Huhhuh, menin ihan sekasin, sydämen kuvat vaan silmissä..

Noniin täytyi tulla nyt purkamaan ihan(aa) kamalaa tunnetta johonki ku en kaverille viitti enää jauhaa tästä asiasta, mutta on vaan niin sanoin kuvaamattoman jännä tunne. Lue jos jaksat! :D

Eli siis kyse on eräästä henkilöstä, leikitään nyt että sen nimi on vaikka Matti. Yläaste aikoina oli ihastunut häneen, ja sattumoisin hänkin oli minuun ja hän kertoi sen mulle viestillä. Sen jälkeen viestittely jatkui ja meillä oli jotain pientä sutinaa. No mutta se kesti yhen kesän suunnilleen ja yhteyden pito hiipui kun jotenkin ei nähty toisia enää niin usein ja sutina jäi viestittelyn tasolle, joten yhteistuumin päätettiin lopettaa se homma.
No ehkä muutama kuukausi siitä Matti ehdotti, että mitä jos kokeillaan uudestaan. No mää sitten vähän ehkä paniikissa vastasin että ei ehkä kantsi ku ei siitä tuu mitään, vaikka oikeesti oisin ehkä sisimmässä halunnut koittaa. Mutta olin kuullut myös juoruja, että Matilla oli ollut ilmeisesti monen muunkin tytön kanssa sutinaa joten aattelin että joo parempi niin että ei. Mutta en tiiä pitikö juorut sitten ihan täysin paikkansa.. No se jäi sitten ihan siihen, paitsi kaverina pysyttiin ja sillon tällön, mutta aina vaan harvemmin kuitenkin kysyttiin mitä toiselle kuuluu, suunnilleen.
Mutta nyt noin 5 vuotta myöhemmin. Ei enää kysellä mitä toiselle kuuluu ja ei enää niin paljon olla pyöritty samoissa porukoissa, mut siis sillon tällön ollaan nähty. (Matti on muuten yhden hyvän kaverini pikkuveli.) No olen yrittänyt nuo vuodet päästä yli tästä Matista ja ehkä pääsinkin, ja tottakai on ollut muita ihastuksia, mut ei kenenkään kans kuitenkaan mitään ihmeellistä ja en kehenkään oo nuin ihastunu kuin Mattiin.
Noh kuitenkin, nyt tänäkesänä taas yhtäkkiä ollaankin oltu enemmän samoissa porukoissa ja kas kummaa, muka yli päästy ihastus nousi pintaan ja olen koittanu takoa päähäni että siinä ihmisessä ei oo mitään ihmeellistä, et se on vaan semmonen taukki, unoha jo se!
No tänään olin sitten Matin siskon eli ystäväni häissä ja Matti tosiaankin teki sielä (tietämättään) muhun vaikutuksen ja tajusin että kovan pinnan alla on ihan älyttömän herkkä ja ihana ihminen, ja mun sydän heitti kuperkeikkaa koko häiden ajan kun näin sen siinä komeassa mustassa puvussa ja ääh se oli niin ihana, että mun sydän vaan suli kertakaikkiaan.. Eli nyt taisin ihastua siihen taas niin korvia myöten, että melkein sanoisin, että rakastuin. Ja se on toisaalta ihanaa, mutta silti niin kamalaa!!! Koska: 1. En uskalla ottaa siihen yhteyttä (olen ujo pelkuri) 2. Muutan viikon päästä eri kaupunkiin joka on noin 2h ajomatkan päässä täältä, ja Matti jää tänne. Joten mun tekis mieli itkeä! Ihan hirveetä olla näin ihastunut ja samalla tietää että ei siitä tulis mitään kun se kaatuu jo siihen että en uskalla! Kun palasin häistä olin ihan puulla päähän lyöty, ihan sekasin että en jaksanu olla paikoillaan ja oli pakko lähtee kotoa pois. On niin ihastunu olo, mutta samalla niin hirveen surkee että ahistaa.
Olin koko ajan aatellu että unohan sen ku muutan ja tutustun uuessa paikassa uusiin tyyppeihin, mutta EI! On jo tarpeeks kauheeta että kaikki kaverit hajoaa ympäri Suomee ja perhe jää tänne, mutta sitten vielä tuo ikuinen ihastuskin jää tänne.
Onko tää jotain säälittävää ensirakkautta joka menee joskus muka ohi vai onko tää jotain oikeesti? Oli mulla kerran joskus yhen toisen ihan kivan jätkän kans sutinaa, mutta ei se tuntunu oikeen miltään sitten ja ollaan nyt kavereita (ennen Mattia). Mut Mattia mää en vaan unoha, vaikka toivoisin että unohtaisin mutta toisaalta taas en toivois.. En oo ihan varma onks se sinkku nyt, ehkä vissiin on.. Ihan kamalaaa, kertokaa miten pääsen siitä yli!!?? Tai mistä saisin rohkeutta ottaa siihen yhteyttä? Mut on sit ihan tyhmää kun muutan ja pla pla..ääh mulla on niin tärähtäny ja rakastunu olo, että mulla ei oo ollu tämmöstä sitten siitä ku meillä oli joskus sitä pikku sutinaa.. Mää oikeesti itken viikon tai 10 viikkoa kun oon muuttanut: kavereitten, perheen, koti-ikävän, uuden jännittävän elämän muutoksen ja vielä jonkun JÄTKÄN takia! Auttakaaaaaaaaa, tää tunne tuli aivan puskista! En yhtään osannu oottaa näi voimakasta tunnetta..