24-28-vuotiaat lesbot ja bit!

Millaista elämä on..
olen vakituisessa akateemistakin koulutusta vaatineessa työsuhteessa ja mulla on loistavia työkavereita, joiden kanssa viihdyn hyvin sekä työssä että vapaallakin. Muita kavereita on vain pari, mutta kyllä ne riittävätkin minulle. En ole erityisen sosiaalinen, ja työni on asiakaspalvelua.

Harrastuksia vuorotyön kanssa ei mitään virallisempia olekaan, mutta viihdyn ulkoillen koirieni kanssa ja luen ja opiskelen asioita mielelläni. Jollekin kurssille olisi ehkä aikaa.

Mielenterveys lienee kunnossa, mutta lievää masennusta ollut pitkän parisuhteen kariutumisen aikoihin. Nytkin sen tyyppinen yksinäisyys tuppaa välillä olemaan läsnä, melko usein oikeastaan. En silti koe sen vaikeuttavan arkeani varsinaisesti.

Ihmissuhdetta ei ole, tosin otan ilon irti sinkkuudestanikin. Hieman on yksinäistä, sillä asun toisella paikkakunnalla kaukana kotoa.

Olen opiskelija ja tällä hetkellä se on ihan mielenkiintoista. Harrastus tosin vie aika lailla aikaa, joskus ei jaksaisi sinnekkään raahautua.

Psyykkisiä sairauksia ei minulle ole koskaan diagnosoitu.

Jokseenkin tunnen tosin olevani innoton ja väsynyt. Johtunee yksinäisyydestä.

Tällä hetkellä parisuhteessa, paljon kavereita ja hyviäkin ystäviä, pari osa-aikaista työpaikkaa, yksi ylempi korkeakoulututkinto enkä saa omaa alaa vastaavaa työtä vaikka alan pitäisi olla hyvin työllistävä, paljon liikuntaharrastuksia, ollut vakavia psyykkisiä sairauksia mutta ei nyt enää moneen vuoteen lääkityksen ja monen vuoden terapiajaksonjälkeen, rahaongelmia on ollut aina eikä niille näy loppua.

Takana suunnitellusti keikkatöitä, kaksi 2. asteen tutkintoa ja nyt unelmien alaa opiskelemassa AMK-ssa.
Vakavia mt-ongelmia ei ole ollut.
Ihmisuheet: Ystäviä on muutamia, kavereita jonninverran. Muutaman ystävän kanssa pystyn puhumaan avoimesti kaikesta. Perheeni kanssa normaalit välit, välit olivat läheisemmät ennen kun "tulin kaapista".
Harrastan yhtä lajia säännöllisen epäsäännöllsiesti, nautin enemmän sponttaanista arjesta.