Olen niin onnellinen

syy ja seuraus

Taidan olla todella onnekas, meillä oma ihana äitini tuli hoitamaan lapsiamme kotiimme koulunaloitusikään asti. Oli hieno tunne aamulla lähteä töihin miehen kanssa kun tiesi, että lapset jäävät hyviin käsiin. Vielä hienompaa oli tulla töistä kotiin kun vastassa oli iloiset ja touhukkaat tyttö ja poika, jotka innokkaina kertoivat, mitä kivaa taas oli mummun ja papan kanssa tehty ja missä käyty.

Kaiken lisäksi äitini siivoili talossamme ja isäni teki pihatöitä. Aina oli lämmin ruoka pöydässä niin minulle kuin miehellenikin kun töiden jälkeen kokoonnuimme yhdessä syömään ja keskustelemaan. Vanhempani sanoivat, että he tunsivat itsensä tarpeellisiksi touhutessaan lastenlastensa kanssa ja auttaessaan meitä.

Eräs tuttavani on päiväkodissa töissä ja se, mitä olen hänen kuullut kertovan työstään, on todella ikävää kuultavaa. Hän on hyvin empaattinen ja lapsirakas hoitaja, mutta on kokenut työpaikkakiusaamista ja häntä on naureskeltu liian hempeistä otteistaan ja puheistaan. Ihan tavallista kuulemma on, että lapsille ei ole syliä tarjolla, kiire on kova, ryhmäkoot suuria ja sijaisia vaikea saada. Sairaita lapsia tuodaan tartuttamaan muita, kun vanhemmat eivät saa hoitajaa muualta.
Hän on myös kärsinyt siitä, että työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa joitakin lapsia arvostellaan hyvinkin karkeasti näiden käyttäytymisen, perheolojen ja jopa vaatetuksen suhteen.

Aion palkita omat vanhempani siitä, että he ovat meitä ja lapsiamme niin paljon auttaneet. Loppuun asti tulen heistä pitämään huolta. Eivät tule jäämään kotiin tai laitokseen unohdettuina.

18

201

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      Kuulosta hienolta ja lämpimältä. Osaat arvostaa äitisi ja isäsi apua ja panostusta ja knäet myös oman vastuusi suhteessa heihin ja siihen apuun jota he tulevat myöhemmin tarvitsemaan. Mielenkiintoista olisi kuulla miten oma äitisi hoisi sinua kun olit pieni, oliko hän työelämässä, hoitiko mummosi sinua silloin samaan tapaan vai olitko päiväkodissa. Olen ymmärtänyt että on paljon mummoja jotka hoitaa lapsenlapsia jotka eivät ehtineet omia lapsia hoitamaan kun työt mennessään ja kokevat lastenlasten hoidon hyvinkin tyydyttävänä. Sitten on äitejä jotka hoitaneet omat lapsensa aikuisiksi. Lasten ollessa pieniä ehkä luopuneet paljosta oman uran suhteen koska kokeneet tärkeänä lasten kasvattamisen. Nämä äidit jotka saavuttavat mummoiän näkevät usein että nyt on lasten vuoro kasvaa aikuisiksi ja vanhemmiksi ja vuorostaan huolehtia omista lapsistaan,samalla rakastavalla ja omistautuvalla tavalla kuin hän sen teki, ja antoi mallin. Mummona oleminen on näille äideille tyydyttävä ja ihana kokemus kun pystyvät olekaan lastenlasten kanssa
      silloin kuin jaksavat eivätkä enää joudu kantamaan vastuuta.

      Sitten on äitejä jotka omistautuneet lapsilleen ja omistautuvat lapsenlapsilleen. Heidän elämänsä on ollut yhtä lasten hoitoa jota hänen lapsensa pitävät itsestään selvyytenä ja pitävät palvelua heille kuuluvaksi. Liian usein nämä äidit ja mummot sitten kun eivät enää jaksa passata joutuvat palvelukoteihin ja laitoksiin johon passatut lapset heidät unohtavat. Vannhemmuus ja aikuisuus merkitsee
      kokonaisvastuun kantamista lapsista sitä ei voi delegoida päiväkodeille tai omille vanhemmille. Apua toki tarvitaan mutta vastuu ja jä riittävä läsnäolo omien lasten elämässä on edellytys hyvälle vanhemmuudelle ja omalle henkilökohtaiselle kasvulle vanhempana ja aikuisena.

    • Idioottiprovoilua?

      Annoit kyllä ikävän kuvan itsestäsi.

      "Aion palkita omat vanhempani siitä, että he ovat meitä ja lapsiamme niin paljon auttaneet. Loppuun asti tulen heistä pitämään huolta. Eivät tule jäämään kotiin tai laitokseen unohdettuina."

      Entä, jos he eivät olisi voineet teitä auttaa, olisitko sitten unohtanut vanhempasi? Onko teillä rakkaus ja välittäminen aina ehdollista?

    • Meidän valinta

      Minä olin vielä onnekkaampi, koska sain tehdä tuon kaiken itse. Olla itse lasteni kanssa kotona, kunnes lähtivät kouluun (ja vähän sen jälkeenkin vielä).
      Sain itse viettää päiväni lasteni kanssa, nähdä heidän oppivan ja kehittyvän, nauttivan ja iloitsevan. Olevan onnellisia ja tasapainoisia.
      Päivät touhusimme, teimme kodin asioita, ulkoilimme, kyläilimme, ruokailimme ja illalla olikin sitten tyytyväiset lapset ja äiti, kun isukki tuli kotiin töiltään.
      Hoidin lapset ja kotini itse. Siitä mahdollisuudesta olen yhä onnellinen. Tein lapset itselleni (meille), en omille vanhemmilleni. He ovat jo yhdet lapset kasvattaneet.

      • !!!

        Olemme ehkä onnekkaita ero tavoin riippuen siitä minkälaiset eväät meillä on omaan vanhemmuuteen ja minkälainen ympäristön tuki on joka mahdollistaa sen mikä paras mahdollinen ratkaisu juuri meille, siksi varmasti mahdontonta vertailla kuka onnellisempi .:) Uskon kuitenkin että onnellisimpia ovat ne vanhemmat jotka kokevat löytäneensä ratkaisun jossa perhe ja lapset voivat hyvin, jossa perhe ja koti on paikka jossa levätään ja josta saadaan voimia arjen stresseille


      • Idioottiprovoilua?

        En tehnyt lapsia itselleni, meille, omille vanhemmilleni tai appivanhemmilleni. Tein lapseni tätä maailmaa varten, en itseni jatkeeksi.

        Kotileikkijät eivät ole osanneet lapsena leikkiä nukeilla.


      • Älä sit provoa
        Idioottiprovoilua? kirjoitti:

        En tehnyt lapsia itselleni, meille, omille vanhemmilleni tai appivanhemmilleni. Tein lapseni tätä maailmaa varten, en itseni jatkeeksi.

        Kotileikkijät eivät ole osanneet lapsena leikkiä nukeilla.

        Kyllä minä tein lapset itselleni, miehelleni ja meille. En muille. Toki he sitten kun on aika lentävät pesästä maailmaan.
        Enkä leiki kotia, vaan minulla on koti, jossa perheemme elää oikeaa elämää, ei leiki elämää.


    • srtgerterw

      On hienoa jos isovanhemmat auttavat ja osallistuvat, mutta minusta on aika törkeää isovanhempien hyväksikäyttöä jos isovanhemmat KASVATTAVAT käytännössä sinun lapsesi ja hoitavat joka päivä, tällöinhän lapset alkavat pitää heitä omina vanhempinaan. Toki itse pääset helpolla kuin voit "toteuttaa itseäsi", mutta veikkaan, että kadut myöhemmin. Itsellä on kokemusta tästä, sillä minut on pitkälti hoitanut mummot omassa lapsuudessani ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli kivaa aikaa ja läheiset välit mummoihin, MUTTA en itse muista kertaakaan, että oma äitini olisi hoitanut minua tai pitänyt minua sylissä, joskus pienenä ihmettelin, miksi minä en koskaan ikävöi omaa äitiäni vaikka ihan "ok-äiti" oli eikä meille koskaan muodostunut lapsena kovin lämpimät välit. Äitiäni on tämä jälkikäteen ehkä hieman harmittanut ja nyt hän haluaa hoitaa paljon omia lapsiani, mutta itse haluan tehdä toisin kuin hän: tämän vuoksi olen sanonut, että jos haluaa hoitaa, niin max. yhden päivän viikossa kun olen töissä. Olin pitkään lasten kanssa kotona ja kohta jään uudestaan ja tehnyt myös osa-aikatyötä, juuri siksi, että MINÄ itse saan kasvatettua lapset ja tämän vuoksi meillä on hyvin läheiset välit lapsiini, en halua että lapseni muistavat vain mummot omasta lapsuudestaan. Ei lapsia tehdä isovanhemmille hoidettaviksi! Niin ja omista vanhemmistani: vaikka heidän omat vanhempansa aikanaan hoitivat heidät ja vielä lapsenlapsetkin kotona, niin kyllä ne isovanhemmat aikanaan kuitenkin sinne laitoshoitoon joutuivat, mikä oli minusta niin väärin heitä kohtaan.

      • ,,,

        Onko kymmentuntiset päiväkotipäivät jotenkin vanhempi-lapsi suhdetta paremmin tukevia? Mitä nämä lapset sitten muistavat omasta lapsuudestaan? Mummon lämmin syli antoi varmasti paremmat eväät elämää varten kuin hälisevä lapsiryhmä ja vaihtuvat aikuiset. Jos lapsen etu ensisijalla niin kyllä ne mummot aina päiväkodin voittaa ainakin kun puhutaan alle kolmevuotiaista.


      • ede.kirjoittaja
        ,,, kirjoitti:

        Onko kymmentuntiset päiväkotipäivät jotenkin vanhempi-lapsi suhdetta paremmin tukevia? Mitä nämä lapset sitten muistavat omasta lapsuudestaan? Mummon lämmin syli antoi varmasti paremmat eväät elämää varten kuin hälisevä lapsiryhmä ja vaihtuvat aikuiset. Jos lapsen etu ensisijalla niin kyllä ne mummot aina päiväkodin voittaa ainakin kun puhutaan alle kolmevuotiaista.

        Toki mummo on parempi kuin päiväkoti (ainakin alle 3-v), mutta itse en haluaisi, että oma äitini ottaisi minun eli "äidin roolin" ja kasvattaisi joka päivä lapsiani, koska en halua, että lapsi rupeaisi pitämään mummoa äitinään jne. Itsellä on ihanat lapsuusmuistot mummoista, mutta äitiä en juurikaan muista, siksi teen itse toisin. Mummot on kiva olla välillä apuna (jos haluaa), mutta ei ottaa vanhemmille kuuluvaa roolia.


      • dibbadabba
        ,,, kirjoitti:

        Onko kymmentuntiset päiväkotipäivät jotenkin vanhempi-lapsi suhdetta paremmin tukevia? Mitä nämä lapset sitten muistavat omasta lapsuudestaan? Mummon lämmin syli antoi varmasti paremmat eväät elämää varten kuin hälisevä lapsiryhmä ja vaihtuvat aikuiset. Jos lapsen etu ensisijalla niin kyllä ne mummot aina päiväkodin voittaa ainakin kun puhutaan alle kolmevuotiaista.

        Nämä lapset taisivat kuitenkin olla mummon hoidossa kouluikään asti, joten mistään alle kolmevuotiaista ei myöhemmässä vaiheessa ollut kyse.

        Mietitään sitäkin, että onko lapsen 10 h päiväkotipäivä normi?


      • ,,,
        dibbadabba kirjoitti:

        Nämä lapset taisivat kuitenkin olla mummon hoidossa kouluikään asti, joten mistään alle kolmevuotiaista ei myöhemmässä vaiheessa ollut kyse.

        Mietitään sitäkin, että onko lapsen 10 h päiväkotipäivä normi?

        Eiköhän osallistu osaaikaiseen varhaiskasvatukseen sitten kun aika sille on:) Näin varmasti ainakin lapsen etu toteutuu.:):)


    • isä .

      Mummot ja papat antaa kaiken, lapsi saa tahtonsa läpi, lapsi ei opi ottamaan muita huomioon. Näistä kasvaa niitä minä minä lapsia jotka törmää sitten koulussa todellisuuteen että ei mennäkkään kuten tämä mummon kullannuppu haluaa.
      Sinulle ehkä paras vaihtoehto arjen pyörittämiseen, mutta lapselle teet karhunpalveluksen.

      • ,,,

        Minä minä lapset kasvavat päiväkotien isoissa ryhmissä. Lapsi oppii välittämään toisista ja pärjäämään toisten kanssa vaista silloin kun kokee olevansa tärkeä ja nähty ja kunnioitettu. Päiväkotien ryhmähoidossa lapset eivät koe itseänsä tärkeiksi eikä nähdyiksi eivätkä täten muiden tunteistakaan välitä. Minä minä lasten määrän jatkuva lisääntyminen kyllä pikemminkin liian varhaisen, liian kokonaisvaltaisen päiväkotihoidon tulosta kuin mummojen ja vaarien hoidosta.

        Kyllä isä nyt aivan metsässä!


      • Yh-äiti....
        ,,, kirjoitti:

        Minä minä lapset kasvavat päiväkotien isoissa ryhmissä. Lapsi oppii välittämään toisista ja pärjäämään toisten kanssa vaista silloin kun kokee olevansa tärkeä ja nähty ja kunnioitettu. Päiväkotien ryhmähoidossa lapset eivät koe itseänsä tärkeiksi eikä nähdyiksi eivätkä täten muiden tunteistakaan välitä. Minä minä lasten määrän jatkuva lisääntyminen kyllä pikemminkin liian varhaisen, liian kokonaisvaltaisen päiväkotihoidon tulosta kuin mummojen ja vaarien hoidosta.

        Kyllä isä nyt aivan metsässä!

        Onneksi mun lapseni on perhepäivähoidossa :)


      • ,,,,
        Yh-äiti.... kirjoitti:

        Onneksi mun lapseni on perhepäivähoidossa :)

        Varmasti olet tehnyt lapsesi kannalta oikean valinnan:). Harmi vaan etteivät yhteiskunnassa avoimesti, ja ammattikasvattajien taholta selkeästi tätä tosiasiaa tuoda julkisuuteen: alle kolmevuotiaiden tarpeet kohdataan paremmin pphn kodinomaisessa asetelmassa. Kaikki tämän tietävät silti jopa neuvoloissa kehotetaan vanhempia pistämään taaperonsa päiväkotiin. Kumma juttu.


      • mmammma

        No ei kulle aina noinkaan. Meillä isovanhemmat osaa asettaa rajat ja vaadinkin heitä tekemään sen, kun ovat osallisena lapsen arjessa.


    • niin...

      Minäkin olen niin onnellinen. Lapseni ovat joka päivä 9 tuntia muiden hoidettavana ja lisäksi usein viikonloput mummolla. Minulla on omaa aikaa.

    • mmammma

      Kyllä sinä varmaan onnekas olet, sillä kaikilla ei ole isovanhempia jotka haluaisivat, jaksaisivat tai pystyisivät vastaavaan. Mitä kukin arvokkaana pitää.

      Minä olen onnellinen taas, että saan hoitaa omaa lastani itse vielä muutaman vuoden kotona. Ettei taloudellinen tilanne pakota, eikä mies menemään töihin. Esikoisen kanssa oli aikomus olla 3-vuotta kotona, mutta nyt kun hän tulee vasta 2 vuotta ja toinen lapsi tulossa saa hänkin olla vielä muutaman vuoden pidempään kotona.

      En halua nakata ihan pienenä lasta muille hoitoon, kun ei ole pakko. Päiväkodissa ja perhepäivähoitajanakin olen ollut töissä. Tiedän mitä siellä saa ja mitä ei, joten näin olen laskeskellut että sinne ryhmään ehtii myöhemminkin. Kerho ja muskari yms. toimintaa toki on tarjolla kotona hoidettavillekin, että kavereita saa ja näkee. Oppii ryhmissä olemista jne. :)

      Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja. Yksi on kodin puolesta toinen haluaa pikimmiten isompaan sakkiin oppimaan ryhmässä elämistä jne. Toisille taas on pakko rako pistää lapsi muualle hoitoon, koska talous on laskettu sen verran tiukille ettei kotona voi olla tai ehkä ei haluta ollakaan jouten toisen tienatessa. Kuka mitenkin ajattelee. :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      156
      2722
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2006
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      22
      2001
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      89
      1806
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      67
      1550
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      19
      1313
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      37
      1212
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      10
      1201
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      36
      1188
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      9
      1171
    Aihe