisesti voi olla liitossa vaikka kuinka monen ihmisen kanssa, jos mahdollista. Olen varma, että puolustelet omaa kyvyttömyyttäsi. Ei oma uskottomuutesi ole johtunut puolisostasi. Se on ollut oma valintasi. Ihmisillä voi mennä miten huonosti tahansa, mutta vain osa edes ajatuksen tasolla haluaa erota, tai eroaa lopullisesti.
Jos vaihtaa vanhan parisuhteen uuteen, se ei kerro sitoutumiskyvykkyydestä vanhaan, vaan sitoutumishaluttomuudesta vanhaan. Ja usein se menee vieläpä niin, että jätetty on sitoutumiskyvytön ja -haluton uuteen parisuhteeseen, koska ei hyväksy muutosta - jätetyksi tulemista.
- Saman kokenut
tanja* kirjoitti:
Jos vaihtaa vanhan parisuhteen uuteen, se ei kerro sitoutumiskyvykkyydestä vanhaan, vaan sitoutumishaluttomuudesta vanhaan. Ja usein se menee vieläpä niin, että jätetty on sitoutumiskyvytön ja -haluton uuteen parisuhteeseen, koska ei hyväksy muutosta - jätetyksi tulemista.
juurikin näin. Meidän tapauksessa ero oli kuitenkin jonkinlainen helpotus. Ei ollut kauheasti muutoksen pelkoa meidän tapauksessamme, koska suhteemme oireili.
Ja minä en edelleenkään ole pettänyt kumppaniani. Luepas "zvbzdbgxnxfn" ajatuksella kolmannen kerran tekstini läpi. - zvbzdbgxnxfn
tanja* kirjoitti:
Jos vaihtaa vanhan parisuhteen uuteen, se ei kerro sitoutumiskyvykkyydestä vanhaan, vaan sitoutumishaluttomuudesta vanhaan. Ja usein se menee vieläpä niin, että jätetty on sitoutumiskyvytön ja -haluton uuteen parisuhteeseen, koska ei hyväksy muutosta - jätetyksi tulemista.
Voi Pyhä yksinkertaisuus! Sitoutumiskyky yhdestä toiseen kertoo ihmisin sitoutumiskyvyttömyydestä, vaikka muuten selittelisit sitä itsellesi.
- zvbzdbgxnxfn
Saman kokenut kirjoitti:
juurikin näin. Meidän tapauksessa ero oli kuitenkin jonkinlainen helpotus. Ei ollut kauheasti muutoksen pelkoa meidän tapauksessamme, koska suhteemme oireili.
Ja minä en edelleenkään ole pettänyt kumppaniani. Luepas "zvbzdbgxnxfn" ajatuksella kolmannen kerran tekstini läpi.Kyllä. Kohdallasi. Huoraavat ja pettävät naiset haistan kaukaa.
- Saman kokenut
zvbzdbgxnxfn kirjoitti:
Voi Pyhä yksinkertaisuus! Sitoutumiskyky yhdestä toiseen kertoo ihmisin sitoutumiskyvyttömyydestä, vaikka muuten selittelisit sitä itsellesi.
Miksi ihmeessä olet ottanut minut silmätikuksesi? MINÄ EN OLE PETTÄNYT MIESTÄNI KOSKAAN, ENKÄ TULE PETTÄMÄÄN SEURAAVAA PUOLISOANI. SINÄ OLET TAINNUT PETTÄÄ PUOLISOASI! Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Jos olet itse eronnut, niin todella neuvoisin pysyttelemään erossa alkoholista, niin kuin joku tuolla mainitsi. - kjkhj
zvbzdbgxnxfn kirjoitti:
Voi Pyhä yksinkertaisuus! Sitoutumiskyky yhdestä toiseen kertoo ihmisin sitoutumiskyvyttömyydestä, vaikka muuten selittelisit sitä itsellesi.
Kuule. Ei todellakaan voi tietää miten kauan sitoutumishaluttomuus jonkun liitossa on kestänyt ennen kakkossuhdetta tai/ja eroa. Sehän nyt on itsestään selvää, ettei kukaan eroa haluava, tai kakkossuhteessa oleva enää ole sitoutunut liittonsa. Olisitko sinä sitoutunut puolisoosi, vaikka et sitä haluaisi?
- Saman kokenut
Saman kokenut kirjoitti:
Sanoisin ehkä, että se kolmannen osapuolen tarvitseminen johtuu siitä, että ei ole henkistä voimaa erota. Ei uskalla tehdä siirtoa minnekään suuntaan ja on kurkkua myöten täynnä nykyistä tilannetta. Joidenkin ihmisten mielestä on helpompaa lykätä se vastuu tilanteesta kolmannen osapuolen niskaan. Itse en jaksa entistä kumppania syyllistää tästä." Kaikki oli hyvin perheessämme", mutta jokin siitä puuttui ja kumpikin oireilimme asian vuoksi. Emmekä kumpikaan kai oikeastaan halunneet selvittää, mistä oireilu johtui. Kummallakin nyt sopivammat puolisot, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :)
hih hih.. kumpikin petettiin ja sählättiin omia. Onnellinen sattuma. Hik! Eikö vain??? :D Muistan kerrankin kun samaan aikaan kirjauduimme päivähotelliin, mutta kumpikin puhuimme itsemme pussista pois! Nussuttelun on elämän parasta!!
- Saman kokenut
Saman kokenut kirjoitti:
hih hih.. kumpikin petettiin ja sählättiin omia. Onnellinen sattuma. Hik! Eikö vain??? :D Muistan kerrankin kun samaan aikaan kirjauduimme päivähotelliin, mutta kumpikin puhuimme itsemme pussista pois! Nussuttelun on elämän parasta!!
Voisitko olla käyttämättä nimimerkkiäni? Lapset eivät kuulu tälle palstalle. Vai oletko edellinen mielenterveysongelmista mahdollisesti kärsivä ihminen? Soitanko apua?
Täällä palstalla on paljon rikkoutuneita ihmisiä ja sinä leikit ihmisten kustannuksella. En yhtään hämmästele, miksi puolisosi on jättänyt sinut. Ei kukaan halua keskenkasvuista puolisokseen.
Netistä löydät puhelinnumeroita aina psykiatriseen asti. - Saman kokenut
Saman kokenut kirjoitti:
Voisitko olla käyttämättä nimimerkkiäni? Lapset eivät kuulu tälle palstalle. Vai oletko edellinen mielenterveysongelmista mahdollisesti kärsivä ihminen? Soitanko apua?
Täällä palstalla on paljon rikkoutuneita ihmisiä ja sinä leikit ihmisten kustannuksella. En yhtään hämmästele, miksi puolisosi on jättänyt sinut. Ei kukaan halua keskenkasvuista puolisokseen.
Netistä löydät puhelinnumeroita aina psykiatriseen asti.Häh. Älä käytä mun nimmaria :D :D Pillu se on joka jyllää! Ny nussimaan, nussiman joka yö sännätääb, kunnes vaihevuodet iskee, niin estrogeeni haetaan (laulaa). Ouuu. OOn niin ihastunut ja rakastunut. OOn seksyleidi pannen ukkomiehiä tullen:D JEE
- :'D
Saman kokenut kirjoitti:
Häh. Älä käytä mun nimmaria :D :D Pillu se on joka jyllää! Ny nussimaan, nussiman joka yö sännätääb, kunnes vaihevuodet iskee, niin estrogeeni haetaan (laulaa). Ouuu. OOn niin ihastunut ja rakastunut. OOn seksyleidi pannen ukkomiehiä tullen:D JEE
Tänne on alaikäisiltä pääsy kielletty. Kai tiedät sen? Sinun pitäisi olla jo nukkumassa. Vai eikö yksinäinen vuode houkuta, kun vaimo jätti?
- Saman kokenut
:'D kirjoitti:
Tänne on alaikäisiltä pääsy kielletty. Kai tiedät sen? Sinun pitäisi olla jo nukkumassa. Vai eikö yksinäinen vuode houkuta, kun vaimo jätti?
Kiitos. Luulen todella, että hänen tapauksessaan asia on näin. Varmaan illan ensimmäinen lasillinen otettu jo tunteja sitten. Toivottavasti ei ole itsetuhoinen ihminen kyseessä. Kaikkea hyvää vain hänelle.
- xhfcvhmkvghl.
kjkhj kirjoitti:
Kuule. Ei todellakaan voi tietää miten kauan sitoutumishaluttomuus jonkun liitossa on kestänyt ennen kakkossuhdetta tai/ja eroa. Sehän nyt on itsestään selvää, ettei kukaan eroa haluava, tai kakkossuhteessa oleva enää ole sitoutunut liittonsa. Olisitko sinä sitoutunut puolisoosi, vaikka et sitä haluaisi?
Sinun kanssa ei kenenkään olisi pitänyt mennä naimisiin. Vielä vähemmän kenenkään parisuhteen olisi pitänyt kärsiä sinunkaltaisen toisen elämän varastajan takia. Teidänlaiset kun vaan osaavat olla niin itsevarmaa miehelle. Kuvittelette olevanne jotain priimaa. Ei siinä kuin aika auta karistamaan suomut. Mutta surullista, että aika on paljon.
https://www.youtube.com/watch?v=3dGj9h8ggCc - :'D
Saman kokenut kirjoitti:
Kiitos. Luulen todella, että hänen tapauksessaan asia on näin. Varmaan illan ensimmäinen lasillinen otettu jo tunteja sitten. Toivottavasti ei ole itsetuhoinen ihminen kyseessä. Kaikkea hyvää vain hänelle.
En tiedä, millainen maailma on ihmisellä, joka saa iloa toisten kurjuudesta.
- xhfcvhmkvghl
xhfcvhmkvghl. kirjoitti:
Sinun kanssa ei kenenkään olisi pitänyt mennä naimisiin. Vielä vähemmän kenenkään parisuhteen olisi pitänyt kärsiä sinunkaltaisen toisen elämän varastajan takia. Teidänlaiset kun vaan osaavat olla niin itsevarmaa miehelle. Kuvittelette olevanne jotain priimaa. Ei siinä kuin aika auta karistamaan suomut. Mutta surullista, että aika on paljon.
https://www.youtube.com/watch?v=3dGj9h8ggCcNoh. En välit'ä paskaakan surra kaltaistesi hienoperseiden takia, jotka näkevät oikeutetukseen varastaa toisten elämän. Mene, mutta minä olin elämä meidän parisuhteessa. Voit joutua tekemään töitä olemisesi eteen :D
Luulen, että sinua pidetään tylsänä. Noh, onneksi runkkaat mieheni. Kuiviltaan koko yän kestävä humalajauhaminen ei enää ole minun ongelma :D - Saman kokenut
:'D kirjoitti:
En tiedä, millainen maailma on ihmisellä, joka saa iloa toisten kurjuudesta.
Jokainen käsittelee eronsa tavallaan. Jos tämä on hänen tapansa, se hälle suotakoon.
- Saman kokenut
Yleensä se menee niin, että parisuhteesta eroamiseen tarvii sen kolmannen osapuolen...
Nyt suunta on kuitenkin vain ylös päin, eikö vain? :)
Ystäväsi eivät välttämättä halua ottaa yhteyttä sen vuoksi, koska ajattelevat antavansa rauhan sinulle käsitellä asioita ja olettavat sinun soittavan kun olet valmis tapaamaan ihmisiä. Soittelisivat varmasti perääsi, jos et esittäisi heille olevasi ok tilanteen kanssa.
Kun eron jälkeen ei ole sitä päivittäistä puhekaveria, niin silloin on hyvä ottaa aikaa itselle ja tehdä itselle mieluisia asioita. Voit käydä myöskin ulkona ja hankkia uusia ystäviä, ja joskus kun olet valmis uuden kumppaninkin :)
Tärkeintä on, että et jää yksin murehtimaan asioitasi. Ystävät ovat sitä varten. Tsemppiä! - uskon kuitenkin tulevais
Otan osaa,niin kävi minullekkin.Omistan koiran ihmisen paras kaveri,ei petä ,on aina rinnalla iloisena.Kyllä sanon surutta koira on pelastanut minut hakoteiltä ,kunto kasvaa kohisten ja luulen ja uskon löytäväni tosiystävän. Muista:mikä ei tapa ,se vahvistaa! Minulla lähti vaimo,on vapaus tehdä mitä haluaa.Oikeastaan sen olisi saanut heittää pihalle aikoja sitten ,mutta kun lapset oli pieniä.Työ ,tv-sarjat , ja jokailtainen tissuttelu ja kaikenkukkuraksi horoskoopit sun naisten lehdet. Onkohan aikuista naista joka osaa tehdä jotain lisäksi on raitis?
- Unissakävelijä
En osaa tsempata sinua, olen itse samanlaisessa tilanteessa. Mies löysi uuden ja lähti. En osannut aavistaa mitään.
Ystävät yrittävät kyllä auttaa, mutta heillä on omakin elämä elettävänä, enkä voi kaikkea tätä tuskaa kaataa heille.
Yksinäisyys tuntuu kamalalta, hän oli paras ystäväni, tuki ja turva elämän haasteissa, uskottu kumppani. Nyt hän on toisen kanssa. Ja minä olen yksin, näin yksinäinen en ole koskaan ollut. Ystävienkin seurassa tunne olevani niin yksin.
Toivon Sadnes, että elämä jatkuu sinulla ja minullakin. Nyt ei vain tunnu siltä, että se olisi mahdollista.- sadnes
Tuntuupa hyvältä ja samalla tietenkin pahalta lukea, että on kohtalontoveri muuallakin =/. Kyllä uskon että tästä vielä noustaan, mutta tällä hetkellä sydän on vaan niin hajalla.. ja välillä itkettää ihan hirveesti ja toisinaan on vaan tyhjä olo. Ja kyllä se itkeminen oikeesti vähän helpottaa. On vaan niin outoa, kun ennen en juuri ole itkenyt ja nyt tulee sitten kaikki paha olo kerralla.
- Unissakävelijä
sadnes kirjoitti:
Tuntuupa hyvältä ja samalla tietenkin pahalta lukea, että on kohtalontoveri muuallakin =/. Kyllä uskon että tästä vielä noustaan, mutta tällä hetkellä sydän on vaan niin hajalla.. ja välillä itkettää ihan hirveesti ja toisinaan on vaan tyhjä olo. Ja kyllä se itkeminen oikeesti vähän helpottaa. On vaan niin outoa, kun ennen en juuri ole itkenyt ja nyt tulee sitten kaikki paha olo kerralla.
Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Välillä tolkutonta itkua ja muuten apaattinen olotila.
Myös minua on aina sanottu vahvaksi, ja luulin sellainen olevanikin. Nyt olen huomannut, että olen kaikkea muuta. En myöskään ole pahemmin aiemmin itkenyt. Nyt itken, missä vain; pankissa, kaupassa, bussissa... En myöskään ole yleensä kovin avoimesti puhunut muille tunteistani ja asioistani. Nyt huomaan kertovani kaikille mitä on tapahtunut ja miltä minusta tuntuu.
En tunne enää itseäni, enkä tiedä miten tästä jaksan jatkaa eteenpäin. - sadnes
Unissakävelijä kirjoitti:
Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Välillä tolkutonta itkua ja muuten apaattinen olotila.
Myös minua on aina sanottu vahvaksi, ja luulin sellainen olevanikin. Nyt olen huomannut, että olen kaikkea muuta. En myöskään ole pahemmin aiemmin itkenyt. Nyt itken, missä vain; pankissa, kaupassa, bussissa... En myöskään ole yleensä kovin avoimesti puhunut muille tunteistani ja asioistani. Nyt huomaan kertovani kaikille mitä on tapahtunut ja miltä minusta tuntuu.
En tunne enää itseäni, enkä tiedä miten tästä jaksan jatkaa eteenpäin.Toisaalta se on hyvä, että nyt oppii olemaan avoimempi elämässä ja antaa niiden tunteiden näkyä. Tästä ei voi olla matka muuta, kun ylöspäin. Ja kyllä se vahva ihminenkin itkee, sehän tekee meistä vahvan ihmisen, että osataan käsitellä tämäkin asia eikä heti hypätä vaan toiseen suhteeseen ja ongelmat jatkuu sielläkin. Kyllä me tästä selvitään. Ja vielä vahvempana ja itsenäisempänä.
- MiaHKI
Samassa veneessä ollaan. Ongelmat aloivat jo viime vuonna, mutta nyt kesällä päädyttiin lopullisesti eroon. Mies löysi toisen viime vuonna eikä enää halunnut yrittää kanssani. Otin asian todella raskaasti, yritin kaikkeni että mies jäisi kotiin, mutta omalle itsetunnolle ja itsekunnioitukselle tein vain hallaa. Eipä niistä itkuista hyötyä ollut, tuntui vain entistä arvottomammalta. Syytin itseäni siitä, että mies oli ihastunut toiseen. JOs olisin ollut sitä, tätä tai tota, mies olisi jäänyt. Passasin miestä koko kevään kuin viimeistä päivää ja satutin itseäni vain lisää.
Kaverit ovat toki tukeneet koko prosessin ajan, mutta jokaisella on omakin elämä ja tässähän on nyt joka tapauksessa opittava olemaan yksin :). En ymmärrä miksi et näytä ystävillesi olevasi surullinen? Ei kenenkään tarvitse ystävien seurassa esittää vahvempaa kuin on. Itke kun siltä tuntuu, ja soita lähimmille ystäville kun eniten ahdistaa ja sattuu.
Olen vääntäytynyt salille, lenkille, shoppailemaan tms kun on ollut todella paha olla. Nyt syksyllä mulla on ensimmäinen maraton edessä enkä olisi varmasti lähtenyt siihen ilman tätä erotuskaa ja ahdistusta. Olen kuitenkin löytänyt itsestäni uusia puolia ja huomannut että mähän pystyn vaikka mihin. Ja ihan yksin:)
Alkukesästä tapasin itsekin mukavan ja mielenkiintoisen miehen, joka kannusti minua puhumaan asioista ja sai minut tuntemaan itseni mielenkiintoiseksi ja kauniiksi. Melkein jo ihastuin. Hän vain "unohti" kertoa olevansa naimisissa ja vaimo raskaana. Sain ihan sattumalta tietää.. Eipä tuosta sen suurempaa lisäsurua seurannut. Ehkä opin vain sen, että kannattaa ensin olla sinut itsesi kanssa ja seistä tukevasti omilla jaloilla ennen kun miettiii edes uusia suhteita. Jos on itse hajalla, todennäköisesti on helpommin höynäytettävissä ;).
Tsemppiä, kyllä sinä pärjäät ja joku päivä olet onnellinen! Ehkä jopa huomaat, että asioiden kuuluikin lopulta mennä noin. Niin itse ainakin ajattelen. Mitä me tehdään miehillä, jotka eivät näe todellista arvoamme?- Saman kokenut
Ihana elämäntarina :) Ei elämä lopu eroon, vaan sen jälkeen voi löytää sen kaikkein tärkeimmän, oman itsensä :) Jokin päivä napsahtaa elämään myös se uusi, parempi puolisko. Olet rohkea nainen! Kaikkea hyvää sinulle!
- MiaHKI
Saman kokenut kirjoitti:
Ihana elämäntarina :) Ei elämä lopu eroon, vaan sen jälkeen voi löytää sen kaikkein tärkeimmän, oman itsensä :) Jokin päivä napsahtaa elämään myös se uusi, parempi puolisko. Olet rohkea nainen! Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos :). Tulin hyvälle mielelle kommentistasi. Samoin kaikkea hyvää sinulle!
- sadnes
Kiitos paljon näistä kannustuksista. Tuli jo heti parempi mieli, että ehkä tää tästä kuitenkin. Pitkään emmin, että kirjotanko tänne ollenkaan, mutta onneksi kirjotin. Osaan muutenkin paremmin ilmaista itseäni kirjoittamalla kuin puhumalla. Tuskaa tästä tekee sen, että joudutaan asumaan samankaton alla vielä jonkin aikaa ennenkuin päästään omiin koteihimme. Onneksi kohta pääsee jo muuttamaan.
- Saman kokenut
sadnes kirjoitti:
Kiitos paljon näistä kannustuksista. Tuli jo heti parempi mieli, että ehkä tää tästä kuitenkin. Pitkään emmin, että kirjotanko tänne ollenkaan, mutta onneksi kirjotin. Osaan muutenkin paremmin ilmaista itseäni kirjoittamalla kuin puhumalla. Tuskaa tästä tekee sen, että joudutaan asumaan samankaton alla vielä jonkin aikaa ennenkuin päästään omiin koteihimme. Onneksi kohta pääsee jo muuttamaan.
Muuton jälkeen voi olla mieli matalalla, kun huomaat olevasi yksin laatikoiden keskellä, mutta käy tänne päivittelemässä kuulumisiasi, jos siltä tuntuu :)
Kuitenkin jonkin ajan päästä alat nauttimaan siitä mahdollisuudesta elää omalla tavallasi ja löydät varmasti rauhan asian suhteen. Jokin päivä vielä hymyiletkin, vaikka ei siltä nyt heti tuntuisikaan :) Muista pitää se mielessäsi niinä päivinä, kun tuntuu vain satavan ja olevan pilvistä! :)
Itkeäkin saa, se usein helpottaa! :) Itsellä oli sama juttu kuin edellisillä kirjoittajilla. Itse en ole pahemmin itkenyt, mutta eron jälkeen niitä kyyneliä karkaili paljon. Tuntui kuin jokin henkinen lukko olisi auennut ja vuosien turhautuneisuus pääsi ulos.
- aurinko nousee
Kyllä erosta selviää ja lopulta nauttii yksin asumisesta, tämäkin, et voi aamusta olla täällä on luxusta.
Aviossa ollessa piti koko ajan mielistellä toista ja nukkuakkin yhtä pitkään, muuten toinen olis pitäny pimeenä.
Uskokaa minua, kokemuksella kerron, vielä aamu sarastaa ja elämä hymyilee taas.- vaeltava sopuli
Muistakaa nauttia tulevasta kauniista ruskasta siis suuntan lappi.Siellä unohtuu murheet.Syksy on hurjaa aikaa ennen talven tuloa ,nauttikaa .Minäkin suuntaan värien maailmaan .Jättäkää romukoppaan ongelmat,,,luonto hoitaa asiat kuntoon.
- Marianne 121
Voi Sadnes tiedän juuri tunteesi. Minulle on käynyt ihan samalla lailla. Mieheni ja uusi nainen olivat suunnitelleet kaiken valmiiksi selkäni takana ja minulle tämä kaikki oli suurta järkytystä. Romahdin täysin enkä osannut toimia lainkaan. Sain sairausloman ja käytin ystäviäni ihan kamalasti tukena. Nyt parin kuukauden jälkeen huomaan, että suuin osa ystävistä eivät enää jaksa kuunnella, vaan vietän suurimman osan ajastani yksin kotona itkien ahdistuksessani,
Odotan kamalasti aikaa jolloin olo helpottuu ja voin edes osin päästä elämässäni eteenpäin.- helyna
Tuopa juuri on surullista! Toipuminen vie aikaa vuosia. Uskottomuus on erittäin vaurioittava teko pitkäaikaista kumppania kohtaan. Kukaan, joka ei ole kokenut samanlaista, ei voi ymmärtää sitä. Itseltäni on vienyt lähes kolme vuotta päästä tähän kohtuutoman tuskattomaan tilaan. Tunnen kuitenkin yhä viikottain epätoivoa tilanteestani, johon olen eron myötä ajautunut.
- 16+13
helyna kirjoitti:
Tuopa juuri on surullista! Toipuminen vie aikaa vuosia. Uskottomuus on erittäin vaurioittava teko pitkäaikaista kumppania kohtaan. Kukaan, joka ei ole kokenut samanlaista, ei voi ymmärtää sitä. Itseltäni on vienyt lähes kolme vuotta päästä tähän kohtuutoman tuskattomaan tilaan. Tunnen kuitenkin yhä viikottain epätoivoa tilanteestani, johon olen eron myötä ajautunut.
Helyna, varmasti uskottomuus on erittäin loukkaava petos, mutta se, että pääsee tuskattomaan tilaan, niin voi olla myös itsensä kanssa kasvamista ja onkin. Se, että ei ole rakentanut omaa minuuttaan toisen varaan auttaa myös petetyksi tulemisen toipumisaikaan. Jos on henkisesti itsensä kanssa tasapainossa (aidosti ja oikeasti) terveellä tavalla, kestää myös pettymyksiä aivan eri tavalla. Hyvä itsetuntemus ja itseluottamus ovat hyvinkin tärkeitä kasvatettuja ominaisuuksia suhteessa itseensä ja muihin.
Jos taas on aina elänyt toisen kautta ja toiselle, niin silloin ollaan lähtökohtaisesti heikoilla. Ja, kun siihen liittää vielä taloudellisen turvattomuuden, niin helvetti on irti itsensä ja muiden kanssa. Jopa mielenterveys uhattuna. - helyna
16+13 kirjoitti:
Helyna, varmasti uskottomuus on erittäin loukkaava petos, mutta se, että pääsee tuskattomaan tilaan, niin voi olla myös itsensä kanssa kasvamista ja onkin. Se, että ei ole rakentanut omaa minuuttaan toisen varaan auttaa myös petetyksi tulemisen toipumisaikaan. Jos on henkisesti itsensä kanssa tasapainossa (aidosti ja oikeasti) terveellä tavalla, kestää myös pettymyksiä aivan eri tavalla. Hyvä itsetuntemus ja itseluottamus ovat hyvinkin tärkeitä kasvatettuja ominaisuuksia suhteessa itseensä ja muihin.
Jos taas on aina elänyt toisen kautta ja toiselle, niin silloin ollaan lähtökohtaisesti heikoilla. Ja, kun siihen liittää vielä taloudellisen turvattomuuden, niin helvetti on irti itsensä ja muiden kanssa. Jopa mielenterveys uhattuna.Saanko sanoa suoraan.. Pidän kommenttiasi sinä tavallisena diipadaapana, jolla syyllistetään petettyä. Ihan varmaan koettelemukset kasvattavat, mutta kääntöpuolena ne myös kovettavat.
Käsitelläänpä tässä yhteydessä myös itseluottamus. Ei petoksen kohteeksi joutuminen suinkaan kasvata sitä - päinvastoin. Itseluottamuksen kasvaminen vaatii onnistumisen kokemusta ja jossain määrin ihmisten vastavuoroisuutta.
Mutta miten itse kehität itseluottamistasi? Millaisista kokemuksista olet saanut sitä eniten?
- yksin niin yksin
Vaan entä kun huomaa että niitä todellisia ystäviä ei olekaan kun sinulla on suru ja hätä ja haluaisit puhua? Järkyttävää mutta totta että 20 vuotta sitä on hyvä kuuntelija ystävilleenkin mutta kun tulee oma suru on heti syyttelijä kun kysyy miksi et ole viesteihini tai soittoihin vastannut.
On järkyttävää olla hylätty ja huomata olevansa ystävien kin hylkimä. Minulla ei ole enää käyttöä kun ei ole illan istujaisia.. Näköjään siis.- miksiminulle
Et ole ainoa jolle käy nuin.Sama se on täällä,ei vaan ole jonka kanssa jutella.Kun meni hyvin kaveria riitti,mutta kun vastustaa ystävät kaikkoaa! Tosiystäviä on vähän,liian vähän. On epäonnistunut häpen tunne,miten kasvattaa lapset ,suoraan sanottunana on kyllä toivotn tilanne.
- en luota keneenkään
En oikein enää pidä kenestäkään miehestä, johtunee kun pitkäaikainen puoliso eli vuosia kaksoiselämää, petti mennen tullen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031545
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781184- 881117
- 1391016
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580975Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1937Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 19852
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9694Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660