Elämän viisaudet

Olen jo miehen iässä ja asi,a joka vaivaa ja johon törmään päivittäin on valehtelu.
Ninulla hja meillä ihmisillä on taipumus helposti valehdella, isoja ja pieniä valheita, mutta sen olen huomannut, että valheet suututtaa nykyisin enemmän, koska kun minulle valehdellaan koen nykyään loukkaavana aliarvioimisena..

Kun itselläni lipeää vale, harmittelen sitä jälkeenpäin, joskus kovastikin!
Viisaus lause; ÄLÄ VALEHTELE, ÄLÄ EDES VÄHÄN

Tuota valehtelua on oikein tutkittu, ja se todettiin ihmisille normitoiminnaksi.
Jokainen kuulemma valehtelee päivittäin, riippuen miten paljon on muiden kanssa tekemisissä. En tosin tiedä mikä laskettiin tutkimuksessa valeeksi. Aina totta puhuva ihminen olisi kuulemma aikamoinen ihme. Totuudella kun myös loukattaisiin muita ihmisiä, joten valehtelu ei aina ole pahasta.

https://www.youtube.com/watch?v=d0Gz2mWyqxs&feature=player_detailpage

Heh totuudentorvilla on kamuja valepukeilla niitä ei!

Olen tullut pitkän elämäni aikana tulokseen, josta minua vanhemmat ovat kertoneet: elämä tasaa!

Jos nyt sattuu menemään hyvin meidän sukupolvella, seuraavalla saattaa tulla sellaisia kupruja, että se minun tekemä hyvä ei riitä mihinkään.

Tai jos nuorena meni huonosti, saan korvauksen nyt vanhempana. Ylpeilyyn ja aliarviointeihin ei ole varaa, vaikka sorrun niihin tuon tuostakin.

Mutta on pakko sanoa, että nyt on melkein kaikki asiat hyvin. En viitsi nurista niistä muutamasta ikävästä jutusta.

Viisaus piilee kysymyksessä miksi?

Miksi naisella on niin upea pill.. pill.. pill.. pilleripurkki?

Miksi nainen himoitsee kul.. kul.. kul.. kultakelloani?

Miksi, miksi, miksi???

Itse olen huomannut sellaisen asian, että kun katsoo omaa elämäänsä taaksepäin ja huomaa kuinka nopeasti se onkaan kulunut, joutuu väkisinkin miettimään omaa elämäänsä monelta kantilta. Toinen tekijä joka laittaa ihmisen ajattelemaan on omalle kohdalle sattunut sairaus.Tai ystävän, oman vanhemman tai lapsen.
Jokaisen elämä kaipaa jonkinlaista "shokkia",jonka minäkin olen kokenut,ja silloin laitoin elämänarvoja uusiksi,ja päätin,etten tyhjistä marise ,aloin katsoa asioita eri näkökulmasta.Sen jälkeen on paljon helpompaa löytää ja nähdä päivistään niitä pikkuasioita, joista meidän jokaisen elämä,ja ne onnen muruset koostuu.Mennyt on aina mennyttä, eikä siitä kannata kantaa taakkaa.Helpottavampaa on ajatella tulevaisuutta kuin elää menneisyydessä. Jokainen voi jos haluaa ajatella, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mutta sen toteuttamiseen ei ole mitään edellytystä, koska emmehän voi siirtää aikaa taaksepäin.
On siis paljon helpompaa tehdä eläämäänsä muutokset lähi tulevaisuudessa kuin menneisyydessä.

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=xj-Hh_yBM5k

Jäin leskeksi hyvin nuorena kahden lapsen kanssa. Se oli sellainen äkkishokki, joka muutti kerralla liian monta asiaa meidän elämässä. Käytännön asiat toki aina järjestyvät pikkuhiljaa, mutta henkinen puoli onkin sitten jo vaikeampi asia.Sen päivän jälkeen elämäni on ollut toisenlaista, mitä luulin-toki on ollut hyviä hetkiä, mutta paljon muutakin!!! Tänä päivänä ihmiset saavat kriisiapua vastaavissa tilanteissa - itse jäin siinä tilanteessa melko yksin. Ehkäpä ajateltiin, että kun olin itse alan ammattilainen( kokenut, ahkera ja pärjäävä), niin hoidan homman omin avuin. Niin toki teinkin, mutta nyt iän myötä olen monesti miettinyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin, jotta ihan ok elämäni olisi voinut olla kevyempää ja antoisampaa, mutta nyt ilm. pitää ladata vain tulevaisuuteen-ehkäpä sitä on vielä jotain, mitä kannatti odottaa!!!

www.youtube.com/watch?v=uF-kT7Q2PUU#t=4m32s

https://scontent-b-ams.xx.fbcdn.net/hphotos-xpa1/v/t1.0-9/p180x540/11294_705084296196080_6833057578880279588_n.jpg?oh=a4bb12e109844064e61f4d401f457ec7&oe=546688E9

Älyäis emäntä lähteä en vonkuis kuin kipiä kissa takasin. Kaveri sauna soirot takassa ja oluet äijien jutut kaakattajat poissa

Elämänviisaukseksi sopii hyvin myös "sängyssä hyvin,kaikki hyvin".

Ja on kaksi asiaa,joita ei lainata,vaimo,ja betonimylly.
Kun ne saa takaisin,molemmissa on mälli sisällä.

Olen kyllä betonimyllyä useasti lainaillu, ja puhtaampana on aina palautettu. Taitaa olla kyse siitä, kelle mitäkin lainaa. Vanha sanonta on kuitenkin se. "Lainaamalla ei tavat parane" Betonimylly on kyllä aina tullu paremmassa kunnossa takaisin ja moottorisahaanki lainaaja laitto uuden ketjun palauttaessa.
Vaimoa en ole koskaan ainakaan tietoisesti lainannut, jos on itse salaa itseään lainannut, niin ainakaan mälli ei ole itänyt.

Silloinpa vasta ymmärtää elämää ja perusarvot näkee selvemmin, kun menettää oikeasti rakkaan henkilön. Muistelen äitiäni, joka menetti tyttärensä eli siskoni. Äitini ei koskaan toipunut siitä täysin...

Monesti olen hämmästynyt, kuinka nopeasti ajan tuuli vie edesmenneen henkilön jäljet ja jopa muistotkin, nykymailma ei jouda suremaan.. jopa teoistakin jää täysin ristiriitaisia mielipiteitä.

Ei se kyllä ole rakennettu ihmiseen, tai muuhun elolliseen sellaista ikuista suremista.
Suruaika on irti päästämisen aikaa, sen jälkeen kyseinen ihminen on toki muistoissamme, mutta ei enää surtavana, vaan niin kuin kaikki muutkin tapaukset elämämme varrelta. Ikuinen suru olisi jo sairautta,
Ihmisen teosta taas aina ollaan montaa mieltä, riippuen tarkastelijan näkökulmasta. Koska ihmiset olisivat jostain yksimielisiä olleet ?

Elämään kuuluu myös asioiden ja rakkaiden menettäminen, koska mehän elämme kuollaksemme, se nyt pitäisi olla kaikille selvää. Se että se usein konkretisoituu vasta lähimmäisten menetyksessä on aika yleistä. Ihminen elää alkupuolen elämäänsä, niin kuin kuolemaa ei olisikaan. Vanheneva ihminen pysähtyy tarkastelemaan omaa ja läheisten elämää sitten sen kuolemankin kautta, mutta eikö sekin ole aivan järkeen käypää ?
Elämä on kaunista ja pienistä asioista ihminen saa suurimman tyydytyksen, jos kun niiden äärelle osaa pysähtyä. Pysäyttävät kokemukset auttavat aina vähäksi aikaa, mutta ne myös haalenevat, ei kukaan pysty kaiken aikaa niiden äärelle seisahtumaan. Arkipäivää on elettävä, ja sitten tulee taas pysähdys. Näin se elämä sitten kulkee kohti loppuaan.

Olipa hyvä "ihminen elää alkupuolen elämäänsä, niin kuin kuolemaa ei olisikaan"
Niinpä se on, elää ja kuolla. Molemmat on etuoikeuksiamme.. ja vaikeita selittää..

Vanha intiaani mies ja intiaani poika istuivat vierekkäin nuotiotulen äärellä. Mies sanoi pojalle.
Sisällämme asuu kaksi sutta, hyväsusi ja pahasusi, jotka taistelevat keskenään.
Kumpi voittaa , kysyi poika.
Se jota sinä ruokit mies vastasi.
Meidän jokaisen sisässä asuu valmius hyvään,ja pahaan,mitä tapahtuu,jos toinen susi jää nälkäiseksi,ja kuolee pois?
Siellä missä viha kasvaa suureksi rakkaus kuolee ja päinvastoin,eli meissä kaikissa ihmisissä on kaksi minää,se rooliminä,jolla toimimme päivittäin,esim. töissä(iloinen seuraveikko,kaikkien kaveri,puhelias,työteliäs,pelle).
Ja se toinen minä,hiljainen,ajatteleva pohdiskelija,saamaton,herkkä sielu,joka saa kuivata silmänurkkia.joskus vähäisestäkin asiasta,jopa kuullessaan hyvän iskelmän.

Valitse tarkoin ystäväsi,sillä he kuvaavat meitä paremmin,kuin mikään muu.

Ystävyyden voi jakaa ainakin kolmeen lajiin.
Tosiystävät
Ystävät
Ystävät,jotka ottavat vain yhteyttä,kun haluavat käyttää hyväksi