Miten olette selvinneet anopin vierailusta?

....ja miksi rajaat suominaisen 'miehen vanhempiin' keskustelun? Vai eikö suomimiehen hakeman ulkkisvaimon vanhemmat aiheuta ongelmia? Eli pelkkää auvoistako elämä suomimiesvävyn sanelussa?

Asettelin kysymyksen tarkoituksella näin koska oma tilanteeni on se että miehen äiti on tulossa vierailulle, kaipaan siis kokemuksia samanlaisesta tilanteesta kuin itselläni on.

Appivanhempani eivät koskaan käyneet Suomessa, mutta meidän tuli käytyä heitä tapaamassa lomamatkoilla. Yövyimme välillä miehen sisarusten ja ystävien luona, joten saimme "lomaa". Otin sen asenteen, että anoppi on kaikesta huolimatta mieheni äiti, ja tapahtui mitä tahansa, pääsen takaisin Suomeen. Joustin, ja purin sitten mieheni kanssa höyryjä. Ei se helppoa miehellekään aina ollut, etenkään ensimmäisellä matkalla, kun hän oli elänyt jo niin kauan erossa perheestään.

Kommunikaatio oli muodollista. Olisin ikäni puolesta voinut olla jopa anopin lapsenlapsi, ja kun ensitapaamisella olin vielä lapseton, minua pidettiin tuskin aikuisena. Melkoinen valtaetäisyys siis. Kunnioitin kyllä anoppia, mutta hän ei ollut mikään helppo persoona. Hän oli niin eri maailmasta.

Miehelläni ja anopilla oli ollut ongelmalliset välit, mutta miehenikin hämmästykseksi musta tuli heidän välilleen jonkinlainen pehmennin. Ikään kuin poika olisi vihdoinkin osannut tehdä jotain oikein... Olisiko ollut merkitystä myös sillä, että olen syntynyt samana vuonna kuin anopin kuollut tytär? Anoppi arvosti mua ja oli julkisesti ylpeä miniästään. Sain asiaankuuluvat kihlajaiskorut, vaikkemme vielä olleet virallisesti naimisissa, sekä joitakin suvun perintöesineitä, ja anopille oli kunnia-asia, etten palaa Suomeen laihempana :) Mies tuumasi joskus, että jää kakkoseksi, kun miniä on omaa poikaa tärkeämpi.

Apen kanssa välit olivat paljon mutkattomammat. Hänen seurassaan pystyin olemaan rennosti, ja meillä oli samoja mielenkiinnon kohteita. Hän kertoili, millainen mieheni oli lapsena, näytti valokuvia jne.

Kuinka pitkäksi aikaa teillä anoppi on tulossa? Onko teillä lomaa silloin?

mieheni äiti ja hänen siskonsa tuli (onneksi) vain kuudeksi päiväksi kylään. hän on mukava nainen mutta erittäin vahva persoona ja muutenkin mieheni perheessä on ties mitä draamaa ja jännitteitä miltä ei täysin voi välttyä ollessaan heidän seurassaan.

Anoppi käyttäytyi erittäin sivistyneesti minua kohtaan vaikka tiedän, ettei hän pidä suomen ilmastosta tai ruoasta eikä kotimme ole niin hieno kuin hänen jne.

olemme mieheni kanssa vielä opiskelijoita joten vaikka halusin maksaa ravintolakulut ym. anoppi vaati saada maksaa ne. muutenkin hän osteli meille paljon lahjoja asuntoomme mitä hän aina tekee, kun näkee meitä.

olin aika stressaantunut muutenkin anopin kyläilystä eikä tilannetta auttanut, että mieheni vähän väliä tarvitsi omaa tilaa ja lähti huitelemaan ulos ystäviensä kanssa :D mutta kaikesta huolimatta vierailu meni hyvin.

Pelkäsin anoppiani etukäteen mutta hän olikin ihana nainen -sanoi että oli aina halunnut tyttären (kaikki lapset poikia) ja nyt sitten saan olla se tytär =). Kävimme eläintarhassa, teimme ruokaa, oli tosi hauskaa. Appi sensijaan teki jo ennen häitä selväksi että olen hänen mielestään jotenkin huono, joten mieheni sanoi suoraan että joko sopii kunnioittaa hänen vaimoaan tai muuten pysyä poissa. Joten vain anoppi tuli. Luotan mieheeni paljon siinä että hän hoitaa diplomatian omien vanhempiensa kanssa, itse olisin aika hukassa.

No, eihän niiden kertojen jälkeen koskaan ole oma itsensä vähään aikaan.