Hei!
Puolisollani todettiin viime keväänä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Maniat alkoivat tulla vaan tiheämpään tahtiin. Sai lääkkeeksi Deprakinen(?) ja ei syönyt sitä oikeilla annoksilla. No, hetken jo ehdin iloita kun se ihana puoliso ilmestyi sieltä sairauden alta takaisin. Sitä iloa kesti sitten noin kuukauden. Tuli mania, jonka aikana hän kävi käsiksi ja osti meidän mittapuulla hyvin kalliin telkkarin (ei olisi varaa edes halpaan telkkariin). Aina olen saanut syytökset niskoilleni: "jos sinä et haastaisi riitaa niin en ostelisi tavaroita! Jos sinä et olisi sanonut niin ja näin, en olisi käynyt käsiksi! Minulla ei mitään maniaa ole, sinä olet sairas ja tarvit lääkityksen!" Nuita samoja joka kerta.
Hommasin itselleni ja lapsilleni oman asunnon, en pystynyt elämään sen pelon kanssa, että fyysinen väkivalta lisääntyisi ja pahentuisi. No nyt saimme asunnot ja olemme muuttamassa erilleen. Helvetti on irti...
Mieheni uhkailee, on ilkeä, huutaa lapsille, on pahalla päällä, syyttää ja haukkuu. Nyt kaiken huipuksi lopetti lääkityksensä, kertomatta minulle. Se selittääkin nuo kaikki asiat miksi mania on koko ajan päällä. Uhkailee minua lakimiehillä ja sanoo että olen sairas äiti, haitaksi lapsille, minun stressaaminen aiheuttaa meidän perheen ongelmat ym ym... No, minulla ei ole itselläni mielenterveysongelmia ja olen lapsilleni täydellinen äiti. Totta on, että olen hyvin väsynyt kuuntelemaan huorittelua, haukkumisia ja uhkailua. Haluan vaan omaan kotiin ja tasapainoisen elämän.
Mitä voi pahimmillaan tapahtua, jos mieheni ei syö lääkkeitä? Tuntuu että hänen raivonsa on jo välillä ihan rajojen ulkopuolella. Pelkään häntä... Myöskin kun hän uhkailee, että vie minulta lapset ja haastaa oikeuteen jos ei saa tavata lapsiaan, miten tuohon pitäisi suhtautua? Antaa uhkailla? Tekisi vaan mieli välillä huutaa, että et saa lapsia nähdä, jos et ala hoitamaan itseäsi! Mutta uskon, että raivo vaan yltyisi siitä. En kuitenkaan uskalla hänen luo lapsia antaa, kuinka siihen suhtaudutaan sitten jos oikeuteen mennään tms? Missä vaiheessa ihminen voidaan laittaa pakkohoitoon? Onko se tosiaan niin että manian aikana ihmisellä ei ole todellisuudentajua ja haluaa vaan satuttaa lähimmäisiään? Olen todella surullinen koko tilanteesta, en haluaisi jättää miestä yksin sairauden kanssa. Mutta mitä muutakaan voin tehdä, kun hän ei edes myönnä koko asiaa tai syö lääkkeitään? Ja kuinka kauan minun pitää antaa anteeksi kaikki sanomiset ja teot? Sairaushan se on joka puhuu, mutta silti ne huorittelut ym jää mieleen...
Apua kaksisuuntaisen puolisolle?
19
562
Vastaukset
- Vaikea tilanne
On hyvä, että muutit lasten kanssa omaan asuntoon. Miestäsi et valitettavasti pysty tällä hetkellä auttamaan. Maanikko uskoo omaan kaikkivoipaisuuteensa, ja vain raivostuu neuvoista. Voisitko ottaa yhteyttä häntä hoitavaan psykiatriin ja kertoa puolisosi tilanteesta? Ehkä joku henkilökuntaan kuuluva voisi käydä siellä kotikäynnillä. Entä miehen sukulaiset? Voiko heistä joku olla tekemisissä miehesi kanssa? Lapsianne miehesi ei voi itselleen saada, kunnei pysty hoitamaan itseäänkään. Älä toistaiseksi vastaa miehesi yhteydenottoihin, ettet vain ala huutamaan hänelle, ja hän saattaa olla arvaamaton. Jos pelkäät kerran, niin voitteko mennä turvakotiin, tai jonkun sukulaisen tai ystävän luo? Tulevaisuus miehen kanssa ei ehkä ole mahdollista, vaikka väliaikaisesti helpottaisikin. Syökö hän jatkossakaan lääkkeitään manian uusiessa?
- Bibon ex
Kuulostaa aika lailla samanlaiselta kuin ex mieheni. Hänellä on bibo2. Aggressiivisuus oli haittaavin oire. Ei syönyt silloin lääkettään, kun vielä lasten kanssa asuin hänen kanssaan. Suuttuessaan huuteli: "tapan kaikki, haen kirveen". Ämmittelyä sain kuulla harva se päivä. Muutin turvakodin kautta uuteen kotiin lasten kanssa. Haukkuminen ja syyllistäminen oli aikamoista. Mies alkoi kuitenkin eron jälkeen syömään lääkeitään. Olisi hyvä, jos olisi joku perhetyöntekijä tuossa mukana, kertoisit huolesi, että et uskalla lapsia hänelle antaa tapaamisen ajaksi. Jos mies sitten alkaisi hoitaa itseään,kun tietää, että muuten ei lapsia voi nähdä. Toivottavasti miehesi tajuaisi sen!
- toivoton4
Soitin mieheni hoitajalle, hän oli aivan ymmällään koko tilanteesta, koska mieheni on siellä esittänyt kaiken olevan hyvin. On vain puhunut kuinka minun pitäisi saada hoitoa stressiin ym. Neuvolassa kerroin asioista, ja nähtävästi he joutuvat tekemään lastensuojeluilmoituksen. Ymmärrän sen täysin, toivon vaan, että tilanteessa otettaisiin huomioon että muutin lasteni kanssa pois, etteivät he joudu näkemään tuollaista elämää enää. Ja nyt pelkäänkin, että mitä mieheni lastensuojeluihmisille selittää, koska hän tuntuu itsekkin uskovan siihen että: hän ei ole kotona ollut, koska häädän hänet pois. Haastan vain riitaa. Huudan lasten edessä koko ajan ym ym... Pelottaa, että tämä kääntyy jotenkin minua vastaan. Todisteita minulla ei oikein mistään mieheni tekemisistä ole. Ja en toimi noin, hoidan lapsiani täydellisen hyvin. Myönnän kyllä että olen joskus heidän edessään huutanut, joskus on vaan niin vaikea hillitä itsensä kun toinen provosoi vieressä koko ajan ja haukkuu.
Mieheni sukulaiset puhuvat, ettei hänellä mitään sairautta ole. Lääkkeitä ei saisi syödä, koska ne tekevät vain haittaa. Ja he uskovat tosiaankin että minä tässä olen se ongelma ja kaiken syy. Se tuntuu pahalta. Onneksi omat vanhempani, ystäväni ja sukulaiseni ovat nähneet toisen puolen miehestäni.
Pelottaa koko lastensuojelu, varmaan johtuen suureksi osaksi siitä että mieheni haukkuu minua koko ajan ja pelkään, että viranomaiset uskovat miestäni. En tiedä mitä tehdä... Eilenkin sain syytökset ja haukkuryöpyn niskaani, kun hän haki tavaroitaan vanhasta asunnostamme. Ja lopuksi totesi, että "sinä et koskaan myönnä mitään. Et nää itessäs vikaa. Olet sairas ihminen. Aina jaksat jauhaa jostain maniasta. Minä en ole sairas. Tulet huomaamaan että sinusta ei ole yhtään mihinkään tässä elämässä..." ym ym... Mietin, että pitääkö minun alkaa salaa nauhoittaan nuita tilanteita. vai mitä tässä pitäisi tehdä... Vai uskovatko viranomaiset minua ilman todisteitakin? - Bibon ex
toivoton4 kirjoitti:
Soitin mieheni hoitajalle, hän oli aivan ymmällään koko tilanteesta, koska mieheni on siellä esittänyt kaiken olevan hyvin. On vain puhunut kuinka minun pitäisi saada hoitoa stressiin ym. Neuvolassa kerroin asioista, ja nähtävästi he joutuvat tekemään lastensuojeluilmoituksen. Ymmärrän sen täysin, toivon vaan, että tilanteessa otettaisiin huomioon että muutin lasteni kanssa pois, etteivät he joudu näkemään tuollaista elämää enää. Ja nyt pelkäänkin, että mitä mieheni lastensuojeluihmisille selittää, koska hän tuntuu itsekkin uskovan siihen että: hän ei ole kotona ollut, koska häädän hänet pois. Haastan vain riitaa. Huudan lasten edessä koko ajan ym ym... Pelottaa, että tämä kääntyy jotenkin minua vastaan. Todisteita minulla ei oikein mistään mieheni tekemisistä ole. Ja en toimi noin, hoidan lapsiani täydellisen hyvin. Myönnän kyllä että olen joskus heidän edessään huutanut, joskus on vaan niin vaikea hillitä itsensä kun toinen provosoi vieressä koko ajan ja haukkuu.
Mieheni sukulaiset puhuvat, ettei hänellä mitään sairautta ole. Lääkkeitä ei saisi syödä, koska ne tekevät vain haittaa. Ja he uskovat tosiaankin että minä tässä olen se ongelma ja kaiken syy. Se tuntuu pahalta. Onneksi omat vanhempani, ystäväni ja sukulaiseni ovat nähneet toisen puolen miehestäni.
Pelottaa koko lastensuojelu, varmaan johtuen suureksi osaksi siitä että mieheni haukkuu minua koko ajan ja pelkään, että viranomaiset uskovat miestäni. En tiedä mitä tehdä... Eilenkin sain syytökset ja haukkuryöpyn niskaani, kun hän haki tavaroitaan vanhasta asunnostamme. Ja lopuksi totesi, että "sinä et koskaan myönnä mitään. Et nää itessäs vikaa. Olet sairas ihminen. Aina jaksat jauhaa jostain maniasta. Minä en ole sairas. Tulet huomaamaan että sinusta ei ole yhtään mihinkään tässä elämässä..." ym ym... Mietin, että pitääkö minun alkaa salaa nauhoittaan nuita tilanteita. vai mitä tässä pitäisi tehdä... Vai uskovatko viranomaiset minua ilman todisteitakin?Se, että miehesi on bibodiagnoosin saanut, pitäisi painaa tuossa asiassa. Vaikka mies kuinka kieltäisi. Kerrot vaan rehellisesti kaiken. Minun ex mieheni teki samaa, yritti etsiä minusta vikoja, on joskus sanonut, että voisi saada minut mielisairaalaan halutessaan ym. Osasi olla todellinen piru. Minuakin aluksi pelotti, kun lastensuojeluviranomaiset alkoivat "tutkia" perhetilannettamme. Ex miehestäni tehtiin 5 lastensuojelu-ilmoitusta n.vuoden aikana. Lastensuojelu ei siis ole aiemmin ollut mukana teidän tilanteessanne? Entä minkä ikäisiä lapset ovat? Jos on esim.teini-ikäinen, niin esim.teini-ikäistä tytärpuoltani kuultiin asiassa. Se nauhoittaminen voisi olla hyvä juttu. Miehesi on nyt vielä siinä tilanteessa, että ei halua nähdä sairauttaan,ei minunkaan mieheni pitkään aikaan, syyllisti vain muita, nykyisin ymmärtää olevansa sairas. En usko, että miehesi saa viranomaisia käännettyä sinua vastaan, mutta ymmärrän kyllä pelkosi, miehelläsi saattaa olla vielä henkinen yli-ote sinuun, mutta parempi olisi, kun et kuuntelisis hänen juttujaan ja yrittäisit, että et lähde niihin mukaan, anna hänen rähistä yksinään.
- toivoton4
Bibon ex kirjoitti:
Se, että miehesi on bibodiagnoosin saanut, pitäisi painaa tuossa asiassa. Vaikka mies kuinka kieltäisi. Kerrot vaan rehellisesti kaiken. Minun ex mieheni teki samaa, yritti etsiä minusta vikoja, on joskus sanonut, että voisi saada minut mielisairaalaan halutessaan ym. Osasi olla todellinen piru. Minuakin aluksi pelotti, kun lastensuojeluviranomaiset alkoivat "tutkia" perhetilannettamme. Ex miehestäni tehtiin 5 lastensuojelu-ilmoitusta n.vuoden aikana. Lastensuojelu ei siis ole aiemmin ollut mukana teidän tilanteessanne? Entä minkä ikäisiä lapset ovat? Jos on esim.teini-ikäinen, niin esim.teini-ikäistä tytärpuoltani kuultiin asiassa. Se nauhoittaminen voisi olla hyvä juttu. Miehesi on nyt vielä siinä tilanteessa, että ei halua nähdä sairauttaan,ei minunkaan mieheni pitkään aikaan, syyllisti vain muita, nykyisin ymmärtää olevansa sairas. En usko, että miehesi saa viranomaisia käännettyä sinua vastaan, mutta ymmärrän kyllä pelkosi, miehelläsi saattaa olla vielä henkinen yli-ote sinuun, mutta parempi olisi, kun et kuuntelisis hänen juttujaan ja yrittäisit, että et lähde niihin mukaan, anna hänen rähistä yksinään.
Lastensuojelua ei ole tässä ollut mukana. Ja ihmettelenkin, että miksei ole tehty lastensuojeluilmoitusta silloin kun diagnoosi tehtiin. Se nykyään olisi velvollisuus tehdä. Mieheni nyt sanoikin, että se diagnoosi olisikin vasta epäilyasteella, varmaksi sitä ei ole todettu. Alkoikin pelottaan entistä enemmän... Jos varmaa diagnoosia ei edes ole, niin mitenköhän tässä käy. Miehenihän tietenkin esittää että hänellä on asiat hyvin.
Lapseni ovat vielä pieniä, toinen on konttausiässä ja toinen meni eskariin nyt syksyllä. Eskarilainen kyllä puhuu välillä:"isi on muuttunut. Se vaan huutaa meille." On hänkin huomannut muutoksen. Mieheni ei kuitenkaan ole ollut uhkana lapsille, viha kohdistuu minuun.
Miten teillä on lastensuojeluilmoituksen jälkeen asiat edenneet? Pelottaa, että tästä tulee hirveän ilkeää ja likaista. Pelottaa, että minä olen se joka kärsii lasten kanssa eniten. Että heidät vietäisiin minulta pois, vaikka heistä huolehdin ja hoidan täydellä sydämellä. Pitäisikö minun soittaa mieheni hoitajalle ja kertoa, että pelkään mitä tuleman pitää? Että pelkään mieheni kieltävän ongelmansa ja diagnoosia ei saada varmaksi tehtyä?
Nyt tuntuu, että miehelläni tilanne alkaa rauhoittumaan, on laittanut viestiä ja ovat rauhallisemman kuuloisia. En vastaa, eikä raivostu siitä niinkuin yleensä.
Huh, en olisi uskonut, että tämä menee näin raskaaksi ja uuvuttavaksi. Käyn itse psykologilla, pitääkö minun pyytää sieltä lausuntoa lastensuojeluun? En tiedä mikä olisi paras keino toimia. Onneksi ensiviikolla pääsen omaan kotiin lasteni kanssa.
Varmaan tuo lastensuojelu pelottaa siksikin kun mediassa on ollut kaikenlaisia juttuja. Väsyneenä miettii että sossut tulevat oven taakse ja hakevat vaan lapset pois. Vaikka järki sanookin, että median jutut ovat täysin yksipuolisesti kerrottuja.
Voikohan lastensuojelusta ottaa yhteyttä vaikka vanhempiini? He tietävät realistisen tilanteen. Nyt pelottaa eniten, että jos se diagnoosi purkautuukin, niin mitenköhän tämä asia tästä etenee... Kiitos kun jaksatte vastata! Se luo lohtua ja antaa voimaa. - 14+5
toivoton4 kirjoitti:
Lastensuojelua ei ole tässä ollut mukana. Ja ihmettelenkin, että miksei ole tehty lastensuojeluilmoitusta silloin kun diagnoosi tehtiin. Se nykyään olisi velvollisuus tehdä. Mieheni nyt sanoikin, että se diagnoosi olisikin vasta epäilyasteella, varmaksi sitä ei ole todettu. Alkoikin pelottaan entistä enemmän... Jos varmaa diagnoosia ei edes ole, niin mitenköhän tässä käy. Miehenihän tietenkin esittää että hänellä on asiat hyvin.
Lapseni ovat vielä pieniä, toinen on konttausiässä ja toinen meni eskariin nyt syksyllä. Eskarilainen kyllä puhuu välillä:"isi on muuttunut. Se vaan huutaa meille." On hänkin huomannut muutoksen. Mieheni ei kuitenkaan ole ollut uhkana lapsille, viha kohdistuu minuun.
Miten teillä on lastensuojeluilmoituksen jälkeen asiat edenneet? Pelottaa, että tästä tulee hirveän ilkeää ja likaista. Pelottaa, että minä olen se joka kärsii lasten kanssa eniten. Että heidät vietäisiin minulta pois, vaikka heistä huolehdin ja hoidan täydellä sydämellä. Pitäisikö minun soittaa mieheni hoitajalle ja kertoa, että pelkään mitä tuleman pitää? Että pelkään mieheni kieltävän ongelmansa ja diagnoosia ei saada varmaksi tehtyä?
Nyt tuntuu, että miehelläni tilanne alkaa rauhoittumaan, on laittanut viestiä ja ovat rauhallisemman kuuloisia. En vastaa, eikä raivostu siitä niinkuin yleensä.
Huh, en olisi uskonut, että tämä menee näin raskaaksi ja uuvuttavaksi. Käyn itse psykologilla, pitääkö minun pyytää sieltä lausuntoa lastensuojeluun? En tiedä mikä olisi paras keino toimia. Onneksi ensiviikolla pääsen omaan kotiin lasteni kanssa.
Varmaan tuo lastensuojelu pelottaa siksikin kun mediassa on ollut kaikenlaisia juttuja. Väsyneenä miettii että sossut tulevat oven taakse ja hakevat vaan lapset pois. Vaikka järki sanookin, että median jutut ovat täysin yksipuolisesti kerrottuja.
Voikohan lastensuojelusta ottaa yhteyttä vaikka vanhempiini? He tietävät realistisen tilanteen. Nyt pelottaa eniten, että jos se diagnoosi purkautuukin, niin mitenköhän tämä asia tästä etenee... Kiitos kun jaksatte vastata! Se luo lohtua ja antaa voimaa.Mä varmaan tajusin nyt väärin, mutta ei pibo diagnoosista mitään lastensuojeluilmoitusta tehdä! Ylipäätään mikään mitä mt puolella puhutaan ei kuulu sossuille. Ne on terveystietoja ja salaisia. Ls ilmoitus tehdään vain jos henkilö itse kertoo vaikkapa pahoinpitelevänsä lapsia tai muuten vaarantavansa heidät. Meidän jo nykyisin hajonnut perhe on ollut lastensuojelun asiakkaina jo kohta 15 vuotta, että nämä asiat on kyllä tuttuja monella tapaa. Ainoa asia mistä on tullut huostaanotto tänä aikana on ollut meidän vanhempien avioero. Sitä sossu ei enää katsonut hyvällä.
- toivoton4
14+5 kirjoitti:
Mä varmaan tajusin nyt väärin, mutta ei pibo diagnoosista mitään lastensuojeluilmoitusta tehdä! Ylipäätään mikään mitä mt puolella puhutaan ei kuulu sossuille. Ne on terveystietoja ja salaisia. Ls ilmoitus tehdään vain jos henkilö itse kertoo vaikkapa pahoinpitelevänsä lapsia tai muuten vaarantavansa heidät. Meidän jo nykyisin hajonnut perhe on ollut lastensuojelun asiakkaina jo kohta 15 vuotta, että nämä asiat on kyllä tuttuja monella tapaa. Ainoa asia mistä on tullut huostaanotto tänä aikana on ollut meidän vanhempien avioero. Sitä sossu ei enää katsonut hyvällä.
Neuvolassa nimenomaan sanottiin että jos vanhemmalla todetaan mt-ongelma, niin se ilmoitetaan lastensuojeluun. Ja kerroin neuvolassa siitä miten puolisoni minua kohtelee, en kylläkään sanonut että on käsiksi käynyt. Vaan enemmänkin puhuin että haukkumisen ja solvaamisen takia muutan eri asuntoon. Myöskin kerroin ettei mieheni ole lapsille ollut uhka tai heitä vaarantanut. Neuvolantäti sanoi, että hänen on ilmoitettava lastensuojeluun, ja rasti vielä siitä kohdan "vanhemman mielenterveysongelma todettu" tms... En sitten tiedä mikä asian oikea laita on. Heillä ei kuitenkaan ole tarvetta epäillä minun vanhemmuuttani. Lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja kilttejä. Olen hoitanut omat asiani hyvin ja olen normaali vanhempi. Kuulema lastensuojelu ilmoitus olisi pitänyt tehdä siinä vaiheessa kun kaksisuuntainen on todettu.
Eikai avioero ole syy ottaa lapsia huostaan? Itse ainakin koen tämä avoeron jo positiiviseksi asiaksi lasteni kannalta myös. - Bibon ex
toivoton4 kirjoitti:
Neuvolassa nimenomaan sanottiin että jos vanhemmalla todetaan mt-ongelma, niin se ilmoitetaan lastensuojeluun. Ja kerroin neuvolassa siitä miten puolisoni minua kohtelee, en kylläkään sanonut että on käsiksi käynyt. Vaan enemmänkin puhuin että haukkumisen ja solvaamisen takia muutan eri asuntoon. Myöskin kerroin ettei mieheni ole lapsille ollut uhka tai heitä vaarantanut. Neuvolantäti sanoi, että hänen on ilmoitettava lastensuojeluun, ja rasti vielä siitä kohdan "vanhemman mielenterveysongelma todettu" tms... En sitten tiedä mikä asian oikea laita on. Heillä ei kuitenkaan ole tarvetta epäillä minun vanhemmuuttani. Lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja kilttejä. Olen hoitanut omat asiani hyvin ja olen normaali vanhempi. Kuulema lastensuojelu ilmoitus olisi pitänyt tehdä siinä vaiheessa kun kaksisuuntainen on todettu.
Eikai avioero ole syy ottaa lapsia huostaan? Itse ainakin koen tämä avoeron jo positiiviseksi asiaksi lasteni kannalta myös.Meillä ainakin sossun ihmiset salaa toivoivat eroamme, että minä muutan lasten kanssa pois. Hehän eivät saa sitä suositella, voivat saada syytteen, niin minulle ainakin sanoivat. Se, että lapset näkevätkin väkivaltaa, on vahingollista lapsille, vaikka se ei heihin suoraan kohdistuisikaan. Minun pian 6v.poikani ei enää huuda, että "pelottaa!", kun jää toiseen huoneeseen, missä ei ole muita. Nin, miehellä ei heti tapahtunut edistystä, kun lastensuojelu-ilmoituksia tehtiin. Ne sai hänet syömään vaan hetken lääkettään. Sossusta annettiin aluksi vain koti-apua minulle, minähän se pyöritin yksin kodin ja lastenhoitoa ja vielä katselin raivohullua miestä. Muutos miehen toimintaan tuli vasta, kun muutimme pois, ei heti mutta sitten kun ymmärsi, että ei voi nähdä lapsia jos ei hoida itseään. Nykysin pidän ex mieheen (olemme vielä paperilla naimisissa) viileän asialliset välit, lasten takia. Sinun kannattaisi kertoa pelkosi tuosta lasten menettämisen pelosta jollekkin perhetyöntekijälle, niin minäkin tein ja sanottin, että sellainen pelko on täysin aiheeton. En sitten enää pelännyt. Pysy nyt vahvana ja muista, että miehesi se väkivaltainen on ollut ja teit oikein kun muutit pois.
- 14+5
toivoton4 kirjoitti:
Neuvolassa nimenomaan sanottiin että jos vanhemmalla todetaan mt-ongelma, niin se ilmoitetaan lastensuojeluun. Ja kerroin neuvolassa siitä miten puolisoni minua kohtelee, en kylläkään sanonut että on käsiksi käynyt. Vaan enemmänkin puhuin että haukkumisen ja solvaamisen takia muutan eri asuntoon. Myöskin kerroin ettei mieheni ole lapsille ollut uhka tai heitä vaarantanut. Neuvolantäti sanoi, että hänen on ilmoitettava lastensuojeluun, ja rasti vielä siitä kohdan "vanhemman mielenterveysongelma todettu" tms... En sitten tiedä mikä asian oikea laita on. Heillä ei kuitenkaan ole tarvetta epäillä minun vanhemmuuttani. Lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja kilttejä. Olen hoitanut omat asiani hyvin ja olen normaali vanhempi. Kuulema lastensuojelu ilmoitus olisi pitänyt tehdä siinä vaiheessa kun kaksisuuntainen on todettu.
Eikai avioero ole syy ottaa lapsia huostaan? Itse ainakin koen tämä avoeron jo positiiviseksi asiaksi lasteni kannalta myös.Kun sossu haluaa huostata niin se kaivaa syyn vaikka neulan silmästä. Kyllä meillekin vakuutettiin että toimeen ryhdyttiin kiireellisenä, mutta myöhemmin ilmenneiden asianhaarojen johdosta on syytä epäillä, että sitä oli valmisteltu jo kuukausia. Syy vain puuttui. Kun ei muuta keksitty niin avioero joka helpotti perheen olotilaa kelpasi hyvin syyksi. Perheemme ei valitettavasti ole ainoa laatuaan jolle on niin käynyt. Ja kyllä ne neuvolassa ls ilmon tekee jos kerrot että aikuiset meillä käyttäytyy hunosti, mutta kenenkään diagnoosin perusteella ei mitään ilmoituksia tehdä.
- 14+5
14+5 kirjoitti:
Kun sossu haluaa huostata niin se kaivaa syyn vaikka neulan silmästä. Kyllä meillekin vakuutettiin että toimeen ryhdyttiin kiireellisenä, mutta myöhemmin ilmenneiden asianhaarojen johdosta on syytä epäillä, että sitä oli valmisteltu jo kuukausia. Syy vain puuttui. Kun ei muuta keksitty niin avioero joka helpotti perheen olotilaa kelpasi hyvin syyksi. Perheemme ei valitettavasti ole ainoa laatuaan jolle on niin käynyt. Ja kyllä ne neuvolassa ls ilmon tekee jos kerrot että aikuiset meillä käyttäytyy hunosti, mutta kenenkään diagnoosin perusteella ei mitään ilmoituksia tehdä.
Kyllä saavat sanoa ihan mitä haluavat. Ei niitä mikään laki kiellä. Kyllä mullekin on tullut neuvoja "anna tukkapölly tai anna luunappi jos vielä näprää hellan nappuloita ja jätä ukkos" ihmisiä nekin on. Tekstiviestejäkin joiden sisällöstä en tässä viitsi puhua on tullut saatua vielä kahdeksan jälkeen illallakin perhetyöltä, että semmosta
- Bibon ex
14+5 kirjoitti:
Kyllä saavat sanoa ihan mitä haluavat. Ei niitä mikään laki kiellä. Kyllä mullekin on tullut neuvoja "anna tukkapölly tai anna luunappi jos vielä näprää hellan nappuloita ja jätä ukkos" ihmisiä nekin on. Tekstiviestejäkin joiden sisällöstä en tässä viitsi puhua on tullut saatua vielä kahdeksan jälkeen illallakin perhetyöltä, että semmosta
Mutta eihän se voi olla sossun silmissä väärin,kun muuttaa pois väkivaltaisesta ympäristöstä. Silloinhan tekee oikein nimenomaan lasten kannalta.
- 14+5
Bibon ex kirjoitti:
Mutta eihän se voi olla sossun silmissä väärin,kun muuttaa pois väkivaltaisesta ympäristöstä. Silloinhan tekee oikein nimenomaan lasten kannalta.
Kun epäilivät miestäni väkivaltaiseksi pistivät MINUT ulos talosta ja jättivät lapseni mieheni kanssa:D No ei enempää siitä farssista. Ei olla kumpikaan väkivaltaisia, ei ex eikä minäkään. Erottiin ystävinä vaikka sossut senkin yritti estää vuorostaan väittämällä, että minä olen väkivaltainen. Tämä väite sai alkunsa siitä kun kuulivat minun ottaneen puolentunnin päikkärit nuorimman kanssa kun isommat, silloinkin jo kouluikäiset katsoi Harry potteria. Sossuilta on logiikka todella kaukana ja joko itse manipuloivat tai antavat manipuloida itseään. Ennen huostaa kiersivät vielä koulussa ja päivähoidossa puhumassa meistä pahaa niin että kaikki kommunikointi koulun ja hoidon välillä tukkeutui ja meitä alettiin hiljaisuudessa katsoa vihamielisesti. Palavereissa haluttiin puida minun seksielämääni koulun ja päivähoidon edustajien ollessa paikalla jne... sitä vaan että sossu on hyvä niin kauan kun niille ei sano mitään, pitää käden mitan päässä ja viranomaiset erossa toisistaan. Rikkinäinen puhelin leikki muuttuu niiden kanssa todeksi pahimmassa tapauksessa.
- Bibon ex
14+5 kirjoitti:
Kun epäilivät miestäni väkivaltaiseksi pistivät MINUT ulos talosta ja jättivät lapseni mieheni kanssa:D No ei enempää siitä farssista. Ei olla kumpikaan väkivaltaisia, ei ex eikä minäkään. Erottiin ystävinä vaikka sossut senkin yritti estää vuorostaan väittämällä, että minä olen väkivaltainen. Tämä väite sai alkunsa siitä kun kuulivat minun ottaneen puolentunnin päikkärit nuorimman kanssa kun isommat, silloinkin jo kouluikäiset katsoi Harry potteria. Sossuilta on logiikka todella kaukana ja joko itse manipuloivat tai antavat manipuloida itseään. Ennen huostaa kiersivät vielä koulussa ja päivähoidossa puhumassa meistä pahaa niin että kaikki kommunikointi koulun ja hoidon välillä tukkeutui ja meitä alettiin hiljaisuudessa katsoa vihamielisesti. Palavereissa haluttiin puida minun seksielämääni koulun ja päivähoidon edustajien ollessa paikalla jne... sitä vaan että sossu on hyvä niin kauan kun niille ei sano mitään, pitää käden mitan päässä ja viranomaiset erossa toisistaan. Rikkinäinen puhelin leikki muuttuu niiden kanssa todeksi pahimmassa tapauksessa.
Tosi ikävää kuulla tuosta. Olivat kyllä todella ammattitaidottomia kun noin toimivat. Mulla on ihan toisenlaisia kokemuksia. No, ensimmäinen sossun lastensuojelun työntekijä ei ottanut mielestäni asiaa niin vakavasti kuin olisi pitänyt. Esim.yrittää saada miehelle apua, että söisi lääkettään ym. Voi olla mies puhui hänelle kaiken olevan kunnossa, manipuloi,niin luulen. Mutta tämä ihminen jäi onneksi pois ja tuli tilalle sellainen joka näki tilanteen. Kun muutin, auttoivat minua muutossa, tulivat jopa kokoamaan huonekaluja, mistä olen kiitollinen.
- 14+5
Bibon ex kirjoitti:
Tosi ikävää kuulla tuosta. Olivat kyllä todella ammattitaidottomia kun noin toimivat. Mulla on ihan toisenlaisia kokemuksia. No, ensimmäinen sossun lastensuojelun työntekijä ei ottanut mielestäni asiaa niin vakavasti kuin olisi pitänyt. Esim.yrittää saada miehelle apua, että söisi lääkettään ym. Voi olla mies puhui hänelle kaiken olevan kunnossa, manipuloi,niin luulen. Mutta tämä ihminen jäi onneksi pois ja tuli tilalle sellainen joka näki tilanteen. Kun muutin, auttoivat minua muutossa, tulivat jopa kokoamaan huonekaluja, mistä olen kiitollinen.
Meilläkin meni ensimmäiset 9 vuotta loistavasti ja sitten työntekijät vaihtui ja kaikki meni kummaksi. On meilläkin ihania perhetyöntekijöitä ollut ja sossukin. Valitettavasti juuri tämä sossu kuoli. Mutta olkaa varovaisia-oikeasti.
- Bibon ex
14+5 kirjoitti:
Meilläkin meni ensimmäiset 9 vuotta loistavasti ja sitten työntekijät vaihtui ja kaikki meni kummaksi. On meilläkin ihania perhetyöntekijöitä ollut ja sossukin. Valitettavasti juuri tämä sossu kuoli. Mutta olkaa varovaisia-oikeasti.
En osaa enää pelätä. Voisin varmaan kieltäytyä perhetyöntekijän koti-avusta, mutta otan mielelläni vastaan pientä apua kolmen pienen lapsen yksinhuoltajana. On totta, että toiset sossun työntekijät saattavat olla enemmän"sosiaalihaukkoja" kuin toiset, mutta luulisin että yleisesti ottaen ovat ammattitaitoista väkeä. Ei kannata alkaa pelkäämään, aloittajalle tiedoksi, siinä vaan stressaantuu. Ja jos mies yrittää manipuloida sossua, niin kyllä se totuus heille paljastuu. Raskastahan tuon prosessin käyminen on aluksi, oli minullekkin, kun tuollaiset asiat oli ihan uutta minulle, mutta kyllä se siitä helpottaa.
- toinen ex
Bibon ex kirjoitti:
En osaa enää pelätä. Voisin varmaan kieltäytyä perhetyöntekijän koti-avusta, mutta otan mielelläni vastaan pientä apua kolmen pienen lapsen yksinhuoltajana. On totta, että toiset sossun työntekijät saattavat olla enemmän"sosiaalihaukkoja" kuin toiset, mutta luulisin että yleisesti ottaen ovat ammattitaitoista väkeä. Ei kannata alkaa pelkäämään, aloittajalle tiedoksi, siinä vaan stressaantuu. Ja jos mies yrittää manipuloida sossua, niin kyllä se totuus heille paljastuu. Raskastahan tuon prosessin käyminen on aluksi, oli minullekkin, kun tuollaiset asiat oli ihan uutta minulle, mutta kyllä se siitä helpottaa.
Olen itse myös eronnut miehestä, jota hoidetaan masennus -diagnoosilla, koska hän ei myönnä kaikkea sitä holtittomuutta, pettämistä, seksisekkailuja ja rahankäyttöä yms yms, johon perhe lopulta hajosi. Tällä hetkellä perhe hajonnut, menetti työt ja nyt elää lainarahalla, luottokortit yms täynnä ja velka ulosotossa, mutta edelleen liihottaan masennuslääkityksen voimin, deittailee ja "voi hyvin".
Minä ja lapset emme ole voineet niin hyvin viime vuosina, mutta eteenpäin mennään. Voimia siis kaikille samassa tilanteessa oleville. Tietenkin meillä lasten kanssa nyt selkeämpää elämä eron jälkeen. Olemme perheneuvolan asiakkaita ja olen itse saanut sieltä todella paljon apua mm. kun välillä tulee haasteita oikeuteen tms. vauhdikasta. Kaikki vika kanssa minussa ja exän mielestä minä sairas jne.
Sen olen huomannut, että perheneuvola tai mikään taho ei saa ihmistä hoitoon, joka osaa manipuloida ympärillä olevia ihmisiä. Aloittajalle tiedoksi, että itse saan siitä sen turvan, että kun apua on ottanut vastaan, niin sitten on saanut myös turvaa niissä tilanteissa, kun toinen on yrittänyt jotain kurjaa seläntakana. Apua siis kannattaa hakea ja ottaa vastaan. Onko teillä muilla kokemusta siitä, että puolisoanne on hoidettu masennuslääkityksellä ja sitten sen myötä on mopo karannut kokonaan käsistä? - Bibon ex
toinen ex kirjoitti:
Olen itse myös eronnut miehestä, jota hoidetaan masennus -diagnoosilla, koska hän ei myönnä kaikkea sitä holtittomuutta, pettämistä, seksisekkailuja ja rahankäyttöä yms yms, johon perhe lopulta hajosi. Tällä hetkellä perhe hajonnut, menetti työt ja nyt elää lainarahalla, luottokortit yms täynnä ja velka ulosotossa, mutta edelleen liihottaan masennuslääkityksen voimin, deittailee ja "voi hyvin".
Minä ja lapset emme ole voineet niin hyvin viime vuosina, mutta eteenpäin mennään. Voimia siis kaikille samassa tilanteessa oleville. Tietenkin meillä lasten kanssa nyt selkeämpää elämä eron jälkeen. Olemme perheneuvolan asiakkaita ja olen itse saanut sieltä todella paljon apua mm. kun välillä tulee haasteita oikeuteen tms. vauhdikasta. Kaikki vika kanssa minussa ja exän mielestä minä sairas jne.
Sen olen huomannut, että perheneuvola tai mikään taho ei saa ihmistä hoitoon, joka osaa manipuloida ympärillä olevia ihmisiä. Aloittajalle tiedoksi, että itse saan siitä sen turvan, että kun apua on ottanut vastaan, niin sitten on saanut myös turvaa niissä tilanteissa, kun toinen on yrittänyt jotain kurjaa seläntakana. Apua siis kannattaa hakea ja ottaa vastaan. Onko teillä muilla kokemusta siitä, että puolisoanne on hoidettu masennuslääkityksellä ja sitten sen myötä on mopo karannut kokonaan käsistä?Ex miehelläni on siis bibo 2. Ei syönyt lääkkeitään, sairaus oireili lähinnä masennuksena ja aggressiivisuutena. Sitten kun erosimme, alkoi vihdiinkin syömään lääkkeitään. Jotain maniaa miehellä oli lääkkeen aloittamisen jälkeen, kun tytärpuoli kertoi aivan paniikissa isän sanoneen, että haluaako hän uuden perheen ja pikkusisaruksia, naisia olisi kuulemma tulossa vaikka kuinka. Ja tytärpuoli oli myös nähnyt, että isänsä oli jutellut web kameran avulla jollekkin thaimaalaiselle naiselle ja tilannut äkkilähtöä Thaimaahan, tilannut seksilelun..Tytärpuoli oli tietysti järkyttynyt. Mopo oli karannut käsistä mieheltä. Nyt miehellä käsittääkseni ei ole maniaa, lääkettään kyllä syö. Se on totta, että ei öerheneuvolasta ym.saa apua sellaiselle, joka ei mielestään edes ole sairas. Miehen oli pakko lopulta ottaa apua vastaan, koska muuten ei olisi saanut tavata lapsiaan.
- mirella84-
Täällä yksi kohtalotoveri, tuo miehen käytös kuulostaa niin tutulta.
Meillä 3 lasta. Suurin alamäki lähti siitä kun aloin odottamaan nuorinta lastamme. Olimme sopineet, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Meni useampi vuosi eikä tärpännyt, mutta sitten kun aloin odottamaan, mies alkoikin syyttämään minua siitä kun en huolehtinut ehkäisystä. Koko odotusaika oli ihan kamalaa, sain jatkuvasti kuulla olevani ruma jne.
Koko yhdessäolo aikamme on ollut jollain lailla vuoristorataa. On pettämistä (vain kerran fyysistä) ja arvostelua, haukkumista, kontrollointia jne. Monta vuotta se pistettiin sen piikkiin että mies on stressaantunut, ja että on liikaa paineita. Menimme yhteen jo hyvin nuorina, eka lapsi syntyi kun olin 19. Mies kävi vuorotöissä, se ilmeisesti väsytti lopullisesti. Nyt on ollu muutaman vuoden hoidon piirissä. On epäilty kaksisuuntaista, mutta diagnoosia ei ole. Käyttää tällä hetkellä vain mietoa unilääkettä. Mies on saanut minusta jotenkin sellaisen yliotteen, että olen kestänyt kaiken paskan mitä on niskaani heittänyt. Olen tehnyt selväksi, että jos aloittaa vielä alkoholin käytön (vuosi oli yhtä helvettiä, ryyppäsi joka viikonloppu), lähden saman tien. On ollut nyt vuoden raitis, koska alko ei selvästi sovi yhtään. Vuosi sitten kesällä muutin hetkeksi vanhempieni luokse koska tilanne oli todella paha, mutta mies sai puhuttua meidät takaisin. itselläni oli suuri huoli esim. toimeentulosta jos jään yksin. muutaman kerran olemme käyneet yhdessä terapiassa (miehen terapeutti ollut paikalla) mutta hän ei suostu keskustelemaan kanssani ilman miehen läsnäoloa. mies vähättelee tekemisiään ja käytöstään, joten minulla on suuri pelko ettei kaikki edes tule hoitohenkilökunnan tietoon. on todella pahasti kiusannut minua. mm. juuri nuo "menetät lapset, sinä se hullu olet jne jne.." kerran teimme avioerohakemuksen, ja kun olin allekirjoittanut sen, mies salassa kirjoitti siihen sopimuksen että "tyttö jää äidille ja pojat jäävät isälle erotilanteessa". menin tuossa tilanteessa ihan shokkiin, vaikka tavallaan ymmärsin etteihän noin voisi käydä. mutta kuitenkin, todella ilkeää toimintaa on ollut kaikella tavalla. kehuu itseään vain sillä että hän kuitenkin käy hoidossa toisin kuin minä. nykyään käyn kyllä itsekin terveyskeskus psykologilla. arvostelee minua todella ilkeästi, hänen mielestään minun pitäisi näyttää ulkoisesti sellaiselta juuri kuin hän haluaa. esim. hiukset leikata sellaisiksi kun hän tahtoo. tosi ilkeästi sanoo jos esim. on sellainen vaate päällä mistä ei tykkää. ja oikeasti kyllä välitän siltä miltä näytän, katson mitä päälleni laitan. kaikki vaan pitäisi mennä hänen pillin mukaan. nyt on ollut pitkään rauhallisempaa, kunnes taas viikko sitten alkoi jokin masennus tms jakso. parina iltana olen saanut kuulla kuinka surkea vaimo olen. en yritä mitään avioliittomme eteen. hän on tehnyt sitä ja tätä. tulen säälittävästä perheestä. jne jne kaikkea. salaa sisimmässäni toivon että hän löytäisi toisen ja jättäisi meidät. minä en uskalla. on ollut lievää fyysistä väkivaltaa. antanut selvästi ymmärtää, että voisi satuttaa esim. erotilanteessa. en halua vain ottaa ja lähteä ja elää pelossa lopun elämääni. monta vuotta olen odottanut diagnoosia ja sitä, että jos elämä tästä nykyisestä pahenee niin sitten lähden. sitä en tiedä, tuleeko diagnoosia koskaan.- Bibon ex
Mun ex mies (paperilla ollaan vielä naimisissa)myönsi olevansa sairas vasta kun muutin lasten kanssa pois. Ei ihan heti, mutta tajusi, että ei voi nähdä lapsia, jos ei ala hoitaa itseään.Nykyisin myöntää olevansa sairas, aiemmin näki vian vaan muissa, ei hänellä mitään kaksisuuntaista ole, niin sanoi.Diagnosoitu hänellä siis bibo2. Suosittelen turvakotiin menoa, jos tilanne käy pahaksi.Sieltä saa varmasti ymmärrystä ja apua tilanteeseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1832024Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin681702Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä811504En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1461406- 481334
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1201086- 173987
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke214947Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60784Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja44781