tutustuminen opiskelukavereihin

Menette porukalla baariin, niin loppu sujuu kuin ittekseen ;)

Itseänikin jännittää! Toivottavasti kohdalle osuu kivat tutorit!!

Jos lohduttaa: lähes kaikkia muitakin jännittää. Jännittäkää sitten yhdessä.

Joo tai sitten jäät yksin niinkuin minä. En ole yhtään bilettäjätyyppiä enkä osallisutunut vuosi sitten mihinkään yhteisiin juttuihin vaan kävin vain tunneilla --> jäin yksin. Nyt ajatus toisesta lukuvuodesta yksin (lukemattomat ryhmätyöt, klinikat yms.) ahdistaa ihan suunnattomasti ja mitétin jopa eri amk:hon vaihtoa. Plaah sen siitä saa kun on introvertti sosiaali- ja terveysalalla.

[email protected] ............sssje @ suomi24.fi ............. ja olen ========================> mennyttä kohtaamisessa ja vanhaa ja [email protected] ....... opiskeluihin on oikein hivuttautua esimerkki suunnalla ei sitoutumista kristilliset rukoushuoneet, kirkot, seurakuntarakennukset, vapaa Itäinen Läntinen - Rooman imperiumi, rukouksia perinteellä ei alkoholia/myrkkyjä Herra On oikeassa suhteessa kirjoitelmaani, minulle ei huolta, esittelin itseni, seuraa opiskelu yhteisöissä vaikuttavuus rehellinen opintoja suorituksin ja perusteella minä opiskelen ja elän oikeimmin seuraa mailmamme .......... Jeesus oli ikuisen opiskelijan suhteen oikealla ja vasemmalla ........ Mitä Jeesus tahtosi tästä mitä esillä minun oppivan, no, ainakin niin ettei ole tarjolla seuraa .... sssssss:ltä sssje:ltä ........... @

eräissävapaalla suuntautuvissa opiskelija syysteem,eissä voisi olla ohjeena suunnataan seurakunta/uskonto kohtaisiin, aina jos järjestää pidoisaan minä olin ahkera kävijä ja ymmärsin syvemmin elämän menesstyksen ja yrityksen ymmärtää ihmistä, Jeesusta ON Rohkeus ja Jumala on parantajasi, älä aiheuta huolia itsellesi, ympäristöllesi ------------------>

Ole oma itsesi, ihmiset huomaavat sinusta heti jos esität jotain. Jos sinusta ei pidetä sellaisena kuin olet, niin eihän sellainen ole minkään arvoinen sosiaalinen suhde. Sopivat kaverit löytyvät itsestään, kun et yritä eristäytyä tai teeskennellä mitään, korkeintaan pyrit vain ajattelemaan positiivisesti asioista.

Tähän annan sellaisen neuvon, että ei niihin kaikkiin opiskelu tovereihin ole pakko tutustua. Koulussa ollaan opiskelua varten. Älä siis pingota / stressaa liikaa sosiaalisista suhteista koulussa. Keskityt vaan opiskelemaan ja olet oma itsesi, that's that. Kyllä ne kaverit sieltä sitten tulee, näinhän se toimii koulun ulkopuolellakin. Ja haluaisin huomauttaa vielä tästä, että joillakin ihmisillä, varsinkin teini-ikäisillä tuntuu olevan tarve laskea paljonko omaa omia kavereita, tässähän ei siis ole mitään järkeä. Lisää vain stressiä kun ajattelee, että pitäisi saada lisää kavereita, "en ole tarpeeksi sosiaalinen" yms. Ja tähän sanon vielä, että ei kannata edes lähteä hakemaan kavereita semmoisista piireistä missä ei itse pyöri. Eli jos olet esimerkiksi absolutisti, niin sitten ei kannata pyöriä niiden ihmisten kanssa jotka ryyppäävät ja rellestävät joka välissä. Mutta vaikka olisitkin täysi absolutisti niin voit silti mennä kavereiden (niiden vähemmän juopottelevien siis) kanssa baariin aina silloin tällöin ihan vain seuraksi. Tiedän, että sosiaalinen elämä voi olla melko stressaavaa, varsinkin jos joutuu joka päivä olemaan, sekä työskentelemään lukuisten eri ihmisten kanssa. Yrittäkää kuitenkin olla ajattelematta niitä sosiaalisia suhteita turhan liikaa. Yleisemmin ihmiset, jotka eivät pingota tai stressaa turhan liikaa asioista, kuten sosiaalisuudesta, tuntuvat sitten pärjäävän niissä asioissa paremmin. Antakaa asioiden siis edetä omalla painollaan ja keskittykää olennaiseen, mikä koulun käynnissä on siis opiskelu. Tämä nyt oli siis meikäläisen näkökulma tähän asiaan. Saa ottaa vinkkiä tai olla kuuntelematta. Toivottavasti tästä teksti hirviöstä nyt oli edes jotain apua jollekin.

Olet siis juntti, metsäläinen.

Olet laiska.

Sinua ei hyväksytä, naureskellaan heikkoudellesi.

Ns. sivitysvaltiossa.

Kyllä meillä oli järjestetty sosiaalista toimintaa. Taisin parissa yleisessä jutussa käydä syksyn alussa. Löysin kuitenkin jossakin vaiheessa sellaista toimintaa, mikä itseä kiinnosti (kyseessä isompi paikkakunta; pienemmällä paikkakunnalla toki vaihtoehtoja vähemmän).

Tosin voi olla et paremmin itselleni sopiviin 'piireihin' pääsin mukaan vasta toisena opiskeluvuonna. Mutta en muista tunteneeni erityisesti yksinäisyyttä ekana vuonnakaan.

Olen sosiaalisesti rajoittunut ihminen, en tykkää bilettää ja olen lähes absolutisti. En myöskään viihdy sellaisessa seurassa, jossa edellä mainitut ominaisuuteni ovat pulma.

Maija

Ehdottomasti mukaan vaan,
niin tein minäkin ja Joni jo kohta 2-v ja
aloitan uudelleen opiskelun!

Ei kannata stressata liikaa tuollaisen takia, kannattaa keskittyä siihen olennaiseen eli opiskeluun, ryhmätöiden ja muiden lomassa tutustuu uusiin ihmisiin kuin itsestään.

Vähintä mitä kannattaa tehdä on se, että menet opiskelijaporukoiden liepeille hengailemaan ja menet esim. rohkeasti samaan pöytään istumaan ruokatunnilla jne. Myös se, että alat moikata samoilla luennoilla kävijöitä auttaa ainakin vähän, jotta pääsee edes puheväleihin.

En itsekään ole bileihminen, mutta kävin alussa joissakin tapahtumissa, jotta vähän tutustuin ihmisiin. Muutaman viikon jälkeen pari muutakin minun kaltaista hissukkaa ajautui yhteen, niin sitä kautta sitten sain pari kaveria eikä ollut enää tarvetta käydä bileissä.

Vuosi sitten aloitin amiksen itseäni 6- vuotta nuorempien kanssa.

Kaksi luokkalaistani ihmetteli ruokalajonossa sammuneita lamppuja katossa, liityin heidän kanssaan ihmettelemään. Sen jälkeen vaan olen liittynyt keskusteluihin mukaan.

No nyt ollaan koko luokka yhtä "perhettä". Meillä on tosi mahtava luokkahenki :D

Olen melkein ainoa tyttö meidän luokalla, se toinen tyttö ei puhu kenellekään ja vetäytyy syrjään. Kyl sen kans jutellaan ku ryhmätöitä tehdään. Ollaan datanomeja kaikki.

Tapahtumiin vaan mukaan ja muuhun harrastustoimintaan. Siitä se alkaa.

Itse olen opiskellut 2,5 vuotta AMK:ssa. Itse en juo alkoholia. En ole pitänyt sitä esteenä ja olenkin ollut jokaisessa tapahtumassa mitä tässä 2,5 vuoden aikana on ollut. Jos joku ei halua olla kaveri tai edes tuttava sen takia kun ei juo niin en piittaa. Se on kyllä aika outo syy jättää toinen sivuun.

Yleensä kaikki yhteiset jutut ovat valitettavasti siinä alkuvaiheessa ns. ryyppybileitä. Ihmiset vaan ei taida osata tutustua toisiin tai pitää hauskaa selvinpäin.

Jo toista vuotta koulussa, ( jo toinen ammattini )
Olen yksi niistä joka vain keskittyy opiskeluun, en juuri juttele muille paitsi silloinkun minulle puhutaan. Olen yleensä aina yksin koulussa. Mutta ei se juuri haittaa minua

Koulu sujuu paljon paremmin kun ei ole stressiä sosiaalisesta draamasta.

Meillä ainakin pakkososiaalistamista ensimmäisestä päivästä lähtien. Olisin innoissani, jos olisin 20v, kuten ne kaikki muut "luokallani". Vaan kun olen jo vanha setämies, niin lähinnä hävettää pyöriä pirteiden teinixien keskellä sosiaalistumassa.
Harmi, kun yliopistoihin ei oikein ole aikuislinjoja.

No haista vittu sit

Lisäsin kuvan itsestäni avaukseen, Saisiko seksiä?

Älä hukkaa opiskeluvuosiasi pelkkään opiskeluun! Viimeiset huolettomuuden vuodet. Sen jälkeen et enää niin helposti tutustu uusiin ihmisiin. Harrasta! Rakastu! Elä!

Olen itsekin sosiaalisesti huono, mutta pakotin itseni aina menemään muutamiin tapahtumiin. Opiskelijatapahtumissa (varsinkin alkuvaiheissa) tutustuin kyllä muutamiin uusiin ihmisiin, vaikka sosiaaliset taitoni ovat aika heikot. Enemmän sainkin uusia kavereita yliopiston luennoilla ym. Tiedän, että kuulostaa oudolta, mutta näin ainakin omalla kohdallani. Kannattaa suosia oman ainejärjestön tapahtumia, sillä niissä todennäköisimmin käy sellaista porukkaa, jotka käyvät samoilla kursseilla kuin sinäkin. Toimintaa on niin monenlaista ja opiskelijoita on niin erityyppisiä lähes joka opiskelupaikkakunnalla, että itselle sopivaa seuraa löytyy varmasti. Ihmisiin tutustumista ja omaa huonoa sosiaalisuuttaan ei kannata stressata, koska tutustut ihmisiin väkisinkin varsinkin opintojen alussa, jos vain viitsit käydä alussa edes niissä muutamassa tapahtumassa. Kaikkiin ei tarvitse tutustua, eikä kannatakaan.

(Meillä oli tosi heikko tutustuminen, jossa ei tutustunut kuin joihinkin omiin tutorryhmäläisiin, koska tutori oli ainakin tässä asiassa tosi huono, eikä auttanut tässä mitenkään. Sitten olin pitkään yksin, jatkaen vain sitä samaa mitä teininä, ettei ollut muuta kuin koulua ja kotona olemista (totuuden lisäksi). Sitten lähdin mm. useisiin eri "totuuspiireihin" yms. opiskelija- ja kansalaisjärjestöihin ym. mukaan. Ja paljon muutakin . . . )

Kannattaa käydä eri paikoissa joko yksin tai vaikka jonkun kaverin kanssa käymässä. _Opiskelijoiden_ bileissä / ravintoloissa / yms. voi käydä myös selvänä, eli kannattaa uskaltaa juoda vaikka vain vettä tai limsaa. Kannattaa olla juomatta alkoholia, jos ei itse sitä halua, eikä halua sen avulla elämänkumppania saada. Jossain vaiheessa ei pelota enää, eikä tarvi juoda sen takia että "pitäisi" juoda tai koska "muut" juovat.

Sitten on olemassa eri suuntausten katsomuksellisia paikkoja, kuten opiskelijailtoja ja nuorten aikuisten iltoja. Niissä kannattaa olla rehellinen sekä itselleen että totuudelle ja uskaltaa myös kertoa ja keskustella mistä oikeasti haluaa. Jos joku paikka ei ole sun omaasi eikä sun kotia, kannattaa miettiä kannattaako niissä käydä.

Nykyään on myös tämä nettideittailu olemassa (myös katsomuksellisia sellaisia), joten sitä kannattaa edes kokeilla. Jos joku ei kiinnosta, niin kannattaa heti sanoa niin, toivottaen toiselle hyvää jatkoa. Ei kannata jäädä keskusteluun, jos toinen ei oikeasti kiinnnosta. Ei:n sanominen voi vain olla monelle vaikeaa.

Lavatanssikursseja voi olla myös pelkästään opiskelijoille tarkoitettuja, mitkä ovat tosi hyviä tilaisuuksia. On harmi ettei lavatansseja ole jo yläasteella tai vanhempana koulussa opetettu. Seura on yleensä hyvää, yleensä selvää eikä musiikki ole usein liian kovalla. On hyvää liikuntaa, yms. vaikka yhdessä illassa voi kokea tunneskaaloja laidasta laitaan.

Uskovaisissa piireissä voi olla, "ettei siellä tapahdu mitään", "koska kaikki ovat vain siskoja ja veljiä Kristuksessa". Tässä tilanteessa kannattaa pyrkiä heti alussa tutustumaan naisiin, jotka oikeasti kiinnostavat ja pyytää vaikka kävelylle tai meiliosoitetta. Sekin on hyvä juttu jos saa ystäviä sekä miehistä että naisista. Todellisia ystäviä ja todellista keskustelua kannattaa etsiä.

Toisen koulun opiskelijakerhoissa yms. voi myös käydä.

(Jatkan ehkä myöhemmin lisää, kun koneaika loppuu.)

Kyllä niiltä luennoilta tai ainakin harjoitusryhmistä saa yleensä hyvänpäivän tuttuja. Onneksi olen itse niin introvertti että en oikeastaan tarvinnut kuin muutaman tutun henkilön joiden kanssa juttelin edes jotenkin säännöllisesti.

Itse en mennyt juuri mihinkään bileisiin eikä edes harmita. Keskityin opiskeluun, valmistuin hyvin arvosanoin ja sain hyväpalkkaisen duunin. Jees.

On se kumma kun ihmiset ei kestä yksinoloa.

Kouluissa ja yliopistoissa on kaikenlaista porukkaa, tapahtumaa ja harrastuspiiriä laidasta laitaan. Kyllä sieltä ajan kanssa löytyy kavereita, kun hakeutuu samanhenkisten ihmisten joukkoon. Kannattaa etsiä toinen yksinäinen, joka voisi arvostaa seuraasi. Mielestäni korkeakoulussa on helpompi löytää seuraa kuin peruskoulussa, koska usein samanhenkiset ihmiset ajautuvat samoille kursseille.

vaikket dokaakkaan niin kannattaa lahtee niihin ekoihin tutustumis tapaamisiin / -BILEISIIN mitä nyt kukin tiedekunta sitten kjärjrstääkkään . Jokaiseen aloittavaan kurssiin on sen takia ne tuutorit et ne auttaa sen vaikeimman ajan yli , toiset nyt vaan bilettää enemmän ku toiset. Mut sillain ainakin tutustuu jonkin verran vuosikurssiinsa ja siitä se siten lähtee. Kaikillahan alku aina on vaikeeta mut jos ei itse ole aktiivinen niin ei sinua kämpiltäkään haeta ja niin niitä ystäviäkin löytyy, et ei muuta kun TSEMPPIÄ ja mukaan yhteisöön. Onnea tuleville haasteillesi

Ehdottomasti kannattaa lähteä ainakin aluksi mukaan kaikkiin järjestettyihin tapahtumiin. Ensimmäisten viikkojen ajan opiskelijat (myös ne vähemmän sosiaaliset) jaksavat käydä sankoin joukoin kaikissa tapahtumista. Sieltä on siis helppo löytää samanhenkistä porukkaa. Ei kukaan sinua kotiovelta tule hakemaan, aluksi on pakko vain heittäytyä rohkeasti mukaan. Itse olen neljännen vuoden opiskelija-aktiivi ja hetkeäkään en ole katunut, että lähdin opiskelija toimintaan mukaan.

Itselläni alkoi toinen vuosi AMK:ssa ja haikeana muistelen ekan vuoden bileitä ja sitä uutuuden jännitystä (mitä ei nyt enää muista olleenkaan) ja sitä, kun lähes kaikki värikkäästä joukosta oli mukana ja tehtiin temppuja puistoissa yms. muuta uutta ja yllättävää :) Ja aivan kaikki hyväksyttiin mukaan, pelkästään siksi että oli saman alan opiskelija.

Vaikka kuvittelisikin olevansa erilainen nuori, niin isossa koulussa huomaa että tosi moni onkin hyvin samanlainen. Muutkin jännittävät, jopa aivan samoja asioita kuin sinä. Pikku jännitys ja perhosia vatsassa ei ole mikään syy olla menemättä muiden mukana, kun siihen on vielä mahdollisuuskin.

Hei haloo. Juuri tuollaisen hiljaisen ihmisen, jolle tutustuminen on vaikeaa, pitää lähteä mukaan kaikkiin yhteisiin rientoihin. Siellähän juuri tutustuu toisiin ihan väkisin. Sosiaalinen ja ulospäin kääntynyt ihminen hankkii kavereita vaikka kassajonossa tai linja-autopysäkillä.Ei muuta kuin porukkaan mukaan, siinä se sosiaalisuuskin kasvaa ihan huomaamatta.

Ainahan se jännittää. Alat vaan jutella ihmisten kanssa. Kyllä yleensä vanhempikurssilaiset tutorit auttaa myös ja alkaa erilaisten rientojen käyminen.
Rohkeasti vaan mukaan, vaikka olisikin hiljaisempi porukasta.

Ei kannata lähteä. Tylsiä juhlia, et menetä mitään.

Kannattaa laihduttaa ennen koulun aloitusta.
Jos olet lihava, sinut kierretään kaukaa koko opiskeluajan vaikka itse olisit iloinen, avoin ja ystävällinen.
Itse naureskelin tällaisille väitteille ennen omien opiskelujen alkua ja menin kouluun suurin toivein, tapaamaan paljon uusia ihmisiä, saamaan joistakin jopa ehkä ystäviäkin ja tietysti opiskelemaan unelma-alaani AMK:hon.

Mitä sain vastaukseksi ?
Naureskelua, pilkkaa, kyseenalaistamista, hiljaisuutta joka seurasi joka kerta kun jotain sanoin. En uskonut tuollaista käytöstä enää AMK:ssa, aikuisten ihmisten kesken olevan. Sitä se kuitenkin oli, väsyin loppujen lopuksi kun en saanut mitään tukea edes opettajilta. Monen opettajankin mielstä olin laiska koska olin ylipainoinen. Voin kertoa että laihat ja normaalipainoiset ihmiset alkavat kiemurrella vaivaantuneina heti kun lihava henkilö tulee juttelemaan, oltiin sitten baarissa tai sitten luokkahuoneessa selvinpäin. Mitkään aloitusviikon tapahtumat eivät siihen vaikuta. Muutaman sanan voi kohteliaisuudesta vaihtaa ja sitten jo kirmataan omien hoikkien kavereiden perään.
Raadollista mutta totta.

Osaan olla todella mukava ja ystävällinen, mutta se ei vaikuta mihinkään kun en ole muiden mielestä hyvännäköinen. Olen kyllä kaunis kasvoiltani mutta se ei riitä jos en ole hoikka. En mitenkään tyrkytä seuraani enkä ole mitenkään "paniikissa" asiasta. Se kuitenkin vaikuttaa todella pahasti kun muut karttelevat jatkuvasti noinkin pinnallisen syyn takia.
Henkinen painolasti karttuu päivä päivältä, viikko viikolta, kunnes sen alle murtuu.

Älkää te, lukijat, itse menkö mukaan noin lapselliseen toimintaan.

Ite olin ihan paniikissa ekana päivänä ja toisenakin ja edelleenkin. Olen kyllä sosiaalinen mutta erityisesti alkuun niin tautisen ujo ja pelokas että ei tauti..

Ja en juo joten voitte varmaan kuvitella hyvin että en kuulu joukkoon, enkä myöskään jaksa katella kun muut juo, se ahdistaa.

Meillä oli illalla yhellä rannalla tutustumistilaisuus mut melkein kaikilla viinat mukana, alkuun oli ihan jees istuttiin ringissä ja jokainen kertoi itsestään jotain, mutta sit liukenin paikalta kun tuli tilaisuus, en tiedä enkä haluakkaan tietää miten suunniteltu ilta jatku baarissa. Tosi ahistavaa kun haluais mukaan mutta jos menee mukaan ni ahistaa vielä enemmän.. En kertonut että en juo, sanoin vain että täytyy mennä nyt. Amiksessa olen jo tottunut kuuntelemaan edellisillanbileistä kaiken näköstä, ja se tulee jatkumaan entistä pahempana.. En käsitä, eikö ihmisillä ole muuta tekemistä kuin juominen..?

No onneks kämppiksenikään ei juo, niin ehkä löydämme yhdessä lisää samanlaista sakkia, joiden kans voi pitää hauskaa ilman viinaa.

Oikeesti itki eilen illalla kun on aivan tuntematon kaupunki, eikä yhtään tuttua lähelläkään, kaveriporukka hajos ympäri suomee ja perhe jäi kotikaupunkiin, ikävä on ja pelottaa uus tilanne. Aina meinaa tulla tippa linssiin kun joku mainitsee perheen. Mietityttää tuliko tehtyä virhe ku jatkoi opiskeluita, mut ehkä on annettava vaan itelle aikaa..

Mä tarttisin seksiä! Nyt tai huomenna - muuten oiski sit jo liian myöhästä.

Yleensä AMK -opiskelijat ovat lapsellisia pellejä jotka eivät tiedä aikuisten maailmasta mitään. Itse aloitin 25-vuotiaana AMk -opiskelut, olin jo monta vuotta asunut omillani, ostanut asunto-osakkeen alle, vaihtanut autoa ja ollut monissa eri työtehtävissä.

KÄSITTÄMÄTÖNTÄ miten lapsellisia mamman ja papn kullanmuruja sitä lapset ovat vielä 20-vuotiainakin. Puhutaan kuinka äiskä tai iskä voi heittää jonnekin....tai kuinka Tigeriin saa drinksulippuja, tai kuinka IhQua jos pääsee jonnekin menopaikkaa ilmaiseksi tai mietitään ravintoloiden ikärajoja.

Moni pentu ei ole edes käynyt armeijaa. Ei yhtään kalenterivuotta (väh 20 000 euron vuosituloja) työelämässä ja omillaan toimeentulemista. Ei koskaan käytetä taksia tai käydä hyvin syömässä OMILLA tuloilla.

Siksi ihmettelen miten pikkuPossuTytöt saavat ahdistuksia jostain koulun aloittamisesta. Nykyään kai parikymppiset ovat....hmmm...lapsia.

Ite valmistuin kolmekymppisenä,ja nyt nelikymppisenä olen jokseenkin sama aikuinen äijä. Ehkä mun aikuinen itsenäinen elämänvaihe oli alkanut jo vuosia ennen 25:tä ikävuotta.

Itsenäistyminen ja työkokemus, samoin vastuu omasta itsestä ja omillaan eläminen kantapään kautta ovat paljon tärkeämpiä kuin joku vitun esitelmä AMK:ssa.

On ne vitun työssäoppimisjutut ja niihin liittyvät tehtävät suunnattuja kuin lapsille. Miten opit sulautumaan työyhteisöön ? Aikamoista skeidaa - tosin lapset tarvii sitä ?

Mäkin tapasin tossa paria 19-20v opiskeliajtyttöä jotka ovat kovia tuhlaamaan rahaa -mutta eivät sitä itse osaa tai viitsi mennä mäkkärin kassalle opettelemaan tai siivoamaan laivoja. Joskus tällaiselle tyttöselle annan satasen ja rakastelu on sen mukaista. Mieluummin kyllä seurustelen ja tapailen 40 ikäisiä kokeneita naisia kuin parikymppisiä pentuja, mutta satasella saa ja hevosella pääsee...

Näin se menee kun on sonni joak tietää mitä haluaa. Mulla ei ole sitoutumiskammoa, ei läheisyyden pelkoa, ei adhd:tä ,mua ei jännitä mennä juttelemaan ihmisille, pidän aiheesta kuin aiheesta esitelmän yleisön edessä, ei ole sosiaalisia paineita enkä muutenkaan tarvitse vetää roolia missään yhteisössä.

Mielestäni olen vain vahva suomalainen mies, ollut sitä jo 20-vuotta,puolet iästäni. Mitä alkuperäiseen juttuun tulee opiskelijabileistä, niin menet jos menet, ja panet jos panet. MITEN VOI OLLA NIIN VAMMAISEN VAIKEAA TUTUSTUA MUIHIN IHMISIIN JA OLLA SOSIAALINEN ?

Mä en ite ole mikän ihmeellinen,enkä halua olla suosittu. Ihmeellisiä rakennelmia jossain kouluissa jostain sosiaalisista paineista.

Mun AMK saksan opettaja oli vuoden mua nuorempi,ollessani 26v hän 25v. Ajattelin haaveissani häntä ja juteltiin arjesta joskus tunnin jälkeen, mielessäni jo panin häntä.

No,sattuman kauppaa, erään toisen ammattikorkeakoulun ruotsin opea (LAurea) paninkin sitten huolella valmistuttuani kolmekymmpisenä.

OIKEESTI NUORET JUNNUT !

Te ootte vitun säälittäviä ja heikkoja - miten ihmiset on niin saamarin heikkoja ? Mitäs jos oikea paikka tulee ja Veli Putin mahtailee lisää ja tulee varautua sotaan ?

Sitten te junnun luuserit paskannatte verta jo kun pitää lähteä ylimääräisiin kertausharjoituksiin.

Itse olen laskija-aliupseeri tykistössä..

Lääkkeet!

napsautin pari nappia lisää listoille

Itse asun yksin kaksiossa, ensimmäisen vuoden opiskelija, käyn massaluennoilla, kaupungissa ei yhtäkään tuttua, ainut ihminen jolle puhun on minä itse koirani, liikun ulkona paljon mutten käy baareissa koska 1. Ei kiinnosta 2. Ei ole varaa. Kotipaikkakunta 800 km päässä, kaikki tututkin sielläpäin MUTTA ei haittaa!
Jos ei tule ystäviä niin ei tule. Jos niitä sitten joku tulee niin tulee ja on ihan ok. En harrasta bilettämistä, kotiryyppäys pienessä porukassa paljon kiinnostavampaa touhua. Se vaan että introverttinä tällanen ehkä onnistuu paremmin kuin ekstroverttinä. Ei siis mitään ongelmaa olla yksin 2 kk tai lähtä reissuun ilman ketään kehen turvautua.
Avoimin mielin elämään, turha yrittää olla niinku kaikki muut jos ei ole sellainen. Itselläni ei lukiossakaan ollut kuin yksi kaveri ja paras ystäväni on sisareni ja se on minusta jo ihan riittävästi :)

Haluaisin saada ystäviä. opiskelen yliopistossa. Se on kuitenkin hankalaa, sillä minulla on myös muu elämä kuin opiskelu. Käyn töissä, näen yliopiston ulkopuolisia ystäviä, harrastan ja tietenkin yritän opiskella. Tuntuu, että kaikki tähän asti tapaamani ihmiset viettävät kaiken aikansa yliopistolla, käyvät kaikissa tapahtumissa mitä on ja kaveeraavat aina samoissa porukoissa valiten myös tulevat kurssit ja harjoitusryhmät sen mukaan, että pääsevät kavereidensa kanssa samoille.

Tähän väliin on hankala mennä ihmisenä, joka haluaisi kyllä tutustua ja viettää aikaa, mutta jonka kiinnostuksen kohteisiin ei kuulu bilettäminen....

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

Jäin yksin, taas. Oon tosin jo tottunu asiaan niin ei ongelmaa yksinäisyyden suhteen... Ainoa asia mikä harmittaa on se että meillä on paljon ryhmä/paritöitä. Olen tähän asti kaikki työt ihan yksin tehnyt eikä opettaja ole vielä ainakaan huomauttanut mitään. Ekan vuoden amk inssi.

Ei kannata stressata, nuo asiat tapahtuu omalla painollaan;) Itse aloitin AMKin reipas vuosi sitten ja alussa mietitytti sama asia, mutta äkkiä sen huomasi mietityttävän kaikkia muitakin. Eli kun harvemmin kukaan enää tässä vaiheessa opiskeluja tulee kaverin kanssa uuteen kouluun, niin tutustuminen on jo sen takia paljon helpompaa, ei tarvitse miettiä että tunkeutuuko jonkun kaveripiiriin.

Itsellä on aina ollut vähän sellainen tarkkailijan luonne, eli olen kyllä sosiaalinen ja nautin kavereiden ja uusien ihmisten seurasta, mutta en ikinä aktiivisesti HAE niitä uusia tuttavuuksia. Ekoina viikkoina koulunpenkillä huomasi, että joidenkin kanssa juttu luistaa paremmin kuin toisten, ja tuon saman huomasi muidenkin kohdalla. Se oli vähän sellaista kokeilua, että joka ruokailussa vaikka istuu vähän eri porukan luokse tai tunneilla juttelee aina vähän eri tyypeille, niin aika äkkiä huomaa kenen seurassa viihtyy. Sillä vaikka opiskelu ja oppiminen on tärkeintä, niin totuus nyt vaan on, että helpottaahan se ihan selkeästi sitä jokapäiväistä puurtamista ja yleistä olemista jos on se tuttu ja hyväksi havaittu ryhmärämä siellä koulussa:)

Ei sieltä mitään elämänpituisia ystävyyssuhteita tarvitse lähteä hakemaan, mutta sellasta samanhenkistä porukkaa jolle voi nyt vaikka purkaa sitä tilastomatikka-ahdistusta tai ihan mitä vaan. Hoituuhan ne vuodet läpi tietysti hiljaa istuenkin, mutta miksi tuhlata elämäänsä sellaiseen?? Kurjuuden maksimointia, sanon minä:D

Sitten noista opiskelijoiden "pakollisista" läträysjuhlista ja sitseistä sun muista. Niihin kannattaa mennä, ainakin katsomaan ja haistelemaan tunnelmaa, ainakin kerran. Ja nimenomaan ne ekat kerrat, sillä niiden perusteella näkee aika pitkälle ne tyypit, jotka ovat kiinnostuneita näkemään kurssikavereita luentojen ulkopuolellakin. Ei siellä tarvitse itseään muuttaa, juot tai olet juomatta, pepsimax kädessä et ole yhtään huonompi ihminen ja mitä myöhemmäksi ilta menee, kukaan ei enää edes tajua ettet hörpi rommikolaa. Tietysti jos et kestä kännin hankkineita ihmisiä selvinpäin, ei asialle voi mitään ja olo voi olla kurja, mutta sittenpähän olet senkin selvittänyt.

Niin ja meille oli kyllä järjestetty jos jonkinmoista yhteistä tekemistä ekoille viikoilla, tämä riippuu tietysti ihan opinahjosta/alasta/ryhmästä, mutta varmasti aina jonkinasteista yhteistoimintaa on! Ei kannata nyrpistää nenäänsä edes niille kaikkien kammoamille "kerro nimesi ja pari juttua itsestäsi" -leikeille, joita on tahkottu läpi eskarista lähtien. Iltatekemistä oli järjestetty meille paljon, tämä koski siis aivan kaikenlaista ohjelmaa juopumisen tavoittelusta kuntopiiriin koulun liikuntatiloissa, eli jokaiselle jotakin.

Joten liian tiukat asenteet nurkkaan ja anna virran viedä, toivotan sulle antoisaa opiskeluaikaa, älä stressaa ainakaan siitä löydätkö kavereita, sillä ressaamalla ei hyvä tule ja se on opettajien tehtävä se ahdistuksen luominen. Tehkää teille rento ryhmä olemalla omia itsejänne ja älkää ottako itseänne liian vakavasti. Korkeakouluopinnot ovat monelle ne viimeinen kosketus opiskelumaailmaan, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti, Suomen opiskelukulttuurin vastaisesti siihen kuuluu myös monet muut asiat kuin se puurtaminen;)

www.touhutonni.com