Mikä kohtaamisistamme

Se kun halasi ja viestitti sydämellä.
yhden ainoan kerran.

Kerran, kun hän tuli samaan tilaan, se tapahtui tänä kesänä. Silmät ja katse, johon olisi voinut upota.
Kolahti.

Se kun hän kaatui lumihankeen ja veti minut mukanaan :D Suutelimme siinä ensimmäistä kertaa työkavereiden nähden :'D

Eniten on jäänyt mieleen, kun kohtasin sen naisen ensimmäistä kertaa. Klassisen kauniit kasvonpiirteet, naisellinen olemus ja muut huomioiva käyttäytyminen.

Jokaisen kohtaamisen kyllä muistan hyvin ja olen entistäkin kiinnostuneempi...

No joskus vuosia sitten erään rakennuksen rapuilla. Se oli kuin taikaa.

Yks nainen kriivas nimmarin mulle.

Kerran muistan kun näin teidät ja flirtailit avoimesti hänelle. Hän tuntui vaivaantuneelta.
Varattu kun on. Siitä kuitenkin tiesin, että teillä on ollut jotain tai ainakin sinä olet häneen ihastunut.

Se kun hän uskoakseni tarkoituksella hiukan pyllisti minulle joskus aikoinaan.. muka kumartuessaan tai noukkiessaan jotain. Hän ei ainakaan niin selkeästi ja hitaasti olisi sitä tehnyt jos ei olisi halunnut minun katsovan. Se oli kaunista. Siitä tuli hyvä mieli :)

Hän ovella, poikamainen hymy ja naurunrypyt silmäkulmissa, täystyrmäys=)=)

Näitä flashbackejä on kerinnyt kertymään vuosien varrella lukemattomia, vaikka emme ole olleetkaan "pari"....

Päivittäin muistuu mieleen jotain ja saa herkistymään... :'(

Ensimmäinen katseiden kohtaaminen on jäänyt mieleen päälimmäiseksi, ensimmäinen hymy ja sähköiskuefekti. Ja se kerta silloin seuraavana päivänä kun näin hänet taas (kuten myös toivoin). Sitten se, kun istuttiin kerran yhdessä, yritettiin jutella ja kaikki meni päin ***. Ja se kerta, kun tajusin hänen hölmöilevän kustannuksellani - tapahtui sen tutustumisyrityksen jälkeen, kävelin silloin portaita, iski kuin salama kirkkaalta taivaalta silloinkin. Ja ja ja, onhan noita... Hänen kanssaan kaikki hetket ovat olleet merkittäviä ja säköisiä.

hapuilumme pimeässä. Se on kai ainoa kerta kun on jotain puhuttu keskenämme.

Se harvoja kertoja kun olis jotain voinu tulla, mutta tajusinkin, ettei hänellä olekaan haluja siihen. Selvisipä sekin viimein:)
Vapauttavaa, helppo hengittää eikä ikäväkään vaivaa.
Loppui ajatusten pyöritys.

yksi aamu kevät talvella kun olin nukkunut yli herätyksen ja aamuni oli ollut yhtä härdelliä. Töihin juoksin hirveällä kiireellä aika räjähtäneen näköisenä sisälle hiukan myöhässä ja hän olikin sattumalta siellä. Molemmat taisimme olla yhtä yllättyneitä siitä että putosimme yhtäkkiä toistemme eteen.

Mulle ainakin tilanne oli täysin odottamaton vaikka työni oli sellaista että kenet tahansa saattoi tavata. Silti oli hassua pudota ihan odottamattomasti suoraan hänen eteensä.

Tilanne jäi mieleen koska hänenkin reaktiosta huomasin todella kovan yllättyneisyyden joka näytti olevan positiivinen yllätys. Sellainen reaktion aitous jota ei pystynyt hallitseen tai piilottaan tilanteen odottamattomuuden takia kertoo paljon. Ennakoiduissa tilanteissa ihminen pystyy enemmän hallitseen reaktioitaan ja piilottaan niitä. ;)

Onko noloa sanoa, että emme ole nähneet kuin kerran mutta muistan sen varmaan ikuisesti :)

Se ilta kun käytiin yhellä ja ulkoiltiin. Kun katsottiin toisiamme silmiin tuli tunne että koko maailma olisi pysähtynyt. Hetken aikaa kuvittelin että olimme vain me kaksi. Silloin olin varma että sinussa tosiaan on jotakin. Ilta olis saanut jatkua mun puolesta aamuun saakka, en saanut sanotuksi, toivotin vain hyvää yötä. En osannut muuta kuin höpöttää. Ja siitä asti sitä kummallista höpötystä onkin sitten jatkunut aina kun on tavattu...Kyllä jokainen hetki on mieleeni jäänyt, siitä illasta saakka olen kaivannut. Ehkä vielä joskus tulee uusi tilaisuus. Siihen saakka jatkan höpötystä ja hölmistynyttä tuijottelua. :-) Niitä hetkiä meillä on usein.

Ensimmäinen kerta kun katseemme kohtasi ja yllättäen me molemmat hymyilimme toisillemme silmillä ja huulilla. Olin kyllä huomioinut hänet aikaisemmin.. sellainen nallemainen olemus.

Silloin, enkä vähään aikaan nähnyt mitään esteitä, näin vain hänet !

Vasta kun tajusin kaiken mahdottomuuden, en sittenkään saanut häntä mielestäni, ajatus hänestä vain kasvoi. Olen hymyillyt monelle miehelle ja minulle on hymyilty ehkä myös ihastuneesti, niin olen kokenut ilman että minua on mikään toisessa liikuttanut. Mutta hän syösti mut tietämättään raiteiltani, sen jälkeen elämä in ollut kuin yrittäisi korkkareissa kävellä junaraiteilla etelästä pohjoiseen, raiteilla yritän pysyä edelleenkin. Ulkoisesti ottaen elämä on tässä, niinhän se on!.. sydän ja mieli kuitenkin kapinoi, vaikka tiedän että yksipuolisia tunteita pyörittelen omassa päässäni.

Jokainen kohtaaminen oli mieleenpainuva, kaikki tuli niin äkkiä, aina kun erottiin...päästimme irti toisistamme kyynel silmäkulmassa....olit maanjäristys.....

koska monikin kohtaaminen on jäänyt mieleen. Mulla on liiankin hyvä muisti meidän kohtaamisten suhteen ;). Mut apua oisko se ollut se kerta, kun halatessaan vielä tiukensi otettaan... eih se tuntui jo melkein liian hyvältä, koska siitä välittyi se että hän oikeasti tykkää.. ja sai kohtuullisessa järjestyksessä olleen pääni sekaantumaan uudestaan.

Unohtaa hänen korviin asti leviävää hymyään aina kun nähtiin työpaikalla. Hän (mies) hakeutui aina seuraani kun mahdollista. Hän uteli kovasti yksityis elämästäni ja oli selvästi kiinnostunut ja minäkin hänestä. Meistä ei voinut tulla mitään, koska ollaan molemmat varattuja. Juttu jäi siis flirttailun tasolle. Otin lopputilin ja jatkan elämääni toisaalla ja parempi niin

Vaikeaa sanoa mikä kohtaaminen on eniten jäänyt mieleen, mutta niitä ihania tosi pitkiä katseita muistelen usein.

Ne hetket kun ollaan oltu aika lähekkäin

...ja poskia kuumotti ;)

Huora, horo, väljäp...., patja, pullukka, narsisti, itsekeskeinen, kevytkenkäinen, flirtti, kusipää, kiero, mielistelijä, assi, vedätettävä hölmö... Parhaiten ei tule mieleen mikään tilanne vaan kaikki sanansa.

Myös ne kauniit.

Todella vaikea valita yhtä, mutta sanon, että se kerta, kun hän halasi mua vaikka meidän ympärillä seisoi muitakin. Se halaus tuntui niin ihanalta, että muistelen sitä usein.

Oikeesti en voi eritellä yhtä. Se yksi kohtalokas autokyytimatka. Kun hän kertoi kaikenlaista, ja kurkkua kuristi, en voinut käsittää että olen todella rakstunut....olin jo avaamassa suuni ja ei tullutkaan sanoja ja hyydyin...en pääse tästä yli. Jälkeenpäin oli myöhästä. Tässä mun suurin ahdistuksen syy. Siksi jäänyt mieleen.

Toinen on tämä jännittävä tapahtuma. Mitenhän tän nyt muotoilis. En halua paljastaa kokonaan tähän. Makoillen suorastaan hänen kainalossaan. Siinä sentään saan suuni auki. Mutta siinä oli pakko. Huh huh, mikä vetovoima, aika kuumat oltavat oli. Se oli sellainen väliaikainen juttu :)

Yksi muistikuva lämmittää erityisesti sydäntä. Kerran näin, kuinka hän meni silittelemään koiraa. Siinä hetkessä herkistyin ja ajattelin, että onpas lempeä mies.

Se, kun kerran törmäsin häneen vailla mitään suunnitelmia ja päädyttiin sitten viettämään koko päivä yhdessä. Illalla hän saattoi minut kotiin ja halasi. Enkä olisi halunnut päästää irti.

ulkona sateessa katsottiin toisiamme pitkään ja jotain läikähti pysyvästi, tuli tunne että meidän kuuluisi.. että olisin niin onnellinen..