Isosiskoni sai lapsen tuossa pari vuotta sitten ja vanhemmistani tuli sen myötä ensimmäistä kertaa isovanhemmat. Olen kuitenkin huomannut, että tämän myötä välit vanhempiini ovat loitontuneet. He eivät pidä minuun enää kovin paljon yhteyttä, vaan ovat enemmän kiinnostuneita siskosta ja hänen perheestä. He soittelevat puolin ja toisin päivittäin. Silloin kun itse olen yhteydessä vanhempiini, varsinkin äitiini tuntuu, että hänellä ei ole ikinä aikaa minulle: on työkiireitä, kiire tapaamaan siskon tyttöäni, kotitöitä jne. Tämä on todella surullista sillä tuntuu, että olisin menettänyt vanhempani.
Lisäksi vanhempani vierailevat ainakin viikottain siskoni luona ja toisinpäin, vaikka meillä on yhtä pitkät välimatkat. Vanhempani ovat tänä vuonna käyneet kodissani kerran enkä ole saanut kutsua sinnekään. Lisäksi tuntuu siltä, että silloin harvoin kun näemme/soitamme vanhempani puhuvat kokoa ajan tästä tytöstä. Siitä kuinka ihana hän on ja mitä uutta hän on oppinut, kuinka rakas tämä lapsi on heille. Tottakai minäkin hänestä välitän kovasti, mutta olisi ihana jos tuntisin että myös omat vanhempani välittäisivät minusta. Lisäksi silloin kun yritän avautua jostakin asioista tuntuu, että vanhempani jatkuvasti hylkäävät nämä. Etenkin äitini saattaa neuvoa ja vertailla minua suuresti siskooni. Miten hyvä, että hän hankki lapsen eikä esimerkiksi toista koiraa mistä itse olen haaveillut pitkään.
Tämä on todella surullista, koska tuntuu että vanhemmat eivät pidä tulevaisuudensuunnitelmiani arvossa, koska he änkevät lapsinäkökulmaa joka asiaan. Alan menettää toivoni ja tuntuu, että en enää itsekään halua olla yhteydessä vanhempiini.Onko jollakin antaa neuvoja tilanteeseen?Ehkä omia kokemuksia?
Vanhempia ei enää kiinnosta
92
4410
Vastaukset
- acutue
Sääli että susta tuntuu näin vaikka voi olla että vanhempas ei sitä tajua itse eikä huomaa koska onhan se heillekkin ihanaa kun on ovat saaneet lapsenlapsen. Etkö sinä voisi ottaa osaa siihen iloon ja mennä mukaan auttamaan ehkä lapsen hoidossa eikä jäädä ulkopuolelle. Vanhempies huomio on nyt nuorimmassa jäsenessä eikä sun siitä tarvi olla kade. Mene mukaan siihen..ehkä ovat sitä odottaneetkin? Tai sit jos oot jo näin tehny niin ei auta muu kun yrittää puhua miltä tuntuu ilman syyttämistä.
- hunaja52
Älä syytä aloittajaa kateudesta, vaan koeta sinäkin ymmärtää, että hänellä on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena tyttärenä, vaikka hänelle ei olekaan syntynyt vauvaa.
Miksi ihmeessä aloittajan pitäisi mennä mukaan "tuohon iloon", että saisi kuunnella päivästä toiseen paikan päällä, kuinka upea jokin lapsenlapsi on?
Lapsiperheissä ei jutella muuta kuin lapsesta, ja muut ovat vain lahjojen tuojia.
Elämässä on paljon muutakin kuin vain eläminen lapsenlapsen vuoksi, jota koko suvun pitäisi huomioida.
Iäkkäänä ja hoivaa tarvitessaan nuo aloittajan vanhemmat voivat sitten hyvin mennä pyytämään siltä lapsenlapsensa äidiltä ja isältä huomiota ja hoivaa. Aivan yhtä paljon aikaa ja rahaa kuin isovanhemmat antoivat lapsenlapselle, kun tämä oli pieni. Pah, tuskin tulevat, eikä tarvitse aloittajankaan sitten aikoinaan mennä. - veelako siellä?
hunaja52 kirjoitti:
Älä syytä aloittajaa kateudesta, vaan koeta sinäkin ymmärtää, että hänellä on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena tyttärenä, vaikka hänelle ei olekaan syntynyt vauvaa.
Miksi ihmeessä aloittajan pitäisi mennä mukaan "tuohon iloon", että saisi kuunnella päivästä toiseen paikan päällä, kuinka upea jokin lapsenlapsi on?
Lapsiperheissä ei jutella muuta kuin lapsesta, ja muut ovat vain lahjojen tuojia.
Elämässä on paljon muutakin kuin vain eläminen lapsenlapsen vuoksi, jota koko suvun pitäisi huomioida.
Iäkkäänä ja hoivaa tarvitessaan nuo aloittajan vanhemmat voivat sitten hyvin mennä pyytämään siltä lapsenlapsensa äidiltä ja isältä huomiota ja hoivaa. Aivan yhtä paljon aikaa ja rahaa kuin isovanhemmat antoivat lapsenlapselle, kun tämä oli pieni. Pah, tuskin tulevat, eikä tarvitse aloittajankaan sitten aikoinaan mennä.Olipas katkeraa avautumista. Olet tietenkin veela .. eikö? Isovanhemmilla on täys oikeus iloita ja nauttia lapsenlapsistaan. Koiraa ei voi verrata lapseen.
Silloin kun vanhemmat pääsevät isovanhemmiksi he ikääkuin siirtyvät askeleen eteenpäin elämässä ja siirtyvät paapomaan sitä oikeaa pikkulasta, ei lapsen asemaan jämähtänyttä aikuista. - tasa-arvofauna
veelako siellä? kirjoitti:
Olipas katkeraa avautumista. Olet tietenkin veela .. eikö? Isovanhemmilla on täys oikeus iloita ja nauttia lapsenlapsistaan. Koiraa ei voi verrata lapseen.
Silloin kun vanhemmat pääsevät isovanhemmiksi he ikääkuin siirtyvät askeleen eteenpäin elämässä ja siirtyvät paapomaan sitä oikeaa pikkulasta, ei lapsen asemaan jämähtänyttä aikuista.se on vela :)
Ja aika heikko veto minustakin syyttää kateutta, kun toinen tuntee jäävänsä yksin. - helinä897
veelako siellä? kirjoitti:
Olipas katkeraa avautumista. Olet tietenkin veela .. eikö? Isovanhemmilla on täys oikeus iloita ja nauttia lapsenlapsistaan. Koiraa ei voi verrata lapseen.
Silloin kun vanhemmat pääsevät isovanhemmiksi he ikääkuin siirtyvät askeleen eteenpäin elämässä ja siirtyvät paapomaan sitä oikeaa pikkulasta, ei lapsen asemaan jämähtänyttä aikuista.Joidenkin elämään ei mahdu kuin lasten teko ja sen jälkeen mummona olo. Hoh-hoi-jaa.
Mihin olet miehesi unohtanut? - veelako siellä
helinä897 kirjoitti:
Joidenkin elämään ei mahdu kuin lasten teko ja sen jälkeen mummona olo. Hoh-hoi-jaa.
Mihin olet miehesi unohtanut?Teille veloille tiedoksi, olla vela eli jäädä tietoisesti lapsettomaksi on teidän valintanne.
Vanhemmillanne on myös oikeus omiin valintoihinsa ja mieltymyksiinsä. On täysin luonnollista että lapsenlapset tuntuvat läheisemmiltä ja tärkeämmiltä kuin lapsen koira.
Kumma juttu että samaan aikaan vaaditaan omilta vanhemmilta kiinnostusta omaa elämää kohtaan, mutta se miehen suku heivataan täysin ulkopuoliseksi. - veelako siellä
helinä897 kirjoitti:
Joidenkin elämään ei mahdu kuin lasten teko ja sen jälkeen mummona olo. Hoh-hoi-jaa.
Mihin olet miehesi unohtanut?"Mihin olet miehesi unohtanut? "
Ei ole unohtunut mihinkään, just eilen viimeiksi kovasti kyseli koska saadaan tyttärenpoika seuraavan kerran kylään vaarin kanssa mato-ongelle. - voi elämä
veelako siellä kirjoitti:
Teille veloille tiedoksi, olla vela eli jäädä tietoisesti lapsettomaksi on teidän valintanne.
Vanhemmillanne on myös oikeus omiin valintoihinsa ja mieltymyksiinsä. On täysin luonnollista että lapsenlapset tuntuvat läheisemmiltä ja tärkeämmiltä kuin lapsen koira.
Kumma juttu että samaan aikaan vaaditaan omilta vanhemmilta kiinnostusta omaa elämää kohtaan, mutta se miehen suku heivataan täysin ulkopuoliseksi.oot nyt eri keskustelussa -sori.
- hunaja52
veelako siellä kirjoitti:
"Mihin olet miehesi unohtanut? "
Ei ole unohtunut mihinkään, just eilen viimeiksi kovasti kyseli koska saadaan tyttärenpoika seuraavan kerran kylään vaarin kanssa mato-ongelle.Vaikka olenkin vela enkä tule tekemään lapsia, ajattelen siitä huolimatta lapsia, mutta yleensä vain siinä valossa, että kuinka paljon vaivaa ja rahallista kustannusta niistä koituu omille vanhemmille ja isovanhemmilleen.
Juuri äskettäin sain taas muistutuksen siitä, kuinka kapeasti isovanhempi ajattelee, eikä näe, että suurin hyötyjä on se oma jälkipolvi. Harrastuspaikan Mummo puhui lapsensa tulevista häistä (vuoden päästä), ja kertoi, että lasku menee kolmeen osaan, josta morsiuspari tosin maksaa vain todella pienen, pienen murto-osan. Lopun laskusta 95% maksavat ne tulevat isovanhemmat, ja oli vielä iloissaan tästä tapahtumassa. (minä ajattelin hiljaa, että kylläpä höynäyttivät sinua ja pahasti) Tähän vielä lisäten, että henkilö on avustanut reilusti kaikkia lapsiaan tuhansilla vuodessa, jonka myös muistaa kertoa avoimesti.
Näin velana ajattelen, että tuo suuntaus on aivan väärä. Mieluummin annan rahaa omalle äidilleni, kuin ottaisin sitä häneltä. Lapsille pitäisi opettaa, että hän ei ole perheen ykkönen, jota kaikkien pitää palvota ja iloita olostaan. Kun lapset viedään hoitaa isovanhempien luo, olisi reilua, että vietäisiin tuliaisia eikä vain heitettäisi niitä näiden luoksi. Puhelinsoitto lapsenlapselta tai tämän vanhemmalta ei saisi sisältää sanoja "me tarvitsemme" "lapsi tarvitsee" tai "me haluamme", vaan "mitä sinä haluat", "haluatko ulos syömään, me maksamme" ? - hyvä näin
hunaja52 kirjoitti:
Vaikka olenkin vela enkä tule tekemään lapsia, ajattelen siitä huolimatta lapsia, mutta yleensä vain siinä valossa, että kuinka paljon vaivaa ja rahallista kustannusta niistä koituu omille vanhemmille ja isovanhemmilleen.
Juuri äskettäin sain taas muistutuksen siitä, kuinka kapeasti isovanhempi ajattelee, eikä näe, että suurin hyötyjä on se oma jälkipolvi. Harrastuspaikan Mummo puhui lapsensa tulevista häistä (vuoden päästä), ja kertoi, että lasku menee kolmeen osaan, josta morsiuspari tosin maksaa vain todella pienen, pienen murto-osan. Lopun laskusta 95% maksavat ne tulevat isovanhemmat, ja oli vielä iloissaan tästä tapahtumassa. (minä ajattelin hiljaa, että kylläpä höynäyttivät sinua ja pahasti) Tähän vielä lisäten, että henkilö on avustanut reilusti kaikkia lapsiaan tuhansilla vuodessa, jonka myös muistaa kertoa avoimesti.
Näin velana ajattelen, että tuo suuntaus on aivan väärä. Mieluummin annan rahaa omalle äidilleni, kuin ottaisin sitä häneltä. Lapsille pitäisi opettaa, että hän ei ole perheen ykkönen, jota kaikkien pitää palvota ja iloita olostaan. Kun lapset viedään hoitaa isovanhempien luo, olisi reilua, että vietäisiin tuliaisia eikä vain heitettäisi niitä näiden luoksi. Puhelinsoitto lapsenlapselta tai tämän vanhemmalta ei saisi sisältää sanoja "me tarvitsemme" "lapsi tarvitsee" tai "me haluamme", vaan "mitä sinä haluat", "haluatko ulos syömään, me maksamme" ?Unohdat kokonaan antamisen ilon! Annan kaikille lapsilleni ja lapsenlapsille rahaa ja tavaroita niin paljon kuin pystyn ilman että he mitenkään pyytävät sitä.
Hyvä ajatus tuo kyllä sinullakin. Toivon että saan apua itsekin tarvittaessa mutta vielä ei ole ollut tarvetta. - Uuula
veelako siellä kirjoitti:
Teille veloille tiedoksi, olla vela eli jäädä tietoisesti lapsettomaksi on teidän valintanne.
Vanhemmillanne on myös oikeus omiin valintoihinsa ja mieltymyksiinsä. On täysin luonnollista että lapsenlapset tuntuvat läheisemmiltä ja tärkeämmiltä kuin lapsen koira.
Kumma juttu että samaan aikaan vaaditaan omilta vanhemmilta kiinnostusta omaa elämää kohtaan, mutta se miehen suku heivataan täysin ulkopuoliseksi.Voi kun myös te lapsiperheelliset tajuaistte sen, että se lasten teko oli ihan teidän oma valinta. Ei sisaruksienne, vanhempienne valinta tulla käytetyksi hoitajina päivähoitomaksuja säästäen.
Tie on kaksipuolinen tässä. - Kukkaronnyöri
hunaja52 kirjoitti:
Vaikka olenkin vela enkä tule tekemään lapsia, ajattelen siitä huolimatta lapsia, mutta yleensä vain siinä valossa, että kuinka paljon vaivaa ja rahallista kustannusta niistä koituu omille vanhemmille ja isovanhemmilleen.
Juuri äskettäin sain taas muistutuksen siitä, kuinka kapeasti isovanhempi ajattelee, eikä näe, että suurin hyötyjä on se oma jälkipolvi. Harrastuspaikan Mummo puhui lapsensa tulevista häistä (vuoden päästä), ja kertoi, että lasku menee kolmeen osaan, josta morsiuspari tosin maksaa vain todella pienen, pienen murto-osan. Lopun laskusta 95% maksavat ne tulevat isovanhemmat, ja oli vielä iloissaan tästä tapahtumassa. (minä ajattelin hiljaa, että kylläpä höynäyttivät sinua ja pahasti) Tähän vielä lisäten, että henkilö on avustanut reilusti kaikkia lapsiaan tuhansilla vuodessa, jonka myös muistaa kertoa avoimesti.
Näin velana ajattelen, että tuo suuntaus on aivan väärä. Mieluummin annan rahaa omalle äidilleni, kuin ottaisin sitä häneltä. Lapsille pitäisi opettaa, että hän ei ole perheen ykkönen, jota kaikkien pitää palvota ja iloita olostaan. Kun lapset viedään hoitaa isovanhempien luo, olisi reilua, että vietäisiin tuliaisia eikä vain heitettäisi niitä näiden luoksi. Puhelinsoitto lapsenlapselta tai tämän vanhemmalta ei saisi sisältää sanoja "me tarvitsemme" "lapsi tarvitsee" tai "me haluamme", vaan "mitä sinä haluat", "haluatko ulos syömään, me maksamme" ?Vakaumuksesi takia et ehkä tule tätä asiaa tajuamaan koskaan, mutta kun kyseessä on oma lapsi, tai lapsenlapsi, tämän tukeminen on oikeasti ilo. Minä ainakin säästän lasteni tulevaisuutta varten koska haluan tehdä niin. Se on minulle mieluinen "uhraus".
Olen itse kasvanut varakkaassa perheessä ja sain nuorena kuulla kuinka saan asioita "liian helposti". Silti en ole ottanut mitään vastaan ilman kiitollisuutta. Mitään en ole pitänyt itsestäänselvyytenä vaan olen aina tehnyt töitä sen eteen että pärjään omillani vaikka en saisi mitään tukea mistään. Ahkeruudella ja säästäväisyydellä olen turvannut perheeni elämän taloudellisen puolen ja voin nyt antaa ja säätää rahaa lapsilleni. Uskon että myös he oppivat tuosta tuesta huolimatta ottamaan vastuun omasta elämästään, eikä olettamaan että sitä tukea riittää loputtomiin.
Tunnen ihmisiä joiden lapsuus on ollut huomattavasti tiukempi taloudellisesti ja silti he eivät ole oppineet rahankäyttöä tai tekemään mitään sen eteen. He odottavat että joku muu kantaisi kaiken eteen ja vain syytelevät muita kun näin ei tapahdu.
Kasvatus on paljon muuta kuin käytettävissä olevat rahat. Todella paljon muuta. - Kukko4
Mene vaan mukaan kuulut lähipiiriin ole tasavertainen elä eristäytyä missäännimessä ole sivustakatsoja se ei auta asiaayhtää (ole asaa kokonaisuutta ja huomioi asioita joihin voit vaikuttaa,terv Kukko
- Ön vänhemmät
voi elämä kirjoitti:
oot nyt eri keskustelussa -sori.
Kyl vänhempien känssä vöi käikkiä jyttyjä tehdä.
- Mieluummin koira
veelako siellä? kirjoitti:
Olipas katkeraa avautumista. Olet tietenkin veela .. eikö? Isovanhemmilla on täys oikeus iloita ja nauttia lapsenlapsistaan. Koiraa ei voi verrata lapseen.
Silloin kun vanhemmat pääsevät isovanhemmiksi he ikääkuin siirtyvät askeleen eteenpäin elämässä ja siirtyvät paapomaan sitä oikeaa pikkulasta, ei lapsen asemaan jämähtänyttä aikuista.Kyllähän koiraa voi verrata lapseen ja itse mieluummin hankkisin koiran kuin lapsen!
- velaton
hunaja52 kirjoitti:
Vaikka olenkin vela enkä tule tekemään lapsia, ajattelen siitä huolimatta lapsia, mutta yleensä vain siinä valossa, että kuinka paljon vaivaa ja rahallista kustannusta niistä koituu omille vanhemmille ja isovanhemmilleen.
Juuri äskettäin sain taas muistutuksen siitä, kuinka kapeasti isovanhempi ajattelee, eikä näe, että suurin hyötyjä on se oma jälkipolvi. Harrastuspaikan Mummo puhui lapsensa tulevista häistä (vuoden päästä), ja kertoi, että lasku menee kolmeen osaan, josta morsiuspari tosin maksaa vain todella pienen, pienen murto-osan. Lopun laskusta 95% maksavat ne tulevat isovanhemmat, ja oli vielä iloissaan tästä tapahtumassa. (minä ajattelin hiljaa, että kylläpä höynäyttivät sinua ja pahasti) Tähän vielä lisäten, että henkilö on avustanut reilusti kaikkia lapsiaan tuhansilla vuodessa, jonka myös muistaa kertoa avoimesti.
Näin velana ajattelen, että tuo suuntaus on aivan väärä. Mieluummin annan rahaa omalle äidilleni, kuin ottaisin sitä häneltä. Lapsille pitäisi opettaa, että hän ei ole perheen ykkönen, jota kaikkien pitää palvota ja iloita olostaan. Kun lapset viedään hoitaa isovanhempien luo, olisi reilua, että vietäisiin tuliaisia eikä vain heitettäisi niitä näiden luoksi. Puhelinsoitto lapsenlapselta tai tämän vanhemmalta ei saisi sisältää sanoja "me tarvitsemme" "lapsi tarvitsee" tai "me haluamme", vaan "mitä sinä haluat", "haluatko ulos syömään, me maksamme" ?Oletko miettinyt sitä, kuinka hienoa olisi jos myös äitisi olisi Vela? Se olisi eri hienoa vai mitä?
- äiteeitsekin
velaton kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä, kuinka hienoa olisi jos myös äitisi olisi Vela? Se olisi eri hienoa vai mitä?
Aikas typerästi sanottu..kun ei olisi silloin keskusteluakaan tästä.
Jonain päivänä sinäkin häviät olemasta. Mutta nyt kun ollaan täällä voi asiasta asiallisestikin keskustella.
Kun lapsia hankkii niin kyllä tasaarvoinen pitäisi olla vaikka lasten mielenkiinto olisikin erilainen. Kaikki ei halua lapsia ja se on ok. Minä hyväksyn ja rakastan tyttäriäni ja poikaani ihan heinä itsenään..jos saan lapsenlapsia niin kiva ja kyllä minä pidän karvaisistakin lapsenlapsista..rakkautta piisaa kaikille eläväisille mutta ennen kaikkea omille lapsilleni..ja kyllä ne tulee ennen heidänkin lapsiaan vaikkei saisi sanoa. Mutta lapseni on minun lapsiani aina. Ja lapsenlapset lasteni valinta. - fdgdfhfhff
Mieluummin koira kirjoitti:
Kyllähän koiraa voi verrata lapseen ja itse mieluummin hankkisin koiran kuin lapsen!
Itseasiassa elävä olento sekin on ja on tutkittu lasten ja koirien kasvatusta niin niissä pätee kummasti samoja perusteita vaikkakin koiralla pitääkin ottaa huomioon myös oman lajin tyypillinen käytös. Mutta siis rajoja ja rakkautta toimii kaikkeen niin ihmisuhteisiin lasten kasvatukseen varsinkin ja koiran. ;)
Samalla lailla meillä menee lasten ja koiran kasvatus mikä kielletään niin kielletään ja mikä sallitaan niin sallitaan. - Täynnä ongelmia nämä
äiteeitsekin kirjoitti:
Aikas typerästi sanottu..kun ei olisi silloin keskusteluakaan tästä.
Jonain päivänä sinäkin häviät olemasta. Mutta nyt kun ollaan täällä voi asiasta asiallisestikin keskustella.
Kun lapsia hankkii niin kyllä tasaarvoinen pitäisi olla vaikka lasten mielenkiinto olisikin erilainen. Kaikki ei halua lapsia ja se on ok. Minä hyväksyn ja rakastan tyttäriäni ja poikaani ihan heinä itsenään..jos saan lapsenlapsia niin kiva ja kyllä minä pidän karvaisistakin lapsenlapsista..rakkautta piisaa kaikille eläväisille mutta ennen kaikkea omille lapsilleni..ja kyllä ne tulee ennen heidänkin lapsiaan vaikkei saisi sanoa. Mutta lapseni on minun lapsiani aina. Ja lapsenlapset lasteni valinta.Aikaparadoksi eli esim nyt se, että "jos äitisi ei saakkaan lastaan eli sinua, niin ei sinuakaan yhtäkkiä ole" , on pelkkää teoriaa kaiken kaikkiaan.
Mikään tuollainen aikamatkustus ja asioiden uudelleenjärjestely ei ole mahdollista. Olet itse jatkuvasti mukana tapahtumissa ja asioiden muutoksissa. Yhtäaikaa, ja kaiken muun seassa.
Se on kuin esimerkiksi jättimäinen rukinin kuutio, jossa on käsittämätön määrä liikuteltavia palasia. Ongelmana on se, että olet itse yksi niistä paloista, liikut kaiken muun mukana, ja liikutat myös muita paloja samalla kun itse liikut.
Et voi hypätä ulos kaikesta, odottaa että palaset asettuvat uudelleen ilman sinua, ja hypätä jälleen palasten mukaan uusien asetuksien pariin.
Ainakin luulen ettei sellaista tilaa ole missä olisi ulkona kaikesta. Joku fyysikko tai muu voisi kertoa tarkemmin onko?
Ja muutenkin, olisi kiintoisaa kuulla muita ajatuksia aikaparadokseista, ja tästä vanhasta hassusta aikamatkustus teoriasta. - Korjaus
Täynnä ongelmia nämä kirjoitti:
Aikaparadoksi eli esim nyt se, että "jos äitisi ei saakkaan lastaan eli sinua, niin ei sinuakaan yhtäkkiä ole" , on pelkkää teoriaa kaiken kaikkiaan.
Mikään tuollainen aikamatkustus ja asioiden uudelleenjärjestely ei ole mahdollista. Olet itse jatkuvasti mukana tapahtumissa ja asioiden muutoksissa. Yhtäaikaa, ja kaiken muun seassa.
Se on kuin esimerkiksi jättimäinen rukinin kuutio, jossa on käsittämätön määrä liikuteltavia palasia. Ongelmana on se, että olet itse yksi niistä paloista, liikut kaiken muun mukana, ja liikutat myös muita paloja samalla kun itse liikut.
Et voi hypätä ulos kaikesta, odottaa että palaset asettuvat uudelleen ilman sinua, ja hypätä jälleen palasten mukaan uusien asetuksien pariin.
Ainakin luulen ettei sellaista tilaa ole missä olisi ulkona kaikesta. Joku fyysikko tai muu voisi kertoa tarkemmin onko?
Ja muutenkin, olisi kiintoisaa kuulla muita ajatuksia aikaparadokseista, ja tästä vanhasta hassusta aikamatkustus teoriasta.Rubikin kuutio*
- 62727282828
Ön vänhemmät kirjoitti:
Kyl vänhempien känssä vöi käikkiä jyttyjä tehdä.
En näe, että aloittaja olisi asettumassa lapsen asemaan tai kadehtisi lapsen saamaa huomiota. Pikemminkin kuulostaisi, että hän kaipaa normaalia vastavuoroista suhdetta vanhempiinsa.
Tilanteet ovat yksilöllisiä, mutta yksi vaihtoehto olisi kertoa avoimesti vanhemmille, että vertaaminen ja arvosteleminen tuntuu pahalta. Jos on muita läheisiä ihmisiä, voisi ehkä myös yrittää ajatella, että vanhemmilla on nyt tietynlainen vaihe päällä, joka voi mennä ohi, ja tietoisesti yrittää hieman vähentää yhteydenpitoa heihin. Vanhemmat saattavat ajankuluessa alkaa ottaa aktiivisemmin yhteyttä, jos alkaa itse passiiviseksi. - jakona
Koetapa nyt tunnistaa oma kateutesi ja päästä sen yli
- Matti Kukkaro
Kukkaronnyöri kirjoitti:
Vakaumuksesi takia et ehkä tule tätä asiaa tajuamaan koskaan, mutta kun kyseessä on oma lapsi, tai lapsenlapsi, tämän tukeminen on oikeasti ilo. Minä ainakin säästän lasteni tulevaisuutta varten koska haluan tehdä niin. Se on minulle mieluinen "uhraus".
Olen itse kasvanut varakkaassa perheessä ja sain nuorena kuulla kuinka saan asioita "liian helposti". Silti en ole ottanut mitään vastaan ilman kiitollisuutta. Mitään en ole pitänyt itsestäänselvyytenä vaan olen aina tehnyt töitä sen eteen että pärjään omillani vaikka en saisi mitään tukea mistään. Ahkeruudella ja säästäväisyydellä olen turvannut perheeni elämän taloudellisen puolen ja voin nyt antaa ja säätää rahaa lapsilleni. Uskon että myös he oppivat tuosta tuesta huolimatta ottamaan vastuun omasta elämästään, eikä olettamaan että sitä tukea riittää loputtomiin.
Tunnen ihmisiä joiden lapsuus on ollut huomattavasti tiukempi taloudellisesti ja silti he eivät ole oppineet rahankäyttöä tai tekemään mitään sen eteen. He odottavat että joku muu kantaisi kaiken eteen ja vain syytelevät muita kun näin ei tapahdu.
Kasvatus on paljon muuta kuin käytettävissä olevat rahat. Todella paljon muuta.Hyvä Kukkaronnyöri, hieno kirjoitus!
Itse aikanaan 'liian helposti' kaiken saaneena osaat varmasti myös olla hienotunteinen kun tuet lapsiasi ja lapsenlapsiasi taloudellisesti. He nimittäin todennäköisesti toivoisivat että säästäisit rahaa myös itsellesi ja käyttäisit varojasi itsesi hyväksi. Hehän pärjäävät todennäköisesti omillaankin aika hyvin ja tarvitsevat aineellista tukea vain joissakin elämän isoissa muutoskohdissa. - Trtrtr
62727282828 kirjoitti:
En näe, että aloittaja olisi asettumassa lapsen asemaan tai kadehtisi lapsen saamaa huomiota. Pikemminkin kuulostaisi, että hän kaipaa normaalia vastavuoroista suhdetta vanhempiinsa.
Tilanteet ovat yksilöllisiä, mutta yksi vaihtoehto olisi kertoa avoimesti vanhemmille, että vertaaminen ja arvosteleminen tuntuu pahalta. Jos on muita läheisiä ihmisiä, voisi ehkä myös yrittää ajatella, että vanhemmilla on nyt tietynlainen vaihe päällä, joka voi mennä ohi, ja tietoisesti yrittää hieman vähentää yhteydenpitoa heihin. Vanhemmat saattavat ajankuluessa alkaa ottaa aktiivisemmin yhteyttä, jos alkaa itse passiiviseksi.Ei se minusta ole tavallista, että aikuinen ihminen murehtii sitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneempia siskon asioista. Aikuisen kuuluu olla melko riippumaton vanhemmista ja heidän hyväksynnästään. Eivät minunkaan vanhempani varmaan ymmärtäisi ja hyväksyisi kaikkea mitä teen, mutta en raportoi niistä heille. Minulla on ihan mukavat vanhemmat, mutta ei tulisi mieleenkään ruveta pohtimaan, kiinnostaako heitä enemmän siskon lapset vai minun koirani.
- 123432198765
Trtrtr kirjoitti:
Ei se minusta ole tavallista, että aikuinen ihminen murehtii sitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneempia siskon asioista. Aikuisen kuuluu olla melko riippumaton vanhemmista ja heidän hyväksynnästään. Eivät minunkaan vanhempani varmaan ymmärtäisi ja hyväksyisi kaikkea mitä teen, mutta en raportoi niistä heille. Minulla on ihan mukavat vanhemmat, mutta ei tulisi mieleenkään ruveta pohtimaan, kiinnostaako heitä enemmän siskon lapset vai minun koirani.
Tuota ei kai aloittajakaan pohtinut. Älä pohdi tosiaan sinäkään.
- Jhjhjh
123432198765 kirjoitti:
Tuota ei kai aloittajakaan pohtinut. Älä pohdi tosiaan sinäkään.
Jep, Trtrtr näytti missanneen pointin ihan täysin.
- höh
Olen tämä ap ja voin kertoa, että en todellakaan ole mikään lapsen asemaan jämähtänyt aikuinen. Ja kaikella kunnioituksella jotakin veelaa/velaa kohtaan en tiedä kenestä henkilöstä on kyse. Olen vakaassa parisuhteessa elävä nuori, mutta itsenäinen nainen. Enkä todellakaan ole tälle pikkutytölle kateellinen, vaan ainoastaan kaipaan omia vanhempiani takaisin.
Vaikka olen jo aikuinen haluaisin kokea, että olen tasavertainen siskon perheeseen nähden, vaikka heillä onkin lapsi. En todellakaan haluaisi kokea katkeruutta, mutta mielestäni minulla on täysi oikeus olla surullinen ja pettynynt. Itse en ainakaan voisi koskaan "hylätä" lastani, koska hänellä ei satu olemaan lapsia. Mielestäni vanhemmuus jatkuu läpi koko elämän. Enkä todellakaan tässä tarkoita sitä, että minua tulee paapoa niinkuin pikkulasta, mutta kaipaisin vaan välitöntä rakkautta.- suhteellisuutta
Kyllä vanhempasi sinua rakastavat ja sinä rakastat koiraasi. Jos sinulle tulisi joku hätä varmaan vanhempasi auttaisivat.
- 311123344211239
suhteellisuutta kirjoitti:
Kyllä vanhempasi sinua rakastavat ja sinä rakastat koiraasi. Jos sinulle tulisi joku hätä varmaan vanhempasi auttaisivat.
Kaikilla on oikeus tunteisiinsa ja ellei jonkin suhteen toisella osapuolella ole jotain asiaan vaikuttavaa neurologista tai mentaalista sairautta, oikeus toivoa suhteelta tasapuolisuutta ja vastavuoroisuutta.
Vanhemmat saattavat kuitenkin joskus vanhetessaan alkaa pikkuhiljaa muuttua lapsenomaisiksi ja tällöin voi olla helpompaa vain yrittää hyväksyä, ettei heiltä voi odottaa normaalia suhteellisuuden tajua tai käytöstä. Toki tätäkin asiaa on oikeus surra, mutta asian tiedostaminen voi auttaa. - ymmärrän
Hei! Ymmärrän tilanteesi täysin. Minulla on kaksi veljeä ja oma äitini on sanonut itse heidän olevan minua tärkeämpiä. Minun lapseni eivät ole koskaan saaneet nauttia isovanhempien seurasta ilman jatkuvaa arvostelua ja kieltoja. Nyt veljelläni on pieni lapsi joka on kaikki mitä voi toivoa. Häneltä hyväksytään kaikki, lyöminen, kiukuttelu ym. Minun elämästäni ja asioistani ei löydy muuta kuin huonoa ja negatiivisiä asioita. Olen itse miettinyt kannattaako yhteyttä pitää kun siitä saa vaan pahaa mieltä. Kaikkea hyvää sinulle. Koita jaksaa...
- Väärin sinua kohtaan
Samaa mieltä kuin aloittaja ja hunaja52!
Tosi tyhmiä äiti ja isä!
Minäkin tuntisin noin kuin aloittaja!
Nää vanhemmat ovat hylänneet tämän lapsen.
Sano suoraan heille miten asiat on, ja sano että he ajattelevat vain itseään, kun ovat niin innostuneita siitä lapsenlapsesta!
Ei minunkaan mielestä sinun tartte mennä tähän "iloon", kuinka voi olla noin tyhmiä neuvojia tälläkin palstalla?
Kaikista älyttömin oli jonkun täysin naivi väite että "heillä on oikeus".
Niin kulunut ilmaisu, jota työnnetään joka ainoaan paikkaan!
Voisithan puhua myös siskosi kanssa, kerro miten on ja miten sinusta tuntuu!
Kerro äidillesi ja isällesi, että annan heille ison pinon risuja! - 98573
acutuen kanssa samaa mieltä. Koeta jutella vanhempiesi kanssa eli esitä toive, että sinun kanssasi oltaisiin enemmän yhteyksissä. Koeta ajatella asiaa myös muiden kuin itsesi kannalta. Ensimmäinen lapsenlapsi on iso juttu, siskosi saattaa olla myös sitä mieltä, että vanhemmat ovat liiankin innostuneita vauvasta :) Tämä on sinullekin kasvun paikka, et ole enää lapsen asemassa, kun suvussa on uusi pienin, joten sinunkin pitäisi siirtyä sinne aikuisten kategoriaan omassa mielessäsi. Ei enää tarvitse jakaa karkkeja tasapuolisesti tasan. Siskosi tarvitsee sinunkin apuasi lapsen kanssa.
- 98573
Minusta yksi asia minkä kerrot on ehdottomasti väärin tehty äitisi puolelta. Se nimittäin, että hän vertaa sinua siskoosi ja ilmeisesti jopa niin että sinua neuvoteaan tekemään kuten sisko teki. Se on ehdottomasti väärin. Usean lapsen äitien kaikkien pitäisi tietää että vertailemalla lapsia toisiinsa syntyy vain kateutaa ja pahaa mieltä. Jokainen lapsi on omanlaisensa eikä lasta pitäisi verrata kehenkään.
Ehkä sinun pitäisi kyetä nyt olemaan aikuisempi kuin oma äitisi, koska hän ei nyt osannut ajatella asiaa sinun kannaltasi. Sekin on kasvamista aikuiseksi, etteivät vanhemmat toimi oikein ja elämä ylipäätään ole aina tasapuolista. Nimittäin, jos äitisi ei pyytämisestä huolimatta ymmärrä, että toivoisit enemmän yhteydenpitoa.
- Lapset eriarvoisia
Katkaisisin välit kokonaan että sitten saavat keskittyä ihan kokonaan sisaren perheeseen etten alkaisi mitään armonpaloja kerjäämään.
Kaikki me vanhempamme menetetään ja toiset näköjään menettävät aiemmin. Tökeröjä vanhempia suoraan sanoen. - mek
Sanoppa josk8us suoraan äidillesi että puhutaan minun kanssa eikä sotketa siihen aina sisaresi juttuja hänestä tai hänen lapsestaan niin puhdistaa ilmapiiriä tai sitten ei.
- dfjkdjfkjdk
Joillain ihmisillä rkkauden määrä on vakio, se ei lisäänny, vaan rakkauden kohde muuttuu. Olin 9-vuotias, kun serkkuni syntyi. Omat isovanhenpani eivät osanneet tasata rakkauttaan, vaan se kohdennettiin täysin serkkuuni ja serkun perheeseen.
Isovanhempien silmäterästä tuli näkymätön, kenen koetulokset ja harrastukset eivät enää kiinnostaneet. Vasta aikuisiällä lähennyimme uudestaan. Serkkuni ei ollutkaan enää kiva, vaan he tykästyivät uudelleen minuun, koska olin jo aikuinen ja serkkuni oli ärsyttävä teini. Muistan vielä 45-vuotiaana kuinka minuun sattui.
Miehelläni on tytär, joka kärsii myös samasta asiasta. Hänen serkkunsa ovat isoäitinsä silmissä kuin jumalolentoja ja tätä mieheni tytärtä hänen isoäitinsä ei vaan voi sietää.Jostain syystä mieheni äiti ei pidä edes pojastaan, soittaa vain jos on jotain vaille. Koskee katsoa vierestä, kun toinen tarvitsisi hyväksyntää isoäidiltään ja ei sitä saa. Tytär joskus kysyy, mitä hän on tehnyt, kun isoäiti ei rakasta?
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, kun se rakkaus ei enää riitä sinulle, vaan kaikki menee siskosi perheelle. Vaikka pyöräyttäisit muksun, niin on hyvin todennäköistä, että vanhempiesi rakkaus riittäisi sinun lapsellesi. myös sinun lastasi, tai sitten he hylkäisivät ensimmäisen lapsenlapsensa ja kaikki huomio kiinnittyisi sinuun ja lapseesi.
Vaikka ovat omia vanhempiasi, kannattaisi varmaan ottaa etäisyyttä. Ei se heidän rakkautensa lisäänny, vaikka pyöräyttäisit muksun, ostaisit koiran tai saisit lottovoiton. Voit mennä umpisolmuun heidän edessään, mutta tulos on aina sama. Heidä rakkautensä määrä on vakio ja sinä et pysty sitä muuttamamaan sen kohdetta mitenkään.- älä viitsi!
Ja höpönlöpön pashaa!
- Soh4
älä viitsi! kirjoitti:
Ja höpönlöpön pashaa!
Miten niin?
- …………….
Mulla on vähän samantapaisia kokemuksia kuin aloittajalla. Muutuin melko lailla näkymättömäksi sen jälkeen, kun siskoni sai esikoisensa ja vanhemmat ensimmäisen lapsenlapsensa. Etenkin äitini höpsähti totaalisesti, eikä tilanne ole vuosien mittaan juuri parantunut. Samalla hän myös lakkasi suhtautumasta hienotunteisesti minun tahattomaan lapsettomuuteeni.
Siskon ja hänen perheensä kanssa olen erittäin hyvissä väleissä. Vanhempieni kanssa yhteydenpito on vähentynyt huomattavasti. Jotenkin harmi, mutta minkäs teet. - äitin tyttö
Meillä on ollut onneksemme vanhemmat, jotka on kaikessa ajatellut aina tasapuolisesti. Itse olen käyttäytynyt heitä kohtaan nuorempana välillä niin huonosti, etten näin vanhempana olisi yhtään ihmetellyt jos heidän osalta yhteydenpito olisi kuukahtanut. Ja vaikka siskoni perheineen edustaa heille sitä elämää, mitä arvostavat, ei minulla ole tullut suvun mustanakaan lampaana koskaan tunne siitä että en merkitsisi heille mitään.
Itselläni ei siis ole lapsia, siskollani on. Totta kai vahemmat viettää enemmän aikaa heidän kanssaan, enkä yhtään ihmettele. Kyllähän sitä kuka vaan sekoaa kun tulee pieniä ihmeitä maailmaan -niin itsekin tein.
Eli meillä kaikki ok muuten, mutta siskoni ei aina oikein käsitä sitä, että haluan myös viettää aika vain vanhempieni kanssa. Eli en joka lomallani halua koko kööriä kasaan. Ymmärrän siinä mielessä aloittajaa -meillä lapsettomillakin on oikeus vanhempiimme.- Viisaus ei asu meiss
Tällaisena myöhään lapsen saaneena perheen ainoana poikana täytyy kyllä nostaa hattua omille vanhemmilleni. He sekosivat kanssa aika tavalla saman ikäisen serkkuni tyttärestä, ja puhuivat hänestä alinomaa, mutta suhde minuun pysyi kuitenkin tosi fiksuna. Arvasi kyllä hyvin kuinka paljon he kaipasivat lapsenlasta, mutta sanallakaan eivät siihen suuntaan vihjanneet kaikkina noina vuosina.
Tsemppiä kuitenkin aloittajalle, ehkäpä se viisaus sieltä vielä tulee vanhempiesi päähän, kunhan pöly laskeutuu. Jonkinlaista suuruuttahan se toki vaatii.
- Pipi perhe
Kaikki vanhemmat eivät vaan kykene tasapuolisuuteen. Tai asettumaan toisen lapsen asemaan oikeasti vaikka kuvittelevat olevansa tasapuolisia.
Puolisollani on pikkuveli joka on ollut aina perheen "vauva", kuten usein se nuorempi on. Tälle nuoremmalle on aina annettu enemmän vapauksia, eikä juuri mitään ole vaadittu. Vastuuttomuuteen kasvaminen on myös ajanut moniin ongelmiin, ongelmiin joista vanhemmat häntä ovat yrittäneet pelastaa. Koska hänellä on elämässään ollut niin paljon ongelmia, vanhemmat yrittävät suojella häntä ikäviltä asioita salaamalla omat ongelmansa ja antamalla viimeiset säästönsäkin tuohon pohjattomaan kaivoon. Kuopusta yritetään ymmärtää kovasti, onhan hän kokenut niin kovia. Vanhemmat tai pikkuveli eivät halua/pysty ottamaan mistään vastuuta vaan kaikki on kääntynyt katkeruudeksi muuta maailmaa kohtaan.
Puolisoni taas on elänyt ihan tavallista työtätekevän ja vastuulisen ihmisen elämään. On rakennettu kotia, saatu lapsia ja uurastettu hyvän elämän eteen. Työ on tuonut tulosta: on terveyttä, rakkautta ja rahaakin. Kaikki siis on hienosti ja periaatteessa vanhempien pitäisi olla onnellisia lapsensa puolesta, ylpeitäkin.
Mutta ei. Puolisolleni kiukutellaan. Hänen elämästään löydetään virheitä ja vikoja, välillä täysin kummallisista asioita. Puolisoni ratkaisuja epäillään ja niille ennustetaan epäonnistumista. Puolisoni hankinnat tulkitaan esityksesi ja pikkuveljen kiusaamiseksi. Välillä puolison pitäisi salata asioita jotta pikkuveljelle ei tulisi paha mieli. On aiheita joista ei saa puhua, kuten kaikki vähänkin positiivinen perheemme elämässä. Puolisoni yritykset auttaa pikkuveljeä tulkitaan puuttumiseksi ja itsensä ylentämiseksi. Toisaalta odotetaan että puolisoni kuitenkin auttaa. Kaikki hyvä puolisoni elämässä onkin jotenkin pahaa koska pikkuveljeltä se puuttuu.
Puolisoni yrittää ymmärtää vanhempiensa katkeruutta. Hän yrittää ymmärtää että vanhemmilla ei ole voimaa eikä viisautta nähdä tilanteen kieroutuneisuutta, saati tehdä sille mitään. Mutta, vaikka kuinka yrittää ymmärtää, niin onhan se hirvittävän satuttavaa saada omilta vanhemmiltaan sontaa niskaansa vaikka ei ole tehnyt mitään väärää. Kun on yrittänyt parhaansa, ja kaikkien mittapuiden mukaan myös saanut hyvää aikaiseksi.
Välillä on vain otettava etäisyyttä, mutta ei heitä tohdi kokonaan hylätä. Ikä ja avuntarve kasvaa, eikä heillä ole ketään muutakaan kuin puolisoni joka oikeasti kykenisi auttamaan.- hunaja 52
"Pipi Perhe", aivan kuin kuvailisit mieheni vanhempia ja mieheni muita sisaruksia. "Kukkaronnyöri", sinunkin tekstisi herätti ajatuksia.
"Pipi Perhe", Mieheni lähisuvussa* (en käytä sanaa *perhe* kuvaamaan mieheni vanhempia ja tämän sisaruksia, koska he eivät tosiaan kuulu omaan perheeseeni. He ovat vain sukua miehelleni) on vauva eli 40 veli, joka on vain vuoden miestäni nuorempi, on tosiaan suvun vauva. Mitä "ongelmia" hänellä elämässään onkin, niin itse pidän niitä suurelta osin vanhempiensa vikana, joista vauva ottaa kaiken hyödyn irti.
Hän on esim. - niin kauan kuin itse muistan - lainannut tai pyrkinyt lainaamaan meiltä rahaa useamman kerran vuodessa, mutta tätä en ole sallinut enää moneen vuoteen. Hän aloittaa aina soitolla, ja siitä parin päivän-viikon-parin päästä tulee oikea rahapyyntö tai muu iso avun tarve.
"Kukkaronnyöriin" viestiä jatkaen, uskon ja tiedän, että mieheni vanhemmat eivät ole mitään harvinaista vanhemmuudesta iloa saavaa tyyppiä. Sillä perusteella, miten he ovat miestäni lapsena kohdelleet, en usko, että he ovat koskaan tunteneet aitoa, suurta iloa vanhemmuudestaan tai mieheni läsnäolosta, ei niin paljon kuin muista lapsistaan.
Miehen sisko haluaa aikuisiällä ottaa sen, mitä ei lapsena saanut. Hän maksaa kaikesta mahdollisimman paljon, ja ostaa merkkitavaroita, ovat ne sitten moppeja tai vaatteita, koska merkki on niin hyvä. Hänen ainoa elämänsisältönsä tuntuu olevan ulkomaanmatkat, ja omista ja muiden raha-asioista kyseleminen. Hän muistaa aina kertoa, mitä merkkiä jokin on, ja mitä se maksoi, ja kysyy meidän elämästään vain asioita, jotka liittyvät rahaan.
Aion ottaa selvästi etäisyyttä ja olenkin ottanut miehen siskoon. Veljeä ei meille kotiin kutsuta, emmekä lainaa hänelle mitään. Vanhempiensa on myös turha tulla pyytämään meiltä apua, kun ne vuodet alkavat, koska tiedän, että muuten ei loppua siitä tule. Veli ja sisko eivät auta nytkään, eli orjan rooli olisi varattu kiltille miehelleni. En aio taipua tässä.
Nähdään tilanne 10-20 vuoden päästä. Päätökseni on jo tehty. Ei ole reilua, että 1 sisarus tekee muidenkin 2/3 sisaruksen työn. - diktaattoriakka
hunaja 52 kirjoitti:
"Pipi Perhe", aivan kuin kuvailisit mieheni vanhempia ja mieheni muita sisaruksia. "Kukkaronnyöri", sinunkin tekstisi herätti ajatuksia.
"Pipi Perhe", Mieheni lähisuvussa* (en käytä sanaa *perhe* kuvaamaan mieheni vanhempia ja tämän sisaruksia, koska he eivät tosiaan kuulu omaan perheeseeni. He ovat vain sukua miehelleni) on vauva eli 40 veli, joka on vain vuoden miestäni nuorempi, on tosiaan suvun vauva. Mitä "ongelmia" hänellä elämässään onkin, niin itse pidän niitä suurelta osin vanhempiensa vikana, joista vauva ottaa kaiken hyödyn irti.
Hän on esim. - niin kauan kuin itse muistan - lainannut tai pyrkinyt lainaamaan meiltä rahaa useamman kerran vuodessa, mutta tätä en ole sallinut enää moneen vuoteen. Hän aloittaa aina soitolla, ja siitä parin päivän-viikon-parin päästä tulee oikea rahapyyntö tai muu iso avun tarve.
"Kukkaronnyöriin" viestiä jatkaen, uskon ja tiedän, että mieheni vanhemmat eivät ole mitään harvinaista vanhemmuudesta iloa saavaa tyyppiä. Sillä perusteella, miten he ovat miestäni lapsena kohdelleet, en usko, että he ovat koskaan tunteneet aitoa, suurta iloa vanhemmuudestaan tai mieheni läsnäolosta, ei niin paljon kuin muista lapsistaan.
Miehen sisko haluaa aikuisiällä ottaa sen, mitä ei lapsena saanut. Hän maksaa kaikesta mahdollisimman paljon, ja ostaa merkkitavaroita, ovat ne sitten moppeja tai vaatteita, koska merkki on niin hyvä. Hänen ainoa elämänsisältönsä tuntuu olevan ulkomaanmatkat, ja omista ja muiden raha-asioista kyseleminen. Hän muistaa aina kertoa, mitä merkkiä jokin on, ja mitä se maksoi, ja kysyy meidän elämästään vain asioita, jotka liittyvät rahaan.
Aion ottaa selvästi etäisyyttä ja olenkin ottanut miehen siskoon. Veljeä ei meille kotiin kutsuta, emmekä lainaa hänelle mitään. Vanhempiensa on myös turha tulla pyytämään meiltä apua, kun ne vuodet alkavat, koska tiedän, että muuten ei loppua siitä tule. Veli ja sisko eivät auta nytkään, eli orjan rooli olisi varattu kiltille miehelleni. En aio taipua tässä.
Nähdään tilanne 10-20 vuoden päästä. Päätökseni on jo tehty. Ei ole reilua, että 1 sisarus tekee muidenkin 2/3 sisaruksen työn.Siis sinä olet päättänyt miehesi puolesta,miten hän suhtautuu vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.
- 5/5 HORO
HÄHÄHÄHÄÄÄÄ! NAUTIN TÄSTÄ!
- miksi, äiti?
et ole ainoa. kiitos että otit aiheen puheeksi.
- oinas2
oletko kokeillut sellaista,että kutsusi sinun luokse siskosi perheineen ja vanhempasi yh aikaa,keksisit jostain pienet juhlat tai puhut suoraan vanhempiesi kansa äitisi kanssa miksi hän tekee niin. sinäkin olet olemassa hänelle,vaikka sinä olet hankkinut toisen koiran,tai käyt äitisi luona usein soitat siskollesi ensin, ja kysyt onko äitis siellä, etkä sano että käyt äitisi luona siskosi voi soittaa äitillesi kato teet yllätys vierailua äitisi luona.tai kutut siskosi kyläilemään sinun luona.tai puhut siskosi kanssa miten hän suhtautuu tähän asiaan,puhut siskosi kanssa ensiksi mitä hän sanoo asiasta ja sitten äitisi kanssa kahden.mutta ei riidellen, silloinhan ne välit menee sen menojen tien.
näin minä asian näin.vaikka mulla ei ole kokemusta
toivon että välisi äitiisi tulee kohdalleen vaikka siskosi sai lapsen, - moro !
Voit tehdä sen, että et väöitä ihmisten internetissä herjaavan omia lähiomaisiaan tai rakkaimpia ystäviään tai arvostamiaaan kavereita, vastaan siihen mitä etusivulta luin. Etusivulla luki, että tässä kesustelussa puhutaan siitä, kuinka jonkun mielestä omat vanhemmat kohtelee väärin - no internetiin ei kukaan selaisista asiosita kirjoita.
Itselleni kamalin hejaus koskaan eämässäni olisi, jos mun väitettäisn haukkuneen omia vanhempiani tai ystäviäni internet- julkisuudessa, se tosin olis rikosiloitusen alainen asia. - Painukoon suku.....!
Mulla sentään vanhemmat arvostaa niin mua kun siskoanikin ihan yhtälailla tasa arvoisesti vaikka itse olenkin lapseton ja siskolla lapsia riittää. Itsekin olen lapsia halunnut jo vuosia mutta kun ei löydy naista joka haluaisi samaa kanssani. Kuten taas sanottu suku on pahin ja taas muut sukulaiseni karttavat mua. En saa kutsuja mihinkään juhliin ja jopa tavatessa moikkaaminenkin tuntuu olevan niin vaikeaa. Sisko taas on ilomielin tervetullut kaikkiin tapahtumiin. Tiedän että mua lapsettomana kartetaan ja syrjitään ja inhotaan ja osa luulee jopa homoksi kun ei aikuinen mies naista ja perhettä saa. Tuntuu tosi kurjalta kun haluaisin niin toteuttaa tämän haaveen mutta en siihen yksin pysty ja toisekseen sekin kun mua luullaan miehiin suuntautuneeksi vaikka 200% hetero olenkin ja kaipaan naista rinnalleni enemmän kun mitään muuta. Minkäs teet jos ei kenellekään naiselle kelpaa. Jos mua kiusattiin lapsena koulussa niin en olisi uskonut että aikuisenakin se sama kiusaaminen jatkuu ja tuntuu jopa pahemmalta.
- normaali sukulainen
Luultavasti sinua ei karteta, ei syrjitä eikä inhota. Tuskin luullaan myöskään homoksi, vaikka ei se kenties kokonaan poissuljettu ajatus heistä olisikaan. En usko että kiusataan tahallaan, ei vain tiedetä miten kanssasi seurustellaan. Se jolla on lapsia, kuljettaa mukanaan aina pomminvarmoja keskustelunaiheita ja lapset hoitavat spontaaniudellaan loput. Kenties tilanteestasi ollaan pahoillaan, eikä tiedetä kuinka se ilmaistaisiin hienotunteisesti ja kannustavasti, luultavasti myös näytät tuosta tekstistäsi huokuvan asenteen käytökselläsi ja se voi olla hiukan pelottavaa..
Aina pahantahtoisia juoruakkoja toki mahtuu joukkoon, mutta älä yleistä.
- Harjaetana
Hai rupea uros hirveksi.Hmm.Eihän sekään tapaa sukuansa kuin soitimella yksiksensä muutoin vain elelee.
- 18+18
Hirvi kyllä on sosiaalinen laumaeläin ja tapaa kyllä muita hirviä ympäri vuoden. Hirvillä ei ole soidinta vaan kiima aika. Kuvauksesi yksinäisenä ja kerran vuodessa soitimella naaraita tapaillen sopii paremminkin metsoon.
- Wanha Ukko
Tuollaiset "ongelmat" ratkeavat, kun kasvaa oikeasti aikuiseksi ja alkaa ottaa vastuuta omasta elämästään. Silloin ei enää samalla tavalla kaipaa vanhempien tukea.
Aikuiseksi tultuaan myös rekisteröi erilaisia realiteetteja, kuten esim. sen, että vanhemmat usein suhtautuvat eri lailla sisaruksiin. Tämänkin voi kuitenkin hyväksyä ilman katkeruutta. Täydellistä tasapuolisuutta harvoin löytyy muutenkaan ihmisten välisistä suhteista.
Elämästä voi nauttia niin monella tavalla. Kannattaa ennemmin keskittyä elämään sitä omaansa ja tekemään siitä niin hyvän kuin pystyy. Ehkä aloittajallakin joskus on lapsia, ehkä ei. Elämä voi silti olla täysipainoinen ja ihana matka. Kummassakin tapauksessa. - Kosto tyhmille
Älä enään oma aloitteisesti pidä yhteyttä vanhempiisi. Että saavat keskittyä siihen rakkaimpaan lapseensa ja lapsenlapseen. Vanhempasi saavat sitten vuosien myötä huomata itse oman tyhmyytensä. Miksi välinne erkanivatkaan - he ihmettelevät. Ja huomaavat pitäneensä yhteyttä vain siskoosi vaikka sinun elämäsi ja asiasi ovat aivan yhtä tärkeitä. Älä tyydy armopaloihin. Sinun elämäsi on yhtä tärkeä kuin siskosikin.
- Rva vuosimallia -60
Todella ikävä tilanne sinulla. :( Itse olen aikoinaan kokenut hieman saman tilanteen. Äläkä välitä noista täällä olevista ilkeistä ja halventavista kommenteista! He eivät ole kokeneet samaa eivätkä tiedä miltä tuollainen kohtelu tuntuu. En osaa muuta sinulle neuvoa kuin, että yritä kertoa avoimesti vanhemmillesi tunteistasi. Mieti kuitenkin tarkkaan, miten asian esität etteivät he koe saavansa sinulta pelkkiä syytöksiä. Aloita vaikka siitä, että kuinka paljon kaipaat vielä heidän läheisyyttään ja läsnäoloaan. Tsemppiä!! :)
- ilmaise tarpeesi
Nythän täytyy erottaa tosiasia ja se että sinusta TUNTUU että vanhemmat eivät välitä. yös prioriteetit kuten lastenlasten saaminen ja perheen tukeminen tilanteessa menee kyllä sinun tulevaisuuden haahuilusi edelle, jos suoraan sanotaan.Mihin tarvitset vanhempiasi nyt? Etkö ole iloinen että eivät ole kyttäämässä tekemisiäsi ja voit elää nuoruuttasi jokseenkin vapaana, vai onko asiassa mielestäsi jotain muuta takana.
- BIBLE KNOWS TRUTH
Anna anteeksi heille, ja jatka elämääsi. Älä kanna kaunaa, äläkä surua ja katkeruutta. Käänny Jumalan puoleen ja sallivan Hänen muuttaa tilanteesi.
- apso
No Itse olen mies...meillä kun esikoinen syntyi niin puolisoni ja Anoppini tuuppasivat Minut sivuu ja alkoivat palvomaan tuota vauvelia..
Minäkin aloin tuntea Itseni syrjityksi, kumpikaan ei edes Minua huomannutkaan...
Toi vauveli oli kaikki kaikessa ..En vieritä syytä vauvelille...
Mut kyllä Isukkikin olisi pitänyt huomioida...
Noi vauvat ei ole mitään Jumalia....
Nykyisin Meillä on hyvin etäiset välit ei toimi millääm osa alueellla
Höh ymmärrän Sinua tosi hyvin ja taidan hyvin tietää tuon tunteen kun koet joutuneesi syrjityksi
No sinun pitäisi Itse kertoa Sisarellesi mitä koet nytten kuinka Sinut tuupattu sivuun...
Tälläinen pidemmän päälle kyllä tuhoaa Sinun ja muiden välit sen tiedän omasta kokemuksestani...
Mut kaikesta huolimatta elämä jatkuu...keksi Itellesi jotain sellaista mistä tykkäät ja mitä haluut tehdä/harrastaa...et saat virikettä elämääsi....
Hyvää syksynpäivien jatkoa Sinulle...Stemppiä!!! - lapseton koko elämän
Hei! Tahdon sanoa sinulle tsemppiä. Osa kaataa paskaa niskaan minkä kerkiää ja osa puhuu asiaa. Itse sain kuulla reilu viikko sitten etten voi ikinä saada omia lapsia.. Että ei se lapsettomuus oo omissa käsissä todellakaan! Omat vanhempani ovat ottaneet minuun ja mieheeni suurta etäisyyttä kuultuaan tilanteen.. Eivät tule katsomaan tai köymään, mutta siskoa ja hänen miestään 2-3 kertaa viikossa... :/ olen siis nuorempi sisko..
- krisa
Ja reilussa viikossa siis olet tämän todennut että ovat ottaneet suurta etäisyyttä eivätkä teillä käy kylässä mutta siskon luona 2-3 kertaa viikossa? Aika paljon olet reilun viikon perusteella päätellyt.
- Rahasampo?
Oma suhde siskoihin on lähinnä rahan lainaus- suhde.
- lapseton tytär myös
Voi voi...kasvakaa aikuisiksi ja eläkää elämäänne. Ei aina voi olla äidin tai isin helmoissa itkemässä.
Paljon on sellaisia varsinkin tyttäriä jotka ovat tosiaan kateellisia pienille lapsille omassa perheessään.Kateutta tuo on turha sitä on muuksi selittää. ei voi sisarkateuteen verrata kun on aikuisesta kyse. Hei haloo..... - Kannattaa varmasti
Aloittajalle sanon, että hylkää vanhempasi.
Älä noteeraa heitä mitenkään, sama pätee sisareeai.
Elä oma elämä ihan niinkuin itse haluat. Älä pidä mitään yhteyttä sukuusi.- Ei h-i !
Onpa harvinaisen tyhjäaivoinen kommentti.
- kukin tyylillään
toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä.
- 10+6=?
Moi,tuttu juttu! Mut kasvattiin isän vanhemmat,vanhemmat tekivät 3vuorot. Kun pikku sisko sai lasta ( 22v sitten tyttö) kerrän kuulin äitini sanoi: " Hän rakasttaa Häntä enemmään, kuin meitä, tai minua"
- ripst
Jos sinkkunainen on ottamassa toista koiraa niin kai siinä jo vanhemmilla on aihettakin vaipua epätoivoon ja heittää pyyhe ketään. Siinä näkee ulkopuolinen jo niin selvästi sen mitä tämä koiranottajatytär itse ehkä ei: vanhaksi piiaksi on jäämässä ja rakentaa koirista itselleen naurettavaa leikkiperhettä kun ei muutakaan saa aikaiseksi.
Ei kukaan mies huoli kahteen koiraan kaiken aikansa ja sydämensä kaatavaa rassukkanaista. Yksi koira ehkä vielä menisi mutta kaksi on ikuinen vanhanpiianleima otsaan. Sori vaan, mutta ehkä vanhempasi yrittävät avata silmiäsi tähän. Ihmisiin sinun tulisi panostaa, etsiä läheisiä loppuelämäsi taipaleelle, ystäviä ja ehkä puolisoakin jos ollenkaan kiinnostaa. Vaan ei - haaveissa on toinen koira! Anna mun kaikki kestää.- voi tätä elämää...
Jos joku nyt haluaa toisen koiran ottaa nii antaa ottaa. En näe tuossa mitään ongelmaa.
- kostoelää
Jos rahan jaossa sorsitaan se on vittu kuulakalloon. Monta kertaa on niin käynyt. Perkeleen sorsijat.
- foordisti
Just! Normaalia käytöstä tuoreilta isovanhemmilta, nyt sinun täytyy vain itse pitää heihin yhteyttä. Odotatko oikeasti kutsua kylään vanhemmiltasi?
- Arkea
Mitä armopaloja odotat vanhemmiltasi.Mistä haluat keskustella jos et halua kuulla heidän kuulumisiaan.Yleensä keskustellaan kuulumiset mutta jos niistä keskustellaan vaan toisen kuulumiset se on ikävää jos täytyy valikoida mistä saa puhua ja mistä ei.Kyllä se tuntuu oudolta että odotat kutsua omilta vanhemmiltasi etkö voisi kutsua heitä useammin niin ehkä he huomaisivat mistä on kysumys jos et voi suoraan sitä heille sanoa.Koiran kanssa täytyy myös olla tarkkana kenen kotiin sitä on viemässä on syitä jonka vuosi koirat eivät ole tervetullieta joka kotiin.
- hei täti
osta lahja tytölle
- tuuliviiri vanhempi
Vanhemmilla on tunnelukkoja elämässä.
Aidosti fiksu vanhempi kohtelee lapsiaan tasavertaisesti.
Huono vanhempi on henkisesti itsekin vielä lapsi.
Mitä kertoo ihmisestä, joka suosii jotain tiettyä lasta? - myöhässä
Äidilleni vien kukkia
Hän odottaa minua
Minä rakastan äitini
Hän ei näe, ei kuule
Hän on kuollut - hylkiö
omat vanhempani eivät ole koskaan olleet minusta kiinnostuneita. Eivät soita, kysy kuulumisia tai miten opiskeluni sujuvat. Eivätkä ole ikinä esim. halanneet tai sanoneet että rakastavat minua. Sisareni asiat kiinnostavat enemmän ja häntä tuettu taloudellisesti, mm hänelle ostettu asunto. Itse asun vuokralla.
En ole kuitenkaan asiasta surullinen tai katkera. Olen katkaissut henkiset siteeni perheeseeni ja nykyään olemme tuttavallisissa väleissä.- haisskksksks
Muista sitten perinnönjaossa ottaa huomioon tuo ostettu asunto. Voit pistää lakimiehen nyt jo asialle, jotta sulle kuuluu sama kuin sisarelle.
- Kaltre
Niin se vain menee. Oma kokemus samanlainen kuin "hylkiö". Saman kohtelun sai lapsemme, nyt meidän lappsenlapset saavat samaa kohtelua. Ei muisteta syntymäpäiviä, ei kysellä kuulumisia ym. Lapset vaistoavat tämän helposti. Minä ihmettelen mistä tällainen syrjiminen johtuu. Aina kun yrittää kertoa jotain omista lapsenlapsita niin niitä ei kommentoida, mutta heti saa kuulla isoveljen lapsista kuinka ne tekee sitä ja tätä. Ovat niin kauniita ja kilttiä, sekä kuinka ne on lähettänyt syntymäpäivä ja joulukorttia (lasten ikä 1v ja 3v) niin eiköhän tämä ole aika naurettavaa touhua. Olen pyrkinyt pysyttelemään kaukana suvustani niin on parempi ei tule syrjityksi ja olo on parempi kun pitää välit omiin läheisiin kunnossa.
- marie-helene
Et varmasti ole yksin ongelmasi kanssa.
Kun minun isosiskoni sai lapsen (ensimmäinen lapsenlapsi vanhemmilleni), niin eniten kiinnitti huomiotani se, että äitini muuttui heti mustasukkaiseksi lapsesta. Siskoni olisi halunnut antaa vauvaa minullekin hoitoon, mutta äitini esti nämä yritykset ja vetosi siihen, että pientä vauvaa ei voi antaa vielä hoitoon - ja otti lapsen aina itse hoitoon.
Minulla ei ole lapsia enkä ole niitä halunnutkaan. Tämä on ollut ajoittain äidilleni ongelma; hän on ollut milloin mustasukkainen koiralleni tai mieheni lapselle (käyttäytymällä itse kuin pikku lapsi); hän on näin halunnut osoittaa, ettei ole hyväksynyt valintaani.
Nyt tilanne on rauhoittunut. Lapsenlapset ovat isoja ja me muutkin vanhennuttu. Uskon, että ajan kanssa omassakin elämässäsi tilanne muuttuu. Tsemppiä sulle! - Tämä totuus
Toiset lapset ja lastenlapset ovat vain isovanhemmille ja vanhemmille parempia, kun toisen lapset.Tämäkin on todettu tässä elämän aikana.En ole käynyt enää 12 vuoteen vanhempieni luona ja tuskin tulen koskaan käymään,elän vain perheen kansa omaa elämää.
- xz34576
kokemuksia on
- sairaus
mustasukainen ap.
- Kaisu Vitta
Onpas tyhmät vanhemmat sullakin, höh. Lassauta niitä vaikka kirjeellä jotta haloo, minäkin olen olemassa, mä tein niin, ei siitä hirveesti apua ollut minunkaan tapauksessa mutta ootpahan sitten yrittänyt. Sitten vaan haistatat pitkät, katso kauanko kestää enneku ottavat yhteyttä. Ja jos eivät ota, niin etpä menetä mitään, perintökin tulee automaattisesti.
- kasvaa vaan
äidin tissi suussa, tyhmä ylpeys
- Suurperheestä
Tiedän miltä tuntuu, itse 7 lapsisesta perheestä.. Mutta sanotaanko näin että tuo on ohi menevää semmosta " uutuuden viehätystä" ..Ehkä pieni Hajurako vanhempiin tekisi nyt hyvää huomaisivat että heillä tosiaan on kaksi tytärtä ei vain se yksi joka synnytti lapsen ;)
- Samoan saari
Hei! vanhempasi ovat "sekaisin" siskosi lapsesta. Kyllä vanhempasi välittävät sinusta, mutta kuvittelevat varmasti sinun haluavan elää itsenäsitä sinkkuelämää, josta he eivät tiedä mitään. Muista kuitenkin käydä säännöllisesti heidän luonaan ja puhu miltä sinusta tuntuu. Älä luovuta, kyllä he välittävät. Joskus se menee vaikeamman kaavan mukaan.
- joskus äiti tai ei
Minäkään en usko että olet unhotettu.mutta isovanhemmuus on iso ja loistava tapaus,miltein veretseisauttava.
Voisit aivan hyvin nauttia siitä että olet nyt täti.Voit itsekin osallistua tätinä olemiseen .Mutta muista että lapsi on myös rajoite ja väsyttävä "pikkuihanuus".Myös isovanhemmat väsyy ja tarviivat lepoa.Toisalta luulen että vanhempasi ovat huomanneet että myös sinä olet itsenäistynyt ja kasvanut isoksi.
Nauti elämästä ja yksin olosta.Mutta pidä itse yhteyttä ja voit myös keskustella äitisi kanssa pikkuihanuudesta ilman katkeruutta ja kateutta. - c'est ta vie
Miksi pitäisi puhua "miltä sinusta tuntuu". Miksei voisi yhtä hyvin ottaa etäisyyttä vanhempiin? Yksi tapa olisi kutsua vanhemmat yllättäen kylään "positiivisessa" hengessä - olisivat ihan ihmeissään, että missä nyt mennään! Elämässä kannattaa yllättää sekä omat vanhempansa että ennen kaikkea oma itse - älä toimi enää kuten ennen kun vanhempasikaan eivät niin tee, NYT ON AIKA MUUTTUA! Mutta tee se positiivisella tavalla. välejä ei kannata katkaista noin pienestä, niin kuin täällä neuvotaan - vain lampaat katkaisevat välit tällaisessa tilanteessa. Ole itsenäinen ja elä omaa elämääsi!
- ??.
jokainen lapsi juoksee kotiin ...haloo"enkä ole saanut kutsua sinnekään" ??
- Kauan kärsin
Saman tapauksen kokeneena ja täysin hyljätyksi äitini toimesta tulleena voin sanoa, ettei tuo lopu koskaan. 11-vuotta on kulunut, enkä edelleenkään merkkaa mitään, kun minulla ei lasta ole. Viime viikolla viimein tein päätöksen, etten enää ole yhteydessä. Siskoni on minulle erittäin rakas, kuten hänen lapsensakin, heihin en välejäni halua pilata. Äitini vain teki päätöksensä ja minä omani. Olemme sujuvasti ulkona toistemme elämästä.
- höh
Olipas tänne tullut paljon vastauksia aiheeseen liittyen joten kiitos siitä. Osan kyllä olen skipannut välittömästi sen takia, että viestit eivät vastaa tätä todellista tilannetta. Kuten olen jo aiemmin maininnut en ole sinkku saati katkera sellainen ;) Ja toiseksi en ole mustasukkainen. En ajattele, että minua tulisi kohdella/huolehtia sillä tavalla niin kuin pieniä lapsia, vaan haluaisin kokea että vanhempani yhä rakastaisivat minua ja kelpaisin sellaisena niin kuin olen haaveineni päivineen. Kolmanneksi olen kyllä kutsunut vanhempiani meille, mutta en ole tällekkään saanut kovin innostavaa vastaanottoa. Joten enpä ole pyytänyt enää! Olemme mieheni kanssa puhuneet lapsen hankinnasta tässä viimeistään vuoden sisällä, mutta tällaisista asioista en todellakaan halua edes mainita vanhemmilleni. Olen sitä mieltä, että jos en kelpaa nyt vanhemmilleni en myöskään halua kokevani olla tärkeämpi lapsen myötä. Ehkä siinä vaiheessa minulle saattaa riittää se oma pieni perhe eikä minun täydy enää avautua täällä suomi 24
- miksi itse et
ei millään pahalla, mutta musta tuntuu, että sulla in ideaali kuva vanhemmistasi, se ei vastaa todellisuutta. sanot, että sun pitäisi kelvata haaveinesi päivineen. voi olla, että et kelpaa loppujen lopuksi. ja tämäkin on vain elämää. mun oma kokemukseni on, että on parasta olla mahdollisimman itsenäinen eikä odottaa että vannhemmat (tai muut) rakastavat ehdoitta. se on vaan liikaa vaadittu. tää maailma ei oo sellanen. tulet huomaamaan jonain päivänä että et itsekään rakasta ehdoitta. et ehkä nytkään rakasta. et esim. rakasta vanhempiasi juuri nyt kun he ovat innoissaan lapsenlapsestaan. miksi?
- aigjf
miksi itse et kirjoitti:
ei millään pahalla, mutta musta tuntuu, että sulla in ideaali kuva vanhemmistasi, se ei vastaa todellisuutta. sanot, että sun pitäisi kelvata haaveinesi päivineen. voi olla, että et kelpaa loppujen lopuksi. ja tämäkin on vain elämää. mun oma kokemukseni on, että on parasta olla mahdollisimman itsenäinen eikä odottaa että vannhemmat (tai muut) rakastavat ehdoitta. se on vaan liikaa vaadittu. tää maailma ei oo sellanen. tulet huomaamaan jonain päivänä että et itsekään rakasta ehdoitta. et ehkä nytkään rakasta. et esim. rakasta vanhempiasi juuri nyt kun he ovat innoissaan lapsenlapsestaan. miksi?
äläs nyt höpötä häirikkö!
Aloittajan tilanne on se ettei vanhemmat tule käymään, tytär ikävöi vanhempiaan ja haluis ehkä että omankin poikaystävän kanssa muodostettu perhe ja parisuhde muodostuisi vanhempien kanssa eteenpäin mut ei..
Voiko olla että ne näkee että et ole oikean miehen kanssa nyt, tai sulla on vielä paljon kasvettavaa, eihän se kyllä ole kuin tekosyy olla käymättä.
Kutsu vain kahville uudelleen ja uudelleen ja suutut kunnolla jos eivät tule, ryvet itsesäälissä eiköhän ne sitten hyvitä sen jollain?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 251451
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka611281Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha91245Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.291185Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?291184Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641077Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne131073Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351064Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se71053Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61042