Miksi mies ei kuuntele

Surusiipi

Tämä päivä mennyt itkiessä, kun en tiedä enää kenelle voi asioista puhua. Miestä ei ilmeisesti kiinnosta pätkääkään, kun ei edes muista mitä olen hänelle kertonut.

Mies kyllä keskittyy ystäviensä, varsinkin naispuolisten ystävien ongelmiin suurella antaumuksella, mutta mun asioihin vastaa vaan joojoo, tai aha.

Alkaa olla takki tyhjä tästä. Luulis että parisuhteessa sen lähimmän ihmisen tunteet olisivat tärkeät ja kiinnostais tietää mitä toisen sisällä liikku ja mikä liikuttaa toista, mikä tekee iloiseksi tai surulliseksi.

53

6411

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 3+4

      Se ei vaan välitä ja kunnioita sua tippaakaan. Olet sille ilmaa. Katkaise suhde vaikka tuskin se edes huomaa sun lähteneen.

    • Surusiipi

      Niin mustakin tuntuu että olen ilmaa, tänään yrittänyt laittaa viestiä miehelle. Niin vastaukset on olleet tyyliä: Aha, hmh, juo kahvia välillä. Onhan se rasittavaa kun pitäisi toisen tunteista olla kiinnostunut.

      Tunnen kyllä oloni tyhmäksi ja ääliöksi, joka itkee omia surujaan ja pahaa mieltään. Yksinäisyyttä.

      Mutta purraan hammasta ja nauretaan, sitten on kaikilla kivaa.

      • 3+4

        Mä sanon nyt tän kaikella ystävällisyydellä ja inhimillisellä välittämisellä. Lopeta toi suhde! Mä elän juurikin tuollaisen välinpitämättömän törpön kanssa. Menin oikein naimisiin sen kanssa. Ihan saan olla kuule yksin tässä suhteessa. Olla päivät yksin, puhua yksin, harrastaa seksiä yksin, kertoa ihan itelleni kun oli kiva päivä kun herraa ei kiinnosta. Auta armias jos olisinkin joku vieras akka niin johan kiinnostaisi, mutta mä. Mä olen näkymätön. Älä sä rupee tähän ja ala kestää tällasta. Ei munkaan pitäis.


      • Surusiipi
        3+4 kirjoitti:

        Mä sanon nyt tän kaikella ystävällisyydellä ja inhimillisellä välittämisellä. Lopeta toi suhde! Mä elän juurikin tuollaisen välinpitämättömän törpön kanssa. Menin oikein naimisiin sen kanssa. Ihan saan olla kuule yksin tässä suhteessa. Olla päivät yksin, puhua yksin, harrastaa seksiä yksin, kertoa ihan itelleni kun oli kiva päivä kun herraa ei kiinnosta. Auta armias jos olisinkin joku vieras akka niin johan kiinnostaisi, mutta mä. Mä olen näkymätön. Älä sä rupee tähän ja ala kestää tällasta. Ei munkaan pitäis.

        Kiitos 3 4

        Tiedän että en itsekkään ole hyvä puhumaan, mutta kun joskus haluan kertoa jotakin miehelle niin asiaa ei edes muisteta seuraavana päivänä. Tai kun juttelin miehelle että pitäisköhän mun hakee opiskeleen, kun omalta alalta ei löydy töitä, vastaus oli: Ihan sama. Kiitos kaunis, mielenkiinnosta.

        Sama meilläkin on, miehellä naistuttavia, joilla on ongelmia, ja mies suurinpiirtein juoksun kanssa kiitää vastaamaan näiden naisten ongelmanpurku viesteihin.

        Kai se on nähtävä ettei mun ongelmani ja asiani ole vain hänestä millään tasolla kiinnostavia, saatika asiat joista tulen hyvälle tuulelle, jotka kiinnostaa minua saa nauramaan.

        Liekkö edes olemassa miestä jota kiinnostaa naisensa/puolisonsa ajatukset, haaveet, toiveet, unelmat, tulevaisuuden suunnitelmat, tai miestä joka edes haluaa olla osallinen noissa haaveissa/suunnitelmissa


      • maukonen

        Kyllä sinun pitäisi kysyä mieheltä suoraan, oletko hänelle vain ilmaa ja jos olet kannataako teidän jatkaa enää yhdessä. Mikäli hän oikeasti välittää sinusta, mutta on pitänyt sinua itsestään selvyytenä, herättää hänet huomaamaan, että hänen pitää oikeasti kuunnella sinua ja sinun murheita. Sitähän parisuhteen pitäisi olla, eli ilot ja surut jaetaan, muun muassa.


      • Surusiipi
        3+4 kirjoitti:

        Mä sanon nyt tän kaikella ystävällisyydellä ja inhimillisellä välittämisellä. Lopeta toi suhde! Mä elän juurikin tuollaisen välinpitämättömän törpön kanssa. Menin oikein naimisiin sen kanssa. Ihan saan olla kuule yksin tässä suhteessa. Olla päivät yksin, puhua yksin, harrastaa seksiä yksin, kertoa ihan itelleni kun oli kiva päivä kun herraa ei kiinnosta. Auta armias jos olisinkin joku vieras akka niin johan kiinnostaisi, mutta mä. Mä olen näkymätön. Älä sä rupee tähän ja ala kestää tällasta. Ei munkaan pitäis.

        Keskustelua halutakseen on näköjään tultava keskustelupalstalle. Omaa miestä ei kiinnosta kuunnella tai puhua.


      • Anonyymi
        Surusiipi kirjoitti:

        Keskustelua halutakseen on näköjään tultava keskustelupalstalle. Omaa miestä ei kiinnosta kuunnella tai puhua.

        Nikn näköjään. Onneksi jossain kuunnellaan ja otetaan kantA a.


      • Anonyymi
        Surusiipi kirjoitti:

        Kiitos 3 4

        Tiedän että en itsekkään ole hyvä puhumaan, mutta kun joskus haluan kertoa jotakin miehelle niin asiaa ei edes muisteta seuraavana päivänä. Tai kun juttelin miehelle että pitäisköhän mun hakee opiskeleen, kun omalta alalta ei löydy töitä, vastaus oli: Ihan sama. Kiitos kaunis, mielenkiinnosta.

        Sama meilläkin on, miehellä naistuttavia, joilla on ongelmia, ja mies suurinpiirtein juoksun kanssa kiitää vastaamaan näiden naisten ongelmanpurku viesteihin.

        Kai se on nähtävä ettei mun ongelmani ja asiani ole vain hänestä millään tasolla kiinnostavia, saatika asiat joista tulen hyvälle tuulelle, jotka kiinnostaa minua saa nauramaan.

        Liekkö edes olemassa miestä jota kiinnostaa naisensa/puolisonsa ajatukset, haaveet, toiveet, unelmat, tulevaisuuden suunnitelmat, tai miestä joka edes haluaa olla osallinen noissa haaveissa/suunnitelmissa

        On olemassa, mutta et ilmeisesti ole vielä löytänyt


    • Kuinkas asia oikein

      No mitenkä tärkeä asiasi on, jospa kertoisit mitä miehen pitäisi kuunnella.

      Jotenkin tuntuu, että asian pitäisi olla melkein kuoleman vakava, kun sitä pitää itkeäkin, onko näin.
      Toinen viittaus, että kuuntelee naistuttavien juttuja, onko mustasukkaisuus kyseessä.
      Onko asia valitusta, sitähän mies ei kuuntele, kyllä huomio pitää saada ihan toisen tyylin tavalla, ei vähääkään moitetta tai sanelua, et kestä sitä itse, eikä kestä kumppanisikaan.

      • Surusiipi

        Parisuhteessa kummankin asioiden pitäisi olla tärkeitä, ilman mitään tärkeysjärjestystä.

        Kyllä, jos toinen loukkaa sinua sanoilla ja sanomalla asioita joiden tietää satuttavan (jos on kuunnellut sinua)

        No, tässä tapauksessa en ole mustasukkainen, vaikka pieni mustasukkaisuus onkin tervettä, parisuhteessa. Vaan lähinnä ihmetys että mies muistaa jonkun naisystävän ongelmat tarkasti, mutta minun kertomaani asiaa ei muista, vaikka se on kerrottu eilen.

        Valitusta, en mä nyt tiedä Mä en ole ikinä valittanut, enkä nalkuttanut. Kun ne ei kuulu mun tyyliin. Ja miesten kanssa työskennelleenä olen ainakin ennen saanut itseni ymmärretyksi.

        Ja kyllä, itken koska kykenen siihen, elin vuosia itkemättä ja näyttämättä pahaamieltäni, koska minut on opetettu että isot tytöt ei itke. Mutta mieheni nähden en ole itkenyt kertaakaan, koska en pysty luottamaan häneen. Sitten kun luotan johonkuhun uskallan paljastaa sisimpäni hänelle kokonaan. Silloin hän näkee itkuni


      • 3+4
        Surusiipi kirjoitti:

        Parisuhteessa kummankin asioiden pitäisi olla tärkeitä, ilman mitään tärkeysjärjestystä.

        Kyllä, jos toinen loukkaa sinua sanoilla ja sanomalla asioita joiden tietää satuttavan (jos on kuunnellut sinua)

        No, tässä tapauksessa en ole mustasukkainen, vaikka pieni mustasukkaisuus onkin tervettä, parisuhteessa. Vaan lähinnä ihmetys että mies muistaa jonkun naisystävän ongelmat tarkasti, mutta minun kertomaani asiaa ei muista, vaikka se on kerrottu eilen.

        Valitusta, en mä nyt tiedä Mä en ole ikinä valittanut, enkä nalkuttanut. Kun ne ei kuulu mun tyyliin. Ja miesten kanssa työskennelleenä olen ainakin ennen saanut itseni ymmärretyksi.

        Ja kyllä, itken koska kykenen siihen, elin vuosia itkemättä ja näyttämättä pahaamieltäni, koska minut on opetettu että isot tytöt ei itke. Mutta mieheni nähden en ole itkenyt kertaakaan, koska en pysty luottamaan häneen. Sitten kun luotan johonkuhun uskallan paljastaa sisimpäni hänelle kokonaan. Silloin hän näkee itkuni

        Jos nyt yhtään voi yleistystä tehdä niin puhuminen tuollaisen uhmisen kanssa on turhaa. Esimerkiksi minulla in loppuelämäni kestävä sairaus joka ajoittain vie voimani. Mies ei muista tätä! Olen 5 vuotta yrittänyt selvittää, hankkinut esitteitä kun televisiosta on tullut aiheesta ohjelmaa niin pyytänyt katsomaan. Niin ei. Ei mitään mielenkiintoa. Kyllä sitten kuulee että takanapäin mies on puhunut muille ( naisille) että kun olen niin ja niin rasittava eikä käsitä miksi. Syy on juuri se sairaus mistä hän ei halua kuulla eikä ymmärtää!! Keskustelupalstoilla minäkin pyörin juttelemassa sitten niitä näitä kyn kavereitakaan ei aina jaksa vaivata. Varsinkaan jos asiat on sellaisia että kuuluisi parisuhteessa hoitaa.


      • 3+4
        3+4 kirjoitti:

        Jos nyt yhtään voi yleistystä tehdä niin puhuminen tuollaisen uhmisen kanssa on turhaa. Esimerkiksi minulla in loppuelämäni kestävä sairaus joka ajoittain vie voimani. Mies ei muista tätä! Olen 5 vuotta yrittänyt selvittää, hankkinut esitteitä kun televisiosta on tullut aiheesta ohjelmaa niin pyytänyt katsomaan. Niin ei. Ei mitään mielenkiintoa. Kyllä sitten kuulee että takanapäin mies on puhunut muille ( naisille) että kun olen niin ja niin rasittava eikä käsitä miksi. Syy on juuri se sairaus mistä hän ei halua kuulla eikä ymmärtää!! Keskustelupalstoilla minäkin pyörin juttelemassa sitten niitä näitä kyn kavereitakaan ei aina jaksa vaivata. Varsinkaan jos asiat on sellaisia että kuuluisi parisuhteessa hoitaa.

        Anteeksi sekava teksti. Kirjoitan puhelimella ja ei jaksa aina seurailla mitä näppäilee.


      • Surusiipi
        3+4 kirjoitti:

        Anteeksi sekava teksti. Kirjoitan puhelimella ja ei jaksa aina seurailla mitä näppäilee.

        Ei haittaa sekava teksti, kyllä ymmärsin

        Itsellä ei juurikaan ole ystäviä, joihin voisin luottaa.


        Ja kumppani, puoliso on se jonka luulisi olevan kiinnostunut, kuka hänen rinnalla elelee. Mitä tuo ihminen tuossa vieressä ajattelee ja suunnittelee. Mä olen yhden puheetoman parisuhteen elänyt, jossa mies petti ja joi.. En haluaisi kokea enää sitä tunnetta että en tiedä kuka kanssani elää, tunnenko häntä ja haluaako hän edes että tunnen hänet.

        Itsekään enää tiedä mitä miehelle puhuisi, kun ei hän halua puhua vakavista asioista. Perushöpötystä ja tyhmiä vitsejä vaan, mutta se syvemmälle menevä keskustelu puuttuu kokonaan. Ja kuuntelu kun puhuu asioista, jotka pitäisi kiinnostaa jos välittää ihmisestä.

        Itselläkin menee sekavaksi, kun ajatukset karkailee.


      • 3+4
        Surusiipi kirjoitti:

        Ei haittaa sekava teksti, kyllä ymmärsin

        Itsellä ei juurikaan ole ystäviä, joihin voisin luottaa.


        Ja kumppani, puoliso on se jonka luulisi olevan kiinnostunut, kuka hänen rinnalla elelee. Mitä tuo ihminen tuossa vieressä ajattelee ja suunnittelee. Mä olen yhden puheetoman parisuhteen elänyt, jossa mies petti ja joi.. En haluaisi kokea enää sitä tunnetta että en tiedä kuka kanssani elää, tunnenko häntä ja haluaako hän edes että tunnen hänet.

        Itsekään enää tiedä mitä miehelle puhuisi, kun ei hän halua puhua vakavista asioista. Perushöpötystä ja tyhmiä vitsejä vaan, mutta se syvemmälle menevä keskustelu puuttuu kokonaan. Ja kuuntelu kun puhuu asioista, jotka pitäisi kiinnostaa jos välittää ihmisestä.

        Itselläkin menee sekavaksi, kun ajatukset karkailee.

        Mä kaipaan tunne yhteyttä. En mä halunnut tällaista eletään nyt päivä kerrallaan elämää. Jutellaan säästä ja urheilusta. Minäkin vasta opettelen itkemään kun olin kauan lukossa, mutta miehen nähden en itke. Se joko suututtaa hänet tai saa jotain nautintoa siitä. Ei kiitos.


      • Surusiipi
        3+4 kirjoitti:

        Mä kaipaan tunne yhteyttä. En mä halunnut tällaista eletään nyt päivä kerrallaan elämää. Jutellaan säästä ja urheilusta. Minäkin vasta opettelen itkemään kun olin kauan lukossa, mutta miehen nähden en itke. Se joko suututtaa hänet tai saa jotain nautintoa siitä. Ei kiitos.

        Meillä on samaa, jutellaan säästä, miehen töistä ja siinäpä se onkin.

        Yritin taas eilen saada keskustelua aikaan ja niinhän siinä kävi että toiveiden ja pelkojen sijaan puhuttiinkin miehen nälästä. Mä en ymmärrä, miksi on niin vaikeaa avautua ja puhua pintaa syvemmältä.

        Eilen ei voinut mitään, kyyneleet valui silmistä kun yritin saada miehen tajuamaan. Mutta ei mies käsittänyt, kysyin tuon erään ehdottoman kysymyksen, olenko ilmaa hänelle, mies vain hoki että en ole, en tosiaankaan ole. Mutta silti, ei toi yksin vakuuta, kun ei kuitenkaan muista mitä olen hänelle kertonut hänelle.

        Tämä on niin turhauttavaa, kun on olo ettei toi toinen vaan kuuntele


    • Sannnnnnni

      Ystävät hyvät, hankkikaa kunnollisempi mies. Itsekin kiduin tuollaisessa suhteessa vuosikaudet jossa miestä kiinnosti kaikki mahdollinen muu paitsi minä (koska olin jo ikäänkuin "siepattu" ja siten siis tylsä). Arvelin että tuollaisia nuo kolmijalkaiset ihmisentapaiset ovat.
      Ei.
      Tämä kauhusuhteeni tosiaan loppui siihen kun *mies* jätti, koska olin kuulemma ikävä, itkuinen, ja vainoharhainen. No tietysti olin, sellaisessa tilanteessa. Löysin sitten uuden, siitä on kohta vuosikymmen, enkä ole ikävää, itkuista tai vainoharhaista päivää senjälkeen nähnyt. Mieheni on paras ystäväni ja vaikka voinkin avoimesti itkeä jos tarve on, niin tarvetta on hyvin harvoin, koska tulen kuunnelluksi ja huomatuksi paljon ennen kuin alkaa itkettää.
      Te joka sorkka ansaitsette parempaa, jättäkää ne tunnevammaiset.

    • Sinkkumies.

      Sulla on sentään mies. Minä en ole puhunut kenenkään kanssa 10 vuoteen.

    • kdgjk

      Mitäpä jos sanoisit miehelle tarvitsevasi kuuntelijaa? Voit yksinkertaisesti myös sanoa suoraan "huomaa minut, kiitos :)". Parisuhteessa on tärkeää näkyä toiselle ja tuntea itsensä huomioiduksi, näkyväksi.

      • 3+4

        Hyvä neuvo. Vielä kun sen pyynnön suorittaa huutaen niin voi saada pariksi minuutiksi kiinnostuneen ilmeen. Sen menikö perille voi testata seuraavana päivänä. En odottaisi liikoja. Kerran mies pyysi minua kertomaan itsestäni. Kiinnostus taisi kestää noin lauseen saattamiseen loppuun asti. En kyllä jaksa kertoakaan kun mitään ei ole tähänkään mennessä mieleen jäänyt. Hyvä puoli on se, että samoja juttuja voi kierrättää kun ei se kuitenkaan muista ja sitten sillä on omiakin muistikuvia minusta paitsi hups... se olikin joku toinen tyttöystävä enkä minä.


    • kiltti mies.

      Olet siltin antanut sille pil.lua, siivonnut asuntoa, pessyt pyykit ja kokannut ruokaa sille. Taidat olla oikein hyvä nainen, sinut ottais jokainen mies.

      • Surusiipi

        Kyllä, ja herännyt aamuisin kun mies lähtee töihin, keittänyt kahvit, tehnyt eväät ja suukotellut aamulla hyvän työpäivän toivotuksen. Kellekkään en ole koskaan tehnyt noin, koska rakastan miestä enemmän kuin ketään koskaan. Mutta ilmeisesti miehestä nuo on itsestään selvyyksiä.

        Tuo juttujen kierrätys on hyvä juttu, saman minäkin voin tehdä. Kerron saman asian uudelleen ja uudelleen. Ja mies on aina yhtä ihmeissään. Mä nyt muistan miehen kertomat jutut ja asiat ja joskus tympäsee kun kuulee saman asian 5 tai 10 kertaa.


      • ök46öjlh645i7
        Surusiipi kirjoitti:

        Kyllä, ja herännyt aamuisin kun mies lähtee töihin, keittänyt kahvit, tehnyt eväät ja suukotellut aamulla hyvän työpäivän toivotuksen. Kellekkään en ole koskaan tehnyt noin, koska rakastan miestä enemmän kuin ketään koskaan. Mutta ilmeisesti miehestä nuo on itsestään selvyyksiä.

        Tuo juttujen kierrätys on hyvä juttu, saman minäkin voin tehdä. Kerron saman asian uudelleen ja uudelleen. Ja mies on aina yhtä ihmeissään. Mä nyt muistan miehen kertomat jutut ja asiat ja joskus tympäsee kun kuulee saman asian 5 tai 10 kertaa.

        Näin ei saisi varmaan neuvoa, mutta itse kokeilisin pistää palvelun poikki vähäksi aikaa ja olla ihan omissa oloissa ja ajatuksissa ottamatta sen kummempaa kontaktia mieheen. Ikäänkuin herätellä miestä huomaamaan, ettei toista saa pitää itsestäänselvyytenä ja että toiselle on myös vastavuoroisesti annettava. Miehen (toivottavasti) ihmetellessä tilannetta, ota asia ihan vakavasti keskusteluun ja kerro miltä sinusta tuntuu ja että nyt on saatava jokin ratkaisu asiaan.

        Pahempi tosiaan jos ei herättelyn/keskustelun jälkeenkään tule vastareaktiota ja mies on vaan tyytyväinen tilanteeseen, eikä aio kunnioittaa tunteitasi. Sitten on kyllä jo mietittävä itsekseen, että onko ihan rehellisesti yksin sittenkin parempi kuin parisuhteessa yksin?


      • Surusiipi
        ök46öjlh645i7 kirjoitti:

        Näin ei saisi varmaan neuvoa, mutta itse kokeilisin pistää palvelun poikki vähäksi aikaa ja olla ihan omissa oloissa ja ajatuksissa ottamatta sen kummempaa kontaktia mieheen. Ikäänkuin herätellä miestä huomaamaan, ettei toista saa pitää itsestäänselvyytenä ja että toiselle on myös vastavuoroisesti annettava. Miehen (toivottavasti) ihmetellessä tilannetta, ota asia ihan vakavasti keskusteluun ja kerro miltä sinusta tuntuu ja että nyt on saatava jokin ratkaisu asiaan.

        Pahempi tosiaan jos ei herättelyn/keskustelun jälkeenkään tule vastareaktiota ja mies on vaan tyytyväinen tilanteeseen, eikä aio kunnioittaa tunteitasi. Sitten on kyllä jo mietittävä itsekseen, että onko ihan rehellisesti yksin sittenkin parempi kuin parisuhteessa yksin?

        Tuo on aika äärimmäinen keino, kun muu ei auta.

        Minä nostin asian pöydälle, no itkien ja selittäen asiaa taas kerran. Jos asia tämän kerran jälkeen unohtuu, niin sitten kovemmat keinot käyttöön.

        Haluaisin että asiat voidaan hoitaa keskustelulla, kuuntelulla ja aikuismaisesti.

        Keskustelun oppii kotoaan jos kotona ei ole asioista puhuttu, niin ei sitä osaa.


      • jjjoksu
        Surusiipi kirjoitti:

        Kyllä, ja herännyt aamuisin kun mies lähtee töihin, keittänyt kahvit, tehnyt eväät ja suukotellut aamulla hyvän työpäivän toivotuksen. Kellekkään en ole koskaan tehnyt noin, koska rakastan miestä enemmän kuin ketään koskaan. Mutta ilmeisesti miehestä nuo on itsestään selvyyksiä.

        Tuo juttujen kierrätys on hyvä juttu, saman minäkin voin tehdä. Kerron saman asian uudelleen ja uudelleen. Ja mies on aina yhtä ihmeissään. Mä nyt muistan miehen kertomat jutut ja asiat ja joskus tympäsee kun kuulee saman asian 5 tai 10 kertaa.

        Suhteessanne on se vika, että sinä rakastat miestä liikaa, paljon enemmän kuin mies sinua, tai jopa rakastat yksipuolisesti. Teepä niin, että jäät nukkumaan (tai ainakin esittämään nukkuvaa), kun mies lähtee töihin. Keittäköön omat kahvinsa, tehköön eväänsä ym. Ole muutenkin välinpitämättömämpi miehesi suhteen. Näin voisi suhteeseenne saada vastavuoroisuutta. Eri asia sitten, herättääkö se miehessäsi vain aggressioita, vai huomaako alkaa arvostaa sinua enemmän.

        Voit kokeilla myös soittaa biisiä "Parempi mies" aina miehen kotona ollessa (niin että varmasti kuulee) vähintään viisi kertaa peräkkäin :).


      • Anonyymi
        ök46öjlh645i7 kirjoitti:

        Näin ei saisi varmaan neuvoa, mutta itse kokeilisin pistää palvelun poikki vähäksi aikaa ja olla ihan omissa oloissa ja ajatuksissa ottamatta sen kummempaa kontaktia mieheen. Ikäänkuin herätellä miestä huomaamaan, ettei toista saa pitää itsestäänselvyytenä ja että toiselle on myös vastavuoroisesti annettava. Miehen (toivottavasti) ihmetellessä tilannetta, ota asia ihan vakavasti keskusteluun ja kerro miltä sinusta tuntuu ja että nyt on saatava jokin ratkaisu asiaan.

        Pahempi tosiaan jos ei herättelyn/keskustelun jälkeenkään tule vastareaktiota ja mies on vaan tyytyväinen tilanteeseen, eikä aio kunnioittaa tunteitasi. Sitten on kyllä jo mietittävä itsekseen, että onko ihan rehellisesti yksin sittenkin parempi kuin parisuhteessa yksin?

        En suosittele, äijät lähtee tässä kohtaa vieraisiin sillä verukkeella, että oma muija on niin ”laiska”, eikä huomioi miesparkaa…


    • Speak softly love

      Mulla on nurimpäinen tilanne. Naiseni on se joka ei puhu mitä sen päässä liikkuu. Itse avaudun välillä ja olisi mielenkiintoista keskustella kunnolla sielullisesti toisen kanssa, mutta ei.

      Monet kerrat olen miettinyt tässä suhteessa, että kaipaisin naista joka olisi juuri se tyypillinen nainen joka haluaisi keskustella.

      No näillä korteilla on nyt vaan elettävä...

      • Yöperhonen

        Voi,kun munkin mies kuuntelis ja keskustelis enemmän etenkin syvällisesti..


    • elämänsä tuhlari

      Outoa on et ei suhtees puhuta ei kuunnella. Pitäis olla tasa-arvoo ja kompromissejä puolin ja toisin. oispa edes suhde jotta vois puhuu jonkun kanssa mutta aina olen yksin ja hiljaa.

    • surullinenmyös!

      Mulla on ongelmana et kuuntelen kyllä mutten keksi oikein mitään järkevää vastattavaa, varsinkin jos jännittää. Ja sit mul on ihan sairaan huono muisti, ni joudun kysymään asioita uudestaan ja uudestaan ihmisiltä tai sit esitän vaa et jooo taisit sä siitäkin mainita juuu niiiii. Koska häpeen etten muista!

    • Surusiipi

      Yleensä riittää että kuuntelee, sanoo jotakin josta kuulee että toinen ymmärtää, yleensäkkään harvempi kaipaa sellasta, noniin lopetas nyt, mulla on ollut paljon pahempi kokemuksia, tai jollain mun kaverilla on ollu surkeempaa! .

      Ei tarvi niin hirveesti olla sanoja, jos huomaa että toisella on surullinen olo , niin koskettaminen, syliin ottaminen ja lähellä pitäminenkin auttaa. Ja se että oikeesti keskittyy kuunteleen, sulkee telkkarit, tietsikat, kännykät pois tilanteesta.

      Ja se että kun nanen on kertonut niin yrittää edes muistaa jotakin, ei se muistaminenkaan niin vaikeeta oo, jos haluaa. Ja jos todella on huonomuisti niin voi senkin sanoa.

      Niinhän parisuhteessa pitäisi olla vuorovaikutusta, kuuntelua ja puhetta. Keskittymistä siihen ihmiseen joka on siinä päivittäin

      • miesvm_1967x

        "Liekkö edes olemassa miestä jota kiinnostaa naisensa/puolisonsa ajatukset, haaveet, toiveet, unelmat, tulevaisuuden suunnitelmat, tai miestä joka edes haluaa olla osallinen noissa haaveissa/suunnitelmissa"

        Minua ainakin kiinnostaa naiseni ajatukset ja puheet ja haluan kuunnella mitä hänellä on sanottavaa, koska yhdessä me tätä omaa elämäämme rakennetaan joten mun on tärkeää tietää mitä naiseni pähkäilee. Ainoan poikkeuksen tästä tekee hänen kertomuksensa työkavereidensa jutuista, naisvaltainen ala eli jutut on just ihan niitä naisten herkistelyjuttuja :) Ne ei aina nappaa, kuunnella puoli tuntia kuka rouvista oli mitäkin sanonut, mutta ihan kohteliaisuusperiaatteella kuuntelen nekin jutut ja painan mieleeni. Ja otan jopa kantaa niihin useimmiten. Koska ne jutut on hälle tärkeitä ja hän haluaa keventää mieltään niin otan ne vastaan ja kommentoin, vaikka aina ei niin hirveästi kiinnosta tietää mitä rouva X,Z,B ja C oli päivällä sanonu. Kai se on jonkin sortin terapiaa hänelle kuunnella vaimoni vuodatukset mutta kuuntelen, koska rakastan ja välitän.

        "Ja se että oikeesti keskittyy kuunteleen, sulkee telkkarit, tietsikat, kännykät pois tilanteesta"

        Näin ainakin minä toimin.. jos istun tietsikan ääressä kun hän alkaa puhumaan, pistän kahvikupin pois ja käännyn katsomaan silmiin ja kuuntelen. Se on kohteliaisuutta ja toisen kunnioittamista.

        "Niinhän parisuhteessa pitäisi olla vuorovaikutusta, kuuntelua ja puhetta. Keskittymistä siihen ihmiseen joka on siinä päivittäin"

        Totta. Ja en minäkään aina ole tällainen ollut. Mokasin ja mokasin mutta nyt olen oppinut ja juurikin tuota mainitsemaasi periaatetta pyrin nykyään noudattamaan.

        Ihmisen kuuluu oppia virheistään sekä muilta ihmisiltä, että oppisi elämään paremmin :)


      • surullinenmyös!

        Olen myös nainen siis. Oon sanonutkin mun miehelle että on huono muisti :/


    • Surusiipi

      Vaimosi on onnekas.

      Joka päivä oppii uutta toisesta ja itsestään, kuuntelemalla opit tuntemaan sitä toista. Jos lakkaa kuuntelemasta niin pian sitä ei tunne ihmistä kenen kanssa elää.

      Meillä nyt sovittiin että yritetään ottaa yhteistä jutteluaikaa joka päivä, keskitytään toisiimme.

      • itsetuntoa

        Olet ollut ilmeinen itsestäänselvyyys miehelle. Lisää ympärillesi hieman mystisyyttää, lähde illalla ulos "vähän vaan tuulettumaan" selvittämättä minne oikein menet. Vaikka vain kävelisit reippaasti pari kilometriä. Revi niitä vähiäkin ystäviä taas mukaan elämääsi, tai hanki harrastuksen kautta uusia. Lähde kahville, piknikille jonkun tutun tai sukulaisperheen kanssa. Ei väliä, kunhan sinulla on omia menoja ja mielenkiintoista omaa elämää. Jos ne omat jutut ovat aina luokkaa "tämä työttömyys masentaa ja einesmaksalaatikko oli pahaa" niin mies saattaa olla aika yliolkainen.


      • 3+4
        itsetuntoa kirjoitti:

        Olet ollut ilmeinen itsestäänselvyyys miehelle. Lisää ympärillesi hieman mystisyyttää, lähde illalla ulos "vähän vaan tuulettumaan" selvittämättä minne oikein menet. Vaikka vain kävelisit reippaasti pari kilometriä. Revi niitä vähiäkin ystäviä taas mukaan elämääsi, tai hanki harrastuksen kautta uusia. Lähde kahville, piknikille jonkun tutun tai sukulaisperheen kanssa. Ei väliä, kunhan sinulla on omia menoja ja mielenkiintoista omaa elämää. Jos ne omat jutut ovat aina luokkaa "tämä työttömyys masentaa ja einesmaksalaatikko oli pahaa" niin mies saattaa olla aika yliolkainen.

        Eilen kävi niin että mies hermostui kun minä en ole kuulemma kuunnellut?! Selitti mulle sitten harrastuksestaan jonkun jutun jota en oikeasti tajua, että entäs sitten? Ketä kiinnostaa? Mun sitten pitäisi olla kyllä hänestä nyt kiinnostunut, mutta omat asiani täytyy pitää omana tietona. Ei meillä tää vastavuoroisuus onnistu kun ihan rehellisesti, minäkään en taida enää jaksaa kiinnostua. Jaa siinä nyt ajatuksia tylyn murisevan tuppisuun kanssa joka sitten kun innostuu jotain sanomaan vaatii itselleen kaiken huomion. Sen jälkeen ovet lyödään kiinni ja murjotus jatkuu.


      • Surusiipi
        itsetuntoa kirjoitti:

        Olet ollut ilmeinen itsestäänselvyyys miehelle. Lisää ympärillesi hieman mystisyyttää, lähde illalla ulos "vähän vaan tuulettumaan" selvittämättä minne oikein menet. Vaikka vain kävelisit reippaasti pari kilometriä. Revi niitä vähiäkin ystäviä taas mukaan elämääsi, tai hanki harrastuksen kautta uusia. Lähde kahville, piknikille jonkun tutun tai sukulaisperheen kanssa. Ei väliä, kunhan sinulla on omia menoja ja mielenkiintoista omaa elämää. Jos ne omat jutut ovat aina luokkaa "tämä työttömyys masentaa ja einesmaksalaatikko oli pahaa" niin mies saattaa olla aika yliolkainen.

        Ei elämä nyt ihan tuota ole, vaikka työttömänä olenkin. Kyllä ihmisellä on ajatuksia ja muitakin tunteita kuin masennus. Haluaisin kuitenkin kertoa miehelle haaveista ja unelmista, puhua tulevaisuuden suunnitelmista, opiskeluajatuksista tai harrastuksista. Mutta jos toinen sanoo vain -ihan sama- on se aika tylyä, tyyliin ihan sama mitä teet, kunhan et häiritse minua ajatuksillasi.

        Minä kyllä kuuntelen miehen asioita, työjuttuja ja harrastejuttuja. Ja muistankin ne.

        Ehkä se on vain niin että rakastan enemmän, välitän enemmän, kuuntelen enemmän.

        Ehkä jonakin päivänä mies tajuaa, tai sitten hän menettää minut.


      • Surusiipi
        3+4 kirjoitti:

        Eilen kävi niin että mies hermostui kun minä en ole kuulemma kuunnellut?! Selitti mulle sitten harrastuksestaan jonkun jutun jota en oikeasti tajua, että entäs sitten? Ketä kiinnostaa? Mun sitten pitäisi olla kyllä hänestä nyt kiinnostunut, mutta omat asiani täytyy pitää omana tietona. Ei meillä tää vastavuoroisuus onnistu kun ihan rehellisesti, minäkään en taida enää jaksaa kiinnostua. Jaa siinä nyt ajatuksia tylyn murisevan tuppisuun kanssa joka sitten kun innostuu jotain sanomaan vaatii itselleen kaiken huomion. Sen jälkeen ovet lyödään kiinni ja murjotus jatkuu.

        Noinhan siinä käy, kun ei ole parisuhde tasapainossa. Jos toinen on kokoajan se ottava osapuoli, kuitenkin suhteessa pitäisi olla tasa-arvoa joka suhteessa.

        Voimia sinulle ja ehkä jossakin on se kuunteleva korva, vahva olkapää.


    • Ikisinkku.

      Tuhlaat elämääsi luserin kanssa joka ei välitä susta.

      • Eroavaan

    • Tiredtobelonely

      Siis jos mies sanoo aukoa päätänsä milloin mistäkin mutta se ettei sais sanoa mitään kun muuten on nalkuttaja? Mitä vitsii ei tarvii kaikkea sietää.

    • vesimaa

      Mulla on vähän samaoja asioita. Mieheni ei välitä ollenkaan,ei kysy koskaan et mitä mun mielessä liikkuu. Teen ruoat,pesen pyykit,siivoan toisten jälet, meillä kolme kouluikäistä lasta . Koirankin käyttö on miehelle ylivoimaista, sanoo minulle et voisin välillä liikkua. Minulla on neurologinen sairaus, mut toinen ei ymmärrä. Ollaan oltu yhessä varmaan sit liian kauan 18 vuotta.

      • Professoraatti_Outolempi

        Miehet toimivat loogisemmin kuin naiset. Jos miehellä on jotain mielessä, hän kertoo sen naiselle. Naiset taas ovat sellaisia, että jos näillä on jotain mielessä, sitä ei voi jostain kumman syystä kertoa miehelle, ellei mies ensin kysy ja tämä on tietenkin miehen vika, koska miehen pitäisi vaistota, että pitää kysyä.

        Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu - tosin niitä ei enää tehdä tai julkaista, koska tekijä saisi niin suuren raivon päälleen, että keskimäärin naiset omaksuvat moraalikoodiston ympäristöstään ja miehet taas luovat sen itse.

        Jos nainen elää ympäristössä, joten toimitaan tietyllä tavalla, keskimäärin nainen omaksuu tavan kyseenalaistamatta ja noudattaa sitä. Keskimäärin vain mies pystyy nousemaan tämän yläpuolella ja päättelemään itse, onko jokin tapa oikein tai väärin.

        Tämän valossa ei lienekään sattumaa, että esimerkiksi naisten ympärileikkaus nykyään on naisten, ei miesten ajama tapa. Pohjois-Koreassa luotetuimmat aatteen kannattajat ovat myös naisia. Sen sijaan sadististen leirien miesvartijat yrittävät paeta maasta. Gaddafi piti henkivartijoinaan ensisijaisesti naisia, koska teoista huolimatta nämä olivat uskollisimpia.

        Sadistisia yksilöitä löytyy molemmista sukupuolista. Nämä sairaat yksilöt ovat kuitenkin molemmissa sukupuolissa poikkeuksia.


    • OevoeSunKanssas

      Katsos kun miehet ei osaa lukea ajatuksia.. Sun pitää kertoa sille.

    • täälläkinkroonikko

      vesimaalle. Sulla on ollut parisuhde jo 18 vuotta ja siinä sivussa joku neurologinen sairaus, siitä huolimatta olet pystynyt pullauttamaan maailmaan 3 lasta, ruokkimaan ne kouluikäisiksi, siivoat, teet ruuat sun muut, niin ei kai nyt yksi koiran ulkoilutus sun sairauttasi pahenna!
      Päinvastoin voisi olla, että liikunta petraisi elämänlaatua kun saisit raitista ilmaa ja happea välillä lihaskuntoo.

      Sori, rankka kuittaus, mutta ei kukaan jaksa sympatiseerata 18 vuoden jälkeen jotain kestosairautta. Eikös se oo vaan hyvä kun porukat kohtelevat sinua kuin olisit terve. Sun sairautes on teidän koko perheen elämässä mukana joka ikinen sekunti vaikka siitä ei puhuttaisi. Sen kanssa sun, sun ukkos ja teidän lasten on pakko elää ja that's it, ei sitä tarttee mainostaa joka sekunti aviomiehelle eikä lapsille.

    • Anonyymi

      Minulla ihan samanlaista. Mies ei reagoi siihen mitä hänelle puhun. Ei vastaa ei kommentoi. Alan jo väsyä tähän. Löytäisinpä jonku ihmisen joka on kiinostunut mitä minä puhun. Yksi sellainen ystävä on, mutta asuu kaukana.

      • Anonyymi

        Onko miehesi aina ollut sellainen, vai hiljalleen muuttunut sellaiseksi?


      • Anonyymi

        Oletko kysynyt, että miksi ei reagoi?


    • Anonyymi

      mä nostin kytkintä just tonn takia. suosittelen,otin vapauteni takaisin ,se on naisen oikeus.

    • Anonyymi

      Mun miehellä sama. Oon tullut siihen lopputulokseen että musta on tullut itsestäänselvyys hälle. Ei viitsi enää näjdä minkäänlaista vaivaa mun vuoksi eikä oo halua ilmeisesti. Paha olla se 8n koska mää rakastan häntä ja toinen kohtelee kuin ilmaa. En tiijä kauanko jaksan. Puhunut olen asiasta eikä mikään ole muuttunut. Kuitenkin kun itse tykkään huomioida se on mulle päivänselvä asia ja tulee jostain selkärangan takaa että huomioin toista ja muutoinkin on halu olla toiselle hyvä niin tuntuuhan se siltä että toinen ei rakasta kun kohtelee kuin ilmaa ja jos yritän ottaa kontaktia niin tyly.
      Jaksaminen lopussa kohta en viitsi enää yrittää.

    • Anonyymi

      Me harrastetaan vaan seksiä yhdessä, mitään muuta toinen ei ole valmis jakamaan. Ei sitä voi ymmärtää kun kuitenkin kysyttäessä sanoo rakastavansa. Jos lähtisin niin ei varmaan paljon välittäisi. Paska kun rakastuin tunne kylmään ihmiseen.

    • Anonyymi

      Ja tuo että yks nainen tuli kertoo miten mun mies oli kysynyt miten hän jaksaa eron jälkeen, oli ollut huolissaan. Olin ihan järkyttynyt sisäisesti mutten näyttänyt sitä tuolle naiselle kun siinä kertoili mun miehestä miten se on niin mukava. Minulle on tyly vastaa yhdellä kahdella sanalla bastenhakoisesti yrmöttääneikä puhu. Minä olen hellinyt ja paapinut, huomioinut ja rakastanut. Ollut se iloinen ja naurava laskenut huumoria tehnyt kaikki ehdotukset seksin. Mies ei edes tee aloitteita seksin. Ei halaa

    • Anonyymi

      Jaksuhali sulle. Mää niin voin samaistua tohon ja on pahamieli sun puolesta. Oon niin pahoillani. Kenenkään ei pitäisi joutua tuohon tyhjiöön. Oot arvokas. Ootansainnut parempaa oikeesti.

    • Anonyymi

      Ääh taas näin vanha aloitus. Kuka näitä nostaa

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      58
      5841
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      26
      3697
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      229
      1968
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      27
      1789
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      95
      1236
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      31
      1199
    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      289
      967
    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      52
      962
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      76
      889
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      858
    Aihe