Ennakolliset ls-ilmoitukset

Tästä nyt pari vuotta, mutta samankaltaisia tilanteita kuin itselläni, niin ollut monilla muillakin nuorilla äideillä. Olin siis tuolloin 19. Synnytin siis lapsen isästä eronneena, mutta ennen sitä synnytystä menin sairaalan sossulle valittamaan huonosta olostani. Siellä sitten tehtiin tietämättäni ennakollinen lasuilmoitus. Ymmärsin tapahtuneen vasta viime vuoden keväällä, kun perhetyön aikana käytiin siihen astinen elämä läpi. Synnytyksen jälkeen sairaalan lääkäri teki toisen ilmoituksen. Omat huolensa tällä ja oli tällä jo tiedossa, että olin käynyt sairaalan sossulla aiemmin. Isä ei ollut kuvioissa juurikaan, kunnes syksyn alussa tehtiin perusteeton huostaanotto. Lapsi oli hieman yli vuoden. Täyttää ensi viikolla 3. Lapsi meni silloin isälleen, joka etsittiin viranomaisten avulla käsiin. Isää kiinnosti lapsi vain, koska valtiolta sai rahaa.
Se kokonainen ensimmäinen vuosi oli kyttäämistä ja valheita viranomaisten puolelta. Meni melkein toinen vuosi, kun sain lapsen takaisin.

Ennakoiva ilmoitus on täysin vieras aihe minulle siten, että en ole koskaan tavannut ketään tai kuullut kenenkään kertovan, miten sitä on sovellettu. Silloin kun kuulin siitä lain valmisteluvaiheessa, se kuulosti vain erittäin arveluttavalle. Mutta niin hyvin tunnin lastensuojelun jonnin joutavan jargonin, että on helppo kuvitella, miten loistavin sanakääntein sitä perustellaan.

Kaikkihan saadaan lastensuojelussa kuulostamaan hyvälle suunnittelijoiden pöydällä. Mutta lain käytännön soveltamista ei valvota tässä, eikä missään muussakaan kohden millään tavalla.

Tehdäänköhän ennakoiva ilmoitus aina, jos ero on tullut ja äiti erehtyy mainitsemaan vaikka näin, että pelkää yksinhuoltajuuta. Totta kai siinä on jännittävän ja aivan erilaisen haasteen edessä, kun alkujaan on suunniteltu yhdessä lasta kasvatettavaksi. Tuntuu jotenkin, että huolensa, pelkonsa ja eroahdistuksensa kannattaa pitää aina omana tietonanaan, ei niistä ainakaan terv.huoltoon tai sossuille kannata huudella.

Hyvin harvassa tuntuvat kuitenkin aina olevan ne ihmiset, jotka sossun toimia lämmöllä muistelevat.

Meillä ihan ydinperhe, toisen vanhemman värikäs menneisyys vaan kummittelee, mikä saanut lääkärit innostumaan enn. ls-ilmoituksesta. Ei jostain syystä ymmärretä sitä, että on ollutta ja mennyttä, tereydentilanne nyt toinen kuin muutama vuosi sitten... Lienee raskaat ajat tulossa.

Ennakollisiin ls-ilmoituksiin olen törmännyt kun molemmilla tai toisella vanhemmalla on päihteidenkäyttöä. Ihan todistettavasti. Yksi näistä vauvoista syntyi siinä kunnossa, että vauvasta otetussa seulassa oli montaa eri huumetta. Mutta kai sekin oli lastensuojelun väärentämä (tietenkin yhteistyössä sairaalan henkilökunnan kanssa)....

Kyllä jotkut jaksavat valehdella. Kai se omaa oloa helpottaa.

No em. päihteidenkäyttäjällä ei ollut ongelmat vielä menneisyyttä ja vauva kärsi sen vuoksi. Mutta eikö vanhat mt-ongelmat voisi unohtaa, onko vanhat dg:t pakko kaivaa esille ja lähteä työstämään niistä aineistoa ilmoitukseen?

Tuo esimerkkini vauvasta, josta otetussa huumeseulassa oli monia eri huumaavia aineita on täyttä totta. Näitä löytyy Suomesta, eivätkä ole kauhean harvinaisiakaan. Vauvasta voidaan ottaa synnärillä myös pitkäaikaisseula, joka kertoo mille häntä on altistettu sikiöaikana. Kun vauvan pikaseula antaa plussaa (lähetetään varmuuden vuoksi tarkistukseen), otetaan myös pitkäaikaisseula.

Hienoa, että edes joku tällä palstalla pitää sikiön ja vauvan altistamista huumeille sellaisena, että siitä koituu kärsimystä vauvalle.

Miten määritellään vanha mielenterveysongelma? Jos naisella on esim. 2 lasta ennestään ja molempien synnytysten jälkeen nainen on kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (joka voi joskus harvoin myös johtaa psykoosiin), niin onko mielestänne aiheellista tehdä ennakollinen ls-ilmoitus kun nainen odottaa kolmatta lastaan?

Ilmoituksen tekemistä harkitsevan viranomaisen kuuluu keskustella asiasta yhdessä naisen (ja puolison) kanssa. Keskustelu voi johtaa siihenkin, että perhe itse haluaa ilmoituksen tekemällä varmistaa extra-tuen vauvan syntymän jälkeen.

Mielentervesyongelmia on niin monenlaisia, että täytyisi tietää vähän tarkemmin, milloin tuo ongelma on ollut ja minkä asteinen se on ollut. Jos tuleva äiti on nyt 20-vuotias, niin hänen 15-vuotiaana kokemansa paniikkiahdistus tuskin on mikään peruste ennakollisen ilmoituksen tekemiseksi. Mutta jos tuo 20-vuotias on ollut psykiatrisessa osastohoidossa 19-vuotiaana psykoosin takia, niin sitten ilmoitukselle on perusteita.