Olen nyt 25-vuotias nainen, jolla pitäisi olla elämäniloa ja asiat hyvin.. Alkuvuodesta tuntui lähes kaikki olevankin ihan hyvin. Mentiin myös kihloihin mieheni kanssa 5- vuoden seurustelun jälkeen. En tiedä miten tämän kirjoittaisin tänne kun ongelmani on mm. se, että pääni ei pelitä.. Maaliskuussa vaihdoin työpaikkaa kolmevuorotyöstä päivätyöhön. Uudessa työssä oli paljon uusia asioita opeteltavana ja silloin jotenkin stressaannuin siitä kun ajatukseni ei "luistaneet" yhtään. Kävinkin silloin työterveydessä ja sain viikon sairasloman. Päässäni pyöri vain työasiat ja olinkin jotenkin vaativa itelleni. Saikun jälkeen päätin kuitenkin vielä jatkaa työssä ja n. kolmen vkon jälkeen jäin taas saikulle kun oloni oli outo.. Työterv.lääkäri kirjoitti mulle Escitalopraamia jos se helpottaisi oloani. Toisin kävi- lääkkeen aloitettuani en enää tuntenut iloa mistään ja aloin vain itkeskellä. Lopetin lääkkeen kun sain neljäntenä yönä jonkinlaisen paniikkikohtauksen. En kuitenkaan saanut enää ilontunteitakaan takaisin vaikka lääkkeen lopetin.
Lopetin sitten uuden työni ajatellen ,että jos oloni kohenisi.
MInulla olisi ollut mahdollisuus sitten palata vanhaan työpaikkaan mutta en siihenkään kyennyt sillä mulla meni ruokahalu, joka paheni sitten niin että oksentelin vähänkin ruoan jota sain alas. (tuolloin ajatukseni oli vain ruoasa ja siinä miksen saa syötyä) Olinkin sitten siinä pisteessä kotona, että jostain saisin apua.. kävinkin sitten akuuttipsykiatrian osastolla, jossa kerroin oireistani.. sitten sainkin diagnoosiksi masennuksen/ahdistuneisuushäiriön.. Minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääke sertralin. Hyväuskoisena sen aloitinkin, mutta oloni vain paheni ruokaa en saanut enää ollenkaan syötyä jne..mulla oli tuolloin myös erilaisia pelkojakin kuten kuolemanpelko... Käytin sertralinia sitten n. kolmevkoa ja lopetin lääkkeen koska oloni oli entistä huonompi.. Kesäkuun lopulla mut otettiin psyk..osastolle ja siellä kehoitettiin kokeilemaan venlafaxinia ja lisäksi olantsapiinia joka on eräänlainen antipsykoottinen lääke.. Tuolloin päässäni oli ajatus että kokeillaan nyt josko tämä olo tästä kohenisi.. Sainkin kyllä sitten taas syötyä mutta näläntunnetta minulle ei tullut (enkä tunne sitä tänäkään päivänä) Venlafaxin ei sopinut mulle kun siitä tulikin sitten annoksen noston yhteydssä virtsaamisvaikeuksia ( en kyennyt pissaamaan vaikka oli hätä) niimpä lääke sitten loepetettiin "seinään" ja olantsapiini myös parinvkon käytön jälkeen. Päässäni oli ihmeellistä kihelmöintiä lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Tällä hetkellä mulla on lääkkeenä mirtatsapiini ja thyroxin kilpirauhasen vajaatoimintaan(joka on todettu 4v sitten) Itken nyt päivittäin tätä mun oloa, kun en enää tiedä mikä johtuu mistä.. tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua..tätä tekstiä oli vaikee kirjottaa kun mun pää on nii tyhjä.. Syytän itteeni siitä kun menin niitä lääkkeitäkin kokeilemaan ja sain pääni niillä vain entistä sekavammaksi.. :(
Eli mulla on koko ajan tällainen olo:
- mun on vaikea ajatella asioita- ihan kuin pääni olisi tyhjentynyt kaikesta :``(
- En tunne mitään tunteita- oloni on koko ajan "sama"
- päässäni on tunne kuin veri ei kiertäisi kunnolla/tunne kuin ei olisi aivoja ollenkaan- vaikea tätä on ees selittää..
- Mulle ei tuu näläntunnetta- pitää kattoa kelloa koska taas söisi..
- ennen lääkekokeiluja sain nukuttua "luonnollisesti" , mutta nyt on niin että mirtatsapiinilla saan nukuttua..
- en tiedä mitä haluan- en saa mietittyä asioita..
- Tuntuu kuin olisin "unohtanut" kaiken
Nyt kun yritän miettiä aikaa jolloin kaikki oli paremmin (alkuvuosi) niin muistan että mulla oli jotain epämääräisiä oireita joihin olin jo tottunut- kuten ajoittainen hengenahdistus, pystyin nukkua yli 10tuntisia yöunia päiväunia- pidin sitä "normaalina" mulle, nokkosihottumaa, "aivosumua".. Nyt kun on jotenkin sellainen olo että mitäs jos tää kaikki johtuu kilpirauhasesta vaikka arvot on olleet nyt hyvät (moni niin kirjoittelee netissä että voi huonosti vaikka arvot on viitteissä..
En enää tiedä mistä apua..
14
190
Vastaukset
- En siis ole alalla
Tulee mieleen ihan vaikka se punkinpuremaan liittyvä sairaus (jonka nimeä en nyt muista).
Jos mitenkään jaksat, mene yleislääkärille ja pyydä tarkistamaan kokonaisvointisi ja nimenomaan FYYSINEN (voi olla parempi, että puhutkin enemmän fyysisistä oireista, ettei käy huonosti ja tulet "leimatuksi" psyykepotilaaksi).
On paljon helpompaa tutkia ja hoitaa fyysisiä sairauksia, kuin psyykkisiä. Sitä paitsi voi hyvinkin olla, että sinulla on fyysinen sairaus eikä psyykkistä ollenkaan.
Älä syyllistä itseäsi, että menit kokeilemaan masennus (ahdistus) lääkkeitä. Olet ollut aktiivinen hoitaaksesi itseäsi,olet tehnyt parhaasi ja luottanut asiantuntijoihin. Lääkitys ei nyt kuitenkaan auttanut. Se ei ole sinun vikasi.
Jos fyysiseltä puolelta ei löydy mitään, suosittelen keskusteluapua. Lääkitys voi helpottaa oireita (nyt ei edes niin käynyt), mutta se ei paranna. Jos jokin tiedostamaton sinua ahdistaa/masentaa, sitä pitäisi päästä tutkimaan, hoitamaan, muuttamaan.
Oikein paljon voimia sinulle!! Hei masentunut.
Kirjoitat kuvaavasti kurjasta olostasi ja pettymyksestäsi siihen, etteivät aloitetut lääkehoidot ole sopineetkaan sinulle.
Kun kirjoitit, että kesäkuussa olit psykiatrian osastolla, niin suunniteltiinko sinulle mitään hoitoa nyt syksyksi? Muuta kuin tuo lääkitys.
Kuten edellinen vastaaja jo totesi, varmasti hyötyisit myös keskusteluavusta. Psyykkisiin oireisiin on usein syynä jokin elämäntilanne tai koettu trauma/pettymys/suru. Oireet ovat eri asia kuin syy. Vaikka oireet poistuisivat, syy voi jäädä, ellei sitä mitenkään käsitellä. Mistähän kaikesta kannat sisälläsi taakkaa joka ikään kuin pursuu 'henkisinä mustelmina' näkyville?
Ymmärrän sinun olevan pettynyt lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Lääkärisi ottaa tietenkin kantaa niihin, onko annokset olleet alkuun liian suuria tms. Monia ihmisiä mielialalääkkeet auttavat selvästi, mutta ensin pitää aluksi jaksaa sietää sivuvaikutuksia, ennen kuin lääkkeen vastevaikutus eli apu tulee esiin. Moni joutuu kokeilemaan erilaisia lääkeaineita ennen kuin sopiva löytyy.
Jos sinua ei ole ohjattu mielenterveyden jatkohoitoon osastojakson jälkeen, sinun kannattaa nyt ilman muuta varata lääkärillesi aika ja kertoa kaikki tuo, mitä tässäkin kerroit. Eihän elämäsi voi olla pelkkä itkua ja tuskaa, totta kai tarvitset apua ja jostain se löytyy, vaikkakaan ei aina helposti
Olet vielä nuori ja sinulla on elämää edessä paljon. Siksi juuri nyt on tärkeä panostaa elämänlaatuun, että hankit itsellesi riittävää hoitoa tueksesi. Jokin on nyt horjuttanut tasapainoasi. Mutta tuen avulla voit saada hyvän, voimakkaan elämänhalun ja valmiuksia esimerkiksi tutkistella, millaista elämää haluat ja mikä on 'sinua' ja mitä itse asiassa tunnet.
Myös monissa seurakunnissa tarjotaan mahdollisuuksia mielenterveyden hoitamiseen, on olemassa erilaisia ryhmiä yms. Paikkakuntasi diakoniatyöntekijältä voit halutessasi kysyä, mitä alueellasi on tarjolla.
Kaikkea hyvää elämääsi toivoen
Meiju diakoni- vain ehdotus
Vaikka saankin ryöpytystä joiltakin niin kysyn silti, että voisiko sinulla olla jonkun vitamiinin/hiven- tai kivennäisaineen puutos?
- kuulostaa tutulta
Nii taikka Thyrozin ei autakkaan sinun vajaatoimintaasi?Kuulostaa kilpirauhasen vajaatoiminnalta,pahalta sellaiselta.
- masentunut?
Käyn kyllä psykologilla viikoittain juttelemassa. Olen nyt varannut ajan helsinkiin antioksidanttiklinikalle.. Siellä testattaisiin ne vitamiini ym testit..vaikka mielestäni syön ihan hyvin. Kai mulla on jotain vanhoja asioita käsittelemättä mutta miten voin niitä käsitellä, kun pääni on niin ajatukseton..voiko kilpirauhanen aiheuttaa tämmöstä pään tyhjyyttä vaikka arvot on katottu olevan viitteissä??
- Masennustako???
Oireesi kuulostavat mielestäni masennukselta/ahdistukselta. Etenkin kuvaamasi pään tyhjyys, tunteiden latistuminen jne. kuulostavat masentuneen ihmisen oireilta ja hyvin tutuilta aikanaan myös itselläni. Voivat tosin myös johtua varmasti myös muista syistä. Masennuslääkkeistä sen verran että ainakin itselläni (syönyt escitalopramia useamman vuoden) meni alussa todella pitkään, varmaan useampi viikko ennen kuin alkoivat vaikuttamaan ja juurikin nimen omaan aluksi pahensivat hetkeksi oloa. Alussa oli siis itkemistä ja ahdistusta enemmän.
En usko että olet lääkekokeiluilla saanut päätäsi lopulta sen enempää sekaisin. Ei niistä jää pysyviä oireita vaan oireilu on luultavasti jotain muuta. Jos kuitenkin pystyt elämään ja toimimaan ilman lääkkeitä niin aina parempi.
Ja hyvä jos käyt psykologilla juttelemassa. Asiat kyllä selviävät varmasti. Kannattaa yrittää miettiä mikä elämässä on oikeasti itsellesi tärkeää? Mitä elämältäsi haluat? Mistä asioista oikeasti nautit? Olet tosiaan vielä nuori ja vaikka oireittesi kanssa kamppailuun menisikin jonkin aikaa niin se on kuitenkin lopulta vain hetki jos ajattelee koko pitkää elämää.
Halusin siis vain sanoa että oireet kuulostavat tutuilta ja niistä ja masennuksesta (mikäli siitä on kyse) voi selvitä. - BD as Cure
Kertomasi perusteella todennäköisin syy ilmestyneille oireille on aikaisemmin käyttämäsi ja tällä hetkellä käytössäsi olevat "lääkkeet". Samaa tunteiden turtumaa ja "tyhjää päätä" raportoivat muutkinihmiset, jotka ovat menneet kokeilemaan tai käyttämään "psyykenlääkkeitä". Kaikki käyttämäsi aineet essitalopraamista, sertraliiniin, venlafaksiiniin, olantsapiiniin ja mirtatsapiiniin voivat aiheuttaa aivovaurioita ja siten kykyäsi tuntea esimerkiksi tunteita, motivaatiota ja mielihyvää. Sen takia psyykenlääkitystä kutsutaankin epävirallisesti myös kauhistuttavalla, mutta todellisuuteen perustuvalla lempinimellä kemiallinen lobotomia. _Tämä ei ole vitsi_.
Nyt olisi olennaista arvioida vakavasti kaikkien käyttämiesi "psyykenlääkkeiden" rooli tässä sotkussa sekä käytön jatkamisen järkevyyttä. Tärkeää on myös sulkea pois muut tekijät. Psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa merkittävästi veriarvoihin. Valitettavasti lääkärikunnalla on niin onnettoman huono tietotaito näissä asioissa, että joudut tekemään oppimistyön omatoimisesti. Ohessa on runsas määrä internetsivustoja, joiden avulla voit kouluttaa itseäsi näistä asiosita. Aloita sivustolta Council for Evidence-Based Psychiatry ja kuuntele sekä lue videopresentaatiot ja muu infomateriaali huolella.
Council for Evidence-Based Psychiatry, United Kingdom
www.cepuk.org
Muita erinomaisia lähteitä:
www.recovery-road.org (Recovery and Withdrawal Information and Support)
www.breggin.com (Simple Truths About Psychiatry with Peter R. Breggin)
http://www.toxicpsychiatry.com/psychdrugs/ (Myrkyllistä psykiatriaa - Paljon tietoa psykiatrian ja psyykenlääkkeiden vaaroista)
www.sntp.net (Say NO to psychiatry)
Voit myös ostaa tai lainata kirjastosta Peter Gotzschen uutuus kirjan 'Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus'. Kirjassa on kaksi kappaletta psykiatrian käyttämistä lääkkeistä. Valitettavasti muuta kirjallisuutta ei ole suomen kielellä saatavana, ainakaan minun tietääkseni. Toinen suomenkielinen lähde on henkilö, jonka sanomisia kannattaa seurata silmätarkkana, psykologi Aku Kopakkala. Hän tietää mistä puhuu. Guaranteed.- Masentunut?
No mutta tuota pään tyhjyyttä oli jo ennen kun nuota lääkkeitä kokeilin, tosin se tuntui vähän erilaiselta-sumuisemmalta.. Mutta ne kyl pahensi asiaa..sitä pään tyhjyyttä voisi kuvailla myös niin, että en kykene ns miettimään asioita tai mielessäni ei liiku mitään..mä vaan "oon"..mielialani ei myöskään "vaihtele", en tunne iloa, suuttumusta jne tunteita.. Lisäksi, kun nuota lääkkeitä kokeilin niin luonnollinen kyky tuntea väsymystä häipyi.. En siis tunne illalla, että nyt pitäs mennä nukkumaan ku väsyttää.. Täytyy nyt vissii yrittää päivä kerrallaan ja toivoa että tästä "normaaliks" tokenis pikkuhiljaa.. Mua vaan niin ihmetyttää tuo jatkuva tyhjyys.. Pelkään vaan sitä etten enää palaudu ennalleen. Enkä saisi tuntea iloa enää mistään.. :( voisiko jostai vitamiinilisästä olla apua.. Tosin en kyl nyt aloittaisi vitamiinilisiäkään kun meen vajaa 2kk päästä sinne antioksidanttiklinikalle.. En vaan jaksaas odottaa sinne asti. Kävin muuten yleislääkärinvastaanotolla hetki sitten( yksityisellä) mutta hän vain tarjosi mulle opamox reseptin, kun itkin niin vuolaasti.. Kotona revin reseptin roskiin.
- 7+18
Masentunut? kirjoitti:
No mutta tuota pään tyhjyyttä oli jo ennen kun nuota lääkkeitä kokeilin, tosin se tuntui vähän erilaiselta-sumuisemmalta.. Mutta ne kyl pahensi asiaa..sitä pään tyhjyyttä voisi kuvailla myös niin, että en kykene ns miettimään asioita tai mielessäni ei liiku mitään..mä vaan "oon"..mielialani ei myöskään "vaihtele", en tunne iloa, suuttumusta jne tunteita.. Lisäksi, kun nuota lääkkeitä kokeilin niin luonnollinen kyky tuntea väsymystä häipyi.. En siis tunne illalla, että nyt pitäs mennä nukkumaan ku väsyttää.. Täytyy nyt vissii yrittää päivä kerrallaan ja toivoa että tästä "normaaliks" tokenis pikkuhiljaa.. Mua vaan niin ihmetyttää tuo jatkuva tyhjyys.. Pelkään vaan sitä etten enää palaudu ennalleen. Enkä saisi tuntea iloa enää mistään.. :( voisiko jostai vitamiinilisästä olla apua.. Tosin en kyl nyt aloittaisi vitamiinilisiäkään kun meen vajaa 2kk päästä sinne antioksidanttiklinikalle.. En vaan jaksaas odottaa sinne asti. Kävin muuten yleislääkärinvastaanotolla hetki sitten( yksityisellä) mutta hän vain tarjosi mulle opamox reseptin, kun itkin niin vuolaasti.. Kotona revin reseptin roskiin.
Hitsiläinen, nuo oireet kyllä passais tosiaan kilpirauhaseen mutta jos se on tutkittu niin ei kait se sitten ole.
Mitä olen lukenut, niin useankin vitamiinin tai hivenaineen puutos voi aiheuttaa tuollaista turtuneisuutta. Noita on mahdotonta pelkällä arvailulla alkaa kokeilemaan joten on hyvä kun tutkitutat asian.
Aivoille erityisen tärkeitä ovat kuitenkin b-vitamiinit. Oletko kasvissyöjä tai syötkö vähän liharuokia? Silloin sinulla voisi olla b12-vitamiinin puutos. B12-puutos voi liittyä myös imeytymishäiriöihin. B6-vitamiinin taas tiedetään vaikuttavan aivojen serotoniinipitoisuuksiin.
Jos noita ei saa ruuasta tarpeeksi niin osta joku hyvä b-lisä, jossa olisi kaikkia b-vitamiineja. - BD as Cure
Masentunut? kirjoitti:
No mutta tuota pään tyhjyyttä oli jo ennen kun nuota lääkkeitä kokeilin, tosin se tuntui vähän erilaiselta-sumuisemmalta.. Mutta ne kyl pahensi asiaa..sitä pään tyhjyyttä voisi kuvailla myös niin, että en kykene ns miettimään asioita tai mielessäni ei liiku mitään..mä vaan "oon"..mielialani ei myöskään "vaihtele", en tunne iloa, suuttumusta jne tunteita.. Lisäksi, kun nuota lääkkeitä kokeilin niin luonnollinen kyky tuntea väsymystä häipyi.. En siis tunne illalla, että nyt pitäs mennä nukkumaan ku väsyttää.. Täytyy nyt vissii yrittää päivä kerrallaan ja toivoa että tästä "normaaliks" tokenis pikkuhiljaa.. Mua vaan niin ihmetyttää tuo jatkuva tyhjyys.. Pelkään vaan sitä etten enää palaudu ennalleen. Enkä saisi tuntea iloa enää mistään.. :( voisiko jostai vitamiinilisästä olla apua.. Tosin en kyl nyt aloittaisi vitamiinilisiäkään kun meen vajaa 2kk päästä sinne antioksidanttiklinikalle.. En vaan jaksaas odottaa sinne asti. Kävin muuten yleislääkärinvastaanotolla hetki sitten( yksityisellä) mutta hän vain tarjosi mulle opamox reseptin, kun itkin niin vuolaasti.. Kotona revin reseptin roskiin.
"en kykene ns miettimään asioita tai mielessäni ei liiku mitään..mä vaan 'oon'".
Juuri näin useat "psyykenlääkkein" lobotomoidut kuvaavat olotilaansa. Mieliala on lättä, tyhjä, viiva, ei mikään. Et tunne iloa, et innostusta, et motivaatiota, et välitä asioista, et tunne ihastusta, et kiinnostusta, et tunne mitään tunteita, sinut on lobotomoitu kemiallisesti. Myös se, että et tunne kunnolla "tarvetta mennä nukkumaan" täsmää käyttämiesi aineiden vaikutuksiin.
Jos vaikutus johtuu aineista mitä käytät, mitä itse pidän ylivoimaisesti todennäköisimpänä syynä, sinun on turha odottaa parannusta tilanteeseen ennen kuin lopetat aivotoimintoja lamaavien ja vaurioittavien aineiden käytön. Tässä vaiheessa on vaikea vielä arvioida voisiko sinulle jäädä pysyviä aivovaurioita, mutta se on mahdollista. Toisaalta on mahdollista myös, että ei jää ja palaudut, mutta siihen voi mennä useita kuukausia tai vuosiakin käytön lopettamisesta.
Lääkärit on pellejä mitä tulee näihin asioihin. Kuten sanoin he eivät tiedä "psyykenlääkkeiden" vaikutukisista ja vaaroista yhtään mitään. He eivät tunnista ongelmaasi iatrogeeniseksi, joten turha odottaa mitään vinkkejä tai apua ellet satu Aku Kopakkalan tai vastaavan vastaanotolle eksymään. Kopakkala on psykologi, mutta on selvästi perillä tutkimustiedosta ja asioiden todellisesta laidasta. Siksi sai potkut... Olen pahoillani mitä joudut kärsimään. Viittaan edelleen aikaisemmassa viestissä laittamiini linkkeihin. Siellä on periaatteessa tuorein tutkimustieto ja osaaminen psykiatriaan ja psykiatrisiin lääkkeisiin liittyen saatavilla tavalliselle kansalaiselle helposti selitettynä. Suosittelen. - ...
BD as Cure kirjoitti:
"en kykene ns miettimään asioita tai mielessäni ei liiku mitään..mä vaan 'oon'".
Juuri näin useat "psyykenlääkkein" lobotomoidut kuvaavat olotilaansa. Mieliala on lättä, tyhjä, viiva, ei mikään. Et tunne iloa, et innostusta, et motivaatiota, et välitä asioista, et tunne ihastusta, et kiinnostusta, et tunne mitään tunteita, sinut on lobotomoitu kemiallisesti. Myös se, että et tunne kunnolla "tarvetta mennä nukkumaan" täsmää käyttämiesi aineiden vaikutuksiin.
Jos vaikutus johtuu aineista mitä käytät, mitä itse pidän ylivoimaisesti todennäköisimpänä syynä, sinun on turha odottaa parannusta tilanteeseen ennen kuin lopetat aivotoimintoja lamaavien ja vaurioittavien aineiden käytön. Tässä vaiheessa on vaikea vielä arvioida voisiko sinulle jäädä pysyviä aivovaurioita, mutta se on mahdollista. Toisaalta on mahdollista myös, että ei jää ja palaudut, mutta siihen voi mennä useita kuukausia tai vuosiakin käytön lopettamisesta.
Lääkärit on pellejä mitä tulee näihin asioihin. Kuten sanoin he eivät tiedä "psyykenlääkkeiden" vaikutukisista ja vaaroista yhtään mitään. He eivät tunnista ongelmaasi iatrogeeniseksi, joten turha odottaa mitään vinkkejä tai apua ellet satu Aku Kopakkalan tai vastaavan vastaanotolle eksymään. Kopakkala on psykologi, mutta on selvästi perillä tutkimustiedosta ja asioiden todellisesta laidasta. Siksi sai potkut... Olen pahoillani mitä joudut kärsimään. Viittaan edelleen aikaisemmassa viestissä laittamiini linkkeihin. Siellä on periaatteessa tuorein tutkimustieto ja osaaminen psykiatriaan ja psykiatrisiin lääkkeisiin liittyen saatavilla tavalliselle kansalaiselle helposti selitettynä. Suosittelen.Eräälle lähipiirissäni kun oli tullut yhdestä lääkkeestä sivuvaikutuksia, niin näiden kumoamiseksi lääkemäärää oli kasvatettu entisestään! Ei vissiin ollut tullut mieleenkään vaihtoehtoa, että tuo sivuvaikutuksia aiheuttava lääke olisi vaihdettu toiseen tai jätetty pois. Nyt tällä ihmisellä on psyykenlääkkeitä älytön liuta ja olo on kuulemma turtunut.
- BD as Cure
... kirjoitti:
Eräälle lähipiirissäni kun oli tullut yhdestä lääkkeestä sivuvaikutuksia, niin näiden kumoamiseksi lääkemäärää oli kasvatettu entisestään! Ei vissiin ollut tullut mieleenkään vaihtoehtoa, että tuo sivuvaikutuksia aiheuttava lääke olisi vaihdettu toiseen tai jätetty pois. Nyt tällä ihmisellä on psyykenlääkkeitä älytön liuta ja olo on kuulemma turtunut.
Valitettavasti psykiatriassa kasvatetaan aina annosta ja reseptien määrää, kun edelliset reseptit ovat aiheuttaneet ongelmia, sillä psykiatrialla ei ole mitään muuta tarjota. Kuten todettua, jos haluaa apua elämän ongelmiin ja psyykkiseen pahoinvointiin psykiatrit ovat viimisiä tahoja joille kannattaa hakeutua. Biologisessa psykiatriassa ei pyritä ratkaisemaan mitään syitä, joista ongelmat johtuvat vaan ainoastaan peittämään oireita erilaisin menetelmin, jotka liittyvät aina jotenkin normaalien aivotoimintojen häiritsemiin, lamaamiseen tai suoraan vaurioittamiseen. Tunnetuimpia menetelmiä ovat tietenkin kemikaalit ('mielialalääkkeet') ja sähköshokkikäsittely (ECT).
- juuuuuuuu
Teit hyvin inhimillisen virheen, jonka varmaan suurinosa ihmisistä olis tehny, eli kuuntelit auktoriteettia, tässä tapauksessa lääkäriä :) Se menee ohi.
- Masentunut?
Syön kyllä mielestäni terveellisesti, tosin kasviksia ja hedelmiä pitäs enemmän! Mutta en tiedä sitten josko olis joku vitamiinien imeytymishäiriökin tai jotain..en jaksaisi odottaa sinne antioksidanttiklinikalle menoa! sinne oli niin pitkät jonot, mutta meen kuitenkin sillä tuntuu että nämä nykyajan lääkärit varsinkin julkisella puolella ei kuuntele-resepti vaan kouraan-tyyliin..toivon suuresti että siellä klinikalla sitten kuunneltaisiin..noista lääkkeistä vielä niin mulla on vielä mirtatsapiini käytössä jota oon yrittänyt vähentää koska siitä ei ole ollut minulle hyötyä-päin vastoin.. sitä olen ottanut viimeiset kuusi vkoa. Jostain kilpirauhasfoorumista olen lukenut että vajaatoiminnan oireita voi olla vaikka arvot olisi hyvät..olen käyttänyt thyroxinia sen neljä vuotta mutta mielessäni on käynyt että jos se ei enää vaikutakaan kunnolla-onhan noita kilpirauhaslääkkeitä muitakin.. Yritin myös päästä kilpirauhassairauksiin perehtyneen lääkärin vastaanotolle mutta sillekin on vuoden jono.. :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3574086En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831769- 431530
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan611507En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o281338Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(581315Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej511312Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2001287Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61190- 261187