Harkitseva mies?

Vähän samanlainen tilanne mulla. Ja ottaa aika riskin kysyä tulevaisuudesta, jos ei vastaakkaan omaa halua. Mutta olet vähitellen valmis kysymään, kun kyselet täällä. Eli tieto luo tuskaa, mitä mieltä hän on. Olet valmis kysymään parisuhteenne jatkosta, sitten kun olet valmis vastaanottamaan tiedon. Parempi kysyä kun olettaa mitään. Ja kaikki mielipiteet voi huomenna muuttua. Yleensä kannattaa edetä hitaasti. Eli kysy häneltä haluaisiko hän joskus ehkä...kihloihin, yhteen muuttamista, muuta. Eli välillä kannattaa päivittää tila, kysyä toiselta missä mennään ja mihin suuntaan toinen vie. Otin riskin ja kysyin, niin emme ole hänen mielestä edes seurustelleet, eikä hän halua seurustella eikä sitoutua. Olisi voinut luulla, että kaikki hyvin.

Niin just, parempi olla ehkä selvillä, kun olettaa jotain väärää.
Mun mielestä me ei kyllä edes seurustella. Ja mulla on jopa välissä ollut treffit parin miehen kanssa ja vahvistuin vaan, että pidän juuri tästä miehestä!
Ja mä luulen, että hän ei tiedä, mitä haluaa, tai haluaa ehkä vaan tätä ja että aika näyttää.
Ja mun mielipide saattaa vaihdella viikoittain...
mutta kyllä hän mulle vaikuttaa lähes täydelliseltä, mutta haluan, että tämä etenee jotenkin.

Mulle mies sanonut ettei rakasta, ei voi puhua muutaman kuukauden jälkeen rakastamisesta. Ja että ei pysty sitoutumaan, koska ivähän aikaa erosta. Hänen luonaan käy muita naisia ystävinä kahvilla. Ja sanoi että joskus voisi sitoutua. Mielestäni johtuu myös luonteesta. Joku voisi, vaikka tuntisi samoin, sanoa että rakastaa kauheesti ja haluaa olla loppuelämän. Toinen vaan sanoon niinkuin asia on. Vai onko mulla pelimies?

En ole järkisyiden kanssa hänen kanssaan vaan siksi, että tuntuu hyvältä. En tiedä, mitä hän tuntee, mutta itse voin sanoa, että on mulle rakas ja voisin rakastaa häntä.
En halua enää sellaista nopeaa rakstumista, joka tekee sokeaksi toisen huonoille puolille, niille jotka ei mulle välttämättä sovi.
Haluan suhteen, jossa tunnen ihmisen ja rakastan häntä, kaikkine vikoineenkin. Eli ne viat pitäisi olla minun hyväksyttävissä, ei sellaisia, että päätäpahkaa rakastuneena rupeaa huomaamaan erinäisiä piirteitä, jotka ei olekaan niin mieluisia.
Tarkoittaa näköjään sitä, että haluan edetä hitaasti, mutta en ole sellaiseen tottunut,
Ne pari muuta miestä, joita olen tavannut, vahvistaa sitä että pidän juuri tästä miehestä.
Ja mun mielestäni tämä ei ole seurustelua, en tiedä, mitä hän on mieltä.
Ei kai tässä ole muuta kun puhuttava hänen kanssaan, että mitä me oikein tahdomme.

Mun mielestä tässä ei vaan voida puhua vielä rakkaudesta, sellasesta, mitä parisuhteessa on. Ja varmasti siitä hänkin on samaa mieltä. Kyllä hän minulle rakas on. Ja haluan alkaa rakastamaan häntä ja niin varmasti käy jos näemme toisiamme hiukan enemmän. Nyt haluan siis tietenkin, että hänkin olisi valmis siihen.
Kuten sanoin alussa, niin meillä on molemmilla ollut paljon muuta mietittävää elämässä ja myös takana huonosti menneitä suhteita. Siksi minä ainakin mielummin etenen harkiten, kuin rakastun rytinällä. Ja kohta huomaan, että ei tuo ollutkaan ihan sitä mitä kuvittelin.
OIkeastaan, jos olisimme heti alusta olleet tiiviisti yhdessä niin jurii niin olisi käynytkin, minä olisin rakastunut ryminällä.
Kiitos paljon mielipiteistä. Jonkinlaista selkeyttä tämä pohdinta tuo.

Tuo on kyllä totta.
Ja nyt siis musta tuntuu juuri, että haluan tuntea häntä paljon enemmän! Ja missään nimessä hän ei tunnu väärältä. Mutta eipä tuntunut tietty myöskään kukaan heistä, joihinjoskus rakastuin ja olivat näin jälkikäteen Täysin Vääriä! Mutta nyt mulla on varmasti enemmän järkeä ja kokemusta, etten ajaudukaan väärän ihmisen kanssa (koputan puuta).
Siis voi olla siten rakas, kuten voin rakastaa sukulaistani, hyvää työkaveria jne, mutta ei sitä rakkautta, johon sillä olisi mahdollisuus kasvaa, kuten parisuhteessa.
Siis haluan ottaa askelia eteenpäin tämän kanssa, en vielä tiedä miten ja minkä kokoisia...
Toisaalta haluan enemmänkin rakastaa, kuin rakastua.