Katoliseksi sielunhoitajaksi?

"Toivon pääseväni hiippakunnan palkkalistoille, sillä täytyy minun tulla toimeenkin."

1. Suomessa on toimeentulotuki ja takuueläke; niillä tulee loistavasti toimeen jos ei käytä päihteitä (kuin korkeintaan minimaalisesti) eikä tuhlaa.

2. Yleensä avustustehtävät ovat vapaaehtoisia ja palkattomia.

3. Palkattuihin tehtäviin ei mielestäni pelkkä halukkuus riitä vaan on tultava valituksi pätevänä ja mieluusti useiden hakijoiden joukosta.

4. Uskontoa ei tule valita sillä perusteella, mistä kirkosta saa eniten palkkaa, vaan uskonto tulee valita uskonnollisin perustein.

5. Suomeen tuskin Suomen valtio palkkaa katolisia katastrofiavustajia, joten mahdollinen työ löytyisi katolisen kirkon palkkalistoilta ulkomailta; olisitko valmis esim. erittäin köyhään Haitiin ihmisiä auttamaan pienellä palkalla?

Sielunhoito on ainakin Suomessa tietääkseni pappisvetoista. En tunne tilannetta muualla, mutta luulisin että maissa, joissa seuraava katililainen on lähempänä kuin huutohollin päässä, tilanne voi olla toinen. Voi se meilläkin muuttua jossain vaiheessa, kun meistä tulee pieni vähemmistö eikä vain hyvin pieni, kuten nykyään.

Suomessa kirkko pitää pienin lahjoitusvaroin ja ulkomaisella tuella yllä useita kirkkorakennuksia ja niiden remontteja sekä muutamaa palvelukeskusta eli Katolista tiedotuskeskusta, Katekeettista keskusta. Katekeettista keskusta pyöritetään sen sivun tietojen mukaan tällä hetkellä sääntökuntalaisvoimin. Tämä pohjustuksena sille, että hiippakunnan palkkalista on äärimmäisen lyhyt ja nollia palkkasummien perässä vähän.

Jos palkkoihin jostain löytyy lisää rahaa, veikkaisin että listan kärjessä olisi Katolinen tiedotuskeskus, jonka vastuulla on julkaisu- ja käännöstoiminta. Suomeksi toimitettavia julkaisuja olisi paljon ja tekijöitä vähän. Keskuksen johtaja ei hoida vain niitä asioita, joita nimike antaa ymmärtää, vaan koordinoi paljon muutakin kirkon toimintaa ja mm. osallistuu kirkon liturgiseen elämään siinä määrin kuin maallikolle on mahdollista.

Tätä taustaa vasten sellainen provosointi että kirkon hommissa ei ole sentään niin kiire kuin teho-osastolla, ei ole kovin osuvaa. Niin ei pidäkään olla, koska kukaan ei halua virheitä viliseviä dokumentteja ja julkaisuja.

Sopivia toimintakanavia kuitenkin löytyy varmasti kysymällä. Parhaiten tietysti suurissa kaupungeissa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Ritva, Haluat varmaankin auttaa ihmisiä heidän kriiseissään. Sinun olisi ehkä mahdollisuus kouluttautua psykologiksi tai lääkäriksi. Jos jo olet sellainen, pyri hankkiutumaan sellaisen työnantajan palvelukseen, joka antaisi mahdollisuuden auttamistyöhön. Sielunhoito on määritelmän mukaan vain pappien hommaa. Se ei tarkoita psykologista tai muuta terapeuttista työtä.