20 yhteistä vuotta. Puolisolle toimiva perusarki ja kumppanuus eivät riittäneet. Puolison pettäminen ja suhteen lennosta vaihtaminen on pahinta mitä voi toiselle ja toisen itsetunnolle tehdä. Ja nyt minun pitäisi jaksaa ajatella kaikkia muita kuin loukattua itseäni. Miettiä mikä olisi lapsille parasta ja siinä sivussa pitää järkyttynyt lähipiirikin sen loan ulkopuolella, joka tekisi mieli huutaa ulos kaikille tiedoksi. Yhteinen työpaikka, milloinkohan ensimmäiset ”säälin sua” -katseet nähtävissä kahvipöydässä?
Mutta mitä teiltä haluaisin, no vinkkejä ja etenkin niitä onnistumistarinoita. Tiedän että itse olen avainasemassa, koska katkeruus uhkaa nurkan takana. Miten oikeasti jaksaisin ajatella asioita ilman suurta mustasukkaisuutta miestäni ja hänen tulevaa kumppaniaan kohtaan, jotka veivät minulta ja lapsilta niin paljon. Miehellä uusi suhde, joten joustoa ainakin vielä tuntuu löytyvän asioiden yhdessä hoitamiseen jatkossa. Hänellehän elämä hymyilee. Noita yhteisiä asioita, yhteiset kummilapset, joista tosin liki kaikki ns. minun puoleltani – miten olette hoitaneet? Yhteinen mökki, jonka haluaisimme aikanaan päätyvän lapsillemme – voiko käytännössä yhteisomistajuus toimia? Yhdessäkin pitäisi vielä (pitkä?)tovi asua…
Ja sitten se pilke silmäkulmaan, kuvittelen olevani selviytyjäluonne. Vaikka vuosi ehkä kaksikin menee, ennen kuin uuden kumppanin mahdollisuus käy edes mielessä, käytän tilaisuutta hyväksi, eli kertokaapa te kunnolliset miehet, jotka arvostatte luotettavaa suhdetta, hyvää perusarkea ja perhettä, Suomen luonnon ja mökkielämän hienouksia, mistä teidät löytää? En usko teidän uivan katiskaan tai kurkkaavan marjamättään takaa…
Se tuttuakin tutumpi tarina
60
759
Vastaukset
- epäilevä
En ymmärrä, mutta kirjoituksesi vaikuttaa keksityltä.
- Syvissä vesissä
Miksi ihmeessä keksisin mitään tuollaista, näin kipeästä asiasta??
- eronnut kerran
Syvissä vesissä kirjoitti:
Miksi ihmeessä keksisin mitään tuollaista, näin kipeästä asiasta??
Hoida ero ensin kunnolla ettei lapset kärsi liikaa siitä, toivu erosta ja ala vasta sitten miettiä, missä se uusi onni luuraa.
- eron kokenut ja...
Hoida erosi loppuun, päästä irti miehestäsi. Tule toimeen omillasi. Vasta sitten voit onnistua uudessa suhteessa.
- jalat maassa taas
Totta!, ei koskaan heti uutta, vaan on osattava olla yksin ja päättää kokonaan edellinen suhde.
Siinä on paniikissa ja hakee uutta heti, kun ero tulee, itse tein sen myös ja vain pitkitti erotuskaa.
Vasta nyt kun olen ollut yksin ja selvitellyt oman elmä, olisin valmis uuteen, ja en välttämättä enää edes halua ketään.- Syvissä vesissä
Näinhän se toki on, kuten kolme edellistä viestittelee. Ja aika itsenäinen selviytyjä koen pohjimmiltani kuitenkin olevani. Kaipa yritin jotakin kevennystä viestin loppuun. Enkä voisi sitä oikeasti lapsillekaan edes tehdä pitkään aikaan. Heidän parastaan yritän kaikin voimin ajatella, vaikkei sekään helppoa ole. Ymmärrän kyllä että tarvitsevat isää kuten ennenkin, mutta minultahan se heidän yhteinen aika on pois, jonka isänsä kanssa viettävät. Sen verran sydänverillä sitä on, ettei lisääntyvää omaa aikaa (yksinäisyyttä?) osaa ottaa positiivisena. Senkin aika varmaan tulee. Jos ei muuta niin kuntokuuri alkaa. Mutta oliko kenelläkään kokemuksia noista muutamasta käytännön asiasta?
- vaihtoehto
Syvissä vesissä kirjoitti:
Näinhän se toki on, kuten kolme edellistä viestittelee. Ja aika itsenäinen selviytyjä koen pohjimmiltani kuitenkin olevani. Kaipa yritin jotakin kevennystä viestin loppuun. Enkä voisi sitä oikeasti lapsillekaan edes tehdä pitkään aikaan. Heidän parastaan yritän kaikin voimin ajatella, vaikkei sekään helppoa ole. Ymmärrän kyllä että tarvitsevat isää kuten ennenkin, mutta minultahan se heidän yhteinen aika on pois, jonka isänsä kanssa viettävät. Sen verran sydänverillä sitä on, ettei lisääntyvää omaa aikaa (yksinäisyyttä?) osaa ottaa positiivisena. Senkin aika varmaan tulee. Jos ei muuta niin kuntokuuri alkaa. Mutta oliko kenelläkään kokemuksia noista muutamasta käytännön asiasta?
Yhteisomistuksen saa kyllä unohtaa. Meillä meni yritys myyntiin ja kaikki omaisuus vaihdettiin rahaksi. Sitten velat päältä pois ja loppu jakoon. Ilman suurempaa sotaa nämä saatiin sovittua, mutta lasten kanssa olikin jo vaikeampaa.
Meillä ei ollut erossa sitä kolmatta pyörää, mutta tapaamiset ovat olleet vaikeita saada sujumaan. Syynä exän harrastukset ja muuttaminen. Nyt olen tiukalla linjalla, jos ei sovi, niin asiaan palataan seuraavalla kerralla, kun tapaamiskerta on.
Omaa elämää on ollut todella vaikea suunnitella, näiden muutosten takia. Mutta olen painanut töitä lasten ollessa poissa.
Nyt olen kaikkien suureksi hämmästykseksi tutustunut mieheen, jonka kanssa voisin jopa arjenkin jakaa. Netin kautta. Olen aika kiinni yrityksessä ja lapsissa, joten tätä voi kutsua vuosisadan ihmeeksi. Moni on kauhistellut, kuitenkin tässä uudessa miehessä juurikin eron keskeneräisyyttä, mutta olen sitä mieltä, että hänen avioliittonsa on päättynyt aikaa sitten henkisellä tasolla. Sen verran tuskaista tuntuu olevan. Mutta jos ei uskalla kokeilla, jää empimään olisiko siitä voinut tulla jotain tai miten olisi mennyt. Ikääkin sen verran, ettei tässä kannata kaikkiin asioihin takertua. Onni voi ajaa iäksi ohi.
- justdoit.
Miehellä on toinen nainen. Miksi sinun vielä pitäisi ajatella häntä, toista naista? Ollutta mikä mennyttä.
"Noita yhteisiä asioita,
- yhteiset kummilapset, joista tosin liki kaikki ns. minun puoleltani – miten olette hoitaneet?"
Kummilapset eivät onneksi ole yhteisiä. Eli hoidatte itseksenne suhteet kummilapsiin.
- "Yhteinen mökki, jonka haluaisimme aikanaan päätyvän lapsillemme – voiko käytännössä yhteisomistajuus toimia?"
Ei toimi missään tapauksessa. Mökki myyntiin, lapset eivät aikuistuttuaan edes käy siellä, tai jos käyvät kaikki haluavat samaan aikaan, ja riitelevät vuoroista.
- "Yhdessäkin pitäisi vielä (pitkä?)tovi asua…"
Erotkaa mahdollisimman pian. Erosta pääsee parhaiten yli kuten sanonta kuuluu "poissa silmistä, poissa mielestä"- Syvissä vesissä
Sitä en huomannut tosiaan mainita, että tiedon saatuani erohakemus oli postissa seuraavana päivänä ja lapsillekin asia heti kerrottiin. Nyt on asumiskuviot työn alla. Kaipa tuo asioihin tarttuminen ja tulevaisuuteen suuntaaminen on tapani työstää asiaa. Yhden asian haluan sanoa teille ”pitkän liiton” ihmisille. Jos ja kun suhde alkaa arkipäiväistyä ettekä ole siihen tyytyväisiä, ottakaa asia reilusti esiin kumppanin kanssa ja miettikää yhdessä ratkaisumahdollisuuksia. On maailman raukkamaisin ja nöyryyttävin tapa pelata itselleen uusi uljas tulevaisuus ja pudottaa tällainen pommi täysin puskista puolisolle. Se ettei anneta edes mahdollisuutta yrittää vaikka niin on naimisiin mennessä visusti luvattu loukkaa suunnattomasti. Asunto, raha, lapsi ym. kuviot varmasti järjestyvät, mutta kadotetun itsetunnon löytyminen ja uskallus enää luottaa kehenkään tulevat minulle itselleni olemaan kaikista suurimmat haasteet.
- xcgf
Syvissä vesissä kirjoitti:
Sitä en huomannut tosiaan mainita, että tiedon saatuani erohakemus oli postissa seuraavana päivänä ja lapsillekin asia heti kerrottiin. Nyt on asumiskuviot työn alla. Kaipa tuo asioihin tarttuminen ja tulevaisuuteen suuntaaminen on tapani työstää asiaa. Yhden asian haluan sanoa teille ”pitkän liiton” ihmisille. Jos ja kun suhde alkaa arkipäiväistyä ettekä ole siihen tyytyväisiä, ottakaa asia reilusti esiin kumppanin kanssa ja miettikää yhdessä ratkaisumahdollisuuksia. On maailman raukkamaisin ja nöyryyttävin tapa pelata itselleen uusi uljas tulevaisuus ja pudottaa tällainen pommi täysin puskista puolisolle. Se ettei anneta edes mahdollisuutta yrittää vaikka niin on naimisiin mennessä visusti luvattu loukkaa suunnattomasti. Asunto, raha, lapsi ym. kuviot varmasti järjestyvät, mutta kadotetun itsetunnon löytyminen ja uskallus enää luottaa kehenkään tulevat minulle itselleni olemaan kaikista suurimmat haasteet.
Mikään ei ole mahdotonta tänäpäivänä.Se oli nainen ,joka pommin tipautti.Hämillän ollaan ,turha tuota kieltämään.Eikö olisi voinut aukaista suuta aikaisemmin,kai se oli harkittu teko.
- vaihtoehto
Syvissä vesissä kirjoitti:
Sitä en huomannut tosiaan mainita, että tiedon saatuani erohakemus oli postissa seuraavana päivänä ja lapsillekin asia heti kerrottiin. Nyt on asumiskuviot työn alla. Kaipa tuo asioihin tarttuminen ja tulevaisuuteen suuntaaminen on tapani työstää asiaa. Yhden asian haluan sanoa teille ”pitkän liiton” ihmisille. Jos ja kun suhde alkaa arkipäiväistyä ettekä ole siihen tyytyväisiä, ottakaa asia reilusti esiin kumppanin kanssa ja miettikää yhdessä ratkaisumahdollisuuksia. On maailman raukkamaisin ja nöyryyttävin tapa pelata itselleen uusi uljas tulevaisuus ja pudottaa tällainen pommi täysin puskista puolisolle. Se ettei anneta edes mahdollisuutta yrittää vaikka niin on naimisiin mennessä visusti luvattu loukkaa suunnattomasti. Asunto, raha, lapsi ym. kuviot varmasti järjestyvät, mutta kadotetun itsetunnon löytyminen ja uskallus enää luottaa kehenkään tulevat minulle itselleni olemaan kaikista suurimmat haasteet.
Meillä ei exän kanssa ollut enään mitään muuta yhteistä kuin rahat ja lapset. Seksiä ei liitossa ollut ollut enään pariin vuoteen ja kyse ei ollut minun halujen puutteesta, vaan exän mielestä muutuin laihtuessani(?) vastenmieliseksi. Henkinen kiusaaminen ja jatkuva vähättely olivat jo niin arkipäivää, että niitä tuskin edes huomasin enään.
Mutta minä sen eron sitten alulle panin ja loppuun vein. Pudotin pommin ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta tai pyyntöä suhteen parantamiseksi. Olin vain niin loppuun väsynyt, etten olisi edes jaksanut taistella sen suhteeen puolesta.
Ja tänäpäivänä olen sitä mieltä, että se oli ainoa oikea ratkaisu. Joskus rikottua ei vain pysty enään korjaamaan.
Nyt tässä uudessa suhteessa olen miettinyt samojen karikoitten välttämistä, mutta se onkin yllättävän helppoa. Olemme etäsuhteessa ja viestittely, soittelut ja luona käynnit tekevät sen suhteen. Ja kun aikaa on vähän se pitääkin sitten käyttää tarkkaan, ei jouda tyhjänpäiväisyyksiin takertua. Yksinkertaisesti olen onnellinen tästäkin. Ne hetket mitkä olemme yhdessä onkin sitä täyttä aikaa ja muuten paiskimme tahoillamme töitä ja kasvatamme lapsiamme.
Niin se edellinen avioliitto kesti yli kaksikymmentä vuotta eli aika kauan.
Eli toki suhteen puolesta voi ja pitää tehdä töitä, mutta kauaa sitä ei yksin voi pystyssä pitää.
- KokemusK
"Yhteinen mökki, jonka haluaisimme aikanaan päätyvän lapsillemme – voiko käytännössä yhteisomistajuus toimia? "
Teidän kahden välinen yhteisomistus tuskin toimii. Jos haluatte mökin säilyvän lapsilla, toimivampi tapa on siirtää mökki yhteisenä lahjoituksena jo nyt suoraan lapsille jolloin te ette ole enää omistajina lainkaan.- Syvissä vesissä
Mitä käytännön etua lahjoituksella saavutettaisiin? Lapsista ei ole vielä pieneen hetkeen käytännön asioista vastaamaan tai omineen mökillä käymään?
- KokemusK
Syvissä vesissä kirjoitti:
Mitä käytännön etua lahjoituksella saavutettaisiin? Lapsista ei ole vielä pieneen hetkeen käytännön asioista vastaamaan tai omineen mökillä käymään?
"Mitä käytännön etua lahjoituksella saavutettaisiin?"
Ensinnäkin mökin omistussuhteet yksinkertaistuvat. Muuten sen omistus siirtyisi lapsille vasta joskus pitkän ajan kuluttua erillisten äidin ja isän perintöjen kautta ja siihen voi silloin olla jo muitakin jakajia (=uusien liittojen lapsia tms.). Nyt jäisivät turhat välivaiheet ja odottelut pois ja tulevat perintöverotkin.
Lisäksi lasten omistus voisi rauhoittaa tilannetta siltäkin kantilta että silloin vanhempien pitää ajetella lasten etua mökin hallinnoinnissa, ei vain omaa etuaan ja näkökulmaansa.
"Lapsista ei ole vielä pieneen hetkeen käytännön asioista vastaamaan tai omineen mökillä käymään?"
Vanhemmat toki vastaavat mökin käytönnön asioista mutta se tapahtuu lasten etua ajatellen ja lasten omaisuudesta huolehtien, eikä kilpaillen ja kiistellen sen ex-puolison kanssa yhteisesti omistetusta omaisuudesta.
Lapsen nimissä olevasta omaisuudesta voi olla myös lapselle vanhempana hyötyä koska sitä voidaan käyttä esim. lainan takuuna lapsen aikuistuttua. - Syvissä vesissä
KokemusK kirjoitti:
"Mitä käytännön etua lahjoituksella saavutettaisiin?"
Ensinnäkin mökin omistussuhteet yksinkertaistuvat. Muuten sen omistus siirtyisi lapsille vasta joskus pitkän ajan kuluttua erillisten äidin ja isän perintöjen kautta ja siihen voi silloin olla jo muitakin jakajia (=uusien liittojen lapsia tms.). Nyt jäisivät turhat välivaiheet ja odottelut pois ja tulevat perintöverotkin.
Lisäksi lasten omistus voisi rauhoittaa tilannetta siltäkin kantilta että silloin vanhempien pitää ajetella lasten etua mökin hallinnoinnissa, ei vain omaa etuaan ja näkökulmaansa.
"Lapsista ei ole vielä pieneen hetkeen käytännön asioista vastaamaan tai omineen mökillä käymään?"
Vanhemmat toki vastaavat mökin käytönnön asioista mutta se tapahtuu lasten etua ajatellen ja lasten omaisuudesta huolehtien, eikä kilpaillen ja kiistellen sen ex-puolison kanssa yhteisesti omistetusta omaisuudesta.
Lapsen nimissä olevasta omaisuudesta voi olla myös lapselle vanhempana hyötyä koska sitä voidaan käyttä esim. lainan takuuna lapsen aikuistuttua.Tätä täytyy vielä pohtia. Mutta pidän kyllä huolen että vähintään tehdään paperi, jolla suljetaan mahdolliset tulevat puolisot ja lapset pois (tämä tosin mahdollista vain mieheni osalta, itselläni ikä tulee jo vastaan :( lasten osalta ja naimisiin en kyllä enää vaivaudu.). Ja varmaan sekin olisi kirjattava, ettei mökin myyntiä voi toinen yksin vaatia. Jos mökki menee ennakkoperintönä lapsille, joudutaa taas rikastuttamaan verottajaa.
- omistus
Syvissä vesissä kirjoitti:
Tätä täytyy vielä pohtia. Mutta pidän kyllä huolen että vähintään tehdään paperi, jolla suljetaan mahdolliset tulevat puolisot ja lapset pois (tämä tosin mahdollista vain mieheni osalta, itselläni ikä tulee jo vastaan :( lasten osalta ja naimisiin en kyllä enää vaivaudu.). Ja varmaan sekin olisi kirjattava, ettei mökin myyntiä voi toinen yksin vaatia. Jos mökki menee ennakkoperintönä lapsille, joudutaa taas rikastuttamaan verottajaa.
Jos lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät ole ammatissa niin miettikääpä uudestaan. Jos hakevat opintotukea ja muita sosiaalietuuksia opiskeluun joutuu tämän lahjoitetun mökin ilmoittamaan varallisuutena. Alaikäisen nimiin en laittaisi mitään, koska maistraatti on kiinnostunut näistä omistuksista ja niistä joutuu sinne tekemään selkoa. Ja sitä ei sitten noin vain myydä.
- Hetki kerrallaan.
Melko tuttua juttua. Minulle kävi niin, että tuossa toissa syksynä oltiin syömässä mieheni kanssa ja kysyin, että onko hänellä vanha neljänkympin villitys, vai uusi viidenkympin villitys kun hoikistuu,, on uusi harrastus ja uudet vaatteet, puuttuu enää avioero,blondi venäläinen kymmenen vuotta nuorempi nainen (älkää kukaan loukkaantuko tästä) ja korvis korvaan. Ei kuulemma ollut pelkoa. Joulukuussa kysyin, onko kaikki hyvin, pitäisikö tietää jotain. Kaikki oli hyvin, kyllä hän sitten kertoisi. Tammikuun puolessa välissä haluttiinkin ero. Ja ensin ei ollut ketään, sitten oltiin tapailtu kuukausi, sitten puolitoista ja kun passitin miehen äidilleen yöksi, soitti seuraavana aamuna raivoissaan, että minun täytyy uskoa, kun hän rehellisesti kertoo, että he olivat tunteneet vain puolitoista vuotta. Sanoin, että tuli vuosi lisää ja suljin puhelimen. Siitä se lähti, jumalaton myllerrys, jonka seurauksena opin itsestänni yhden uuden asian. Osasin olla todella ilkeä. Löysin juuri kaikkein pahimmat sanat ja asiat, mitkä loukkasivat eniten.Ainiin, melkein unohdin, se uusi nainen oli blondi, venäläinen ja 9--vuotta nuorempi. Korvis puuttuu vielä, vaikka meinasin sen juuri synttäri lahjaksi antaa. Alku oli helppo, totuuden tultua julki alkoi suoranainen helvetti. Exäni kunniaksi on sanottava, että huusin tai haukuin miten tahansa, hän kuunteli. Laittoi välillä luurin korvaan ja soitti tunnin päästä olenko kunnossa. Minulla oli myös äiti ja ystäviä, joille asiaa itkeä. Meninpä jopa eroryhmään. On todella vapauttavaa puhua asioista, kun toinen ymmärtää, eikä tarvitse pelätä, että joku loukkaantuu, tai luulee, että haluan heidän valitsevan puolen. Pomo raukka sai kuunella välillä, sanoi heti alussa että kuuntelee, mutta ei ole kummankaan puolella. Olemme meinaan samassa firmassa töissä, mutta eri toimipisteessä. Kaiken sen myllerryksen keskellä päätin, että lapset ei saa kärsiä yhtään enempää, kuin on pakko. Tolkutin koko ajan, että isä rakastaa heitä, että oli isä tehnyt minulle mitä tahansa, hän on heille kuitenkin se paras isä. Ja onkin. Tapaa lapsiaan koko ajan, tekee heidän kanssaa kaikkea, hakee, vie, noutaa.... Saimme myös jäädä lasten kanssa omaan kotiin, exälle sopi se summa, minkä sain raavittua kasaan ja lainattua, minulle jäi asunto (tai siis otin lainan itselleni), auto, tavarat ja kaikki, mitä vain halusin. Jopa vähän liiallisuuksiin asti. Jossain vaiheessa tuntui, että minä otin kaiken, hän ei mitään. Mutta eihän kyllä kauheasti tarvinnutkaan, asui pari kuukautta yksin, tai siis siellä asunnossa silloin kun lapset oli ja sitten muuttivat kokonaan yhteen. Tie on ollut melko kivinen, jossain vaiheessa tuntui, etten pääse eteenpäin millään. Mutta nyt tulemme hyvin yhteen. Soittelemme, hoidamme lapsemme yksin, viime viikolla taisin nähdä hänet neljästi, kun toi tai haki jomapaa kumpaa nuorista. Ei se ole helppoa ollut. Vaati tosi paljon nielemistä, itsensää peiliin katsomista ja sen asian tunnustamista, että minä en ollut rakastunut mieheeni, rakastin kyllä, mutta ystävänä. Minulle se riitti, toiselle ei. Ja hänellä oli siihen kaikki oikeus. Valehtelua en hyväksynyt silloin, enkä nyt. Mutta ymmärrän kyllä, että jos sille tielle lähtee, sieltä on tosi vaikea pääsä pois. Ja hänen oli vaikea kertoa minulle, koska näki, miten se sattui. Ja se sattui, en olisi ikinä uskonut, että voisi niin kipeää tehdä. Joku sanoi, että ei se kestä, kun tollai alkoi. Minä tosiaan toivoo, että se kestää. Jotain hyvää tästäkin on oltava. Ja jos rehellinen olen, exäni on nyt onnelllinen. Kaikkein pahimpaan aikaan viime vuonna, meillä oli 19-vuotis hääpäivä. Se oli ihan hirveää. Nyt kun hääpäivä oli viime kuussa, soitin ja onnittelin ihan siitä ilosta, että minusta ei tuntunut pahalta. Haikealta, kyllä, mutta ei pahalta. Ja tajusin, miten paljon olemme molemmat menneet eteenpäin. Lapset voi hyvin, nuorimmainen tosin ei tahtoisi mennä yöksi, mutta muuten näkee isäänsä liki joka päivä ja jos ei, niin ainakin puhuu hänen kanssaan. Kuten sanoin, olemme samassa firmassa töissä, tosin onneksi eri toimipisteissä viimeiset vuodet. En olisi kestänyt viereisessä huoneessa viime vuotta. Nyt hänestä tulee minun pomoni, (omani siirtyy muualle), tosin yhä olemme toisessa toimipisteessä, enkä tule hänen kanssaan työskentelemään. Mutta onistuis sekin, vaikka parempi näin, eipä tule riitoja. En olisi halunnut erota, mutta näin jälkeen päin ajatellen, näin sen olikin tarkoitus mennä. Exälläni oli enemmän rohkeutta sanoa, että se on ohi, kuin minulle. Minulla ei ollut siihen tarvetta, olin ihan tyytyväinen. Mutta, asioilla on taipumus järjestyä, joskus toisin kun haluaa, mutta jollain tavalla kuitenkin. Ja vasta jälkeenpäin tietää, oliko asia hyvä vai ei. Ainoa, mistä olen, täytyy myöntää, kateellinen, on se, että exällä on joku kenelle jutella, kenen kanssa käydä jossain, jonka viereen mennä nukkumaan. Ehkä minulle tulee joskus joku vastaan, en tiedä, olenko siihen edes varlmis vielä. Sen näkee sitten.
- Täyttä soopaa
Sorry mutta jos ihmisellä on olemassa terve itsetunto, sitä ei pysty toinen. eikä kukaan, millään ilveellä hetkauttamaan. Muutenkin aloitus haiskahtaa; loukattu on ja itsetunto nollassa, mutta nyt jo kiinnostaa tietää mitä muut miehet meinaavat mistäkin.
- Järki käteen
Kaikesta kirjoitetusta onnistuit poimimaa vain negatiivisen. Kyllä hyvänkin itsetunnon voi murtaa. Mutta Se auttaa selviytymään. Tuo vastaus kuulostaa siltä, että et ole suurtakaan surua erosta tuntenut. Tai sitten olet kateellinen siitä, että joku uskaltaa myöntää olevansa loukattu. Ja totta kai on. Jos joku pettää ja jättää, Se on suurin loukkaus, mitä toiselle voi tehdä. Jos sellaisesta ei itse tule säröäkään, ei yksinkertaisesti ole rakastanut ollenkaan. Tai on melkoisen itserakas tyyppi. Ja totta kai jossain vaiheessa haluaa seuraa itselleen. Vai pitäisikö nyhjöttää loppu ikä yksin? Sehän tarkoittaisi, että itse tunto on musertunut, eikä kasvanut uudestaan. Puhut itsesi pussiin. Haiskahtaa suoraan sanoen siltä, että saat vain mielihyvää siitä, että voit vinoilla toisille. Sekä on hyvää itsetuntoa? Toisen mollaaminen, kun on alhaalla? Toivon, että minun itsetuntoni on sen verran parempi, etten sorru moiseen.
- Revi siitä
Järki käteen kirjoitti:
Kaikesta kirjoitetusta onnistuit poimimaa vain negatiivisen. Kyllä hyvänkin itsetunnon voi murtaa. Mutta Se auttaa selviytymään. Tuo vastaus kuulostaa siltä, että et ole suurtakaan surua erosta tuntenut. Tai sitten olet kateellinen siitä, että joku uskaltaa myöntää olevansa loukattu. Ja totta kai on. Jos joku pettää ja jättää, Se on suurin loukkaus, mitä toiselle voi tehdä. Jos sellaisesta ei itse tule säröäkään, ei yksinkertaisesti ole rakastanut ollenkaan. Tai on melkoisen itserakas tyyppi. Ja totta kai jossain vaiheessa haluaa seuraa itselleen. Vai pitäisikö nyhjöttää loppu ikä yksin? Sehän tarkoittaisi, että itse tunto on musertunut, eikä kasvanut uudestaan. Puhut itsesi pussiin. Haiskahtaa suoraan sanoen siltä, että saat vain mielihyvää siitä, että voit vinoilla toisille. Sekä on hyvää itsetuntoa? Toisen mollaaminen, kun on alhaalla? Toivon, että minun itsetuntoni on sen verran parempi, etten sorru moiseen.
En ole eronnut. Jos siippani pettäisi ja jättäisi, en loukkaantuisi, olisin iloinen ja hyvilläni hänen puolestaan. Sillä se on oikeaa rakkautta; antaa toiselle vapaus siihen mitä hän halajaa, koska aikuista ihmistä ei voi toinen omistaa eikä kahlita. Mitenkään eikä mihinkään. - Olen koettanut opetella rakastamaan itseäni, se on perusedellytys itsetunnolle.
- Järki käteen
Järki käteen kirjoitti:
Kaikesta kirjoitetusta onnistuit poimimaa vain negatiivisen. Kyllä hyvänkin itsetunnon voi murtaa. Mutta Se auttaa selviytymään. Tuo vastaus kuulostaa siltä, että et ole suurtakaan surua erosta tuntenut. Tai sitten olet kateellinen siitä, että joku uskaltaa myöntää olevansa loukattu. Ja totta kai on. Jos joku pettää ja jättää, Se on suurin loukkaus, mitä toiselle voi tehdä. Jos sellaisesta ei itse tule säröäkään, ei yksinkertaisesti ole rakastanut ollenkaan. Tai on melkoisen itserakas tyyppi. Ja totta kai jossain vaiheessa haluaa seuraa itselleen. Vai pitäisikö nyhjöttää loppu ikä yksin? Sehän tarkoittaisi, että itse tunto on musertunut, eikä kasvanut uudestaan. Puhut itsesi pussiin. Haiskahtaa suoraan sanoen siltä, että saat vain mielihyvää siitä, että voit vinoilla toisille. Sekä on hyvää itsetuntoa? Toisen mollaaminen, kun on alhaalla? Toivon, että minun itsetuntoni on sen verran parempi, etten sorru moiseen.
Tuossa olen osittain samaa mieltä, pointti onkin siinä, että pettää ja VALEHTELEE. Minulle esim. ei se pettäminen ollut lähellekkään niin kipeä paikka, kuin valehtelu. Ja voin sanoa, että olet tuota mieltä nyt, mutta et tiedä mitä mieltä olet, ennenkuin niin tapahtuu. Rakautta on erillaista. Ja jos on sovittu, että ei petetä, se on suurin loukkaus, jos näin tehdään. Se on eri asia, jos on sovittu, että molempi voi tehdä mitä tekee, mutta siinäkin tapauksessa täytyy kunnioittaa toista ihmistä. Minä pystyn kunnioittamaan sinun mielipidettäsi, mutta en sano, että täyttä potaskaa, valhetelet kuitenkin. Sinulla on ihan yhtä lailla oikeus elää noin. Mutta siinä on molempien oltava samaa mieltä. Ja siinä olet oikeassa, että itsensä rakastaminen on tärkeää. Molemmissa hyvät ja huonot puolet.
- Nauti elämästä
"Syvissä vesissä"- olipa hyvin kirjoitettu aloitus. Samalla tavoin analysoin asioita malla kohdallani muutama vuosi sitten olessasni samassa tilanteessa. Rationaalinen ajattelu ja asioiden hoitaminen "sivistyneesti" antaa voimia ja kantaa alkushokin yli. Omalla kohdalla erossa vaikein heti tuli silloin kun kaikki käytännön asiat omaisuuden jaosta ja lasten asioista lähtien oli sovittu. Kun kaikki oli lopullista. Ei ollut enää mitään käytännön asioita, joiden avulla pystyi täyttämään ajan. Toisaalta koska oli jo kulunut aikaa, tuska oli helpompi käsitellä. Tuska ei kohdistunut miehen menettämiseen, vaan ennen kaikkea kokemukseen epäonnistumisesta.
Parhaan avun sain niistä ystävistä, jotka eivät jeesustelleet, opastaneet tai haukkuneet miestä, vaan kuuntelivat ja viettivät kanssani hassutteluaikaa.
Sitten ne yhteiset kummilapset.
Olemme muistaneet yhteisillä lahjoilla. Jompi kumpi on ostanut ja korttiin on laitettu vain maininta "t. Kummit" ja nyt myöhemmin kun on tullut uudet suhteet niin on kirjoitettu "T. Kummit perheineen".
Katkeruudelle ei kyllä kannata antaa tilaa, siinä olet oikeassa. Se vie vain omia energioitasi. Omalla kohdalla ajattelin jo alkuaan, että miehen uusi on hyvä tyyppi, koska onhan exällä selkeästi hyvä naismaku:) Eli pieni keventely on raikastavaa ja ihan oikein.
Voimia ja tsemppiä, muista irrotella ja maistaa naisena olemisen ihanuutta. - Pinnalla yaas
Samoihin syviin vesiin upposin viime kevättalvella. Joku sanoi tässä ketjussa, ettei tervettä itsetuntoa pysty heiluttamaan. Kyllä vaan näköjään pystyy heiluttamaan, mutta sen avulla ihminen nousee syvältäkin. Puolessa vuodessa olen saanut itseni kasaan. Alussa olin niin pihalla, että rationaalisuus oli kaukana, joskus tuntui jopa, että järki lähtee päästä. Näin jälkeen päin ajatellen olen toiminut kuitenkin olosuhteisiin (ja omaan toipumiseen) nähden ihan kelvollisesti. Erityisesti hyötyä on ollut seuraavista asioista:
Hain työterveyslääkäriltä apua nukkumiseen - kunnollinen yöuni on välttämätöntä.
En rynnännyt avautumaan asiasta tutuille ja sukulaisille, vaan hain ammattikuuntelijan.
En parjannut uutta suurta rakkautta puolisolleni.
En ottanut kakkoseen (enkä hänen puolisoonsa) mitään yhteyttä. En ollut kiinnostunut kakkosesta ja suhteen yksityiskohdista.
En jäänyt sairauslomalle, vaan pidin kiinni rutiineista.
Hakeuduin hauskojen ihmisten seuraan.
Erityisesti olen tyytyväinen siihen, että vaikka mieleni oli murtumaisillaan ja tuska suuri, pystyin ilmaisemaan tunteitani sanallisesti ja sain sanottua sekä terapeutille että puolisolleni, miten asiat koen. En sanonut puolisolleni mitään sellaista, mikä kaduttaisi tai mikä ei olisi täysin totta. - Syvissä vesissä
Olipa voimaannuttavat kirjoitukset Nauti elämästä ja Pinnalla taas! Muutamia poimintoja. Tunnetasolla päivä päivältä teen irtautumista miehestäni. Päädynköhän minäkin siihen tosiasiaan, että epäonnistumisen tunne on loppujen lopuksi se isompi asia kuin miehen menetys?
Tuo ”miehen uusi on hyvä tyyppi, koska onhan exällä selkeästi hyvä naismaku” – loistava slogan. Vielä en pysty niin ajattelemaan, mutta jospa ajan kanssa. Onhan mieheni kommentti ollut, että itse asiassa teissä on paljon samaa. Oma kitkerä vastineeni, paitsi ikä… Muutenkin olen varmaan purkanut pahaa oloani hyvin kitkerin/katkerin kommentein mieheni niskaan. Joitakin sanottuja asioita varmaan kadunkin, mutta oman psyykkeen takia katson minulla olevan siihen oikeus. Päivä päivältä asiallisuuteni on kuitenkin lisääntynyt ja suusta pääsee yhä vähemmän sammakoita. Ja väliin olen yrittänyt miestäni muistuttaa, että yritä ymmärtää/kestää – pahaa oloanihan minä vain puran.
Nyt päivät täyttyvät työllä ja muu aika käytännön järjestelyjä hoitaessa. Pahin tunnetyöstö voi tosiaan olla vielä edessä ja pitää miettiä joskos kävisi vaikka jonkun kanssa sitä neutraalisti purkamassa. Kiitos teille!- Nauti elämästä
Itsetutkiskelun kautta huomasin omalta osaltani tuon epäonnistumisen tunteen. En ole koskaan elämässäni kokenut mitään ihmettelyä sen suhteen, josa joku on eronnut. En myöskään koskaan ajatellut erovani itse. Sitten kun niin kuitenkin tapahtui, ep'onnistuminen ja sana yksinhuoltaja kuulostivatkin siltä, että kiinitti huomiota näiden termien käyttöön negatiivissa yhteyksissä. Silloin koin olevani epäonnistunut. Nyt erosta on jo vuosia aikaa ja pakko sanoa, että olen helpottunut. Asiat meni siis kuitenkin siten kuin paras oli.
Kuulostaa varmaan nyt vähemmän korrektilta, mutta suosittelen että irroittelet kun lapset on isällään. Tee kaikkea hassua sopivuuden rajamailla. Saat muuta ajateltavaa ja sisältöä pohdinnoille kuin murehtmisen. Ei kannata purra koko kakkua kerralla, vaan antaa aikaa pureskella kaikki palasissa. Niin pysyt eheänä etkä katkeroidu-
- dfgete6e6
Kaikki myyntiin vaan. Ehkä olisi myös aika katsella uutta työpaikkaa.
- kaikki selvii ajalla
Olin jo aavistellut, että miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa.Sitten jäikin kiinni rysän päältä.
Sanoin heille,että jatkakaa vaan. Oli oikeastaan suuri helpotus kun kaikki paljastui lopulta, en ollutkaan hullu joka tarvii hoitoa kuten nyt jo ex.ni totesi aikoinaan kun epäilin häntä.- Toinen vaimo
Mieheni oli asumuserossa kun tapasin hänet. Hänellä oli kaksi täysi-ikäistä ja yksi alaikäinen lapsi. Olivat olleet 26-vuotta aviossa. Alkoholia oli kulunut runsaasti,molemmilla,ja molemmilla oli sivuhyppyjä liiton aikana. Talon rakensivat,mutta se myyntiin. Tähän saumaan ilmestyin minä, 9-vuotta miestä nuorempi,vaimoa 14-vuotta nuorempi. Olin lapseton sinkku.
Sanoin miehelle,että niin kauan kun et ole virallisesti eronnut,ei tule mitään. Mies tuli myöhemmin käymään,näytti avioeropäätöksen. Hän vuokrasi itselleen yksiön. Hän oli vapaa. Vai oliko?
Nyt alkoi miehen kriisi. Hän kaipasi perhettään,heidän joulujaan,matkojaan ja sukujuhliaan. Mies alkoi ryypätä urakalla. Hän palasi exän luo viikoksi. Tuli minulle päiviksi. Yksiössään ei voinut olla hetkeäkään. Miehen psyyke oli täysin romuna. Hän joutui sairaalaan juopottelun tuloksena,ja kävin katsomassa. Samoin kävi exä.
Mies seilasi,sähläsi sairasti ja kärsi.
Yksiö meni alta maksamattomien vuokrien takia. Mies muutti exälle,jätti minut. Nämä vuodet olivat katastrofaalisia. Monien vaiheiden,vuosien jälkeen,mies rauhoittui,jonkin verran. Muutimme yhteen ja alettiin olemaan yhdessä kotona. Toisin sanoen juopoteltiin,pelattiin korttia ja parannettiin maailmaa jne. Siinä oli tuhannen mutkaa,tässä suhteessa.Joku meidät piti yhdessä. Sitten tapahtui yllättävää. Mies muuttui. Hän alkoi innokkaasti tekemään ruokaa,paistamaan pizzoja,leipomaan. Itse menin töihin.
Mies oli sairauseläkkellä. Miehestä paljastui äärimmäisen hienotunteinen,älykäs,herkkä mies. Menimme avioliittoon. Meillä oli tämän jälkeen monta vuotta hienoa aikaa. Kunnes......mies menehtyi 9-vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Olimme yhdessä,monien karikkojen ajan,20-vuotta.
Nyt olen leski,ollut vuoden,ja ikävä on tuttu seuralainen. Kaipaan miehen huumorintajua,neuvoja ja kaikkea. - MsRosario
Toinen vaimo kirjoitti:
Mieheni oli asumuserossa kun tapasin hänet. Hänellä oli kaksi täysi-ikäistä ja yksi alaikäinen lapsi. Olivat olleet 26-vuotta aviossa. Alkoholia oli kulunut runsaasti,molemmilla,ja molemmilla oli sivuhyppyjä liiton aikana. Talon rakensivat,mutta se myyntiin. Tähän saumaan ilmestyin minä, 9-vuotta miestä nuorempi,vaimoa 14-vuotta nuorempi. Olin lapseton sinkku.
Sanoin miehelle,että niin kauan kun et ole virallisesti eronnut,ei tule mitään. Mies tuli myöhemmin käymään,näytti avioeropäätöksen. Hän vuokrasi itselleen yksiön. Hän oli vapaa. Vai oliko?
Nyt alkoi miehen kriisi. Hän kaipasi perhettään,heidän joulujaan,matkojaan ja sukujuhliaan. Mies alkoi ryypätä urakalla. Hän palasi exän luo viikoksi. Tuli minulle päiviksi. Yksiössään ei voinut olla hetkeäkään. Miehen psyyke oli täysin romuna. Hän joutui sairaalaan juopottelun tuloksena,ja kävin katsomassa. Samoin kävi exä.
Mies seilasi,sähläsi sairasti ja kärsi.
Yksiö meni alta maksamattomien vuokrien takia. Mies muutti exälle,jätti minut. Nämä vuodet olivat katastrofaalisia. Monien vaiheiden,vuosien jälkeen,mies rauhoittui,jonkin verran. Muutimme yhteen ja alettiin olemaan yhdessä kotona. Toisin sanoen juopoteltiin,pelattiin korttia ja parannettiin maailmaa jne. Siinä oli tuhannen mutkaa,tässä suhteessa.Joku meidät piti yhdessä. Sitten tapahtui yllättävää. Mies muuttui. Hän alkoi innokkaasti tekemään ruokaa,paistamaan pizzoja,leipomaan. Itse menin töihin.
Mies oli sairauseläkkellä. Miehestä paljastui äärimmäisen hienotunteinen,älykäs,herkkä mies. Menimme avioliittoon. Meillä oli tämän jälkeen monta vuotta hienoa aikaa. Kunnes......mies menehtyi 9-vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Olimme yhdessä,monien karikkojen ajan,20-vuotta.
Nyt olen leski,ollut vuoden,ja ikävä on tuttu seuralainen. Kaipaan miehen huumorintajua,neuvoja ja kaikkea.Asiat eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia kuin niiden luulisi olevan. Kenenkään elämä ei parane sillä, että lähtee omia tai parisuhteen ongelmia pakoon ja sotkee niihin vielä kolmannen, täysin sivullisen henkilön. Tunnistin miehestä pikkupojan, joka ei uskaltanut olla yksin eikä kantaa vastuutaan. Hän kaipasi äitiä. Vasta paljon myöhemmin hän aikuistui ja otti vastuuta. Tämä oli kasvutarina, opettavainen sellainen.
- Toinen vaimo
MsRosario kirjoitti:
Asiat eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia kuin niiden luulisi olevan. Kenenkään elämä ei parane sillä, että lähtee omia tai parisuhteen ongelmia pakoon ja sotkee niihin vielä kolmannen, täysin sivullisen henkilön. Tunnistin miehestä pikkupojan, joka ei uskaltanut olla yksin eikä kantaa vastuutaan. Hän kaipasi äitiä. Vasta paljon myöhemmin hän aikuistui ja otti vastuuta. Tämä oli kasvutarina, opettavainen sellainen.
Ms Rosario Kiitos vastauksesta. Mieheni oli todellakin ikuinen "pikkupoika". Samassa miehessä löytyi Mies,Rakastaja,Ystävä,Kaveri. Hän kaipasi isäänsä. Isä hukkui,kun oli 3-vuotias. Mies yritti epätoivoisesti muistaa jotain isästään. Hän muisti,että isä oli kantanut reppuselässä saunasta tupaan. Oli kylmä pohjoinen ilta. Kertoi tätä tarinaa satoja kertoja. Miehellä oli tarve puhua kipeistä asioista,kaikista asioista. Niin oli itselläkin. Istuttiin keittiön pöydän ääreen ja puhuttiin ja taas puhuttiin. Mies lopetti tupakanpoltonkin,kun olisi kesken tarinan pitänyt mennä ulos tupakalle. Itse en ole koskaan polttanut. Otettiin huikkaa ja tehtiin ruokaa ja pelattiin korttia. Töihinhän toki mentiin välillä. Mies oli edelleen kova tekemään työtä. Samoin kuin olen itsekin.
- oliko geeneissä syy
Alkoholi varmaan pilas ensimmisenkin avioliiton, miksi piti juoda, se on tässä se ensimmäinen kysymys, sillä toista ihmistä ei voi syyttää juomisestaan.
- Toinen vaimo
Mies oli 20v ja armeijassa,kun lapsi oli tulossa. Kiireellä avioon,lapsen takia,Kaksi tuli lisää. Mies kertoi minulle satoja kertoja sitä,että tuli liian varhain isäksi. Ei ymmärtänyt sitä vastuuta ja kaikkea. Oma isä oli kuollut,kun mies oli 3vuotias. Oman isän malli puuttui.
Hän oli kova tekemään työtä. Suurinpiirtein yötä päivää raatoi. Myös kalja maistui. Kodin rakensi lapsilleen,koulutti ja maksoi harrastukset. Vaimo oli myös koko ajan työssä. Viikonloput menivät kaljan ja viinan juontiin. Nämä kaikki asiat kuulin myöhemmin, mieheltä,miehen siskolta,exältä, Nuoruus oli mennyt perheprojkteihin. Yhteinen aika kului riitelyssä rahasta Ym.
Kumpikaan ei loppujen lopuksi syyttänyt toista,mutta ero oli järkytys,sukulaisille. Ei saisi erota. Pitäisi vaan sukulaisten mukaan kestää ja olla yhdessä. Kun siis minä,vieras nainen, tulin kuvioihin, se oli pommi. Vieraissa saivat kaikki käydä,mutta siitä ei saanut joutua kiinni. Eikä varsinkaan julkisesti olla uuden naisen kanssa. Mies siis kuitenkin kipuili edelleen. Exä sanoi mulle,että ottaa ja saa miehen koska tahansa takaisin. Mies meni takaisin ja lähti taas kulkuun. Exä ei koskaan alkanut seurustelemaan,asui aina yksin. Ei luopunut sukunimestä,joka tuli minulle. Exä ei ikinä päästänyt irti miehestäni,noin kuvaannollisesti. Kännipuhelut tuli tutuiksi vuosien varrella. Nämä 20 vuotta olivat kaikille äärimmäisen raskaita. Jos nyt eksyisin tällaiseen tilanteeseen,juoksisin ja lujaa pois. - Tarinoita riittää
Toinen vaimo kirjoitti:
Mies oli 20v ja armeijassa,kun lapsi oli tulossa. Kiireellä avioon,lapsen takia,Kaksi tuli lisää. Mies kertoi minulle satoja kertoja sitä,että tuli liian varhain isäksi. Ei ymmärtänyt sitä vastuuta ja kaikkea. Oma isä oli kuollut,kun mies oli 3vuotias. Oman isän malli puuttui.
Hän oli kova tekemään työtä. Suurinpiirtein yötä päivää raatoi. Myös kalja maistui. Kodin rakensi lapsilleen,koulutti ja maksoi harrastukset. Vaimo oli myös koko ajan työssä. Viikonloput menivät kaljan ja viinan juontiin. Nämä kaikki asiat kuulin myöhemmin, mieheltä,miehen siskolta,exältä, Nuoruus oli mennyt perheprojkteihin. Yhteinen aika kului riitelyssä rahasta Ym.
Kumpikaan ei loppujen lopuksi syyttänyt toista,mutta ero oli järkytys,sukulaisille. Ei saisi erota. Pitäisi vaan sukulaisten mukaan kestää ja olla yhdessä. Kun siis minä,vieras nainen, tulin kuvioihin, se oli pommi. Vieraissa saivat kaikki käydä,mutta siitä ei saanut joutua kiinni. Eikä varsinkaan julkisesti olla uuden naisen kanssa. Mies siis kuitenkin kipuili edelleen. Exä sanoi mulle,että ottaa ja saa miehen koska tahansa takaisin. Mies meni takaisin ja lähti taas kulkuun. Exä ei koskaan alkanut seurustelemaan,asui aina yksin. Ei luopunut sukunimestä,joka tuli minulle. Exä ei ikinä päästänyt irti miehestäni,noin kuvaannollisesti. Kännipuhelut tuli tutuiksi vuosien varrella. Nämä 20 vuotta olivat kaikille äärimmäisen raskaita. Jos nyt eksyisin tällaiseen tilanteeseen,juoksisin ja lujaa pois.Sinä tuli väliin ja exä ei koskaan päästänyt irti! Hei haloo, eikö sinun olisi pitänyt olla alkamatta sen juopot ukkomiehen hyysääminen.
Toinen juttu, mikä pisti silmääni oli, että sinun mielestäsi vaimon olisi pitänyt muuttaa nimensä, kun sinä sen nyt sait.
Höh! Tottakai äiti halusi säilyttää lastensa kanssa saman sukunimen!
Ps. Asiasta toiseen! Kerroit nyt ainakin kolmannen kerran tämän tarinasi tai siis minä olen lukenut eri ketjuista sitä aikaisemminkin.
Onko se alko tylsistänyt sinunkin ajatusmaailmasi? - Toinen vaimo
Tarinoita riittää kirjoitti:
Sinä tuli väliin ja exä ei koskaan päästänyt irti! Hei haloo, eikö sinun olisi pitänyt olla alkamatta sen juopot ukkomiehen hyysääminen.
Toinen juttu, mikä pisti silmääni oli, että sinun mielestäsi vaimon olisi pitänyt muuttaa nimensä, kun sinä sen nyt sait.
Höh! Tottakai äiti halusi säilyttää lastensa kanssa saman sukunimen!
Ps. Asiasta toiseen! Kerroit nyt ainakin kolmannen kerran tämän tarinasi tai siis minä olen lukenut eri ketjuista sitä aikaisemminkin.
Onko se alko tylsistänyt sinunkin ajatusmaailmasi?Tarinoita riittää. Kirjoitin ihan selvästi,että hän oli virallisesti eronnut,kun aloimme suhteen. Hän oli vapaa. Tarkoitin irtipäästämisellä sitä,että exä tuli kyläilemään kännissä meillä.soitteli kännipuheluitaan. Hän ei voinut millään hyväksyä sitä,että mies lähti. Ja otti eron. Se oli valtava kolaus tälle naiselle.
Kaksi lapsista oli jo erisukunimisiä tässä vaiheessa. Olivat aviossa. Exä nyt halusi pitää sukunimen. Mies sanoi monta kertaa,että vaihda se tyttönimeksi. Minusta laki pitäisi olla sellainen,kun solmitaan uusi avioliitto,vanhan avioliiton nimi automaattisesti vaihtoon. Tyttönimi takaisin. Lapset ovat jo aikuisia,eivätkä ole samannimisiä. - Sivullinen huomio
Toinen vaimo kirjoitti:
Tarinoita riittää. Kirjoitin ihan selvästi,että hän oli virallisesti eronnut,kun aloimme suhteen. Hän oli vapaa. Tarkoitin irtipäästämisellä sitä,että exä tuli kyläilemään kännissä meillä.soitteli kännipuheluitaan. Hän ei voinut millään hyväksyä sitä,että mies lähti. Ja otti eron. Se oli valtava kolaus tälle naiselle.
Kaksi lapsista oli jo erisukunimisiä tässä vaiheessa. Olivat aviossa. Exä nyt halusi pitää sukunimen. Mies sanoi monta kertaa,että vaihda se tyttönimeksi. Minusta laki pitäisi olla sellainen,kun solmitaan uusi avioliitto,vanhan avioliiton nimi automaattisesti vaihtoon. Tyttönimi takaisin. Lapset ovat jo aikuisia,eivätkä ole samannimisiä.Huom! Kirjoitit, että mies oli asumiserossa, kun tapasitte. Asumisero ei ole vielä virallinen ero jos ihan tarkkoja ollaan! Muutenkin ero tuntui olevan pahasti kesken, mutta silti kaksi naista halusi tapella tuosta juoposta!
- ihmettelen asiaa
Toinen vaimo kirjoitti:
Tarinoita riittää. Kirjoitin ihan selvästi,että hän oli virallisesti eronnut,kun aloimme suhteen. Hän oli vapaa. Tarkoitin irtipäästämisellä sitä,että exä tuli kyläilemään kännissä meillä.soitteli kännipuheluitaan. Hän ei voinut millään hyväksyä sitä,että mies lähti. Ja otti eron. Se oli valtava kolaus tälle naiselle.
Kaksi lapsista oli jo erisukunimisiä tässä vaiheessa. Olivat aviossa. Exä nyt halusi pitää sukunimen. Mies sanoi monta kertaa,että vaihda se tyttönimeksi. Minusta laki pitäisi olla sellainen,kun solmitaan uusi avioliitto,vanhan avioliiton nimi automaattisesti vaihtoon. Tyttönimi takaisin. Lapset ovat jo aikuisia,eivätkä ole samannimisiä.Mikään laki ei kiellä kerran saatua sukunimeä pitämästä. Toisekseen se on halvempaakin kuin teettää kaikki asiapaperit ym uusiksi ja moni on voinut saada ammatllista nimeä tms juuri avioliiton kautta tulleella nimellään. Ei ex-miehen naimisiin meno asiaa muuta. Onhan samansukunimisiä muutenkin paljon. Harvassa on todella uniikit sukunimet. Eikä sukunimeensä tottunut ex-puoliso välttämättä koe sukunimeään miehen ex-sukuun liittäväksi. Miksi sukunimi asia sinua häiritsee?
- Toinen vaimo
ihmettelen asiaa kirjoitti:
Mikään laki ei kiellä kerran saatua sukunimeä pitämästä. Toisekseen se on halvempaakin kuin teettää kaikki asiapaperit ym uusiksi ja moni on voinut saada ammatllista nimeä tms juuri avioliiton kautta tulleella nimellään. Ei ex-miehen naimisiin meno asiaa muuta. Onhan samansukunimisiä muutenkin paljon. Harvassa on todella uniikit sukunimet. Eikä sukunimeensä tottunut ex-puoliso välttämättä koe sukunimeään miehen ex-sukuun liittäväksi. Miksi sukunimi asia sinua häiritsee?
Ihmettelen asiaa nimim.
Minulla oli sukunimi,jota oli vain yksi Suomessa.
Siis kaksiosaisena. Leskenä muutin nimeni. Minun identiteetilleni on tärkeätä,että sukunimi ovessa on mikä olen. Äärimmäisen tärkeä asia.
Ensimmäisen avioliiton jälkeen,vaihdoin heti tyttönimeksi. Silloinen mieheni oli löytänyt jo avioliittomme aikana uuden naisen,jonka kanssa myöhemmin avioitui. Hänelle kuuluu ensimmäisen mieheni sukunimi,ei minulle. Pidän hyvin tärkeänä nimenomaan sukunimeä. Kun mies avioituu ja antaa sukunimensä sinulle,se on suuri kunnia. - Toinen vaimo
Tarinoita riittää kirjoitti:
Sinä tuli väliin ja exä ei koskaan päästänyt irti! Hei haloo, eikö sinun olisi pitänyt olla alkamatta sen juopot ukkomiehen hyysääminen.
Toinen juttu, mikä pisti silmääni oli, että sinun mielestäsi vaimon olisi pitänyt muuttaa nimensä, kun sinä sen nyt sait.
Höh! Tottakai äiti halusi säilyttää lastensa kanssa saman sukunimen!
Ps. Asiasta toiseen! Kerroit nyt ainakin kolmannen kerran tämän tarinasi tai siis minä olen lukenut eri ketjuista sitä aikaisemminkin.
Onko se alko tylsistänyt sinunkin ajatusmaailmasi?Nimim tarinoita riittää. Tarinani on varmaan arkipäivää Suomessa. Toisia vaimoja ja miehiä on Suomi täynnä.
Minulla oli aikaa kuunnella miestäni vuosikaudet ja hän kuunteli minua. Kun lapsia ei ollut, siirsin kaiken hoivaviettini mieheen. Mies kuin mies nauttii taatusti huomiosta.
Hän taas auttoi minua tosi paljon,esim kärsimättömän luonteeni takia. Hän totesi aina, että ei hötkyillä. Huomenna on uusi päivä.
Olimme molemmat viinan suurkuluttajia monta vuotta. Kumpikaan ei ollut toistaan parempi. Ei tarvinnut toisen nostaa itseään jalustalle. Saimme kotonamme kaksistaan vapista ja täristä krapulassa. Jompikumpi jaksoi lähteä Alkoon tai Apteekkiin.
Liitoissa,jossa mies joutuu ottamaan kossua halkopinon välistä,on jotain pahasti pielessä. Tai autotallissa on salapullo. Mies joutuu piilottelemaan omaa minäänsä. Ja akka motkottaa ja nalkuttaa. Ennemmin tai myöhemmin tuo mies lähtee. Tai jos ei lähde,on täysin tossun alla kotityrannin kanssa. - valpurikm
Toinen vaimo kirjoitti:
Ihmettelen asiaa nimim.
Minulla oli sukunimi,jota oli vain yksi Suomessa.
Siis kaksiosaisena. Leskenä muutin nimeni. Minun identiteetilleni on tärkeätä,että sukunimi ovessa on mikä olen. Äärimmäisen tärkeä asia.
Ensimmäisen avioliiton jälkeen,vaihdoin heti tyttönimeksi. Silloinen mieheni oli löytänyt jo avioliittomme aikana uuden naisen,jonka kanssa myöhemmin avioitui. Hänelle kuuluu ensimmäisen mieheni sukunimi,ei minulle. Pidän hyvin tärkeänä nimenomaan sukunimeä. Kun mies avioituu ja antaa sukunimensä sinulle,se on suuri kunnia.En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi ottaa toisen sukunimi kun menee naimisiin. En ottanut mieheni nimeä vaikka on aika harvinainen ja itselläni tavallinen. 1930-luvulla säädettiin laki, että naisen piti ottaa miehen sukunimi naimisiin mennessään, se laki onneksi muutettiin 80-luvulla vastaamaan nykyaikaa. Perinteestä ei voi puhua, koska lakioli voimassa vain n.50 vuotta.
- Ex-rouva
Toinen vaimo kirjoitti:
Nimim tarinoita riittää. Tarinani on varmaan arkipäivää Suomessa. Toisia vaimoja ja miehiä on Suomi täynnä.
Minulla oli aikaa kuunnella miestäni vuosikaudet ja hän kuunteli minua. Kun lapsia ei ollut, siirsin kaiken hoivaviettini mieheen. Mies kuin mies nauttii taatusti huomiosta.
Hän taas auttoi minua tosi paljon,esim kärsimättömän luonteeni takia. Hän totesi aina, että ei hötkyillä. Huomenna on uusi päivä.
Olimme molemmat viinan suurkuluttajia monta vuotta. Kumpikaan ei ollut toistaan parempi. Ei tarvinnut toisen nostaa itseään jalustalle. Saimme kotonamme kaksistaan vapista ja täristä krapulassa. Jompikumpi jaksoi lähteä Alkoon tai Apteekkiin.
Liitoissa,jossa mies joutuu ottamaan kossua halkopinon välistä,on jotain pahasti pielessä. Tai autotallissa on salapullo. Mies joutuu piilottelemaan omaa minäänsä. Ja akka motkottaa ja nalkuttaa. Ennemmin tai myöhemmin tuo mies lähtee. Tai jos ei lähde,on täysin tossun alla kotityrannin kanssa.No eipä kovin hääviltä sinunkaan elämäsi vaikuta, otan osaa.
Sanoit, että jos mies joutuu salaa halkopinosta käymään pullolla, on liitossa pahasti vikaa.
Minä sanoisin tuohon, että miehessä on tuolloin paljon vikaa.
Itse otin eron tuollaisesta viikonloppujuoposta jo toistakymmentä vuotta sitten. Eipä ole mies uutta vakisuhdetta löytänyt, vaan on jatkanut suhdettaan viinaan ja tupakkaan, ja sairastunut siinä sivussa vakavasti ja saanut lopputilin.
Minä puolestani tapailen vain fiksuja miehiä, joita ei epäterveet elämäntavat ole pilanneet. On nautinto viettää kynttilläillallista nykyisen miesystäväni kanssa. Hänen kanssaan punaviinipullosta riittää molemmille lasi tai korkeintaan kaksi, ja yleensä pullonpohjalle jää vielä tilkka. - Toinen vaimo
Ex-rouva kirjoitti:
No eipä kovin hääviltä sinunkaan elämäsi vaikuta, otan osaa.
Sanoit, että jos mies joutuu salaa halkopinosta käymään pullolla, on liitossa pahasti vikaa.
Minä sanoisin tuohon, että miehessä on tuolloin paljon vikaa.
Itse otin eron tuollaisesta viikonloppujuoposta jo toistakymmentä vuotta sitten. Eipä ole mies uutta vakisuhdetta löytänyt, vaan on jatkanut suhdettaan viinaan ja tupakkaan, ja sairastunut siinä sivussa vakavasti ja saanut lopputilin.
Minä puolestani tapailen vain fiksuja miehiä, joita ei epäterveet elämäntavat ole pilanneet. On nautinto viettää kynttilläillallista nykyisen miesystäväni kanssa. Hänen kanssaan punaviinipullosta riittää molemmille lasi tai korkeintaan kaksi, ja yleensä pullonpohjalle jää vielä tilkka.Ex-rouvalle. Hyvin tunnut tietävän,mitä exällesi kuuluu. On hyvä että pidät huolta hänen asioistaan. Niinkuin exät yleensä tekee. Eivät anna uutta mahdollisuutta miehelle,vaan roikkuvat mukana. Juuri siksi,että voivat kertoa sukulaisille ja varsinkin lapsille,"että kun minä jätin tuon juopon,niin alamäki alkoi"
Jälleen voi nostaa itsensä jalustalle.
Antakaa meidän toisten naisten hyysätä teidän exjuoppojanne. Mitä puututte enää meidän elämään. Eläkää itse sitä sivistynyttä elämää,missä juodaan vuosikertaviinejä,pikkusormi pystyssä.
Lasillinen tai kaksi? Itse olen nykyään absolutisti. En juo pisarakaan. Vesiselvänä olen ollut jo monta vuotta. - Ex-rouva
Toinen vaimo kirjoitti:
Ex-rouvalle. Hyvin tunnut tietävän,mitä exällesi kuuluu. On hyvä että pidät huolta hänen asioistaan. Niinkuin exät yleensä tekee. Eivät anna uutta mahdollisuutta miehelle,vaan roikkuvat mukana. Juuri siksi,että voivat kertoa sukulaisille ja varsinkin lapsille,"että kun minä jätin tuon juopon,niin alamäki alkoi"
Jälleen voi nostaa itsensä jalustalle.
Antakaa meidän toisten naisten hyysätä teidän exjuoppojanne. Mitä puututte enää meidän elämään. Eläkää itse sitä sivistynyttä elämää,missä juodaan vuosikertaviinejä,pikkusormi pystyssä.
Lasillinen tai kaksi? Itse olen nykyään absolutisti. En juo pisarakaan. Vesiselvänä olen ollut jo monta vuotta.Toinen vaimo: en todellakaan ole kiinnostunut exäni asioista. En ole puhunut hänen kanssaan kahteen vuoteen, enkä aio koskaan enää puhuakaan. Siihen menness olin vastannut niihin iänikuisiin kännipuheluihin.
Valitettavasti tulin tietoiseksi hänen terveydentilastaan, koska soittivat siraalasta minulle, että exä oli saanut aivoverenvuodon ja pyysi välittämään tietoa lapsille.
Toivottavasti kuolinviesti välitetään suoraan lapsille, he ovat jo aikuisia. En tiedä sitten kenen rahoilla ukko kuopataan, kun omansa on haaskannut ja lapsensa opiskelevat .
Täysi-ikäisiä lapsiaan exä ei ole tukenut eurollakaan, joten voin itse ja kaikki läheisenikin nostaa itseni sen suhteen jalustalle. Luuseri-isästä huolimatta he saavat kohtuullisen hyvät eväät elämäänsä. - Toinen vaimo
Ex-rouva kirjoitti:
Toinen vaimo: en todellakaan ole kiinnostunut exäni asioista. En ole puhunut hänen kanssaan kahteen vuoteen, enkä aio koskaan enää puhuakaan. Siihen menness olin vastannut niihin iänikuisiin kännipuheluihin.
Valitettavasti tulin tietoiseksi hänen terveydentilastaan, koska soittivat siraalasta minulle, että exä oli saanut aivoverenvuodon ja pyysi välittämään tietoa lapsille.
Toivottavasti kuolinviesti välitetään suoraan lapsille, he ovat jo aikuisia. En tiedä sitten kenen rahoilla ukko kuopataan, kun omansa on haaskannut ja lapsensa opiskelevat .
Täysi-ikäisiä lapsiaan exä ei ole tukenut eurollakaan, joten voin itse ja kaikki läheisenikin nostaa itseni sen suhteen jalustalle. Luuseri-isästä huolimatta he saavat kohtuullisen hyvät eväät elämäänsä.Ex-rouvalle. Olet eronnut 10 vuotta sitten. Vielä 2 vuotta sitten joku soitteli kännipuheluja. Olet näköjään lähiomainen,kun sairaalasta soitetaan sinulle. Jos olet virallisesti eronnut,ei sinun tarvitse huolehtia exäsi hautaamisesta. Yhteiskunta huolehtii siitä asiasta. Aivoverenvuodon jälkeen ihminen voi kyllä elää pitkäänkin. Jatka sinä vain kynttiläillallisia tuttavasi kanssa. Ei sinun tarvitse enää exästä huolta kantaa.
- dxgbxdbxd
Toinen vaimo kirjoitti:
Ex-rouvalle. Olet eronnut 10 vuotta sitten. Vielä 2 vuotta sitten joku soitteli kännipuheluja. Olet näköjään lähiomainen,kun sairaalasta soitetaan sinulle. Jos olet virallisesti eronnut,ei sinun tarvitse huolehtia exäsi hautaamisesta. Yhteiskunta huolehtii siitä asiasta. Aivoverenvuodon jälkeen ihminen voi kyllä elää pitkäänkin. Jatka sinä vain kynttiläillallisia tuttavasi kanssa. Ei sinun tarvitse enää exästä huolta kantaa.
Vai että toinen vaimo olit. Olet täällä arvostemelassa puolisoita, jotka eivät hyväksy alkoholiongelmaisia miehiä. Olet varmaan mennyt surusta sekaisin, mutta jos et olisi suhteillut varatun kanssa ei täälläkään tarvitsisi hyökkäillä ihmisten kimppuun.
- Ex-rouva
Toinen vaimo kirjoitti:
Ex-rouvalle. Olet eronnut 10 vuotta sitten. Vielä 2 vuotta sitten joku soitteli kännipuheluja. Olet näköjään lähiomainen,kun sairaalasta soitetaan sinulle. Jos olet virallisesti eronnut,ei sinun tarvitse huolehtia exäsi hautaamisesta. Yhteiskunta huolehtii siitä asiasta. Aivoverenvuodon jälkeen ihminen voi kyllä elää pitkäänkin. Jatka sinä vain kynttiläillallisia tuttavasi kanssa. Ei sinun tarvitse enää exästä huolta kantaa.
Kaikista kirjoituksistasi huomaa, että sinulla ei todellakaan ole käsifystä siitä, että ex- puolison tempaukset koskettavat edelleen lasten kautta.
Ei se yhteiskunta exää hautaan laita, vaan parikymppiset tyttäreni sen joutuvat tekemään. Ei tuon ikäisillä ole elämänkokemusta tällaisista asioista. Jokainen äiti joutuu tuollaisessa tilanteessa tukemaan lapsiaan. Välillisesti sitä joutuu kärsimään lasten puolesta. Kornia on, että vaikka isä ei heitä 18 vuotispäivän jälkeen ole eurollakaan jeesannut, niin heidän pitää isästään huolehtia. - Ex-rouva
Toinen vaimo kirjoitti:
Ex-rouvalle. Olet eronnut 10 vuotta sitten. Vielä 2 vuotta sitten joku soitteli kännipuheluja. Olet näköjään lähiomainen,kun sairaalasta soitetaan sinulle. Jos olet virallisesti eronnut,ei sinun tarvitse huolehtia exäsi hautaamisesta. Yhteiskunta huolehtii siitä asiasta. Aivoverenvuodon jälkeen ihminen voi kyllä elää pitkäänkin. Jatka sinä vain kynttiläillallisia tuttavasi kanssa. Ei sinun tarvitse enää exästä huolta kantaa.
Kaikista kirjoituksistasi huomaa, että sinulla ei todellakaan ole käsifystä siitä, että ex- puolison tempaukset koskettavat edelleen lasten kautta. Exästäni en huolta kanna, vaan lapsistamme, joista kaiken järjen mukaan molempien vanhempien tuliisi huolehtia.
Ei se yhteiskunta exää hautaan laita, vaan parikymppiset tyttäreni sen joutuvat tekemään. Ei tuon ikäisillä ole elämänkokemusta tällaisista asioista. Jokainen äiti joutuu tuollaisessa tilanteessa tukemaan lapsiaan. Välillisesti sitä joutuu kärsimään lasten puolesta. Kornia on, että vaikka isä ei heitä 18 vuotispäivän jälkeen ole eurollakaan jeesannut, niin heidän pitää isästään huolehtia.
Niin, ja jos tarkkoja ollaan, niin erostani on melkein 14 vuotta.. - Toinen vaimo
Ex-rouva kirjoitti:
Kaikista kirjoituksistasi huomaa, että sinulla ei todellakaan ole käsifystä siitä, että ex- puolison tempaukset koskettavat edelleen lasten kautta. Exästäni en huolta kanna, vaan lapsistamme, joista kaiken järjen mukaan molempien vanhempien tuliisi huolehtia.
Ei se yhteiskunta exää hautaan laita, vaan parikymppiset tyttäreni sen joutuvat tekemään. Ei tuon ikäisillä ole elämänkokemusta tällaisista asioista. Jokainen äiti joutuu tuollaisessa tilanteessa tukemaan lapsiaan. Välillisesti sitä joutuu kärsimään lasten puolesta. Kornia on, että vaikka isä ei heitä 18 vuotispäivän jälkeen ole eurollakaan jeesannut, niin heidän pitää isästään huolehtia.
Niin, ja jos tarkkoja ollaan, niin erostani on melkein 14 vuotta..Ex-rouva. Tyttäresi eivät todellakaan maksa yhtään hautajaislaskua. Perukirja kun tehdään,sitten kun mies nyt ensin kuolee,siihen merkataan varat ja velat.Jos exäsi on niin Pee Aa kun sanot,niin sossu kuittaa halvat hautajaiset. Velkojat,jos niitä on,saavat perukirjakopion. Velat kuittaantuvat näin. Perikunta ei joudu vastuuseen vainajan veloista. Jos miehesi on nyt edelleen sairaalassa yksin,niin sosiaalihoitaja on sitä varten siellä,joka järjestää yhdessä sossun kanssa exäsi asioita. Sinulla ja tyttärilläsi ei ole mitään velvollisuuksia häntä kohtaan.
- Toinen vaimo
Sivullinen huomio kirjoitti:
Huom! Kirjoitit, että mies oli asumiserossa, kun tapasitte. Asumisero ei ole vielä virallinen ero jos ihan tarkkoja ollaan! Muutenkin ero tuntui olevan pahasti kesken, mutta silti kaksi naista halusi tapella tuosta juoposta!
Sivullinen huomio. Kirjoitin,että aloitimme suhteen,kun hän oli virallisesti eronnut.
- Toinen vaimo
dxgbxdbxd kirjoitti:
Vai että toinen vaimo olit. Olet täällä arvostemelassa puolisoita, jotka eivät hyväksy alkoholiongelmaisia miehiä. Olet varmaan mennyt surusta sekaisin, mutta jos et olisi suhteillut varatun kanssa ei täälläkään tarvitsisi hyökkäillä ihmisten kimppuun.
Dxg......jne. Nyt en ymmärrä. Miten niin surusta sekaisin? Minä hyväksyin alkoholisti miehen, kun olen itsekin alkoholisti. Nykyään raitis alkoholisti.
- Ex-rouva
Toinen vaimo kirjoitti:
Ex-rouva. Tyttäresi eivät todellakaan maksa yhtään hautajaislaskua. Perukirja kun tehdään,sitten kun mies nyt ensin kuolee,siihen merkataan varat ja velat.Jos exäsi on niin Pee Aa kun sanot,niin sossu kuittaa halvat hautajaiset. Velkojat,jos niitä on,saavat perukirjakopion. Velat kuittaantuvat näin. Perikunta ei joudu vastuuseen vainajan veloista. Jos miehesi on nyt edelleen sairaalassa yksin,niin sosiaalihoitaja on sitä varten siellä,joka järjestää yhdessä sossun kanssa exäsi asioita. Sinulla ja tyttärilläsi ei ole mitään velvollisuuksia häntä kohtaan.
Persaukisia on joka lähtöön. Exälläni on raha-asiat päin honkia, mutta omistusasunto hänellä edelleen on, josta jonkin verran velkaa, ja osuus vaatimattomasta mökistä.
Sossu ei kenenkään sellaisen hautajaisia kustanna, jolla jotakin realisoitavaa on.
Tilillä kun ei rahaa ole, niin ensitöinään saavat realisoida kämpän..
Aika monet hautajaiset olen järjestänyt, joten tiedän marssijärjestyksen. Sillä erotuksella, että muilla oli tilillään rahaa.
Tyttärillä säilyy kyllä moraalinen velvollisuus huolehtia isänsä. - Toinen vaimo
Ex-rouva kirjoitti:
Persaukisia on joka lähtöön. Exälläni on raha-asiat päin honkia, mutta omistusasunto hänellä edelleen on, josta jonkin verran velkaa, ja osuus vaatimattomasta mökistä.
Sossu ei kenenkään sellaisen hautajaisia kustanna, jolla jotakin realisoitavaa on.
Tilillä kun ei rahaa ole, niin ensitöinään saavat realisoida kämpän..
Aika monet hautajaiset olen järjestänyt, joten tiedän marssijärjestyksen. Sillä erotuksella, että muilla oli tilillään rahaa.
Tyttärillä säilyy kyllä moraalinen velvollisuus huolehtia isänsä.Ex-rouva. Olet hyvin selvillä miehesi tilitiedoista ja osuuksista. Tietenkään sossu ei auta,jos on realisoitavaa. Miehellesi hommataan edunvalvoja,joka auttaa taloudenpidossa. Edelleenkään ei ole sinun ja tyttäriesi asia hoitaa talousasioita.Jos jotakin jää,tyttäret perivät isänsä. Jos tyttäret eivät välitä isästään,sille ei voi mitään. He ovat täysi-ikäisiä ja päättävät ihan itse.
- Orvokki5
Toinen vaimo kirjoitti:
Ex-rouvalle. Hyvin tunnut tietävän,mitä exällesi kuuluu. On hyvä että pidät huolta hänen asioistaan. Niinkuin exät yleensä tekee. Eivät anna uutta mahdollisuutta miehelle,vaan roikkuvat mukana. Juuri siksi,että voivat kertoa sukulaisille ja varsinkin lapsille,"että kun minä jätin tuon juopon,niin alamäki alkoi"
Jälleen voi nostaa itsensä jalustalle.
Antakaa meidän toisten naisten hyysätä teidän exjuoppojanne. Mitä puututte enää meidän elämään. Eläkää itse sitä sivistynyttä elämää,missä juodaan vuosikertaviinejä,pikkusormi pystyssä.
Lasillinen tai kaksi? Itse olen nykyään absolutisti. En juo pisarakaan. Vesiselvänä olen ollut jo monta vuotta.Mieheni exä yritti manipuloida miestäni vielä naimisiin mentyämme. Heidän eronsa oli tullut voimaan 10 kk ennen kuin tapasin mieheni. Sanoi kihlauduttuamme, että miksi oli mennyt toisen naisen kanssa yhteen, kun hänellä oli vielä tunteita miestäni kohtaan. Halusi vain pyörittää kauhaa kattilassa ja sekoittaa elämäämme. Laittoi tekstiviestin, jossa kertoi miehen sammuneen keittiön pöydän ääreen ja lapsen sitä joutuneen katsomaan. Ilmoitin hänelle miehen kautta, että jos ei lopeta niin ilmoitan poliisille häirinnästä. Ei sen koomin tullut mitään viestejä minulle, mutta miehelleni kylläkin. Mies haki teini-ikäisen tyttären nähden naisen autotallista 7 euron arvoisen vasaransa, niin nainen uhkasi laittaa poliisille varkausasiasta ilmoituksen. Nainen uhkaili vievänsä tyttären toiselle paikkakunnalle, kielsi tulemasta kaupungin suosituimpaan ravintolaan, kun hän joutuu häpeämään. Otti yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja pyysi neuvottelua ruokoista niitä korottaakseen, kun miehen tulot olivat nousseet (ei pitänyt paikkaansa). Nainen myrkytti miehen tyttären mielen, ja levitti pitkin kyliä perättömiä juttuja miehestäni, joita kuulimme hänen ystäviensä kautta. Mietimme jo herjaussyytettä mutta ajattelimme että tällainen nainen haluaa ennen kaikkea huomiota. Emme halunneet hänelle sitä iloa, että joudumme tätä asiaa hänen kanssaan riitelemään ties kuinka kauan. Emme yksinkertaisesti halunneet mitään yhteyttä koko naiseen. Viinihuuruissa hän tekstaili enimmäkseen, kun oli yksin viikonloppuna kotona. Nainen vaihtoi sittemmin sukunimensä tyttönimeen ja mitä ilmeisemmin hakeutui terapeutille, kun ei itse kyennyt käsittelemään asiaa. Hän oli pettänyt miestään jo useita kertoja ja niistä kärähtänyt, luvannut parantaa tapansa jne. Mies kyllästyi kateettomiin lupauksiin ja vaimonsa vieraissa kulkemiseen. Hän päätti käyttää oman elämänsä muution kuin aisankannattajana toimimiseen. Seksiä ei ollut enää vuosiin heidän välillään ollut. Mies petti pelkästä pettämisen riemusta, kärähti ja muutti pois naisen luota. Kun tapasin hänet, näin heti kuinka rikki ja yksinäinen mies oli. Vuosikaudet ilman hellyyttä ja kosketusta oli jättänyt jälkensä. Rakastuimme ja loppu on historiaa. Olen naimisissa upean miehen kanssa jo kymmenettä vuotta. Mietin usein jälkikäteenkin, mikä saa toisen puolison pelaamaan em. likaista peliä? Tekeekö liian kipeää katsoa peiliin ja todeta, että en ole täydellinen?
- Toinen vaimo
valpurikm kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi ottaa toisen sukunimi kun menee naimisiin. En ottanut mieheni nimeä vaikka on aika harvinainen ja itselläni tavallinen. 1930-luvulla säädettiin laki, että naisen piti ottaa miehen sukunimi naimisiin mennessään, se laki onneksi muutettiin 80-luvulla vastaamaan nykyaikaa. Perinteestä ei voi puhua, koska lakioli voimassa vain n.50 vuotta.
Valpurikm Halusit olla itsenäinen. Jos tulee lapsia,ne on myös äidin nimellä. Yhdessäkin perheessä on neljä poikaa. Äidin sukunimellä. Aviossa ovat,mutta miehen sukunimeä pojilla ei ole. Jotenkin tässäkohtaa tuntuu oudolta.
- tiedän tämän
se motkotus akalla usein johtuu siitä et mies on pitänny kakkosta jos ei ole ollut alkoholiongelmaa,kysymyksessä usein mies joka kyllästyy vaimoonsa mutta hoivaamiset kelpais
- Toinen nainen
Tiedän tämän. Kotona pitää asioiden olla niin,että väliin ei voi kukaan tulla. Jos kotona on molempien yhdessä hyvä olla,miksi ihmeessä sieltä lähtee pois? Ei mies hae kakkosta,jos oman vaimon kanssa asiat on kunnossa. Ei aviopuolisoa saa pitää itsestään selvänä asiana. Olen nähnyt liittoja,jossa vaimo puhuu koko ajan ja komentaa. Mies on hiljaa ja tekee ko.asiat. Kehutaan naapureille,kuinka minulla on rauhallinen,raataja kotona. Todellisuudessa tämä mies on suunnitellut jo pitkään lähtöä tästä komentelevasta ja kiukkuisesta akasta.
Kun sitten ottaa kapsäkkinsä ja lähtee,vaimo ei käsitä mitään! Vielä,jos mies on löytänyt mukavan ihmisen,saa se toinen nainen kuulla kunniansa. Vokotteli hänen miehensä hyvästä avioliitosta pois. Niinpä.
- ota vastuuta myös
muuten, toiset naiset roikkuu varatun miehen elämässä ja siitä syystä ero lopulta tuleekin
- pidä hyvänäs
Olen huomannu, että on suurta vihaa miehen ex-vaimoa kohtaan miehen uudella, ja se kestää vaikka vuosikymmeniä.
Toinen vaimo on saattanut olla vaikka salarakas ja osallinen eroon näin pettäjän kanssa.
Vielä vihat saa päällensä petetty vaimo, joka usein ihan liiankin kiltti ja tunnollinen, hoitanut kodin ja miehenkin,joka tottunut elämään kuin ns.poikamies, ei huolen häiv'ää kun kotona ei tarvii tehdä mitää, hieno autokin vaimon osin maksamana uutta katselemaan.
Tietäspä kakkoset, mitä mies tekee kotona perheelleen, uhkailee ja särkee kaiken.- Toinen vaimo
Pidä hyvänäs. Mies nyt oli päättänyt erota vaimostaan ja hakenut asumuseroa,ennenkuin me oltiin ikinä nähtykään. Mies oli kurkkuamyöten täynnä juoppoa,pettävää vaimoaan. Olivat ihan tarpeeksi riidelleet. Kun aviopari ryyppää viikonloput vuosikaudet,ei se ole lasten katseltavaa. Nämä asiat tulivat minulle tuetoon vasta myöhemmin. Kävi vielä niin,että en ole koskaan halunnut lapsia. Mies sanoi jossain vaiheessa,tietämättä minun kannastani,että isäksi hän ei enää halua. Oli loistojuttu. En ole koskaan katunut,etten tehnyt tenavia. Kun nyt kuuntelen porukoiden ahdistusta lasten ja lastenlasten takia,huohahdan helpotuksesta. Ei ole niitä murheita.
- Erikoinen tapaus...
Toinen vaimo kirjoitti:
Pidä hyvänäs. Mies nyt oli päättänyt erota vaimostaan ja hakenut asumuseroa,ennenkuin me oltiin ikinä nähtykään. Mies oli kurkkuamyöten täynnä juoppoa,pettävää vaimoaan. Olivat ihan tarpeeksi riidelleet. Kun aviopari ryyppää viikonloput vuosikaudet,ei se ole lasten katseltavaa. Nämä asiat tulivat minulle tuetoon vasta myöhemmin. Kävi vielä niin,että en ole koskaan halunnut lapsia. Mies sanoi jossain vaiheessa,tietämättä minun kannastani,että isäksi hän ei enää halua. Oli loistojuttu. En ole koskaan katunut,etten tehnyt tenavia. Kun nyt kuuntelen porukoiden ahdistusta lasten ja lastenlasten takia,huohahdan helpotuksesta. Ei ole niitä murheita.
Toinen vaimo- sinun kirjoituksesi kertoo halveksunnasta ja vihasta ex-vaimoa kohtaan. Kuinka aviopari ryyppäsi ja rälläsi vuosikausia ja kuitenkin kun itse tuon juopot sait jatkoit juuri sitä samaa.
Jos tuollaista elämää olisin viettänyt niin en kyllä tulisi sitä tänne palstalle kertomaan itseäni ylentäen ja miehen eksää halveksien.
Jos kunnon nainen ja ihminen olet, niin sinun olisi pitänyt tuo ukkosi ohjata hoitoon ja pelastaa hänen lapsensa näkemästä viinanhuuruista kotielämää.
Vaan ei, sinä jatkoit tuon lasten isän kanssa sitä samaa! Missä järkesi oli silloin?
Kehut vielä kuinka monta vuotta vain ryyppäsitte ja korttia pelasitte! Toinen haki lisää viinaa ja lääkettä, kun sitä tarvittiin.
Onhan se surua, kun tuollaisen juoppolallin menetit! Miehen, joka ei edes lapsistaan välittänyt... - Leski
Erikoinen tapaus... kirjoitti:
Toinen vaimo- sinun kirjoituksesi kertoo halveksunnasta ja vihasta ex-vaimoa kohtaan. Kuinka aviopari ryyppäsi ja rälläsi vuosikausia ja kuitenkin kun itse tuon juopot sait jatkoit juuri sitä samaa.
Jos tuollaista elämää olisin viettänyt niin en kyllä tulisi sitä tänne palstalle kertomaan itseäni ylentäen ja miehen eksää halveksien.
Jos kunnon nainen ja ihminen olet, niin sinun olisi pitänyt tuo ukkosi ohjata hoitoon ja pelastaa hänen lapsensa näkemästä viinanhuuruista kotielämää.
Vaan ei, sinä jatkoit tuon lasten isän kanssa sitä samaa! Missä järkesi oli silloin?
Kehut vielä kuinka monta vuotta vain ryyppäsitte ja korttia pelasitte! Toinen haki lisää viinaa ja lääkettä, kun sitä tarvittiin.
Onhan se surua, kun tuollaisen juoppolallin menetit! Miehen, joka ei edes lapsistaan välittänyt...Erikoinen tapaus. Pitää ilmeisesti rautalangasta vääntää. En tuntenut miestä ennen asumuseroa. Enkä ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään,kun asuin aivan eri kaupungissa.
Muutin yksin kotikaupunkiini. Paikallinen baari avattiin,ja siellä näin ensimmäisen kerran tämän miehen. Istuttiin isolla porukalla samassa isossa pöydässä. Kaverit kysyi mieheltä,jotka hänet hyvin tunsivat miksi on yksin. Mies sanoi,että talo myytiin,hän haki asumuseroa ja seuraavaksi tulee ero.
Näin tapasin tulevan aviomieheni,elämäni miehen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271878
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231828Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1181819Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.821606Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601432Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201246Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381138- 111138
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127