Alaikäisenä saatu perintö, rahat menneet vanhemman velkoihin

>>Luultavasti sinunkaan taloudellinen tilanne ei ole vahva, koska 20000 €:n summa vaivaa.>Maailmassa tapahtuu isompiakin vääryyksiä. Ajattele, jos perintö olisi ollut kymmenen kertaa isompi, olisit menettänyt enemmän.>Ja raha on vain rahaa.

Hienosti sanottu. Ei rahalla saa sellaista rakkautta mitä ihmisillä on omia lapsiaan kohtaan. Pidä ennemmin äitisi kuin rahat. Kukaan ei vie rahaa mukanaan.

Äitisiarvokkaamåi kirjoitti:

Hienosti sanottu. Ei rahalla saa sellaista rakkautta mitä ihmisillä on omia lapsiaan kohtaan. Pidä ennemmin äitisi kuin rahat. Kukaan ei vie rahaa mukanaan.

Ja mistäs tiedät, että tämä äiti välittää lapsestaan? Jossain saippuakuplassa voi asiat olla niin, että äidinrakkaus on ehdotonta, mutta näin ei tosiasiassa ole.
Kuinka moni äiti polttaa ja juo raskausaikana? Kuinka moni jättää vauvan yksin kotiin lähtiessään baanalle? Kuinka moni "tenavatähden" vanhempi rahastaa surutta lapsellaan, ja vähät välittää tämän lapsuudesta?
Kuka tahansa lain kanssa pyörinyt tietää, että vanhemmat kavaltavat varoja lapsiltaan _jatkuvasti_. "Mä oon tota ruokkinu, ei oo reiluu et se saa rahaa ja mä en. Nää on nyt mun", on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tunnen montakin vanhempaa, jotka veisin käräjille kymmeneen kertaan jos olisi omalle kohdalleni sattuneet.

Kun 9-vuotiaana sait 20.000 euron suuruisen perinnön, äitisi edunvalvojanasi on ollut velvollinen tekemään tilin omaisuutesi hoidosta maistraatille. Hän on tarvinnut maistraatin luvan sekä asunto-osakkeiden hankkimiseen nimiisi että näiden osakkeiden myymiseen.

Ota maistraatista selvää, onko asiassa menetelty laillisesti. Jos maistraatti olisi luvat antanut, osakkeiden myyntikauppahinnasta sinun osuutesi olisi tietysti tullut sinulle säilyttää ja äitisi edelleen tehdä vuosittain tiliä maistraatille omaisuutesi hoitamisesta. Varojasi ei ole saatu käyttää sinun elinkustannuksiisi, niistä vastaa huoltaja eli äiti.

Holhoustoimilaki
34 §
"Jollei laissa toisin säädetä, edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta:
.......
10) luovuttaa tai vastiketta antamalla hankkia osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa tai asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/1990) tarkoitettua asumisoikeutta;"

36 § 1-2 mom.
"Oikeustoimi, jonka tekemiseen edunvalvojalla ei ollut kelpoisuutta, ei sido päämiestä.

Oikeustoimi, jonka edunvalvoja on tehnyt ilman tarvittavaa lupaa, ei sido päämiestä, ellei holhousviranomainen, jolta lupaa olisi pitänyt hakea, sitä jälkeenpäin edunvalvojan hakemuksesta hyväksy. Sopijapuolen oikeudesta vetäytyä sopimuksesta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä 27 §:n 2 momentissa säädetään."

Vahingonkorvauksen määrästä on vähän vaikea arviota esittää. Testamentin mukaan perintösi tuli sijoittaa asuntoon, kuten äitisi oli tehnytkin. Jos pääomasi vajaat 20.000 euroa olisi ollut asuntoon sijoitettuna, sen arvo ainakin pääkaupunkiseudulla olisi reilussa 20 vuodessa moninkertaistunut. Mutta kun asunto äidin talousvaikeuksien takia piti myydä, niin olisiko pelkästään sinun osuudellasi kauppahinnasta saatu asuntoa? Jos lähdetään siitä, että sinulla olisi ollut 20.000 euron arvoinen pankkitalletus, korkotuloa sille olisit saanut pankkien kulloinkin pitkäaikaiselle talletukselle maksaman koron. Ehkä tämän korkotulon menetyksen voisit pääoman 20.000 euron lisäksi vahingonkorvauksena äidiltäsi vaatia. Edunvalvojan velvollisuutena kun olisi ollut - jollei pääoma asuntoon olisi riittänyt - sijoittaa pääoma siten, että sille saadaan kohtuullinen tuotto.

39 § 2 mom.
"Muu omaisuus, jota ei ole käytettävä elatukseen tai muihin päämiehen tarpeisiin, on sijoitettava siten, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto."

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990442#Pidp4205872

nix_nax kirjoitti:

Kun 9-vuotiaana sait 20.000 euron suuruisen perinnön, äitisi edunvalvojanasi on ollut velvollinen tekemään tilin omaisuutesi hoidosta maistraatille. Hän on tarvinnut maistraatin luvan sekä asunto-osakkeiden hankkimiseen nimiisi että näiden osakkeiden myymiseen.

Ota maistraatista selvää, onko asiassa menetelty laillisesti. Jos maistraatti olisi luvat antanut, osakkeiden myyntikauppahinnasta sinun osuutesi olisi tietysti tullut sinulle säilyttää ja äitisi edelleen tehdä vuosittain tiliä maistraatille omaisuutesi hoitamisesta. Varojasi ei ole saatu käyttää sinun elinkustannuksiisi, niistä vastaa huoltaja eli äiti.

Holhoustoimilaki
34 §
"Jollei laissa toisin säädetä, edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta:
.......
10) luovuttaa tai vastiketta antamalla hankkia osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa tai asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/1990) tarkoitettua asumisoikeutta;"

36 § 1-2 mom.
"Oikeustoimi, jonka tekemiseen edunvalvojalla ei ollut kelpoisuutta, ei sido päämiestä.

Oikeustoimi, jonka edunvalvoja on tehnyt ilman tarvittavaa lupaa, ei sido päämiestä, ellei holhousviranomainen, jolta lupaa olisi pitänyt hakea, sitä jälkeenpäin edunvalvojan hakemuksesta hyväksy. Sopijapuolen oikeudesta vetäytyä sopimuksesta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä 27 §:n 2 momentissa säädetään."

Vahingonkorvauksen määrästä on vähän vaikea arviota esittää. Testamentin mukaan perintösi tuli sijoittaa asuntoon, kuten äitisi oli tehnytkin. Jos pääomasi vajaat 20.000 euroa olisi ollut asuntoon sijoitettuna, sen arvo ainakin pääkaupunkiseudulla olisi reilussa 20 vuodessa moninkertaistunut. Mutta kun asunto äidin talousvaikeuksien takia piti myydä, niin olisiko pelkästään sinun osuudellasi kauppahinnasta saatu asuntoa? Jos lähdetään siitä, että sinulla olisi ollut 20.000 euron arvoinen pankkitalletus, korkotuloa sille olisit saanut pankkien kulloinkin pitkäaikaiselle talletukselle maksaman koron. Ehkä tämän korkotulon menetyksen voisit pääoman 20.000 euron lisäksi vahingonkorvauksena äidiltäsi vaatia. Edunvalvojan velvollisuutena kun olisi ollut - jollei pääoma asuntoon olisi riittänyt - sijoittaa pääoma siten, että sille saadaan kohtuullinen tuotto.

39 § 2 mom.
"Muu omaisuus, jota ei ole käytettävä elatukseen tai muihin päämiehen tarpeisiin, on sijoitettava siten, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto."

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990442#Pidp4205872

Lue lisää

Nyt taitaa valitettavasti olla liian myöhäistä vaatia äidiltä vahingonkorvausta oikeusteitse.

Ensinnäkin maistraatti on antanut äidin tekemän päätöstilin tiedoksi kysyjälle tämän täytettyä 18 vuotta. Päätöstilistä on selvinnyt viimeisen tilikauden tapahtumat. Kysyjä on voinut tämän lisäksi pyytää nähtäväksi aikaisempiin vuositileihin liittyvät tositteet.

Edunvalvojan toimintaan perustuva vahingonkorvausvaatimus olisi pitänyt tehdä kolmen vuoden kuluessa siitä kun maistraatti on luovuttanut tilitiedot.

Jos äidillä on ollut rahavaikeuksia, voi olla, että hän ei ole kyennyt vastaamaan lapsensa normaaleista elinkustannuksista. Tällaisessa tilanteessa lapsen omia varoja voidaan käyttää näihin kuluhin.

Voit kuitenkin yrittää tehdä äidin kanssa sopimuksen asiasta. Sopimuksen on syytä olla kirjallinen.

Lakinainen kirjoitti:

Nyt taitaa valitettavasti olla liian myöhäistä vaatia äidiltä vahingonkorvausta oikeusteitse.

Ensinnäkin maistraatti on antanut äidin tekemän päätöstilin tiedoksi kysyjälle tämän täytettyä 18 vuotta. Päätöstilistä on selvinnyt viimeisen tilikauden tapahtumat. Kysyjä on voinut tämän lisäksi pyytää nähtäväksi aikaisempiin vuositileihin liittyvät tositteet.

Edunvalvojan toimintaan perustuva vahingonkorvausvaatimus olisi pitänyt tehdä kolmen vuoden kuluessa siitä kun maistraatti on luovuttanut tilitiedot.

Jos äidillä on ollut rahavaikeuksia, voi olla, että hän ei ole kyennyt vastaamaan lapsensa normaaleista elinkustannuksista. Tällaisessa tilanteessa lapsen omia varoja voidaan käyttää näihin kuluhin.

Voit kuitenkin yrittää tehdä äidin kanssa sopimuksen asiasta. Sopimuksen on syytä olla kirjallinen.

Lue lisää

Niin ja sekin vielä, että milloinka nämä valvonnat siirtyi kunnilta maistraatille?

14+8 kirjoitti:

Niin ja sekin vielä, että milloinka nämä valvonnat siirtyi kunnilta maistraatille?

1. päivänä joulukuuta 1999 eli kun laki holhoustoimesta tuli voimaan.

Lakinainen kirjoitti:

Nyt taitaa valitettavasti olla liian myöhäistä vaatia äidiltä vahingonkorvausta oikeusteitse.

Ensinnäkin maistraatti on antanut äidin tekemän päätöstilin tiedoksi kysyjälle tämän täytettyä 18 vuotta. Päätöstilistä on selvinnyt viimeisen tilikauden tapahtumat. Kysyjä on voinut tämän lisäksi pyytää nähtäväksi aikaisempiin vuositileihin liittyvät tositteet.

Edunvalvojan toimintaan perustuva vahingonkorvausvaatimus olisi pitänyt tehdä kolmen vuoden kuluessa siitä kun maistraatti on luovuttanut tilitiedot.

Jos äidillä on ollut rahavaikeuksia, voi olla, että hän ei ole kyennyt vastaamaan lapsensa normaaleista elinkustannuksista. Tällaisessa tilanteessa lapsen omia varoja voidaan käyttää näihin kuluhin.

Voit kuitenkin yrittää tehdä äidin kanssa sopimuksen asiasta. Sopimuksen on syytä olla kirjallinen.

Lue lisää

"Jos äidillä on ollut rahavaikeuksia, voi olla, että hän ei ole kyennyt vastaamaan lapsensa normaaleista elinkustannuksista. Tällaisessa tilanteessa lapsen omia varoja voidaan käyttää näihin kuluhin."

Noh noh lakinainen,tuo on silkkaa paskaa mitä kirjoitit.
Lapsen omaisuutta ei käytetä normaaleihin elinkustannuksiin koska niistä vastaa huoltaja/huoltajat.

Holhoustoimilaki ei salli sitä että äiti käyttää lapsen omaisuutta vaikkapa vuokraan,ruokaan,vaatteisiin jne.
Toki rahoja voi käyttää vaatteisiin jos kakara itse haluaa jonkun rätin seppälästä.MUTTA vain jos lapsi itse haluaa.

Mutta jokatapauksessa taitaapi olla hyvinkin pitkälti liian myöhäistä asiaan puuttua,mennyt on mennyttä ja ainoastaan vapaaehtoisesti mutsis kuittaa sulle rahat takaisin jotenkin,rosisreissu tuskin menestyy.

Ja senverran vielä että testamentissa mainittu ehto että sijoita hillot asuntoon on täysin vailla juridista pätevyyttä,pikemminkin kehoitus vain.

Voihan hekotus! Varsinaista soopaa suoltaa tämä Jumalaksi itsensä ylentävä.

Alaikäinen ei todellakaan ole se, joka ratkaisee mihin hänen varojaan käytetään. Varojen käytöstä päättää aina edunvalvoja. Lapsi saa päättää ainoastaan omien työansioidensa käytöstä 15 vuotta täytettyään.

Vanhemmilla on tietysti elatusvelvollisuus lapsiinsa nähden, mutta jos on kyseessä tuollainen yllä mainitun kaltainen erityistilanne, että lapsi on perinyt vaikkapa varakkaan isovanhempansa, ja äiti elää köyhyysrajan alapuolella, niin TIETYSTI lapsen varoja voi käyttää, jos pitää ostaa vaikkapa vaatteita tai harrastusvälineitä. Ja miksei ruokaakin. LAPSELLE. Ei muille perheenjäsenille.

Vanhempaansa lapsi ei ole velvollinen elättämään, mutta mitään periaatteellista estettä ei ole sille, että lapsen varoja käytetään esim. asunnon hankkimiseen perheelle. Nämä asiat ratkaistaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti ja lapsen etu on se minkä mukaan mennään.

Lapsen_varojen_käytöstä kirjoitti:

Voihan hekotus! Varsinaista soopaa suoltaa tämä Jumalaksi itsensä ylentävä.

Alaikäinen ei todellakaan ole se, joka ratkaisee mihin hänen varojaan käytetään. Varojen käytöstä päättää aina edunvalvoja. Lapsi saa päättää ainoastaan omien työansioidensa käytöstä 15 vuotta täytettyään.

Vanhemmilla on tietysti elatusvelvollisuus lapsiinsa nähden, mutta jos on kyseessä tuollainen yllä mainitun kaltainen erityistilanne, että lapsi on perinyt vaikkapa varakkaan isovanhempansa, ja äiti elää köyhyysrajan alapuolella, niin TIETYSTI lapsen varoja voi käyttää, jos pitää ostaa vaikkapa vaatteita tai harrastusvälineitä. Ja miksei ruokaakin. LAPSELLE. Ei muille perheenjäsenille.

Vanhempaansa lapsi ei ole velvollinen elättämään, mutta mitään periaatteellista estettä ei ole sille, että lapsen varoja käytetään esim. asunnon hankkimiseen perheelle. Nämä asiat ratkaistaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti ja lapsen etu on se minkä mukaan mennään.

Lue lisää

Lues nyt sitä lakia äläkä lauo omia mielipiteitä.

"että lapsen varoja käytetään esim. asunnon hankkimiseen perheelle"
Niin,oikea sanamuoto on..asunnon ostamista lapselle.

" jos pitää ostaa vaikkapa vaatteita tai harrastusvälineitä. Ja miksei ruokaakin. LAPSELLE. Ei muille perheenjäsenille."

Vaatteet kuuluvat normaaliin elatukseen eli ne kustannetaan vanhempien pussista,harrastusvälineitä voidaan ostaa mutta sehän taas riippuu lapsesta että mitä hän haluaa ja tarvitsee.Ruoka myös maksetaan huoltajien pussista.

"Vanhempaansa lapsi ei ole velvollinen elättämään"

Niin ei ole,tämähän juurikin selventää sun omaa harhakäsitystä että mihin rahoja voi käyttää..Lapsi ei ole myös elatusvelvollinen itseään kohtaan eli hänen ei tarvitse käyttää omaa varallisuutta jos äiti on persauki.

"Alaikäinen ei todellakaan ole se, joka ratkaisee mihin hänen varojaan käytetään."
Ei niin mutta periaatteessa huoltajatkaan eivät ole sitä koska heille syntyy korvausvelvollisuus jos rahoja käytetään väärin.Näin ollen voihan se mutsi käyttää lapsen rahoja ruokaan,vaatteisiin ja maksattaa yhtiövastikkeita lapsen rahalla mutta sitten kun lapsi on 18v niin se on ihan takuuvarmaa että niistä rahoista joutuu tilille jos kakara päättää vetää asian rosikseen.

EI rosiksessa auta selitys että vitttu..oon niin köyhä ja piti ostaa ruokaa ja vaatteita kakaralle kun itse ryyppäsin omat rahani.
Harrastekulut kyllä huomioidaan mutta ruoka/vaatteet ei.

Laissa ei ole porsaanreikää "yllämainitulle tilanteelle" tai sille että elää köyhyysrajan alapuolella.

Holhoustoimilaki ei taida olla tuttu juttu sulle.
Laissa nimenomaan on huoltajalle/huoltajille määrätty velvollisuuksia ja jos sä kuset hommas niin turpiin tulee jälkikäteen.

Tietysti se asunto (tai osa siitä) hankitaan lapsen omistukseen, mutta perhe voi yhdessä asua siinä. Tyhmemmänkin olisi luullut tämän tajuavan.

Et nyt oikein tunnu ymmärtävän pointtia tuon vaatteiden tms. hankkimisen suhteen. Jos äidillä ei yksinkertaisesti ole rahaa hankkia lapselle vaikka talvisaappaita, niin kyllä ne saa lapsen varoilla ostaa. Sinä ilmeisesti kuvittelet että jos vanhemmilla on rahat loppu, niin sitten lapsen pitää vain kulkea kumitossuissa läpi talven, vaikka hänellä olisi tilillä miljoonia.

Tietysti tällainen tilanne on lähinnä teoreettinen, sillä useimmat vanhemmat pystyvät hankkimaan nämä perusasiat. Ja jos kyse on köyhästä perheestä, niin harvemmin lapsellakaan rahaa on. Elävässä elämässä sellaisiakin tapauksia on kuitenkin tullut vastaan, että lapsi on varakas, mutta vanhempi ei.

Huoltajan eli yleensä vanhemman tehtävänä on nimenomaan päättää lapsen taloudellisista asioista ja omaisuuden hoidosta. Turhaan intät, että "periaatteessa huoltajatkaan eivät ratkaisuja tee". Kyllä tekevät. Mahdollinen korvausvelvollisuus aiheutetusta vahingosta on tietysti asia erikseen.

Nuo jaarittelusi siitä että vanhempi ryyppää rahansa ja maksattaa lapsella yhtiövastikkeet yms. ovat jotain omaa ajatteluasi. Jos vanhempasi tai sinä itse olet näin tehnyt, niin tottakai siitä on korvausvelvollisuus seurannut.

Todettakoon kuitenkin selvyyden vuoksi ja kun täällä näitä vänkääjiä näemmä on, että pääsääntö on se, että vanhemmat maksavat kaikki lapsen elantokulut, vaikka lapsella varoja olisikin. Poikkeukset tästä ovat äärimmäisen harvinaisia.

Lapsen_varojen_käytöstä kirjoitti:

Tietysti se asunto (tai osa siitä) hankitaan lapsen omistukseen, mutta perhe voi yhdessä asua siinä. Tyhmemmänkin olisi luullut tämän tajuavan.

Et nyt oikein tunnu ymmärtävän pointtia tuon vaatteiden tms. hankkimisen suhteen. Jos äidillä ei yksinkertaisesti ole rahaa hankkia lapselle vaikka talvisaappaita, niin kyllä ne saa lapsen varoilla ostaa. Sinä ilmeisesti kuvittelet että jos vanhemmilla on rahat loppu, niin sitten lapsen pitää vain kulkea kumitossuissa läpi talven, vaikka hänellä olisi tilillä miljoonia.

Tietysti tällainen tilanne on lähinnä teoreettinen, sillä useimmat vanhemmat pystyvät hankkimaan nämä perusasiat. Ja jos kyse on köyhästä perheestä, niin harvemmin lapsellakaan rahaa on. Elävässä elämässä sellaisiakin tapauksia on kuitenkin tullut vastaan, että lapsi on varakas, mutta vanhempi ei.

Huoltajan eli yleensä vanhemman tehtävänä on nimenomaan päättää lapsen taloudellisista asioista ja omaisuuden hoidosta. Turhaan intät, että "periaatteessa huoltajatkaan eivät ratkaisuja tee". Kyllä tekevät. Mahdollinen korvausvelvollisuus aiheutetusta vahingosta on tietysti asia erikseen.

Nuo jaarittelusi siitä että vanhempi ryyppää rahansa ja maksattaa lapsella yhtiövastikkeet yms. ovat jotain omaa ajatteluasi. Jos vanhempasi tai sinä itse olet näin tehnyt, niin tottakai siitä on korvausvelvollisuus seurannut.

Todettakoon kuitenkin selvyyden vuoksi ja kun täällä näitä vänkääjiä näemmä on, että pääsääntö on se, että vanhemmat maksavat kaikki lapsen elantokulut, vaikka lapsella varoja olisikin. Poikkeukset tästä ovat äärimmäisen harvinaisia.

Lue lisää

Etsi netistä seuraava dokumentti niin et louskuta poskea aivan yhtä ponnekkaasti.

Alaikaisen lapsen omaisuuden hoitaminen

Lapsen edunvalvojilla ei ole täysiä vapauksia tehdä päätöksiä lapsen omaisuuden hoidossa vaan niitä säädellään suhteellisen tarkkaan.

Lapsen_varojen_käytöstä kirjoitti:

Tietysti se asunto (tai osa siitä) hankitaan lapsen omistukseen, mutta perhe voi yhdessä asua siinä. Tyhmemmänkin olisi luullut tämän tajuavan.

Et nyt oikein tunnu ymmärtävän pointtia tuon vaatteiden tms. hankkimisen suhteen. Jos äidillä ei yksinkertaisesti ole rahaa hankkia lapselle vaikka talvisaappaita, niin kyllä ne saa lapsen varoilla ostaa. Sinä ilmeisesti kuvittelet että jos vanhemmilla on rahat loppu, niin sitten lapsen pitää vain kulkea kumitossuissa läpi talven, vaikka hänellä olisi tilillä miljoonia.

Tietysti tällainen tilanne on lähinnä teoreettinen, sillä useimmat vanhemmat pystyvät hankkimaan nämä perusasiat. Ja jos kyse on köyhästä perheestä, niin harvemmin lapsellakaan rahaa on. Elävässä elämässä sellaisiakin tapauksia on kuitenkin tullut vastaan, että lapsi on varakas, mutta vanhempi ei.

Huoltajan eli yleensä vanhemman tehtävänä on nimenomaan päättää lapsen taloudellisista asioista ja omaisuuden hoidosta. Turhaan intät, että "periaatteessa huoltajatkaan eivät ratkaisuja tee". Kyllä tekevät. Mahdollinen korvausvelvollisuus aiheutetusta vahingosta on tietysti asia erikseen.

Nuo jaarittelusi siitä että vanhempi ryyppää rahansa ja maksattaa lapsella yhtiövastikkeet yms. ovat jotain omaa ajatteluasi. Jos vanhempasi tai sinä itse olet näin tehnyt, niin tottakai siitä on korvausvelvollisuus seurannut.

Todettakoon kuitenkin selvyyden vuoksi ja kun täällä näitä vänkääjiä näemmä on, että pääsääntö on se, että vanhemmat maksavat kaikki lapsen elantokulut, vaikka lapsella varoja olisikin. Poikkeukset tästä ovat äärimmäisen harvinaisia.

Lue lisää

"Et nyt oikein tunnu ymmärtävän pointtia tuon vaatteiden tms. hankkimisen suhteen. Jos äidillä ei yksinkertaisesti ole rahaa hankkia lapselle vaikka talvisaappaita, niin kyllä ne saa lapsen varoilla ostaa."

Jos ei ole varaa ostaa talvisaappaita niin sitten mennään ruikuttamaan sossun luukulle niin kas kummaa,talvisaappaat ilmestyy kuin tyhjästä.
Tietysti jos kakara ITSE haluaa ostaa björn borgin talvisaappaat niin ei sitä mikään estä että äiti ne lapsen rahoilla ostaa,asiassa kun kuitenkin ratkaisee se että mitä lapsi haluaa ja mitä ei.

Tietenkin edunvalvojan on toimittava lain mukaan. Kuka ääliö näitä täällä taas vänkää. Kirjoitustyylistä päätellen kyseessä on palstalla taannoin esiintynyt oik.yo, joka käytti nimimerkkiä "Käräjätuomari".

Opiskelijan olisi hyvä ymmärtää se, että vaikka jollakulla on päätösvalta, se ei tarkoita, että hän saisi toimia lainvastaisesti. Oikeilla käräjätuomareillakin on oikeus tehdä päätöksiä, mutta niiden on oltava lain mukaisia. Päätösvalta ei siis ole sama kuin mielivalta.

Eikö näitä asioita opeteta oikiksessa jo ekana vuonna? Vai oletko vasta hakemassa sinne?

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 37 ja 39 §:n mukaan alaikäisen varallisuutta
voidaan käyttää hänen elatukseensa. Varojen hoidon tulee kuitenkin olla
pitkäjänteistä, eikä edunvalvoja saa lain 39 §:n 1 momentin mukaan myydä omaisuutta,
jota lapsi myöhemmin tarvitsee asumista tai elinkeinon harjoittamista varten
tai jolla muutoin on hänelle erityistä arvoa. Lapsen varallisuus voidaan siten
ottaa huomioon ainoastaan, jos omaisuus on määrältään ja laadultaan sellaista,
ettei mainittuja alaikäisen omaisuuden hoitamista koskevia periaatteita rikota.
Varallisuuden huomioon ottaminen vanhemman elatusvastuun vähennyksenä on
kohtuullista erityisesti silloin, kun lapsesta erossa asuva vanhempi on vähävarainen
ja lapsella on huomattava määrä varallisuutta.

Tais jäädä miljonäärilapsi ilman toimeentulotukea saappaisiin.

Lapsen_varojen_käytöstä kirjoitti:

Voihan hekotus! Varsinaista soopaa suoltaa tämä Jumalaksi itsensä ylentävä.

Alaikäinen ei todellakaan ole se, joka ratkaisee mihin hänen varojaan käytetään. Varojen käytöstä päättää aina edunvalvoja. Lapsi saa päättää ainoastaan omien työansioidensa käytöstä 15 vuotta täytettyään.

Vanhemmilla on tietysti elatusvelvollisuus lapsiinsa nähden, mutta jos on kyseessä tuollainen yllä mainitun kaltainen erityistilanne, että lapsi on perinyt vaikkapa varakkaan isovanhempansa, ja äiti elää köyhyysrajan alapuolella, niin TIETYSTI lapsen varoja voi käyttää, jos pitää ostaa vaikkapa vaatteita tai harrastusvälineitä. Ja miksei ruokaakin. LAPSELLE. Ei muille perheenjäsenille.

Vanhempaansa lapsi ei ole velvollinen elättämään, mutta mitään periaatteellista estettä ei ole sille, että lapsen varoja käytetään esim. asunnon hankkimiseen perheelle. Nämä asiat ratkaistaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti ja lapsen etu on se minkä mukaan mennään.

Lue lisää

Ei, vaan vanhempi maksaa lapsen ruuat. Ei lapsi perintörahoillaan. Isommat summat (10 000 ja ylöspäin) maistraatti yleensä jäädytää odottamaan lapsen täysi-ikäistymistä. Jos lapsella on joku erityisen kallis harrastus, vaikkapa lätkä, johon vanhemmalla ei ole varaa, voidaan ERITYISTAPAUKSESSA erikseen määrätä, että perintöä saadaan tähän käyttää. Vain, jos vanhemmalla ei ole varaa, ei niin, että perintö poltetaan niihin kuluihin, jotka ovat vanhemman vastuulla, ja vanhempi jää jollekin pitkälle lomalle nauttimaan, kun ei enää tarvitse käydä töissä jne.

Tässä keskustelussa ei ole kyse äidin rahoista vaan aloittajan omista rahoista.

11+11 kirjoitti:

Tässä keskustelussa ei ole kyse äidin rahoista vaan aloittajan omista rahoista.

Tässä keskustelussa kyllä ihmetyttää, kuinka tärkeä on 20.000 euroa. Vaikka on väärin, että aloittaja menetti perintönsä, niin tekoa ei saa tekemättömäksi. Vääryys on tapahtunut. Tässä tapauksessa vääryydestä kärsivä vaatii korvausta äidiltään. Se on todella niin, että aloittaja ottaa nyt itseltään eli tulevasta perinnöstään. Raha ei lisäänny sillä, että äiti ottaa lainan ja maksaa lisäksi korkoa lainasta. Raha pikemminkin vähenee.

Lisäksi aloittaja on ilmeisesti rikkonut välinsä äitinsä kanssa. Ehkä niin olisi käynyt joka tapauksessa. Mutta selvältä näyttää, että 20.000 on tärkeämpi kuin välit äitiin.

aikaouto kirjoitti:

Tässä keskustelussa kyllä ihmetyttää, kuinka tärkeä on 20.000 euroa. Vaikka on väärin, että aloittaja menetti perintönsä, niin tekoa ei saa tekemättömäksi. Vääryys on tapahtunut. Tässä tapauksessa vääryydestä kärsivä vaatii korvausta äidiltään. Se on todella niin, että aloittaja ottaa nyt itseltään eli tulevasta perinnöstään. Raha ei lisäänny sillä, että äiti ottaa lainan ja maksaa lisäksi korkoa lainasta. Raha pikemminkin vähenee.

Lisäksi aloittaja on ilmeisesti rikkonut välinsä äitinsä kanssa. Ehkä niin olisi käynyt joka tapauksessa. Mutta selvältä näyttää, että 20.000 on tärkeämpi kuin välit äitiin.

Lue lisää

Onko sellainen äiti, joka varastaa omalta lapseltaan, välien säilyttämisen arvoinen?

Toi on kyl aika yleistä...... Multa äiti on vieny kaikki veronpalautukset (ohjas omalle tililleen) siihe asti ku täytin 20-v, sitä ennen vei lapseneläkkeeni vuosien ajan sekä mulle perintönä tulleen osakkeen..vain muutamia mainitakseni. Kaverin äiti oli kans aika näppärä, puhui tutun pankkineidin antaan tyttärensä opintolainan itselleen.

Valitettavasti on ihmisiä, joiden on vaikea erottaa toisistaan oma omaisuus ja muiden omaisuus.

20 000 on iso raha esim. ensiasunnon ostajalle. Tuollaisen summan säästäminen on aika haasteellista varsinkin yksinäiselle vuokralla asuvalle. Ja ilman omaa rahoitusta on nykyään vaikea saada asuntolainaa.

Jos vanhempi jää kiinni lapsensa rahojen kavaltamisesta, lapselle voidaan määrätä edunvalvojaksi yleinen edunvalvoja, joka sitten pyrkii saamaan kapsen rahat takaisin.

Törkeimmissä tapauksissa saattaa tietysti tulla kyseeseen myös rikossyyte vanhemmalle.

näitäsattuu kirjoitti:

Toi on kyl aika yleistä...... Multa äiti on vieny kaikki veronpalautukset (ohjas omalle tililleen) siihe asti ku täytin 20-v, sitä ennen vei lapseneläkkeeni vuosien ajan sekä mulle perintönä tulleen osakkeen..vain muutamia mainitakseni. Kaverin äiti oli kans aika näppärä, puhui tutun pankkineidin antaan tyttärensä opintolainan itselleen.

Lue lisää

No se eläkehän kuuluukin käyttää elättämiseen